Hetken jo luulin,
että suomalainen valtamedia ei enää kykene vajoamaan alemmas.
Sitten huomasin Twitterissä Journalistiliiton
#sananvastuuvala-kampanjan,
josta ei puutu tahattoman koomisia aineksia.
Sinänsä kyse on
lähinnä perinteisestä valtamedian edustajien omakehusta, jonka
tavoitteena on saada ihmiset uskomaan, että vain valtamediassa
sananvapaus toteutuu aidoimmillaan. Valtamedia edustaa journalismia
ja erilaiset ”valemediat” ja sosiaalinen media yleensäkin
vihapuhetta. Valan sisältö kaikessa yksinkertaisuudessaan on
seuraava:
”Ilmaisen itseäni
ihmisoikeuksia kunnioittaen. Vihapuhe ei vaienna minua. Kannan
vastuun sanoistani.”
Kun näin tuon
ensimmäistä kertaa, ajattelin, että siinä on poliittisen
korrektiuden uskontunnustus. Poliittinen korrektius edustaa
nykylänsimaiden valtaideologiaa ja on sellaisena uskonnon kaltainen.
Tämä uskonto vaatii harjoittajaltaan jatkuvaa uskollisuuden
todistamista eli sen osoittamista, että ei ole rasisti, ksenofobi
tai muuten paha ihminen. Mikäs sen paremmin sopii tämän
todistamiseen kuin ”sananvastuuvala”.
Journalistiliiton
sivuilla sanotaan myös:
”Vastuullinen
viestijä kunnioittaa totuutta ja ihmisarvoa.”
Totuus on sanana
mainittu, vaikka moderni valtamedia ei sitä oikeasti kunnioita. Se
ei myöskään vaivaudu pohdiskelemaan, kumpi on tärkeämpi: totuus
vai ihmisarvo tai onko totuus alisteinen ihmisoikeuksille. Jokainen
poliittista korrektiutta ymmärtävä tietää, että totuus
on alisteinen ihmisoikeuksille ja abstrakti ihmisarvo on tärkeämpi
kuin totuus. Tähän voi vielä todeta, että poliittisessa
korrektiudessa ihmisarvo ymmärretään ensisijaisesti
uhristatuksesta nauttivan ihmisryhmän edustajan erityisen suurena
arvona.
Jos totuus on
uhripääomaa omaavan ihmisryhmän kannalta negatiivinen, totuus joko
pimitetään tai sitä kaunistellaan. Ihmisryhmän kannalta
negatiivinen totuus voidaan tunnustaa, mutta kyseinen ihmisryhmä ei
itse koskaan ole vastuussa negatiivisesta asiaintilasta, vaan se on
aina jonkun vähemmän uhripääomaa omaavan ihmisryhmän syytä.
Sananvastuuvalan
takana on myös filosofia eli postmodernismi, joka ei tunnusta
objektiivisen totuuden olemassaoloa. Totuuden sijasta on kilpailevia
narratiiveja. Näistä narratiiveista poliittisesti korrektin
toimittajan velvollisuus on korostaa eniten uhripääomaa omaavien
ihmisryhmien narratiiveja ja mahdollisuuksien mukaan mitätöidä
hegemonisten ryhmien narratiivit esimerkiksi kutsumalla niitä
vihapuheeksi. Siksi palestiinalaiset eivät voi koskaan olla niin
pahoja, vihantäyteisiä ja raakalaismaisia, että Israel
näyttäytyisi poliittisesti korrektissa mediassa suotuisassa
valossa.
On olemassa ihmisiä,
jotka uskovat objektiivisen totuuden olemassaoloon. He saattavat
ajatella, että toimittajan ensisijainen velvollisuus ei ole
”sananvastuu” vaan pyrkimys totuuteen. Ihminen on vajavainen,
joten hänen kykynsä ymmärtää totuus on rajallinen. Pyrkimys
totuuteen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin objektiivisen totuuden
hylkääminen.
”Sananvapauteen
kuuluu vastuu”
Yllä esitetty lause
on yleinen hokema, jota monet valtamedian edustajat toistavat
vaivautumatta pohtimaan, mitä se vastuu oikeasti on. Tamperelainen
Seppo Lehto sai sananvapauden käytöstä kaksi ja puoli vuotta
ehdotonta vankeutta. Tämä on sitä vastuuta, jonka sananvapauden
käyttäjä saa kantaakseen totalitaarisissa yhteiskunnissa. Hokemaa
toistavat tuskin tarkoittavat sananvastuulla sitä, jonka Seppo Lehto
joutui kantamaan.
Kuten blogikollegani
Kumitonttu on monesti todennut, vapaus ja vastuu eivät ole keskenään
rinnasteisia mutta valta ja vastuu ovat. Vapauden vastakohta on
velvollisuus. Sananvapauteen sisältyy velvollisuus pyrkiä
totuudenmukaisuuteen. Niitä, jotka hylkäävät tämän
velvollisuuden, sanotaan valehtelijoiksi, eikä heidän sanomisiaan
oteta vakavasti. Lisäksi pyrkimys totuuteen on moraalinen
velvollisuus eikä minkään lain pakottama.
Orwellilaisen
uudissana sananvastuun merkitys jää epäselväksi. Luultavasti
tällä tarkoitetaan päätoimittajan vastuuta ja journalistin
ohjeita. Valtamedian instanssilla on velvollisuus antaa arvostelun
kohteena olevalle henkilölle mahdollisuus vastata esitettyihin
väitteisiin. Lisäksi lehdillä on velvollisuus oikaista
kirjoituksissa esiintyneet asiavirheet. Toimittajan mielipiteet on
myös erotettava selkeästi uutisoinnista, eli uutisissa ei esitetä
mielipiteitä vaan ne kuuluvat kolumneihin ja pääkirjoituksiin.
Käytännössä
valtamedian instanssit luistavat näistä velvollisuuksista
päivittäin mutta pääsääntöisesti pyrkivät noudattamaan itse
luomiaan sääntöjä. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että
sananvastuu oikeasti tarkoittaa päätoimittajan vastuuta.
Sananvastuu on
poliittista korrektiutta
Pyrkimyys totuuteen
tarkoittaa myös sitä, että totuus kerrotaan, vaikka se olisi
jonkun tahon kannalta epämiellyttävä. Nykyinen valtamedia ei toimi
näin eli valtamedian uutisointi ei ole ”seuraamusneutraalia”.
Valtamedian uutisoinnissa mietitään ensin, onko totuuden kertominen
haitallista jollekin uhripääomaa omaavalle ryhmälle. Jos näin on,
totuus kaunistellaan tai siitä jätetään pois uhriryhmän kannalta
negatiiviset asiat. Vaihtoehtoisesti negatiivisista asioista
syytetään hegemonista ryhmää joko suoraan tai epäsuorasti. Kun
maahanmuuttaja raiskaa, syy ei ole maahanmuuttajan vaan suomalaisten,
koska ”kotouttaminen on epäonnistunut”.
Koska totuus ei
usein ole uhripääomasta nauttivien ryhmien kannalta suotuisa,
totuutta voidaan myös muokata siten, että uhriryhmä näyttäytyy
positiivisessa valossa. Tämä toteutetaan julkaisemalla
menestystarinoita uhriryhmän edustajista ja antamalla ymmärtää,
että menestyjä edustaa laajemminkin uhriryhmää. Usein
valitettavan ilmiselvä huono menestys selitetään pois
liioittelemalla hegemonisen ryhmän harjoittamaa todellista ja
kuviteltua syrjintää. Luonnollisesti tällöin ei edes yritetä
ymmärtää, mistä huono menestys todellisuudessa johtuu eli
kyseiselle ihmisryhmälle tyypillisistä tavoista, arvoista ja
asenteista.
Kun objektiivinen
totuus hylätään, jäljelle jää ”pravda” eli virallinen
poliittisesti korrekti todellisuuden kuvaus, jolla usein on vain
vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Pravda on Helsingin Sanomien
pilkkanimi mutta sillä voidaan yleisemminkin kuvata virallisen
ideologian mukaista tiedonvälitystä. Sananvastuu tarkoittaa pravdaa
ja on syy sille, miksi MV-lehden kaltainen julkaisu on olemassa.
Lopuksi sanon, että en vanno sananvastuuvalaa enkä suosittele sen vannomista kenellekään.
16 kommenttia:
"Kun maahanmuuttaja raiskaa, syy ei ole maahanmuuttajan vaan suomalaisten, koska ´kotouttaminen on epäonnistunut´."
Mikä itsessään on (myöskin) objektiivinen peruste sille, että maahanmuuttopolitiikkaa on kiristettävä oleellisesti nykyisestä. Mutta ehkä sanavastuu on selitys sillekin, ettei tätä loogista johtopäätöstä tehdä koskaan valtameidassa.
Näitä julkisia vannomisia ja ripittäytymisiähän harrastettiin Maon Kiinassa. Ilmeisesti tämä sananvapauskäsite on sieltä peräisin. Kuten myös käsitys julkisessa viestinnässä harrastettavasta totuuden määrästä.
Esimerkkinä Ylen uutisointi 26.4. joka julisti Tsernobylin onnettomuudesta, että "Turmassa kuoli välittömästi ainakin 30 000 ihmistä". Todellinen määrähän on suunnilleen 1,5 promillea tuosta. Jään kiinnostuksella odottamaan, miten tämän juhlavasti julistetun vastuunsa kantaa kyseinen Ylen toimittaja.
Erittäin hyvä kirjoitus. "Sananvastuuvala" - jäin ihan sanattomaksi. Mykistyin oikeasti. Itse Goebbels ei olisi osannut keksiä parempaa käsitettä. He itse oikeasti uskovat tuohon. Miksi ihmeessä he kuitenkin jatkuvasti valehtelevat ja vääristelevät todellisuutta? He katsovat, että heidän yhteiskunta-poliittiset mielipiteensä ovat uutisia. Mikäli todellisuus ei mahdu kuvioon, sitä pitää muokata ideologiaan sopivaksi.
Tiesin kyllä, että minun ja näiden ajattelun välillä on iso juopa. Mutta mehän elämme ihan eri planeetalla. Näiden ihmisten kanssa kaikki keskustelu on hyödytöntä. He ovat kauan sitten luiskahtaneet jonkinlaiseen psykoosiin eikä heitä voi auttaa.
Erittäin hyvä kirjoitus, olen aina kateellisena ihaillut kykyäsi tiivistää asiat näin helposti. Tässä hyvä haastattelu eurooppalaisen median alennustilasta.
Paavo Arhinmäki ei käsittääkseni ole yksinkertainen, mutta hänen itsestään antama kuva Twitterissä sitä on. Hän heittelee niin luokattoman surkeita populistisia one-linereita että voisi hävettää jos en inhoaisi hänen poliittista agendaansa. Tänään hän sanoin klo 14 radio-uutisissa, että "Suomi ei kysele sen enempää Venäjältä, Ruotsilta kuin Yhdyvalloiltakaan oikeuttaan hakea NATO-jäsenyyttä". Jos kuulisin ensimmäistä kertaa Arhinmäkeä, varmasti pitäisin häntä jonkinlaisena puoli-idioottina.
Eilen julkaistussa uudessa "NATO-selvityksessä" oli erittäin hyvä poliittisen korrektiuden kiteytymä: Se lisää Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Tuon turvallisuuden lisääntymisen hintana samassa raportissa kuitenkin todettiin, että se ajaa Suomen ja Venäjän välit mittaamattomaksi ajaksi jäätäviksi. Minua ei niinkään huoleta Suomen välit Venäjän kanssa kuin kykymme puolustaa itseämme.
Ymmärrän Arhinmäkeä sikälikin, että kun Suomea ei enää ole, niin eipä tätä kukaan muu puolustakaan kuin amerikkalaiset palkkasotilaat. Jos suomalaiset eivät koe maataan puolustamisen arvoiseksi, ei tätä kannata puolustaa. Jos Arhinmäki ja muut kommarit eivät itse ole valmiita Suomea puolustamaan - tai edes pitämään Suomea puolustamisen arvoisena - niin ei ole moraalisesti perusteltua vaatia muita tätä puolustamaan. Ja maksattaa laskun suomalaisilla veronmaksajilla.
Jos nyt hetken aikaa pelataan liberaalien peliä, ja leikitään, että sananvastuu on pätevä ja käytäntöön sovellettavissa oleva käsite, pitää kysyä kenelle liberaalit toimittajat ovat vastuussa sanomisistaan? Liberaaleille kollegoilleen ja kavereilleen, joka tietysti kumoaa koko sananvastuun käsitteen heti kättelyssä. Vastaavalla tavalla minä olen konservatiivina vastuussa sanomisistani vain konservatiivisille kavereilleni, joka tarkoittaa sitä, että minä voin puhua kaikkea sitä, joka on liberaaleille kiellettyä. Sananvastuun looginen ja tasapuolinen soveltaminen ei muuta tämän hetken liberaalit vs. konservatiivit asetelmia ollenkaan.
Professori oli omassa blogissaan oikeassa kun totesi, että orwellilainen uuskieli syntyy täyttämään ja peittämään puhumattomuuden aukkoja. Journalistiliiton uskontunnustus on todella esimerkillistä orwellilaista uuskieltä.
Maahanmuutto-ongelmat, siis toisiinsa totaalisesti yhteensopimattomien kulttuurien kohtaamisongelmat, tai laajemmin ooaten tulevalla vuosisadalla mahdollisesti satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvavat kansainvaellukset kehittymättömistä maista Eurooppaan, ovat ratkaisemattomia kysymyksiä. Ne yritetään ratkaista tabukäsitteillä. Tabut luovat pyhän koskemattomuuden, jolla haudataan ongelmat puhumattomuuden pinnan alle. Hautajaiset ovat pyhä toimitus, hiljaisuuden harras hetki. Kuten on myös valan vannominen.
Kukaan ei kysy miten siitä, että kaikilla ihmisillä on "ihmisarvo" seuraa, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään. Ne eivät sopeudu. Sen sijaan ne voivat kyllä kääntää toistensa pahimmat puolet esille ja aiheuttaa joukkomittaisen moraaliromahduksen.
Jos toimittajien ammattilehteä "Journalistia" selaa, tyrmistyy päälle hyökkäävästä narsismista. Toimittajat eivät enää kerro julki tosiasioita, vaan tyrkyttäytyvät suurikokoisten potrettiensa kanssa itse julkisuuteen. Asiahallinta on mennyt menojaan. Kohujournalismi riittää, kohun nostattajat nousevat kirkkaimpaan valokeilaan, heidät palkitaan.
Kuinka viesti sinne enää menisi perille? Että siis mieluummin totuus kuin mikään tabukäsite, maaginen taika- tai komentosana, kuten "ihmisarvo", "rasismi", jne.
Orwell todellakin pyöriskelee haudassaan. Orwell elää.
Tuossa oli hyvin tiivistettynä suomalaisen median tila.
"Vihapuhe ei vaienna minua."
Tulee muistaa, että toimittajiin kohdistuva "vihapuhe" on siis todellakin vain puhua mälkyttämistä ja faktoilla toimittajien epistolan nurin perustelemista. Mutta kun käytetään termiä vihapuhe, voivat median edustajat leikkiä jonkunlaista sananvapauden sankaria joka on jatkuvasti hengenvaarassa. Mikä on tietenkin paskapuhetta. Sen sijaan niitä, ei niin hyvin suomea taitavia tahoja jotka voisivat edustaa toimittajille ihan oikeaa vaaraa ei tietenkään arvostella, vaan tyydytään tällaiseen "kevytihmisoikeusaktivistin" turvalliseen rooliin.
Oikein hyvää vappua Vasaralle.
Ilmaisen itseäni syyllistymättä rikosajatteluun. Epähyväpuhe ei vaienna minua. Tiedän, että Isoveli valvoo sanojani.
Perustuslain määräämät vastuut:
- Liikkumisvastuu
- Uskonnon ja omantunnonvastuu
- Sananvastuu
- Kokoontumis- ja yhdistymisvastuu
- Elinkeinovastuu
- Kansanedustajan puhevastuu
Kaksoisplushauskaa Wappua kaikille!
Kun sananvapaus maahanmuuton, islamin ja vihapuhenormiston vuoksi on aidosti uhattuna, alkaa journalistiliitto vetää tällaista peitekampanjaa, on esittävinään huolta ja vastuuta ihmisoikeuksista, jotka nivotaan yhteen sananvapauden kanssa, häivytetään näiden käsitteiden välinen ero, ja oikeutetaan poliittinen korrektius sananvapautena. Uuskieltä siinä mielessä, että puhutaan sananvapaudesta, eikä sen rajoittamisesta, vaikka siitä tässä tosiasiassa on kysymys.
Tanskan Trykkefrihedsselskabet on luonut uuden ilmaisun 'sananvapausrealismi' (ytringsfrihedsrealisme), millä tarkoitetaan sananvapauden puolustamista periaatteellisena ja filosofisena oikeutena. Eurooppalainen ihmisoikeussopimus, eikä mikään YK:n julistama auktoriteetti voi rajoittaa ilmaisunvapautta. Uskonnonvapautta ei voi olla ilman sananvapautta. Sananvapautta voidaan puolustaa vain sitä käyttämällä. Loukkaavien sanojen ilmaiseminen kuuluu sananvapauteen. Sananvapauteen kuuluu velvollisuus käyttää sitä.
Erittäin hyvä ja terävänäköinen kirjoitus! Kulttuurimarxilainen todellisuusvääristeisyys ilmentää itseään sananvastuu -kampanjassa.
Maahanmuuttoviestinnässä hämärretään todellisuutta tarkoituksellisesti. Lue kannanottomme aiheesta: https://makrikali.wordpress.com/2016/03/07/maahanmuuttokeskustelussa-vaaristetaan-kokonaiskuva-ja-oikeat-kasitteet/
"”Vastuullinen viestijä kunnioittaa totuutta ja ihmisarvoa.”
Totuus on sanana mainittu, vaikka moderni valtamedia ei sitä oikeasti kunnioita. Se ei myöskään vaivaudu pohdiskelemaan, kumpi on tärkeämpi: totuus vai ihmisarvo tai onko totuus alisteinen ihmisoikeuksille. Jokainen poliittista korrektiutta ymmärtävä tietää, että totuus on alisteinen ihmisoikeuksille ja abstrakti ihmisarvo on tärkeämpi kuin totuus. Tähän voi vielä todeta, että poliittisessa korrektiudessa ihmisarvo ymmärretään ensisijaisesti uhristatuksesta nauttivan ihmisryhmän edustajan erityisen suurena arvona."
Erittäin tarkkanäköinen kommentti blogistilta. "Sananvastuu"-journalistien tulokulman kavaltaa jo heidän itsemäärittelynsä. Totuus ja ihmisarvo eivät ole käsitteinä rinnasteisia, minkä vuoksi niiden yhteisessä käsittelemisessä ei ole järkeä. Lisäksi suomen kielessä totuudessa pysytään tai sille ollaan uskollisia, ihmisarvoa kunnioitetaan. Kyse on taas siitä, että kaikkien ja kaiken on nöyrryttyvä "sananvastuu"-journalistien poliittisen ja moraalisen position edessä, "the truth has a liberal bias".
Ruotsissa median edustajista äänestää punavihreitä 85 % ja Suomessa 80%. Näin siis joidenkin tutkimusten mukaan. Siinäpä sitä "sananvastuuta."
Kiitokset kommentoijille. Pahoittelen, että en ole ehtinyt vastaamaan ennen tätä.
professori: "Mutta ehkä sanavastuu on selitys sillekin, ettei tätä loogista johtopäätöstä tehdä koskaan valtameidassa."
Tulijoiden ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä kuin totuus. Tämä on nähty ja nähdään vielä monta kertaa. Jos näin ei olisi, myös valtamedia joutuisi myöntämään, että nähty maahanmuuttoaalto on Suomelle ja suomalaisille kallis ja muutenkin haitallinen.
Strix Senex: "Näitä julkisia vannomisia ja ripittäytymisiähän harrastettiin Maon Kiinassa. Ilmeisesti tämä sananvapauskäsite on sieltä peräisin. Kuten myös käsitys julkisessa viestinnässä harrastettavasta totuuden määrästä."
Maon Kiina oli jossain vaiheessa 60-lukulaisen vasemmiston suosikki, kunnes hohto katosi ja piti taas etsiä uusia ihmemaita. Sananvapaus ei ole modernille vasemmistolaiselle tärkeä arvo muutoin kuin iskulausetasolla.
KT: Kannattaa katsoa, ketkä nyt kannattavat NATO-jäsenyyttä ja ketkä Halosen aikana kannattivat "NATO-optiota".
Nato-jäsenyys oli mahdollinen turvallisuuspoliittinen valinta Halosen presidenttikaudella. Mahdollisuutta ei käytetty, joten nyt ollaan uudessa tilanteessa, kun jo virallisella taholla tunnustetaan, että Nato-jäsenyys todennäköisesti johtaa Venäjän vastatoimiin. Nato-optio happani jo vuonna 2008, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Tuolloin kävi selväksi, että Venäjä ei hyväksy etupiiriinsä kuuluvien maiden liittymistä läntiseen sotilasliittoon.
Jos Arhinmäki, Erkki Tuomioja ja Satu Hassi kannattavat Nato-jäsenyyttä, silloin on liian myöhäistä. Arhis, Eki ja Hassi kuvittelvat turvatakuiden tulevan ilmaiseksi. Näinhän ei tietysti ole.
Valkea: Puhe sananvastuusta on moralismia. Vastuulliset sananvapauden käyttäjät tuovat ilmi oman moraalisen erinomaisuutensa suhteessa niihin, jotka eivät ole vastuullisia, eli konservatiiveihin.
Anonyymi: "Näiden ihmisten kanssa kaikki keskustelu on hyödytöntä."
Ei ole. Et tosin voi vakuuttaa vastapuolta omilla argumenteillasi, mutta keskustelun avulla luultavasti ymmärrät enemmän heidän ajattelutavastaan. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että et menetä malttiasi, jos sinua haukutaan rasistiksi, ksenofobiksi tai islamofobiksi.
Lähetä kommentti