Tuolloin Jarkko Tontti oli Vihreän langan kolumnissaan närkästynyt siitä, että Jussi Halla-aho ja Sampo Terho pitivät Tolkienin tarinoista.
Läninnä nämä rasismia ja valkoista ylivaltaa elokuvista täikammalla etsivät hyvyyden esitaistelijat onnistuvat tekemään itsensä naurettavaksi. Samalla he kuitenkin yrittävät heittää lokaa yksittäisten teosten päälle ilman muuta perustetta kuin tarve päteä omalla hyveellisyydellään.
Koska kirjoitus on jo seitsemän vuotta vanha, kaikki linkit eivät välttämättä toimi.
Sauronin kanssa olisi pitänyt neuvotella
Harvoin saa lukea niin tehokkaasti itse itseään parodioivaa tekstiä kuin Jarkko Tontin kolumni Vihreä Lanka –lehdessä. Tontin oma fantasia etenee lennokkaammin kuin Tolkienilla:
” Ei ole yllättävää, että Taru sormusten herrasta on ulkomaalaisvihaa maahanmuuttokriittisyyden naamiossa lietsovan Jussi Halla-ahon lempikirja. Myös perussuomalaisten rasistilaidan äänillä europarlamentin varapaikalle noussut Sampo Terho fanittaa Tolkienia. ”
”Ja
kas, näiden miesten puheet ovat sitä itseään, umpikonservatiivista
pysähtyneistöfantasiaa. Tummat eteläiset sun muut örkit tulevat ja
raiskaavat Pohjolan vaaleat haltianeidot. Länsi on uhattuna, edessä on
viimeinen puolustustaistelu tai kaikki on menetetty. ”
Taru Sormusten Herrasta kaipaakin hiomista, jotta se soveltuisi paremmin nykyiseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Autan seuraavassa hieman Jarkko Tonttia tarinan kehittelyssä.
Syrjittyjen örkkien puolustaja
Uudessa
tarinassa ”Jasser” Sauron on Örkkien vapautusjärjestön (OLO = Orc
Liberation Organization) johtaja, joka pyrkii vapauttamaan Keski-Maan
inhojen ihmisten ja hobittien miehityksestä. Keski-Maan valtio
muodostettiin örkkien aiemmin asuttamalle maalle, josta useimmat örkit
ovat paenneet Mordorissa sijaitseville pakolaisleireille. Örkkien elämä
Mordorin karuissa olosuhteissa on rankkaa ja köyhää. Monet örkit
katkeroituvat ja liittyvät ääriliikkeisiin.
Keski-Maahan
jääneet örkit kärsivät jatkuvasta syrjinnästä ja heidän asuttamansa
maita raivataan siirtokunniksi ihmisille ja hobiteille. Haltioiden
johtaja Elrond on ihmisten ja hobittien päätukija, joka ei lotkauta
korvaansa örkkien vaatimuksille omasta kotimaasta rinta rinnan ihmisten
ja hobittien kanssa vaan tukee Gandalfia taloudellisesti ja
sotilaallisesti.
Keski-Maan hengellinen johtaja
Gandalf demonisoi örkkejä ja väittää Jasser Sauronin tavoittelevan
Keski-Maan tuhoamista ja örkkivaltion perustamista sen tilalle.
Gandalfin kollega Saruman kuitenkin neuvottelee Palantirin avulla Jasser
Sauronin kanssa ja sanoo, että Sauron haluaa todellisuudessa rauhaa
Keski-Maan ja OLO:n välille.
Samanaikaisesti OLO
tekee useita näyttäviä terrori-iskuja Keski-Maahan. Naapurivaltio
Rohanista tulee Sauronin päätukikohta, kun OLO:n tukema Grima Kärmekieli
onnistuu kaappaamaan vallan itselleen ja syrjäyttämään itsevaltaisen
kuningas Theodenin.
Keski-Maan joukot hyökkäävät
avuttomiin Rohanissa ja Mordorissa sijaitseviin örkkileireihin käyttäen
verukkeena terroristien etsintää. Kansainvälinen yhteisö tuomitsee
jyrkästi Keski-Maan toimet, mikä saa Keski-Maan joukot vetäytymään.
Samaan aikaan hobittien tiedustelupalvelu Kossadin agentit Frodo ja Sam
yrittävät tuhota OLO:n sulattamalla örkeille pyhän sormuksen
tulivuorella.
Gondorin
johtoon demokraattisesti noussut Denethor ratkaisee asian
kriminalisoimalla örkkifobian ja neuvottelemalla Jasser Sauronin kanssa
sopimuksen, jonka perusteella Keski-Maasta karkotetut örkit saavat
palata entisille kotikonnuilleen. Jasser Sauronista tulee uuden
demokraattisen örkkivaltion demokraattisesti valittu presidentti. Keski-Maan
sotilasdiktaattori Gandalf, Kossadin johtaja Aragorn ja pyhän esineen
tuhonneet Kossadin agentit tuomitaan kansainvälisessä tribunaalissa
rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kaikki elävät onnellisessa
monikulttuurisessa yhteiskunnassa elämänsä loppuun asti.
En
yllättyisi, vaikka oheisen kaltainen uudelleentulkinta esitettäisiin
joskus Suomenlinnan kesäteatterissa jonkun kommunistiohjaajan johdolla
ja veronmaksajan rahoilla kustannettuna.
Moraalirelativismi ja nihilismi
On
kuitenkin selvää, että Tolkien edustaa moderneille
vasemmistoliberaaleille ”pysähtyneisyyttä”, edistyksellisyyden
vastaisuutta ja sitä kautta pahuutta.
Norjalainen pysähtyneistön edustaja Fjordman kertoo, miksi fantasia viehättää:
”
Why do so many people like the Lord of the Rings book and movies? There
are probably many reasons for this, but I suspect one of them is the
refreshing idea of defending your civilization and your lands against
evil, as well as praising old-fashioned virtues such as honor, dignity
and pride in your heritage.”
Jos
katsoo moderneja terrorismin vastaista sotaa käsitteleviä elokuvia,
kunniaa ja rehellisyyttä ei löydy edes suurennuslasilla. Esimerkiksi Jennifer Garnerin tähdittämässä elokuvassa The Kingdom
terrori-iskua selvittelevät amerikkalaiset rinnastetaan moraalisesti
samalle tasolle kuin terroristit. Elokuvayleisö ei tietysti moisesta
tykkää, joten The Kingdom –elokuvan taloudellinen menestys jäi
vaatimattomaksi.
Vastaavalla tavalla Body of Lies –elokuvassa
jordanialaisesta tiedustelupalvelun johtajasta tehdään pyhimys
verrattuna Leonardo di Caprion näyttelemän päähenkilön CIA-esimieheen,
jota näyttelee Russell Crowe. Amerikkalaiset taistelevat väärin
terrorismia vastaan, ja oikeaa tapaa edustavat Jordanian
tiedustelupalvelun johtajan menetelmät. Myös Body of Lies elokuvan
menestys lippuluukuilla jäi vaatimattomaksi.
Jopa terrorismia käsittelevissä tv-sarjoissa, kuten 24,
islamilainen terrorismi muodostaa tabun, jota ei uskalleta käsitellä
avoimesti. Yleensä jihadistien taustalta löytyy joko menneiden aikojen
perään haikalevia venäläisiä ja/tai amerikkalaisia
oikeistokonservatiiveja, vaikka sarjan alkujaksot antaisivat aiheen
olettaa muuta.
Modernit, todellista elämää
käsittelevät elokuvat ja tv-sarjat edustavat moraalirelativismia ja
arvonihilismiä, joka jättää useimmat katsojat kylmäksi. Siksi fantasian
tarjoama selkeä hyvän ja pahan dikotomia viehättää. Olen itsekin lukenut
kaikki Harry Potter –kirjat ja katsonut kaikki toistaiseksi ilmestyneet
elokuvat, vaikka alkujaan ostin sarjan ensimmäisen kirjan
tarkistaakseni, soveltuvatko kirjat lapsilleni.
Mikko Ellilä kirjoittaa artikkelissaan ”Vihreät, nuivistit ja Tolkien” seuraavasti:
”...
mustavalkoisen vastakkainasettelun vastustaminen "monimutkaisten
ongelmien liiallisena yksinkertaistamisena" johtaa useimmissa
tapauksissa siihen, että postuloidaan moraalinen ekvivalenssi esimerkiksi Neuvostoliiton ja Suomen välille,
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välille, arabimaiden ja Israelin
välille, al-Qaidan ja Yhdysvaltain välille, Pohjois-Korean ja
Yhdysvaltain välille tai lapsiaan ympärileikkaavan, pakkonaittavan ja
kunniamurhaavan muslimin ja lihaasyövän valkoisen heteromiehen välille.”
Ellilä siteeraa Ronald Reaganin ”pahan valtakuntaa” käsittelevää puhetta ja toteaa:
” Hyvän ja pahan välisen dikotomian häivyttäminen merkitsee siis käytännössä moraalirelativismia eli nihilismiä.”
Paluu 1970-luvulle
Hyvän
ja pahan dikotomian häivyttäminen nykyaikaa käsittelevissä elokuvissa
on kuitenkin ainoa keino saada elokuva levitykseen, koska moderni
vasemmistoliberalismi on poliittisen, akateemisen ja kulttuurillisen
eliitin valtaideologia. Hollywood on nykyisin vasemmistolainen eikä
amerikkalaisittain isänmaallisilla elokuvilla ole mahdollisuuksia toisin
kuin 1980-luvulla.
Jossain mielessä nykyaika
muistuttaa 1970-lukua, koska tuolloin Vietnamin sotaan ja presidentti
Nixoniin pettyneet 60-lukulaiset tekivät aivan samanlaisia elokuvia.
Myös tuolloin salaliittoja nähtiin joka paikassa, äärimmäistä pahuutta edusti Yhdysvaltain hallitus ja pääosaa esitti sinisilmäinen Robert Redford (Three Days of Condor) tai Warren Beatty (Parallax view).
Ehkä
Jarkko Tontti itse edustaa 70-lukulaista ”pysähtyneistöä”, vaikka hän
yrittääkin epätoivoisesti tehdä Jussi Halla-ahosta ja Sampo Terhosta
pysähtyneistön edustajia. Taistolaiset edustivat edistyksellisyyttä
70-luvulla, ja Jarkko Tontti puolustaa samanlaista ideologiaa
2000-luvulla.
1 kommentti:
Hammerille lukusuositus näinä West Hamin loiston päivinä: Pyhä Johannes Paavali II, Totuuden loiste.
Harvoin on yhteen niin ohueen kirjaan saatu mahdutettua koko nykypäivien ongelmien kirjo syineen. Ja ratkaisu niihin. Suomennos on ehkä vähän tönkkö, mutta jos sen jaksaa, niin sitten saman kirjailijan Usko ja järki siihen päälle.
Lähetä kommentti