Nuori arabitaustainen taparikollinen

Otsikossa mainituilla sanoilla Ylen aamu-tv luonnehti Kööpenhaminassa äskettäin terrori-iskun toteuttanutta nuorta muslimimiestä. Joillekin tämä suhteellisen neutraali luonnehdintakin on liikaa. Surkuhupaisaa Migrant Tales -blogia pitävä Enrique Tessieri siteeraa tanskalaista muslimiystäväänsä:

”Kansallisella TV2-kanavalla asemiestä kuvattiin alusta alkaen arabin näköiseksi ja vaaleaihoiseksi. Jonkun pitäisi kysellä näiltä TV2:n islamofobeilta, miltä arabin näköinen henkilö näyttää ja mistä he tiesivät, että hän on arabi.”

Tessierin muslimiystävä Bashy Quraishy tuntui olevan erityisen pahoillaan siitä, että islam otettiin käsittelyyn jo ennen, kuin tekijän henkilöllisyys oli selvillä. Tekijäksi paljastui myöhemmin 22-vuotias palestiinalaistaustainen Omar Abdel Hamid El-Hussein. Hän oli päässyt kaksi viikkoa aiemmin vankilasta ja halusi lehtitietojen mukaan päästä Islamilaisen valtion riveihin taistelemaan.

Kööpenhaminan uhrit olisivat todennäköisesti hengissä, jos tanskalaiset olisivat päästäneet nuoren muslimimiehen toteuttamaan kutsumustaan Syyriassa.

Terrori-iskun motiivina oli selkeästi iskeä ruotsalaista taitelijaa Lars Vilksiä vastaan ja toisaalta iskeä juutalaiseen synagogaan ja tappaa juutalaisia siksi, että he ovat juutalaisia. Vilks oli yhdessä Ranskan suurlähettilään kanssa tilaisuudessa, jonka aiheena olivat taide, jumalanpilkka ja ilmaisuvapaus. Terroristi onnistui tuossa tilaisuudessa surmaamaan elokuvaohjaaja Finn Nørgaardin.

Synagogalla, jossa pidettiin nuoren tytön Bat Mitzvah -juhlaa, tappaja onnistui vielä surmaamaan tilaisuuden turvallisuudesta vastanneen 37-vuotiaan Dan Urzanin. Myöhemmin tappaja menehtyi poliisin luoteihin. Molemmissa tilaisuuksissa kuolonuhrien määrä olisi voinut olla paljon suurempi ilman poliisivartiointia.

Kenen vastuu?

Kokonaisuudessaan tanskalaiset poliisit hoitivat tilanteen kohtuullisen hyvin. Heitä ei voi syyttää tapahtuneesta. Islamilaisesta terrorismista on kuitenkin tullut tavanomainen osa eurooppalaisten kaupunkien arkipäivää. Miksi näin on käynyt? Miksi pienessä kahvilassa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen tarvitaan poliisivartiointi? Miksi nuoren tytön Bat Mitzvah -juhlaan tarvitaan turvallisuusjärjestelyt varmistamaan, että tilaisuus sujuu ilman häiriöitä? Tämä kaikki tapahtuu 2010-luvun eurooppalaisessa suurkaupungissa. Miksi eurooppalaiset johtajat eivät tee mitään ongelman syille vaan välttelevät niiden käsittelyä puheissaan?

Tanskan pääministeri Helle Thorning-Schmidt puhui silmin nähden järkyttyneenä ja lausui:

”Kyse ei ole lännen ja islamin välisestä taistelusta eikä myöskään muslimien ja ei-muslimien välisestä kamppailusta. Kyse on taistelusta yksilönvapauden varaan rakennettujen arvojen ja pimeän ideologian välisestä taistelusta.”

Poliitikkojen vakiintunut tapa on jättää islam mainitsematta terrori-iskujen yhteydessä. ”Pimeän ideologian” tarkempaa sisältöä ei kerrota eikä ole tarkoituskaan. Näin toimitaan, vaikka iskun tekijät olisivat sanoneet puolustavansa islamin profeetta Muhammadia ja Allahia. Taisteluhuuto Allahu Akbar tarkoittaa vain, että asialla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Se, että muslimit häpäisevät Ranskassa satoja juutalaisia hautoja, ylittää uutiskynnyksen vain satunnaisesti. Äskettäin Ranskan itäosassa sijaitsevassa pienessä kylässä häpäistiin satoja hautoja. Tällaista tapahtuu jatkuvasti nykypäivän Euroopassa. Siitä on tullut normaalia. Tämä hinta kuitenkin halutaan maksaa, jos vapaasti tulkitsee Britannian pääministeri David Cameronin sanoja:

”Tanska ja Britannia ovat molemmat menestyneitä monietnisiä ja -uskontoisia demokratioita emmekä voi sallia noiden arvojen vahingoittuvan tällaisen väkivallan takia.”

Muutama terrori-iskun uhri silloin tällöin on käypä hinta ”monietnisestä ja -uskontoisesta” yhteiskunnasta ainakin poliittisen eliitin mielestä. Vielä 1980-luvun lopulla Tanska oli uskonnollisesti varsin homogeeninen. Ihmisistä 90 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Mikäli tarkastelee historiaa pitemmälle, Tanska ja Britannia ovat olleet etnisesti ja uskonnollisesti varsin yhtenäisiä melkein koko historiansa ajan.

Valtava muutos on tapahtunut muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Väestöllliselle muutokselle ei löydy vertailukohtaa historiasta, mikäli valloituksia ei oteta lukuun. Kaikki on tapahtunut rauhanomaisesti ilman sotia.

Poliitikot eivät kuitenkaan voi sanoa, että terrori-iskujen yleistyminen on tämän muutoksen seuraus, koska tällöin heidän ennestäänkin vähäinen uskottavuutensa olisi mennyttä. Cameron ja Thorning-Schmidt ovat tehneet valintansa, vaikka he saattavat ehkä sisällään ajatella, että tämä muutos johtaa yhteiskuntien todennäköiseen tuhoon.

Mitä enemmän islam saa jalansijaa yhteiskunnassa, sitä heikompi on sananvapauden tila. Islam on tullut Eurooppaan monikulttuurisuuden sateenvarjon alla eräänlaisena Troijan puuhevosena. Eurooppalaiset muslimijohtajat saattavat puheissaan puolustaa sananvapautta, mutta jo seuraavassa lauseessa he sanovat, että sananvapaus ei koske heidän uskontonsa tai pyhien arvojensa loukkaamista. Huolestuttavan monet eurooppalaiset poliitikot ovat tästä asiasta samaa mieltä.

Edit: korjattu bat mitzvah