Kovin pitkään ei tarvinnut odottaa, kun uusi vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää näytti todellisen karvansa. Kalevassa julkaistussa jutussa Suurpää vaatii nettirasismia kuriin melko lailla samanlaisin sanankääntein kuin jo legendaksi noussut edeltäjänsä Mikko Puumalainen.
Suurpää toivoo muun muassa, että toisia ihmisiä syrjivän ja kansanryhmiä vastaan kiihottavan aineiston levittäjiä saataisiin oikeuteen sen todistamiseksi, että netissä julkaiseminen voi johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Suurpää ei ilmeisesti ole tutustunut edeltäjänsä tutkintapyyntöihin, jotka ovat hiljalleen siirtymässä oikeuskäsittelyyn.
Toiseksi Johanna Suurpää ei pysty sensuroimaan internetiä, vaikka hän yrittäisi kuinka paljon tahansa. Aina löytyy sivusto tai julkaisukanava, josta voi levittää ihan mitä tahansa ajatuksia. Omalla nimellään netissä esiintyvät Suurpää voi saada hiljaiseksi tai ainakin osan heistä.
Suurpää jatkaa toteamalla seuraavaa:
”Vallalla tuntuu olevan selvästi sellainen käsitys, että netissä voi pistää ulos mitä tahansa.”
Jontsu hei, minä kerron sinulle yhden asian. Netissä voi todellakin julkaista ihan mitä tahansa. Sinulle tämä voi olla uutinen, mutta nettiä pitkään käyttäneet ymmärtävät tämän itsestäänselvyytenä. Jos toisaalta haluat, että sinua kuunnellaan, kannattaa kiinnittää huomiota asioihin ja niiden ilmaisutapaan.
Toisaalta valtamediassa julkaistaan uutisia, joihin edes netissä ei pystytä. Itse asiassa valtamedia nykyisellään tekee huumorilehdet tarpeettomiksi. Ei ole sattumaa, että Pahkasikaa ei enää julkaista, to dellisuus on yksinkertaisesti muuttunut liian absurdiksi. Tässä on yksi esimerkki täydellisestä hulluudesta, johon eläin ei pysty. Octavius kuvaa samanlaista hulluutta omassa blogissaan.
Itse asiassa kaikkein älyttömimpiin mielipiteisiin tarvitaan akateeminen loppututkinto ja mielellään sieltä pappisseminaarin puolelta. Pappisseminaarilla en tässä tarkoita teologista tiedekuntaa vaan yleisemmin humanistisia tieteitä, joissa poliittinen aktivismi ja usko oikeaan asiaan ovat jo kauan sitten johtaneet järjenkäytön hylkäämiseen tarpeettomana.
Vastakulttuurista valtavirtaan
Kun ensimmäiset somalit saapuivat Suomeen, Suurpää oli aktiivisesti mukana puolustamassa somalien asemaa, kuten Jussi Halla-ahon vieraskirjassa siteeratuista 90-luvun alun Helsingin Sanomien jutuista voi päätellä. Suurpää on siis ihmisoikeusaktivisti, joka nyt on päässyt valtion virkaan. Kun Suurpää vielä harrasti aktivismia, Suomen tiukka ulkomaalaispolitiikka henkilöityi Ulkomaalaisosaston päällikkö Eila Kännöön.
Nyt asetelmat ovat muuttuneet ja entisestä aktivistista on tullut virkamies. Joidenkin mielestä tämä on osa luonnollista kehitystä, mutta asian voi nähdä myös toisin. Vastakulttuuri ei välttämättä ole hyvää valtakulttuuria.
Suurpää edustaa aatemaailmaltaan modernia vasemmistoliberalismia, jonka ylin johtotähti on täydellinen syrjimättömyyden periaate. Syrjimättömyys voi edustaa rakentavaa kritiikkiä silloin, kun valtakoneisto oikeasti edustaa autoritaarista valtiota. Jos taas valtakoneisto pääsääntöisesti toimii oikeudenmukaisesti ja lakia noudattaen, syrjimättömyyden periaate muuttaa oikeudenmukaisen valtakoneiston mielivallan harjoittajaksi.
Rasismin suunnaton pahuus
Täydellisen syrjimättömyyden kannattajalle ”rasismi” edustaa absoluuttista pahaa, jota vastaan pitää taistella kaikin keinoin. Jos ”rasismi” poistuu, vähemmistöt pääsevät näyttämään kykynsä ja menestyvät yhteiskunnassa. Syrjimättömyyttä on myös kulttuurirelativismi eli kaikkien kulttuurien pitäminen lähtökohtaisesti samanarvoisina. Länsimaista kulttuuria, joka on tuottanut ylivoimaisen valtaosan maailman tieteellisistä läpimurroista ja teknologisista innovaatioista, ei voi pitää parempana kuin afrikkalaisella savannilla harjoitettua paimentolaisheimokulttuuria. Ainakaan tätä ei saa sanoa ääneen.
Täydellisen syrjimättömyyden periaatteen tiellä on kuitenkin esteitä. Pahimpia niistä ovat ihmiset, jotka eivät ajattele asioista samalla tavalla kuin moderni vasemmistoliberaali. Hyviä asioita kannattava ja oikeat mielipiteet omaava vasemmistoliberaali edustaa absoluuttista hyvää. Jos joku on vasemmistoliberaalin kanssa eri mieltä, hänen on oltava paha ihminen.
Pahuutta edustavat kaikki täydellisen syrjimättömyyden periaatteesta poikkeavat mielipiteet. Jos ihminen esimerkiksi vastustaa maahanmuuttoa kolmannen maailman maista, hän on rasisti ja ksenofobi. Jos hän ilmaisee mielipiteensä avoimesti, häntä voidaan syyttää kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
Rasismi ja ksenofobia ovat mielipiteitä ja asenteita, jotka eivät sellaisenaan ole rikollisia. Suomessa on toistaiseksi voimassa mielipiteen- ja omatunnonvapaus. Siksi rasismia ja ksenofobiaa ei voi kriminalisoida sellaisenaan. Sen sijaan niitä on täysin luvallista etsiä mielipidekirjoituksista ja tarvittaessa tulkita vähemmistöjä negatiiviseen sävyyn kuvaavia kirjoituksia kuin Piru Raamattua. Johanna Suurpään edeltäjä Mikko Puumalainen toimi juuri näin, kun hän teki tutkintapyynnön Mikko Ellilän kirjoituksesta Yhteiskunta koostuu ihmisistä.
Itse kannatan laajaa sananvapautta ja kriminalisoisin ainoastaan suorat tappouhkaukset ja –kehotukset. Virheelliset mielipiteet pitää pystyä kumoamaan asia-argumentein ilman viranomaisten taholta käynnistettäviä pakkokeinoja. Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää ei usko sanan- ja mielipiteenvapauteen, vaan hänen näkemyksensä mukaan vääristä mielipiteistä pitää rangaista leivättömän pöydän ääressä. Minusta taas Suurpää edustaa mielipideterroria ja totalitarismia, joita vastaan jokaisen kunniallisen kansalaisen pitää taistella. Suurpää on paljon vaarallisempi kuin mielipiteet ja asenteet, joita vastaan hän väittää taistelevansa.
Rasismi ja ksenofobia kun eivät edusta yksinomaan valkoihoisen heteromiehen silmitöntä pahuutta, vaan ne ovat inhimillisiä ominaisuuksia, joita esiintyy kaikissa kansanryhmissä ja kaikissa maailman maissa. Moderni vasemmistoliberaali on tässä suhteessa samanlainen kuin henkinen edeltäjänsä kommunisti, joka elätteli unelmia uudesta uljaasta yhteiskunnasta ja joka kuvitteli valtion pystyvän muuttamaan ihmisluonteen toisenlaiseksi.
P.S. Oikeutta saattaa sittenkin olla olemassa. Jos tämän linkin tieto pitää paikkansa, entinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen on joutumassa oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Korjaus edelliseen: Ex-vähemmistövaltuutettu ei välttämättä ole joutumassa oikeuteen vastaajana vaan muussa ominaisuudessa.
10 kommenttia:
Nikanderin blogista:
Kirjeessä kerrotaan, että saadun tiedon mukaan asia on vireillä Valtakunnansyyttäjänvirastossa ja tulee käsiteltäväksi Espoon käräjäoikeudessa.
Minulle tulee tästä kyllä sellainen vaikutelma, että kirjeessä tarkoitetaan "asialla" nimenomaan Ellilän oikeusjuttua. Sehän siirtyi Valtakunnansyyttäjänvirastoon ja tulee käsiteltäväksi Espoon käräjäoikeudessa. Jotenkin en vain pysty nykyisessä tilanteessa kuvittelemaan sellaista skenaariota, että Puumalainen joutuisi ihan huomenna oikeuteen vastaamaan teoistaan.
"Jotenkin en vain pysty nykyisessä tilanteessa kuvittelemaan sellaista skenaariota, että Puumalainen joutuisi ihan huomenna oikeuteen vastaamaan teoistaan."
Minä taas sain sellaisen vaikutelman asiasta, että Puumalainen olisi jutussa vastaajana. Toki voin olla väärässä ja siksi suhtaudun epäillen Nikanderin linkissä mainittuun juttuun. Eli voi olla, ettei Puumista syytetä, koska Ellilän juttu on kesken.
Nikanderhan antaa tuossa merkinnässä ymmärtää, ettei kirjeen sanamuodoista käy aivan yksiselitteisesti ilmi, onko Puumalainen jutussa vastaajana tai ei. Itse epäilisin erittäin vahvasti sitä, että "asiaa [= onko Puumalainen syyllistynyt virkarikokseen vai ei] ei ryhdytä tutkimaan eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, koska se [= juttu, johon tutkintapyyntö liittyy, eli Case Ellilä] on vireillä toisessa viranomaisessa [= Valtakunnansyyttäjänvirastossa, jonne Ellilän juttu siirtyi]". Eli Puumalainen pääsisi kuin koira veräjästä sillä verukkeella, että juttu on siirtynyt toiseen viranomaiseen tai jotain sinne päin, en tarkkaan tiedä, millaisesta porsaanreiästä tässä voisi olla kyse. Voin toki myös olla väärässä, mutta en millään pysty näkemään Puumalaista syytettyjen penkillä. Koko oikeusjärjestelmähän on nykyään samanmielisen koplan käsissä, ja sen jäsenet kyllä suojelevat toinen toisiaan.
Mukavaa joulua tämän blogin lukijoille!
Kävin tuossa katsastamassa oman blogini tilastoja ja täältä oltiin blogissa muutamaan kertaan vierailtu, joten tulin kurkkaamaan myös tätä blogia.
Siis tosiaan itse pidän mahdollisena sitä, että vastaajana olisi muu taho kuin se, josta kantelun tein. Siis käytännössä, ettei entistä vähemmistövaltuutettua syytettäisi asiassa.
Todettakoon kuitenkin, että asiayhteys puhuisi sen puolesta, että kirjeellä todella tarkoitettaisiin sitä, että entinen vähemmistövaltuutettu olisi vastaamassa oikeudessa.
En viitsinyt nyt lähteä pykälätasolla kertaamaan eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviä, joten otin copy-pastella tehtäväkuvauksen suoraan EOAM:n sivuilta: "Oikeusasiamies valvoo, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Viranomaisten ja virkamiesten lisäksi hänen valvontaansa kuuluvat muutkin, jotka hoitavat julkista tehtävää. Työssään oikeusasiamies seuraa erityisesti, että hyvä hallinto sekä perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat."
Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on siis todellakin valvoa viranomaisia. Myös tutkintapyyntöni koski viranomaisen, tässä tapauksessa vähemmistövaltuutetun, toimintaa. Jos vastaajana EOAM:n 17.12.2007 lähettämässä kirjeessä tarkoitetussa prosessi on muu taho, kuin entinen vähemmistövaltuutettu ja/tai muu vähemmistövaltuutetun toimistossa toiminut asian käsittelyyn osallistunut virkamieskunta, niin EOAM ei voi perustella asian tutkimatta jättämistä käynnistyvällä oikeuskäsittelyllä.
Kaikessa viranomaistoiminnassa on lakia noudatettava. Tähän velvoittaa voimassa oleva perustuslaki. Lain ja hyvän hallintotavan noudattamista valvoo mm. eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia.
Otan ehkä kaukaa haetun esimerkin, mutta esimerkin kuitenkin. Esimerkki on kuviteltu, eikä sillä ole liittymäkohtaa tähän nyt käsiteltävänä olevaan asiaan tai en väitä sillä olevan liittymäkohtaa edes reaalimaailmaan. Ajatellaanpa, että anarkiaan taipuvaiset kanssaihmiset alkaisivat riehua. He rikkovat näyteikkunoita ja heittelevät polttopulloja sekä mätiä tomaatteja. Poliisi pamputtaa anarkiaan taipuvaista ennen kuin ko. kaveri viedään kamarille. Se, että kaveria tultaisiin myöhemmin epäilemään ja syyttämään vahingonteoista ei estä sitä, että pamputtavan poliisin toimien asianmukaisuus erillisenä asiana tutkittaisiin laillisuusvalvontaa hoitavien viranomaisten (esim. EOAM:n) toimesta. Poliisien toimien laillisuusvalvonnan suorittamista ei estäisi edes se, että ko. henkilö mahdollisesti tuomittaisiin riehumisesta. Kyseessä on kaksi täysin erillistä prosessia ja niissä on täysin erilliset vastaajat - toisessa tutkitaan, että onko anarkisti tehnyt rikosta ja toisessa, että onko poliisi ylittänyt voimankäyttövaltuutensa.
Sama asia pätee tässäkin. Se, että valtakunnansyyttäjä mahdollisesti ajaisi syytettä vaikkapa blogikirjoittajaa vastaan ei vapauta virkamiestä siitä, että hänen osaltaan erillisenä asiana tutkittaisiin, että onko hän toiminut lain, asetusten ja hyvän hallintotavan mukaisesti asiaa hoitaessaan.
Kertokaapas viisaammat minulle miksi kaikissa Suurpäästä kertovissa artikkeleissa on mukana varsin isot kuvat hänestä. 90-luvun alun artikkelit ymmärrän kun hän oli nätti, koulutettu ja muutenkin salonkikelpoinen aktivistipimu, mutta se aika on jo mennyt. Onko Suurpäällä vain hyvät välit toimittajiin vai yritetäänkö hänen näkyvyyttään nostaa isompaa poliittista roolia varten?
Linkki wikipedian artikkeliin ei muuten toimi.
"Linkki wikipedian artikkeliin ei muuten toimi."
Enpä taida viitsiä korjata, koska ei siellä Wikipediassa juuri mitään ihmeellistä Suurpäästä kerrottu.
Suurpään edeltäjän korkea profiili varmasti vaikuttaa enemmän kuin tarve edistää Suurpään urakehitystä.
Linkit Hesariin ja Octaviuksen blogiin eivät myöskään toimi. Ne kannattaisi ainakin korjata.
Linkit näyttivät suurelta osin osoittavan sinne, minne aurinko ei koskaan paista. Nyt olen korjannut virheet.
Kiitokset huomautuksista.
Moro!
Tämä ei liity tähän postaukseen
" The farcical way the MSM and leading Finnish politicians behaved during the Motoon crisis has never really been documented. "
Mutta jos kiinnostaa dokumentoida tuo englanniksi niin faktat ja tapahtumat ovat aika selkeästi tiedossa.
Tämä on tosiaan täysin totta. Erilaiset yksityiskohdat varmaan vielä löytyisivät dokumentoituna sellaisinaan. Median suhtautuminen oli kai kokonaisuudessaan siinä, että he eivät julkaisseet kuvia, eivätkä keskustelleet Suomen tapausten osalta sananvapauteen liittyvistä ongelmista lainkaan.
No huhhuh! Kylläpä on taas Vasarahammerin kirjoitus niin täsmälleen samoilla raiteilla kuin omat ajatukseni, ettei ole tosikaan.
Lähetä kommentti