Entinen MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin menehtyi äskettäin
suolistosyöpään 42-vuotiaana. Suolistosyöpä todettiin
heinäkuussa 2017 eli ennen Janitskinin vangitsemista. Janitskin oli
mitä todennäköisimmin kuolemansairas tutkintavankeutensa ja
oikeudenkäyntinsä aikana.
Kun tämä
uutinen julkistettiin 27.1.2020, tiesin, että Janitskinilla on
elinaikaa korkeintaan muutama kuukausi. Siksi ei ollut yllätys, että
hän menehtyi
suolistosyöpään 7.2.2020.
Kun lukee Ilja
Janitskinista tehtyä Wikipedia-sivua,
miehestä tulee kuva pikkurikollisena, joka ryhtyi myöhemmin
solvaamaan ja kiihottamaan internetissä. Tänä aikana hän lainasi
luvatta suomalaisen valtamedian artikkeleita ja solvasi yksittäisiä
ihmisiä, esimerkiksi Ylen toimittaja Jessikka Aroa.
Wikipedian sivujen
ylläpitäjät ovat usein poliittisesti vasemmistolaisia, joten kuva
voi vääristyä sitäkin kautta. Toisaalta sivujen sisältö on
tietosanakirjamainen, eli siihen ei mahdu yksittäisten faktojen
lisäksi kovin syvällistä pohdiskelua. Tämän kirjoituksen
tarkoituksena on auttaa täyttämään nämä aukot.
Internetiin mahtuu
kaikenlaista, mutta Ilja Janitskinista ei olisi tullut kuuluisaa
toisen vihaamaa ja toisten rakastamaa hahmoa, mikäli hänen
toimittamanssa MV-lehdestä ei olisi tullut niin suosittu. MV-lehti
oli vähän samanlainen kuin Seiska tai edesmennyt Nykyposti. Kukaan
ei julkisesti tunnustanut lukevansa sitä mutta todennäköisesti
piti sitä kädessään ainakin parturissa käydessään.
MV-lehden
suuruudenaika ajoittui myös tämän vuosituhannen merkittävimpään
suomalaista yhteiskuntaa ravistelleeseen tapahtumaan eli Euroopan
siirtolaiskriisiin vuonna 2015. Tämän kriisin vaikutukset näkyvät
edelleen kaikissa sen kohteeksi joutuneissa maissa. Kriisi jakoi
kansakuntia sisältä ja johti uusien poliittisten liikkeiden
nousuun.
MV-lehti oli
tuolloin paikalla ja raportoi tapahtumista. Ne kertoivat usein
erilaista tarinaa kuin suomalainen valtamedia ja Suomen viranomaiset,
jotka valehtelivat kansalaisille päin naamaa mm. väittämällä
tuntevansa kaikkien tulijoiden taustat. Näistä valheista tuolloinen
Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi
Nerg palkittiin tunnustuspalkinnolla.
Juha Sipilän
johtama hallitus ei tehnyt yhtään mitään tulijavirran
pysäyttämiseksi syksyllä 2015. Päinvastoin Sipilä itse
houkutteli Suomeen lisää tulijoita ilmoittamalla antavansa
Kempeleen kotinsa tulijoiden käyttöön. Tarina levisi Lähi-idän
mediassa ja varmasti lisäsi jonkin verran Suomeen päätyneiden
määrää.
Koska MV-lehdellä
oli laaja lukijakunta, yhä useampi ihminen alkoi ymmärtää, että
suomalainen valtamedia ja viranomaiset peittelevät maahanmuuton ja
monikulttuurin todellisuutta. Valtamediassa mielipidehegemoniaa
ylläpitävät journalistit naamioivat tietojen pimittämisen ylevään
puheeseen journalistisista periaatteista sekä halpahintaiseen
hurskasteluun, kuten Hämeen Sanomien päätoimittaja tässä
jutussa.
Ilja Janitskinin
MV-lehti ei hurskastellut vaan sanoi asiat karusti ja suoraan, myös
sellaiset asiat, joita valtamedia ei olisi sanonut. Oli tietysti
selvää, että kaikkia asioita ei olisi kannattanut julkaista.
Euroopan
pakolaiskriisin aikana viranomaisille oli annettu ohjeistus olla
kertomatta rikoksentekijän taustaa, jos kyseessä oli
turvapaikanhakija. Suomalaiselle valtamedialle tämä ei ollut mikään
ongelma, koska se on tottunut omiin “journalistisiin”
periaatteisiinsa, joiden mukaan lukijoiden ei tarvitse sellaista
tietää.
Euroopan
pakolaiskriisin ja sen aikana Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden
rikollisuus ei ole saanut aikaan asennemuutosta valtamediassa ja
tuskin saakaan. Kyseisen alan toimijat ovat itseriittoisia ja ala
itsessään taantuu koko ajan.
MV-media
näytti myös, että varsin pienillä resursseilla voi saada paljon
huomiota. Tämä ehkä oli MV-lehden pelottavin opetus raskailla
organisaatioilla toimiville mediataloille.
Lopun alku
Tiedät, että olet
tehnyt jotakin oikein, jos poliittinen vasemmisto alkaa hyökätä
sinua vastaan. Näin
kävi myös MV-lehdelle, kun Sosialidemokraattisten
opiskelijoiden (SONK) Hanna Huumonen käynnisti mainostajiin
kohdistuvan boikotin MV-lehteä kohtaan.
Varsinaisesti
viranomaistoimet käynnistyivät, kun poliittiset nuorisojärjestöt
toimittivat valtakunnansyyttäjävirastolle tutkintapyynnön
MV-lehdestä. Sen jälkeen järjestelmä käynnisti toimet Ilja
Janitskinin saamiseksi Suomeen tuomittavaksi.
Wikipedian mukaan
opiskelijajärjestöt perustelivat tutkintapyyntöään seuraavasti:
“26. tammikuuta 2016 poliittiset opiskelija- ja nuorisojärjestöt
toimittivat valtakunnansyyttäjänvirastolle
tutkintapyynnön MV-lehdestä. Järjestöt pyysivät virastoa
kokoamaan yksittäiset rikosilmoitukset yhteen. Perusteina olivat
sananvapauden väärinkäyttö, yhteiskuntarauhan rikkominen ja
häirinnän ja loukkausten jatkumisen laajamittaisuus sekä
pitkäkestoisuus.”
Opiskelijajärjestöjä
rahoitetaan veronmaksajan kukkarosta ja ne ovat osa ns. vallitsevaa
järjestelmää. Yksittäiset rikokset Janitskinin syytekirjelmässä
olivat enimmäkseen vähäisiä, joten niitä kasattiin siihen pitkä
lista. Etenkin tekijänoikeusrikoksia oli lukumääräisesti paljon,
koska Janitskinilla oli etenkin julkaisun alkuaikoina tapana lainata
artikkelit kokonaisuudessaan, mikä oli tietysti typerää.
Mitä tulee
yhteiskuntarauhan rikkomiseen, siitä voi perustellusti olla eri
mieltä. Kumpi oli oikeasti vahingollisempaa: se, että maahan
päästettiin yli 30 000 tulijaa Lähi-idästä vai MV-lehden
toiminta? Todellisuudessa syynä yhteiskuntarauhan horjumiseen oli
pääministeri Juha Sipilän hallituksen toimettomuus tulijavirran
pysäyttämisessä. Tässä asiassa Janitskinia ja MV-lehteä voi
korkeintaan syyttää hallituksen, viranomaisten ja valtamedian
pimittämien tietojen levittämisestä.
Erityishuomiota voi
kiinnittää Ylen toimittaja Jessikka Aroon, joka Yle Kioskin
artikkelissa nimesi MV-lehden “Venäjän johdon poliittisia
näkemyksiä myötäileväksi sivustoksi”. Tämän jälkeen
MV-lehdessä ilmestyi useita toimittaja Aroa rienaavia artikkeleita.
Janitskinin oikeudenkäynnissä Aron tapaus sai paljon huomiota mutta
Aron tarkoituksena oli vain tuoda oikeudenkäynnille moraalinen
oikeutus ja kerätä sympatiaa nuoren ja kauniin toimittajan avulla.
Tämän voi päätellä siitä, että Aron myöhemmät yritykset
saada oikeutta häntä väitetysti vainoavia kohtaan eivät enää
ole saaneet vastaavaa sympatiaa.
Järjestelmä näytti
valtaansa tuomalla parantumattomasti sairaan miehen Suomeen
tutkintavankeuteen ja tuomiolle eli kyseessä oli ainakin osittain
näytösoikeudenkäynti, jossa Janitskinille annettua 22 kuukauden
ehdotonta vankeustuomiota voi pitää kohtuuttomana.
Aika moni varmasti
ajattelee, että Janitskinin olisi alkujaankin pitänyt olla fiksumpi
ja varovaisempi. Toisaalta tietty räävittömyys ja kaiken
mahdollisen salliminen saattoivat houkutella enemmän satunnaisia
kävijöitä verrattuna siihen, että julkaisu olisi alkujaankin
ollut sisäsiisti. Joka tapauksessa julkaisu oli tekijänsä näköinen
niin hyvässä kuin pahassa. Haudan takaa Janitskin voi korkeintaan
sanoa, että tehkää paremmin, jos osaatte.
16 kommenttia:
Järjestelmän kannalta Janitskinin suurin ja tosiasiassa ainoa rikos oli se, että hän osoitti että valtamedian voi haastaa ja sen voi haastaa menestyksekkäästi. Tämän vuoksi miestä kohdeltiin kuin terroristia joka kertoo järjestelmämme mädäntymisestä ehkä enemmän kuin mikään muu. MV-lehden kirjoituksia ei pyritty haastamaan keskustelun keinoin. Ne pyrittiin vain vaientamaan. Mikä linja on jatkunut edelleenkin ja jota pyritään betonoimaan viharikos- ja maalittamislainsäädännöllä.
Muistoa kunnioittaen.
En tiedä, minkälainen ihminen Janitskin oikeasti oli, kun en häntä tuntenut eikä hän ollut edes tuttavan tuttava. On aika epätodennäköistä, että olisin häntä missään vaaleissa äänestänyt. On hyvin mahdollista, että hän oli hankala henkilö, mutta Suomen kannalta hän oli tarpeellinen henkilö. Keskiajan hoveissa oli hovinarri, joka sanoi sen, mitä muut eivät voineet tai uskaltaneet sanoa. Anderssenin sadussa ”Keisarin uudet vaatteet” tarvittiin pieni lapsi sanomaan, että keisarilla ei ole vaatteita. Tätä tehtävää myös Janitskin toteutti. Tuskinpa häntä voidaan luonnehti varsinaisesti palavasieluiseksi totuuden ja oikeuden puolesta taistelleeksi sananvapauden ritariksi, pikemminkin hän oli eräänlainen Till Eulenspiegel –hahmo, mikä sekin on kunnianarvoisa perinne sinänsä. Janitskin koki myös hovinarrin perinteisen kohtalon. Niin kauan kuin kohteet olivat valtakoneiston kannalta toisarvoisia, häneen suhtauduttiin lähinnä huvittuneesti, toiset närkästyneen huvittuneesti, toiset suopean huvittuneesti, mutta sitten kun kohteeksi tulivat merkittävämmät asiat, alkoi vaino. Tämä vaino osoitti sen, miksi Janitskin oli Suomelle tarpeellinen. Hänen toimintansa nosti esiin sellaisia suomalaisen yhteiskunnan pimeitä puolia, jotka muuten olisivat jääneet piiloon, vaikuttamaan julkisuudelta näkymättömästi. Tällaisia ovat esimerkiksi nämä hanna huumoset, totalitääristen järjestelmien innokkaat perässäjuoksijat, jotka innolla masinoivat omia vihakampanjoitaan. Tällaisia olivat myös resurssien puutetta tuskailevan oikeuslaitoksen priorisoinnit, jolta löytyy loputtomasti resursseja tällaisten jokseenkin vähäpätöisten tekojen jahtaamiseen. Ja samaan sarjaan kuuluu myös valtamedian hurskastelu, joka kyllä innolla leimasi MV-median valemediaksi, mutta useammin kuin kerran Janitskin onnistui vähäisillä resursseillaan tuomaan esiin valtamedian kyvyttömyyden ja haluttomuuden uutisoida esimerkiksi turvapaikan perusteella Suomeen tulleiden tekemistä rikoksista.
Juuri näin minäkin näen tämän asian.
R.I.P. Ilja !
Teit suuren uranuurtajan työn, josta valtamedia langetti Sinulle kuolemantuomion.
Terhomatti Turun Tapulista
Yrjöperskeles: "Ne pyrittiin vain vaientamaan."
Vasemmisto ei haasta vaan vaientaa. Näin lopulta vain heidän mielipiteensä on sallittu. Tämän huomaa myös nykyisessä turpokeskustelussa, jossa poikkeaminen ortodoksiasta johtaa leimautumiseen Putinin asiamieheksi.
Strix Senex: "ämä vaino osoitti sen, miksi Janitskin oli Suomelle tarpeellinen. Hänen toimintansa nosti esiin sellaisia suomalaisen yhteiskunnan pimeitä puolia, jotka muuten olisivat jääneet piiloon,"
Pimeät puolet ovat nykyisin täysin avoimesti esillä, jos katsoo viimeisimpiä syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Politiikan rajoja pyritään määrittämään tuomioistuimessa ja se ei ole hyvä politiikalle eikä oikeuslaitokselle.
Vasemmisto rakastaa epämääräisiä lakeja, joita voi tulkita sopivasti.
Pekka Kuosmanen on myös kirjoittanut Janitskinista:
https://www.lue.fi/blogit/blogit/ihminen-nimelta-ilja-janitskin-kuoli/
Sieltä lainaus: "Janitskin ei ollut maailman sovinnaisin ja rehellisin tyyppi. Eikä kovin hienotunteinenkaan. Oli röyhkeä, impulsiivinen ja jopa kaunainen – aivan kuten helkutinmoinen määrä muitakin suomalaisia."
"Mutta omalla tavallaan hän oli vilpitön. Siis, jos tunnistatte tuon vilpittömyyden alalajin. Minä tunnistan. Se ilmenee heissä, joiden aivot eivät sopeudu samaan valkopesuun, millä muiden päät kuurataan yhteiskuntakelpoisiksi jo lastentarhassa."
Sanoisin, että aika monella voiman pimeällä puolella tuo ohjelmointi on jäänyt vajavaiseksi. Kaikki eivät niele vallitsevaa ideologiaa pureskelematta.
Iljaa jahdattiin tomerammin ympäri maailmaa kuin muutamaa Suomesta hatkat ottanutta "sotaa ja vainoa" tänne 2015 paennutta väkivaltarikollista.
Iljan suurin rikos oli tanssahtelu itseään oikeina toimittajina pitämiensä kavioille.
Se täytyy kyllä sanoa, että aika paljon MV:ssa oli ja on edelleen pro russia paskaa.
Niin tai näin niin kepeät mullat Iljalle, aikalailla turhan varhain tauti vei.
Jatkan vielä tuohon Strix Senexin puheeseen "suomalaisen yhteiskunnan pimeistä puolista".
Osa tätä pimeää puolta on hiljaisuus silloin, kun tarpeeksi vaikutusvaltaiset tahot tekevät jotakin törkeää. Moni voi olla eri mieltä mutta vain harva avaa suunsa asemansa menettämisen pelossa. Näin käy erityisesti silloin, kun pitäisi puolustaa ihmistä, joka ei ole mikään partiopoika.
"Joppos123ljan suurin rikos oli tanssahtelu itseään oikeina toimittajina pitämiensä kavioille.
Se täytyy kyllä sanoa, että aika paljon MV:ssa oli ja on edelleen pro russia paskaa.
Niin tai näin niin kepeät mullat Iljalle, aikalailla turhan varhain tauti vei.
joppos123: "Se täytyy kyllä sanoa, että aika paljon MV:ssa oli ja on edelleen pro russia paskaa.
Niin tai näin niin kepeät mullat Iljalle, aikalailla turhan varhain tauti vei."
joppos123 on tässä asiassa oikeassa. MV-lehdessä oli oikeasti venäläismielistä roskaa etenkin loppuaikoina.
Onko Suomen viranomaisilla valtuudet hakea ulkomailta tänne tuomittavaksi kuka tahansa joka kirjoittaa nettiin jotain sopimatonta tai vaikka täällä laitonta?
Pitääkö olla Suomen kansalainen? Mitenkäs muut? Tai kaksoiskansalaiset?
Minusta veli Joppos on sinänsä oikeassa, mutta hieman epätarkka:
MV-lehdessä oli yhtä ja toista tarpeetonta, kuten turhan pitkälle menevää alatyylistä henkilöönkäyvää loukkaamista, Magneettimedian juutalaissalaliittoteorioita ja muuta huuhaata sekä myös pro-Russia -julistusta hieman liikaa.
Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, ja Ilja teki MV-lehdellään enemmän kuin tuhat minunlaistani voisivat saada aikaan, vaikka eläisimme kaikki 150-vuotiaiksi.
Tässä Janus Putkosen UMV-lehdessä (jonka nimenmuutoksesta pisteet Putkoselle, ettei vain jatkanut Iljan rakentamalla tiellä, van rakensi uuden) on nyt todellakin juuri sitä, mistä Iljan MV-lehteä syytettiin:
ruplarahoitteista yleisesti USAn ja muun Lännen sekä erityisesti Trumpin vastaista Putin-trollausta, joka on mitä todennäköisimmin Venäjältä johdettua. Ja se on näyttänyt ikävästi olleen tämän UMV-lehden pääagenda.
Mielenkiintoista onkin, että UMV-lehti näyttää kyykkäävän jo ainakin kolmatta päivää peräkkäin.
Qroquius Kad: "Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, ja Ilja teki MV-lehdellään enemmän kuin tuhat minunlaistani voisivat saada aikaan, vaikka eläisimme kaikki 150-vuotiaiksi."
Jos oletetaan, että Aron väitteet MV-lehdestä ovat totta, kysymys pitäisi asetella toisin. Mitä tämä kertoo suomalaisesta mediasta, jos ihmiset katsovat asioiden toisen puolen MV-lehdestä?
Tämän kaiken luulisi johtavan edes jonkinlaiseen itsetutkiskeluun. Näin ei ole kuitenkaan käynyt vaan sitä samaa omakehua "vastuullisesta mediasta", "journalistisista periaatteista" ja "valemediasta" saa lukea sieltä edelleenkin.
Eikä median vasemmistolainen vinouma ole mihinkään kadonnut. Feminismiä, LGBT-ideologiaa, monikulttuuria ja vastaavaa tuputetaan ihmisille yhä edelleen. Aisan yli potkijat joutuvat mediassa joukkokiusaamisen kohteeksi ja siksi terveellä tavalla ajattelevien journalistien pitää toimia siellä kieli keskellä suuta.
Hyvä esimerkki oli Espoossa tapahtunut lapsensurma, jossa äiti tappoi alaikäisen lapsensa. Tekijä ja hänen aviopuolisonsa olivat Iso-Britannian kansalaisia. Tämän enempää ei suomalaisille kerrottu.
Englantilainen tabloidi The Sun sen sijaan julkaisi epäillyn kuvan ja nimen sivuillaan. Vastuullinen media oli jättänyt epäillyn tarkemman kuvauksen pois, koska epäilty ja hänen aviopuolisonsa eivät olleet "perusbrittejä".
Ilja teki miehen työn. Hän oli tulisielu, joka aina piti heikompien puolta. Huomenna suunnitellaan hautajaisia, joista näillä näkyvin tulee mittavat. Ehdin nähdä Iljan puolitoista vuorokautta ennen hänen lähtöään - on valtavan kiitollinen olo, että ehdin. Iljasta maalattu kuva on ollut alusta asti väärä. Ilja oli ihana ihminen. T. T2-epäilty - oikeudenkäynnit jatkuvat.
Olin Iljan kanssa samaan aikaan peruskoulussa, samoilla tunneilla oltiin useamman vuoden. Härö kaveri, levoton ja impulsiivinen; ei paha sinänsä vaan suurieleinen ja äänekäs, omalla tavallaan tosi sosiaalinen tyyppi. Rumpuja soitti, kiekkoa pelasi... mikä sekin sopii kun ei oikein paikallaan malttanut istua heilumatta. Jäänyt varmasti kaikkien aikalaistensa mieleen noilta ajoilta. Nykyään sanottaisiin kai ADHD mutta siinä maailmanajassa siitä ei tiedetty mitään. Kuka nyt mitenkin sen koulun räpiköi läpi. Itse aiheesta olette te viisaammat sanoneet kaiken tarvittavan. Kaipa viestini idea on sanoa, että vaikkei miestä noiden vuosien jälkeen enää tullut nähtyä niin ei ollut koulun paskimpia jätkiä lähellekään nyt kun asiaa muistelen.
Kiitokset Astalle ja Anonyymille, että tarjosivat oman näkökulmansa Iljan elämään ja toimintaan.
Valtamedia ei koskaan ollut erityisen kiinnostunut siitä, mitä Iljalla olisi sanottavaa. Haastattelu löytyi nopealla Goolge-haulla Suomen Uutisista:
https://www.suomenuutiset.fi/haastattelussa-ilja-janitskin/
Veronmaksajan rahoittaman Yle:n haastattelu löytyy täältä:
https://yle.fi/uutiset/3-8641411
Itserakas toimittaja Tuomas Enbuske haasttteli myös Iljaa etäyhteyden kautta ohjelmassaan. Yhteydessä oli jotain ongelmia. Enbuske mölisi jotain eikä katsojalle kuulunut yhtään mitään siitä, mitä Ilja sanoi.
Ilja avasi monien silmät. Niin minunkin.
Minua ei koskaan politiikka kiinnostanut. Uskoin, että nuo jargonistit höpinöidensä ohella hoitavat hommansakin,koska Suomessahan kaikki oli parhain päin planeetallamme.
Sitten tuli MV-lehti. Ensin en uskonut noita Ilja-teamin juttuja. Sitten aloin kaivelemaan tarkemmin MV:n riepottelemia asioita, ja loppu on historiaa, kuten ylläkin on tullut ilmi.
Kun yritin keskustella näistä asioista kavereideni kanssa, ainoa seuraus oli, että heistä tuli entisiä. Silti koen jääneeni voiton puolelle.
Siitä kiitos, Ilja.
RIP
Lähetä kommentti