Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmille kirjoituksilleni ihmisoikeuksien puolustamisesta Kanadassa (1 ja 2).
Kanteita peruttu
Niille, jotka eivät itse ole seuranneet Mark Steynin ja Ezra Levantin tapauksia herrojen blogeilta, voin todeta, että ihmisoikeuksien puolustajat ovat kärsineet viime aikoina takaiskuja. Levantia vastaan kannellut Syed Soharwardy perui kanteensa. Levant ei kuitenkaan vielä päässyt pälkähästä, sillä Soharwardyn ystävien tekemä samansisältöinen valitus on edelleen käsittelyssä.
Levant aikoo haastaa Soharwardyyn oikeaan tuomioistuimeen vastaamaan oikeusprosessin väärinkäytöstä. Soharwardyn kanne on Levantin mukaan maksanut Albertan provinssin veronmaksajille 500 000 Kanadan dollaria. Ihmisoikeuskomissioihin valittava ei joudu maksamaan oikeudenkäyntikulujaan itse, mutta vastaaja puolestaan joutuu. En ole havainnut, että Levant olisi julkaissut omia oikeudenkäyntikulujaan, mutta ne ovat hänen mukaansa huomattavat.
Levant on siis ”syytteessä” siitä, että hänen toimittamansa Western Standard –lehti julkaisi tanskalaiset Muhammad-pilakuvat sivuillaan.
Kolumnisti ja sisällöntuottaja Mark Steyn on yhdessä MacLeans-aikakauslehden kanssa syytteessä kolmessa eri ihmisoikeuskomissiossa. Näistä Ontarion komissio kieltäytyi käsittelemästä kannetta, mutta asia on edelleen vireillä sekä Brittiläisen Kolumbian että liittovaltion ihmisoikeuskomissiossa.
Erikoisia tapauksia
Steyn ja Levant eivät ole levänneet toimettomina vaan ovat blogeissaan kertoneet tapauksista, joita ihmisoikeuskomissioissa on käsitelty. Useimmista sananvapauteen liittyvistä kanteista on vastannut yksi henkilö Richard Warman, joka on entinen ihmisoikeuskomission työntekijä. Levant kutsui Warmania innokkaaksi kantelijaksi ja sensoriksi, minkä jälkeen Warman uhkasi haastaa Levantin oikeuteen.
Warmanin toiminta muistuttaa läheisesti ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen ristiretkeä lakupapereita ja nettirasismia vastaan. Yksi erikoisimmista Warmanin kanteista liittyy omalaatuiseen, entiseen Coventry Cityn maalivahti David Ickeen, jolla mitä ilmeisimmin kaikki palikat eivät ole oikeilla paikoillaan. Icke nimittäin uskoo maailmanhallintoon, jota johtaa satanistinen Illuminati. Tätä järjestöä johtava Bushin perhe ja Englannin kuningatar ovat todellisuudessa verta juovista avaruusmatelijoista polveutuvia liskohumanoideja, jotka pystyvät lisäksi muuttamaan muotoaan.
Warman on kuitenkin huolissaan Icken vaikutuksesta
"Hän on yhdistänyt kaikki mahdolliset salaliittoteoriat ja luonut oman vielä suuremman salaliiton. Hänen kirjoituksensa voivat olla hullun tai oikean rasistin tuotetta. Joka tapauksessa ne ovat erittäin vaarallisia. Hänen kirjoituksissaan on epämiellyttävä antisemiittinen pohjavire, joka täytyy tuoda ihmisten tietoon. Jos hän on epävakaa persoona, niin ovat hänen seuraajansakin, jotka uskovat joka sanan. Mitä hyötyä on antaa hänen puhua vapaasti?" (Lihavointi Steynin artikkelista)
Steyn kysyy aiheellisesti, kuka teki Warmanista sananvapauden Jumalan. Samaa perustetta voitaisiin käyttää mihin tahansa muuhunkin epämiellyttävään kirjoitukseen. Valtion tehtävänä ei kuitenkaan ole ennakolta päättää, mitkä mielipiteet ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Tätä periaatetta Puumalaisen ja Warmanin kaltaiset eivät ymmärrä tai halua ymmärtää.
Toki Icken jutut ovat levottomia, mutta äskettäin Oscar-palkinnon voittanut näyttelijä kertoi uskovansa World Trade Centerin salaliittoteorioihin ja epäilevänsä kuukävelyjen aitoutta. Pitäisikö puheita sensuroida pelkästään siksi, että ne eivät pidä yhtä faktojen kanssa?
Viimeisimmässä MacLeansin artikkelissa Steyn kertoo Icken lisäksi myös muista tapauksista. Ontarion ihmisoikeuskomissio käsittelee tapausta, jossa lääkäri kieltäytyi suorittamasta suorittamasta korjausleikkausta kahdelle sitä halunneelle transseksuaalille. Ihmisoikeuskomissio ilmeisesti halusi näyttää kyntensä ja osoittaa, että se puolustaa transseksuaalien oikeutta lääkärinhoitoon. Hoitamisesta kieltäytynyt Tohtori Stubbs on varakas mies ja hänellä on varaa maksaa muutaman kymppitonnin oikeudenkäyntikulut, eikö niin?
Toisessa tapauksessa ravintolan omistaja oli pyytänyt sisäänkäynnin edessä marihuanasätkää polttanutta henkilö lopettamaan. Ted Kindos –niminen henkilö oli sitä mieltä, että hänen asiakkaidensa ei tarvitse kulkea marihuanapilven läpi päästäkseen sisään ravintolaan. Mutta ilmeisesti marisätkän polttelu porttikongissa lasketaan Kanadassa ihmisoikeudeksi.
Koska Suomessa?
Suomessa ihmisoikeuskomissioita ei ole vaan sen virkaa hoitaa Syrjintälautakunta. Kuten aiemmin kirjoitin, lainsäädännössä vähemmistöjä on voimavaraistettu siten, että lautakunnassa vallitsee käännetty todistustaakka. Syrjinnästä syytetyn pitää pystyä osoittamaan, että hän ei ole syyllistynyt syrjintään. Kantajan väite on siis oletusarvoisesti totta.
Syrjintälautakunnan sivuilta löytyy esimerkkejä päätöksistä, joista aiemmin mainitsin Kongon Demokraattisen tasavallan kansalaisen tapauksen. Tässä tapauksessa muslimitaustainen mies valittaa Espoon sosiaaliviranomaisten syrjineen häntä huoltajuuskiistassa. Vaikka itse huoltajuuskiista on vakava asiaa siinä mukana oleville, Syrjintälautakunnan perustelut ovat kuitenkin hupaisaa luettavaa.
Toisessa tapauksessa on kyse yhteiskunnallisesti merkittävämmästä asiasta. Helsinkiläistä peruskoulua kiellettiin sijoittamasta äidinkieleltään suomenkielisiä ja ei-suomenkielisiä eri luokille. Lautakunnan mielestä kyseessä oli kielletty syrjintä eikä ns. positiivinen erityiskohtelu. Koulun rehtori perusteli segregaatiota käytännön syillä, koska näin ei-suomenkielisten välttämätön kieliopetus oli helpompi järjestää. Ketään ei luonnollisesti kiinnostanut suomea äidinkielenään puhuvien opetuksen laatu, koska sellainen olisi rasismia.
Kuten tässä kirjoituksessa määritetyistä tapauksista voi päätellä, ihmisoikeuksien merkitys on kovasti muuttunut vuosien varrella ja ihmisoikeuksia puolustetaan nykyisin kummallisilla tavoilla. Kaikkien ihmisoikeudet eivät näissä tapauksissa ole samanarvoisia, vaan kuulumisesta ennalta määritettyyn uhrikategoriaan on selkeää etua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti