Rasisminvastainen
viikko on lopuillaan. Viikko ei ole sujunut myönteisissä merkeissä
ja se pitää päättää jotenkin. Helsingin Sanomien toimittaja
Minna Pölkki tarjoaa
oman panoksensa mutta se vaikuttaa jotenkin väljähtyneeltä.
Ehkä olisi kannattanut valita haastateltaviksi joku vähän
tuoreempi nimi kuin Vesa Puuronen tai Anna Rastas.
Luonnollisesti
kirjoitus edustaa puhdasta propagandaa ja pyrkimystä vaikuttaa. Olen
lukenut vastaavia kirjoituksia vuosien kuluessa paljonkin ja yleensä
asiat ovat täsmälleen päinvastoin, kuin kirjoitus antaa ymmärtää.
Puurosen kommentit
Tutkija Vesa
Puurosen mielestä nettirasismi on lisääntynyt ilman Tapanilankin
tapahtumia:
”Ennen vuoden 2011
eduskuntavaaleja kärjekkäitä mielipiteitä edustivat lähinnä
Homma-foorumi ja Jussi
Halla-aho, mutta nyt samanlaisten näkemysten edustajia on
jokaisella nettifoorumilla, jossa käydään maahanmuuttajiin
liittyvää keskustelua. Siitä on tullut jotenkin legitiimiksi
koettu tapa puhua.”
Nettirasismi on
tutkijoiden mielestä lisääntynyt niin kauan, kuin olen lukenut
rasisminvastustajien kirjoituksia. Yhteistä näille kirjoituksille,
että rasismin määritelmä jää epämääräiseksi. Puuronen ei
tee tässä asiassa poikkeusta. Puurosen menneisyys kommunistina
näkyy tavassa suhtautua eriäviin mielipiteisiin, eli hänen
mielestään ei-legitiimeistä tavoista puhua on tullut legitiimejä.
Juridisesti tämä
ei tietysti pidä paikkaansa. Sananvapautta rajoittavat lait eivät
ole vuosien saatossa lieventyneet vaan kiristyneet. Valtamedian
antirasistinen vyörytys ei ole vähentynyt eikä lisääntynyt vaan
pysynyt suurin piirtein ennallaan. Minna Pölkin artikkelikin olisi
aivan hyvin voitu kirjoittaa jo vuonna 2006. Niin vähän tuoretta
näkökulmaa siinä on.
Mikä sitten on
lisääntynyt? Viime aikoina on uutisoitu useista törkeistä
väkivaltarikoksista, joissa tekijä on ollut
maahanmuuttajataustainen. Valtamedia on pyrkinyt pimittämään
tiedot tekijöiden taustasta ja selitellyt tätä journalistin
ohjeilla. Pimitys, selittely ja maahanmuuttajien uhriuttaminen on
ehkä astunut askeleen lähemmäs Ruotsin tasoa, eli rikoksen
tekijöitä ja heidän edustamaansa etnistä ryhmää suojellaan,
heidät uhriutetaan ja lopulta todellisiksi rikollisiksi osoitetaan
nettirasistit.
Nettikirjoittajia ei
enää raahata näytösoikeudenkäynteihin yksi kerrallaan vaan
nettipoliisi on alkanut toimia aiempaa aktiivisemmin ja pyrkii
hillitsemään keskustelua julkisuudelta piilossa. Työ on
palkitsevaa, sillä vuoden poliisiksikin valittu Marko ”Fobba”
Forss on eduskuntavaaleissa ehdokkaana Kokoomuksen listoilla.
Minna Pölkki oli
myös haastatellut Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Tero
Tihveröistä, jonka mielestä vain osa netin viharikoksista
ilmoitetaan poliisille:
”Kuten
viharikoksissa yleensäkin, myös netissä tapahtuvissa
viharikoksissa ilmoituskynnys saattaa olla korkea.”
Omasta mielestäni
ilmoituskynnys on erittäin matala. Tämän
linkin takaa kuka tahansa voi ilmiantaa rasistisen viharikoksen
vieläpä nimettömänä. Stasin ilmiantajaksi ryhtyminen on
modernina internet-aikana helppoa kuin heinänteko. Jos
ilmoituskynnys on korkea, se ei ainakaan johdu siitä, että
ilmiantaminen olisi tehty vaikeaksi.
Arvelisin, että
ilmiantoja ei tehdä, koska monet ihmiset edelleen pitävät
sananvapautta arvossa ja ajatusrikoksista ilmiantamista moraalisesti
alhaisena tekona. On parempi, että ihmiset saavat ilmaista
kärjekkäitäkin mielipiteitä, kuin rangaista heitä niiden
ilmaisusta. Itse tosin hyväksyn ilmiannot fraasirikoksista tämän
linkin kautta.
Puurosen
mielikuvitus jatkaa laukkaamistaan:
”Vielä pari
vuotta sitten ei ollut niin paljon vastaan sanojia, mutta nyt heitä
on enemmän. Aina joku yrittää edes lyhyesti kyseenalaistaa
esitettyjä väitteitä. Se on hyvä merkki.”
Vastaväittäjiä
on vastoin Puurosen käsitystä ollut aina. Lisäksi monet
vastaväittäjistä ovat olleet mukana jo vuosia. Tosin eräillä,
kuten turkulaisella iirin kielen asiantuntijalla, kirjoitusten
kosketus todellisuuteen on kadonnut ja fantasiamaailma on ottanut
vallan.
Puurosen kuva
todellisuudesta on virheellinen. Antirasistinen propagandatyö saa
vuosittain valtavan määrän julkista tukea. Nämä rahamäärät
tuskin ovat vähentyneet julkisen talouden kurjasta tilasta
huolimatta. Valtamedia myös kannustaa antirasistista toimintaa ja
leimaa maahanmuuttokriitikot rasisteiksi. Nämä taas joutuvat
toimimaan omalla ajallaan ja omilla rahoillaan. Tästä huolimatta
Puuronen toteaa:
”Se rasistinen
puhe netissä on vain niin massiivista, että siellä pitäisi olla
myös hirveä määrä ihmisiä, jotka jaksaisivat oikoa vääriä
käsityksiä."
Totuus on täsmälleen
päinvastainen. Antirasistinen propaganda valtamediassa on
massiivista ja sitä tuetaan veronmaksajien rahoilla. Propaganda on
kuitenkin tehotonta. Utopian puolustaminen on vaikeaa, jos havainnot
todellisuudesta ovat utopian kannalta kielteisiä.
Rastas
Anna Rastaan
puheenvuoro Pölkin artikkelissa keskittyy maahanmuuttajien
uhriuttamiseen:
”Rasismi koskee
kipeästi kymmeniätuhansia ihmisiä Suomessa. Heidän elämäänsä
helpottaisi, jos netissä on muunkinlaisia puheenvuoroja.”
Edellisessä
kirjoituksessa linkitin Maryam
Ismailin puheenvuoroon. Sen perusteella Rastaan holhoava
suhtautuminen maahanmuuttajiin on liioittelua. Maahanmuuttajat
pääsevät helposti valtamediaan kertomaan asioista, vaikka heillä
ei olisi mitään järkevää sanottavaa. Abdirahim ”Husu”
Husseinin ura radiossa kertoo tästä. Jos maahanmuuttaja haluaa
kertoa rasismikokemuksistaan Suomessa, julkisuutta saa varmasti.
”Keskustelua ei
hillitse ainakaan se, että tietynlaiset puheet saavat velloa ilman
kyseenalaistamista. Siksikin niihin on hyvä puuttua.”
Rastas asettautuu
keskustelun yläpuolelle. Halla-ahon menestyksen myötä jokin on
kuitenkin muuttunut. Rastas ja Puuronen eivät saa saarnata ilman,
että heidän puheitaan arvostellaan. Joskus kaikkein typerimmille
monikulttuurin puolustuspuheille nauretaan avoimesti mutta yleensä
aiheesta. Valtamedia sen sijaan päästää typerimmätkin
maahanmuutolle myönteiset puheenvuorot läpi ilman kritiikkiä.
7 kommenttia:
Puurosen ja Rastaan haastattelu rasismin tiimoilta on yhtä järkevää kuin kysyä desantti Beckin mielipidettä krimin valtauksesta. Naurettavaa puhua jostain puolueettomasta tiedonvälityksestä.
Mitävittua-lehdessä on hervoton kooste Lasipalatsin Totuuden uutisoinnin tasosta. Totuus haastattelee Tapanilan joukkoraiskaukseen liittyen Qendrim Begollia, jonka viestittely somessa paljastaa aivan toisenlaisen totuuden (sic).
Joskus luin jostain akkainlehtiin kirjoittaneesta henkilöstä ohjeistuksestaan.
"jos et lehteen mitään muuta juttua löydä tai keksi soita Hiavathalle".
"Hiavatha" oli tietysti tuon ajan tyrkky Roswitha Heikkilä, mutta hänestä ei tämän enempää.
Nykytilanteessa on todella paljon samaa: toimittajatyttösillä deadlinet painavat päälle, mikä neuvoksi?
Toimittajatyttönen, usein Tampesterin Kommunistisen Universtaan ahjoista oppinsa ammentanut, soittaa tietämilleen nykypäivän "hiavathoille" joilta jo etukäteen tietää saavansa julkaisukelpoisen lausunnon tai haastattelun.
Esko Valtaoja toi vuosia sitten jossain kolumnissaan esiin USA Today -lehden käyttämän menetelmän.
Siinä on samalla sivulla samasta aiheesta kaksi vastakkaista mielipidettä ja keskustelu on vapaata.
Tätä ns. "pro et contra" -menetelmää Pravdankin kannattaisi kokeilla.
"Totuus haastattelee Tapanilan joukkoraiskaukseen liittyen Qendrim Begollia, jonka viestittely somessa paljastaa aivan toisenlaisen totuuden (sic)."
Olin tämän kirjoituksen luonnokseen kirjoittanut jo pätkän Janssonin tapauksesta tarkoituksena verrata viranomaisten ja median suhtautumista suoriin tappouhkauksiin ja suhtautumista nettirasismiin. Valitettavasti Libreoffice kaatui ja osa tekstistä hävisi. Näin se jäi pois lopullisesta blogikirjoiotuksesta.
"Toimittajatyttönen, usein Tampesterin Kommunistisen Universtaan ahjoista oppinsa ammentanut, soittaa tietämilleen nykypäivän "hiavathoille" joilta jo etukäteen tietää saavansa julkaisukelpoisen lausunnon tai haastattelun."
Mölkin kirjoitus vaikutti juuri tuollaiselta deadlinen ahdistaman toimittajan rutiinitekeleeltä.
Mikä vitun "rasistinen puhe" ??
HS toimii totuttuun tapaan Göbbelsin metodeilla eli uskoo, että toiston kautta päästään totuuteen. Tämä linkittämäsi kirjoitushan oli kokonaisuudessaan vain 255:n sanan pituinen ja silti siihen on saatu ympättyä nettirasismi, rasismi, nettirasismi, kärjekkäät mielipiteet, kiristyneet asenteet, rasistiset kommentit, viharikokset, viharikokset, rasistiset rikokset, netin viharikokset, viharikokset, netissä tapahtuvat viharikokset, internetissä käydyt rasistiset keskustelut, massiivinen rasistinen puhe netissä, väärät käsitykset, halveksuva puhe, rasismi sekä vielä rasismi.
Jos jotain positiivista etsii, ja siihenhän pitää aina pyrkiä, niin kirjoituksessasi mainitsemaasi ikiomissa yläpilvissä leijuvaa turkulaista iirinkielen spesialistia ei ole valtamediakaan aikoihin käyttänyt ”äärioikeiston asiantuntijana”.
Tällaisia kirjoituksia tosiaan tulee, kun medialla alkaa olla paniikki päällä. Rasisminvastainen viikko ei olisi voinut sattua huonompaan (vai parempaan?) aikaan.
Itse kävin kääntymässä tuolla rasismin vastaisen viikon päätöstapahtumassa ihan mielenkiinnosta. Ei ollut valtavan runsaslukuinen yleisö paikalla. Itsekin poistuin noin tunnin kohdalla, kun sietoraja tuli täyteen. Alussa esitettiin Stubbin nolo video, jossa hän lupaa pomppia eduskunnassa... Sitä oli vaikea katsoa pokalla naamalla, kun mielessä pyöri yhden Hommalaisen tekemä mainio leikelty versio, jolle oli tullut räkätettyä pitkin viikkoa.
Avauspuheenvuorossa SPR:n edustaja lässytti tyypilliseen tapaan suomalaisten rasistisista asenteista ja vihapuheesta ja muisteli kaiholla, kuinka hänellä itsellään on paljon hyviä kokemuksia ulkomailta diplomaattivuosiltaan ja siitä voi vetää tietysti johtopäätöksen, että kaikki ihmiset on ihan samanlaisia. Hohhoijjaa.
Ensimmäisenä pari tummahipiäistä uussuomalaista esitti jotain... noh, ehkä sitä pitäisi luonnehtia räpiksi, tai joksikin? Joka tapauksessa aika kauheaa kuultavaa, joka herätti kiitettävän lyhyeksi jääneen kestonsa ajan lähinnä myötähäpeän tuntemuksia. Tätä seurasi sitten ihan mukiinmenevät naiskuoro ja afrotanssiryhmä sekä tauko, jonka aikana katsoin parhaaksi poistua paikalta.
Vaikutti tuo "asennematka" kokonaisuutena aika pienen piirin jutulta, jota on tehty aika vahvasti toinen toistaan selkään taputellen.
(Poistin aiemman kommentin, kun puhelimen tekstinsyöttö oli saanut ujutettua turhan monta kirjoitusvirhettä sekaan)
Lähetä kommentti