Slunga-Poutsalo näyttää mallia

Kun lukee lehtien kolumnisteja ja nimettömien pääkirjoittajien älyvapaita sepustuksia, on virkistävää törmätä aikuiseen näkemykseen Olli Immosen kirjoituksen aiheuttamasta kohusta. Sellainen tulee Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalolta.

Puoluesihteeri ei ota kantaa itse kirjoituksen sisältöön ja toteaa, että kansanedustajien kannanottojen kommentointi kuuluu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terholle. Ensiksi Slunga-Poutsalo kommentoi kirjoituksesta julkisuudessa esitettyä mielikuvaa:

”En hyväksy mielikuvaa, mikä Immosen kirjoituksesta on syntynyt. Toivoisinkin Ollin ottavan itse vähän selventävän kannan siihen, mitä hän on tällä kirjoittelullaan tarkoittanut.”

Immonen on jo kommentoinut kirjoitustaan julkisuudessa. Mielikuvat ovat jo ajat sitten irtautuneet itse kirjoituksesta ja alkaneet elää omaa elämäänsä.

Hän toteaa, että perussuomalaiset voivat ehkä ymmärtää termin monikulttuurisuus eri tavalla kuin monet muut. Tämä on varmasti totta ainakin vihervasemmiston reaktioiden perusteella. Heidän olkiukkoargumentoinnissaan monikulttuuri-ideologian vastustaminen tarkoittaa rodullisesti puhtaan yksikulttuurisen impivaaran luomista.

Puoluesihteeri kommentoi puoluejohdon roolia:

”Slunga-Poutsalon mukaan Immosella ei ollut puoluejohdon hiljaista hyväksyntää kirjoitukselleen. Hänen mukaansa puoluejohto ei irtisanoudu Immosen puheista, vaan korostaa sitä, että jokainen kansanedustaja ja valtuutettu tarkkaan harkitsisi sanamuotoja, joilla tuo mielipiteitään julkisuuteen.”

Slunga-Poutsalo kertoo taistelu-sanan väärinymmärtämistä:

”Sen sijaan Immosen käyttämän taistelu-sanan väärinymmärtäminen on puoluesihteerin mielestä "vähän kornia". Myös muut puolueet, ja koko yhteiskunta, taistelevat koko ajan monenlaisia asioita vastaan, hän sanoo.”

Myös puoluesihteeri näkee kirjoituksen aiheuttaneen ongelmia:

”Näyttää siltä, että perussuomalaisista uskotaan mitä tahansa.”

”Ihmiset varmaan kuvittelevat, että meillä on joku salainen joukko-osasto jossain. Tämä on ihan absurdi tilanne”

Slunga-Poutsalo ei syytä ketään vaan kertoo asiat selkeästi. Samalla hän antaa puoluetovereilleen mallia, miten julkisuudessa esiinnytään. Puoluesihteeri ei lähtenyt ruotimaan itse kirjoitusta tai kertomaan mielipidettään siitä. Hän vain kehotti kansanedustaja Olli Immosta selventämään kirjoituksensa viestiä. Ennen kaikkea hän ei esiintymisellään antanut lisää ammuksia valtamedialle eikä poliittisille vastustajille. Vielä kun Perussuomalaiset osaisivat kääntää puolustuksen hyökkäykseksi.

Ensimmäisenä tähtäimeen kannattaa ottaa helppoja poliittisia irtopisteitä kalastelevat opportunistit, joista tässä otan esimerkkinä hallituspuolue Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkusen. Hänen mielestään Kokoomuksen tulisi pohtia hallitusyhteistyön jatkamista rasistisen ja jopa fasistisen puolueen kanssa. Tällaiset kannanotot heikentävät hallituksen ilmapiiriä paljon enemmän kuin Immosen yölliset kynäilyt Facebookissa.

Tässä vaiheessa tilanne näyttää Perussuomalaisten kannalta paremmalta kuin vielä eilen. Vain puheenjohtaja Timo Soini voi vielä pilata kaiken. Tästä on jo saatu esimakua valtamediassa:

”Ryhmä päättää siitä sitten. Sitä varten meillä on [eduskunta]ryhmä, jota johdetaan Sampo Terhon toimesta.”

”Kyllä minä luulen, että se Immonen harjataan siellä ihan huolella.”
Nähtäväksi jää, mitä nämä harjaamistoimet lopulta ovat. Ex-kansanedustaja James Hirvisaari luultavasti tietää paremmin, koska hänellä on kokemusta Soinin ”harjakaisista”.

Immosesta seuraava James Hirvisaari

Kaikki alkoi tästä lauantai-iltana Facebookissa julkaistusta englannikielisestä kirjoituksesta. Teksti on suomennettuna seuraava:

”Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa monikultturismin. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän!”

Teksti vaikuttaa ehkä turhan ylevältä ja sen tarkoitusta on minunkin vaikea ymmärtää. Toisaalta lauantai-iltana tehdyissä Facebook-viesteissä ei välttämättä olekaan mitään tarkoitusta varsinkin, jos on tullut nautituksi miestä väkevämpää.

Viestin asiasisältö on jo tullut analysoiduksi tässä Jaakko Häkkisen kirjoituksessa. Olli Immonen ei siis vastusta monikulttuuria vaan monikulttuuriaatetta, jonka sisällön Häkkinen kiitettävästi avaa lukijoilleen.

Se, että vasemmistoliberaali valtamedia tekee tästä kohu-uutisen, ei ole yllättävää. Sekään ei yllätä ketään, että poliittisesti vasemmistolaiset tekevät Immosesta natsin ja yhdistävät hänet ja häntä puolustaneen Jussi Halla-ahon Breivikiin. Kukaan ei ole kieltänyt ymmärtämästä tekstiä tahallaan väärin, vaikka se ei ole erityisen kunniakasta.

Näyttelijä-ohjaaja Eppu Salmisen Twitter-tililtä voi käydä vilkaisemassa, miten asia ymmärretään tahallaan väärin ja sen jälkeen heilutellaan natsi- ja Breivik-korttia. Tässä on linkit muutamiin parhaisiin paloihin (1, 2, 3). Enempää tuskin tarvitsee kertoa. Totean tässä vain, että Breivik ei innostunut Halla-ahon ajatuksista. Miehen manifesti koostui suureksi osaksi Fjordman-nimimerkillä kirjoittavan norjalaisen bloggarin kirjoituksista, joista yhdessä oli siteerattu yksi Jussi Halla-ahon lause.

Valehtelu ja vääristely ovat vasemmistolaisille hyväksyttäviä toimintatapoja silloin, kun niillä edistetään oikeaa asiaa. Olli Immosen noitavaino edustaa itseään suvaitsevaisena ja avarakatseisena pitäville oikeaa asiaa. Tosiasiat ovat tässä asiassa yhdentekeviä.

Omat koirat purevat

Perussuomalaiset kokivat viime eduskuntakaudella useita nyt nähdyn kaltaisia ”kausteja”, joissa valtamedia nostatti yksittäisestä blogikirjoituksesta tai Facebook-postauksesta suuren kohun. Tunnetuin ja vastenmielisin näistä oli ns. hihamerkkikausti, jonka Turun Sanomat käynnisti kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan satiirisesta blogikirjoituksesta.

Siksi luulisi, että puolue olisi näistä edes jotakin oppinut varsinkin, kun eduskuntaryhmän johto on vaalien jälkeen siirtynyt Sampo Terhon vastuulle. Tämän HS:n jutun perusteella julkisuuden hallinta ei sanottavasti ole parantunut Pirkko Ruohonen-Lernerin päivistä. Terho oli HS:n haastattelussa huolissaan kohun vaikutuksesta hallitusyhteistyöhön. Aiemmin HS:n verkkohaastattelussa Terho oli todennut, että Immosen kirjoitus ”vahingoittaa puoluetta”.

Terho ja puheenjohtaja Soini olivat vaali-iltana innokkaasti viemässä Perussuomalaisia hallitukseen. Terho muistaakseni totesi, että ainakaan hallitukseen meno ei Perussuomalaisista kiinni. Äskettäin Terho kirjoitti blogissaan seuraavaa:

”Vaalikampanjan aikana kaksi viestiä olivat kentältä ja äänestäjien taholta hyvin vahvoja. Vahvin oli ”menkää ehdottomasti tällä kertaa hallitukseen vaikuttamaan”. Toinen oli ”Kreikalle ei missään nimessä saa antaa enempää rahaa”. Mitään emme haluaisi enempää kuin noudattaa molempia toiveita, mutta nyt alkaa näyttää siltä, ettei näitä kahta toivetta voi sovittaa yhteen.”

Jo hallitusneuvottelujen tuloksen perusteella Perussuomalaiset taipuivat keskeisistä tavoitteistaan. Kreikalle annetaan nyt rahaa, mikä ei johtanut Perussuomalaisten lähtöön hallituksesta. Todennäköisesti toteutuva pakolaisten taakanjako EU-maiden kesken ei sekään näytä menevän Perussuomalaisten toiveiden mukaisesti. Hallituksessa ilmeisesti kuitenkin pysytään.

Itselleni on hieman jäänyt epäselväksi, mistä ”kentän äänestä” Terho puhuu. Kentän ääni tuskin haluaa, että puolue menee hallitukseen hinnalla millä hyvänsä ja pettää keskeiset vaalilupauksensa, kun hallitus on ollut koossa vain pari kuukautta. Ulkopuoliselle tulee sellainen tunne, että kentän ääni on todellisuudessa puheenjohtaja Timo Soinin kuiskaus.

Immosen tapaus tulee Perussuomalaisten puoluejohdon kannalta ikävään paikkaan. Poliittiset vastustajat ja valtamedia tekevät parhaansa pyrkiäkseen hajottamaan puoluetta ja heikentämään sen kannatusta. Helsingin Sanomat oli jopa kaivanut SMP:n entisen puheenjohtajan Pekka Vennamon Facebook-postauksen, jossa tämä vertaa Immosta Breivikiin:

”Immosen teksti on kuin lyhennelmä Breivikin manifestin aatesisällöstä ja vastaus Breivikin haasteeseen käydä taisteluun monikulttuurisuutta vastaan.”

Suomalaisen poliittisen korruption ilmentymä ja SMP:n tuhon arkkitehti Posti-Pekka saa maan suurimman päivälehden sivuilla ladata täyslaidallisen SMP:n seuraajapuolueen kansanedustajan niskaan.

Olli Immonen tarvitsee tällaisessa tilanteessa lujaa henkistä selkärankaa. Omien taholta tulevat puukotukset sattuvat varmasti enemmän kuin poliittisten vastustajien riekkuminen.

Perussuomalaisten kannalta Olli Immosen kohtelu ei ole yhdentekevää. Jos puolue ei hajoa, ainakin sen uskottavuus heikkenee. Enemmän kuin Immosen puheet puoluetta heikentää oleminen hallituksessa Keskustan ja Kokoomuksen kynnysmattona. Mitä pitempään puolue on hallituksessa ja selittelee hallituksen päätöksiä parhain päin, sitä enemmän kannatus sulaa tulevissa eduskuntavaaleissa.

Jatkan ennustamista sanomalla, että tulevaisuudessa liian paatoksellisista isänmaallisuuden ilmauksista saa tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Myös tämän blogikirjoituksen kuvituksena oleva viha-asuste kielletään rasistisena. Ennustan myös, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmä rankaisee Olli Immosta sulkemalla tämän eduskuntaryhmän ulkopuolelle määräajaksi. Näin Perussuomalaiset on pelastanut kasvonsa hallituskumppanien silmissä. Äänestäjiltä ei tarvitse kysyä kuin vasta neljän vuoden päästä

Kesätoimittaja vastajihadistien kimpussa

Kesällä toimittajilla on usein pulaa jutuista. Siksi jopa Suomen kuvalehti julkaisi väsähtäneen jutun ”vastajihadistien aatteesta”. Luonnollisesti juttua varten oli haastateltu Suomen johtavaa vastajihadismin asiantuntijaa, joka tuttuun tapaansa yhdisteli perussuomalaisten poliitikkoihin kohdistuvaa nälvimistä löysiin heittoihin ja leimakirveen heilutteluun. Itse otsikon aiheesta eli vastajihadismin aatteesta jutussa ei oikeastaan kerrottu.

Asiantuntijana toiminut Jussi Jalonen ja tiedostava toimittaja Päivi Lakka käyttävät tarkoituksellisesti leimaavia sanoja kuten ”muslimiviha” ja ”muukalaisvastaisuus”. Jalonen myös vilauttelee natsikorttia kuvatessaan Slovakiassa järjestettyä EU:n siirtolaisten taakanjakoa vastustavaa mielenosoitusta.

Valtavirran käsitys islamilaisesta terrorismista

Jalosella on myös ollut tapana nähdä vastajihadismi lähinnä myyttisen äärioikeiston tapana pestä natsileima itsestään ja saada uusia kannattajia. Hän ei tietääkseni koskaan ole edes yrittänyt nähdä ilmiön takana mitään todellista tai analysoida ”aatetta” toisin kuin norjalaisen Anders Breivikin terroritekojen yhteydessä. Ennemminkin hän keksii asioita sitä mukaa, kun mieleen juolahtaa. Esimerkiksi ruotsidemokraattien kansaedustaja Kent Ekeroth saa Jaloselta kunniamaininnan ”tunnustuksellisena vastajihadistina”, mitä tämä sitten tarkoittaakin.

On myös kyseenalaista käsitellä vastajihadismia aatteena. Pohjimmiltaan kyse on siitä, nähdäänkö uhkana pelkästään islamilainen terrorismi vai terrorismin taustalla vaikuttava ideologia. Tässä yhteydessä on hyvä ensin käsitellä valtavirran käsitystä islamilaisesta terrorismista. Valtavirralla tässä tarkoitan ensisijaisesti länsimaisten valtiojohtajien julkisiin esiintymisiin perustuvaa käsitystä.

Vastajihadismin käsittely on parasta aloittaa syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, joiden jälkeen Yhdysvallat aloitti presidentti George W. Bushin johdolla sodan terrorismia vastaan. Tämä sodanjulistus oli sikäli kummallinen, että siinä vastustettavana asiana ei ole valtio tai ideologia vaan asymmetrisen sodankäynnin taktiikka.

Bush ja muut lännen johtajat ovat julkisissa esiintymisissään korostaneet, että terroristit eivät edusta islamia vaan jotakin sen vääristeltyä versiota, eli terroristien toiminnalle ei löydy tukea varsinaisesta islamista. Lisäksi muistetaan mainita, että terroristit edustavat muslimeista vain pientä vähemmistöä ja valtaenemmistö muslimeista on rauhanomaisia ja pohjimmiltaan samanlaisia kuin me länsimaalaiset.

Bushin seuraaja Barack Obama on mennyt vielä pitemmälle yrittäessään pestä pois islamin terrorismista. Obama järjesti melko pian Pariisin terrori-iskujen jälkeen konferenssin, jossa vastustettiin ”väkivaltaista ekstremismiä”. Mukaan oli kutsuttu edustajia amerikkalaisista muslimijärjestöistä, joista suuri osa on Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä.

Vastajihadistinen näkemys

Valtavirran lähestymistavassa keskitytään terrorismiin ja sivuutetaan täysin terrorismin taustaideologia, joka perustuu islamin pyhiin kirjoituksiin. Tämä taas johtaa virheellisiin poliittisiin päätöksiin, joiden seurauksena tuhansia ihmishenkiä menetetään ja valtiot ajautuvat sisällissotaan ja kaaokseen. Näin on käynyt Irakissa ja Afganistanissa, jonne Yhdysvaltojen terrorisminvastaisen sodan varsinaiset sotatoimet kohdistuivat.

Vastajihadistisen näkemyksen mukaan terroristit eivät vääristele islamia, kun perustelevat toimintaansa. Päinvastoin he seuraavat islamin profeetan esimerkkiä uskollisesti. On ehkä väärin kutsua heitä ääri-islamisteiksi tai radikaaleiksi islamisteiksi. Oikeampi termi olisi fundamentalisti eli sellainen, joka ottaa islamin opetukset kirjaimellisesti tosissaan.

Jihadismin viimeisintä johtotähteä Islamilaista valtiota ei sitäkään ole kaikesta raakalaismaisuudestaan huolimatta julistettu kerettiläiseksi. Ainakaan Egyptissä sijaitsevan Al Azharin yliopiston oppineet eivät näe Islamilaisen valtion toimintaa epäislamilaiseksi. Miten he voisivatkaan, koska Islamilainen valtio noudattaa islamia tunnollisesti? Ainoastaan länsimaiset poliittiset johtajat ovat riittävän hölmöjä väittämään shariaa islamin vastaiseksi tai Islamilaista valtiota epäislamilaiseksi.

Terroristien pitkän tähtäimen tavoite on islamisoida koko maailma eli tuhota muut uskonnot ja saattaa voimaan islamilainen sharia-laki. Muutkin kuin väkivaltaiset terroristit kannattavat shariaa ja haluavat islamisoida koko maailman. Terroristien aate on osa islamin ydintä ja kaikki islamin koulukunnat ovat yksimielisiä tästä tavoitteesta.

Koska lännessä keskitytään terrorismiin, terroristien kanssa samaa tavoitetta eli sharia-lakia ajavat muslimijärjestöt nähdään ”maltillisina” ja mahdollisina yhteistyökumppaneina. Viimeksi EU:n ulko- ja turvallisuusasioiden korkea edustaja Federica Mogherini totesi seuraavaa:

”Da'esh [Islamilainen valtio] on islamin pahin vihollinen tämän päivän maailmassa. Sen uhrit ovat ensisijaisesti muslimeja. Islam on itsekin uhri.”

”En pelkää sanoa, että poliittisen islamin tulisi olla mukana kuvassa. Uskonnolla on roolinsa politiikassa – ei aina hyvä eikä aina huono. Uskonto voi olla osa prosessia. Kyse on vain siitä, onko prosessi demokraattinen vai ei.”

Mogherini on tyypillisen EU-virkamiehen tapaan sosialisti ja liittyi vuonna 1988 Italian kommunistien nuorisojärjestöön. Sosialisteille yhteistyö sharia-lakia kannattavien islamistien kanssa ei näytä tuottavan minkäänlaisia ongelmia.

Vastajihadistisen näkemyksen mukaan sharia-laki ei ole sovitettavissa yhteen länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa. Itse asiassa sharia edustaa länsimaisten perusarvojen antiteesiä. Jos lännessä annetaan periksi islamilaisen sharian vaatimuksille, luovutaan samalla länsimaisista perusarvoista, joita useimmat pitävät tärkeinä ja/tai itsestään selvinä. Esimerkiksi yhdenvertaisuus lain edessä, sananvapaus ja sukupuolten välinen tasa-arvo kärsivät, jos sharia-lain vaatijoille annetaan periksi.

Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö OIC on jo vuosia ajanut islamin arvostelun kieltämistä kansainvälisillä foorumeilla. Monet länsimaat ovat kriminalisoineet islamin pilkan. Suomessakin tietääkseni kaikki viime vuosien tuomiot uskonrauhan rikkomisesta on annettu islamin pyhien asioiden pilkkaamisesta.

Palataan vielä lopuksi terrorismiin. Sen takaa löytyy yleensä poliittinen tavoite. Islamilaisen terrorismin tavoitteena on heikentää vihollisen taistelutahtoa ja saada heidät alistumaan. Terrorismi myös toimii, mistä osoittaa länsimaiden tiedotusvälineiden toiminta Charlie Hebdo -terrori-iskujen jälkeen. Harva valtamedian instanssi julkaisi Charlie Hebdon piirroksia tai kansikuvia. Monet näyttivät kansikuvan uutiskuvissaan tunnistamattomaksi pikselöitynä. Charlie Hebdon terroristit myös noudattivat islamin profeetan esimerkkiä. Medinassa Asma bint Marwan -niminen nainen rohkeni arvostella Muhammadin toimintaa. Tämän seurauksena Muhammad tapatti hänet.

Länsimaita vastaan käydään sotaa, mutta useimmat länsimaalaiset eivät itse ymmärrä tätä kuten eivät myöskään islamilaisen sodankäynnin eri menetelmiä. Se ”maltillinen” ja ”rauhanomainen” tapa on monesti tehokkaampi, koska suorassa sotilaallisessa yhteenotossa islam jäisi luultavasti kakkoseksi.

Lause islamista ”rauhan uskontona” on jo ajat sitten muuttunut huonoksi vitsiksi. Myös länsimaisten johtajien vakuuttelut, että tälläkään kerrallakaan terroriteolla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa, alkavat kuulostaa koomisilta, vaikka tarkoituksena on todennäköisesti rauhoitella ihmisiä ja estää kiukun purkautuminen syyttömiin muslimeihin.

Jussi Jalonen ja Päivi Lakka ovat Suomen kuvalehden kirjoituksessaan islamin asialla, kun he mustamaalaavat, pilkkaavat ja demonisoivat ihmisiä, jotka toimivat islamin vaikutusvallan vähentämiseksi länsimaissa.

Janssonia kiusataan

Tänä aamuna luin Markus Janssonin tapauksesta, joka lievästi järkytti. Mikäli tapahtumat sujuivat miehen itsensä kertoman mukaan, illmanismi ei ole Suomesta kuollut vaan jatkuu entistä kovemmin ottein.

Jansson oli toistuvasti kieltäytynyt saapumasta kuulusteluun epäiltynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lounais-Suomen poliisi teki 15.6.2015 kotietsinnän Markus Janssonin asuntoon, josta vietiin mm. tietokone, puhelin ja muistikortteja. Kotietsinnän jälkeen Jansson kuljetettiin poliisiasemalle, jossa häntä yritettiin kuulustella. Jansson ei kuulusteluissa vastannut kysymyksiin eikä allekirjoittanut kuulustelupöytäkirjaa. Häntä pidettiin omien sanojensa mukaan pienessä ja epäsiistissä kopissa kuulustelujen välillä. Markus Janssonin version tapahtumista voi lukea täältä.

Janssonin itsensä mukaan epäily kiihotuksesta kansanryhmää vastaan tuli linkittämisestä samaan kirjoitukseen, josta hänet on aiemmin tuomittu. Jansson on kieltäytynyt poistamasta kirjoitusta tuomioistuimen päätöksestä huolimatta.

Jansson julkaisi Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun jälkeen kuvan Koraanista, jonka sivuilla oli pekoninviipaleita. Blogikirjoitus poiki joukon tappouhkauksia Suomessa asuvilta muslimeilta. Viranomaiset eivät kuitenkaan aloittaneet esitutkintaa tappouhkausten takia. Tämän jälkeen Jansson totesi, että Suomessa saa hänen mielestään vapaasti esittää tappouhkauksia kenestä tahansa. Niinpä Jansson esitti oman tappouhkauksensa nimeltä mainituille syyttäjä- ja poliisiviranomaisen edustajille. Kotietsintä toteutettiin vain muutama päivä Janssonin esittämien tappouhkausten jälkeen. Janssonin blogissaan julkaisemista asiakirjoista ei voi päätellä, oliko uhkauksilla ja kotietsinnällä mitään tekemistä toistensa kanssa.

Rähinöitsijä ja kyykyttäjät

Ne, jotka ovat lukeneet Janssonin kirjoituksia tai tutustuneet miehen edesottamuksiin internetissä, tietävät, että hän ei yritä miellyttää ketään. Hänen tyylinsä on provosoida, haastaa riitaa ja sanoa ruma sana suoraan päin naamaa. Tällaisella käytöksellä hän on ehkä voittanut väittelyitä mutta ei ole saanut paljon ystäviä. Tässäkin tapauksessa osa hänen bloginsa seuraajista on sitä mieltä, että Jansson saa mitä tilaa.

Viranomaisia kohtaan hän on suhtautunut vihamielisesti eikä hän ole blogikirjoituksissaan säästellyt sanoja luonnehtiessaan heidän edesottamuksiaan. Libertaarina Jansson ei hyväksy sananvapauden rajoituksia, jollainen laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kiistatta on.

Valitettavasti suomalaisella viranomaisella huumorintaju on koetuksella Janssonin uppiniskaisuuden kanssa. Viranomainen ei pidä siitä, että kansalainen avoimesti uhmaa hänen käskyjään. Tämä selittää ylimitoitetut toimet kohtalaisen mitättömästä rikoksesta. Tarkoituksena oli pelotella ja vähän kurittaa niskuroivaa Janssonia.

Kun viranomainen lähtee kurittamaan yksittäistä ja kieltämättä vähän hankalaa kansalaista, astutaan huolestuttavalle tielle. Jansson on lähinnä soittanut poskeaan internetissä. Hän ei ainakaan omien tietojeni mukaan ole tehnyt mitään sen vakavampaa. Ihmisten raahaaminen poliisiasemalle ja kuulustelut pelkkien nettikirjoitusten takia eivät kerro hyvää sananvapauden tilasta Suomessa vaan muistuttavat enemmän entisten sosialistimaiden viranomaisten toimista toisinajattelijoita kohtaan.

Lisäksi viranomaisten tapa tulkita lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vaikuttaa ylimitoitetulta ja tarkoituksellisen pahantahtoiselta rikoksesta epäiltyä kohtaan. On myös periaatteessa kyseenalaista, miten rankat yksilöön kohdistuvat toimet voidaan perustella pelkästään jonkin kollektiivisen ihmisryhmän oletettujen loukattujen tunteiden takia.

Viranomaiset eksyksissä sosiaalisessa mediassa

Viranomaisilta on ajat sitten kadonnut suhteellisuuden taju ”sananvapausrikollisten” metsästyksessä sikäli, kun sitä ylipäänsä on ollutkaan. Heillä on myös selkeitä vaikeuksia ymmärtää sosiaalista mediaa ja sen luomaa todellisuutta. Tämän tuloksena Facebook-postauksia luetaan kuin piru raamattua, kun yritetään etsiä teksteistä ”laittomuuksia”.

Asiaa ei auta intomielisen nettipoliisi Marko ”Fobba” Forssin näyttävä esiintyminen julkisuudessa. Tyylitajua mieheltä ainakin puuttuu, sillä ”Fobba” julkaisi tämän jumalanpilkkapykälää käsittelevän kirjoituksen vielä siinä vaiheessa, kun Charlie Hebdon toimitukseen ammuttujen toimittajien ruumiit eivät olleet ehtineet kunnolla kylmetä.

”Fobba” Forssin kaltaiset esitelmöitsijät pitävät ihmisiä holhottavina pikkulapsina. Viimeisin setämäisen holhoavasti kirjoitettu artikkeli käsittelee tapausta, jossa naispuolinen kaupan työntekijä taltutti kaksi maahanmuuttajataustaista myymälävarasta käyttämällä pippurisumutetta. Tapauksesta julkaistu video herätti kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella. ”Anna”-nimistä työntekijää ylistettiin päättäväisestä toiminnastaan ja häntä pidettiin jopa sankarina.

Kuten aiemmissakin julkisuudessa käsitellyissä maahanmuuttajataustaisten tekemissä rikoksissa, ”Fobba” tuntuu olevan enemmän huolissaan tapauksen kommentoinnista kuin tapauksesta itsessään. Videon julkaisseen kauppiaan motiivina oli herättää keskustelua toistuvasti näpistelyyn syyllistyneiden saamista olemattomista rangaistuksista. ”Fobba” taas luennoi videota kommentoiville yksittäisille kansalaisille ja antaa vaikutelman, että kommentit ovat pahempi asia kuin taparikollisuus, jonka viranomaiset jättävät usein tutkimatta ja syyttämättä. Samanlainen ilmiö oli havaittavissa viime kesän maahanmuuttajajengiä koskevassa keskustelussa kuin myös Tapanilan raiskaustapauksen yhteydessä. Viranomaiset tekevät julkisuudessa enemmän työtä asiaa koskevan keskustelun hillitsemiseksi kuin oikeiden rikollisten rankaisemiseksi.

Markus Janssonin muslimeilta saamat tappouhkaukset jätettiin tutkimatta. Kun Jansson itse lateli uhkauksia, hänet raahattiin poliisiasemalle. Kertooko tämä jostakin? Mielestäni kertoo ainakin siitä, että viranomainen on ankara niskoittelevasti käyttäytyvää lainkuuliaista kansalaista kohtaan mutta ymmärtäväinen taparikollisia kohtaan silloin, kun nämä edustavat erityissuojelua nauttivaa vähemmistöä.

Kolatölkki lentokoneessa

Äskettäin musliminainen nosti kohun tapauksesta, jossa häntä oli oman käsityksensä mukaan syrjitty. United Airlinesin lennolla lentoemäntä oli kieltäytynyt tarjoamasta Tahera Ahmad -nimiselle naiselle avaamatonta kevytkolatölkkiä turvallisuussyihin vedoten. Vähäpätöiseltä vaikuttava tapaus levisi jopa suomalaiseen mediaan.

Yhdysvalloissa muslimi ja ilmailu tuovat väistämättä mieleen syyskuun 11. päivän terrori-iskut, joissa Muhammed Atta ja 18 muuta muslimia kaappasivat lentokoneita ja lensivät ne päin World Trade Centeriä ja Pentagonia. Vähintäänkin tiedostamaton epäluulo muslimimatkustajia kohtaan ei tässä valossa ole yllättävää.

Toisaalta elämme poliittisen korrektiuden aikakautta, jossa vähäinenkin vähemmistön edustajan joutuminen syrjinnän kohteeksi saa aikaan joukkopaheksuntaa, ja syylliseksi väitetty osapuoli tuomitaan, ennen kuin todisteita tapahtuneesta on esitetty. Tapahtuneen kulusta tiedämme toistaiseksi vain sen, mitä Tahera Ahmad on itse kertonut.

Mitä tapahtui?

Tahera Ahmad puuttui lentoemännän käytökseen sen jälkeen, kun hän näki tämän tarjoavan avaamattoman oluttölkin lähellä istuvalle matkustajalle. Ahmad kyseli muilta matkustajilta, huomasivatko he iljettävän ja syrjivän käytöksen. Sen jälkeen toisella puolella käytävää istunut matkustaja huusi:

”Hei muslimi, pidä pääsi kiinni.”

Lentoemäntä ei puuttunut huutelijan käytökseen. Ahmad luuli, että ihmiset nousisivat puolustamaan häntä ja puuttuisivat huuteluihin. Muut matkustajat kuitenkin olivat hiljaa ja korkeintaan pudistelivat päätään.

Chicago Sun Timesin mukaan lentoemäntä pyysi jälkikäteen anteeksi miehen huutelua ja omaa käytöstään, joka johti huuteluun. Hänen mukaansa se oli epäeettistä eikä miehen olisi pitänyt sanoa niin.

Kun Tahera Ahmadin tapaus nousi julkisuuteen, Twitterissä alkoi kampanja hashtagilla #unitedfortahera. Siellä Taheran tapaus herätti myötätuntoa, boikottivaatimuksia mutta myös ihmetystä, miten joku voi pöyristyä pahanpäiväisesti noin mitättömästä tapauksesta.

Lennon jälkeen Tahera neuvottiin palvelutiskille ja hänelle annettiin ohjeet valituksen tekemisestä. United Airlinesin tiedottaja kertoi tiedotusvälineille:

”United tukee yhtiönä monimuotoisuutta emmekä me ja kumppanimme harjoita syrjintää työntekijöitämme ja asiakkaitamme kohtaan.”

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Twitterissä eräs kirjoittaja neuvoi Taheraa opastamaan lentoyhtiötä, hankkimaan julkisuutta ja hakemaan korvauksia. Kaksi ensimmäistä on jo toteutunut, joten jäljellä on enää korvausten hakeminen lentoyhtiöllä. Yhdysvalloissa tämä tarkoittaa mahdollisesti kuusinumeroista rahasummaa. Lentoyhtiö maksaa mieluummin, kuin lähtee kalliiseen oikeusjuttuun.

Kuka Tahera?

Tahera Ahmad ei ole kuka tahansa muslimi vaan erittäin näkyvä yhteisönsä edustaja Yhdysvalloissa. Hän toimii Chicagon lähellä sijaitsevassa Northwestern -yliopistossa uskontojenvälisenä yhdyshenkilönä.

Hänet on palkittu uskontojenvälisestä ja muslimien kulttuuritietoisuutta lisäävästä toiminnastaan, ja hän on jopa käynyt Valkoisessa talossa presidentti Barack Obaman vieraana. Yhdysvaltojen ulkoministeriö on hyödyntänyt hänen osaamistaan kansainvälisissä kulttuurienvälisissä seminaareissa.

Tahera Ahmad on myös toiminut aktiivisesti erilaisissa muslimijärjestöissä, joista osa on selkeästi Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä. Hän on pitänyt yhteyksiä mielipiteiltään radikaaleihin imaamehin kuten Yasir Qadhiin, joka on käynyt puhumassa Northwestern -yliopistossa opiskelijoille. Qadhi on tullut tunnetuksi antisemitismistään. Eräällä ääninauhalla hän kutsui kerran muslimit käymään pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan. Qadhi on myös väittänyt, että juutalaisten joukkotuhoa ei koskaan tapahtunut.

Tahera Ahmad on myös julkisesti vaatinut, että Brandeisin yliopisto ei palkitsisi Ayaan Hirsi Alia. Tähän verrattuna Tahera on varmasti ”autenttisempi” muslimi kuin uskostaan luopunut Hirsi Ali, johon etnisen ja uskonnollisen monimuotoisuuden nimeen vannovat suhtautuvat epäluuloisesti ja jopa torjuvasti.

Lyhyesti sanottuna Tahera Ahmad on monikulttuurimannekiini eli sellainen, jota monikulttuurisuuden kannattajat mielellään esittelevät, kun he haluavat näyttää kaikille, että muslimi sopeutuu hyvin länsimaiseen yhteiskuntaan.

Kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta Tahera Ahmad on joutunut kokemaan islamofobiaa. Hänen päälleen on syljetty ja hänen päähuivinsa on revitty pois. Unitedin lentoemännän käytös oli hänen mielestään erityisen nöyryyttävää, koska hänet leimattiin julkisesti turvallisuusriskiksi.

Seuraava otos Tahera Ahmadin Facebook-seinältä antaa kuitenkin aiheen olettaa, että hän nimenomaan tavoitteli uhriutumista United Airlinesin lennolla. Tahera oli käynyt katsomassa Liam Neesonin tähdittämän Taken 2 -elokuvan. Elokuva sijoittui Turkin Istanbuliin eikä siinä hänen mielestään kunnioitettu tarpeeksi Turkin rikasta kulttuuriperintöä ja arvoja puhumattakaan Istanbulin suuremmoisesta arkkitehtuurista, joka palveli pelkästään toimintakohtausten kulissina.

Taken 2 -elokuvassa kuten myös sen edeltäjässä elokuvan rikolliset olivat muslimeja, mikä on epätavallista nykypäivän toimintaelokuvissa ja jossain määrin poliittisesti epäkorrektia. Taheran mukaan elokuvassa ei ollut ainuttakaan ystävällismielistä tai neutraalia muslimihahmoa. Myös elokuvan katsojat nuivistelivat Taheraa:

”Elokuvan jälkeen monet ihmiset tuijottivat minua ja kuiskuttelivat seuralaisilleen. Voin vain kuvitella, mitä he ajattelivat.”

Tahera Ahmad haluaa tietää, mitä ihmiset hänestä ajattelevat ja ilmeisesti olettaa, että ajatukset ovat kielteisiä. Hän näkee ihmisten töykeyden ja huonon palvelun itseensä ja omaan kulttuuritaustaansa koskevana vihamielisyytenä eikä hän voi hyväksyä sitä.

Tahera Ahmad valitsi Unitedin lennolla uhriutumisen. Kokonaan toinen asia on, lisääkö uhriutuminen myönteistä suhtautumista muslimeihin vai saako se muslimit näyttämään kiittämättömiltä valittajilta. Itse veikkaisin jälkimmäistä. Lentoyhtiön maksaman korvauksen jälkeen Taheran ei välttämättä tarvitse välittää, miten ihmiset häneen ja hänen erityisyyteensä suhtautuvat.

Maailma kylässä ja Muhammad

Länsiväylä-lehdessä kerrottiin, että Maailma kylässä -festivaaleille suunniteltu Sananvapauskylä jouduttiin perumaan turvallisuussyistä. Vuosittain järjestettävä festivaali on tullut tunnetuksi monikulttuuri-ideologian näyteikkunana.

Lehti kertoo:

”Sananvapauskylä-messuosastolla oli tarkoitus esitellä osia Minä olen Charlie -näyttelystä ja taiteilija Ville Rannan piirustuksia. Näytteille asetettavien kuvien joukossa olisi ollut piirroksia myös profeetta Muhammedista, jotka ovat olleet syynä muun muassa Pariisin ja Kööpenhaminan terrori-iskuille.”

Länsiväylä lehti antaa ymmärtää, että nimenomaan piirrokset olisivat olleet terrori-iskun syy. En tiedä, onko kyseessä lapsus vai haluaako toimittaja vierittää syyn väkivallanteoista piirtäjien niskoille. Oikeasti terrori-iskun syynä olivat islamilaiset terroristit, jotka halusivat soveltaa islamilaiseen shariaan kuuluvaa Muhammadin kuvauskieltoa. Väkivallan tarkoituksena oli pelotella potentiaalisia Muhammad-piirtäjiä, jotta nämä eivät enää piirtäisi kuvia islamin profeetasta.

Maailma kylässä -festivaali on vasemmistolaisten monikulttuuria kannattavien järjestöjen tapahtuma. Festivaalia järjestävän Kepa ry:n ohjelmajohtaja Outi Hannulan mukaan Kepa pyysi Suojelupoliisilta mielipiteitä ja neuvoja Sananvapauskylästä. Poliisin uhka-arvion perusteella tehtiin päätös olla ottamatta Muhammad-kuvia keskelle suurta yleisötapahtumaa.

Sananvapausteema on kuitenkin muuten esillä festivaaleilla. Hannula kertoo:

”Sananvapaus on meille tärkeää, mutta mielestämme lapsiperheille tarkoitettu suurtapahtuma ei ole oikea foorumi tuoda sitä esiin nimenomaan provokatiivisten Muhammed-kuvien kautta. Sananvapautta, esimerkiksi Venäjän heikentynyttä sananvapaustilannetta, käsitellään kuitenkin monissa ohjelmanumeroissa festareilla.”

Maailma kylässä -festivaaleilla siis teeskennellään sananvapauden kannattamista ja jätetään virtahepo olohuoneessa vaille huomiota. Venäjällä on toki sananvapausongelmia, mutta eikö monikulttuurifestivaalin pitäisi nimenomaan kiinnittää huomiota monikulttuurin mukanaan tuomiin sananvapausongelmiin?

Unelmat ja todellisuus

Reaalimonikulttuuri tuli siis kylään auvoista monikulttuurifantasiaa propagoiville festivaaleille. Utopialle mikään ei ole pahempaa kuin todellisuus, joka ei taivu hurskaiden toiveiden mukaiseksi. Sananvapauskylän peruminen kertoo osaltaan, että monikulttuuri-idelogian perusteet ovat romahtaneet. Islam ei suostu osaksi ihanaa etnistä ja uskonnollista monimuotoisuutta. Islam haluaa määrätä.

Festivaaleilta puuttuu sananvapauden lisäksi toinenkin reaalimonikulttuuriin olennaisesti kuuluva osa: Islamilaisen valtion esittelypöytä. Äskettäin Verkkouutiset kertoi Islamilaisen valtion värväristä nimeltä Rasid Tugral, joka jätti astrofysiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa ja siirtyi Syyrian Raqqaan Islamilaisen valtion riveihin.

Verkkouutiset siteeraa Newsweekin artikkelia ja kertoo turkkilaistaustaisen Tugralin toimista seuraavaa:

”Rasid Tugral alkoi Jyväskylään tullessaan värvätä paikallisessa moskeijassa kävijöitä ISIS:iin. Somalisyntyisen Mohamed Ahmed Haji Omarin kerrotaan sanovan, että "väittelimme hänen väärää teologiaansa vastaan joka päivä. Aina uudestaan hän yritti näyttää nuorille täällä videoita ISIS:sta".

”Suojelupoliisi huomasi Rasid Tugralin Facebook-postaukset ja kävi tapaamassa häntä 19. marraskuuta 2014. Miehen toiminnasta moskeijassa poliisi ei tiennyt.”

”Kahta viikkoa myöhemmin Tugral palasi Turkkiin. Sieltä hän siirtyi alle sata dollaria taskussaan Syyriaan tammikuun 10. päivä päästäkseen Islamilaiseen valtioon.”

Tapaus kertoo, että näennäisesti hyvin sopeutunut nuori mies valitsee mieluummin päiden katkomisen Islamilaisen valtion riveissä kuin valmistumisen yliopistosta. Se kertoo myös, miten vaikeaa ns. maltillisten muslimien on torjua Islamilaisen valtion kutsua. Teologiset argumentit eivät Tugralin tapauksen perusteella näytä tehoavan.

Suomalaisten kannalta olisi parasta, jos Tugral ei koskaan enää palaisi Suomeen.

Poliittinen herjanheittäjä iskee jälleen

Moni muistaa vuoden 2011 eduskuntavaalit ja kansainväliselle medialle vaalien jälkeen järjestetyn tiedotustilaisuuden. Tuolloin Helsingin yliopiston valtiopolitiikan professori Jan Sundberg esiintyi lehdistötilaisuudessa ylimielisesti naureskellen ja päästeli siinä sivussa suustaan sammakoita. Sundbergin analyysin perusteella brittiläinen yleisradioyhtiö BBC kirjoitti artikkelin, jossa Perussuomalaisten ohjelmassa nähtiin nationalistinen viesti ja häivähdyksiä natsi-ideologiasta.

Itse kirjoitin Sundbergin esiintymisestä jo tuolloin. Sundberg oli aiemmin Hufvudstadsbladetissa verrannut perussuomalaisten puolueohjelman perhepoliittista osiota natsien pää-äänenkannattaja Völkischer Beobachteriin. BBC:n artikkeliin noin railakas natsittelu ei mahtunut, vaan siellä tyydyttiin ”häivähdykseen natsi-ideologiasta”. BBC:n artikkelissa myös väitettiin, että Perussuomalaiset haluaisivat kieltää ruotsin opetuksen kokonaan. Tämä virhe korjattiin myöhemmin.

Natsittelua

Sundbergin natsittelu tuli myös suomalaisen valtamedian tietoisuuteen. Miehellä oli kuitenkin otsaa kieltää väittäneensä Perussuomalaisia natseiksi. Tuskin Sundberg oikeasti pitää Perussuomalaisia natseina. Natsikortti vain on erittäin houkutteleva loanheittokeino silloin, kun loanheitolle on tarvetta. Sundbergilla tarvetta ilmeisesti on.

Suomalainen politiikka on useimmille ulkomaalaisille tuntematon aihe. Siksi Sundbergin kaltaisilla tulkitsijoilla on suuri valta ja samalla myös vastuu kertoa Suomen asioista totuudenmukaisesti. Sundberg epäonnistui tässä tehtävässä ja käytti väärin asiantuntijavaltaansa herjaamalla vaalien suurinta voittajaa ala-arvoisella tavalla.

Sundberg ei ole kuitenkaan pysynyt toimettomana näidenkään vaalien jälkeen. Norjalaiselle Aftenpostenille antamassaan haastattelussa Sundberg epäili, että Perussuomalaisten tulo hallitukseen tarkoittaa, että mahdollisuus korvata ruotsin kieli venäjällä joissakin Itä-Suomen kunnissa nostettaisiin uudelleen esille.

Ruotsin korvaamista Venäjällä on toki pohdittu, mutta Ukrainan tapahtumat ovat muuttaneet Euroopan poliittista tilannetta sen verran, että asia ei liene juuri tällä hetkellä kovin ajankohtainen. Sundberg puhuu kuitenkin tässä tapauksessa omalle kotiyleisölleen eli suomenruotsalaisille, joista monille pelottelu ruotsin kielen aseman heikentämisellä toimii. Pohjanmaalla suomenruotsalaisten keskuudessa liikkuu tarinoita, joissa Perussuomalaisten valtaantulo johtaa hurrien lähettämiseen leireille. RKP-aktiivien ylimitoitettu uhkakuvien viljely saa aikaiseksi käsittämättömän hysteerisiä reaktioita.

Edellä viittasin BBC:n artikkeliin, johon Sundbergin poliittinen analyysi vaikutti ratkaisevasti. Tämänvuotisten eduskuntavaalien jälkeen Sundberg pääsi jälleen BBC:n sivuille, tällä kertaa omalla nimellään. Artikkelissa Sundberg esittää brittiläisille lukijoille lyhyen esityksen Perussuomalaisten historiasta. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan mainitse. Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun Puolueen perustaja Veikko Vennamo ei suhtautunut erityisen myönteisesti suomenruotsalaisiin. Tämä johtui suomenruotsalaisten kuntien haluttomuudesta ottaa vastaan karjalaista siirtoväkeä sodan jälkeen. Sen sijaan neljän vuoden takainen natsiherja esiintyy uudessa artikkelissa vähän miedonnettuna versiona:

”Aiemmassa vuoden 2011 puolueohjelmassa puolue [Perussuomalaiset] ehdotti, kuinka työvoiman tarve voitaisiin tyydyttää ilman maahanmuuttoa.”

”Nuoria naisia tulisi kannustaa olemaan opiskelematta ja sen sijaan synnyttämään suomalaisvauvoja, jotka lopulta tyydyttäisivät työvoiman tarpeen.”

Völkisher Beobachter on kadonnut jonnekin eikä häivähdystäkään natsismista ole enää havaittavissa. Tähän kohtaan voisin kirjoittaa jotakin suomenruotsalaisuuden historiaan kuuluvista rotuopeista, mutta vältän houkutuksen.

Vihapuhetta ja kielipolitiikkaa

Vaalien väliselle ajalle vuoden 2013 kesään osuu kummallinen tapaus, jossa joukko suomenruotsalaisia vaikuttajia sai vihapostia. Lähettäjäksi oli merkitty tunnettu suomenruotsalainen valtiotieteilijä Jan Sundberg. Aluksi uutisoitiin, että viestit olisivat tulleet Sundbergin tietokoneelta. Myöhemmin tämä tieto kumottiin ja kerrottiin, että viestit olisi vain lähetetty Sundbergin nimissä. Internetissä on mahdollista lähettää sähköpostia kenen tahansa nimissä, minkä kaikki roskapostin vastaanottajat hyvin tietävät.

Sundberg oli hyvin kiihtynyt tapahtuneesta:

”Pieni vähemmistö ruotsalaisvihaajista lähettää tappouhkauksia. Passiiviset ruotsalaisvihaajat muodostavat suuremman vähemmistön. Pahinta on, että suuri enemmistö suomalaisista on välinpitämättömiä mukaan lukien puoluejohtajat ja maan hallitus. Kuvio on samanlainen kuin useissa maissa 1900-luvulla ja tiedämme, mihin se johti.”

Tässä Sundberg esittää peitellyn natsikortin eli viittaa epämääräisiin 1900-luvun tapahtumiin mainitsematta suoraan natseja. Tämä taas on kielikeskustelun tarkoituksellista polarisointia, jossa pakkoruotsin vastustajat demonisoidaan ja keskustelu itse asiasta jää käymättä.

Vihaviestit poikivat pienimuotoisen mielenosoituksen nettivihaa vastaan. Kohu jäi myrskyksi vesilasissa eikä vihaviestien lähettäjääkään saatu kiinni.

Kielipolitiikasta tässä kuitenkin on kyse niin kuin RKP:n toiminnassa melkein aina. RKP pitää itsepintaisesti kiinni virallisesta kaksikielisyydestä, joka tarkoittaa, että kaikkien suomenkielisten on opiskeltava koulussa ruotsia. Käytännön kaksikielisyydellä ei ole niin väliä eli sillä, osaako suomenkielinen koululainen oikeasti ruotsia vai ei. Valitettavan usein ei osaa.

Käytännössä suomenruotsalaiset muodostavat niin pienen vähemmistön, että suomenkielisen enemmistön pakottaminen opiskelemaan ruotsia on kohtuutonta kiusantekoa. Toisaalta ruotsinkieliset pelkäävät osin oikeutetusti, että vähäisetkin myönnytykset kieliasiassa johtavat ruotsin kielen aseman vähittäiseen rapautumiseen.

Kielipolitiikan tulisikin lähteä ruotsinkielisten palveluiden takaamisesta eikä vuosia sitten voitettujen asemien puolustamisesta. Virallinen kaksikielisyys tulisi tunnustaa aikansa eläneeksi ja suomenruotsalaisuus Suomeen olennaisesti kuuluvaksi osaksi. Kieli-identiteetin tärkeys osana suomenruotsalaisuutta tulisi tunnustaa ja hyväksyä. Uskon, että suomenkielisten valtaenemmistö hyväksyy suomenruotsalaisuuden ja ilman pakkoruotsia jopa pitää siitä.

Jan Sundberg on toiminnallaan polarisoinut kielikeskustelua ja käyttää kansainvälistä mediaa poliittisten vastustajiensa mustamaalaukseen. Juuri tällainen toiminta on johtanut siihen, että RKP on suomenkielisten äänestäjien keskuudessa yksi vähiten pidetyistä puolueista. Nykyisin RKP ei tosissaan kuvittele saavansa suomenkielisiä äänestäjiä kuten vielä pari vuosikymmentä sitten, jolloin Elisabeth Rehn oli yksi maan suosituimmista poliitikoista. Sen sijaan suomenkielisille on tarjottu Astrid Thorsin kaltaisia epäpäteviä keskinkertaisuuksia ja Eva Biaudetin kaltaisia moralisoivia leimakirveen heiluttelijoita.

Islamin profeetan kunniaa puolustettiin taas asein

Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, kuinka kaksi ”asemiestä” yritti hyökätä Muhammad-pilakuvakilpailuun, joka järjestettiin Garlandin kaupungissa Teksasissa. Uskonsoturit onnistuivat tällä kertaa huonommin kuin Pariisissa. Molemmat ”asemiehet” menettivät henkensä poliisin luoteihin. Yksi poliisimies haavoittui saatuaan luodin jalkaansa.

Teksas ei ole jihadistille yhtä otollinen toimintaympäristö kuin Pariisi. Turvamiehet ja poliisit ottavat työnsä vakavasti eivätkä epäröi ampua, jos heitä tulitetaan. Teksasissa yksittäinen kansalainenkaan ei ole välttämättä yhtä suojaton kuin Euroopassa, koska kunniallinen kansalainen voi melko vähällä vaivalla saada luvan kantaa asetta.

Pilakuvakilpailu

Pamela Gellerin perustama AFDI-järjestö (American Freedom Defense Initiative) päätti Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun jälkeen järjestää Muhammad-pilakuvakilpailun. Se pidettiin 3.5.2015 Garlandin kaupungissa sijaitsevass Curtis Culwell Centerissä.

Kilpailun voitti albanialaistaustainen ex-muslimi Bosch Fawstin tämän jutun kuvituksena olevalla piirroksellaan. Voitto tai piirrokset sinänsä eivät kuitenkaan olleet tapahtuman tärkein viesti, vaan tarkoituksena oli osoittaa, että amerikkalaiset ottavat perustuslain ensimmäisen lisäyksen vakavasti. Se, että tilaisuus joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, osoitti järjestäjien olevan oikeassa siinä, että suuri joukko muslimeja pitää oikeutenaan valvoa sharia-lain jumalanpilkan kieltoa myös Yhdysvalloissa.

Joskus aiemmin en olisi uskonut, että 2010-luvulla islamin nimissä harjoitettu väkivalta ja pelottelu olisivat arkipäivää. Näin on kuitenkin käynyt, kun muslimien määrä länsimaissa on kasvanut. Muhammad-pilakuvakilpailua ei olisi voitu järjestää ilman mittavia turvatoimia. Suomessa Lars Vilksin vierailu aiheutti ennen vaaleja kohua, kun Eduskunnan pääsihteeri kielsi tilaisuuden järjestämisen Eduskunnan tiloissa. Tilaisuus järjestettiin Kaivohuoneella ja siitä selvittiin ilman väkivaltaisuuksia.

Pilakuvakilpailu on AFDI:n sivujen mukaan tarkoitus järjestää vuosittain. Tapahtuneen valossa on todennäköistä, että järjestäjillä voi jatkossa olla vaikeuksia löytää tilaisuudelle sopivaa pitopaikkaa. Väkivallan uhka toimii, koska tilaisuuden järjestäminen voidaan aina kieltää turvallisuussyihin vetoamalla.

Väkivallan uhan vaikutus näkyi myös välittömästi iskusta kertovissa uutisissa. Jopa Daily Mailin kaltainen tabloid-sanomalehti peitti Garlandin tapahtumista kertovista kuvista Muhammad-piirrokset mustalla. Suomessa kuvia ei sensuroitu vaan esimerkiksi Yle näytti kuvan turvamiehestä kävelemässä Muhammad-kuvien edessä. Tekisi mieli sanoa, että eteenpäin on menty vuodesta 2006 jonkin verran.

Muttamiehet

Kirjoitin jo vuonna 2009 Jarkko Tontin inspiroimana blogikirjoituksen ”Sananvapaus ja muttamiehet”. Tuolloin Suomen PENin varapuheenjohtajana toiminut Tontti kommentoi Jussi Halla-ahon oikeudenkäyntiä eikä ollut varauksettomasti sananvapauden puolella.

Modernin liberaalin kuuluu olla kaikkien hyvien asioiden puolella. Siksi he ainakin puheissaan väittävät kannattavansa sananvapautta. Mutta-sanan jälkeen yleensä kerrotaan ne tilanteet, joissa sananvapaus ei ole voimassa. Esimerkiksi ”sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata” tai ”sananvapauteen kuuluu vastuu”. Todellisuudessa nimenomaan loukkaava puhe tarvitsee sananvapauden suojaa eikä sananvapauden rajoja tule määritellä sen mukaan, miten suurta väkivaltaa jokin ryhmittymä on valmis käyttämään sananvapauden tukahduttamiseksi.

Kirjailija Salman Rushdie, joka on elänyt vuodesta 1989 Ajatollah Khomeinin asettaman fatwan alaisuudessa kertoo oheisella videolla ihmisistä, joita hän kutsuu nimellä ”but brigade” (mutta-prikaati). Rushdie on lopen kyllästynyt niihin, jotka kannattavat sananvapautta mutta kumoavat sen saman tien luettelemalla mutta-sanan jälkeen, milloin sananvapaus ei olekaan enää voimassa. Rushdien mukaan sananvapaus on jakamaton. Siitä ei voi ottaa pois viipaleita ja teeskennellä, että sananvapaus edelleen olisi voimassa. Rushdien mielestä sanavapautta joko on tai ei ole.

Liberaali valtamedia pyrkii myös syyllistämään iskun kohteet. Pamela Geller herättää toiminnallaan voimakkaita antipatioita erityisesti liberaalien keskuudessa. Hän on järjestänyt mainoskampanjoita, joissa bussien kylkeen on liimattu joidenkin mielestä loukkaavia mainoksia. Lisäksi hän vastusti näkyvästi moskeijan rakentamista lähelle 9/11 -terrori-iskujen tapahtumapaikkaa.

Geller joutui CNN:n haastattelussa ”muttanaisen” haastateltavaksi. CNN:n toimittaja grillaa Gelleriä pressiklubityyliin, vaikka hän oli todennäköisesti yksi Garlandin iskun pääkohteista. Vastaavasti Gelleriä arvostelleet saivat sanoa sanottavansa ilman vastalauseita. Valtamedia ei edelleenkään ymmärrä, miksi Muhammad-piirroksia tarvitaan, vaan alistuu mieluummin pelottelun edessä ja naamioi alistumisen suvaitsevaisuudeksi.

Twitteristä voi etsiä parhaita mutta-selityksiä hashtagilla #but. Siellä kehotetaan muun muassa olemaan lisäämättä mutta-sanaa, jos oikesti uskoo sananvapauteen. Lopuksi sanon, että parhaan Muhammad-pilakuvan palkinto jaettiin liian aikaisin. Oikeasti surmattujen terroristien liidulla asfalttiin piirretyt ääriviivat olisivat ansainneet voittopalkinnon, kuten Evan Sayet twiitissään toteaa.

Hyvyyden uhrit

Äskettäin noin 700 laitonta maahanmuuttajaa kuljettanut alus kaatui Välimerellä lähellä Libyan rannikkoa Italialle kuuluvan Lampedusan saaren eteläpuolella. YK:n pakolaisasioiden järjestö UNHCR:n mukaan kyseessä oli eniten ihmishenkiä vaatinut onnettomuus, joka on sattunut maahanmuuttajien ylittäessä Välimerta. Ennen onnettomuutta Välimerellä on tämän vuoden aikana menehtynyt arviolta 900 ihmistä.

Noin 13 500 tulijaa on pelastettu merestä 10. - 17.4. välisenä aikana. 1600 arvellaan kuolleen merenylityksen aikana vuoden 2015 aikana. Viime vuonna onnistuneesti ylittäneitä arvioidaan olevan 218 000 (vuonna 2015 tähän mennessä noin 35 000), ja koko viime vuoden aikana menehtyneitä uskotaan olleen noin 3500.

Viimeisin onnettomuus oli mittasuhteiltaan niin suuri ja järkyttävä, että poliittinen paine toimenpiteden lisäykseen kasvaa varmuudella.

Mikä lääkkeeksi?

Viime vuonna EU lopetti ylittäjien pelastamiseen keskittyneen Mare Nostrum -operaation, mikä on aiheuttanut runsaasti arvostelua. Jatkossa EU:n rajavalvontavirasto Frontex ei pysty takaamaan tulijoiden pelastamista kansainvälisiltä vesiltä.

Tunnetasolla järkyttävä onnettomuus synnyttää tunnepohjaisia reaktioita. Deutsche Wellen toimittaja kirjoitti artikkelissaan, että laillinen maahanmuutto on ainoa tapa estää vastaavat tapahtumat tulevaisuudessa. Artikkelissa ehdotetaan Libyan rannikon merisaartoa yhtenä keinoa estää huonokuntoisten alusten lähtö merelle.

Artikkelin mukaan kasvava muuttopaine edellyttää, että Eurooppa ottaa vastaan 2 – 5 miljoonaa turvapaikanhakijaa, kiintiöpakolaista ja taloudellista pakolaista. Kyse on vain hallitusten välisen konsensuksen saavuttamisesta. Eteläisen Euroopan maat eivät pysty ottamaan vastaan lisää, joten taakkaa olisi jaettava.

Sen jälkeen otetaan esiin vanha kauhukuva Fortress Europe eli Euroopan linnoitus, jonne pääsyä rajoitettaisiin voimakkaasti. Tämä on kuulemma väärä tapa ja oikeampi tapa olisi laillinen maahanmuutto ilman salakuljetusta.

EU-komissio on puolestaan ehdottanut jäsenmaille, että ihmissalakuljettajien käyttämät kelvottomat alukset tuhottaisiin ja Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten palautusta tehostettaisiin. Lisäksi tulisi satsata lisää rahaa Välimeren valvontaan.

EU:n ulkopoliittinen korkea edustaja Federica Mogherini totesi, että Unionilla on moraalinen velvollisuus estää uudet onnettomuudet Välimerellä:

”Välimeri on meidän meremme, yksi meristämme. Ja meidän täytyy eurooppalaisina toimia yhdessä.”

”Kyse on myös omasta edustamme, omasta uskottavuudestamme. Euroopan Unioni rakennettiin ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja ihmiselämän puolustamiseksi.”

Itse väitän, että juuri ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja ihmiselämän sokea puolustaminen aiheuttavat kuolemat merellä.

Mallia Australiasta

Australian pääministeri Tony Abbott neuvoi äskettäin EU-maita olemaan päästämättä siirtolaisia maihin. Hänen mukaansa vain tiukkaa linjaa noudattamalla estetään ihmishenkien menetykset. Australian viranomaiset ovat mm. julkaisseet oheisen videon, jossa selväsanaisesti kerrotaan, että kenelläkään ilman viisumia meren yli matkustavalla ei ole mahdollisuutta rakentaa kotiaan Australiaan.

Abbott on mm. määrännyt Australian merivoimat käännyttämään jokaisen maahanmuuttajia kuljettavan aluksen. Jos käännytys ei onnistu, alus ohjataan maan rajojen ulkopuolella olevaan vastaanottopaikkaan, useimmiten Naurulle tai Papua Uuteen Guineaan.

Abbottin ristiriitaisia mielipiteitä herättävä politiikka on tehonnut, sillä viimeisen 18 kuukauden aikana Australiaan ei ole saapunut ainuttakaan maahanmuuttajia kuljettavaa alusta. Vaikka ihmishenkiä ei tänä aikana ole menetetty, ihmisoikeusjärjestöt ovat väittäneet, että Australian politiikka on ristiriidassa maan kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

Euroopassa ajelehtivat maahanmuuttajat pelastetaan merestä. Sen jälkeen käynnistyy turvapaikkaprosessi, joka useissa tapauksissa johtaa maahanpääsyyn. Maasta ei poisteta, vaikka turvapaikkapäätös olisi kielteinen. Tämä rohkaisee uusia yrittäjiä Välimeren ylitykseen kaikista riskeistä huolimatta.

Australian politiikka puuttuu itse tärkeimpään asiaan, eli se vähentää siirtolaisten motivaatiota maksaa ihmissalakuljettajalle, koska matkan todennäköisin lopputulos on paluu lähtösatamaan ja parhaimmillaankin tie vie Australian rajojen ulkopuolella sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Ihmissalakuljettajat ovat näin menettäneet bisneksensä.

Laillinen maahanmuutto ei ole mikään lääke, koska se ei poliittisista syistä voi koskaan olla niin suurta, että muuttopaine oikeasti hellittäisi. Laiton maahanmuutto todennäköisesti jatkuisi laillisen rinnalla. Lisäksi tulijoilla vain harvoin on sellaista osaamista, jolla olisi kysyntää EU-alueen työmarkkinoilla. Tulijat ajautuisivat joko sosiaaliturvan varaan, pimeisiin töihin tai rikollisuuden pariin.

Kansalaisten enemmistö ei halua lisää Afrikasta ja Lähi-idästä tulevia maahanmuuttajia, koska lisääntynyt tulijamäärä johtaa rikollisuuden ja muiden sosiaalisten ongelmien kasvuun. Velkaisten EU-maiden sosiaaliturva ei kestä tulijoiden virtaa. Milton Friedmanin viisauden mukaan on valittava joko hyvinvointivaltio tai vapaa maahanmuutto. Molempia ei voi saada.

Australian malli on osoittanut toimivuutensa, mutta se ei välttämättä käy EU:lle, koska se on ristiriidassa EU:n ylevien ihmisoikeusperiaatteiden kanssa.

Rasisti ja uusnatsi bulevardilehden kolumnistina

Kaikki eivät kuitenkaan tunne myötätuntoa Välimerelle hukkuneita kohtaan. Brittitabloid the Sun julkaisi Katie Hopkins -nimisen tositv-tähden kolumnin, jossa tämä sanoi kiertelemättä:

”Pelastusaluksia? Itse käyttäisin tykkiveneitä pysäyttämään siirtolaiset.”

”Ei en välitä. Näyttäkää kuvia ruumisarkuista tai vedessä kelluvista ruumiista. Soittakaa viuluja ja näyttäkää surullisen näköisiä laihoja ihmisiä.”

”En silti välitä, koska seuraavaksi näytätte kuvia Calaisin aggressiivisista nuorista miehistä, jotka leviävät kuin norovirus risteilyaluksella.”

Aggressiivisilla nuorilla miehillä tarkoitetaan tässä niitä, jotka pyrkivät Ranskan Calaisissa brittiläisten rekkojen kyytiin.

Hopkins lisäksi vertasi siirtolaisia torakoihin, mikä herätti vastalauseiden myrskyn. Eilen Hopkinsin erottamista Sun-lehden palveluksesta vaatinut vetoomus ylitti 200 000 allekirjoituksen rajan. Hopkinsin kirjoitus julkaistiin kaksi päivää ennen 700 henkeä vaatinutta onnettomuutta. Hyvät ihmiset nousivat poteroistaan barrikadeille täynnä moraalista närkästystä Hopkinsia kohtaan. Tosi-tv -tähdestä tuli hetkessä hylkiö, jota haukuttiin rasistiksi ja uusnatsiksi.

Hopkinsin paheksunta on kuitenkin lähinnä helppo tapa osoittaa moraalista paremmuutta. Hopkins ei ole tehnyt mitään pahaa vaan hänen suurin rikoksensa on se, että hän ei tunne myötätuntoa Välimerta henkensä kaupalla ylittäviä maahanmuuttajia kohtaan ja uskaltaa sanoa sen suoraan räävittömän provokatiivisella tavalla.

Paheksujat eivät kuitenkaan ajattele maahanmuuton seurauksia ja pysty myöntämään ikäviä tosiasioita, eli sitä, että Hopkins on asiallisesti oikeassa. Eurooppalaisilla valtioilla ei ole varaa ottaa vastaan kovin paljon maahanmuuttajia. Lisäksi tulijoille ei ole olemassa aitoa tarvetta. 1800-luvun Yhdysvalloissa töitä löytyi jokaiselle halukkaalle. Modernissa teknologiavaltaisessa palveluyhteiskunnassa näin ei ole vaan pelkän koraanikoulun käynyt joutuu kilpailemaan työmarkkinoilla kaikkein huonoimmin palkatuista töistä, jos hän ylipäänsä löytää mitään työtä.

Vain Breitbartin James Delingpole uskalsi käsitellä Hopkinsin tapausta muutoin kuin jyrkän paheksuvasti. Artikkelissaan ”Katie Hopkins suvaitsevaisuuden kuolemanleirillä”, joka viittaa South Parkin jaksoon Death camp of tolerance, Delingpole julkaisee joukon ”loukkaantuneiston” twiittauksia, ihmettelee niiden sensuurihenkisyyttä ja vetäisee lopuksi natsikortin pakasta:

”Yksi asia jää huomaamatta kaikessa kiireessä kertoa, kuinka hirveä natsi Katie Hopkins on ja kuinka hänelle pitää antaa potkut ja jopa passittaa vankilaan pelkästään siksi, että he eivät pidä hänen kirjoittamastaan artikkelista.”

”Näin natsit toimivat. He eivät pitäneet sananvapaudesta, mutta he pitivät sellaisten sanomalehtien sulkemisesta, jotka eivät sopeutuneet aikakauden ennakkoluuloihin. He myös antoivat potkuja ihmisille, vangitsivat heitä ja tekivät tätäkin pahempaa vain siksi, että heillä oli väärät mielipiteet.”

Natsikortti oli ehkä hieman liikaa. Paheksujilla ei todellisuudessa ole yhtään parempaa ratkaisua laittoman siirtolaisuuden aiheuttamiin ongelmiin kuin Katie Hopkinsilla. He vain tuntevat oikeita tunteita tai ovat hyviä teeskentelemään niitä. Hopkinsiin kohdistettu kahden minuutin viha tuo lisäksi huumaavan moraalisen ylemmyyden tunteen.

Vilksin vierailu ja sananvapaus

Lars Vilks pääsi Suomeen ja osallistui Kaivohuoneella käytyyn keskustelutilaisuuteen. Vilksin haastattelun voi katsoa täältä. Uusi Suomi -verkkolehti on myös tehnyt hyvän artikkelin, jossa käsitellään Vilksin ajatuksia sananvapaudesta.

Vilks on taiteilija, joten hän luonnollisesti käsitteli suomalaisten taitelijoiden ilmaisuvapauteen liittyviä kysymyksiä. Taitelija Marjukka Karttunen sai vuonna 2008 tuomion lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä. Taitelijan tarkoitus oli tosin aivan toinen. Vilks toteaa:

”Hän selvästi kritisoi tilannetta ja sitä, kuinka helppoa kuvamateriaalia on saada internetistä.”

”Mutta Suomen poliisi syytti häntä pedofiliasta ja hänet myös tuomittiin.”

Uusi Suomi siteeraa Vilksiä:

”Vilksin mukaan tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kontekstia eli asiayhteyttä ei tarvitse huomioida, kun sananvapautta tulkitaan ja rajoitetaan länsimaissa.”

Tästä tulee mieleen Jussi Halla-ahon tuomio sananvapausrikoksesta. Halla-ahon alkuperäisen satiirisen artikkelin yhtenä tarkoituksena oli osoittaa sananvapauden kaksoisstandardi, jossa kantasuomalaisista saa ilman pelkoa esittää mitä tahansa väitteitä, kun taas vastaavat väitteet vähemmistön edustajista aiheuttavat syytöksiä rasismista.

Syyttäjä ja tuomioistuin eivät ottaneet Halla-ahon kirjoituksen kontekstia huomioon vaan käytännössä tuomitsivat Halla-ahon pelkkien asiayhteydestä irrotettujen lauseiden perusteella.

Islamin tabut ja sananvapaus

Kaikkein tärkein ja Vilksiä itseään läheisesti koskettava kysymys on islamin tabujen ja länsimaisen sananvapauden välinen suhde. Vilksin mielestä länsimaat ovat taipuneet noudattamaan islamin tulkintoja uskonnon profeetan kuvauskiellosta. Hänen mielestään näin ei pitäisi tehdä:

”Toimimme väärin profeetan kanssa. Meidän pitäisi julkaista enemmän, ei vähemmän kuvia.”

”Jos niitä julkaistaisiin kaikkialla, ihmiset väsyisivät niihin.”

Vilks ei pidä muslimeja tahdottomina robotteina, jotka tekevät mitä tahansa profeettansa kunnian puolustamiseksi vaan uskoo, että hekin oppisivat kunnioittamaan sananvapautta ajan kanssa. Länsimaiset mediat ovat kuitenkin mieluummin jättäneet julkaisematta ensin Jyllands Postenin Muhammad-karikatyyrit ja myöhemmin Charlie Hebdon satiiriset pilakuvat.

Vilksin mielestä väkivallantekojen ja -tekijöiden kanssa ei tule neuvotella muuttamalla sananvapauden rajoja:

”Ei ole argumentti tappaa ihmisiä tai uhata heidän henkiään.”

Pelko on kuitenkin tehokas ase eli terrorismi johtaa herkästi itsesensuuriin.

Sananvapauden vastustaja 1

Kaikki eivät kuitenkaan ajattele näin. Edellisessä kirjoituksessani mainitsin Raimo Ilaskiven, jolta ei liiennyt sympatiaa ruotsalaiselle. Ilaskivi piti Vilksiä provokaattorina, joka saa mitä tilaa.

Ylen ruotsinkielinen osasto Svenska Yle ei ole kirjoittanut Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikaisen järjestämästä keskustelutilaisuudesta sanaakaan. Sen sijaan Svenska Yle on nostanut esille paremmin toimittajien maailmankuvaan sopivan sananvapauden sankarin, Arne Anka -sarjakuvaa piirtävän Charlie Christensenin.

Ruotsalainen Christensen on asunut viimeiset 25 vuotta Pohjois-Espanjassa. Siellä hänellä on mielestään perspektiivi Ruotsin tapahtumiin.

”Ruotsidemokraateilla kuten myös Perussuomalaisilla on rasistiset ja natsistiset juuret. Se on ainoana puolueena keskustellut maahanmuuttajakysymyksestä, mikä tarkoittaa, että koko kysymystä maahanmuuton rajoittamisesta käsitellään rasistisesta perspektiivistä.”

Christensenin mukaan nykyisen pahuuden juuret ovat peräisin vuodelta 2003, jolloin Yhdysvallat George W. Bushin johdolla hyökkäsi Irakiin. Hänen mielestään islamistit esitetään joukkona sinipaitoja, jotka vain tulevat jostakin ja alkavat katkoa päitä viattomilta ihmisiltä. Tämä on hänestä äärimmäisen puolueellinen käsitys todellisuudesta.

Christensen kirjoittaa sarjakuva-albumia, jossa käsitellään islamismia ja sen suhdetta islamiin sekä kristinuskoon ja länsimaihin. Hän ei pelkää tappouhkauksia mutta hänen mielestään pitää olla varovainen sanojen kanssa eikä turvautua epätotuuksiin.

Christensen ei piirrä islamin profeetta Muhammadin kuvia ja hän suhtautuu ylimielisen halveksuvasti Jyllands Posteniin, joka vuonna 2005 julkaisi pilakuvansa ”kokeillakseen sananvapauden rajoja.” Hän toteaa Charlie Hebdo -lehteen tehdystä terrori-iskusta:

”Ilmaisuvapauden mukana tulee vastuu. Tämä ei tarkoita, että mitenkään puolustaisin sitä, mitä tapahtui Pariisissa.”

Arne Ankan piirtäjä on edelleen vihainen siitä, että George W. Bush, Tony Blair ja Jose Maria Aznar eivät ole joutuneet sotaoikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan:

”Niin kauan kun näin ei tapahdu, löytyy aina nuoria muslimimiehiä, jotka ovat tapahtuneesta yhtä vihaisia kuin minä. Kaikki tapahtui demokratian, totuuden ja vapauden nimissä, mutta se oli valhetta alusta loppuun. Kyse oli vain rahasta.”

Tähän mennessä lienee käynyt selväksi, että Charlie Christensen ei ole ”Charlie” vaan vasemmistolainen maailmanparantaja sarjakuvahahmonsa Arne Ankan tavoin. Christensenin mielestä muslimit tappavat sen takia, että he ovat uhreja ja heitä on kohdeltu väärin. Kaikki on länsimaiden ja erityisesti George W. Bushin syytä.

Sananvapauden vastustaja 2

Doonesbury on amerikkalaisen Garry Trudeaun luoma strippisarjakuva, jota on julkaistu vuodesta 1970 alkaen. Itse sarjakuva ei ole suomalaisille erityisen tuttu. Vilkaisin itse muutamaa netistä löytynyttä Doonesbury-sarjakuvaa, ja niiden satiiri vaikutti laimealta ja tylsältä. Äskettäin Trudeau voitti elämäntyöstään George Polkin palkinnon ja hänestä tuli ensimmäinen palkinnon voittanut sarjakuvapiirtäjä.

Palkintoseremoniassa pitämässään puheessa Trudeau arvosteli Charlie Hebdo -lehteä yllättävän voimakkain sanankääntein. Trudeau on pitkän piirtäjänuransa aikana joutunut itsekin sensuurin kohteeksi, kun hän arvosteli Teksasin lakia, joka pakotti aborttia haluavan ultraäänitutkimukseen. Yksi sarjakuvahahmoista sanoi:

”Republikaanien peruskannattajakunnan suomin valtuuksin minä raiskaan sinut.”

Satiirin tarkoituksena on Trudeaun mukaan kritisoida ”ylempänä olevia”, joita Teksasin aborttilain tapauksessa edustivat republikaanit. Sen sijaan Jyllands Postenin Muhammad-pilakuvien julkaisu oli hänen mielestään väärin:

”Alkuperäisten piirrosten tarkoituksena ei ollut viihdyttää tai valistaa tai haastaa auktoriteetteja vaan pelkästään provosoida, mikä onnistuikin erittäin hyvin. Yksi piirtäjä ammuttiin ja seuranneet mellakat johtivat lukuisiin kuolemantapauksiin. Kukaan ei voi sanoa, mihin positiiviseen sosiaaliseen tavoitteeseen pyrittiiin, mutta sananvapauden absolutistit olivat innoissaan. Arvostelukyvyn ja terveen järjen käyttö julistettiin sananvapauden vastaiseksi.”

Tämä ei vielä riittänyt vaan Trudeau tanssii Charlie Hebdon kuolleiden toimittajien haudoilla:

”Arvostelemalla alempana olevia, hyökkäämällä voimattoman, vailla äänioikeutta olevan vähemmistön kimppuun karkeilla ja julkeilla piirroksilla, jotka olivat ennemminkin graffiteja kuin pilapiirroksia, Charlie Hebdo liukui vihapuheen alueelle.”

Trudeau jatkaa moralisointiaan:

”Sananvapauden absolutistit eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet, että oikeus loukata ei tarkoita velvollisuutta tai että ihmisryhmä luopuisi oikeudestaan vihastua. Heillä on oikeus tuntea tuskaa. Tietyssä vaiheessa absolutismi ilmaisuvapauden suhteen muuttuu lapselliseksi leikiksi. Siitä tulee omanlaistaan fanatismia.”

Yhdysvalloissa Trudeaun puhe aiheutti pienimuotoisen kohun, ja arvostelua satoi erityisesti konservatiivileiristä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Mark Steynin kirjoitus.

Se, mitä Trudeau ei itse ymmärrä, että tappaminen ja sillä uhkaaminen muuttavat tilannetta ratkaisevasti. Jos tiettyjä asioita ei voi käsitellä, koska se johtaa kuolemanvaaraan, kyse on pakotetusta itsesensuurista eikä ”terveen järjen käytöstä”. Vilksin sanoin tappouhkaus ei ole mikään argumentti vaan sen tarkoituksena on lopettaa keskustelu kokonaan.

Toinen virhe on käsitys muslimeista syrjittynä vähemmistönä. Eräiden arvioiden mukaan vuonna 2070 enemmistö maailman ihmisistä on muslimeja. Globaalisti muslimit eivät ole mikään pieni vähemmistö. Euroopan Unionin alueella asuu jo nyt paljon enemmän muslimeja kuin suomalaisia.

Garry Trudeaun kaltaisen vasemmistoliberaalin mielestä sananvapaus on riippuvainen puhujan viiteryhmästä. Jos satiirin kohde edustaa uhristatukseltaan korkeampaa ryhmää, kyse on vihapuheesta. Republikaanien peruskannattajakuntaan kohdistuvassa kömpelössä satiirissa taas on kyse vallanpitäjien arvostelusta, joka on sallittua ja kannatettavaa.

Myöskään Garry Trudeau ei ole ”Charlie” vaan Charlie Christensenin tavoin pelkkä terrorismin puolustelija, kuten New York Post kirjoittaa.