Koronapandemia vanhoissa sanomalehdissä

 

Aina silloin tällöin on hyvä tutkia vanhoja sanomalehtiä ja katsoa, miten valtamedia yrittää sormi pystyssä opettaa lukijoitaan ja samalla demonisoida sinällään harmittomia ihmisryhmiä ja esittää heidät sekopäisinä hörhöinä. Toki osalla heistä mielipiteet voivat vaikuttaa oudoilta, mutta mielestäni näille ihmisille lehtien palstoilla tapahtuva ylimielinen naureskelu ei tuo mitään hyvää julkiseen keskusteluun, vaan siinä omasta erinomaisuudestaan vakuuttunut toimittaja potkii palloa tyhjään maaliin. Nyt kun koko väestöön kohdistuneet massarokotukset ovat takana päin, voidaan HS:n toimittajan kijoittaman jutun asiasisältä ja tiedollinen  anti todeta suurimmallta osin kelvottomaksi.

Tämänkertaisessa ”vanhojen sanomalehtien katsauksessa otetaan käsittelyyn Helsinkin Sanomien juttu nimeltä Valheiden verkko, joka julkaistiin 21.1.2021. Tuolloin koko väestöön kohdistuvat massarokotukset olivat vasta alkamassa.

Tyypilliseen valtamedian toimittajan tapaan jutun kirjoittaja käyttää leimaavia termejä kuten ”rokotevastainen”. Koronarokotteen tapauksessa rokottamiseen myönteisesti suhtautuva henkilö voi jättää rokotteen ottamatta, koska se on otettu käyttöön nopeasti, siinä käytetään uuttaa teknologiaa (mRNA) eikä sitä ole testattu riittävän hyvin, jotta sitä voisi jakaa huolettomasti koko väestölle. Tämän sanominen koronapandemian aikana saattoi johtaa tilin sulkemiseen sosiaalisessa mediassa.

Mielesttäni huonosti testatun rokotteen ottaminen voi sekin olla perusteltua, jos tauti, jota vastaan se on tehty, on riittävän vakava ja rokotteen riskit ovat tiesossa siten, että ihminen pystyy tekemään omalta kannaltaan parhaan mahdollisen ratkaisun rokotteen suhteen.

Vuoden 2021 alussa näin ei ollut. Suurin osa ihmisistä ei tiennyt, millainen rokote olisi ja mikä olisi sen teho. Itse muiden mukana odotin, että massarokotukset olisivat lopettaneet taudin leviämisen ja johtaneet laumaimmuniteettiin. Näin ei käynyt. Rokote ei lopettanut pandemiaa. Se ei estänyt tartuntoja eikä taudin leviämistä. Sen ansiosta sairastuneelle kehittyi vain lievä tauti eli mahdollisuudet jäädä henkiin sairastetun taudin jälkeen paranivat etenkin iäkkäämmillä potilailla. Nuoremmissa ikäryhmissä rokotteen hyödyt olivat melko vähäiset.

Koronan aiheuttaman hengitystieinfektion tappavuus oli tiedossa jo pandemian varhaisessa vaiheessa japanilaisen Diamond Princess -risteilijän matkustajilta saadun tiedon perusteella.

 

HS:n toimittajan asenne on lähtökohtaisesti kielteinen mielenosoittajia ja heidän huoltaan kohtaan.  Toimittaja ”luottaa” tieteeseen eli mekanistiseen asiantuntijaratkaisuun. Vain rokote auttaa. Muita ratkaisuja ei ole.

Ivermektiini ei ole ratkaisu, vaikka jotkut lääkärit käyttivät tätä lääkettä menestyksekkäästi, kunnes asiantuntijaviranomaiset kielsivät sen käytön. 

Toimittaja kirjoittaa siitä tällaista:

” Ivermektiini on sekä eläimille että ihmisille tarkoitettu loislääke. Pandemian aikana sosiaalisessa mediassa alkoi levitä vaatimuksia, joiden mukaan ivermektiiniä pitäisi käyttää covid-19:n ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Viranomaiset varoittavat sen käytöstä, sillä tutkimusnäyttö sen tehosta on heikkoa.”

Yhdysvalloissa pandemian hoidosta vastannut Tohtori Fauci hylkäsi ivermektiinin kaltaiset halvat lääkkeet ja valitsi hoitokeinoksi Remdesivirin.  Tämä kokeilu epäonnistui.

Luonnollisesti HS:n jutussa pitää ainakin jotenkin ottaa kantaa itse rokoteeseen:

” KORONAROKOTTEIDEN hyödyllisyydestä on laaja tieteelliseen tutkimustietoon perustuva konsensus. Rokotteet vähentävät viruksen tarttuvuutta ja ehkäisevät vakavalta taudilta sekä riskiryhmiin kuuluvia että perusterveitä. Rokotteiden hyvin epätodennäköiset terveyshaitat ovat monin verroin vähäisempiä kuin terveyshyödyt, joita rokotteilla saavutetaan.”

Nyt jälkiviisaana voit todeta, että yksikään  tässä esitetyistä tosiasiaväitteistä ei pidä sellaisenaan paikkaansa. Vetoaminen kuvitteelliseen konsensukseen on tuttu ilmastokeskustelusta. Väite, että rokote vähentää viruksen tarttuvuutta on sekin epätosi. Koronatartunnan riski kasvaa asteittain jokaisella rokotuskerralla.

Ainoa paikkansa pitävä väite on se, että rokote ehkäisee vakavalta taudilta. Tosin tämä ominaisuus kestää vain rajoitetun ajan. Seuraava väite ei perustu sekään tosiasioihin:

” Rokotteiden hyvin epätodennäköiset terveyshaitat ovat monin verroin vähäisempiä kuin terveyshyödyt, joita rokotteilla saavutetaan.”

Hyödyt ovat riippuvaisia rokotettavan riskitekijöistä. Ikääntyneillä tai oheissairauksista kärsivillä vakavan taudin estäminen on merkittävä kuolleisuutta vähentävä tekijä. Nuoremmilla rokotteen haittavaikutusten riski yleensä ylitttää rokotteen mahdolliset hyödyt.

Ei voida yleispätevästi sanoa, että rokotteen ”epätodennäköiset” terveyshaitat ovat vähäisempiä kuin terveyshyödyt.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että vuonna 2021 tiesin rokotteen mahdollisista terveyshaitoista erittäin vähän. Viranomaiset eivät kertoneet niistä erityisen halukkaasti, koska kertominen olisi luultavasti vähentänyt rokotekattavuutta, jota tuolloin pidettiin tärkeänä.

Luultavasti monella muullakin kuin itselläni oli väärät luulot rokotteen todellisesta vaikututuksesta. Kuvitelma siitä, että rokote olisi jonkinlainen tie ulos pandemiasta oli lähtökohtaisesti virheellinen. Monet ihmiset suhtautuivat rokottamattomiin vihamielisesti tästä syystä. Todellisuudessa rokotteen ottaminen oli puhtaasti henkilökohtainen valinta. Pandemian aikana rakennetut koronapassiviritelmät lepäsivät nekin tyhjän päällä. Koronapassi ei ollut tae yhtään mistään.

HS:n toimittaja liittää ”rokotevastaisuuden” kaikkiin toimittajapiireissä epäsuosittuun kuten Donald Trumpiin, Qanoniin.

Toimittajan hourailusta poimi ainoastaan loppupään tarinoita rokotevastaisen liikeen vaarallisuudesta ja siitä, pitäisikö sen juttuja sensuroida. Toimittaja siteeraa viestintäasiantuntija Anni Lehtosta.

” Tästä salaliittoteoreetikoiden marginaaliin ajamisesta usein puhutaan niin kuin se olisi yllättävä ja epätoivottu seuraamus, mutta näin ei ole. Se on nimenomaan se tavoite, että me ajamme nämä ihmisen terveyden vaarantavat puheenvuorot maan alle. Suomessa rokotekriitikoiden tärkein ase on julkisuus.”

Julkisuus siis tarvitsee portinvartijoita. Saahan sitä yrittää, mutta yritykset kontrolloida julkista keskustelua sensuurilla eivät internetin ja sosiaalisen median hallitsemassa julkisuudessa toimi yhtä  hyvin kuin joskus ennen.

Koronapandemian aikana sosiaalisessa mediassa vallitsi ennätyksellisen tiukka sensuuri. Jopa tunnettuja lääkäreitä sensuroitiin avoimesti, jos he ajattelivat itse eivätkä tunnustaneet virallista narratiivia. Tämä sensuuri jatkuu edelleen.

Sen sijaan, että olisin huolissani ns. rokotevastaisista, kiinnittäisin huomiota valtamedian heikkoon tasoon ja siihen, että valtamedia keskittyy pelkästään narratiivin kontrolliin samalla, kun sen  varsinainen sisältö rappeutuu ja korruptoituu. Minusta olisi mukava tietää, miten paljon lääketeollisuus tuki pandemian aikana Sanoma-konsernin medioita. En pidättele hengitystäni  tätä tietoa odotellessa.