Vallassa on punavihreä huulipunahallitus, joten siksi kenenkään
ei kannata yllättyä, että hallitus ryhtyy uusiin toimiin vihapuheen
kitkemiseksi ja ajaa täysillä maalittamisen kieltävää lakia. Suomalainen
valtamedia luonnollisesti säestää tavoitetta julkaisemalla oikean ideologian
mukaisia kirjoituksia, joissa vaaditaan maalittamisen kriminalisointia. Useimmista
kirjoituksista huokuva hevonpaskan löyhkä antaa aiheen olettaa, että
kirjoittajat eivät juuri piittaa kirjoitustensa aiheuttamista reaktioista.
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kuulosti Ylen Ykkösaamun lähetyksessä aivan
parodiapoliisi Keijo Kaarisateelta, kun hän korosti ”sananvastuuta”.
Poliisiylijohtaja valitteli, että poliisit ovat joutuneet entistä enemmän vihapuheiden
ja maalittamisen kohteeksi. Hänen mukaansa:
” Poliisit ovat sanoneet, etteivät lähde tekemään
rikosilmoitusta, koska joudutaan maalittamisen kohteeksi ja vedetään perheet
mukana.”
Tähän on vaikea sanoa mitään, koska Kolehmainen ei kerro
asiayhteyttä, jossa poliisia on ”maalitettu”. Termi maalitus kuuluu mielestäni
uuskieleen eikä sitä pitäisi käyttää lainkaan. Miksi ei voi puhua vain
vainosta=
Hän myös väittää, että pitkäaikainen näännyttävä
maalittaminen saattaa johtaa siihen, ettei virkamies enää tee virkatehtäviä tai
hän haluaa toiseen työhön. Jälleen kerran poliisiylijohtaja puhuu yleisellä
tasolla ilman konkreettista esimerkkiä, josta kävisi ilmi, mitä hän tarkoittaa
maalittamisella.
Julkisuudessa eniten huomiota on herättänyt tapaus, jossa
Perussuomalaisten kansanedustaja Ano Turtiainen luonnehti aktiivisesti
sosiaalisessa mediassa toimivaa Jari Taposta sanoilla ”munaton nillittäjä”.
Tähän Kolehmainen sanoo, että julkisen vallan käyttäjän tulee kestää
arvostelua, mutta sanoi myös:
” Kun mennään yksilötasolle ja loukataan yksilöä, sitten
aletaan mennä sen rajalle, onko se rangaistavaa vihapuhetta.”
Vihapuhetta ei edelleenkään ole määritetty rikoslaissa.
Miksi poliisiylijohtaja ei käytä laista löytyviä rikosnimikkeitä?
Iltasanomien
juttu jatkaa:
” Oikeussuojaa poliiseille ja virkamiehille voisi
Kolehmaisen mielestä tuoda se, että vihapuheesta tulisi yleisen syyttäjän
alainen rikos.”
Mikä ihmeen ”vihapuhe”? Kuka määrittää, mitä on ”vihapuhe”.
Mistä kansalainen tietää, mitä on ”vihapuhe”?
Tästä
artikkelista käy ehkä paremmin ilmi, mitä poliisi tavoittelee. Huulipunahallituksen
esityksessä asianomistajarikosten kriminalisoinnit muutettaisiin virallisen
syytteen alaisisi rikoksissa, joissa henkilö joutuu rikoksen kohteeksi omien
tai läheistensä työ- ja virkatehtävien vuoksi.
Eli tulevaisuudessa, jos erehdyt sanomaan pahasti
viranomaiselle tilanteessa, jossa sinua kohdellaan väärin, saat syytteen ”viharikoksesta”.
Näin ei ole, sanoo SPJL:n puheenjohtaja Jonne Rinne:
” Oleellista on, että maalittamisen tarkoituksena on
vaikuttaa viranomaisen kykyyn tai haluun hoitaa virkatehtäväänsä tai tulevia
virkatehtäviä.”
Miten määritetään vaikutus kykyyn ja haluun hoitaa
virkatehtäväänsä? Jos sanoo Jari Taposen twiitistä pahasti ja Taponen närkästyy
eikä kykene hoitamaan virkatehtäviään, onko kyseessä rikos?
Maallikon korviin ”maalittaminen” kuulostaa järjestäytyneen
rikollisjengin harjoittamalta uhkailulta. Tätä varten rikoslaista löytyy jo laiton uhkaus. Miksi
pitää puhua ”maalittamisesta” ja ”vihapuheesta” yleisellä tasolla? En keksi
muuta selitystä kuin sen, että lakeja halutaan soveltaa tavallisia sosiaalista
mediaa käyttäviä kansalaisia vastaan.
Jos kommentoin ilkeästi Jari Taposen typerää twiittiä,
syyllistynkö maalittamiseen tai kunnianloukkaukseen? Taposen oma käyttäytyminen
sosiaalisessa mediassa on erittäin provosoivaa. Taponen on mm. luonnehtinut erästä
hänen viestejään kommentoinutta henkilöä Venäjän trolliksi ilman mitään
perustetta. Jari Taponen omalla käyttäytymisellään heikentää poliisin mainetta sosiaalisessa
mediassa enemmän kuin mikään muu.
Sananvapauden rajoitusten uhkia kieltäydytään näkemästä
Sananvapauden rajoituksiin liittyy yksi suuri ongelma: Kuka
päättää, mikä on laitonta puhetta ja millä perusteilla? Jo nykyisten
sananvapautta rajoittavien rikosnimikkeiden käsitelyssä on nähty lennokkaita
tulkintoja, joissa tulkinta perustuu tulkitsijan omiin mielikuviin eikä siihen,
mitä henkilö oikeasti sanoi. Tämä näkyy erityisesti kansanedustaja Juha
Mäenpään tapauksessa, jossa Mäenpään vieraslajiheitosta vedettiin suora yhteys
Ruandan kansanmurhaan, natsismiin ja keskitysleireihin.
Tavallinen kansalainen ei voi luottaa järjestelmän kykyyn
toimia oikeudenmukaisesti tilanteissa, joissa ”vihapuheesta” syytetty edustaa
tahoa, josta järjestelmä ei pidä. Tässä yhteydessä ei tarvitse edes mainita kansanedustaja
Päivi Räsäsen Raamatun siteeraamista.
Viestintäoikeuden professori Päivi
Korpisaaren kirjoitus on hyvä esimerkki täydellisestä sokeudesta
sananvapauden rajoitusten ongelmista ja niiden aiheuttamasta uhasta tavallisen
kansalaisen oikeusturvalle.
Itse otsikossa viitataan ”yksilön vaientamiseen” mutta
tekstistä käy toki ilmi, että nämä ”yksilöt” edustavat:
” Esimerkiksi poliisit, syyttäjät ja tuomarit ovat
virkatoimiensa vuoksi joutuneet rangaistavan vihapuheen kohteiksi.”
Yhteistä näille kaikille ryhmille on se, että he käyttävät
merkittävää julkista valtaa erityisesti sellaisia yksilöitä kohtaan, jotka
eivät voi käyttää julkista valtaa, koska heillä ei sitä ole.
Itse veikkaan, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on
saanut erittäin negatiivista ja jopa asiatonta palautetta toimistaan.
Mielestäni Toiviaiseen kohdistettu kritiikki on ollut perusteltua, koska
Toiviainen käyttää väljästi kirjoitetun lain mahdollistamaa mielivallan
mahdollisuutta ansiokkaasti hyväkseen työssään.
Korpisaari tekee ”vihapuheen” uhreista säälittäviä
seuraavalla lauseellaan:
” Vihapuhe vaikuttaa myös uhrien itsetuntoon, onnellisuuteen
ja toisia ihmisiä kohtaan tunnettavaan luottamukseen. Vihapuheesta saattaa
seurata taloudellista vahinkoa työtulojen tai luottamustoimen menettämisen
vuoksi. Pahimmillaan vihapuhe voi johtaa väkivaltaan.”
Korpisaaren väitteet ovat spekulatiivista maalailua ilman
konkretiaa. Hän lopettaa kirjoituksensa samanlaiseen maalailuun:
” Henkisellä väkivallalla voi olla pitkäkestoisemmat
seuraukset kuin fyysisellä väkivallalla, sillä toiminta on voinut olla
huomattavan pitkittynyttä ja se voi pahimmillaan vaarantaa väkivallan kohteen
mielenterveyden taikka virka- tai työuran. Siksi rangaistavan vihapuheen
kitkemiseen on käytettävä olemassa olevia oikeudellisia ja muitakin, kuten
mediakasvatukseen liittyviä, keinoja.”
Sananvapauden väärinkäytöstä on tuomittu useita sellaisia
henkilöitä, jotka ovat närkästyneet terrori-iskuista. Siksi päätän Korpisaaren
kirjoituksen kommentoinnin sitaattiin, joka ilmentää vihapuhehysterian
absurdiutta kaikkein parhaiten:
” Scania täräyttää vain kerran mutta rasismin jäljet ovat
ikuiset”
Sitaatissa rasismiin rinnastetaan tapaus, jossa hylätyn
turvapaikkahakemuksen saanut uzbekistanilainen Rakhmat Akilov ajoi kuorma-autolla
väkijoukkoon Tukholman Drottninggatanilla.
Terrorismi on ”viestintää”
Kun asiantuntijana käytetään Leena Malkkia, tämän älyllinen
epärehellisyys tulee ensimmäisenä mieleen. Malkilla tuntuu olevan pakkomielle
puheen voimaan. Tämä vaivaa yleisemminkin nykypäivän uusvasemmistoa, joka
käsittelee puhetta ”valtasuhteiden” kautta.
Malkki selittää:
” On puhetta, joka oikeuttaa poliittista väkivaltaa. Ei
niin, että menkää ja tappakaa, vaan esimerkiksi niin, että joku tietty ihminen
ansaitsisi tulla raiskatuksi tai niin, että ennen tietynlaiset ihmiset vietiin
saunan taakse.”
Olen itse nähnyt tuon tapaisia lausahduksia vasemmiston
taholta. Jopa eräs tunnettu ja paljon tukirahaa äskettäin saanut historiantutkija
on vihjaillut kuopan reunasta. Kuitenkin Malkki syyttää tällaisesta
ensisijaisesti maahanmuuttokriittisiä:
” Tällaista puhetta näkyy Suomessa tällä hetkellä eri
suunnilla, mutta eniten osana maahanmuuttovastaista keskustelua.”
Puheilla luodaan kertomusta:
” Mutta näillä puheilla luodaan sellaista kertomusta,
jollaista joku, joka kokee olevansa toiminnan ihminen, voi lähteä tekemään
todeksi.”
Terrorismi on viestintää:
” Terrorismi käyttää väkivaltaa välineenä. Tekojen
pyrkimyksenä on vaikuttaa ihmisten tunteisiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen
tavalla, jonka teon tekijä arvioi palvelevan poliittisia tai uskonnollisia
päämääriään. Tuhon aiheuttaminen on tässä toissijaista, huomion saaminen on
pääasia.”
Malkki ei selvästikään pidä terrorismin rinnastamisesta
tiettyyn poliittisuskonnolliseen liikehdintään vaan mainitsee lopuksi:
” Hänen mukaansa Suomessa on pitkään ajateltu, että jos teon
tekijä on suomalainen, teko ei ole terrorismia. Tämä ajattelumalli johtaa siihen,
että kotimaisen terrorismin tunnistaminen voi olla vaikeaa.”
Toisaalta kommunismia kannattanut ihmisoikeusprofessori
Martin Scheinin tiesi jo Turun terroristi Abderrahman Bouananen oikeuden
käynnin aikaan, että Turun
puukotukset eivät olleet terrorismia.
”
Scheinin on vahvasti sitä mieltä, että Turun puukotuksia ei voida tuomita
terroristisina tekoina. Scheininin mukaan terroristisen hyökkäyksen tarkoitus
on aiheuttaa vakavaa haittaa valtiolle ja lietsoa pelkoa väestön keskuudessa.”
”Professori
kuitenkin huomauttaa, että mikä tahansa julkisella paikalla tehty puukotus
aiheuttaa pelkotiloja paikalla olijoille. Eri asia on, aiheuttiko Turun isku
pelkoa koko väestölle.”
”Lausunnossaan
Scheinin myöntää, että Bouananen teot liittyvät terrorismiin. Se ei hänen
mukaansa kuitenkaan riitä todistamaan terroristista tarkoitusta. Scheinin
tulkitsee, että Bouananen motiiveina olivat katkeruus ja kostonhalu, koska hän
koki länsimaiden surmaavan muslimeja maailmalla.”
”
Scheininin lausunto tuo esiin myös sen, että Bouanane ei itse vaikuta
ymmärtävän mitä terrorismilla tarkoitetaan. Kuulusteluissa poliisi nimittäin
kysyi häneltä mitä terrorismi on. Bouanane vastasi, että hänen mielestään
terrorismiksi lasketaan muun muassa se, että muslimimies puolustaa maataan.”
Suomesta löytyy ainakin kaksi asiantuntijaa, jotka haluavat selittää asiat islamilaisen
terrorismin kannalta parhain päin.
12 kommenttia:
Anteeksi että aloitan vaatimattomalla kirjoituksella kommenttisarjan (jos aloitan).
Poliisin pahoinvointiin vaikuttaa tietenkin oikeiden rikollisten uhkaavat vihjailut, mutta myös vastenmieliset kokemukset siitä, että poliisijohdon määräyksestä työtä tehdäänkin suomalaisten etuja vastaan joutilaiden ulkomaalaisten eduksi.
Sananvapaudesta: tarkoittaako sananvapauden suoja 70 prosenttisesti mielipiteenvapautta vai mikä prosenttiluku on valtiosyyttäjä Toiviaisen toiminnan pohjalla? Tyhmempi ihminen luulee, että perustuslain kaikki perusoikeudet ovat 100-prosenttisesti voimassa. Ja koskevat ennen muuta Suomen kansalaisia.
Anonyymi: "vastenmieliset kokemukset siitä, että poliisijohdon määräyksestä työtä tehdäänkin suomalaisten etuja vastaan joutilaiden ulkomaalaisten eduksi."
Voi olla. Toisaalta poliisinkin pääelinkeino on syöminen, kuten blogisti Yrjöperskeles usein sanoo.
"Tyhmempi ihminen luulee, että perustuslain kaikki perusoikeudet ovat 100-prosenttisesti voimassa. Ja koskevat ennen muuta Suomen kansalaisia."
Siksi kaikki sananvapauden rajoittajat väittävätkin itse asiassa puolustavansa sananvapautta. Valhe menee läpi.
Raija Toiviainen taas noudattaa Pahkasian lukijoille mahdollisesti tutun Kimmo L. Sunkkilan viisautta:
"Jos ihmisen pitää ajatella jonkun muun kuin minun ajatuksiani, häneltä on riistetty vapauksista tärkein, ajattelemisen vapaus."
Tähän vain sellainen että poliisiksi pyrkivillä on pääsykoe.
Miksi?
Siksi, että voitaisiin karsia pois ne, jotka ovat kykeneviä ajattelemaan itse.
Jokainen, joka on ollut jollakin tavalla ao ammattiryhmän edustajien kanssa tekemisissä, huomaa edellämainitun todeksi.
Ikävä kyllä.
Nykyisiin pääsyvaatimuksiin on ilmeisesti myös lisätty vaatimus nillittämisestä ilman munia.
Lopuksi totean että HONK HONK.
Striimaajien vieminen oikeuteen ikäänkuin he olisivat rikosoikeudellisessa vastuussa kuvattaviksi sattuneista vihapuheista, on osa poliittista agendaa, jossa maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuminen on sekä rasismia että rikollista ; saman sisällön esittäminen maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvassa mediassa ei aiheuta toimenpiteitä, koska vihapuheen esittäjää paheksutaan. Näin poliittinen järjestelmä voi oikeuslaitoksen kanssa yhdessä rajoittaa sananvapautta sosiaalisessa mediassa, ja säilyttää sen vallanpitäjien puolella olevassa valtamediassa.
Maalittamislain säätäminen on oiva keino tukkia lisää suita, kovapintaiset virkamiehet ja poliitikot eivät tyydy käytössä oleviin pykäliin, vaan vaativat kritiikistä vapaata mahdollisuutta hoitaa kansanvaihto loppuun, sotatieteen termein. Maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia on toki oikeus maalittaa lainmuutoksen jälkeenkin.
Poliittisen elämän sanotaan olevan heiluriliikettä vasemman ja oikean, autoritäärisyyden ja liberaalisuuden välillä. Tässä yhteydessä on tietysti syytä muistaa, että nykyiseen orwellilaiseen tapaan se, mitä nykyisin liberaalisuudeksi sanotaan, on sisällöltään selvää autoritäärisyyttä. Poliittinen koneisto on ollut selvästi heilahtamassa vasemmistolaisen autoritäärisyyden suuntaan. Tämä ei tarkoita sitä, että sama muutos koskisi kansaa ja tämän näemme selvästi gallupien tuloksissa. Poliittinen eliitti on siis etääntymässä yhä kauemmas kansasta. Aikanaan tämä jännite sitten purkautuu joko niin, että poliittinen heiluri kääntyy takaisin liberaalin oikeiston suuntaan (joka on se terve kehitys) tai poliittisen eliitin ja kansan välinen jännite kärjistyy pakkokeinojen käytön ja väkivallan lisääntymiseksi.
Nyt, kuten käytännöllisesti katsoen aina ennenkin, demokratiaan kohdistuva uhka tulee vasemmalta. Siinä hommassa asialla ovat aina olleet jonkin sortin sosialistit, olipa asialla sitten Venäjän sosialidemokraattisen puolueen enemmistösiipi (bolsevikit), tai kansalliset sosialistit Saksassa tai Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue. Täytyy kuitenkin samalla muistaa, että vaikka käytännöllisesti katsoen kaikki demokratian kaatajat ovat olleet sosialisteja, läheskään kaikki sosialidemokraatit eivät ole demokratian kaatajia. Sietä löytyy - ainakin on löytynyt - runsaastikin Tannerin kaltaisia vankkoja demokratian tukijoita.
Näihin demokratian tukijoihin puolestaan ei kuulunut edesmenneen DDR:n Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pää- ja ensimmäisenä sihteeri Walter Ulbricht, johon liittyy reaktionopeutta mittaava (hyvin lyhyt) aikayksikkö ein Ulb. Koska kaikki tuntevat käsitteen, en käy sitä tässä selittämään, mutta ehkä aivan yhtä tunnettua ei ole, että meillä on oikeustieteen puolella kehittynyt sille tietynlainen rinnakkaiskäsite Sch.
Maailmaa hallitseva eliitti siirtää vallan tuomioistuimille ja virkamiehille, joissa istuvat heidän lakeijansa. Kansanedustuslaitokset ovat teatteria, joilla hyväuskoisia hallintolampaita sumutetaan. Valveutuneelta kansanosalta pitää tukkia turpa keinolla millä hyvänsä.
"maalittaminen saattaa johtaa siihen"
Varmastikin on kuviteltavissa kaikenlaisia uhkia, jotka saattavat johtaa erinäisiin seurauksiin.
Tämäkin vihaa aiheuttaa.
Erikoista on myös Sepon huoli.
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen
huolehtii maahanmuuttajien työllisyydestä.
https://yle.fi/uutiset/3-11199310
Kaikenlaista https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/puppek/kaikenlaista-vihaa-kaikkialla/
-jpt-
Vasara taisiki hokasta kirjotuksen satiiriksi :)
jostain kumman syystä usaran ns. suvakit loistaa poissaolollaan tuosta
-jpt-
https://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/uhka-yksilon-vaientamisesta-on-todellinen-ja-siihen-tulee-puuttua/834856/
"Anonyymin ilmaisun vuoksi varsinaista tekijää ei useinkaan ole mahdollista selvittää. Tällaisessa tapauksessa voi olla jo kyse muita perusoikeuksia loukkaavasta, rangaistavasta puheesta, jota ei voi sananvapauden turvin sallia."
Päivi Korpisaari
Siteerauksen kirjoittaja näkee jo pelkän anonyymiyden olevan raskauttavaa. Kun olet anonyymi, olet mahdollinen rikollinen. Ja aina löytyy joku, joka tulkitsee minkä tahansa lauseen tai asian perusoikeuksia loukkaavaksi.
Anonyymiyttä ei siis haluta sallia. Tulossa ollee nettitunnistatumispakko. Jokaikinen lause, joka ikinen toimi tallennetaan ja kirjoittaja voidaan saattaa vastuuseen.
Olemme menossa kohti totalitarismia.
Acc
Lähetä kommentti