Kaikkien ihmisryhmien samanarvoisuus

Eilinen kirjoitukseni toi mieleen edesmenneen konservatiivi-intellektuelli Lawrence Austerin. Hänen erikoisalaansa oli moderni liberalismi ja siihen liittyvä pohdiskelu. Kaivoin netistä Austerin ensimmäisen lain, joka koskee enemmistön ja vähemmistön välisiä suhteita liberaalissa yhteiskunnassa.

”Mitä huonommin mikä tahansa vähemmistö- tai muukalaisryhmä käyttäytyy liberaalissa yhteiskunnassa, sitä suurempia ovat poliittisesti korrektit valheet, joilla peitellään tämän ryhmän käytöstä.”

Edellisessä kirjoituksessani kuvattu rauhanketju Oslon pääsynagogan ympärillä oli hyvä esimerkki poliittisesti korrektista huijauksesta, jossa 1300 muslimia muka osallistui tapahtumaan, vaikka paikalle vaivautui vain kahdeksan muslimia.

Kun Englannin Rotherhamissa kävi selville, että pakistanilaistaustaiset taksikuskit käyttivät seksuaalisesti hyväkseen alaikäisiä nuoria tyttöjä, viranomaiset ja johtavat poliitikot eivät vuosikausiin tehneet ongelmalle mitään. Hyväksikäyttö jatkui vuosia sen jälkeen, kun viranomaisille oli jo selvinnyt, että kaupungissa tapahtuu laajamittaista ja organisoitua nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä, jota harjoittavat etupäässä ”aasialaiset”. Tällainen peittely on täysin linjassa Austerin ensimmäisen lain kanssa.

Lain luonnollinen seuraus on Austerin mukaan seuraava:

”Mitä törkeämmin mikä tahansa ei-länsimainen tai ei-valkoihoinen ryhmä käyttäytyy, sitä pahantahtoisempina ne kantaväestön edustajat esitetään, jotka kiinnittävät huomiota ryhmän käytökseen ja tekevät siitä rationaaliset johtopäätökset.”

Tämän voi itse kukin todeta keskustelusta, jota käydään jokaisen muslimin tekemän terrori-iskun jälkeen. Ne, joiden mielestä islamilla oli jotakin tekemistä terrori-iskun kanssa, esitetään pahantahtoisina rasisteina ja islamofobeina. Mikä tahansa johtopäätös terrori-iskun syistä, jossa mainitaan sana islam, ”leimaa” muslimeja ryhmänä ja on siksi kielletty.

Modernin liberalismin johtavat periaatteet ovat suvaitsevaisuus ja täydellinen syrjimättömyys. Nämä periaatteet ajavat kaikkien muiden periaatteiden yli. Siksi terrori-iskun yhteydessä liberaali puhuu ”avoimen yhteiskunnan säilyttämisestä” ja tarkoittaa sillä, että suvaitsevaisuuden ja täydellisen syrjimättömyyden periaatetta ei saa hylätä, vaikka tarkoituksena olisi esim. estää tulevat terrori-iskut. Siksi mökin mummo astelee lentokentän turvatarkastuksessa sukkasillaan yhdessä kaikkien muiden kanssa, koska potentiaalisten terroristien profilointi edustaa kiellettyä syrjintää.

Moderni liberaali uskoo tasa-arvoon mutta ensisijaisesti ihmisryhmien väliseen tasa-arvoon. Jos tapahtuneet tosiasiat saavat jonkin vähemmistöryhmän näyttämään huonommalta kuin kantaväestö, tosiasiat joko piilotetaan tai niistä syytetään enemmistöryhmää. Siksi Paavo Arhinmaki käytti omassa terrorismikirjoituksessaan sanaa rasismi kokonaista 15 kertaa, kuten blogikollega Yrjöperskeles on laskenut. Arhinmäki rinnasti rasismin ja terrorismin keskenään ja viestitti näin epäsuorasti, että terrorismi on oikeasti länsimaisen rasistisen kantaväestön syytä.

Ääriesimerkki Ruotsi

Ruotsia voidaan perustellusti pitää vasemmistoliberalismin puhdasoppisimpana harjoittajana. Siellä vasemmistoliberalismin periaatteiden noudattamatta jättämisestä rangaistaan joko suoraan tai epäsuorasti. Ruotsissa ollaan perustamassa uutta poliisiorganisaatiota, jonka tarkoituksena on ”avointa yhteiskuntaa uhkaavien rikosten ehkäisy”.

Koska Ruotsi on liberaali yhteiskunta, käsite avoin yhteiskunta tarkoittaa liberalismin pyhiä periaatteita, jotka mainitsin aiemmin. Rikosten ehkäisy taas tarkoittaa, että poliisi tarkkailee internetissä käytävää keskustelua ja puuttuu siihen tarvittaessa. Tämä käy selville Ruotsin poliisiylijohtaja Jan Eliassonin kirjoituksesta.

”Uhkaukset ja hyökkäykset uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä vastaan ovat vakava ongelma. Myös poliitikot, journalistit ja taitelijat joutuvat niiden kohteeksi mielipiteidensä takia. Maaperä näkemyksille löytyy internetin suomailta. Siellä viljellään ilkeää puhetta niitä kohtaan, jotka puolustavat kaikkien ihmisten samanarvoisuutta (alla människors lika värde).”

Tyhmempi saattaisi tuosta päätellä, että poliisi pyrkii suojelemaan myös Ruotsidemokraatteja, jotka Ruotsissa joutuvat usein mielipidevainon ja suoranaisen väkivallan kohteeksi. Eliassonin sitaatin kolme viimeistä sanaa kuitenkin kertovat, että heitä ei ole tarkoitus suojella, koska ruotsalaisessa poliittisessa retoriikassa Ruotsidemokraattien ei katsota puolustavan kaikkien ihmisten samanarvoisuutta. Heihin kohdistettu vihapuhe on hyväksyttävää ja suorastaan suositeltavaa.

Poliisi on esitutkintaviranomainen, mutta sillä on myös poliittinen tehtävä puolustaa edistyksellisiä, vasemmistoliberaaleja arvoja:

”Keskellä tätä kaikkea emme saa unohtaa, että Ruotsi on yksi maailman suvaitsevaisimmista ja avoimimmista yhteiskunnista. Väestön valtaosan keskuudessa käsitykset maahanmuutosta, monikulttuurista, sukupuolisesta suuntautumisesta ja uskonnonvapaudesta ovat kehittyneet yhä suvaitsevampaan suuntaan. Tätä suvaitsevaisuutta on kuitenkin puolustettava jatkuvasti. Poliisilla on organisaationa erityisen suuri velvollisuus omaksua nämä arvot.”

Kirjoituksessa niin monta kertaa avoimen yhteiskunnan perustana olevat arvot, että kenellekään tuskin jää epäilyksiä poliisin sitoutumisesta vasemmistoliberalismiin.

Nettirasistit esiin

Tämän blogin lukijat muistavat varmaan iltapäivälehti Expressenin tapauksen, jossa lehti julkaisi tietomurron avulla hankittuja henkilötietoja anonyymeista nettikirjoittajista, julkaisi heidän nimensä ja teki vierailija kirjoittajien koteihin. Tästä tapauksesta tehtiin lukuisia ilmoituksia Ruotsin julkisen sanan neuvostolle. Samoihin aikoihin, kun Jan Eliassonin kirjoitus julkaistiin, Ruotsin lakimiesliiton pääsihteeri Anne Ramberg julkaisi oman kirjoituksensa. Siinä Ramberg selvin sanoin kertoi, että sananvapaus ei koske anonyymeja nettivihaajia:

”Oikeus anonymiteettiin tarkoittaa, että artikkelin kirjoittaja voi julkaista sen kertomatta nimeään […] Kiistanalaisia, rasistisia ja loukkaavia lausuntoja ei saa kätkeä anonymiteetin sumuun. Ne eivät nauti ilmaisuvapauden suojaa.”

Ramberg on aiemminkin arvostellut Ruotsidemokraatteja sanomalla, että hänestä puolueelta puuttuu kunnioitus niitä humanistisia arvoja kohtaan, joiden pohjalle kansainväliset sopimukset ja Ruotsin perustuslaki on rakennettu.

Rambergin mukaan vasemmistoliberaalista poikkeavien mielipiteiden salliminen oikeuslaitoksissa johtaa ”maailmansotaan”, ”saksalaisiin rotulakeihin”, ”terrorisminvastaiseen sotaan” ja ”Israelin muuriin Palestiinaa vastaan”, jotka kaikki ovat Rambergin mielestä YK:n ihmisoikeussopimuksen vastaisia.

Jos joku kuvitteli, että Charlie Hebdon tiloihin tehty terrori-isku ja sitä seurannut #Jesuischarlie -kampanja lisäisivät sananvapautta ja sen arvostusta lännessä, hän erehtyi. On todennäköisempää, että sananvapauden suitsia vedetään entistä tiukemmalle.

Islamia myydään kansalle

Yleisradio uutisoi monien muiden maailman valtamedioiden tavoin, kuinka tuhat ihmistä muodosti yhdessä rauhan ketjun synagogan ympärille. Ihmisketju muodostettiin 21. helmikuuta Oslon pääsynagogan ympärille ja tapahtuma toteutettiin uutisen mukaan muslimien aloitteesta.

Lukijalle syntyy uutisesta mielikuva todellisesta kumbaya-hetkestä, jossa usean eri uskonnon edustajat protestoivat Kööpenhaminassa nähtyä juutalaisvastaista väkivaltaa vastaan. Vihdoinkin saatiin vakuuttavaa näyttöä siitä, että muslimit ovat valtaosaltaan rauhanomaisia ja vastustavat väkivaltaa.

Tundratabloids-blogi otti selvää tapahtuman taustoista. Paikalle ilmaantui kokonaista kahdeksan muslimia, jos tapahtuman järjestäjiin kuuluneet muslimit (8) jätetään pois laskuista. Muut osallistujat olivat kansallisuudeltaan norjalaisia. Tämä ei toki vähentänyt tapahtuman järjestäjien innostusta.

Yksi tapahtuman järjestäjiin kuuluneista muslimeista oli palestiinalaistaustainen Ali Chisti. Häntä ei varsinaisesti voi pitää suurena juutalaisten ystävänä, koska hän oli vuonna 2009 pitänyt Oslon kirjallisuustalossa provokatiivisen puheen otsikolla ”Miksi vihaan juutalaisia ja homoja?”. Kyseisessä puheessa Chisti mm. sanoi:

”World Trade Centeristä oli poissa useita tuhansia juutalaisia ja miksi heitä oli tavallista enemmän Mumbaissa, kun pakistanilaiset terroristit iskivät?”

Chisti itse kertoo olleensa puheen pitämisen aikaan vihainen ja on miettinyt asioita uudelleen sen jälkeen:

”Olin tuolloin vihainen. Sen jälkeen olen keskustellut paljon islamista ja muodostanut monipuolisemman kuvan kaikesta.”

Hänen mielestään Israelia kohtaan harjoitettu kritiikki ja antisemitismi on erotettava toisistaan. Chisti ei ole sanoutunut irti aiemmista Israelia arvostelevista lausunnoistaan.

Oslon kumbaya-tapahtumaa voi järjestäjien suuresta innostuksesta huolimatta pitää pannukakkuna ja Chistin ansiosta myös tahriutuneena. Tätä tietoa veronmaksajan rahoittama Yleisradio tuskin kertoo yleisölleen.

Vertailun vuoksi voi todeta, että Kööpenhaminan terroristin hautajaisiin osallistui 500 ihmistä. Osa Daily Mailin haastattelemista muslimeista piti haudattua, kaksi ihmistä murhannutta Omar El-Husseinia sankarina.

Koraania luetaan suomalaisille

Veronmaksajan rahoittama Yleisradio on päättänyt valistaa kuuntelijoitaan oikein koko rahan edestä. Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämä suomenkielinen Koraanin käännös luetaan kokonaisuudessaan Ylen Ykkösellä 7. maaliskuuta alkaen.

Koska kyseessä on uskonnollinen kirja, Ylen edustaja, ohjelmapäällikkö Kaj Färm perustelee ohjelman esittämisen yleissivistävänä:

”Uskon että tieto lisää ymmärrystä. Hirveän usein kuulee heittoja siitä, että Koraanissa sanotaan näin ja noin. Haluamme antaan suomalaisille mahdollisuuden kuunnella, mitä Koraanissa oikeasti sanotaan.”

Ohjelma ei ole pelkkää Koraanin sisälukua vaan jokaiseen puolen tunnin mittaiseen jaksoon sisältyy keskusteluosuus, jossa Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar ja professori Jaakko Hämeen-Anttila asettavat tekstin uskonnolliseen ja historialliseen yhteyteen. Tämä onkin pakko tehdä, koska Koraanin tekstistä konteksti ei tule ilmi.

Hämeen-Anttila kertoo:

”On tärkeää, että koko Koraani luetaan läpi eikä valikoida kohtia, jotka osoittavat, että islam on paha ja väkivaltainen tai hyvä ja kaunis. Koko tekstimateriaali tarjoillaan kuulijan itsensä arvioitavaksi.”

Hän myös ennakoi ohjelman mahdollisesti aikaansaamia reaktioita:

”Koska islam on aihe, joka jakaa mielipiteitä, pelkään kuulijakuntaa, joka sen sijaan, että kuuntelisi, kirjoittaa mielipidekirjoituksen.”

Koraanin käännöksiä löytyy internetistä eri kielillä. Siksi ei ole erityisen mielekästä lukea läpi koko tekstiä, vaikka ohjelma-aikaa olisikin riittävästi käytettävissä. Ei myöskään kannata pidätellä hengitystä ja odottaa, että keskustelijat avaisivat yleisölle niitä kohtia, joita esimerkiksi Islamilainen valtio käyttää omien tekojensa oikeuttamiseen.

Väkivaltaista ekstremismiä vastaan

Islamin nimissä harjoitettua väkivaltaa on vaikea peitellä. Tämä ei silti estä yrittämästä viimeiseen asti. Yksi tapa on kieltää islamin ja terrorismin yhteys käyttämällä korviketermiä, jolla ei ole mitään yhteyttä islamiin. Presidentti Barack Obama järjesti viime viikolla ”väkivaltaista ekstremismiä” käsittelevän konferenssin, johon kutsuttiin useita amerikkalaisten muslimijärjestöjen johtajia.

Yksi ryhmä jätettiin kuitenkin kutsumatta. Ryhmä uudistusmielisiä muslimeja julkaisi New York Times -sanomalehdessä koko sivun mainoksen, jossa kysyttiin, mitä muslimit voivat tehdä saadakseen takaisin ”kauniin uskonnon”.

Mainoksessa mainittiin sellaisia asioita, jotka ilmeisesti katsottiin ”liian ekstremistisiksi”:

”Meidän muslimien velvollisuus on aktiivisesti vahvistaa ja edistää universaaleja ihmisoikeuksia, kuten sukupuolten tasa-arvoa ja omatunnon vapautta.”

”Meidän on myös tunnustettava ja kovaäänisesti vaadittava, että minkäänlaisella ”Islamilaisella valtiolla” ei ole sijaa nykyaikana. Teokratia, erityisesti islamismi on todettu epäonnistuneeksi. Polku oikeuteen ja reformiin kulkee vapauden kautta.”

Näitä muslimeita ei haluta kuulla, koska he eivät kiellä islamin ja sen nimissä harjoitetun väkivallan välistä yhteyttä. Konferenssiin osallistui joukko Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä, jotka nimenomaan tavoittelevat islamilaista sharia-valtiota. He ovat Obaman hallinnolle salonkikelpoisempia kuin uudistusmieliset muslimit.

Tapio Tuurin muistokirjoitus

Vähäkyrössä asunut entinen toimittaja Tapio Tuuri nukkui pois laskiaistiistaina 17.2.2015. Tätä ennen tieto hänen vakavasta sairaudestaan oli kerrottu hänen bloginsa seuraajille.

Törmäsin ensimmäisen kerran Tapio Tuuriin Jussi Halla-ahon vieraskirjassa joskus vuonna 2006 tai 2007. En enää muista varmasti. Menin hänen kotisivuilleen ja sain tietää, että hän oli kirjoittanut kirjan ”Suomen viimeinen suvaitsematon”, joka perustui tuolloin vielä suhteellisen tuntemattoman Jussi Halla-ahon henkilöhahmoon. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että en ole lukenut kirjaa, joten joudun luottamaan asiassa muiden arvioihin.

Myöhemmin minusta tuli hänen bloginsa vakiokävijä ja vuosien varrella hänen piikikkäät, hauskat ja ajoittain räävittömät kirjoitukset tulivat tutuiksi. Tapio ei pelkästään pitänyt poliittista blogia vaan julkaisi siellä kertomuksia kissojen elämästä ja kauniita valokuvia Kyrönjoen maisemista.

Tyypillinen Tapion blogitarina kertoi jostain julkisuuden henkilöstä. Tapio itse esiintyi kertomuksessa joko itsenään tai roolihahmossaan Tuurinperä-konsernin pääjohtajana, joka hyväntahtoisesti keskusteli milloin Jani Toivolan ja milloin jonkun muun erityisen suvaitsevaisen julkisuuden henkilön kanssa.

Petri Kaivanto mainitsi muistokirjoituksessaan Tapion poliittisesta ajattelusta seuraavaa:

”Minulle Tapio oli yksi niistä harvoista ja äärimmäisen kunnioitettavista suurten ikäluokkien demareista, joka oikeasti seurasi aikaansa, ei dementoitunut tai sementoitunut, vaan pystyi eheytymään demariudesta itsenäiseksi ajattelijaksi.”

Itse en ole tästä aivan samaa mieltä. Minusta Tapion kirjoituksista kävi ilmi, että hän epäili virallista totuutta jo YYA-aikana. Monikulttuurisessa Suomessa usein käytettyä rasismisyytöstä hän vertasi mielestäni osuvasti YYA-ajan syytteisiin ”neuvostovastaisuudesta”. Hän tunnisti ns. virallisen totuuden ja sen hyvät viholliset eri aikakausina ja ymmärsi, miten kritiikittömästi monet seurasivat valtaideologiaa, vaikka todellisuus oli aivan jotakin muuta kuin korulauseet.

En tuntenut Tapiota ihmisenä hyvin mutta blogikirjoituksissa ilmeni joskus hänen synkempi puolensa. Oli ilmeistä, että Tapio on joutunut elämässään kohtaamaan myös pettymyksiä. Ajoittaiset katkeruuden purkaukset tosin jäivät yleensä lyhytkestoisiksi mutta kertoivat elämän kolhimasta miehestä, joka tästä huolimatta jaksoi vanhoilla päivillä osallistua internetissä käytävään keskusteluun ja tuomaan oman panoksensa siihen.

Itse tapasin Tapion vain kerran ja se tapahtui heinäkuussa 2012 ”konsernivierailulla”. Näin vanhan, harmaantuneen miehen, jonka silmien välähdys keskustelun lomassa kertoi, että ajatuksen terävyys ei ollut kadonnut iän myötä minnekään. Sain myös kunnian nähdä Kille-kissan vanhoilla päivillään mutta valitettavasti Pomo pysytteli vierailuni ajan piilossa.

Yksi asia, joka yhdistää minua, Tapiota ja monia muita ”voiman pimeän puolen” kirjoittajia, on epäily vallitsevia totuuksia kohtaan. Tapio osasi hyväntahtoisesti pilkata niitä, jotka kaikkein innokkaimmin julistivat virallista ideologiaa ja samalla omaa moraalista erinomaisuuttaan. Tässä vaiheessa harmittaa vain se, että en Tapion eläessä kertonut näin kaunopuheisesti, kuinka paljon häntä arvostan. Lepää rauhassa, Tapio.

Nuori arabitaustainen taparikollinen

Otsikossa mainituilla sanoilla Ylen aamu-tv luonnehti Kööpenhaminassa äskettäin terrori-iskun toteuttanutta nuorta muslimimiestä. Joillekin tämä suhteellisen neutraali luonnehdintakin on liikaa. Surkuhupaisaa Migrant Tales -blogia pitävä Enrique Tessieri siteeraa tanskalaista muslimiystäväänsä:

”Kansallisella TV2-kanavalla asemiestä kuvattiin alusta alkaen arabin näköiseksi ja vaaleaihoiseksi. Jonkun pitäisi kysellä näiltä TV2:n islamofobeilta, miltä arabin näköinen henkilö näyttää ja mistä he tiesivät, että hän on arabi.”

Tessierin muslimiystävä Bashy Quraishy tuntui olevan erityisen pahoillaan siitä, että islam otettiin käsittelyyn jo ennen, kuin tekijän henkilöllisyys oli selvillä. Tekijäksi paljastui myöhemmin 22-vuotias palestiinalaistaustainen Omar Abdel Hamid El-Hussein. Hän oli päässyt kaksi viikkoa aiemmin vankilasta ja halusi lehtitietojen mukaan päästä Islamilaisen valtion riveihin taistelemaan.

Kööpenhaminan uhrit olisivat todennäköisesti hengissä, jos tanskalaiset olisivat päästäneet nuoren muslimimiehen toteuttamaan kutsumustaan Syyriassa.

Terrori-iskun motiivina oli selkeästi iskeä ruotsalaista taitelijaa Lars Vilksiä vastaan ja toisaalta iskeä juutalaiseen synagogaan ja tappaa juutalaisia siksi, että he ovat juutalaisia. Vilks oli yhdessä Ranskan suurlähettilään kanssa tilaisuudessa, jonka aiheena olivat taide, jumalanpilkka ja ilmaisuvapaus. Terroristi onnistui tuossa tilaisuudessa surmaamaan elokuvaohjaaja Finn Nørgaardin.

Synagogalla, jossa pidettiin nuoren tytön Bat Mitzvah -juhlaa, tappaja onnistui vielä surmaamaan tilaisuuden turvallisuudesta vastanneen 37-vuotiaan Dan Urzanin. Myöhemmin tappaja menehtyi poliisin luoteihin. Molemmissa tilaisuuksissa kuolonuhrien määrä olisi voinut olla paljon suurempi ilman poliisivartiointia.

Kenen vastuu?

Kokonaisuudessaan tanskalaiset poliisit hoitivat tilanteen kohtuullisen hyvin. Heitä ei voi syyttää tapahtuneesta. Islamilaisesta terrorismista on kuitenkin tullut tavanomainen osa eurooppalaisten kaupunkien arkipäivää. Miksi näin on käynyt? Miksi pienessä kahvilassa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen tarvitaan poliisivartiointi? Miksi nuoren tytön Bat Mitzvah -juhlaan tarvitaan turvallisuusjärjestelyt varmistamaan, että tilaisuus sujuu ilman häiriöitä? Tämä kaikki tapahtuu 2010-luvun eurooppalaisessa suurkaupungissa. Miksi eurooppalaiset johtajat eivät tee mitään ongelman syille vaan välttelevät niiden käsittelyä puheissaan?

Tanskan pääministeri Helle Thorning-Schmidt puhui silmin nähden järkyttyneenä ja lausui:

”Kyse ei ole lännen ja islamin välisestä taistelusta eikä myöskään muslimien ja ei-muslimien välisestä kamppailusta. Kyse on taistelusta yksilönvapauden varaan rakennettujen arvojen ja pimeän ideologian välisestä taistelusta.”

Poliitikkojen vakiintunut tapa on jättää islam mainitsematta terrori-iskujen yhteydessä. ”Pimeän ideologian” tarkempaa sisältöä ei kerrota eikä ole tarkoituskaan. Näin toimitaan, vaikka iskun tekijät olisivat sanoneet puolustavansa islamin profeetta Muhammadia ja Allahia. Taisteluhuuto Allahu Akbar tarkoittaa vain, että asialla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Se, että muslimit häpäisevät Ranskassa satoja juutalaisia hautoja, ylittää uutiskynnyksen vain satunnaisesti. Äskettäin Ranskan itäosassa sijaitsevassa pienessä kylässä häpäistiin satoja hautoja. Tällaista tapahtuu jatkuvasti nykypäivän Euroopassa. Siitä on tullut normaalia. Tämä hinta kuitenkin halutaan maksaa, jos vapaasti tulkitsee Britannian pääministeri David Cameronin sanoja:

”Tanska ja Britannia ovat molemmat menestyneitä monietnisiä ja -uskontoisia demokratioita emmekä voi sallia noiden arvojen vahingoittuvan tällaisen väkivallan takia.”

Muutama terrori-iskun uhri silloin tällöin on käypä hinta ”monietnisestä ja -uskontoisesta” yhteiskunnasta ainakin poliittisen eliitin mielestä. Vielä 1980-luvun lopulla Tanska oli uskonnollisesti varsin homogeeninen. Ihmisistä 90 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Mikäli tarkastelee historiaa pitemmälle, Tanska ja Britannia ovat olleet etnisesti ja uskonnollisesti varsin yhtenäisiä melkein koko historiansa ajan.

Valtava muutos on tapahtunut muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Väestöllliselle muutokselle ei löydy vertailukohtaa historiasta, mikäli valloituksia ei oteta lukuun. Kaikki on tapahtunut rauhanomaisesti ilman sotia.

Poliitikot eivät kuitenkaan voi sanoa, että terrori-iskujen yleistyminen on tämän muutoksen seuraus, koska tällöin heidän ennestäänkin vähäinen uskottavuutensa olisi mennyttä. Cameron ja Thorning-Schmidt ovat tehneet valintansa, vaikka he saattavat ehkä sisällään ajatella, että tämä muutos johtaa yhteiskuntien todennäköiseen tuhoon.

Mitä enemmän islam saa jalansijaa yhteiskunnassa, sitä heikompi on sananvapauden tila. Islam on tullut Eurooppaan monikulttuurisuuden sateenvarjon alla eräänlaisena Troijan puuhevosena. Eurooppalaiset muslimijohtajat saattavat puheissaan puolustaa sananvapautta, mutta jo seuraavassa lauseessa he sanovat, että sananvapaus ei koske heidän uskontonsa tai pyhien arvojensa loukkaamista. Huolestuttavan monet eurooppalaiset poliitikot ovat tästä asiasta samaa mieltä.

Edit: korjattu bat mitzvah

Islamilainen pahuus ja länsi

Islamilainen valtio on koko olemassaolonsa ajan edustanut niin käsittämätöntä julmuutta ja pahuutta, että sen selittäminen parhain päin tuntuu mahdottomalta. Tämä ei silti tarkoita, että selittelijöistä olisi puutetta. Asia on pikemminkin päinvastoin. Selittelijöitä löytyy ja parhaat heistä ovat länsimaiden poliittisia johtajia.

Näyttävä julmuus huipentui äskettäin, kun Islamilainen valtio teloitti jordanialaisen lentäjän polttamalla tämän elävältä. Moni on ehkä nähnyt videon tapahtuneesta, joten en lähde sitä linkittämään. Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ilmaisi närkästyksensä tapahtuneesta ja kutsui maailman uskovia tuomitsemaan ne, jotka käyttävät uskontoa pahuuden oikeuttamiseen.

Obama käytti tilaisuutta hyväkseen ja muistutti Jeesuksen nimissä tehdyistä pahoista teoista kuten ristiretkistä ja inkvisitiosta. Kansallisella rukousaamiaisella hän sanoi, että uskon ilmauksia on käytetty hyvän instrumentteina mutta niitä on myös vääristelty pahan nimissä:

”Pakistanilaisesta koulusta Pariisin kaduille olemme nähneet väkivaltaa ja terroria, jota harjoittavat väittävät puolustavansa uskoa ja omaa uskontoaan islamia, vaikka he todellisuudessa pettävät sen.”

Obama ei maininnut sanallakaan radikaalia islamia, jihadisteja tai islamilaisia ekstremistejä. Hän vain toisti länsimaisten johtajien usein mainitseman kannan, jonka mukaan islamin nimissä harjoitetulla väkivallalla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Presidentti varoitti kristittyjä:

”Ennen kuin korostamme omaa erinomaisuuttamme ja sanomme, että tällaista tapahtuu vain muualla, muistutan, että ristiretkien ja inkvisition aikakaudella tehtiin kammottavia tekoja Kristuksen nimissä.”

Hän myös sanoi, että tätä tapahtui myös Yhdysvalloissa:

”Orjuutta ja Jim Crow –lakeja puolusteltiin liian usein kristinuskolla.”

Kun ottaa huomioon länsimaiden nykyisen valtaideologian, Obaman lausunnoissa ei ole mitään poikkeuksellista, vaikka ne olisivat kuinka virheellisiä tahansa.

Dallasilaisen baptistikirkon pastori Robert Jeffress sanoi, että Obaman vertauksessa on kaksi ongelmaa:

”Kun kristityt käyttävät väkivaltaa, he toimivat vastoin Jeesuksen opetuksia. He eivät löydä yhtäkään Uuden Testamentin kohtaa, joka oikeuttaisi väkivallan käytön vääräuskoisia vastaan. Toisaalta radikaalit islamistit voivat osoittaa useita Koraanin kohtia, jotka vaativat muslimeja ristiinnaulitsemaan vääräuskoiset.”

Keskiviikkona YK:n alainen ryhmä raportoi, että Islamilainen valtio ristiinnaulitsee irakilaisia lapsia ja hautaa heitä elävältä. Muita myydään seksiorjiksi ja jopa 18-vuotiaita poikia käytetään itsemurhapommittajina. Jeffress totesi:

”He seuraavat islamin perustajan profeetta Muhammadia, joka teurasti vastustajiaan ja katkoi heiltä päitä.”

Obamako muslimi?

Obama on puolustanut islamia sellaisella innokkuudella, että monet pitävät häntä muslimina. Kesäkuussa 2009 Obama piti Kairossa puheen, jossa hän sanoi:

”Islamilla on kunniakas suvaitsevaisuuden perinne.”

Kun Yhdysvaltojen suurlähettiläs surmattiin Libyan Benghazissa, Obama arvosteli islamin profeetasta tehtyä pilkkaelokuvaa puheessaan YK:n yleiskokouksessa:

”Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka herjaavat islamin profeettaa.”

Vapaan maailman johtaja on myös maailman johtava islamin puolustaja mutta onko hän muslimi? Islamilaisen lain mukaan häntä voi perustellusti pitää muslimina, koska hänen kenialainen isänsä oli muslimi. Myös hänen indonesialainen kasvatti-isänsä Lolo Soetoro oli muslimi. Daniel Pipes pohdiskelee tässä artikkelissa Obaman muslimitaustaa. Sen perusteella tietyt asiat viittaavat selkeästi muslimitaustaan mutta ei ole perusteltua väittää, että Obama olisi koskaan ollut uskovainen muslimi. Hänen kasvatti-isänsäkään ei ollut sellainen.

Itse asiassa Obaman käsitykset islamista edustavat länsimaisen vasemmistoliberalismin valtavirtaa eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä presidentin uskonnollisesta vakaumuksesta. Myös hänen tapansa relativisioida islamin nimissä tehtyjä julmuuksia vertaamalla niitä ristiretkiin ja inkvisitioon kuuluu liberaalien yleisesti käyttämään retoriikkaan.

Edellä mainittu ei kuitenkaan tee Obamasta yhtään parempaa johtajaa vastaamaan radikaalin islamin uhkaan. Islamin nimissä harjoitetun väkivallan relativisointi kertoo, että hänen mielestään islamissa ei ole mitään ongelmaa. On vain ihmisiä, jotka käyttävät väärin islamia. Tällainen käsitys tekee radikaalin islamin ideologisen vastustamisen mahdottomaksi.

Siksi Islamilainen valtio ei hänen retoriikassaan edusta islamia vaan ”väkivaltaista ekstremismiä”, joka ei ole erityisen kuvaava termi mutta sopivan poliittisesti korrekti ainakin. Väkivaltaista ekstremismiä ei voi eikä tarvitse vastustaa ideologisella tasolla, koska kyseessä ei ole poliittinen ideologia.

Koska Obama vastustaa vain väkivaltaista ekstremismiä, hänen ei tarvitse vastata epämiellyttäviin kysymyksiin siitä, miksi hän tapasi Muslimiveljeskunnan edustajia Valkoisessa talossa. Muslimiveljeskunnan edustajat eivät ehkä harjoita väkivaltaista ekstremismiä mutta he jakavat samat ideologiset tavoitteet kuin Islamilainen valtio. He tavoittelevat kalifaattia ja haluavat alistaa koko maailman islamilaisen sharia-lain alaisuuteen. Erona Islamilaiseen valtioon on vain se, että he eivät avoimesti käytä väkivaltaa tavoitteen toteuttamiseen. Tämä ei kuitenkaan tee heistä länsimaiden kannalta yhtään vähemmän vaarallisia.

Itse asiassa yksikään länsimainen johtaja ennen Obamaa ei ole toiminut yhtä tarmokkaasti Muslimiveljeskunnan hyväksi. Obama näkee yhteistyön Muslimiveljeskunnan kanssa keinona vastustaa al-Qaedaa.

Obaman edeltäjä George W. Bush ei tosin ollut paljon parempi. Hänkään ei kyennyt haastamaan islamia ideologiana vaan taisteli terrorismia vastaan. Terrorismikaan ei ole ideologia vaan asymmetrisen sodankäynnin muoto. Heti 9/11-terrori-iskujen jälkeen Bush kutsui islamia rauhan uskonnoksi, vaikka maata oli kohdannut pahin hyökkäys sitten Pearl Harborin. Ei siis kannata ihmetellä, miksi länsi kerrasta toiseen osoittaa kyvyttömyyttä kohdata vihollisensa silmästä silmään.

Yksittäistapauksia - ei saa yleistää

Blogikollega Kumitonttu toteaa kirjoituksessaan aivan oikein, että viime päivien uutisoinnissa, jossa rikoksen tekijän taustasta ei kerrota yhtään mitään, on kyse median rappiosta. Valtamedian varassa elävät ihmiset eivät tiedä, että Porissa 17-vuotiaan lenkkeilijätytön surmasta epäilty edustaa kulttuurillisesti meitä rikkaampaa vähemmistöä. Neljänteen valtiomahtiin luottava ei myöskään tiedä, että Amorella-laivalla raiskanneet ”nuoret” eivät olleet nimeltään Sven, Göran tai Åke, vaan kyse oli Ruotsin työvoimapulan paikkaajista.

Journalistilla on eettiset ohjeensa ja niiden mukaan tietojen pimittäminen suurelta yleisöltä on aivan oikein. On olemassa riski, että suuri yleisö tekee yksittäistapauksista vääriä johtopäätöksiä eli yleistää tapahtumien perusteella koko etnisen ryhmän epäkelvoksi. Kun vähemmistö rötöstelee, tiedot pimitetään ja kuvat pikselöidään. Kantaväestön kohdalla etnistä taustaa korostetaan erikseen. Jari Taponen Helsingin poliisista auttaa tässä mielellään. Nyrkkisääntö on seuraava: Mitä huonommin meitä kulttuurillisesti rikkaampien vähemmistöjen edustajat käyttäytyvät, sitä enemmän media pimittää tietoja rikoksentekijöiden taustasta.

Peittelyä

Kuluneet viikot ovat olleet monikulttuuriprojektin kannalta erityisen huonoja. Ensin Oulun Tuirassa somalimies surmasi kirveellä kaksi ihmistä. Sanat mielenterveysongelma ja yksittäistapaus vilahtelivat uutisoinnissa taajaan. Luonnollisesti asialla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa. Nettipoliisi oli lähinnä huolissaan siitä, että asia herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Joku oli kuulemma sanonut pahasti somalille Facebookissa ja koko somaliyhteisö oli aivan paniikissa.

Kun peittely ei enää ole mahdollista, suurta yleisöä harhautetaan kiinnittämällä huomio muihin asioihin. Helsingissä riehuneen nuorisojengin kohdalla rikoksen tekijöistä tehtiin uhreja ja varsinaisia rikollisia olivat ne, jotka keskustelivat näiden äidin kullannuppujen tekosista sosiaalisessa mediassa. Tämän menetelmän voisi nimetä Taposen metodiksi Helsingin poliisissa rikoksia ennalta ehkäisevän komisario Jari Taposen mukaan. 

Porissa tapahtuneen surman uutisoinnissa suomalainen media alentui kuitenkin ensimmäistä kertaa käyttämään valkopikselöintiä rikoksesta epäillyn etnisen taustan peittämiseen. Tämä tapa muodostuu ajan mittaa rutiiniksi, jos monikulttuuriprojekti kehittyy samalla tavalla kuin naapurimaassamme Ruotsissa. Suomessa on sentään vielä kurittomiakin toimittajia, jotka kertovat epäiltyjen etnisen taustan epäsuorasti. 

”Oikeuden avuksi paikalle oli varattu somalin kielen tulkki.”

Ruotsiin on valtamedian, vai pitäisikö sanoa palturilehdistön, ansiosta kehittynyt laaja samizdat-verkosto eli vaihtoehtoisia uutislähteitä, jotka kertovat sen, mitä palturimedia peittelee. Amorellan tapauksessa kyse oli ”ruotsalaisista”, ja Ruotsin vaihtoehtomedia kertoi heti, että tekijät olivat somaleita. Vaihtoehtomedia oli jopa kaivanut esiin epäiltyjen nimiä Tukholman käräjäoikeuden asiakirjoista.

Suomalainen vaihtoehtomedia

Suomessa vaihtoehtomedia ei ole vielä kehittynyt yhtä pitkälle kuin Ruotsissa. Täällä rikoksentekjöiden henkilöllisyyden selvittämiseksi täytyy nähdä enemmän vaivaa. Täytyy kahlata pitkiä viestiketjuja Ylilaudalla tai Kaksplus-lehden keskustelufoorumilla. Jos sieltä ei löydy mitään, pitää vielä mennä Vauva-lehden foorumille tai murha.info-sivustolle. Nopeat syövät tässä hitaat, koska aina valpas nettipoliisi poistattaa aktiivisesti tietoja uhkailemalla sivustojen ylläpitäjiä. Ruotsissa uhkailu ei enää onnistu, koska vaihtoehtoiset tietolähteet, kuten Flashback forum, sijaitsevat amerikkalaisilla palvelimilla.

Ilman vaihtoehtoisia tietolähteitä ei voi tietää, että yhden Amorellan raiskauksesta epäillyn nimi on Mohammed Ahmed Abdi tai että Porin surmasta epäilty diggaa Tarja Halosta.

Someilu ei kuitenkaan ole suomalaisen kantaväestön yksinoikeus. Amorellalla tapahtunut raiskaus on kirvoittanut kommentteja myös maahanmuuttajilta varsin yllättävässä paikassa, nimittäin Peter Fryckmanin Facebook-seinällä, jonne harva eksyy vahingossa. (kuvaruutukaappaus tässä)

Sieltä voi käydä lukemassa mm. seuraavan Mona Abdi –nimisen henkilön kommentin:

”  "Suomessa tapahtuu päivittäin erilaisia rikoksia mm. väkivaltaan liittyen - murhia, raiskauksia ja lasten hyväksikäyttöä. Ihan turhaa siitä somalialaisia syyttää.. Jos yksi somali tekee kerran rikoksen, se ei liity kaikkiin somalialaisiin. Suomi on suurin missä perhesurma-tapauksia tapahtuu koko Pohjoismaissa. Somalikulttuuriin eivät kuulu naisten raiskaukset eikä minkäänlaiset väkivallat. Turha sanoa mitään somaleista, vaikka itse syyllistytte moisiin naisten ja lasten hyväksikäyttöön. Meidän kulttuurissa ei raiskata naisia, mutta vika on suomalaiset naiset jotka tarjoavat helposti. Te olette sairaita kateellisia syökää rauhassa teidän mielialalääkkeitä."

Mona Abdin kommentin perusteella kannattaisi ehkä jättää tapaus kommentoimatta ja antaa Jari Taposen kaltaisen ammattiselittäjän siirtää huomio muualle. Muuten ihmisille voi syntyä väärä käsitys somaleista. Hehän ovat kiitollisia heille myönnetystä turvapaikasta ja veronmaksajan tarjoamasta elatuksesta. Jos eivät ole, se on rasismin syytä.

Monikulttuuriprojektin kannalta viime päivät ovat olleet suorastaan katastrofaalisia. Helsingissä sukuelintään 10-vuotiaille tytöille vilautellut mies on kuulemma ihonväriltään ruskea. Helsingin Munkkiniemessä mummo liukastui jalkakäytävällä. Paikalle saapunut pariskunta ei suinkaan auttanut vanhaa naista ylös vaan ryösti tämän. Mitäs meni mummo liukastelemaan!'

Onneksi suvaitsijan usko ei horju. Ongelmien välttämiseksi vihapuheen rajat tulee määritellä ja natsille pitää nauraa. Jos ei onnistu, niin opettele uimaan ja muista, että sulkeutumalla emme voi voittaa vaikeuksia. Muistavathan kaikki, että tässä kirjoituksessa käsitellyt rikokset ovat yksittäistapauksia, joiden perusteella ei saa yleistää. Teoilla ei myöskään ole mitään tekemistä islamin kanssa.