Yksittäistapauksia - ei saa yleistää

Blogikollega Kumitonttu toteaa kirjoituksessaan aivan oikein, että viime päivien uutisoinnissa, jossa rikoksen tekijän taustasta ei kerrota yhtään mitään, on kyse median rappiosta. Valtamedian varassa elävät ihmiset eivät tiedä, että Porissa 17-vuotiaan lenkkeilijätytön surmasta epäilty edustaa kulttuurillisesti meitä rikkaampaa vähemmistöä. Neljänteen valtiomahtiin luottava ei myöskään tiedä, että Amorella-laivalla raiskanneet ”nuoret” eivät olleet nimeltään Sven, Göran tai Åke, vaan kyse oli Ruotsin työvoimapulan paikkaajista.

Journalistilla on eettiset ohjeensa ja niiden mukaan tietojen pimittäminen suurelta yleisöltä on aivan oikein. On olemassa riski, että suuri yleisö tekee yksittäistapauksista vääriä johtopäätöksiä eli yleistää tapahtumien perusteella koko etnisen ryhmän epäkelvoksi. Kun vähemmistö rötöstelee, tiedot pimitetään ja kuvat pikselöidään. Kantaväestön kohdalla etnistä taustaa korostetaan erikseen. Jari Taponen Helsingin poliisista auttaa tässä mielellään. Nyrkkisääntö on seuraava: Mitä huonommin meitä kulttuurillisesti rikkaampien vähemmistöjen edustajat käyttäytyvät, sitä enemmän media pimittää tietoja rikoksentekijöiden taustasta.

Peittelyä

Kuluneet viikot ovat olleet monikulttuuriprojektin kannalta erityisen huonoja. Ensin Oulun Tuirassa somalimies surmasi kirveellä kaksi ihmistä. Sanat mielenterveysongelma ja yksittäistapaus vilahtelivat uutisoinnissa taajaan. Luonnollisesti asialla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa. Nettipoliisi oli lähinnä huolissaan siitä, että asia herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Joku oli kuulemma sanonut pahasti somalille Facebookissa ja koko somaliyhteisö oli aivan paniikissa.

Kun peittely ei enää ole mahdollista, suurta yleisöä harhautetaan kiinnittämällä huomio muihin asioihin. Helsingissä riehuneen nuorisojengin kohdalla rikoksen tekijöistä tehtiin uhreja ja varsinaisia rikollisia olivat ne, jotka keskustelivat näiden äidin kullannuppujen tekosista sosiaalisessa mediassa. Tämän menetelmän voisi nimetä Taposen metodiksi Helsingin poliisissa rikoksia ennalta ehkäisevän komisario Jari Taposen mukaan. 

Porissa tapahtuneen surman uutisoinnissa suomalainen media alentui kuitenkin ensimmäistä kertaa käyttämään valkopikselöintiä rikoksesta epäillyn etnisen taustan peittämiseen. Tämä tapa muodostuu ajan mittaa rutiiniksi, jos monikulttuuriprojekti kehittyy samalla tavalla kuin naapurimaassamme Ruotsissa. Suomessa on sentään vielä kurittomiakin toimittajia, jotka kertovat epäiltyjen etnisen taustan epäsuorasti. 

”Oikeuden avuksi paikalle oli varattu somalin kielen tulkki.”

Ruotsiin on valtamedian, vai pitäisikö sanoa palturilehdistön, ansiosta kehittynyt laaja samizdat-verkosto eli vaihtoehtoisia uutislähteitä, jotka kertovat sen, mitä palturimedia peittelee. Amorellan tapauksessa kyse oli ”ruotsalaisista”, ja Ruotsin vaihtoehtomedia kertoi heti, että tekijät olivat somaleita. Vaihtoehtomedia oli jopa kaivanut esiin epäiltyjen nimiä Tukholman käräjäoikeuden asiakirjoista.

Suomalainen vaihtoehtomedia

Suomessa vaihtoehtomedia ei ole vielä kehittynyt yhtä pitkälle kuin Ruotsissa. Täällä rikoksentekjöiden henkilöllisyyden selvittämiseksi täytyy nähdä enemmän vaivaa. Täytyy kahlata pitkiä viestiketjuja Ylilaudalla tai Kaksplus-lehden keskustelufoorumilla. Jos sieltä ei löydy mitään, pitää vielä mennä Vauva-lehden foorumille tai murha.info-sivustolle. Nopeat syövät tässä hitaat, koska aina valpas nettipoliisi poistattaa aktiivisesti tietoja uhkailemalla sivustojen ylläpitäjiä. Ruotsissa uhkailu ei enää onnistu, koska vaihtoehtoiset tietolähteet, kuten Flashback forum, sijaitsevat amerikkalaisilla palvelimilla.

Ilman vaihtoehtoisia tietolähteitä ei voi tietää, että yhden Amorellan raiskauksesta epäillyn nimi on Mohammed Ahmed Abdi tai että Porin surmasta epäilty diggaa Tarja Halosta.

Someilu ei kuitenkaan ole suomalaisen kantaväestön yksinoikeus. Amorellalla tapahtunut raiskaus on kirvoittanut kommentteja myös maahanmuuttajilta varsin yllättävässä paikassa, nimittäin Peter Fryckmanin Facebook-seinällä, jonne harva eksyy vahingossa. (kuvaruutukaappaus tässä)

Sieltä voi käydä lukemassa mm. seuraavan Mona Abdi –nimisen henkilön kommentin:

”  "Suomessa tapahtuu päivittäin erilaisia rikoksia mm. väkivaltaan liittyen - murhia, raiskauksia ja lasten hyväksikäyttöä. Ihan turhaa siitä somalialaisia syyttää.. Jos yksi somali tekee kerran rikoksen, se ei liity kaikkiin somalialaisiin. Suomi on suurin missä perhesurma-tapauksia tapahtuu koko Pohjoismaissa. Somalikulttuuriin eivät kuulu naisten raiskaukset eikä minkäänlaiset väkivallat. Turha sanoa mitään somaleista, vaikka itse syyllistytte moisiin naisten ja lasten hyväksikäyttöön. Meidän kulttuurissa ei raiskata naisia, mutta vika on suomalaiset naiset jotka tarjoavat helposti. Te olette sairaita kateellisia syökää rauhassa teidän mielialalääkkeitä."

Mona Abdin kommentin perusteella kannattaisi ehkä jättää tapaus kommentoimatta ja antaa Jari Taposen kaltaisen ammattiselittäjän siirtää huomio muualle. Muuten ihmisille voi syntyä väärä käsitys somaleista. Hehän ovat kiitollisia heille myönnetystä turvapaikasta ja veronmaksajan tarjoamasta elatuksesta. Jos eivät ole, se on rasismin syytä.

Monikulttuuriprojektin kannalta viime päivät ovat olleet suorastaan katastrofaalisia. Helsingissä sukuelintään 10-vuotiaille tytöille vilautellut mies on kuulemma ihonväriltään ruskea. Helsingin Munkkiniemessä mummo liukastui jalkakäytävällä. Paikalle saapunut pariskunta ei suinkaan auttanut vanhaa naista ylös vaan ryösti tämän. Mitäs meni mummo liukastelemaan!'

Onneksi suvaitsijan usko ei horju. Ongelmien välttämiseksi vihapuheen rajat tulee määritellä ja natsille pitää nauraa. Jos ei onnistu, niin opettele uimaan ja muista, että sulkeutumalla emme voi voittaa vaikeuksia. Muistavathan kaikki, että tässä kirjoituksessa käsitellyt rikokset ovat yksittäistapauksia, joiden perusteella ei saa yleistää. Teoilla ei myöskään ole mitään tekemistä islamin kanssa.