Valheita ja faktantarkistusta

Olen käytännössä lopettanut suomalaisen valtamedian Yhdysvaltoja koskevan uutisoinnin seuraamisen, koska se koostuu enimmäkseen amerikkalaisen Demokraattimedian uutisten kopioinnista. Mukana tulevat luonnollisesti olennaiset poisjätetyt asiat, asenteellisuus ja suoranainen valehtelu.

Iltasanomien Yhdysvaltojen kirjeenvaihtaja Mikko Marttinen yritti 28.8. päivätyssä mielipidekirjoituksessaan lisätä vähän jotakin omaa mukaan mutta homma ei mennyt sataprosenttisesti putkeen.

Marttinen kiinnittää huomiota Trumpin puheen pituuteen ja siihen, että tämä mainitsi vastaehdokkaansa useita kertoja. Trump on istuva presidentti, joten hänen tekemisensä ja tapansa tunnetaan. Myös Biden on veteraanipoliitikkona ja entisenä varapresidenttinä amerikkalaisille tuttu.

Biden on monella tapaa huono ehdokas ja hänen mahdollinen menestyksensä perustuu lähinnä äänestäjien Trumpin persoonaa kohtaan tuntemaan vastenmielisyyteen, jota amerikkalainen liberaali valtamedia on lietsonut koko Trumpin presidenttikauden ajan. Biden on käytännössä ollut linnouttautuneena kotitalonsa kellariin koko koronakriisin ajan. Hän on esiintynyt suhteellisen vähän julkisuudessa ja joistakin hänen julkisista esiintymisistä on selkeästi pääteltävissä, että miehen kognitiiviset kyvyt ovat nopeasti heikentyneet ja luultavasti heikkenevät koko ajan.

Kuka tahansa pystyy todentamaan tämän katsomalla videopätkiä miehen julkisista esiintymisistä. Niiden perusteella Bidenin ajatus katkeaa kesken lauseen eikä hän katkoksen jälkeen enää muista, mistä hän oli juuri puhumassa. Biden on sympaattisen oloinen vanha mies. Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanja ei kuitenkaan ole hänelle oikea paikka.

Jos Biden valitaan presidentiksi, on melko todennäköistä, että hän ei palvele kauttansa loppuun asti vaan joutuu jossain vaiheessa luovuttamaan paikkansa varapresidentti Kamala Harrisille.

Biden ja Ukraina

Marttisen mukaan se, että Biden pelasti poikansa Hunterin syytteiltä Ukrainasta olisi pötyä. Seuraavat asiat kuitenkin ovat totta:

Hunter Biden tienasi 50 000 dollarin kuukausipalkkaa ukrainanalaiselta kaasuyhtiöltä nimeltä Burisma Holdings. Ukrainan valtionsyyttäjä Viktor Shokin vastasi tutkinnasta, jossa selvitettiin yhtiön sisäistä korruptiota. Joe Biden, joka tapahtuma-aikoihin toimi varapresidenttinä, järjesti Shokinille potkut.

Hunter Bidenilla on menneisyydessä ollut huume- ja alkoholiongelmia.

Luonnollisesti nämä tosiasiat näyttävät ikäviltä Joe Bidenin kannalta eikä asia olisi ehkä koskaan tullut julkisuuteen, mikäli Edustajainhuoneen Demokraatit eivät olisi tuoneet asiaa esille nostamalla virkarikossyytteen Donald Trumpia vastaan.

Amerikkalainen liberaalimedia yrittää väittää, että mitään todisteita ei ole ja Trump valehtelee. Toisaalta asiaa ei ole koskaan kunnolla tutkittu. Osasyynä voi olla se, että Biden järjesti syyttäjä Shokinille potkut. Virallisesti Shokin potkittiin pois siksi, että hän suhtautui korruptioon liian löysästi, mutta Shokin itse on kertonut tutkineensa tosissaan Burisman korruptiota. Todettakoon, että isä-Joen presidentinvaalikampanjan takia Hunter Biden jättäytyi pois Burisman johtokunnasta.

Lisää virheellisiä väitteitä

Marttinen antaa ymmärtää, että Biden olisi maltillinen. Biden on kuitenkin esivaalin aikana julkisesti sanonut haluavansa kieltää vesisärötyksen öljyn ja kaasun tuotantomenetelmänä. Tämä johtaisi satojen tuhansien työpaikkojen menetykseen. Erilaiset faktantarkistukset kuitenkin väittävät, että Biden ei olisi lopettamassa öljyn ja kaasun tuotantoa vesisärötyksellä. On täysin mahdollista, että Biden on kunnon ammattipoliitikon tavoin kahta eri mieltä tai sitten hän on unohtanut, mitä mieltä hän on milloinkin ollut.

Marttisen mukaan Biden ei olisi poistamassa poliisin rahoitusta, kuten Trump on väittänyt. Biden on kuitenkin julkisesti puoltanut rahoituksen siirtämistä poliisilta muualle.

Valtamedian toimittajien tavoin Marttinen hehkuttaa Trumpin valehtelua ja pitää sitä populistien tyypillisenä ominaisuutena. Todellisuudessa amerikkalaiset äänestäjät, että poliitikkojen suusta pääsee silloin tällöin muunneltua totuutta. On paljon tärkeämpää, mitä poliitikot tekevät ja saavat aikaiseksi kuin se, mitä he suustaan päästelevät.

Marttinen myös kommentoi mielipidetiedusteluja, jotka ovat Republikaanien puoluekokouksen jälkeen muuttuneet Trumpille edullisemmiksi. Tämä on johtanut siihen, että myös Demokraatit myöntävät, että heidän hallitsemissaan suurkaupungeissa on mellakoita, tuhopolttoja ja väkivaltaa eikä pelkästään ”rauhanomaisia protesteja”.

Miksi koraaneja poltetaan?

 

Varmasti oikea vastaus kysymykseen on se, että polttaminen on hyväksyttävä tapa hävittää muslimien pyhä kirja, kun se on kulunut liikaa käytössä. Kirjan heittämistä suoraan roskiin ei suositella.

Tanskalaisen Stram Kurs -puolueen edustavat tosin eivät polttaneet Koraania Malmön Rosengardin lähiössä siksi, että halusivat hävittää käytöstä poistettavan kirjan. Koraanin polttamisella todennäköisesti saa aikaan reaktion, joka nähtiin Malmössa polttamisen jälkeen, eli kaduille kerääntyi suuri joukko muslimeja rähinöimään ja rikkomaan paikkoja.

Stram Kurs (Tiukka Linja) on linjaltaan selkeästi radikaalimpi kuin aiemmat islam-kriittiset puolueet. Stram Kurs on selkeästi ilmoittanut, että se pyrkii kieltämään islamin harjoittamisen niin tiukasti kuin Tanskan perustuslaki sallii. Lisäksi puolue haluaa lähettää maahan turvapaikanhakijoina saapuneet takaisin lähtömaihinsa. Stram Kursin mukaan Afrikasta ja Lähi-idästä saapuvilla maahanmuuttajilla ei ole kykyjä sopeutua tanskalaiseen yhteiskuntaan ja toimia siellä tuottavina jäseninä.

Mitä Stram Kurs sitten tavoittelee tempauksillaan? Puolue tahtoo näyttää tanskalaisille, miten muslimit reagoivat Koraanin polttamiseen ja mahdollisesti saada tanskalaiset kysymään itseltään, millaisia fanaatikkoja maahan on päästetty asumaan.

Suomessa ja yleensä länsimaissa islamiin liittyviä asioita tutkivat enimmäkseen laitavasemmistoon kuuluvat henkilöt. Yksi tällainen on Emilia Palonen, joka ehti jo kommentoimaan Malmön tapahtumia.

” Jotenkin tuntuu vaikealta sanoa, että tämä olisi nyt jotenkin normaalia, koska eihän sen pitäisi olla normaalia. Toisaalta se on se ihmisten toivottomuuden tunne, joka alkaa eskaloitua.”

” Korona on aiheuttanut hyvin epätasa-arvoisen tilanteen. Keskiluokkaiset paperinpyörittäjät kyllä voivat valita, tekevätkö työnsä etänä vai toimistossa, mutta matalapalkka-aloilla samaa valinnanvaraa ei ole.”

Palosen pää on vasemmistolaisen ajattelun pehmentämä, mikä näkyy selityksissä, joissa syitä muslimien mellakointiin etsitään tavanomaiseen tyyliin sosioekonomisista tekijöistä eikä uskonnollisesta fanaattisuudesta.

Palonen ja luultavasti myös suuri osa suomalaisista on jo unohtanut, mitä muslimien sensitiivisyyden loukkaamisesta voi pahimmillaan seurata. 7. tammikuuta 2015 Said ja Cherif Kouachi tunkeutuivat Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen ja järjestivät verilöylyn, jonka aihana he murhasivat 12 ihmistä ja haavoittivat yhtätoista.

Palonen ehti myös mediassa kysellä, mistä mahtaa ”äärioikeiston” islamin vastustus kummuta. Vastaukseksi Palonen tarjosi ”valkoisen ylivallan kannattamista”. Tämä taas kertoo enemmän Palosesta itsestään ja hänen asenteistaan kuin niistä, jotka ovat huolissaan islamin vaikutuksesta eurooppalaisiin yhteiskuntiin.

Yhdysvaltojen kulttuurivallankumous

25. toukokuuta musta taparikollinen ja huumeiden käyttäjä George Floyd kuoli Minneapolisin kaupungissa poliisin pidättämänä. Tapaus käynnisti edelleen jatkuvat mielenosoitukset ja mellakat Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa.

Itse pidätyksessä on tekijöitä, jotka herättävät oikeutettuja kysymyksiä poliisin voimankäytöstä. Tässä vaiheessa, kun tapahtuneesta on jo kulunut yli kaksi kuukautta, voidaan todeta, että nykyisillä mielenosoituksilla ja mellakoilla on enää vain vähän tekemistä George Floydin kuoleman kanssa.

Kulttuurivallankumous

On luultavasti totta, että merkittävä osa mielenosoituksiin alkuvaiheessa osallistuneista oli aidosti ärtynyt George Floydin kohtelusta ja halusi protestoida sitä vastaan. Pian kuitenkin kävi ilmi, että äärivasemmistolaiset järjestöt kuten Black lives matter ja Antifa kaappasivat mielenosoitukset hallintaansa. Protesteista tuli myös luonteeltaan jatkuvia eikä niissä näkynyt laantumisen merkkejä.

Kun protestit äityivät väkivaltaisiksi mellakoiksi, maallikko olisi kuvitellut, että järjestystä ylläpitävä paikallinen poliisi olisi voimakkaasti puuttunut niihin ja suojellut yksityistä omaisuutta vandalismilta ja ryöstelyltä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Mellakointi ja ryöstely ovat suurimmalta osalta tapahtuneet Demokraattien yksinvaltaisesti hallitsemissa suurkaupungeissa, joissa Republikaaneja edustavaa pormestaria ei ole nähty vuosikymmeniin. Demokraatteja edustavat pormestarit ja kaupunginvaltuutetut ovat olleet silmin nähden haluttomia puuttumaan mellakoihin. He ovat myös myötäilleet mielenosoittajien mielettömiäkin vaatimuksia poliisin rahoituksen lopettamisesta kokonaan. New Yorkin äärivasemmistolainen pormestari Bill de Blasio jopa ehdotti miljardin dollarin budjettileikkausta poliisin toimintamenoihin. Äskettäin Minnesotan osavaltion oikeusministeri Keith Ellison ehdotti, että raiskauksen uhri ei soittaisi poliisille, mikäli raiskaaja on päässyt pakoon. Sen sijaan uhrin pitäisi soittaa sosiaalityöntekijälle.

Siksi on täysin ymmärrettävää, että poliisin työmoraali on heikentynyt ja rikollisuusluvut ovat merkittävästi kasvaneet Demokraattien hallitsemissa suurkaupungeissa.

Lopulliseesti mellakat saivat kulttuurivallankumouksen luonteen, kun mellakoitsijat ryhtyivät kaatamaan patsaita. Uhreiksi eivät joutuneet pelkästään sisällissodassa etelävaltioiden puolesta taistelleiden kenraalien patsaat vaan myös orjuutta vastustaneiden patsaita. Mielenosoittajat edustivat siis ideologiaa, joka hylkää kokonaan Yhdysvaltojen nykyisen historiallisen perustan ja haluaa perustaa tilalle uudenlaisen valtion. Ainakaan mielenosoittajat eivät kannata Yhdysvaltojen valistuksen ihanteisiin ja klassiseen liberalismiin perustuvaa kansalaisuskontoa.

Miksi mellakoita ei lopeteta?

Kun kansalaisten laillinen protesti muuttuu mellakaksi, viranomaisen pitäisi tässä vaiheessa puuttua asiaan. Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa kuten New Yorkissa oman poliisilaitoksen kapasiteetti riittäisi hyvin mellakoiden lopettamiseen. Miksi näin ei tehdä?

Ensinnäkin Yhdysvalloissa oikeus protestointiin on kirjattu perustuslakiin ja se on yksi tärkeimmistä kansalaisoikeuksista. Luonnollisesti tämä oikeus lakkaa olemasta voimassa siinä vaiheessa, kun mielenosoitus muuttuu väkivaltaiseksi mellakaksi.

Black lives matter -järjestön mielenosoituksia on auttanut vasemmistolaisen valtamedian vankkumaton tuki ja alttius valehdella mielenosoitusten rauhanomaisesta luonteesta. Irvokkaimmillaan MSNBC-televisioyhtiön raportteri kehuu mielenosoitusten rauhanomaisuutta rakennuksen palaessa taustalla. Suomalainen valtamedia ei ole tässä suhteessa ollut yhtään laadukkaampaa, vaan se kopioi amerikkalaisen vasemmistomedian vääristelyt ja Trump-vihan kyllästämän asenteellisuuden sellaisenaan juttuihinsa.

Yksi tekijä mellakoinnin jatkumiseen on myös se, että mielenosoittajat edustavat Demokraattisen puolueen vasenta laitaa, jota kaupunkien demokraattipormestarit ja ”sinisten” osavaltioiden demokraattikuvernöörit joutuvat myötäilemään. Identiteettisosialismia ajavan vasemmiston vaikutusvalta Demokraattisessa puolueessa on viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut eikä vaalimenestystä voi toivoa ilman sen tukea.

Kaupunkien ja osavaltioiden johtohenkilöt ovat menneet mukaan mielenosoittajien radikaaleihin vaatimuksiin poliisin rahoituksen poistamisesta ja tätä kautta kasvattaneet väkivaltaisten protestien voimaa. Samalla paikallisia poliiseja on kehotettu kohtelemaan avoimesti poliisivihamielisiä mielenosoittajia helläkätisesti.

Kun paikalliset viranomaiset ovat kykenemättömiä toimimaan, liittovaltio voi tuoda omat poliisinsa paikan päälle. Yhdysvaltojen historiassa varhaisimpia tapauksia, jossa liittovaltio toi omat miehensä paikan päälle, oli Eliot Ness ja ”untouchables”. Tuolloin Chicagon korruptoitunut paikallispoliisi oli kyvytön puuttumaan Al Caponen laajamittaiseen ja kannattavaan rikolliseen toimintaan.

Tässä hengessä Trumpin hallinto on tuonut Oregonin osavaltiossa sijaitsevaan Portlandin kaupunkiin liittovaltion poliiseja suojelemaan liittovaltion oikeustaloa kaupungin keskustassa. Väkivaltaiset BLM- ja Antifa-mielenosoittajat ovat pyrkineet tuhoamaan rakennusta. Liittovaltion poliiseja ollaan tuomassa myös Chicagoon, jossa väkivaltarikollisuus on räjähtänyt käsiin ja ammuskeluja esiintyy jo keskellä kirkasta päivää. Viime viikonlopun saldo Chicagossa oli 59 ammuskelua, joista kolme johti kuolemaan.

Trumpin hallinnolla on vielä takataskussaan Insurrection Act. Sen avulla mellakoiden rauhoittamiseen voidaan käyttää kansalliskaartin sotilaita. Yleensä osavaltio on pyytänyt liittovaltion joukkoja avuksi. Viimeksi sotilaita käytettiin mellakoiden rauhoittamiseen vuonna 1992 Los Angelesissa ns. Rodney King -mellakoissa.

Tarvittaessa presidentti voi tuoda sotilaat kadulle myös ilman osavaltion suostumusta, jos tarvittavat ehdot täyttyvät. Trumpin hallinto ei kuitenkaan ole toiminut näin. Osittain syyt ovat poliittisia. Trump saisi vasemmistomediassa niskaansa syytöksiä ”Gestapo-taktiikan” käytöstä ”rauhanomaisia” mielenosoittajia vastaan. Portlandissa käytetyt liittovaltion poliisit ovat jo kirvoittaneet johtavilta demokraattipoliitikoilta kärkkäitä kommentteja Trumpista ja tämän iskujoukoista. Portlandin vasemmistolainen pormestari Ted Wheeler on myös itse vaatinut liittovaltion poliisien poistumista kaupungista ja kieltänyt paikallisia poliiseja tekemästä yhteistyötä liittovaltion poliisien kanssa.

Sosialismi Yhdysvalloissa

Koska monilla suomalaisilla on käsitys Yhdysvalloista kansalaisvapauksia korostavana ja voimakkaasti markkinataloutta ja vapaata yritteliäisyyttä suosivana oikeistolaisena maana, on ehkä syytä selvittää, miten vasemmistolaisuus on voinut päästä niin suureen rooliin Yhdysvaltojen politiikassa.

Konservatiivikommentaattori Dinesh D’Souza kirjoitti vähän ennen mellakoiden alkamista kirjan United States of Socialism. Siinä hän yrittää kertoa sekä amerikkalaisen sosialismin historian että analysoida nykyisiä sosialisteja ja heidän tavoitteitaan. D’Souzan mukaan nykyinen sosialismi ei edusta perinteistä marxilaisuutta vaan ”identiteettisosialismia”, jossa henkilön rotu, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen määrittävät henkilön viiteryhmän ja uhriuden tason.

Sosialismin historia Yhdysvalloissa alkaa kuitenkin Franklin Delano Rooseveltista. Monet hänen poliittiset ohjelmansa kuten Social security edustavat sosialismia mutta virallinen totuus Yhdysvalloissa kuitenkin on, että FDR ei ollut sosialisti vaan pelasti Yhdysvallat sosialismilta. Yhdysvaltojen nykyisistä sosialisteista ainakin Bernie Sanders on rinnastanut Rooseveltin poliittiset ohjelmat sosialismiin. Kuitenkin Yhdysvaltojen historiassa yksikään avoimesti sosialismia liputtanut poliitikko ei ole menestynyt ennen nykyaikaa. Sen sijaan edistyksellisenä (progressive) esiintyneet, kuten Woodrow Wilson ovat pärjänneet kohtuullisesti.

Bernie Sanders suhtautui aikanaan myötämielisesti Neuvostoliiton ja Kuuban edustamaan sosialismiin. Tuolloin tosin sosialismi ei ollut yhtä suosittua kuin nykyisin. Tämän artikkelin mukaan 43 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että jonkinlainen sosialismi olisi hyvä asia. Nuorten ikäluokkien keskuudessa suosio on vielä suurempi eli 51 prosenttia. Artikkelissa myös kerrotaan oletettuja syitä tälle kannatukselle.

Nykynuoret eivät ole kokeneet kylmän sodan aikaa eivätkä ymmärrä, miten hirveä järjestelmä kommunismi oli ja on edelleenkin Kuuban ja Pohjois-Korean kaltaisissa valtioissa. Kommunismin imago on valitettavasti paljon parempi kuin sen sisarideologia kansallissosialismilla.

BLM-mielenosoittajien ja Antifan suosima identiteettisosialismi on erilaista kuin perinteinen marxilaisuus, vaikka tämä muodostaakin aatteen perustan. ”Identiteettisosialismin” juuret ovat 1960-luvulla ja erityisesti filosofi Herbert Marcusen opetuksissa. 1960-luvulla useimmille sosialismin kannattajille oli jo selvää, että Leninin luoma marxismi-leninismi oli epäonnistunut. Lisäksi länsimaiden työväenluokka ei koskaan tekisi vallankumousta. Marcuse keksi korvata peinteisen proletariaatin erilaisilla vähemmistöryhmillä kuten sukupuoli- ja etnisillä vähemmistöillä.

Mukaan otettiin ryhmien väliset valtasuhteet, joiden perusteella määritettiin yksittäisen ryhmän uhristatus. Valkoinen heteroseksuaalinen mies on väärin päin käännetyn pyramidin pohjalla ainoana ryhmänä, jolla ei ole minkäänlaista uhristatusta.

Identiteettososialismi ei ole yhteiskuntaa rakentava vaan sitä jakava voima, joka usuttaa eri ryhmät toisiaan vastaan kilpailemaan uhristatuksesta ja sitä kautta vallasta. Identiteettisosialismi tarkastelee ryhmiä ensisijaisesti näiden välisten valtasuhteiden kautta ja pyrkii tasaamaan toisten ryhmien ”etuoikeuksia” ottamalla niitä pois ja antamalla uusia oikeuksia uhriryhmille.

Identiteettisosialismi tuskin olisi menestynyt, mikäli nuoria koululaisia ja opiskelijoita ei altistettaisi identitteettpoliittiselle indoktrinaatiolle amerikkalaisten yliopistojen kampuksilla. Kouluilla, vasemmistolaisilla opettajilla ja professoreilla on ollut merkittävä rooli nykyisen radikaalisukupolven kasvattamisessa. Valtamedia, Hollywood ja amerikkalaiset korporaatiot ovat antaneet taustatukea. Etenkin korporaatioiden ja amerikkalaisten ammatiurheilusarjojen antautumista mielenosoittajien edessä on ollut vastenmielistä seurata.

Miten tilanne jatkuu?

Tähän kohtaan on hyvä lainata Heikki Porkan Facebook -postausta, jossa siteerataan 20 vuotta Yhdysvalloissa asunutta suomalaista Satu Rogersia, jonka käsitykset ovat mielestäni realistisia.

” ...kaupungeissa pormestari ja/tai kuvernoori on estanyt poliisia pelastamasta ihmishenkia vetamalla poliisilta maton jalkojen alta, eli hyokkaamalla poliisia vastaan ei vain sanallisesti ja vaatimalla poliisin rahoituksen poistamista vaan myos katsomalla sormien lapi kun ns. rauhanomaiset mielenosoittajat hyokkaavat poliisia vastaan tiiliskivin, jaadytetyin vesipulloin, tuoleilla yms.”

”Samalla nämä johtajat syyttavat Trumpia diktatuurista tai perustuslain vastaisesta toiminnasta kun hän - ja kaikki normaalit ihmiset - haluaa verenvuodatuksen loppuvan ja siten tarjoaa liittovaltion joukkojen apua rikosaallon hillitsemiseksi, keskikaupungeilla olevien yritysten varjelemiseksi ja jarjestyksen palauttamiseksi...jonka avun demokraattipormestarit ja -kuvernoorit ovat paasaantoisesti torjuneet. Tilanne on naurettava ja traaginen samanaikaisesti.”

Syyt sille, miksi demokraattipoliitikot vastustavat järjestyksen palauttamista, ovat puhtaasti poliittisia. Tavalliset kansalaiset, jotka joutuvat elämään aiempaa turvatomammassa kaupungissa, tuskin suhtautuvat erityisen myötämielisesti poliisin tietoiseen heikentämiseen.

” Trump on taalla lahes ainoa korkeassa virassa oleva, joka taistelee Yhdysvaltojen olemassaolon puolesta!”

Tässä kohdassa on syytä panna merkille, miten passiivisia monet Kongressin Republikaanit ovat tässä asiassa. Monet heistä seuraavat kehitystä katsomossa ja tekevät myöhemmin johtopäätökset sen mukaan, kuka kamppailun voittaa. Trump joutuu kamppailemaan maan tulevaisuudesta käytännössä yksin.

Demokraattien vaihtoehdon Rogers näkee näin:

” Demokraatteja hallitsee aarivasemmistoradikaalit. Biden on pelkka satkynukke. Mark my words. Jos Biden voittaa, edessa ovat vielakin vaikeammat ajat ja taydellinen anarkia. Silloin saatatte nahda minut Suomen kamaralla (jos Herra suo).”

En itse sanoisi tuota ihan noin. Biden olisi heikko presidentti ilman muuta ja lisäksi hänen kognitiiviset kykynsä ovat ilmiselvästi heikentyneet. Bidenin sijasta kannattaa seurata, kuka valitaan hänen varapresidentikseen. Jos Bidenin heikkeneminen jatkuu, hän ei välttämättä jatka virassa koko kautta. Demokraattien vanha kaarti on toistaiseksi onnistunut pitämään vasemmistoradikaalit aisoissa, mutta tämä ei välttämättä jatku loputtomiin.

Trumpin Mount Rushmoren puheen perusteella hän ymmärtää, mikä on Yhdysvaltojen idea ja miksi amerikkalaisten on syytä olla ylpeä maastaan. Black lives matter ja Antifa eivät jaa tätä ideaa vaan tarjoavat tilalle omaa marxilaisuuden päälle rakennettua identiteettipoliittista viritelmää, joka ei kunnioita perusoikeuksia ja haluaa kirjoittaa Yhdysvaltojen historian kokonaan uusiksi.

Kyseinen ideologia hylkää totuuden käsitteen ja tekee postmodernismista yhteiskunnan keskeisen metanarratiivin. Jos tämä ideologia voittaa, Yhdysvallat ei ole enää entisensä vaan se mahdollisesti korvautuu jollakin uudella. Atlantin tällä puolella meidän ei ole syytä olettaa, että uusi olisi vanhaa parempi vaan pikemminkin päinvastoin.

Painajaisskenaario

Järkevässä maailmassa Antifa- ja BLM-järjestöjen tavoitteet naurettaisiin kuoliaaksi. Kukaan järkevä poliitikko ei lähtisi tuhoamaan oman kaupunkinsa poliisivoimia, koska poliisin heikentymisellä on kaupungin itsensä kannalta tuhoisia vaikutuksia. Se rohkaisee hyviä veronmaksajia ja yrityksiä muuttamaan pois kaupungista ja täten tuhoaa pitkällä aikavälillä kaupungin veropohjan.

Jostain syystä Demokraatit tuntuvat kuvittelevan, että pitämällä yllä kaaosta kaduilla, he saavat presidentti Donald Trumpin näyttämään huonolta eivätkä tajua, että ihmiset eivät osaa nähdä yhteyttä rikollisuuden lisääntymisen ja Demokraatteja edustavien kaupungin johtohenkilöiden tekojen välillä.

Ne, jotka ovat seuranneet Yhdysvaltojen asioita muualta kuin suomalaisesta valtamediasta, tietävät, että presidentti Trumpin hallinto on ollut vallankaappausyrityksen kohteena alusta asti ja yritys syrjäyttää presidentti jatkuu edelleen. Tämä on laillisesti mahdollista marraskuun vaaleissa.

Koronaviruksen leviämisestä johtuvat liikkumisrajoitukset vaikuttavat vaalien ja etenkin kampanjatilaisuuksien järjestämiseen. On mahdollista, että suuri osa äänistä on postiääniä, mikä tarjoaa mahdollisuuden vaalituloksen väärentämiseen.

On siis mahdollista, että vaalituloksen kanssa on ongelmia, mikä ei olisi ensimmäinen kerta. Demokraatit ja niitä myötäilevä valtamedia on jo väittänyt, että Trump ei jättäisi presidentin virkaa, vaikka hänet äänestettäisiin pois virasta. Näillä väitteillä ei ole mitään totuusperustaa. Tällainen skenaario on lisäksi mahdoton, jos äänestystulos on selkeä. Jos näin ei ole, voi käydä kuten vuonna 2000, jolloin vaalin tulosta jouduttiin odottamaan. Joka tapauksessa Demokraattien näkemys on kummallinen ja osoittaa heikkoa kykyä itsereflektioon. Demokraatit ovat koko Trumpin presidenttikauden ajan yrittäneet syrjäyttää presidentin virastaan. Yritykset ovat kaikki epäonnistuneet.

Vaalit voivat myös johtaa katuväkivallan kärjistymiseen. Vielä se ei ole noussut tasolle, jossa voitaisiin puhua sisällissodan kaltaisesta tilanteesta. Näin tuskin käykään mutta väkivaltaisuudet luultavasti lisääntyvät, jos Donald Trump voittaa.