Hyvyyden uhrit

Äskettäin noin 700 laitonta maahanmuuttajaa kuljettanut alus kaatui Välimerellä lähellä Libyan rannikkoa Italialle kuuluvan Lampedusan saaren eteläpuolella. YK:n pakolaisasioiden järjestö UNHCR:n mukaan kyseessä oli eniten ihmishenkiä vaatinut onnettomuus, joka on sattunut maahanmuuttajien ylittäessä Välimerta. Ennen onnettomuutta Välimerellä on tämän vuoden aikana menehtynyt arviolta 900 ihmistä.

Noin 13 500 tulijaa on pelastettu merestä 10. - 17.4. välisenä aikana. 1600 arvellaan kuolleen merenylityksen aikana vuoden 2015 aikana. Viime vuonna onnistuneesti ylittäneitä arvioidaan olevan 218 000 (vuonna 2015 tähän mennessä noin 35 000), ja koko viime vuoden aikana menehtyneitä uskotaan olleen noin 3500.

Viimeisin onnettomuus oli mittasuhteiltaan niin suuri ja järkyttävä, että poliittinen paine toimenpiteden lisäykseen kasvaa varmuudella.

Mikä lääkkeeksi?

Viime vuonna EU lopetti ylittäjien pelastamiseen keskittyneen Mare Nostrum -operaation, mikä on aiheuttanut runsaasti arvostelua. Jatkossa EU:n rajavalvontavirasto Frontex ei pysty takaamaan tulijoiden pelastamista kansainvälisiltä vesiltä.

Tunnetasolla järkyttävä onnettomuus synnyttää tunnepohjaisia reaktioita. Deutsche Wellen toimittaja kirjoitti artikkelissaan, että laillinen maahanmuutto on ainoa tapa estää vastaavat tapahtumat tulevaisuudessa. Artikkelissa ehdotetaan Libyan rannikon merisaartoa yhtenä keinoa estää huonokuntoisten alusten lähtö merelle.

Artikkelin mukaan kasvava muuttopaine edellyttää, että Eurooppa ottaa vastaan 2 – 5 miljoonaa turvapaikanhakijaa, kiintiöpakolaista ja taloudellista pakolaista. Kyse on vain hallitusten välisen konsensuksen saavuttamisesta. Eteläisen Euroopan maat eivät pysty ottamaan vastaan lisää, joten taakkaa olisi jaettava.

Sen jälkeen otetaan esiin vanha kauhukuva Fortress Europe eli Euroopan linnoitus, jonne pääsyä rajoitettaisiin voimakkaasti. Tämä on kuulemma väärä tapa ja oikeampi tapa olisi laillinen maahanmuutto ilman salakuljetusta.

EU-komissio on puolestaan ehdottanut jäsenmaille, että ihmissalakuljettajien käyttämät kelvottomat alukset tuhottaisiin ja Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten palautusta tehostettaisiin. Lisäksi tulisi satsata lisää rahaa Välimeren valvontaan.

EU:n ulkopoliittinen korkea edustaja Federica Mogherini totesi, että Unionilla on moraalinen velvollisuus estää uudet onnettomuudet Välimerellä:

”Välimeri on meidän meremme, yksi meristämme. Ja meidän täytyy eurooppalaisina toimia yhdessä.”

”Kyse on myös omasta edustamme, omasta uskottavuudestamme. Euroopan Unioni rakennettiin ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja ihmiselämän puolustamiseksi.”

Itse väitän, että juuri ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja ihmiselämän sokea puolustaminen aiheuttavat kuolemat merellä.

Mallia Australiasta

Australian pääministeri Tony Abbott neuvoi äskettäin EU-maita olemaan päästämättä siirtolaisia maihin. Hänen mukaansa vain tiukkaa linjaa noudattamalla estetään ihmishenkien menetykset. Australian viranomaiset ovat mm. julkaisseet oheisen videon, jossa selväsanaisesti kerrotaan, että kenelläkään ilman viisumia meren yli matkustavalla ei ole mahdollisuutta rakentaa kotiaan Australiaan.

Abbott on mm. määrännyt Australian merivoimat käännyttämään jokaisen maahanmuuttajia kuljettavan aluksen. Jos käännytys ei onnistu, alus ohjataan maan rajojen ulkopuolella olevaan vastaanottopaikkaan, useimmiten Naurulle tai Papua Uuteen Guineaan.

Abbottin ristiriitaisia mielipiteitä herättävä politiikka on tehonnut, sillä viimeisen 18 kuukauden aikana Australiaan ei ole saapunut ainuttakaan maahanmuuttajia kuljettavaa alusta. Vaikka ihmishenkiä ei tänä aikana ole menetetty, ihmisoikeusjärjestöt ovat väittäneet, että Australian politiikka on ristiriidassa maan kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

Euroopassa ajelehtivat maahanmuuttajat pelastetaan merestä. Sen jälkeen käynnistyy turvapaikkaprosessi, joka useissa tapauksissa johtaa maahanpääsyyn. Maasta ei poisteta, vaikka turvapaikkapäätös olisi kielteinen. Tämä rohkaisee uusia yrittäjiä Välimeren ylitykseen kaikista riskeistä huolimatta.

Australian politiikka puuttuu itse tärkeimpään asiaan, eli se vähentää siirtolaisten motivaatiota maksaa ihmissalakuljettajalle, koska matkan todennäköisin lopputulos on paluu lähtösatamaan ja parhaimmillaankin tie vie Australian rajojen ulkopuolella sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Ihmissalakuljettajat ovat näin menettäneet bisneksensä.

Laillinen maahanmuutto ei ole mikään lääke, koska se ei poliittisista syistä voi koskaan olla niin suurta, että muuttopaine oikeasti hellittäisi. Laiton maahanmuutto todennäköisesti jatkuisi laillisen rinnalla. Lisäksi tulijoilla vain harvoin on sellaista osaamista, jolla olisi kysyntää EU-alueen työmarkkinoilla. Tulijat ajautuisivat joko sosiaaliturvan varaan, pimeisiin töihin tai rikollisuuden pariin.

Kansalaisten enemmistö ei halua lisää Afrikasta ja Lähi-idästä tulevia maahanmuuttajia, koska lisääntynyt tulijamäärä johtaa rikollisuuden ja muiden sosiaalisten ongelmien kasvuun. Velkaisten EU-maiden sosiaaliturva ei kestä tulijoiden virtaa. Milton Friedmanin viisauden mukaan on valittava joko hyvinvointivaltio tai vapaa maahanmuutto. Molempia ei voi saada.

Australian malli on osoittanut toimivuutensa, mutta se ei välttämättä käy EU:lle, koska se on ristiriidassa EU:n ylevien ihmisoikeusperiaatteiden kanssa.

Rasisti ja uusnatsi bulevardilehden kolumnistina

Kaikki eivät kuitenkaan tunne myötätuntoa Välimerelle hukkuneita kohtaan. Brittitabloid the Sun julkaisi Katie Hopkins -nimisen tositv-tähden kolumnin, jossa tämä sanoi kiertelemättä:

”Pelastusaluksia? Itse käyttäisin tykkiveneitä pysäyttämään siirtolaiset.”

”Ei en välitä. Näyttäkää kuvia ruumisarkuista tai vedessä kelluvista ruumiista. Soittakaa viuluja ja näyttäkää surullisen näköisiä laihoja ihmisiä.”

”En silti välitä, koska seuraavaksi näytätte kuvia Calaisin aggressiivisista nuorista miehistä, jotka leviävät kuin norovirus risteilyaluksella.”

Aggressiivisilla nuorilla miehillä tarkoitetaan tässä niitä, jotka pyrkivät Ranskan Calaisissa brittiläisten rekkojen kyytiin.

Hopkins lisäksi vertasi siirtolaisia torakoihin, mikä herätti vastalauseiden myrskyn. Eilen Hopkinsin erottamista Sun-lehden palveluksesta vaatinut vetoomus ylitti 200 000 allekirjoituksen rajan. Hopkinsin kirjoitus julkaistiin kaksi päivää ennen 700 henkeä vaatinutta onnettomuutta. Hyvät ihmiset nousivat poteroistaan barrikadeille täynnä moraalista närkästystä Hopkinsia kohtaan. Tosi-tv -tähdestä tuli hetkessä hylkiö, jota haukuttiin rasistiksi ja uusnatsiksi.

Hopkinsin paheksunta on kuitenkin lähinnä helppo tapa osoittaa moraalista paremmuutta. Hopkins ei ole tehnyt mitään pahaa vaan hänen suurin rikoksensa on se, että hän ei tunne myötätuntoa Välimerta henkensä kaupalla ylittäviä maahanmuuttajia kohtaan ja uskaltaa sanoa sen suoraan räävittömän provokatiivisella tavalla.

Paheksujat eivät kuitenkaan ajattele maahanmuuton seurauksia ja pysty myöntämään ikäviä tosiasioita, eli sitä, että Hopkins on asiallisesti oikeassa. Eurooppalaisilla valtioilla ei ole varaa ottaa vastaan kovin paljon maahanmuuttajia. Lisäksi tulijoille ei ole olemassa aitoa tarvetta. 1800-luvun Yhdysvalloissa töitä löytyi jokaiselle halukkaalle. Modernissa teknologiavaltaisessa palveluyhteiskunnassa näin ei ole vaan pelkän koraanikoulun käynyt joutuu kilpailemaan työmarkkinoilla kaikkein huonoimmin palkatuista töistä, jos hän ylipäänsä löytää mitään työtä.

Vain Breitbartin James Delingpole uskalsi käsitellä Hopkinsin tapausta muutoin kuin jyrkän paheksuvasti. Artikkelissaan ”Katie Hopkins suvaitsevaisuuden kuolemanleirillä”, joka viittaa South Parkin jaksoon Death camp of tolerance, Delingpole julkaisee joukon ”loukkaantuneiston” twiittauksia, ihmettelee niiden sensuurihenkisyyttä ja vetäisee lopuksi natsikortin pakasta:

”Yksi asia jää huomaamatta kaikessa kiireessä kertoa, kuinka hirveä natsi Katie Hopkins on ja kuinka hänelle pitää antaa potkut ja jopa passittaa vankilaan pelkästään siksi, että he eivät pidä hänen kirjoittamastaan artikkelista.”

”Näin natsit toimivat. He eivät pitäneet sananvapaudesta, mutta he pitivät sellaisten sanomalehtien sulkemisesta, jotka eivät sopeutuneet aikakauden ennakkoluuloihin. He myös antoivat potkuja ihmisille, vangitsivat heitä ja tekivät tätäkin pahempaa vain siksi, että heillä oli väärät mielipiteet.”

Natsikortti oli ehkä hieman liikaa. Paheksujilla ei todellisuudessa ole yhtään parempaa ratkaisua laittoman siirtolaisuuden aiheuttamiin ongelmiin kuin Katie Hopkinsilla. He vain tuntevat oikeita tunteita tai ovat hyviä teeskentelemään niitä. Hopkinsiin kohdistettu kahden minuutin viha tuo lisäksi huumaavan moraalisen ylemmyyden tunteen.

Vilksin vierailu ja sananvapaus

Lars Vilks pääsi Suomeen ja osallistui Kaivohuoneella käytyyn keskustelutilaisuuteen. Vilksin haastattelun voi katsoa täältä. Uusi Suomi -verkkolehti on myös tehnyt hyvän artikkelin, jossa käsitellään Vilksin ajatuksia sananvapaudesta.

Vilks on taiteilija, joten hän luonnollisesti käsitteli suomalaisten taitelijoiden ilmaisuvapauteen liittyviä kysymyksiä. Taitelija Marjukka Karttunen sai vuonna 2008 tuomion lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä. Taitelijan tarkoitus oli tosin aivan toinen. Vilks toteaa:

”Hän selvästi kritisoi tilannetta ja sitä, kuinka helppoa kuvamateriaalia on saada internetistä.”

”Mutta Suomen poliisi syytti häntä pedofiliasta ja hänet myös tuomittiin.”

Uusi Suomi siteeraa Vilksiä:

”Vilksin mukaan tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kontekstia eli asiayhteyttä ei tarvitse huomioida, kun sananvapautta tulkitaan ja rajoitetaan länsimaissa.”

Tästä tulee mieleen Jussi Halla-ahon tuomio sananvapausrikoksesta. Halla-ahon alkuperäisen satiirisen artikkelin yhtenä tarkoituksena oli osoittaa sananvapauden kaksoisstandardi, jossa kantasuomalaisista saa ilman pelkoa esittää mitä tahansa väitteitä, kun taas vastaavat väitteet vähemmistön edustajista aiheuttavat syytöksiä rasismista.

Syyttäjä ja tuomioistuin eivät ottaneet Halla-ahon kirjoituksen kontekstia huomioon vaan käytännössä tuomitsivat Halla-ahon pelkkien asiayhteydestä irrotettujen lauseiden perusteella.

Islamin tabut ja sananvapaus

Kaikkein tärkein ja Vilksiä itseään läheisesti koskettava kysymys on islamin tabujen ja länsimaisen sananvapauden välinen suhde. Vilksin mielestä länsimaat ovat taipuneet noudattamaan islamin tulkintoja uskonnon profeetan kuvauskiellosta. Hänen mielestään näin ei pitäisi tehdä:

”Toimimme väärin profeetan kanssa. Meidän pitäisi julkaista enemmän, ei vähemmän kuvia.”

”Jos niitä julkaistaisiin kaikkialla, ihmiset väsyisivät niihin.”

Vilks ei pidä muslimeja tahdottomina robotteina, jotka tekevät mitä tahansa profeettansa kunnian puolustamiseksi vaan uskoo, että hekin oppisivat kunnioittamaan sananvapautta ajan kanssa. Länsimaiset mediat ovat kuitenkin mieluummin jättäneet julkaisematta ensin Jyllands Postenin Muhammad-karikatyyrit ja myöhemmin Charlie Hebdon satiiriset pilakuvat.

Vilksin mielestä väkivallantekojen ja -tekijöiden kanssa ei tule neuvotella muuttamalla sananvapauden rajoja:

”Ei ole argumentti tappaa ihmisiä tai uhata heidän henkiään.”

Pelko on kuitenkin tehokas ase eli terrorismi johtaa herkästi itsesensuuriin.

Sananvapauden vastustaja 1

Kaikki eivät kuitenkaan ajattele näin. Edellisessä kirjoituksessani mainitsin Raimo Ilaskiven, jolta ei liiennyt sympatiaa ruotsalaiselle. Ilaskivi piti Vilksiä provokaattorina, joka saa mitä tilaa.

Ylen ruotsinkielinen osasto Svenska Yle ei ole kirjoittanut Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikaisen järjestämästä keskustelutilaisuudesta sanaakaan. Sen sijaan Svenska Yle on nostanut esille paremmin toimittajien maailmankuvaan sopivan sananvapauden sankarin, Arne Anka -sarjakuvaa piirtävän Charlie Christensenin.

Ruotsalainen Christensen on asunut viimeiset 25 vuotta Pohjois-Espanjassa. Siellä hänellä on mielestään perspektiivi Ruotsin tapahtumiin.

”Ruotsidemokraateilla kuten myös Perussuomalaisilla on rasistiset ja natsistiset juuret. Se on ainoana puolueena keskustellut maahanmuuttajakysymyksestä, mikä tarkoittaa, että koko kysymystä maahanmuuton rajoittamisesta käsitellään rasistisesta perspektiivistä.”

Christensenin mukaan nykyisen pahuuden juuret ovat peräisin vuodelta 2003, jolloin Yhdysvallat George W. Bushin johdolla hyökkäsi Irakiin. Hänen mielestään islamistit esitetään joukkona sinipaitoja, jotka vain tulevat jostakin ja alkavat katkoa päitä viattomilta ihmisiltä. Tämä on hänestä äärimmäisen puolueellinen käsitys todellisuudesta.

Christensen kirjoittaa sarjakuva-albumia, jossa käsitellään islamismia ja sen suhdetta islamiin sekä kristinuskoon ja länsimaihin. Hän ei pelkää tappouhkauksia mutta hänen mielestään pitää olla varovainen sanojen kanssa eikä turvautua epätotuuksiin.

Christensen ei piirrä islamin profeetta Muhammadin kuvia ja hän suhtautuu ylimielisen halveksuvasti Jyllands Posteniin, joka vuonna 2005 julkaisi pilakuvansa ”kokeillakseen sananvapauden rajoja.” Hän toteaa Charlie Hebdo -lehteen tehdystä terrori-iskusta:

”Ilmaisuvapauden mukana tulee vastuu. Tämä ei tarkoita, että mitenkään puolustaisin sitä, mitä tapahtui Pariisissa.”

Arne Ankan piirtäjä on edelleen vihainen siitä, että George W. Bush, Tony Blair ja Jose Maria Aznar eivät ole joutuneet sotaoikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan:

”Niin kauan kun näin ei tapahdu, löytyy aina nuoria muslimimiehiä, jotka ovat tapahtuneesta yhtä vihaisia kuin minä. Kaikki tapahtui demokratian, totuuden ja vapauden nimissä, mutta se oli valhetta alusta loppuun. Kyse oli vain rahasta.”

Tähän mennessä lienee käynyt selväksi, että Charlie Christensen ei ole ”Charlie” vaan vasemmistolainen maailmanparantaja sarjakuvahahmonsa Arne Ankan tavoin. Christensenin mielestä muslimit tappavat sen takia, että he ovat uhreja ja heitä on kohdeltu väärin. Kaikki on länsimaiden ja erityisesti George W. Bushin syytä.

Sananvapauden vastustaja 2

Doonesbury on amerikkalaisen Garry Trudeaun luoma strippisarjakuva, jota on julkaistu vuodesta 1970 alkaen. Itse sarjakuva ei ole suomalaisille erityisen tuttu. Vilkaisin itse muutamaa netistä löytynyttä Doonesbury-sarjakuvaa, ja niiden satiiri vaikutti laimealta ja tylsältä. Äskettäin Trudeau voitti elämäntyöstään George Polkin palkinnon ja hänestä tuli ensimmäinen palkinnon voittanut sarjakuvapiirtäjä.

Palkintoseremoniassa pitämässään puheessa Trudeau arvosteli Charlie Hebdo -lehteä yllättävän voimakkain sanankääntein. Trudeau on pitkän piirtäjänuransa aikana joutunut itsekin sensuurin kohteeksi, kun hän arvosteli Teksasin lakia, joka pakotti aborttia haluavan ultraäänitutkimukseen. Yksi sarjakuvahahmoista sanoi:

”Republikaanien peruskannattajakunnan suomin valtuuksin minä raiskaan sinut.”

Satiirin tarkoituksena on Trudeaun mukaan kritisoida ”ylempänä olevia”, joita Teksasin aborttilain tapauksessa edustivat republikaanit. Sen sijaan Jyllands Postenin Muhammad-pilakuvien julkaisu oli hänen mielestään väärin:

”Alkuperäisten piirrosten tarkoituksena ei ollut viihdyttää tai valistaa tai haastaa auktoriteetteja vaan pelkästään provosoida, mikä onnistuikin erittäin hyvin. Yksi piirtäjä ammuttiin ja seuranneet mellakat johtivat lukuisiin kuolemantapauksiin. Kukaan ei voi sanoa, mihin positiiviseen sosiaaliseen tavoitteeseen pyrittiiin, mutta sananvapauden absolutistit olivat innoissaan. Arvostelukyvyn ja terveen järjen käyttö julistettiin sananvapauden vastaiseksi.”

Tämä ei vielä riittänyt vaan Trudeau tanssii Charlie Hebdon kuolleiden toimittajien haudoilla:

”Arvostelemalla alempana olevia, hyökkäämällä voimattoman, vailla äänioikeutta olevan vähemmistön kimppuun karkeilla ja julkeilla piirroksilla, jotka olivat ennemminkin graffiteja kuin pilapiirroksia, Charlie Hebdo liukui vihapuheen alueelle.”

Trudeau jatkaa moralisointiaan:

”Sananvapauden absolutistit eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet, että oikeus loukata ei tarkoita velvollisuutta tai että ihmisryhmä luopuisi oikeudestaan vihastua. Heillä on oikeus tuntea tuskaa. Tietyssä vaiheessa absolutismi ilmaisuvapauden suhteen muuttuu lapselliseksi leikiksi. Siitä tulee omanlaistaan fanatismia.”

Yhdysvalloissa Trudeaun puhe aiheutti pienimuotoisen kohun, ja arvostelua satoi erityisesti konservatiivileiristä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Mark Steynin kirjoitus.

Se, mitä Trudeau ei itse ymmärrä, että tappaminen ja sillä uhkaaminen muuttavat tilannetta ratkaisevasti. Jos tiettyjä asioita ei voi käsitellä, koska se johtaa kuolemanvaaraan, kyse on pakotetusta itsesensuurista eikä ”terveen järjen käytöstä”. Vilksin sanoin tappouhkaus ei ole mikään argumentti vaan sen tarkoituksena on lopettaa keskustelu kokonaan.

Toinen virhe on käsitys muslimeista syrjittynä vähemmistönä. Eräiden arvioiden mukaan vuonna 2070 enemmistö maailman ihmisistä on muslimeja. Globaalisti muslimit eivät ole mikään pieni vähemmistö. Euroopan Unionin alueella asuu jo nyt paljon enemmän muslimeja kuin suomalaisia.

Garry Trudeaun kaltaisen vasemmistoliberaalin mielestä sananvapaus on riippuvainen puhujan viiteryhmästä. Jos satiirin kohde edustaa uhristatukseltaan korkeampaa ryhmää, kyse on vihapuheesta. Republikaanien peruskannattajakuntaan kohdistuvassa kömpelössä satiirissa taas on kyse vallanpitäjien arvostelusta, joka on sallittua ja kannatettavaa.

Myöskään Garry Trudeau ei ole ”Charlie” vaan Charlie Christensenin tavoin pelkkä terrorismin puolustelija, kuten New York Post kirjoittaa.

Jussi Halla-aho ja Teuvo Hakkarainen tien päällä

Ehkä vaalien järjestäminen aiempaa myöhemmin keväällä oli hyvä asia. Ainakin kampanja sujuu hyvällä mielellä kevätauringon siivittämänä.

Matkamusiikkia Easy Rider -elokuvasta (HT: Yrjöperskeles)



 Viraaliversioita

Suomi ryömii

Yhdysvaltojen perustajaisiin kuuluva Benjamin Franklin kirjoitti vastineessaan kuvernöörille vuonna 1755 seuraavaa:

”Ne, jotka vaihtaisivat välttämättömän vapauden tilapäiseen turvaan, eivät ansaitse turvaa eivätkä vapautta.”

Suomen Eduskunta vaihtoi äskettäin välttämättömän sananvapauden tilapäiseen turvaan islamilaiselta terrorismilta, kun se kielsi puhemies Eero Heinäluoman johdolla ja Eduskunnan sihteeri Seppo Tiitisen päätöksellä keskustelutilaisuuden, johon oli kutsuttu ruotsalainen taitelija Lars Vilks.

Vilks kutsuttu kansalaisinfoon

Tilaisuuden järjestäjänä toimi perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen, joka Suomen Uutisten mukaan piti Heinäluomaa vastuullisena peruutuksesta. Raatikainen kommentoi tilaisuutta seuraavasti:

”Kansalaisinfon varaus varmistettiin minulle jo marraskuussa. Asiasta sovittiin eduskunnan turvallisuusjohtajan ja muiden turvallisuusviranomaisten kanssa jo viikkoja sitten, eikä turvallisuuden suhteen ollut huomautettavaa, joten puhemiehen päätös tuntuu erittäin kummalliselta.”

”Kansalaisinfo on nimenomaan tarkoitettu demokratian edistämiseksi, ei sen estämiseksi. Sitä ovat puolueet saaneet käyttää erilaisiin keskustelutapahtumiin aina.”

Uutisen mukaan päätös oli Heinäluoman eikä muita puhemiesneuvoston jäseniä kuultu asiassa. Raatikainen puolestaan osuu naulan kantaan seuraavassa:

”On säälittävää, että Suomen pääministeriä myöten osallistutaan sananvapautta puolustaviin marsseihin Pariisissa asti, mutta kotimaassa tungetaan pää pensaaseen heti kun sananvapautta voitaisiin oikeasti edistää ja puolustaa!”

Raatikainen viittaa maailman johtajien marssiin Pariisissa Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun jälkeen. Tuolloin Suomea edusti paikan päällä pääministeri Alexander Stubb. Itse marssi oli pelkkä seremoniallinen poseeraustilaisuus, jossa patsasteltiin muka sananvapauden puolesta mutta josta ei seurannut mitään todellisia edistysaskeleita, joilla vähennettäisiin islamilaisen suvaitsemattomuuden aiheuttamaa uhkaa sananvapaudelle ja sen käyttäjien henkilökohtaiselle turvallisuudelle.

Vilksin vierailu Suomeen kuitenkin toteutuu:

”Tilaisuus tullaan joka tapauksessa järjestämään ja Lars Vilks saapuu Suomeen sovitusti ensi viikolla. Paikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin. Oikeuden ei tarvitse väistyä vääryyden tieltä.”

Varsinaisen pohjanoteerauksen esitti kuitenkin Raimo Ilaskivi, joka sanoi:

”Sananvapauteen liittyy vastuu – ja sitä nämä Muhammedista pilapiirroksia tekevät eivät tunne.

”...Jos jollakin on Vilksin tapaan tyylinä tahallaan ärsyttää, kantakoon myös vastuun eikä edellyttäisi kutsujan vastaavan mittavista turvajärjestelyistä, jotta piirtäjä saisi pauhata ”sananvapaudestaan”.”

Itse sanoisin, että Vilks on maksanut piirroksistaan kovan hinnan. Hän joutuu elämään jatkuvassa vartioinnissa, ja normaali elämä on hänelle pelkkä kadonnut muisto. Kaikki tämä tapahtuu vain sen takia, että taitelija Vilks piirsi kuvan. Vilksillä on nykyisin vaikeuksia saada töitään näytteille, koska useimmat galleristit toimivat samalla logiikalla kuin Eero Heinäluoma ja Seppo Tiitinen.

Ilaskivi itse ei näe mitään ongelmaa, että jotkut haluavat tappaa taiteilijan kuvan piirtämisen takia vielä 2010-luvulla. Sen sijaan hän tekee palveluksen murhanhimoiselle islamilaiselle suvaitsemattomuudelle pilkkaamalla röyhkeästi sen uhreja. Ilaskivelle annan toki typerän lausunnon anteeksi hänen korkean 86 vuoden ikänsä takia.

Päätöksestä vastuun ottanut Tiitinen perusteli asian Iltasanomien mukaan seuraavasti:

”Suojelupoliisilta on tullut kaksi uhka-arviota tilaisuudesta. Toinen uhka-arvioista tuli eilen. En nähnyt muuta mahdollisuutta kuin suhtautua kielteisesti järjestää vaalien alla tilaisuus, joka ei liity eduskunnan toimintaan, ja jonka osalta turvallisuusviranomaisten uhka-arviot ovat niin huolestuttavat.”

”Onhan se nähty, että tämän herra Vilksin muussakin ulkomaanmatkailussa, että kyllä siellä kohta pommit paukkuu”

Perustelu on kuin suoraan suomettumisen ajalta, jonne Tiitinenkin henkisesti kuuluu. Silloin tosin vastaava toimenpide olisi perusteltu Suomen ja Neuvostoliiton hyvillä naapuruussuhteilla. Nykyisin Neuvostoliiton paikan itsesensuurinn kohteena on ottanut islam.

Heinäluoma puolestaan puolustelee pään työntämistä pensaaseen:

”Nämä pommiasiat ja väkivalta ovat todellisuutta monessa Euroopan massa ja toivottavasti ne eivät tule Suomeen. Nyt on syytä edetä maltilla ja fiksulla tavalla.”

SAK:n entisen politrukin mielestä strutsipuolustus on fiksuin puolustus. Tilapäisesti sillä voidaan ostaa turvallisuutta mutta itse ongelmaa sillä ei ratkaista, koska Suomen maahanmuuttopolitiikka lisää terrorismin riskiä joka päivä. Jo nyt porilainen jihad-terroristi Abu Hurairah al-Finlandi on uhannut istuvan kansanedustajan ja europarlamentaarikon henkeä.

Muhammad-pilakuvakriisi aikoihin vuonna 2006 Eero Heinäluoma puhui ylimielisen pilkallisesti ”sananvapauden ritareista”, kun Suomen Sisu oli julkaissut Jyllands Postenin Muhammad-pilakuvat internet-sivuillaan. Mikään ei ole noista päivistä muuttunut. Eero Heinäluoma ei ole Charlie.

Vapaus ei ole ilmaista vaan sen säilyttäminen vaatii joskus riskinottoa. Siitä alussa mainitussa Benjamin Franklin -sitaatissa on kysymys. Lars Vilks ymmärtää sananvapauden hinnan, koska hän oli yksi Kööpenhaminan terrori-iskun pääkohteista.

Suomi ryömii edelleen 2010-luvulla samalla tavalla kuin 1970-luvun lopulla, kun Eppu Normaali teki kappaleen Suomi ryömii. Kumarruksen suunta vain on vaihtunut Moskovasta Mekkaan.

”Jos luet Kalevalan taikka Vänrikki Stoolin,
joissa suomalaiset vetää urhean roolin
Vois luulla että suomalaiset on rohkeita,
mutta ne on paskapäitä pelkureita
Suomalaiset tekee mitä käsketään.
suomalaiset on talutusnyörissään
Herrat käskee ja Suomi ryömii,
ryömikää, ryömikää!”

Jos Iltasanomien kyselyyn on luottaminen, 63 prosenttia suomalaisista kannattaa Heinäluoman ja Tiitisen toimintaa eli Suomi ryömii ihan mielellään.

Demari harrastaa moraaliposeerausta

On pakko myöntää, että maailmalla tapahtuu niin paljon islamin inspiroimia terrori-iskuja, että itselläni ei riitä energiaa kirjoittamaan niistä kaikista. Vaikka ennen pääsiäistä Keniassa tapahtunut isku Garissan yliopistoon vaati 147 kuolonuhria, en viitsinyt kirjoittaa siitä yhtään mitään.

Järkytys ja paheksunta

Mieli muuttui, kun näin sosialidemokraattien kansandustajaehdokas Hanna Huumosen kirjoituksen. Siinä kysytään, miksei 148 afrikkalaisen opiskelijan kuolema kiinnosta. Sinänsä vasemmistolaisuuteen kuuluu moralisoida median tavasta kirjoittaa isoja otsikoita meitä lähellä tapahtuneista terrori-iskuista verrattuna kauempana tapahtuneisiin iskuihin. Viimeksi muistan vastaavaa lukeneeni Bostonin maratonin terrori-iskun aikoihin. Tuolloin Irakissa tapahtunut pommi-isku sai paljon vähemmän mediahuomiota suuresta uhrimäärästä huolimatta, mitä närkästyneet journalistit taivastelivat. Huumonen moralisoi:

”Tammikuussa ranskalaiseen Charlie Hebdo-lehteen tehdyn terroristi-iskun jälkeen koko maailma pysähtyi suremaan. Nyt media on pysynyt lähes vaiti tapahtuneesta.”

”Olen järkyttynyt Garissan massamurhista. Järkyttävää on myös, että iskuista hädin tuskin uutisoidaan länsimaissa. Missä on maailman johtajien suruvalittelut ja marssit 148 traagisen kuoleman johdosta? Eikö terrorismi kiinnosta, kun se ei tapahdu meidän omalla takapihallamme?”

Kenian iskun tekijät olivat somaleita. En tiedä, onko tällä mahdollisesti tekemistä median vaiteliaisuuden kanssa. Somalit ovat viime aikoina muutenkin kunnostautuneet vähemmän mairittelevissa merkeissä niin M/S Amorellalla, Oulussa kuin Tapanilassa.

Huumonen vaatii kumbayaa:

”Kun Charlie Hebdo-lehteen hyökättiin, oikeisto-populistit nousivat barrikadeille tuomitsemaan koko muslimiväestön. Yhtäkään uskonnollista ryhmää ei kuitenkaan tulisi stigmatisoida äärisiipensä perusteella. Vihapuheen sijaan meidän tulee edistää rauhaa ja demokratiaa kaikkialla maailmassa.”

”Terrorismin uhatessa meidän on pysyttävä yhtenä rintama. Ei ole olemassa "meitä" ja "niitä", on vain me - ihmiskunta. Terrorismia vastaan on taisteltava, mutta samalla oltava tuomitsematta ihmisryhmiä ääriliikkeidensä perusteella.”

Ehkä kannattaisi perustaa twitter-kampanja. #bringbackourgirls -kampanja perustettiin, kun islamistinen Boko Haram kidnappasi 276 koulutyttöä koillisessa Bornon osavaltiossa Nigeriassa. Tähän kampanjaan osallistui mm. Yhdysvaltojen presidentin puoliso Michelle Obama, joka poseerasi valokuvassa #bringbackourgirls -kyltin kanssa. Moni muukin ilmaisi närkästyksensä Twitterissä tuolla hashtagilla. Länsimaat eivät kuitenkaan ole tehneet juuri mitään tyttöjen vapauttamiseksi. Muutama sentään on päässyt pakoon.

Huumosen kirjoituksessa ei kuitenkaan mainita sanallakaan islamia, joka liittyy iskun tekijöihin, tai kristittyjä, jotka olivat terrori-iskun uhreja. Garissan iskusta vastuussa oleva somalialainen Al Shabaab -liike valitsi uhreiksi kristittyjä mutta vapautti kampusalueella olleet muslimit. Kristityt ammuttiin siltä istumalta, kun he eivät läpäisseet muslimitestiä. Al Shabaab käytti samaa menetelmää Westgaten ostoskeskuksen iskussa syyskuussa 2013. Keniassa noin 83 prosenttia asukkaista on kristittyjä, kun taas muslimeja on 11 prosenttia väestöstä.

Kristityt erotellaan muslimeista

Myös Boko Haramin kidnappaajat olivat muslimeja ja kidnapatut kristittyjä tyttöjä. Al-Shabaabin metodiin kuuluu muslimien erottaminen kristityistä ennen jälkimmäisten tappamista. Näin tapahtui joulukuussa 2014, kun Al-Shabaabin terroristit iskivät kivilouhoksella teltoissa nukkuvien työläisten kimppuun. 36 kristittyä murhattiin.

22. marraskuuta 2014 Al Shabaab iski bussiin ja tappoi 28 kristittyä matkustajaa. Muslimimatkustajat erotettiin kristityistä.

24. elokuuta 2014 Al Shabaab kidnappasi joukon kauppiaita Lamun saaren lähistöllä. Terroristit vapauttivat ensin kolme muslimia ja katkaisivat jäljelle jääneeltä kristityltä pään.

15. kesäkuuta 2014 50 Al Shabaab -järjestön taistelijaa murhasivat yhteensä 57 kristittyä pääosin kristityssä rannikkokaupunki Mpetonissa. Terroristit huusivat ”Allahu akbar” ja tappoivat jokaisen, joka ei osannut resitoida Koraania.

Al Shabaab ei ole ainoa järjestö, joka erottelee muslimit kristityistä. Libyassa terroristit hyökkäsivät viime helmikuussa työläisten asuntolaan Sirten lähellä. He kävivät huoneet läpi ja erottelivat muslimit kristityistä. Kidnappausjakson päätteeksi 21 koptia menetti päänsä. Islamilainen valtio otti vastuun iskusta, joka johti myös Egyptin armeijan iskuun järjestön tukikohtaan Libyassa.

Boko Haram iski lokakuussa 2012 teknilliseen opistoon Nigeriassa, erotteli muslimit kristityistä ja surmasi noin 30 kristittyä joko ampumalla tai leikkaamalla heidän kurkkunsa auki.

Kenian hallitus nimesi Mohamed Mohamud -nimisen henkilön vastuulliseksi Garissan terrori-iskusta. Mohamudin päästä on luvattu 215 000 dollarin palkkio. Mohamud johtaa Keniassa kattavaa terroriverkostoa, joka oli syyllinen mm. edellä mainittuun louhosiskuun.

Tätä kaikkea Hanna Huumonen ei kertonut. Ehkä näiden asioiden toteaminen on vihapuhetta, joka leimaa somaleita ja muslimeita, mene ja tiedä. Bloginsa kommenttiosastossa hän toteaa poliittisesti korrektin mielipiteen:

”Islam ei ole ääriuskonto. Se on uskonto, jolla on äärijärjestöjä. Aivan kuten kristinusko on uskonto, jolla on äärijärjestöjä (vrt. aborttiklinikoiden pommittajat ja muut vakaumuksen perusteella väkivaltaa tekevät).”

Vau! Paremmin ei olisi voinut sanoa. Tässä vaiheessa tekisi mieli kysyä Huumoselta, montako kristinuskon motivoimaa terrori-iskua on tehty samana ajanjaksona kuin edellä mainitut islamilaiset terrori-iskut. En pidättele hengitystäni vastausta odotellessa.

Garissan terrori-iskun jälkeen Kenian hallitus teki ilmaiskun Al Shabaabin kohteisiin Somalian puolella. Kenian hallitus yhdessä Afrikan Unionin kanssa tukee Somalian nykyistä hallitusta, jota vastaan Al Shabaab taistelee. Keniaan kohdistuvan terrorin tarkoituksena on rangaista Keniaa osallistumisesta Somalia-operaatioon sekä tietenkin pyrkiä saamaan kenialaiset joukot vetäytymään Somaliasta.

CNN:n artikkelissa mainittu yksityiskohta paljastaa, että terroristit eivät tule köyhistä oloista eivätkä ole erityisen syrjäytyneitä. Yksi Garissan iskuun osallistuneista oli pohjoiskenialaisessa Manderan kaupungissa työskentelevän valtion virkamiehen poika Abdirahim Abdullahi, jonka isä kertoi CNN-televisioyhtiölle, että hänen poikansa on kadoksissa.

Hanna Huumonen ei kerro, että Garissan iskussa on kyse laajemmasta ilmiöstä eli toisuskoisiin kohdistuvasta islamilaisesta jihadista. Sen sijaan hän pyrkii syyllistämään länsimaalaisia siitä, että he jättävät Afrikassa tapahtuneet kauheudet vähälle huomiolle. Samalla hän pyrkii tekemään mustista afrikkalaisista valkoisten länsimaalaisten välinpitämättömyyden uhreja.

Mustat kristityt afrikkalaiset ovat uhreja samalla tavalla kuin monet muut islamilaisen jihadin uhrit. Koraanin, hadithin ja profeetta Muhammadin esimerkin motivoima väkivalta on arkipäivää useissa maailman maissa esimerkiksi Keniassa. Tämä väkivalta ei katoa, vaikka Huumosen kaltaiset moralisoisivat kuinka paljon. Se ei myöskään katoa siten, että länsimaissa teeskennellään, että väkivallalla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.

There is no business like Kepu business

Haja-asutusalueiden jätevesiasetus eli kansanomaisemmin ”paskalaki” on ehkä yksi Suomen epäsuosituimmista laeista tällä vuosituhannella. Paskalailla oli oma osuutensa Keskustan musertavassa vaalitappiossa vuonna 2011 kuten myös Perussuomalaisten ”jytkyssä”.

Kyseinen laki velvoittaisi jokaisen haja-asutusalueella asuvan hankkimaan kalliin, useita tuhansia euroja maksavan jätevesien puhdistuslaitteiston omaan kiinteistöönsä. Velvoittaisi, jos lain voimaantuloa ei olisi hallituksen päätöksellä siirretty eteenpäin vuoteen 2018.

Sipilä ja Green Rock

Perussuomalaisten äänenkannattaja Suomen Uutiset on selvitellyt Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän kytköksiä pienpuhdistamoja valmistavaan Green Rock -nimiseen yritykseen. Viimeisimmässä jutussaan Suomen Uutiset väittää melko suoraan, että Sipilään kytköksissä oleva Green Rock näytteli keskeistä roolia, kun jätevesiasetusta synnytettiin.

Paljastukset ovat merkittäviä, koska ryvettymättömästä Juha Sipilästä on jo valtamediassa tehty Suomen seuraava pääministeri. Media kirjoittaa koskettavia tarinoita Sipilän menehtyneestä Tuomo-pojasta ja on ilmiselvästi ottanut aiemmin halveksimansa puolueen omakseen. Vaaleissa jännitetään ainoastaan, mitkä puolueet lähtevät Keskustan kaveriksi panemaan ”Suomi kuntoon”. Valitettavasti Keskustan ”Suomi kuntoon” muistuttaa yhä enemmän House of Cards -tv-sarjan päähenkilö Frank Underwoodin America Works -ohjelmaa. Sarjassa Amerikka pannaan töihin veronmaksajan rahalla. Niin tehdään myös kepubisneksessä.

Alun perin maaseutuväestön etujen puolustajana toiminut Keskusta ei olisi selviytynyt, jos se ei olisi taitavasti kyennyt kanavoimaan veronmaksajan rahaa omille kannattajilleen ja heitä lähellä oleville tahoille. Kepubisnes on sellaista, että sitä ei olisi olemassa ilman Kepua ja sen poliittista vaikutusvaltaa. Suomen Uutisten Matias Turkkila toteaa:

”Yrittäjiähän tämä maa kipeästi kaipaa. On kuitenkin erotettava toisistaan business ja niin sanottu regulaatiobusiness. Ensimmäinen on aitoa ja markkinaehtoista, toinen onkin sitten toista maata. Regulaatiobusiness menestyy vain ja ainoastaan silloin, jos markkinat luodaan lainsäädännöllisellä pakolla.”

Keskustan vaaliohjelmaan kuuluu yhtenä kohtana ”biotalous”. Paskalaki oli ”biotaloutta” eli kepubisnestä. Paskalaki meni kuitenkin pieleen, koska sen maksajat olivat Keskustan kannalta vääriä eli haja-asutusalueiden asukkaita. Kepubisneksen onnistuminen edellyttää, että bisneksen maksajat löytyvät enimmäkseen muualta kuin Keskustan vahvoilta kannatusalueilta.

Tuulivoimaa

Keskusta vihertää nykyisin aidosti, sillä se on ymmärtänyt, millaiset rahavirrat ympäristönsuojelun avulla on mahdollista kanavoida Keskustan perinteisille kannatusalueille. Pitkäaikainen Keskustan kansanedustaja ja moninkertainen ministeri Mauri Pekkarinen ainakin ymmärtää, koska hän oli elinkeinoministerinä junailemassa tuulivoiman syöttötariffijärjestelmää, joka astui voimaan 1.1.2011.

Pekkarisen kytkökset tuulivoimabisnekseen ovat selkeät, sillä hänen vävypoikansa Taamir Fareed toimii tuulivoimajohtajana pörssilistautumista harkitsevassa Taaleritehdas -nimisessä yrityksessä. Taaleritehdas sijoittaa tuulivoimaan, joka ei olisi kannattavaa bisnestä ilman syöttötariffeja. Tämän myös Taamir Fareed myönsi Iltalehden haastattelussa.

Ns. paskalakiin verrattuna tuulivoiman syöttötariffit ovat Keskustan kannalta parempaa kepubisnestä. Ne luovat työpaikkoja Keskustan vahvoille alueille, ja kustannukset eivät yksipuolisesti jää Keskustan kannattajien maksettaviksi.

Pekkarinen on tyypillinen keskustapoliitikko, tarmokas ja sanavalmis. Vakuuttavalta kuulostava selitys löytyy vaikeisiinkin kysymyksiin kytköksistä vävypojan liiketoimiin. Menestyneiden keskustapoliitikoiden tapaan Pekkarisella on kotimaakunnassaan oma monumentti, Päijänteen ylittävä Kärkisten silta. Kansantaloudellisilta perusteiltaan kyseenalainen ja Pekkarisen kotimaakuntaa räikeästi suosiva siltahanke synnytti termin ”pekkarointi” kuvaamaan oman vaalipiirin suosimista muiden kustannuksella.

Stubbin ja Kataisten hallituksia ei voi millään mittapuulla luonnehtia menestyksekkäiksi. Katainen halusi pääministeriksi ja pääsi tehtävään mutta hyppäsi EU-virkaan ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen. Katainen on tyypillinen politiikasta itselleen uran luonut broileri, kun taas Keskustan Juha Sipilällä on kokemusta yrityksen johtamisesta. Sipilä vaikuttaa monen mielessä sopivalta johtamaan Suomi taas ulos vaikeasta taloudellisesta tilanteesta.

Äänestäjän pitää kuitenkin ymmärtää, että Sipilän mukana tulee kepubisnes kaikkine siihen liittyvine suhmurointeineen. Puheenjohtaja ja pääministeriehdokas ei itsekään ole osoittautunut immuuniksi kepubisneksen houkutuksille. Suomen talous ei nouse lapioimalla tukiaisia muutoin kannattamattomaan liiketoimintaan tai pakottamalla ihmiset hankkimaan laitteita, joita he eivät ostaisi ilman lainsäädännöllistä pakkoa. Tarvitaan oikeita työpaikkoja avoimessa taloudessa, koska veronmaksajan kustantamat työpaikat vähentävät työpaikkoja muualla. Kannettu vesi ei myöskään tahdo pysyä kaivossa, eli kepubisnes kaatuu, kun tukiaiset loppuvat.