25. toukokuuta musta taparikollinen ja huumeiden käyttäjä
George Floyd kuoli
Minneapolisin kaupungissa poliisin pidättämänä. Tapaus käynnisti edelleen
jatkuvat mielenosoitukset ja mellakat Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa.
Itse pidätyksessä on tekijöitä, jotka herättävät
oikeutettuja kysymyksiä poliisin voimankäytöstä. Tässä vaiheessa, kun
tapahtuneesta on jo kulunut yli kaksi kuukautta, voidaan todeta, että nykyisillä
mielenosoituksilla ja mellakoilla on enää vain vähän tekemistä George Floydin
kuoleman kanssa.
Kulttuurivallankumous
On luultavasti totta, että merkittävä osa mielenosoituksiin
alkuvaiheessa osallistuneista oli aidosti ärtynyt George Floydin kohtelusta ja
halusi protestoida sitä vastaan. Pian kuitenkin kävi ilmi, että
äärivasemmistolaiset järjestöt kuten Black lives matter ja Antifa kaappasivat
mielenosoitukset hallintaansa. Protesteista tuli myös luonteeltaan jatkuvia
eikä niissä näkynyt laantumisen merkkejä.
Kun protestit äityivät väkivaltaisiksi mellakoiksi,
maallikko olisi kuvitellut, että järjestystä ylläpitävä paikallinen poliisi
olisi voimakkaasti puuttunut niihin ja suojellut yksityistä omaisuutta
vandalismilta ja ryöstelyltä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Mellakointi ja ryöstely ovat suurimmalta osalta tapahtuneet
Demokraattien yksinvaltaisesti hallitsemissa suurkaupungeissa, joissa
Republikaaneja edustavaa pormestaria ei ole nähty vuosikymmeniin. Demokraatteja
edustavat pormestarit ja kaupunginvaltuutetut ovat olleet silmin nähden
haluttomia puuttumaan mellakoihin. He ovat myös myötäilleet mielenosoittajien
mielettömiäkin vaatimuksia poliisin rahoituksen lopettamisesta kokonaan. New
Yorkin äärivasemmistolainen pormestari Bill de Blasio jopa ehdotti
miljardin dollarin budjettileikkausta poliisin toimintamenoihin. Äskettäin
Minnesotan osavaltion oikeusministeri Keith Ellison ehdotti,
että raiskauksen uhri ei soittaisi poliisille, mikäli raiskaaja on päässyt
pakoon. Sen sijaan uhrin pitäisi soittaa sosiaalityöntekijälle.
Siksi on täysin ymmärrettävää, että poliisin
työmoraali on heikentynyt ja rikollisuusluvut ovat merkittävästi kasvaneet
Demokraattien hallitsemissa suurkaupungeissa.
Lopulliseesti mellakat saivat kulttuurivallankumouksen
luonteen, kun mellakoitsijat ryhtyivät kaatamaan patsaita. Uhreiksi eivät
joutuneet pelkästään sisällissodassa etelävaltioiden puolesta taistelleiden
kenraalien patsaat vaan myös orjuutta vastustaneiden patsaita. Mielenosoittajat
edustivat siis ideologiaa, joka hylkää kokonaan Yhdysvaltojen nykyisen
historiallisen perustan ja haluaa perustaa tilalle uudenlaisen valtion.
Ainakaan mielenosoittajat eivät kannata Yhdysvaltojen valistuksen ihanteisiin
ja klassiseen liberalismiin perustuvaa kansalaisuskontoa.
Miksi mellakoita ei lopeteta?
Kun kansalaisten laillinen protesti muuttuu mellakaksi,
viranomaisen pitäisi tässä vaiheessa puuttua asiaan. Yhdysvaltojen suurimmissa
kaupungeissa kuten New Yorkissa oman poliisilaitoksen kapasiteetti riittäisi
hyvin mellakoiden lopettamiseen. Miksi näin ei tehdä?
Ensinnäkin Yhdysvalloissa oikeus
protestointiin on kirjattu perustuslakiin ja se on yksi tärkeimmistä
kansalaisoikeuksista. Luonnollisesti tämä oikeus lakkaa olemasta voimassa siinä
vaiheessa, kun mielenosoitus muuttuu väkivaltaiseksi mellakaksi.
Black lives matter -järjestön mielenosoituksia on auttanut
vasemmistolaisen valtamedian vankkumaton tuki ja alttius valehdella
mielenosoitusten rauhanomaisesta luonteesta. Irvokkaimmillaan
MSNBC-televisioyhtiön raportteri kehuu mielenosoitusten
rauhanomaisuutta rakennuksen palaessa taustalla. Suomalainen valtamedia ei
ole tässä suhteessa ollut yhtään laadukkaampaa, vaan se kopioi amerikkalaisen
vasemmistomedian vääristelyt ja Trump-vihan kyllästämän asenteellisuuden
sellaisenaan juttuihinsa.
Yksi tekijä mellakoinnin jatkumiseen on myös se, että
mielenosoittajat edustavat Demokraattisen puolueen vasenta laitaa, jota
kaupunkien demokraattipormestarit ja ”sinisten” osavaltioiden
demokraattikuvernöörit joutuvat myötäilemään. Identiteettisosialismia ajavan
vasemmiston vaikutusvalta Demokraattisessa puolueessa on viimeisen 10 vuoden
aikana kasvanut eikä vaalimenestystä voi toivoa ilman sen tukea.
Kaupunkien ja osavaltioiden johtohenkilöt ovat menneet
mukaan mielenosoittajien radikaaleihin vaatimuksiin poliisin rahoituksen
poistamisesta ja tätä kautta kasvattaneet väkivaltaisten protestien voimaa.
Samalla paikallisia poliiseja on kehotettu kohtelemaan avoimesti
poliisivihamielisiä mielenosoittajia helläkätisesti.
Kun paikalliset viranomaiset ovat kykenemättömiä toimimaan,
liittovaltio voi tuoda omat poliisinsa paikan päälle. Yhdysvaltojen historiassa
varhaisimpia tapauksia, jossa liittovaltio toi omat miehensä paikan päälle, oli
Eliot Ness ja ”untouchables”. Tuolloin Chicagon korruptoitunut paikallispoliisi
oli kyvytön puuttumaan Al Caponen laajamittaiseen ja kannattavaan rikolliseen
toimintaan.
Tässä hengessä Trumpin hallinto on tuonut Oregonin
osavaltiossa sijaitsevaan Portlandin kaupunkiin liittovaltion poliiseja
suojelemaan liittovaltion oikeustaloa kaupungin keskustassa. Väkivaltaiset BLM-
ja Antifa-mielenosoittajat ovat pyrkineet tuhoamaan rakennusta. Liittovaltion
poliiseja ollaan tuomassa myös Chicagoon, jossa väkivaltarikollisuus on
räjähtänyt käsiin ja ammuskeluja esiintyy jo keskellä kirkasta päivää. Viime
viikonlopun saldo Chicagossa oli 59
ammuskelua, joista kolme johti kuolemaan.
Trumpin hallinnolla on vielä takataskussaan Insurrection Act.
Sen avulla mellakoiden rauhoittamiseen voidaan käyttää kansalliskaartin
sotilaita. Yleensä osavaltio on pyytänyt liittovaltion joukkoja avuksi.
Viimeksi sotilaita käytettiin mellakoiden rauhoittamiseen vuonna 1992 Los
Angelesissa ns. Rodney King -mellakoissa.
Tarvittaessa presidentti voi tuoda sotilaat kadulle myös
ilman osavaltion suostumusta, jos tarvittavat ehdot täyttyvät. Trumpin hallinto
ei kuitenkaan ole toiminut näin. Osittain syyt ovat poliittisia. Trump saisi
vasemmistomediassa niskaansa syytöksiä ”Gestapo-taktiikan” käytöstä
”rauhanomaisia” mielenosoittajia vastaan. Portlandissa käytetyt liittovaltion
poliisit ovat jo kirvoittaneet johtavilta demokraattipoliitikoilta kärkkäitä
kommentteja Trumpista ja tämän iskujoukoista. Portlandin vasemmistolainen pormestari
Ted Wheeler on myös itse vaatinut liittovaltion poliisien poistumista
kaupungista ja kieltänyt paikallisia poliiseja tekemästä yhteistyötä
liittovaltion poliisien kanssa.
Sosialismi Yhdysvalloissa
Koska monilla suomalaisilla on käsitys Yhdysvalloista
kansalaisvapauksia korostavana ja voimakkaasti markkinataloutta ja vapaata
yritteliäisyyttä suosivana oikeistolaisena maana, on ehkä syytä selvittää,
miten vasemmistolaisuus on voinut päästä niin suureen rooliin Yhdysvaltojen
politiikassa.
Konservatiivikommentaattori Dinesh D’Souza kirjoitti vähän
ennen mellakoiden alkamista kirjan United
States of Socialism. Siinä hän yrittää kertoa sekä amerikkalaisen
sosialismin historian että analysoida nykyisiä sosialisteja ja heidän
tavoitteitaan. D’Souzan mukaan nykyinen sosialismi ei edusta perinteistä
marxilaisuutta vaan ”identiteettisosialismia”, jossa henkilön rotu, sukupuoli
ja seksuaalinen suuntautuminen määrittävät henkilön viiteryhmän ja uhriuden
tason.
Sosialismin historia Yhdysvalloissa alkaa kuitenkin Franklin
Delano Rooseveltista. Monet hänen poliittiset ohjelmansa kuten Social
security edustavat sosialismia mutta virallinen totuus Yhdysvalloissa
kuitenkin on, että FDR ei ollut sosialisti vaan pelasti Yhdysvallat
sosialismilta. Yhdysvaltojen nykyisistä sosialisteista ainakin Bernie Sanders on
rinnastanut Rooseveltin poliittiset ohjelmat sosialismiin. Kuitenkin
Yhdysvaltojen historiassa yksikään avoimesti sosialismia liputtanut poliitikko
ei ole menestynyt ennen nykyaikaa. Sen sijaan edistyksellisenä (progressive)
esiintyneet, kuten Woodrow Wilson ovat pärjänneet kohtuullisesti.
Bernie Sanders suhtautui aikanaan myötämielisesti
Neuvostoliiton ja Kuuban edustamaan sosialismiin. Tuolloin tosin sosialismi ei
ollut yhtä suosittua kuin nykyisin. Tämän
artikkelin mukaan 43 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että
jonkinlainen sosialismi olisi hyvä asia. Nuorten ikäluokkien keskuudessa suosio
on vielä suurempi eli 51 prosenttia. Artikkelissa myös kerrotaan oletettuja
syitä tälle kannatukselle.
Nykynuoret eivät ole kokeneet kylmän sodan aikaa eivätkä
ymmärrä, miten hirveä järjestelmä kommunismi oli ja on edelleenkin Kuuban ja
Pohjois-Korean kaltaisissa valtioissa. Kommunismin imago on valitettavasti
paljon parempi kuin sen sisarideologia kansallissosialismilla.
BLM-mielenosoittajien ja Antifan suosima identiteettisosialismi
on erilaista kuin perinteinen marxilaisuus, vaikka tämä muodostaakin aatteen
perustan. ”Identiteettisosialismin” juuret ovat 1960-luvulla ja erityisesti
filosofi Herbert Marcusen opetuksissa. 1960-luvulla useimmille sosialismin
kannattajille oli jo selvää, että Leninin luoma marxismi-leninismi oli
epäonnistunut. Lisäksi länsimaiden työväenluokka ei koskaan tekisi
vallankumousta. Marcuse keksi korvata peinteisen proletariaatin erilaisilla
vähemmistöryhmillä kuten sukupuoli- ja etnisillä vähemmistöillä.
Mukaan otettiin ryhmien väliset valtasuhteet, joiden
perusteella määritettiin yksittäisen ryhmän uhristatus. Valkoinen
heteroseksuaalinen mies on väärin päin käännetyn pyramidin pohjalla ainoana
ryhmänä, jolla ei ole minkäänlaista uhristatusta.
Identiteettososialismi ei ole yhteiskuntaa rakentava vaan
sitä jakava voima, joka usuttaa eri ryhmät toisiaan vastaan kilpailemaan
uhristatuksesta ja sitä kautta vallasta. Identiteettisosialismi tarkastelee ryhmiä
ensisijaisesti näiden välisten valtasuhteiden kautta ja pyrkii tasaamaan
toisten ryhmien ”etuoikeuksia” ottamalla niitä pois ja antamalla uusia
oikeuksia uhriryhmille.
Identiteettisosialismi tuskin olisi menestynyt, mikäli
nuoria koululaisia ja opiskelijoita ei altistettaisi identitteettpoliittiselle
indoktrinaatiolle amerikkalaisten yliopistojen kampuksilla. Kouluilla,
vasemmistolaisilla opettajilla ja professoreilla on ollut merkittävä rooli
nykyisen radikaalisukupolven kasvattamisessa. Valtamedia, Hollywood ja
amerikkalaiset korporaatiot ovat antaneet taustatukea. Etenkin korporaatioiden
ja amerikkalaisten ammatiurheilusarjojen antautumista mielenosoittajien edessä
on ollut vastenmielistä seurata.
Miten tilanne jatkuu?
Tähän kohtaan on hyvä lainata Heikki Porkan Facebook
-postausta, jossa siteerataan 20 vuotta Yhdysvalloissa asunutta suomalaista
Satu Rogersia, jonka käsitykset ovat mielestäni realistisia.
”
...kaupungeissa pormestari ja/tai kuvernoori on estanyt poliisia pelastamasta
ihmishenkia vetamalla poliisilta maton jalkojen alta, eli hyokkaamalla poliisia
vastaan ei vain sanallisesti ja vaatimalla poliisin rahoituksen poistamista
vaan myos katsomalla sormien lapi kun ns. rauhanomaiset mielenosoittajat
hyokkaavat poliisia vastaan tiiliskivin, jaadytetyin vesipulloin, tuoleilla
yms.”
”Samalla
nämä johtajat syyttavat Trumpia diktatuurista tai perustuslain vastaisesta
toiminnasta kun hän - ja kaikki normaalit ihmiset - haluaa verenvuodatuksen
loppuvan ja siten tarjoaa liittovaltion joukkojen apua rikosaallon
hillitsemiseksi, keskikaupungeilla olevien yritysten varjelemiseksi ja
jarjestyksen palauttamiseksi...jonka avun demokraattipormestarit ja
-kuvernoorit ovat paasaantoisesti torjuneet. Tilanne on naurettava ja traaginen
samanaikaisesti.”
Syyt sille,
miksi demokraattipoliitikot vastustavat järjestyksen palauttamista, ovat
puhtaasti poliittisia. Tavalliset kansalaiset, jotka joutuvat elämään aiempaa
turvatomammassa kaupungissa, tuskin suhtautuvat erityisen myötämielisesti
poliisin tietoiseen heikentämiseen.
” Trump on
taalla lahes ainoa korkeassa virassa oleva, joka taistelee Yhdysvaltojen
olemassaolon puolesta!”
Tässä
kohdassa on syytä panna merkille, miten passiivisia monet Kongressin
Republikaanit ovat tässä asiassa. Monet heistä seuraavat kehitystä katsomossa
ja tekevät myöhemmin johtopäätökset sen mukaan, kuka kamppailun voittaa. Trump
joutuu kamppailemaan maan tulevaisuudesta käytännössä yksin.
Demokraattien
vaihtoehdon Rogers näkee näin:
”
Demokraatteja hallitsee aarivasemmistoradikaalit. Biden on pelkka satkynukke.
Mark my words. Jos Biden voittaa, edessa ovat vielakin vaikeammat ajat ja
taydellinen anarkia. Silloin saatatte nahda minut Suomen kamaralla (jos Herra
suo).”
En itse
sanoisi tuota ihan noin. Biden olisi heikko presidentti ilman muuta ja lisäksi
hänen kognitiiviset kykynsä ovat ilmiselvästi heikentyneet. Bidenin sijasta
kannattaa seurata, kuka valitaan hänen varapresidentikseen. Jos Bidenin
heikkeneminen jatkuu, hän ei välttämättä jatka virassa koko kautta. Demokraattien
vanha kaarti on toistaiseksi onnistunut pitämään vasemmistoradikaalit aisoissa,
mutta tämä ei välttämättä jatku loputtomiin.
Trumpin
Mount Rushmoren puheen perusteella hän ymmärtää, mikä on Yhdysvaltojen idea ja
miksi amerikkalaisten on syytä olla ylpeä maastaan. Black lives matter ja
Antifa eivät jaa tätä ideaa vaan tarjoavat tilalle omaa marxilaisuuden päälle
rakennettua identiteettipoliittista viritelmää, joka ei kunnioita
perusoikeuksia ja haluaa kirjoittaa Yhdysvaltojen historian kokonaan uusiksi.
Kyseinen
ideologia hylkää totuuden käsitteen ja tekee postmodernismista yhteiskunnan
keskeisen metanarratiivin. Jos tämä ideologia voittaa, Yhdysvallat ei ole enää
entisensä vaan se mahdollisesti korvautuu jollakin uudella. Atlantin tällä
puolella meidän ei ole syytä olettaa, että uusi olisi vanhaa parempi vaan
pikemminkin päinvastoin.
Painajaisskenaario
Järkevässä
maailmassa Antifa- ja BLM-järjestöjen tavoitteet naurettaisiin kuoliaaksi.
Kukaan järkevä poliitikko ei lähtisi tuhoamaan oman kaupunkinsa poliisivoimia,
koska poliisin heikentymisellä on kaupungin itsensä kannalta tuhoisia
vaikutuksia. Se rohkaisee hyviä veronmaksajia ja yrityksiä muuttamaan pois
kaupungista ja täten tuhoaa pitkällä aikavälillä kaupungin veropohjan.
Jostain
syystä Demokraatit tuntuvat kuvittelevan, että pitämällä yllä kaaosta kaduilla,
he saavat presidentti Donald Trumpin näyttämään huonolta eivätkä tajua, että ihmiset
eivät osaa nähdä yhteyttä rikollisuuden lisääntymisen ja Demokraatteja
edustavien kaupungin johtohenkilöiden tekojen välillä.
Ne, jotka
ovat seuranneet Yhdysvaltojen asioita muualta kuin suomalaisesta valtamediasta,
tietävät, että presidentti Trumpin hallinto on ollut vallankaappausyrityksen
kohteena alusta asti ja yritys syrjäyttää presidentti jatkuu edelleen. Tämä on
laillisesti mahdollista marraskuun vaaleissa.
Koronaviruksen
leviämisestä johtuvat liikkumisrajoitukset vaikuttavat vaalien ja etenkin
kampanjatilaisuuksien järjestämiseen. On mahdollista, että suuri osa äänistä on
postiääniä, mikä tarjoaa mahdollisuuden vaalituloksen väärentämiseen.
On siis
mahdollista, että vaalituloksen kanssa on ongelmia, mikä ei olisi ensimmäinen
kerta. Demokraatit ja niitä myötäilevä valtamedia on jo väittänyt, että Trump
ei jättäisi presidentin virkaa, vaikka hänet äänestettäisiin pois virasta.
Näillä väitteillä ei ole mitään totuusperustaa. Tällainen skenaario on lisäksi mahdoton,
jos äänestystulos on selkeä. Jos näin ei ole, voi käydä kuten vuonna 2000,
jolloin vaalin tulosta jouduttiin odottamaan. Joka tapauksessa Demokraattien
näkemys on kummallinen ja osoittaa heikkoa kykyä itsereflektioon. Demokraatit ovat
koko Trumpin presidenttikauden ajan yrittäneet syrjäyttää presidentin
virastaan. Yritykset ovat kaikki epäonnistuneet.
Vaalit
voivat myös johtaa katuväkivallan kärjistymiseen. Vielä se ei ole noussut
tasolle, jossa voitaisiin puhua sisällissodan kaltaisesta tilanteesta. Näin
tuskin käykään mutta väkivaltaisuudet luultavasti lisääntyvät, jos Donald Trump
voittaa.