Englantilainen,
Britannian tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission entinen johtaja Trevor
Phillips herätti kohua myöntämällä erehtyneensä, kun hän
kuvitteli muslimien sopeutuvan Britanniaan. Phillips myönsi olleensa
muslimisiirtolaisten osalta ”melkein kaikessa väärässä”.
Phillipsin lausunnon olennainen sisältö suomeksi löytyy täältä.
Islamofobia
En aiemmin tiennyt,
miten sana islamofobia nousi yleiseen käyttöön. Muistan vuodelta
2006 eli ajoilta, kun itse aloin tutustua voiman pimeän puolen
kirjoituksiin, kuinka kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä
järjestettiin seminaari ”Pitäisikö islamofobia kriminalisoida?”.
En vielä tuolloin ymmärtänyt, miksi sananvapautta piti rajoittaa
noin voimakkaasti.
Pullon henki oli
vapautettu jo vuonna 1997, jolloin Phillips tilasi Runnymeden Trust
-nimiseltä thinktankilta raportin
islamofobiasta. Tämän raportin pohjalta syntyi islamofobian
määritelmä, joka löytyy myös Wikipediasta.
Islamofobian
tunnusmerkkejä ovat sen mukaan seuraavat asiat:
2. Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”. Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille.
3. Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana.
4. Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona.
5. Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin.
6. Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun.
7. Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan.
8. Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana.
En viitsi tässä
käydä läpi kohtia yksi kerrallaan. Osa kohdista pitää selkeästi
yhtä todellisuuden kanssa. Jihadwatch-sivuston ylläpitäjä Robert
Spencer on käynyt määritelmän kohdat läpi täällä.
Määritelmällä ei
itse asiassa ole nykyisin juuri merkitystä, koska islamofobia on
laajentunut kattamaan kaiken islamin legitiimin ja ei-legitiimin
arvostelun. Siitä on myös tullut samanlainen sisällöltään tyhjä
haukkumasana kuin rasismista. Haukkumasanaa kuitenkin pelätään,
koska leimautuminen voi tuhota uran ja maineen.
Islamofobia-kritiikkiä
Phillips kuvitteli
tyypillisen länsimaisen liberaalin tavoin, että muslimien
integraatio paranee, jos heihin kohdistuvaa syrjintää vähennetään.
Monet uskovat tähän edelleen, vaikka se olisi osoitettu vääräksi
kuinka monta kertaa tahansa. Islamofobia-raportti ja käsitteen
lanseeraus olivat tärkeitä työkaluja tämän tavoitteen
saavuttamiseksi. Nyt liki 20 vuotta myöhemmin Phillips uskaltaa
sanoa:
”Pitkän aikaa
minäkin kuvittelin, että Euroopan muslimien kohdalla kävisi samoin
kuin aiempien siirtolaisaaltojen kanssa. Että he vähitellen
hylkäisivät perinteiset tapansa, kantaisivat uskonnollista ja
kulttuurillista taakkaansa kevyesti, ja vähitellen sekoittuisivat
osaksi Britannian monimuotoisten identiteettien maisemaa. Minun olisi
pitänyt tietää paremmin.”
Tämä ei silti
tarkoita, että Phillips olisi myöntänyt muslimien integraation
olevan mahdotonta. Phillipsin mukaan brittiläisen
islamin sielusta on käynnissä elämän ja kuoleman kamppailu.
Tästä kamppailusta kukaan ei voi pysyä sivussa vaan kaikkien on
valittava puolensa.
Itse olisin valmis
myöntämään laajamittaisen muslimien integraation mahdottomaksi
tehtäväksi, mistä seuraa, että muslimien maahanmuutto olisi
pidettävä erittäin pienenä. Mark
Steyn toteaa:
”Samalla kun David
Cameron ja John Kerry yrittävät vakuuttaa, että terrorismilla ei
ole mitään tekemistä islamin kanssa, et voi olla huomaamatta, että
Euroopassa vähemmän islamia tarkoittaa vähemmän terrorismia.”
Pommit paukkuvat
Brysselissä ja Pariisissa, joissa muslimiväestön koko on suuri,
mutta eivät Varsovassa tai Prahassa. Islamilla on myös muita
vaikutuksia sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Steyn jatkaa:
”...mitä vähemmän
islamia, sitä vähemmän terrorismia, naisten sukupuolielinten
silpomista, juutalaisvihaa ja eristäytymistä emiraatteihin, joissa
valtion laki ei enää päde. Kun maahan tuodaan muslimeja, sinne
tulee tietty prosentti ”radikaaleja”, ”ekstremistisiä”
terroristeja mutta myös aivan tavallisia naisvihaajia,
kiihkoilijoita ja islamin ylivallan kannattajia. Miksi pitäisi
lisätä itselleen vaikeuksia?”
Trevor Phillips voi
olla mukava mies mutta hän on pahasti myöhässä eikä ole
ymmärtänyt tragedian suuruutta, koska hän edelleen kuvittelee
integroinnin olevan mahdollista. Hän myöntää, että islamilainen
yhteisö Britanniassa kasvaa koko ajan maahanmuuton ja luontaisen
väestönkasvun kautta. Brittiläinen kommentaattori ei ole tästä
vaikuttunut:
”Jos hyväksyt
todellisuuden, jonka Phillips näyttää hyväksyneen ja
eurooppalainen valtavirta on hyväksymässä, eikö yksi tietty
vastaus näytä erityisen järkevältä tässä tilanteessa?
Muutetaan virta pieneksi puroksi. Jos tietty yhteisö aiheuttaa
paljon haasteita ja näyttää aiheuttavan niitä myös tulevien
sukupolvien aikana, miksi ihmeessä yhteisön tasaista vahvistumista
ei pitäisi hidastaa?”
Murray ei keksi
tähän muuta syytä kuin sen, että muslimien maahanmuuton
rajoittamista vaativa henkilö leimattaisiin ”islamofobiksi”.
Phillips on siis itse luomassaan ansassa.
On ehkä
spekulatiivista väittää, että Rotherhamia ei olisi tapahtunut,
jos islamofobia-käsitettä ei olisi lanseerattu niin tehokkaasti.
Lisäksi Britanniassa islamin julkinen loukkaaminen johtaa tekemisiin
viranomaisten kanssa. Myös vanhojen brittiläisten suurmiesten
julkinen siteeraaminen voi johtaa vaikeuksiin. Näin
kävi Liberty GB -puolueen puheenjohtaja Paul Westonille, joka
erehtyi lausumaan sitaattia Winston Churchillin River War -kirjasta.
Siinä Churchill kuvaili kokemuksiaan Sudanissa vuonna 1899. Poliisi
pidätti Westonin epäiltynä ”uskontoon tai rotuun perustuvasta
häirinnästä”.
Elämme
yhteiskunnassa, jossa ihonvärillä on väliä. Trevor Phillips on
ihonväriltään musta ja voi siksi rauhassa kaataa
vasemmistoliberaalien ideologisia toteemeja ja myöntää olleensa
väärässä. Valkoihoiselle liberaalille moinen on erittäin
vaikeaa. On paljon helpompi työntää pää pensaaseen ja
teeskennellä, että asiat ovat kuten ideologia opettaa.
Loppua MV-lehdelle
puuhannut Petri Viitala kirjoittaa
blogissaan Brysselin terrori-iskuista:
”Tekijät ovat
yleensä eurooppalaisia ja hyvistä perheistä. Jos he eivät
haluakaan tukea kaukana Syyriassa vaikuttavia aateveljiään? Kosto?
Kokemus vastajihadistien painostuksesta? haluaako hyvin koulutettu
ihminen tukea sekopääsissejä?”
Kun muslimi tekee
pahaa islamin nimissä, hän on eurooppalainen ja hyvästä
perheestä. Muun väittäminen on islamofobiaa. Artikkelin
kuvituksena on kuva hyvässä perheessä kasvaneesta eurooppalaisesta
osoittamassa mieltä.
4 kommenttia:
Aiemmin olin kuullut Stephen coughlinin väittävän, että islamofobia termin on itse asiassa kehitelleet muslimit itse (iiit/muslim brotherhood) Robert Spencerkin sanoo samaa ja netistä löytyy juttua asiasta. Ovat sen ujuttaneet länsimaiselle "älymystölle", joka on niellyt madon koukkuineen päivineen. En ole aivan varma pitääkö paikkansa, mutta minulla on kova luotto Spencerin ja coughlinin tietoihin. Sokeus tämän asian suhteen on edelleen laajalle levinnyttä. Mutta tämä paska tulee pian räjähtämään silmille oikein kunnolla. Voisin melkein olla vahingoniloinen näiden ymmärtäjien tähden. Tai olenkin mutta taitaa vahingonilo olla pian ainoa laiha lohtu. Kusessa ollaan.
Fobia tarkoittaa Wikipedian määritelmän mukaan
Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko (kammo tai kauhu), jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan
joten kysymys kuuluu, mikä osa islamin vastustamisessa on fobiaa sen paremmin kuin kristinuskoa vastustavia olisi syytä kutsua kristinuskofobikoiksi? Vastaus on niin itsestään selvä, että hämmästyttää, että tällaisia asioita joutuu edes käsittelemään. Syytä on, en sitä väitä, vaikka järjettömyyksien todistaminen järjettömyyksiksi ei toisin uskovien päätä käännä.
Ano: "Aiemmin olin kuullut Stephen coughlinin väittävän, että islamofobia termin on itse asiassa kehitelleet muslimit itse (iiit/muslim brotherhood) Robert Spencerkin sanoo samaa ja netistä löytyy juttua asiasta. Ovat sen ujuttaneet länsimaiselle "älymystölle", joka on niellyt madon koukkuineen päivineen."
Tämä pitää paikkansa, mutta Phillipsin tapauksessa on kyse siitä, miten sana otettiin yleiseen käyttöön ja miten se sai tässä kirjoituksessa esitetyn määritelmänsä. Phillipsillä ja hänen johtamallaan tasa-arvokomissiolla oli siinä ratkaiseva rooli.
KT: " järjettömyyksien todistaminen järjettömyyksiksi ei toisin uskovien päätä käännä."
Islamofobia-sanan lanseerauksessa ei ole mitään järjetöntä, jos tavoitteena on tukahduttaa keskustelu islamin kielteisistä piirteistä ja/tai viedä se marginaaliin. Se on samalla tavalla käyttökelpoinen sana kuin homofobia. Jos kerran muslimit halutaan integroida, liberaalin käsityksen mukaan se tapahtuu syrjintää vähentämällä.
Liberaalit tarvitsevat tuollaisia sanoja, koska he eivät yleensä voi puolustaa omia käsityksiään faktoihin tukeutuen eivätkä faktat koskaan ole heille yhtä tärkeitä kuin todelliset tai kuvitellut valtasuhteet.
Liberaalien ja islamin viidennen kolonnan (Muslimiveljeskunta) tavoitteet olivat tässä asiassa yhteneväiset.
Aion käyttää tätä blogimerkintää vakavasti hyväkseni haukkumalla erään toisen yhtä vakavan fobian. Jonain kauniina päivänä.
Lähetä kommentti