Suvaitsevaiset tuulet puhaltelevat

Brett Young kaipaili viikko sitten Helsingin Totuudessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan rasisminvastaista johtajuutta. Tämä toteutui tänä viikonloppuna, kun presidentti Tarja Halonen vaati rasismin vastustamiseen liittyviä toimia hallitusohjelmaan. Arvojohtaja Halonen puhui ihmisoikeusjärjestö Amnesthy Internationalin 50-vuotisjuhlissa.

Arvojohtaja

Presidentti Tarja Halonen on mainostanut itseään arvojohtajana.  Tässä tehtävässään hän on onnistunut, jos arvojohtajuudella tarkoitetaan vasemmistolaisten arvojen edistämistä. Minulle oli aikanaan suuri järkytys, että Halosen kaltainen vasemmistolainen voidaan valita presidentiksi porvarillisessa Suomessa. Halosella oli kuitenkin yksi merkittävä etu puolellaan. Hän on nainen, kun taas Esko Aho ja Sauli Niinistö ovat miehiä. 

Perinteisesti sosialidemokraatteja äänestävät miehet tukivat Halosta, koska SAK kävi kovaa kampanjaa hänen puolestaan. Ahon työreformilla peloteltiin eikä duunari uskonut, että Sauli Niinistö olisi oikeasti työväen presidentti. Kokoomuslaisista naisista huomattava osa äänesti Halosta eikä tämä ole yllätys, jos kuuntelee Sirpa Pietikäisen poliittisesti korrekteja puheita.

Halosen arvojohtajuus on näkynyt vähemmistöjen suosimisena ja selän kääntämisenä perinteiselle isänmaallisuudelle. Nimityspolitiikassa Halonen on suosinut naisia niin Suomen Pankissa kuin Sisämininisteriössä, jonka kansliapäälliköksi Ritva Viljanen nimitettiin vastoin hallituksen tahtoa.

Halonen on myös puhunut voimakkaasti ”kansalaisjärjestöjen” puolesta. Amnesty International on kansalaisjärjestö, joka edistää vasemmistolaista agendaa. Amnestyn mielestä Suomen muukalaisvihamielisyys on suurempi uhka kuin esimerkiksi Saudi-Arabian sukupuoliapartheid tai Pohjois-Korean tyrannia.

Lähi-idän ainoa demokratia Israel on Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johanssonin mielestä nilkkimaa, mutta juutalaisia intohimoisesti vihaavat palestiinalaiset ovat hyvyyden perikuvia. Israelin ihmisoikeusloukkaukset ovat suuri ongelma, mutta palestiinalaisten vihapropagandasta vaietaan. Tällaista on arvojohtajuus.

Minusta Halosen presidenttiydessä parasta on sen päättyminen. Vuonna 2012 Halosesta päästään eroon eikä tuleva presidentti voi olla yhtä huono, vaikka se olisi Pekka Haavisto.

Rasistit hengiltä

Aiemmassa kirjoituksessani sivusin suvaitsevaisina itseään pitäviä, joiden mielestä rasistit pitäisi saada pois päiviltä mahdollisimman pikaisesti.  Suvaitsevaisuus on tästä lisääntynyt.

Teuvo Hakkaraisen Facebook-seinällä Linda Pihlajaniemi –niminen bikinibeibe kertoi mielipiteensä Hakkaraisesta:

”Olet Sairas!!! eikä sulla ole oikeasta maailmasta mitään tietoa!! suosittelen palaamaan sahalle töihin.. näköjään pääkin täynnä sitä purua!!!! nyt kuitenkin eletään 2011 vuotta eikä 1940 lukua... wake up to the reality!!! eli englantia et varmaan ymmärrä niin suomeksi = herää todellisuuteen!!”

Huutomerkkien suuresta määrästä voi päätellä Lindan asian painavuuden.  Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki, vaan Linda kommentoi sananvapautta seuraavasti:

”siinä tapauksessa sananvapaus on mullakin ja tollaset natsi paskat pitäis viedä navetan taakse!!!!!”

Sanoman painavuutta korostaa Lindan lauseeseen lisäämät viisi huutomerkkiä.

Myös itse pääperkele eli Jussi Halla-aho on saanut tappouhkauksen, tällä kertaa tekstiviestin välityksellä:

"Varo kun liikut kaupungilla, onnettomuuksia sattuu nykyään niin helposti, etenkin iltaisin ja öisin. Armfeltintie 18, eikö?"

Suvaitsevaisuuden tiet ovat tutkimattomat ja rakkautta voi välittää niin monella tapaa. Tästä tapauksesta on kuitenkin ilmoitettu poliisille. Leikkiähän se vain on ja erityisen suvaitsevaista sellaista.

Suvaitsevaista projisointia

Olen itse miettinyt suvaitsevaisten lausuntojen ja käytöksen perusteella, että ns. suvaitsevaiset projisoivat omat huonot ominaisuutensa rasisteihin. Suvaitsevaiset ovat ennakkoluuloisia, koska he syyttivät Tampereen pitseriapalosta rasisteja. He aidosti uskovat, että heidän kanssaan eri mieltä olevat ovat pahoja ihmisiä, jotka pystyvät mihin tahansa.

He myös uskovat, että heidän rasisteina pitämänsä henkilöt yleistävät ja rakentavat stereotyyppejä kansanryhmistä. Todellisuudessa suvaitsevaiset itse rakentavat stereotyyppejä absoluuttista pahutta edustavista rasisteista. Lisäksi he itse luovat stereotyyppejä loputtomasti yhteiskunnan apua tarvitsevista rasismin uhreista eli maahanmuuttajista.

Suvaitsevaisten mielestä rasistit jakavat yhteiskunnan ”meihin ja heihin”. Todellisuudessa suvaitsevaiset itse jakavat yhteiskunnan maahanmuuttajiin, jotka tarvitsevat apua, ja niihin, jotka maksavat. Jälkimmäisiä voidaan tarvittaessa kutsua rasisteiksi, jos he erehtyvät avaamaan suunsa.

Perussuomalaisten nerokas julkilausuma

Ennen kuin olin lukenut perussuomalaisten rasisminvastaisen julkilausuman ajattelin, että nyt on persutkin mennyt kumartamaan suvaitsevaisuuden epäjumalalle. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan julkilausuma on taitavasti muotoiltu piikki itseään suvaitsevaisina pitäville moraalin mestareille.

Rasismi lyömaseena

Rasismin tuomitseminen on helppoa, mutta siinä piilee riski sitoutumisesta asioihin, joita ei täysin ymmärrä. Siksi perussuomalaisten julistuksessa rasismi määritellään siten, että se kattaa myös kantaväestöön kohdistuvan syrjinnän. Perussuomalaiset riistivät näin rasismin määritysmonopolin suvaitsevaisina ja rasismin vastustajina itseään pitäviltä tahoilta kuten RKP:lta ja vihreiltä naisilta.

Poliittisessa keskustelussa rasismi on käsitteenä muuttunut pelkäksi lyömäaseeksi, jolla toisaalta korostetaan omaa moraalista puhtautta ja toisaalta leimataan poliittiset vastustajat pahoiksi ihmisiksi. Rasismin tuomitsemisesta on tullut rituaali, orwellilainen ”kahden minuutin viha”, jolla kiihotetaan ihmisiä raivoon pahaa Goldsteinia rasismia kohtaan.

Rasismin määritelmä on jätetty tarkoituksellisen epämääräiseksi ja laveaksi, koska näin leimakirveen käyttäjän ei tarvitse perustella syytöstään. Riittää, kun kertoo rasistisista raitiovaunuhuutelijoista tai viittaa bussikuskien pahoinpitelyihin. Todisteita ilmiön yleistymisestä ei tarvitse esittää vaan riittää, että media vahvistaa usein kuulopuheen tasolle jäänyttä tapahtumaa megafonin tavoin.

Positiivinen syrjintä

Perussuomalaiset tuomitsee myös positiivisen syrjinnän:

”Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.”

Positiivinen syrjintä tarkoittaa vähemmistöjen suosimista enemmistön kustannuksella esimerkiksi kiintiöillä tai vaatimalla vähemmistön suosimista esimerkiksi työnhaussa, jos paikkaa hakee kaksi pätevyydeltään tasavertaista hakijaa. Kyseessä on siis varsin konkreettinen syrjinnän muoto, jossa pelkkä kuuluminen tiettyyn vähemmistöön takaa etulyöntiaseman. Mistään ”rakenteellisesta” tai ”piilorasismista” ei siis ole kyse, sillä positiivinen syrjintä on Suomessa laillista ja valtion aktiivisesti harjoittamaa politiikkaa.

On tietysti selvää, että vastikään maahan saapuneella pakolaisella tai turvapaikanhakijalla ei ole samanlaisia edellytyksiä hakea töitä kuin kantaväestöön kuuluvalla. Siksi valtaosa ihmisistä luultavasti hyväksyy, että maahanmuuttajaa autetaan alkuun uudessa maassa esimerkiksi kielikoulutuksella tai työnhakuopastuksella.

Positiivinen syrjintä menee kuitenkin tätä pitemmälle. Jokaista kiintiön tai erityisen suosimisen takia työ- tai opiskelupaikan saanutta vähemmistön edustajaa kohden löytyy henkilö, joka jäi ilman paikkaa positiivisen syrjinnän takia.

Positiivinen syrjintä perustuu puhtaaseen postmoderniin vasemmistolaisuuteen, jonka mukaan ihmisen taustaryhmä määrittää ensisijaisesti, miten hyvin ihminen menestyy yhteiskunnassa. Jonkun tietyn ryhmän huono menestys johtuu ensisijaisesti tämän ryhmän kohtaamasta syrjinnästä, kun taas toiset ryhmät (valkoihoinen kantaväestö) menestyvät, koska ne syrjivät muita. Tästä seuraa postmodernin logiikan mukaan se, että valtion on pyrittävä tasoittamaan taustaryhmien välisiä eroja ”voimauttamalla vähemmistöjä” eli suosimalla niitä ja pyrkimällä poistamaan vähemmistöjen kohtaama syrjintä.

Miksi positiivinen syrjintä ei toimi

Positiivinen syrjintä ei kuitenkaan onnistu siinä, mihin se pyrkii. Ensinnäkin se lisää katkeruutta niissä, jotka joutuvat etuoikeutetun vähemmistön syrjimäksi. Näin positiivinen syrjintä itse asiassa lisää rasismia. Toiseksi se leimaa myös ne vähemmistön edustajat, jotka menestyvät omilla ansioillaan ilman positiivista syrjintää. Jopa niitä vähemmistön edustajia, jotka ovat opiskelleet hyvillä arvosanoilla ja saaneet hyvän työpaikan, pidetään helposti ”kiintiöneekereinä”. Kolmanneksi se jättää kokonaan huomiotta vähemmistöstä itsestään johtuvat syyt syrjäytymiselle.

Länsimaisessa yhteiskunnassa menestyy todennäköisemmin, jos suhtautuu vakavasti opiskeluun ja työntekoon. Lisäksi kannattaa sisäistää sosiaaliset säännöt eli esimerkisi sen, että naiset ovat työpaikalla tasavertaisia työntekijöitä tai että töihin pitää tulla sovittuna aikana.

On myös käyttäytymistä, joka johtaa todennäköisesti syrjäytymiseen. Joidenkin vähemmistöjen kulttuuriin liittyy tapoja, arvoja ja asenteita, jotka ovat ristiriidassa yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjen sosiaalisten sääntöjen kanssa. He voivat edustaa kansalaisyhteiskuntaan huonosti sopivaa heimokulttuuria, jossa heimon ulkopuoliset nähdään vihollisina tai hyväksi käytettävinä, tai heidän kulttuuriinsa liityy pukeutumissääntöjä. Siksi tällaiseen vähemmistöön kuuluva syrjäytyy ja ajautuu tukiriippuvaiseksi yhteiskunnan elätiksi todennäköisemmin kuin kantaväestön edustaja.

Positiivinen syrjintä epäonnistuu, koska se perustuu utopistiseen ideologiaan eikä realistiseen käsitykseen ihmisistä, ihmisryhmistä tai näiden ominaisuuksista. Kulttuurirelativistisesta näkökulmasta vähemmistön kulttuuri on ihan yhtä hyvä kuin valtakulttuuri, ja siksi vähemmistön syrjäytymistä edistäviin kulttuuripiirteisiin ei saa puuttua. Jos joku näin tekee, hän on automaattisesti rasisti.

Suvaitsevaiset reaktiot

Kirjotuksen alussa kuvasin perussuomalaisten julkilausumaa piikiksi suvaitsevaisille. Tarkoituksena oli osoittaa, että itseään suvaitsevaisina ja antirasistisina pitävä ihmiset ovat tosiasiassa rasisteja, koska he hyväksyvät ”oikeanlaisen” syrjinnän ja toisaalta pitävät vähemmistöjen edustajia holhottavina lapsina, jotka eivät selviytyisi ilman erityiskohtelua.

Suvaitsevaiset eivät reaktioissaan petä tälläkään kertaa. Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto sanoo suoraan, että positiivista syrjintää tarvitaan eriarvoistumisen torjumiseen. Helsinkiläinen vihreä Else Turunen puolestaan käyttää Vesa Puurosta auktoriteettina ja haukkuu Jussi Halla-ahon rasistiksi. Otsikko Terve järki rasismikeskusteluun ei tarkoita, että Turusen kirjoituksessa olisi erityisemmin järkeä. Julkilausumassa Halla-aho kuulemma narutti kaikkia, jopa oman puolueensa kansanedustajia.

On täysin selvää, että julkilausumalla ei ole mitään vaikutusta Turusen tai Alanko-Kahiluodon kaltaisiin moraalisäteilijöihin. Kuitenkin sen avulla perussuomalaiset otti aloitteen itselleen ja käänsi syytösten miekan vaihteeksi toiseen suuntaan. Toivottavasti mahdollisimman moni kansalainen näin tajuaa, millaista suvaitsevaisuutta ja antirasismia itseään suvaitsevaisina pitävät oikeasti edustavat.

Uusi tuhkapilvi taivaalla

Noin vuosi sitten Euroopan ilmailuviranomaiset sulkivat lähes koko Euroopan ilmatilan Eyjafjallajökull-tulivuoren purkauksen takia. Kirjoitin tuolloin asiasta kolme kirjoitusta (1, 2 ja 3).

Nyt iltapäivälehdet hehkuttavat taas tulivuorenpurkausta. Islannin suurimman jäätikön Vatnajökullin alla oleva Grimsvötn purkautuu parhaillaan ja sylkee tuhkaa taivaalle.

Toisin kuin monet uskovat, ilmatilan sulkeminen viime vuonna ei johtunut tuhkan vaarallisuudesta tai suuresta tuhkapitoisuudesta ilmakehässä. Päätös tehtiin tietokonemalleista tehtyjen tuhkan leviämisennusteiden perusteella. EU:n ilmailuviranomaiset noudattivat tarkasti yhteisiä säädöksiä, jotka oli johdettu suoraan ilmailualan järjestö ICAO:n suosituksista. Säädösten pohjalta viranomaisilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sulkea ilmatila.

Kun tilanne pitkittyi, lentoyhtiöt hermostuivat. Tietokonemallit eivät kriisin pitkittyessä tarjonneet enää luotettavaa tietoa eikä kapasiteettia mitata tuhkapitoisuuksia ilmatilan yläkerroksista ollut riittävästi. Lopulta EU:n liikenneministerit päättivät kokouksessaan asettaa tuhkapitoisuudelle konkreettisen rajan, joka oli 2000 mikrogrammaa kuutiometrissä.

On erittäin todennäköistä, että tuhkapitoisuus Suomen yllä ei missään vaiheessa ylittänyt tuota rajaa. Tästä syystä ilmatilan sulkemista voi pitää kalliina ja lentoturvallisuuden kannalta liioiteltuna toimenpiteenä. Suomalaisessa mediassa tätä ei kuitenkaan koskaan ole kerrottu.

Koska Grimsvötn-tulivuoren purkauksen jälkeen käytössä on ainakin viranomaisten mediassa antamien kommenttien perusteella sama turvaraja kuin vuoden takaisen tuhkakriisin yhteydessä, Euroopan ilmatilaa tuskin tällä kertaa suljetaan.

Tämä blogi irtisanoutuu rasismista

Suomen jääkiekkoliitto ja Suomen jääkiekkomaajoukkue ovat julkisesti sanoutuneet irti rasismista, mikä oli täysin odotettua. Liiton ja lajin julkisuuskuvaan ei haluta ylimääräisiä tahroja, koska eräiden maajoukkueen jäsenten ja johtohenkilöiden humalainen käytös herätti aivan tarpeeksi negatiivista huomiota.

Paloman palopuheet

Vihreiden opiskelijajärjestön puheenjohtaja Paloma Hannonen käski siis kiekkoleijonia hyppäämään ja nämä hyppäsivät. Miten voi olla mahdollista, että 26-vuotias vihervasemmistolainen opiskelija saa tällaista aikaan? Paloma Hannonen ymmärtää maailmasta vähän mutta tietää suurella varmuudella, millainen sen pitäisi olla.

Hänen raitiovaunusta häätämänsä rasistinen öykkäri ja Paloma itse ovat sekä samanlaisia että erilaisia. Molemmat puuttuvat itseään häiritsevään epäkohtaan mutta vain Hannonen saa näkemyksensä lehtien palstoille. Raitiovaunun humalaisesta öykkäristä tiedämme vain sen, mitä narsistinen öykkäri Hannonen on suvainnut meille kertoa.

Suomen jääkiekkoliittoa ei parhaalla tahdollakaan voi pitää rasistisena organisaationa. Sen tehtävänä on toimia jääkiekon kattojärjestönä ja järjestää lajiin liittyvää kilpailutoimintaa. Jääkiekkomaajoukkue on liiton lippulaiva, jonka avulla pyritään sekä keräämään rahaa että houkuttelemaan uusia harrastajia lajin pariin.

Tästä huolimatta liiton puheenjohtaja Kalervo Kummola kertoi tiedotteessaan puhdasoppisesti:

”On harmillista, että näinkin hieno asia kuin MM-kulta vetää puoleensa erilaisia lieveilmiöitä. Jääkiekko on kansainvälinen laji, emmekä me erottele ihmisiä kansallisuuden tai ihonvärin mukaan.”

Ensinnäkin mikä tahansa inhimillinen toiminta vetää puoleensa erilaisia lieveilmiöitä. Toiseksi jääkiekkoliitto ei ole millään tavalla vastuussa, miten lajia seuraavat ihmiset käyttäytyvät etenkin, jos he ovat yhtä kovassa humalatilassa kuin Timo Jutila viime maanantaina. Sitä paitsi MM-kisoissa erotellaan pelaajat kansallisuuden mukaan eri maajoukkueisiin, eli Kummolan lausunto on poliittisesti mutta ei faktuaalisesti korrekti.

Nykypäivän länsimaisessa yhteiskunnassa minkä tahansa merkittävän yhteiskunnan instituution on kumarrettava poliittisen korrektiuden alttarille. Kirkko kumartaa jo syvään ja Palloliitto aivan yhtä lailla. Oli vain ajan kysymys, milloin jääkiekkoliiton pitää tehdä samoin. Pelkkä kumartamatta jättäminen antaa nimittäin aiheen epäillä rasismista. Ei ole väliä, vaatiiko kumarrusta Tasavallan presidentti vai Paloma Hannosen kaltainen mitättömyys. Riittää, jos vaatija on vakuuttunut omasta moraalisesta oikeamielisyydestään ja hänellä on myös jotakin näyttöjä paremmuudesta kuten vihreiden jäsenyys.

Todellinen syy palopuheisiin

Ymmärrän hyvin, miksi Kauppatorin juhlinta saattoi herättää kauhunsekaisia tunteita oikeamielisissä moraalin mestareissa. Torin lähistöllä liehui epäilyttävän paljon Suomen lippuja ja osallistujat olivat enimmäkseen nuoria ihmisiä, joista läheskään kaikki eivät ilmeisesti ymmärtäneet, että Suomi on pelkkä viime vuosisadalla luotu keinotekoinen konstruktio ja että kansallisvaltiot kuuluvat uljaassa uudessa maailmassa historian roskatynnyriin.

Kauppatorin juhlijat eivät olleet punaniskaisia, Impivaaraan kaipaavia rasistisia jörriköitä vaan enimmäkseen tavallisia suomalaisia nuoria. Mukana oli tiettävästi jopa maahanmuuttajia. Tämä, jos mikä, järkyttää suvaitsevaista suunnattomasti. Siksi karnevaalitunnelma pitää jotenkin tahria, ja tässä kunnostautuivat erityisesti television päivystävät dosentit yhdessä Hannosen ja Astrid Thorsin kanssa. Filosofi Timo Airaksinen puolestaan totesi:

”Siinä hurmionationalismissa on vaaransa. Se voi antaa potkua semmoiselle porukalle, jotka ovat epämääräisellä tavalla maahanmuuttokielteisiä. Suomen pitäisi avautua länteen päin ja olla kansainvälinen ja nyt hirveästi korostetaan suomalaisuutta.”

Kieltämättä itsekin pidän Hornet-saattuetta ja presidentin läsnäoloa vähän yliampuvana, kun kyse on kuitenkin vain pelistä. Toisaalta yksikään poliittinen puolue ei saa samanlaista kansanjoukkoa liikkeelle kuin jääkiekkokulta.

Irtisanoutuminen

Periaatteessa on yksinkertaista sanoutua irti rasismista ajattelematta lainkaan, minkä asioiden kannattajaksi samalla julistautuu. Siksi tämä blogi sanoutuu nyt irti rasismista, mutta vain sillä ehdolla, että saan itse määrittää rasismin käsitteen. En nimittäin sanoudu irti rasismista, jos käsitteen määrittelee tutkija Vesa Puuronen Joensuun yliopistosta tai Paloma Hannonen Jyväskylästä. Puurosen rasismimääritelmän mukaanhan vain täydellinen kulttuurirelativismi on hyväksyttävää.

Tuskin edes Paloma Hannonen tai tutkija Puuronen vaativat ketään irtisanoutumaan valkoihoiseen kantaväestöön kohdistuvasta rasismista, jota kutsutaan positiiviseksi syrjinnäksi. Minä irtisanoudun mielelläni siitä, ja vaadin, että kansalaisia kohdellaan lain edessä samalla tavalla etnisestä alkuperästä, sukupuolisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.

Sanoudun myös irti ”suvaitsevaisesta rasismista”, jossa toiseuden edustajia ei kohdella vastuullisina yksilöinä vaan avuttomina lapsina, jotka vaativat jatkuvaa suojelua kantaväestön todelliselta tai kuvitellulta rasismilta.

Ennen kaikkea sanoudun irti pakkosuvaitsevaisuudesta, joka tunkeutuu joka paikkaan ja pakottaa kaikki tunnustamaan tätä ahdasmielistä ja eri mieltä olevia kohtaan erityisen suvaitsematonta ideologiaa.

Rasistinen MM-kulta

Koko vaalien jälkeisen ajan media on ollut täynnä juttuja, joissa väitetään Perussuomalaisten voiton lisänneen avointa rasismia. Todisteeksi ei tietysti ole esittää tutkimuksia, vaan mikä tahansa yksittäistapaus tai yksityishenkilön esittämä väite on kelvannut osoitukseksi rasismin lisääntymisestä.

Siksi ei ole lainkaan yllättävää, että Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-kulta on aiheuttanut uusia rasismin kokemuksia itseään moraalisesti parempina pitävien keskuudessa. Paloma Hannonen -niminen henkilö oli julkaissut adressin, jossa vaadittiin Suomen jääkiekkomaajoukkueelta rasisminvastaista kannanottoa. Tieto tästä levisi myös tiedostavaan mediaan, kuten Helsingin Sanomiin ja Vihreään Lankaan.

Hannonen kirjasi adressiin oman kokemuksensa helsinkiläisessä raitiovaunussa:

”Raitiovaunussa kotimatkalla todella isokokoinen mies uhkaili kahta tummaa poikaa, haukkui näitä terroristeiksi ja huusi Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille. Hommasimme poikakaverini kanssa tälle riidanhaastajalle häädön raitiovaunusta ja pyysin anteeksi vaivaantuneesti hymyileviltä pojilta kaikkien meidän suomalaisten puolesta, jotka kyllä iloitsivat teidän voitosta, mutta joita hävetti kaduilla rasistisesti ja uhkaavasti käyttäytyvät suomalaiset.”

Valitettavasti maajoukkue ei Kauppatorilla esittänyt Hannosen toivomaa rasisminvastaista julistusta, mutta Nelosen toimittaja onnistui saamaan Leijonien kapteeni Mikko Koivulta rasisminvastaisen kannanoton.

Blogisti Kumitonttu palautti asiat oikeisiin mittasuhteisiin omassa kirjoituksessaan toteamalla:

”Samainen rasismi nostaa rumaa päätään joka ikinen talvinen lauantai-ilta, kun jääkiekkokierros on päättynyt. Mutta siksipä maajoukkuetta kutsutaan leijoniksi ja ruotsalaiset tekivät siitä pilkkaa piirtämällä tutin suuhun. Ei luulisi olevan niin kovin vaikea ymmärtää tätä miesten elämäntapaa, johon kuuluu tunteiden näyttäminen uhoamalla? Mutta tärähtäneistö onkin siitä kiva aate, että voi itse päättää, ketä pidetään tärähtäneenä.”

Jos minulta kysytään, Hannonen vaikuttaa tärähtäneeltä. Ainakin hän on toinen Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (ViNO) puheenjohtajista. Eduskuntaan hän ei sentään viime vaaleissa päässyt.

Suvaitsevainen tärähtäneisyys on siitä mielenkiintoista, että se pakottaa kaikki tunnustamaan omaa uskoaan. Enää ei riitä, että itse käyttäytyy moitteettomasti, vaan pitää myös ottaa kantaa hyvän asian puolesta. Kaikkien pitää ottaa etäisyyttä humalaisten idioottien väitettyyn häiriköintiin. Jos jätät tuomitsematta, olet vähintäänkin piilorasisti. Ilman uskontunnustusta et saa nauttia Suomen maailmanmestaruudesta.

Urheilu ja monikulttuuri

Media teki kuitenkin velvollisuutensa monikulttuurisuuden edistämiseksi kertomalla, että Mikael Granlund on somalien suosikki. Nyt jokainen kantasuomalainen voi hyvällä omatunnolla juhlia maailmanmestaruutta, kun kerran somalitkin kannattavat Suomea. Inklusiivinen maailmanmestaruus olisi toki uskottavampi, jos Leijonien riveissä pelaisi Muhammad-niminen pelaaja. Sellaista ei valitettavasti löydy edes Ruotsin joukkueesta.

Jokaisen tiedostajan kannattaisikin alkaa kannattaa Suomen jalkapallomaajoukkuetta, joka on näyttänyt rasismin vastustamisessa esimerkkiä Rasisti on reppana -kampanjalla. Lisäksi joukkueessa pelaa useita maahanmuuttajataustaisia pelaajia, kuten esimerkiksi kansanedustaja Teuvo Hakkaraista pahoinpitelyllä uhannut Perparim Hetemaj. Oheisella videolla maajoukkueen keskikenttämies Mika Väyrynen näyttää esimerkkiä pallottelemalla somalitytön kanssa.

Maskuliinisuuden syvin olemus

Onneksi meiltä löytyy myös tutkijoita, jotka osaavat selittää, mistä urheilukannattajien käyttäytymisessä oikeasti on kyse. Åbo Akademin maskuliinisuuden tutkija (sellaisiakin on) Anders Ahlbäck selittää nuorten miesten kylpemistä suihkulähteessä seuraavasti:

”...ilmiötä ei ole tutkittu Suomessa, mutta aihetta sivutaan ruotsalaisessa jalkapallofaniutta tarkastelevassa tutkimuksessa.”

”Siinä käy ilmi, että ekstaattisessa tilassa, kuten vaikka jalkapallokatsomossa, miehen on sallittua ylittää länsimaissa ihannoitavan pidättyneisyyden raja.”

Ahlbäck jatkaa:

”Jääkiekkohan on hyvin maskuliininen laji. Ehkä halutaan osoittaa tässä yhteydessä myös se oma maskuliinisuus. Paljastaa lihakset tai se kaljamahakin voi olla miehelle vahva miehisen ylpeyden aihe.”

Miten tulisimmekaan toimeen ilman Ahlbäckin kaltaisia viisaita tutkijoita.

Rasismihysteria ja maskuliinisuuden päivittely ovat syrjäyttäneet perinteiset vasemmistolaiset tavat kritisoida urheilua ja sen seuraamista. Nykyisin ei niinkään valitella alkoholin ja urheilutapahtumien välistä epäpyhää allianssia, urheilun kaupallisuutta ja sen luonnetta viihdeteollisuuden osana. Harva jaksaa enää valittaa jääkiekon väkivaltaisuudestakaan. MM-kisojen venäläismonsteri Jevgeni Artjuhinistakin tehtiin mediassa sympaattinen nallekarhu.

Teuvo ja shakaalit

Tuore Keski-Suomen vaalipiirin kansanedustaja Teuvo Hakkarainen tuskin arvasi, että hän joutuisi ensimmäisenä eduskuntapäivänään Helsingin Sanomien väijytykseen. Helsingin Totuuden toimituksessa oli laskettu, että Hakkarainen olisi täydellinen ehdokas nolattavaksi ”etelän metiassa”.

Hakkaraisen ainoa virhe oli esiintyä videolla omana hyväntahtoisena itsenään Helsingin Sanomien toimittajalle. Muutoin viitasaarelainen sahuri jutusteli rennon oloisesti ja kertoi omista vaikutelmistaan ensimmäisenä päivänään kansanedustajana.

Hakkaraisen rikkomukset

Teuvot Hakkarainen ei ole sisäistänyt poliittisen korrektiuden pelisääntöjä. Hän ei ymmärtänyt, että sana ”neekeriukko” on kielletty sana eikä sitä enää nykysuomessa ole olemassa. Tätä  rikosta ei pyyhi pois se, että Hakkarainen siteerasi tuntemaansa viitasaarelaista rajavartijaa.

Hakkarainen olisi toki voinut noudattaa pelisääntöjä sanomalla, että kuka tahansa turvapaikka-taikasanaa käyttävä saa veronmaksajalta ilmaisen ylöspidon. Tällöin hän ei olisi rikkonut poliittisen korrektiuden sääntöjä vastaan ja olisi välttynyt valtamedian paheksunnalta.

Hakkaraisen virheet eivät kuitenkaan jääneet tähän. Hän paheksui sitä, että ”kaiken maailman muslimit hilluvat täällä”. Hänen mukaansa kohta muezzin huutaa minareetista rukouskutsua  ja Hakkarainen jopa erehtyi jäljittelemään muezzinin rukouskutsua. Ei niin saa tehdä, ja sitä paitsi on täysin järjetöntä kuvitella, että muslimien rukouskutsuja joskus kailotettaisiin Suomessa vai onko?

Ruotsin Botkyrkassa paikallinen islamilainen yhdistys pyysi lupaa lähettää rukouskutsu  perjantai-iltapäivän rukoukseen syksyllä 2009. Kyseessä oli pohjoismaiden ensimmäinen vastaava pyyntö. Tukholman lähellä sijatsevassa Fittjassa paikallinen moskeija pyysi samaa.  Botkyrkan islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja Ismail Okur kertoi:

”Meille muslimeille rukouskutsut ovat tärkeä osa omaa kulttuuriamme.”

Ennen pyyntöä rukouskutsuja oli lähetetty vain moskeijan sisällä. Ruotsin Kansanpuolueen edustaja Jan Björklund kirjoitti Östgöta Correspondenten –sanomalehdessä seuraavaa otsikolla ”Sallikaa rukouskutsut ruotsalaisista minareeteista”:

”Perjantairukoukset ovat viikon tärkein jumalanpalvelus islamissa, ja Ruotsissa ei toistaiseksi kuule lainkaan rukouskutsuja ulkosalla...”

”Islam on maamme toiseksi suurin uskonto. Se, että muslimit haluavat rakentaa jumalanpalvelustiloja maahamme, osoittaa, että he tuntevat olonsa kotoisaksi Ruotsissa. Moskeijoiden rakentamista tulee rohkaista eikä vastustaa.”

Se, joka tapahtuu tänään Ruotsissa, tapahtuu myös Suomessa, kun aikaa kuluu riittävästi.

Kohupersu

Helsingin Sanomat teki parhaansa mitätöidäkseen Teuvo Hakkaraisen. Lehti julkaisi tietoja Teuvon Haka-Wood –sahan vastaanottamista EU-tuista ja antoi ymmärtää, että Teuvo ei ole mikään todellinen yrittäjä vaan pelkkä tukiaisia imevä automaatti.  Helsingin Sanomat myös muisti mainita Teuvon sahalla roihunneista tulipaloista, joita lehden mukaan oli ollut peräti kuusi vuodesta 1997 lähtien. Tarkoituksena oli tietysti vihjata, että Teuvo ei ole pelkästään tukirohmu vaan huijaa myös vakuutusyhtiötä.

Helsingin Sanomat ei ole suinkaan ainoa media, joka hekumoi Teuvo Hakkaraisella. Yleisradion Taustapeili –radio-ohjelmassa (alkaen 20:30) käsiteltiin myös Teuvon lausuntoja ja toimittaja Ruben Stiller yltyi hurskastelussaan korkeisiin sfääreihin. Hän kommentoi rasismin hyväksymistä seuraavasti:

”Kun joku vaatii itselleen oikeutta kutsua pigmentiltään tummempaa henkilöä neekeriksi, kun häntä sitten moititaan tästä hän kertoo, että hän on vain rehellinen ja miten siitä voi loukkaantua.”

”Mitä hän itse asiassa vaatii? Hän vaati, että hänellä on oikeus nimitellä toisia ihan miten sattuu. Jos häntä itseään nimiteltäisiin, hän väittäisi persuna, että tämä on suorastaan törkeää...”

”Ilmeisesti tämän ilmiön taustalla on käsitys: ”Suomi takaisin aitosuomalaisille”.”

Ohjelmassa Teuvon lausuntoja paheksuttiin joukolla, ja jätän itse kunkin vastuulle ohjelman kuuntelun, jos siltä tuntuu.

Teuvo ja väkivallan uhka

Maajoukkuejalkapalloilija ja kansanedustajaehdokas Fatbardhe Hetemaj’n veli Perparim kommentoi Teuvon lausuntoja varsin epäasiallisella tavalla Facebookissa. Italiassa leipänsä ansaitseva Hetemaj totesi:

”Miten voi olla mahdollista, että tällainen ihminen tulee valituksi? Jos mä nään joku päivä tän idiootin, niin tiputan ekalla.”

Hetemaj pyysi lopulta anteeksi lausuntojaan. Myös Teuvo Hakkarainen pyysi anteeksi Hetemaj’lta, jos oli tätä loukannut.

Perussuomalaisiin kohdistuvat väkivaltauhkaukset eivät kuitenkaan rajoitu Kosovon albaani Perparim Hetemaj’n lausuntoihin. Keskustan kunnalisvaaliehdokas Laura Latva kertoi omista tunnoistaan Facebookissa.

Vanha tuttu iirin kielen asiantuntija Panu Petteri Höglund avautui vihreiden eduskuntavaaliehdokas Ana Maria Gutierrez-Soraisen Facebook-seinällä:

”Ei Persu ole ihminen. Minä voin elää vain jos persu ei voi. Näin yksinkertaista se on.”

”Persulle joutaisi luoti mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.”

”Minä olen puoli vuosikymmentä Halla-ahon ja kumppaneiden netissä vainoama, enkä tunne sanaa ”maltti”. Minulle kelpaa hyvitykseksi vain virtaava veri ja persujen kauhun ja tuskan huudot.”

On täysin mahdotonta kuvitella, että valtionsyyttäjä Mika Illman syyttäisi Perparim Hetemaj’ta, Laura Latvaa tai Panu Petteri Höglundia laittomasta uhkauksesta. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on sen sijaan ilmiantanut Teuvo Hakkaraisen poliisille kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Biaudet munaa itsensä

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ei Teuvon tapauksessa ole suinkaan ensimmäistä kertaa asettamassa omaa virastoaan häpeään. Vähän aikaa sitten hänen toimistonsa antoi ilmi kirkkoherra Juha Molarin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Russia Today –televisiokanavan haastattelussa Molari oli leimannut Suomessa asuvat tshetsheenit terroristeiksi. Venäläisessä mediassa Molari kuitenkin esiintyi marttyyrina, joka oli vastustanut tshetsheeniterroristi Doku Umarovia. Molarin tarina levísi kaikkialle venäläiseen valtamediaan. Biaudet siis toiminnallaan likasi Suomen mainetta venäläisten silmissä.

Teuvo Hakkarainen tuskin pääsee Russia Today –kanavalle yhtä helposti kuin Molari. Toisaalta hänen vainoamisensa kertoo, miten sairaaksi poliittinen korrektius on Suomessa mennyt. Hakkaraisen kaltainen kansanmies joutuu oikeuteen kerrottuaan julkisesti, mitä hän ja hänen 3371 äänestäjäänsä kannattavat.

Teuvo Hakkaraisen tapaus kertoo, kuinka paljon Suomen poliittinen eliitti ja poliittisesti korrekti virkamiehistö halveksii tavallista kansaa, joka ei ole sisäistänyt poliittisesti oikeaoppiseen liturgiaan sisältyviä kiellettyjä sanoja ja ajatuksia. Toisaalta poliisitutkinta ja sitä mahdollisesti seurava illmanistinen oikeudenkäynti tuskin parantavat eliitin mainetta tavallisen kansan silmissä. Vaikka Hakkaraisen ilmaisu ja mielipiteet eivät miellyttäisikään, ne tuskin ovat rikollisia tavallisen kansalaisen oikeustajun mukaan.

Ruotsin kielen valta

Vuonna 1994 Suomen tasavallan presidentti valittiin ensimmäistä kertaa suoralla kansanvaalilla. RKP:n ehdokas Elisabeth Rehn selvisi toiselle kierrokselle saatuaan 22 prosenttia annetuista äänistä ja olisi voinut jopa voittaa, jos Martti ja Eeva Ahtisaari eivät olisi esiintyneet niin hyvin Timo Koivusalon ja Joel Hallikaisen juontamassa Tuttu Juttu show'ssa.

Toisella kierroksella Rehn sai melkein 1,5 miljoonaa ääntä, mikä ei lopulta riittänyt. Rehn oli ennen vaaleja toiminut puolustusministerinä, ja siinä toimessa hänen sydämellinen persoonallisuutensa valloitti suomalaiset. Näin kevyen sarjan poliitikkona pidetystä Rehnistä tuli RKP:n presidenttiehdokas.

Kun palataan vuoteen 2011, ylivoimainen enemmistö suomenkielisistä vastustaa ruotsin kielen pakollisuutta kouluissa. Perussuomalaiset saavutti valtavan vaalivoiton ja 19 prosenttia äänistä eduskuntavaaleissa. Puolueen riveissä on useita näkyvästi pakkoruotsia vastustaneita poliitikkoja. Hufvudstadsbladetin toimittajat valittavat ruotsalaisissa sanomalehdissä, että ruotsia ei enää uskalla julkisesti puhua. Miten tähän on tultu?

Tassarna bort från Sibbo

Ruotsin kieli on pääkaupunkiseudulla ja lähikunnissa joutunut väistymään muuttoliikkeen tieltä. Aiemmat ruotsinkieliset enemmistöt ovat murtuneet Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella ja Siuntiossa. Helsingin itäpuolella sijaitseva Sipoon kunta onnistui sinnittelemään ruotsinkielisenä aina vuoteen 2003, jolloin suomesta tuli kunnan virallinen enemmistökieli.

Sipoon kunta pyrki säilyttämään maaseutumaisen luonteensa (=ruotsinkielinen enemmistö) mutta joutui lopulta taipumaan. Kunnan lounaisosat kiinnostivat rakennusmaata havittelevaa Helsingin kaupunkia, johon liitettiin Valtioneuvoston päätöksellä noin 30 neliökilometrin suuruinen alue Sipoon kunnasta.

Sipoon asukkaat käynnistivät tämän seurauksena näyttävän Tassarna bort från Sibbo –kampanjan, joka pysytteli Hufvudstadsbladetin ykkösuutisena useita kuukausia. Ruotsinkielinen media teki maa-alueiden liitoksesta kielikysymyksen mutta epäonnistui. Vuosikymmentä aikaisemmin moinen tunkeutuminen ruotsinkielisten reviirille olisi tuomittu epäonnistumaan.

Sipoon kunta tosin saa syyttää tapahtuneesta itseään. Yritykset säilyttää ”maaseutumainen olemus” eivät voineet pitkällä tähtäimellä kestää pääkaupunkiseudulle kohdistuvaa muuttopainetta. Jokainen Helsingistä itään matkustanut huomasi, että kaupunki loppui kuin seinään Helsingin itärajalla Mellunmäessä eikä moinen tilanne voinut jatkua loputtomiin.

Karlebybeslutet

RKP:n ja ruotsinkielisen median tapa tehdä tavanomaisista poliittisista päätöksistä kielikysymys näkyy selkeästi ns. Kokkola-päätöksessä. Hallituksen aluehallintouudistuksessa ei kuitenkaan puhuttu Kokkolasta tai sen ruotsinkielisestä vähemmistöstä. Tarkoituksena oli poistaa lääninhallinnot ja jakaa aluehallinnot uudelleen.

Keskipohjanmaan maakunta olisi uudistuksen myötä siirtynyt Oulussa sijaitsevan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alaisuuteen. Uudistuksesta tuli kuitenkin kielipoliittinen kysymys, kun kävi ilmi, että kaksikielisen Kokkolan kaupungin ruotsinkieliset asukkaat joutuisivat jatkossa hoitamaan asiansa Oulussa.

Uudistuksen veturina toimineen tuolloisen hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen vakuuttelut siitä, että Oulussa sijaitsevan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työntekijöitä koulutettaisiin ruotsin kielessä eivät riittäneet. Kokkolan ruotsinkieliset nousivat kapinaan RKP:n ja paikallisten sanomalehtien Vasabladetin ja Österbottens Tidningin lietsomina.

Tilanne ratkesi lopulta RKP:n kannalta suotuisasti, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri Jaakko Jonkka päättivät, että hallituksen on valittava vaihtoehto, jossa ruotsinkielisten perustuslailliset oikeudet toteutuvat parhaiten, eli käytännössä pidettävä Kokkola Vaasan alaisuudessa.

Päätös oli takaisku Keskustalle, joka oli investoinut poliittista pääomaansa aluehallintouudistukseen. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen totesi Hbl:n mukaan:

”Olen kannattanut pakkoruotsia, mutta tämän tapauksen seurauksena kantani on muuttunut.”

RKP onnistui kieliaktivismillaan kumoamaan hallituksen ”Kokkola-päätöksen”, joka oli paikallisesti iso asia mutta valtakunnallisesti vain vaivoin ylitti uutiskynnyksen. RKP:n menestys oli kuitenkin Pyrrhoksen voitto, koska se näytti konkreettisesti, miten turha asia pakkoruotsi on käytännössä. Oululaisten valtion virkamiesten ei kannata edes yrittää parantaa ruotsintaitoaan, koska siihen ei kuitenkaan luoteta. Voitto Kokkola-kysymyksessä oli RKP:lle jalkapallotermeillä oma maali.

Astrid Thors

Vaikka suomenruotsalaiset tuskin poikkeavat arvoiltaan ja asenteiltaan merkittävästi suomenkielisistä, RKP on puolueena valinnut tietoisesti arvoliberaalin linjan, jota se myös markkinoi avoimesti viime eduskuntavaaleissa. Tällä linjalla luultavasti tavoitellaan hallituskelpoisuutta kaikissa mahdollisissa tilanteissa vaalituloksesta riippumatta.

Tämä linja ei välttämättä vastaa puolueen äänestäjien enemmistön toiveita, mutta äänestäjillä ei ole muuta vaihtoehtoa niin kauan, kun RKP esiintyy ruotsin kielen aseman puolustajana yksinoikeudella. Vaaleista toiseen RKP kerää 60 – 70 prosenttia suomenruotsalaisten äänistä.

Viime hallituksessa RKP sai maahanmuutto- ja eurooppaministerin salkun, johon istutettiin helsinkiläinen Astrid Thors. Hyvin nopeasti Thorsin avoimien ovien maahanmuuttopolitiikka herätti vastustusta etenkin internetissä. Huonosti suomea puhuvan Thorsin julkiset esiintymiset saivat lisäksi aikaan lähinnä myötähäpeää.

RKP ei koskaan irtisanoutunut Thorsin linjasta suoraan, mutta Jörn Donnerin valinta eduskuntavaaliehdokkaaksi voidaan tulkita sellaiseksi. Kahdesta syövästä toipunut 78-vuotias kulttuuripersoona värvättiin Thorsin vaalipiiriin. Lopulta vain muutama sata ääntä erotti Donnerin eduskuntapaikasta.

Thors on henkilönä täydellinen Elisabeth Rehnin vastakohta. Ylimielisesti esiintyvä ja huonosti suomea puhuva Thors muistuttaa enemmän Julmia Juonista (Cruella DeVil) kuin Muumimammaa. Thorsin ministerikausi huipentui uuteen ulkomaalaislakiin, jossa humanitaarisen suojelun takia myönnettävän oleskeluluvan ehtoja helpotettiin merkittävästi. Astrid Thors on RKP:n toinen oma maali viime hallituskauden aikana.

Kaksikielisyyden ongelma

Valtaosa suomenkielisistä hyväksyy ruotsinkielisten kansalaisten oikeudet saada julkisia palveluita omalla kielellään. Tähän yksimielisyys valitettavasti päättyy. Erimielisyydet alkavat suhtautumisesta Suomen valtion luonteeseen. Ruotsinkieliset korostavat kaksikielisyyttä ja maan kahta virallista kieltä, kun taas suomenkielisille suomenruotsalaiset edustavat kielivähemmistöä, jonka kieltä enemmistölle ei pitäisi pakolla opettaa.

Tämä näkökulmaero ei pääse julkiseen keskusteluun, koska valtapuolueiden poliitikot ovat suhtautuneet kielikysymykseen varsin maltillisesti eivätkä ole aktiivisesti haastaneet RKP:n näkökantoja. Suomenruotsalaisilla on lisäksi ollut todellisia ystäviä suomenkielisellä puolella kuten entinen pääministeri, Freudenthal-mitalisti Paavo Lipponen. Tosin Lipposen jälkeen yhtä aitoja suomenruotsalaisuuden ystäviä ei ole löytynyt. Huonosti ruotsia puhuneen Matti Vanhasen ensimmäisellä hallituskaudella ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa poistettiin.

Kun Perussuomalaiset saivat viime vaaleissa suurvoiton, tämä tulkittiin RKP-aktiivien keskuudessa vakavaksi uhaksi ruotsin kielen asemalle. Tämä selittää RKP-aktiivin, professori Jan Sundbergin natsivertaukset, ja Hbl-journalistien avautumiset ruotsalaisessa valtamediassa.

Toisaalta RKP tarvitsee kielitaistelua oman asemansa säilyttämiseen. Jos kielikysymys ei jatkuvasti olisi pinnalla Suomen ruotsinkielisessä mediassa, RKP:n äänestäjät voisivat kenties harkita muitakin vaihtoehtoja. On täysin selvää, että suomenruotsalaiset eivät yksimielisesti jaa Astrid Thorsin maahanmuuttokantoja. Kuitenkin kynnys jättää oma puolue nousee korkeaksi, jos ruotsin kielen asema pysyy suomenruotsalaisten tärkeimpänä poliittisena kysymyksenä.

Likainen sota

Eilen blogiartikkelia väsätessäni en arvannutkaan, miten pitkälle professori Jan Sundbergin aloittama likainen sota perussuomalaisia vastaan yltyisi. Välineenä tässä sodankäynnissä ovat ulkomaiset, erityisesti ruotsalaiset mediat, joiden kautta pyritään luomaan painetta hallitusneuvotteluihin.

Tavoitteena on luultavasti tehdä perussuomalaisista samanlaisia hylkiöitä kuin Ruotsidemokraateista Ruotsissa. Kampanjan takaa löytyy Sundbergin lisäksi suomenruotsalainen media ja suomenruotsalaisia akateemikkoja.

Aftonbladet kiihottaa suomalaisia vastaan

Luonnollisesti ruotsalaisen PK-median kärki eli iltapäivälehti Aftonbladet tarttui ilomielin syöttiin. Otsikolla ”Ruotsinkieliset saattavat joutua pahoinpidellyksi Suomessa” lehti siteeraa Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Marit af Björkesteniä:

”Nuoret pelkäävät puhua ruotsia ulkona pikkutunneilla.”

”Erään työntekijämme mukaan hänen kaksi teini-ikäistä poikaansa tietävät, että he eivät voi puhua keskenään ruotsia nakkikioskijonossa. Muuten he saavat turpiinsa.”

Kirjallisuustoimittaja Pia Ingström säestää:

”Kaikki Helsingissä ulkona liikkuvat nuoret tietävät, että heidän ei kannata puhua ruotsia kaupungilla. Tämä kuuluu kadun yleissivistykseen.”

En lainkaan epäile, että tuollaista tapahtuisi. Nakkikioskijonossa humalaiset eivät yleensä käyttäydy sivistyneesti ja jotkut saattavat äityä väkivaltaisiksi. On ylipäänsä viisasta olla provosoimatta ketään tuollaisessa tilanteessa.

Artikkelissa kuitenkin vedetään suora yhteys öisten katujen ja perussuomalaisten vaalimenestyksen välille. Ingström toteaa:

”Perussuomalaisten ansiosta kaikki aggressiot kohdistuvat vähemmistöihin mukaan luettuna maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset.”

Marit af Björkesten puolestaan varoittaa, että kiihotus pahenee vielä:

”On selvää, että perussuomalaisten menestyksen pelätään tekevän tällaisesta hyväksyttävämpää.”

Tämän jälkeen lehti ottaa esille perussuomalaisten tunnetuimman ruotsin kielen vastustajan Heikki Talan, joka oli ehdokkaana puolueen riveissä Uudenmaan vaalipiirissä, sai muutaman sata ääntä eikä tullut valituksi. Talalta tarjotaan sitaatti, jonka aitoutta tai asiayhteyttä en pysty varmistamaan. Toisaalta internetistä löytyy helposti joukko sitaatteja, joiden perusteella voi päätellä, ettei Tala tunne minkäänlaista sympatiaa kielivähemmistöä kohtaan.

SAFKA-kampanjointia

Professori Jan Sundbergin ja Hufvudstadsbladetin toimittajien uhristatuksen tavoittelulla kuitenkin pyritään vaikuttamaan suomalaiseen politiikkaan ja Suomen sisäisiin asioihin varsin kyseenalaisella tavalla. Hallitusneuvottelut ovat käynnissä ja niihin luodaan painetta ulkomaisten tiedotusvälineiden kautta.

Johan Bäckmanin ja Juha Molarin Suomen Antifasistinen komitea käyttää hyväkseen venäläisiä tiedotusvälineitä ja erityisesti Russia Today -televisiokanavaa painostaakseen Suomen valtiota sulkemaan Kavkaz center -palvelimen.

Marit af Björkesten, Pia Ingström ja Jan Sundberg toimivat täsmälleen samalla tavalla. Russia Todayn sijasta käytetään vasemmistolaista Aftonbladetia sanoman välittämiseen. Tarkoituksena on parantaa RKP:n asemaa hallitusneuvotteluissa ja ehkä jopa painostaa muita suuria puolueita sulkemaan Perussuomalaiset ulos hallituksesta.

Suomenruotsalaiset ovat kansainvälisessä mittakaavassa maailman yksi paapotuimmista vähemmistöistä, jolla ei ole mitään todellista syytä valittaa kohtelustaan. Ainakaan suomenruotsalaisten kohtelua ei mitenkään voi verrata tapaan, jolla Ruotsi on historiansa aikana kohdellut suomenkielistä vähemmistöään. Siksi Hbl:n vaikuttamiskeinoja voi hyvällä syyllä pitää likaisina.

Toisaalta Aftonbladetin jutussa on kyllä siteeksi tottakin. Virallinen kaksikielisyys ei käytännössä toteudu, ja lisäksi moni suomenkielinen pitää ruotsinkielisiä etuoikeutettuna luokkana, joka pääsee suomenkielisiä helpommin yliopistoihin ja korkeakouluihin. Rehellisesti sanottuna kaksikielisyys on sisäistetty ainoastaan ruotsinkielisen vähemmistön keskuudessa. Suomenkielisten enemmistö ei siitä piittaa vaan pitää peruskoulussa opetettua ruotsin kieltä pääosin hyödyttömänä ajanhukkana.

YYA-aikana tärkeänä pidetty pohjoismainen yhteistyö on sekin haalistunut EU:n myötä pienen piirin puuhasteluksi. Pohjoismaisuus oli Suomelle tärkeä asia silloin, kun Neuvostoliitto hengitti niskaan. Nykyoloissa sillä ei ole enää samanlaista merkitystä.

Kieliryhmien väliset ristiriidat kätketään hymistelyn taakse eikä niistä puhuta julkisuudessa. Itsekin mieluummin vaikenen pakkoruotsista, koska tiedän, millainen tunkio sieltä alta löytyy etenkin, jos mennään historiaan. Hbl:n toimittajatkin tietävät tämän eivätkä kerro koko totuutta.