tiistaina, marraskuuta 11, 2014

Jihadisti kohtaa terapiayhteiskunnan 2


Muutama viikko sitten kirjoitin, kuinka Suomessa aiotaan tarjota lääkkeeksi terapiaa Syyriassa taistelleille uskonsotureille. Sama on nyt toistumassa Britanniassa, jossa myös sovelletaan Tanskan mallia taistelijoiden kesyttämiseen.

Tapa, jolla asia esitetään yleisölle, näyttää samanlaiselta kuin Suomessa. Toisaalta esitetään kovanaamaa ja toisaalta tarjotaan mahdollisuutta osallistua sopeuttamisohjelmaan. Suomessa sisäministeriön sisäisen turvallisuuden päällikkö Jaana Mankkinen sanoi pontevasti, että jihadisteja ei hyysätä. Britanniassa sisäministeri Theresa May sanoi, että terroristien sympatiseeraajat saavat tuntea lain koko voiman.

Todisteiden kerääminen Syyriassa tapahtuneista asioista on brittiviranomaisille yhtä vaikeaa kuin suomalaisille. Lisäksi pitää ottaa huomioon poliittisen korrektiuden vaatimukset. Daily Mailin siteeraama nimetön Whitehallin virkamies totesi:

”Poliisi ja MI5 ovat varovaisia käsitellessään Syyriasta palaavia, koska he eivät halua häiritä yhteisöjen välistä rinnakkaineloa (community cohesion).”

”He haluavat tietysti suojella kansallista turvallisuutta, mutta ilman vakuuttavia todisteita palaajia voi olla vaikea pidättää ja syyttää.”

Poliisijohto vakuuttaa, että jokainen Syyriasta palaava jihadisti käsitellään tapauskohtaisesti. Tukena on mielenterveysalan asiantuntijoita ja sosiaalityöntekijöitä. Samalla tarkkaillaan Tanskan jihadistien rehabilitointiohjelmaa, joka tarjoaa palaajille runsaasti tukea ja neuvontaa.

Toisin kuin Suomessa Britanniassa ei tarvitse enää säätää terrorisminvastaista lainsäädäntöä. Terrorismilakeihin erikoistunut lakimies Geoffrey Robertson sanoo, että hallituksella on kansainvälisen oikeuden vaatima velvollisuus syyttää jihadisteja, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Hän sanoi:

”Meidän tarvitsee vain tiukasti sitoutua syyttämään kaikkia kotiin palaavia Islamilaisen valtion taistelijoita, jotka ovat Britannian kansalaisia. Se on velvollisuutemme emmekä tarvitse uusia lakeja sitä varten.”

Kaikki eivät kuitenkaan pidä ankaria oikeustoimia hyvänä asiana. Professori Peter Neumann Lontoon King's Collegen radikalisoitumiseen keskittyneestä tutkimusyksiköstä sanoo, että hallituksen tulisi keskittyä radikalisoitumisen torjuntaan:

”Ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, haluavat lopettaa mutta tuntevat olevansa ansassa, koska hallitus puhuu vain heidän passittamisestaan vankilaan 30 vuodeksi.”

Jos arvata sopii, kovin moni jihadisti tuskin tulee tuntemaan lakia sen kaikessa ankaruudessaan. Sen sijaan saatetaan nähdä yhä uusia ”spontaaneja” terrori-iskuja kuten Kanadan Ottawassa vähän aikaa sitten. Äskettäin Britanniassa pidätettiin neljä miestä, joiden tarkoituksena oli iskeä ensimmäisen maailmansodan muistojuhlallisuuksiin.

Ekstremismin torjuntaan

Brittihallitus ei muutenkaan ole istuskellut toimettomana kasvavan islamilaisen radikalismin uhan alla. Konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus suunnittelee erityisiä ekstremismin estämismääräyksiä (Extremism Disruption Orders), joiden avulla tuomari voisi kieltää ekstremisteiltä julkiset esiintymiset, mielenosoitukset tietyillä paikoilla ja jopa postaukset Facebookin tai Twitteriin ilman erikseen myönnettyä lupaa.

Hallituksen lakiesitys on tietysti tehty islamilaisen terrorismin takia, tai ainakin siltä näyttää. Tosin valtiovarainministeri George Osborne kertoi vaalipiirinsä äänestäjille lähettämässään kirjeessä, että tarkoituksena on ”poistaa ekstremismi kaikissa muodoissaan” ja että niiden avulla rajoitettaisiin niiden toimintaa, jotka ”levittävät vihaa mutta eivät riko lakeja”.

Osbornen mukaan uudet määräykset, jotka sisältyisivät konservatiivien vaaliohjelmaan, kattaisivat kaikki toimet, jotka ”oikeuttavat vihan” ihmisiä kohtaan näiden uskonnon, sukupuolisen suuntautumisen tai vammaisuuden takia.

On helppo havaita, että määräykset antaisivat viranomaisille laajat valtuudet tulkita, mikä on ”ekstremismiä” ja mikä ei ole. Ekstremismin määritelmä on laadittu tarkoituksellisen väljäksi, jotta ei tulisi kuvaa, että lakiehdotus olisi tehty muslimeja silmällä pitäen.

Ehdotus on saanut Britannian ateistit ja kristityt vastustamaan lakiehdotusta yhteisrintamassa. Britannian vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Keith Porteous Wood toteaa:

”Hallituksella tulisi olla kaikki mahdolliset keinot käytössään ekstremismin ja terrorismin torjunnassa mutta lakeja on jo valtavan paljon, joten ekstremismin torjuntamääräysten kaltaiset ankarat keinot pitäisi pysytä perustelemaan paremmin, koska ne ovat lähes kumoamattomia ja loukkaavat yksilönvapauksia.”

”Ilman tarkkoja lainsäädäntöön kirjattuja määritelmiä ekstremismiksi katsottujen toimien tulkinta on subjektiivista ja siten mahdollistaa nykyisen tai tulevan autoritaarisen hallinnon harjoittaman vallan väärinkäytön.”

Kristillisen instituutin apulaisjohtaja Simon Calvert puolestaan sanoo, että evankeliset kristityt, jotka arvostelevat homoliittoja ja väittävät, että kaikki uskonnot eivät ole samanlaisia, voivat joutua syytetyiksi ekstremismistä:

Jokainen, joka ilmaisee vähänkin Tasa-arvolain kanssa ristiriidassa olevan mielipiteen, voidaan asettaa samalle viivalle Anjem Choudaryn, Islamilaisen valtion tai Boko Haramin kanssa.”

Sekä ateistien että kristittyjen edustaja ovat tietysti oikeassa. He eivät kuitenkaan ymmärrä, että poliittinen korrektius ja yhteisöjen välinen rinnakkainelo vaativat juuri ehdotetun kaltaista lainsäädäntöä.

Modernissa liberalismissa on yksi kuolemansynti ja se on syrjintä. Jos brittihallitus toimisi terveen järjen mukaisesti ja keskittyisi islamilaisen radikalismin torjuntaan, se saattaisi loukata muslimien tunteita ja tämä puolestaan heikentäisi yhteisöjen välistä koheesiota. Kristittyjen ja ateistien väkivaltapotentiaali on kaukana muslimien vastaavasta, joten heidän edustamansa ”ekstremismi” ei oikeasti uhkaa ketään. Heitä kuitenkin pitää myös rangaista, jotta hallitus näyttäisi itselleen ja äänestäjilleen olevansa tasapuolinen.

Jotkut ateistit ja kristityt lisäksi ärsyttävät oikeita ekstremistejä eli muslimiradikaaleja, jotka saattavat näiden vihapuheiden takia ryhtyä väkivaltaisiksi. Näin se ainakin menee ainoan oikean opin mukaan.

Ei mene päivääkään ilman, että poliittinen vasemmisto syyttäisi jota kuta ”vihan lietsonnasta” tai ”ekstremismistä”. Myös kristityt, ateistit ja oikeistolaiset syyllistyvät samaan. Twitter-postauksia keräämällä saisi helposti kasaan ekstremismin estämismääräykseen tarvittavan aineiston.

Tunnettu Britanniassa asuva muslimiradikaali Anjem Choudary on mielenosoituksissa vaatinut kuolemanrangaistusta jokaiselle, joka loukkaa islamin profeetta Muhammadin sanomaa. David Cameronin johtama brittihallitus ei katko Allahin pilkkaajilta päitä mutta työskentelee kuitenkin Choudaryn ja hänen uskonveljiensä puolesta tekemällä islamin arvostelun vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi.

4 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Niin, Theresa May ja Cameron on enemmänkin keskittynyt Jihadin vastustajien, kuten Gert Wildersin ja Atlas Shrugsin vastaiseen taisteluun ja Thorsin kaltaisten islam myönteisten fatwojen antamiseen.
Heidän fatwansa ISIS:tä kuuluu:

“ Their actions have absolutely no basis in anything written in the Quran. What they believe has no resemblance whatsoever to the beliefs of more than a billion Muslims all over the world.”

Kumitonttu kirjoitti...

Punavihreä totalitarismi on edennyt vaiheeseen, jossa kaikkinainen poliittisen eliitin arvostelu voidaan kieltää. Avuksi tarvittiin laajamittaista maahanmuuttoa ihan kuin bolsevikit laajensivat omaa elinaluettaan monikulttuuriseksi imperiumiksi.

Hämmentävän samankaltaisesti toistuvat ihmiskunnan epäonnistumiset sukupolvesta toiseen.

Vasarahammer kirjoitti...

Tulee väistämättä mieleen tämä

Article 58 of RSFSR Penal code

Kari kirjoitti...

Juu. Kaikenlaisia vihapuhe-lakeja tarvitaan, kun hallitus alkaa menettää luottamuksensa kansalaisiin.