Olen jonkin aikaa miettinyt
kirjoittavani kirjoitussarjan, jossa käsittelisin syitä
islam-kritiikille. Sopivaa tilaisuutta ei ole toistaiseksi tullut.
Äskettäin törmäsin kirjoitukseen,
jossa väitetään, että islam-kriitikot ovat ääri-islamistien
sätkynukkeja ja elävät näiden kanssa symbiottisessa suhteessa.
Väite on todella lapsellinen ja alkujaan lähtöisin Husein
Muhammedilta. Tällä kertaa esittäjänä on kuitenkin vihreä
diplomi-insinööri Touko Apajalahti.
Käyn sitten aikanaan
kirjoitussarjassani läpi asiat, jotka ovat nykyiseen tilanteeseen
johtaneet. Lyhyesti voi sanoa, että ns. vastajihadismi on täysin
luonnollinen vastareaktio aggressiiviselle islamistiselle
politiikalle ja poliittisen islamin nousulle. Jos joku sanoo
haluavansa tuhota sinut ja sen mitä pidät arvokkaana, asiaan voi
suhtautua monella tavalla. Yksi vaihtoehto on olettaa, että sanoja
on tosissaan ja että hänen edustamallaan käsityksellä on
riittävästi kannatusta uhatakseen niitä asioita, joita pidät
arvokkaina ja puolustamisen arvoisena.
Islam-kritiikin motiivit
Apajalahti näkee islam-kritiikin
motiivit varsin kyynisesti:
”myös viestin välittäjä hyötyy
luodessaan islam-kammoista ilmapiiriä ja saadessaan tätä kautta
blogikommentteja, facebook-tykkääjiä, äänestäjiä ja lopulta
valtaa. Suhde ääri-islamistin ja islam-kriitikon välillä on siis
myös symbioottinen.”
Kaiken takana on siis halu tuoda
itseään esille ja pyrkiä valtaan. Ilkeästi voisi sanoa, että
kirjoittaja peilaa omia motiivejaan vastapuolelle. Hän kuvittelee,
että ne toiset haluavat samaa kuin hän itse.
Kirjoituksen kommenttiosastolla
Oula Lintula esittää yhden perinteiseen länsimaiseen
vapauskäsitykseen liittyvän motiivin islam-kritiikille. Tämä on
sinänsä ymmärrettävä ja oikeutettu peruste suhtautua
islamilaiseen lakiin ja islamilaiseen ideologiaan sisältyvään
ylivaltapyrkimykseen.
Yksi tunnetuimmista islam-kriitikoista,
hollantilainen poliitikko Geert Wildersin taas vastustaa
islamilaista ideologiaa, jota hänen mielestään ei tulisi
rinnastaa kristinuskoon tai juutalaisuuteen vaan muihin
totalitaristisiin ideologioihin kuten kommunismiin ja fasismiin.
Wilders erottaa ideologian ja ihmiset tunnustaen, että on olemassa
maltillisia muslimeja mutta ei maltillista islamia.
Jotakin toista taas inhottavat eräät
islamilaiseen kulttuuriin liittyvät vastenmieliset tavat kuten
kunniamurhat, naisten sukuelinten silpomiset ja brutaalit
rangaistukset, joita kaikkein eniten islamin vaikutuksen alla
olevissa yhteiskunnissa harjoitetaan.
Islam-kritiikin kritiikki
Islam-kriitikkoja arvostellaan eniten
siitä, että he näkevät islamin samalla tavalla kuin Osama bin
Laden ja unohtavat maltilliset muslimit kuten Zuhdi
Jasserin tai Suomessa Husein Muhammedin.
Useimmat islam-kriitikot ovat kuitenkin
tutustuneet Koraaniin ja islamin profeetta Muhammadin elämään. Ei
ole islam-kriitikoiden vika, että niistä muotoutuva kuva on
lähempänä Osama bin Ladenin tulkintaa kuin Zuhdi Jasserin. Jos
lisäksi mietitään kehitystä islamilaisissa maissa, maltillisuus
on siellä arabikevään innostuksen jälkeen laskussa ja sharia-laki
nousussa.
Touko Apajalahden kirjoituksessa
esitetään resepti oikealle islam-kritiikille:
”Todellista islam-kritiikkiä olisi
asettaa fundamentalistien asema muslimien keskuudessa
kyseenalaiseksi. Millä oikeudella he julistavat oman tulkintansa
oikeaksi? Tässä paras keino on tukea ja nostaa esiin maltillisen ja
sekulaarin islamin ääniä - muutos kun syntyy helpommin sisältä
päin kuin ulkoa annettuna. Heillä myös on usein youtuben
faanaatikkovideoista ja jenkkien kristillisiltä tv-kanavilta
hankittua tietoa parempi asiantuntemus kritiikin esittämiseen.”
Tämä lähestymistapa olisi ihan hyvä,
jos se ei olisi niin epärealistinen. Länsimaisella
islam-kriitikolla ei ole mitään vaikutusvaltaa siihen, miten
kehitys muslimien keskuudessa etenee. Itse asiassa tukemalla
maltillisen ja sekulaarin islamin ääniä, näistä tehdään
”siionistien kätyreitä” ja lännen sätkynukkeja. Länsimaiden
kansalaiset ja hallitukset eivät pysty merkittävästi vaikuttamaan
islamilaisen maailman sisäiseen kehitykseen maltillisten eduksi.
Arabikevään jälkeinen islamismin nousu osoittaa tämän selkeästi
ja kertoo lännen vaikutusvallan vähäisyydestä.
Sen lisäksi monet ”maltillisen
islamin äänet”, joita lännessä on tuettu ovat jälkikäteen
osoittautuneet puhdasoppisen islamilaisiksi. Hyvänä esimerkkinä
voi mainita edesmenneen imaami Khodr Chehabin, joka suomalaismediassa
kertoi enemmän tai vähemmän suoraan haluavansa Suomen muslimeille
sharia-lakia. Kaikki islamin nimissä puhuvat eivät ole typeriä
vaan osaavat muotoilla sanottavansa siten, että se ei herätä
avointa vastustusta länsimaisessa kuulijassa.
Vielä opittavaa
Apajalahti myös törkeästi aliarvioi
ja mitätöi sen asiantuntemuksen, johon islamin arvostelu pohjautuu,
mikä ei ole mitenkään harvinaista. Samalla hän kuitenkin itse
osoittaa perehtymättömyytensä asiaan tai ei ainakaan osoita
minkäänlaista muuta perustetta arvostelulleen kuin tarpeen mollata
islam-kriitikkoja.
Koska maltilliset ovat heikoilla ja
länsimaiden vaikutusvalta liki olematonta, kannattaa mieluummin
keskittyä omien yhteiskuntien suojeluun islamin negatiiviselta
vaikutukselta kuin toivoa maltillisten tai sekulaarien muslimien
voittoa, jota ei välttämättä koskaan nähdä.
Touko Apajalahden ura
islam-kriitikkojen arvostelijana on vasta alussa. Hänen
kirjoituksensa kommenttiosastolla esiintyy kuitenkin Suomen johtava
vastajihadismin asiantuntija Jussi Jalonen, joka jälleen kerran
kiinnittää
huomiota kokonaisuuden kannalta vähämerkityksisiin yksityiskohtiin,
ja taitavasti mutta manipulatiivisesti kirjoittava Anis
Harran.
Jalosen seuraava sitaatti kertoo
mielestäni enemmän kirjoittajasta itsestään kuin arvostelun
kohteesta:
”Kyseessä on pseudonyymiä "Mikko
Mäkinen" käyttävän tärähtäneen pässinpään blogi. Siinä
kohtaa, kun kirjoittaja erikseen korostaa olevansa "realistinen
analyytikko", niin pitäisi kellojen soittaa että teksti on
täyttä paskaa.”
Jalosen tv:ssä esittämä ”analyysi”
vastajihadismista oli kyllä sitä itseään ja nauratti pitkään. Se, että hänen analyysinsa otetaan vakavasti ja niitä siteerataan jopa kirjoissa, ei taas naurata. Nyt hän on näköjään siirtynyt vihjailuista suoriin hyökkäyksiin. Jos
Apajalahti ottaa oppia kokeneemmista islam-kriitikkojen kriitikoista kuten Jalosesta,
hän pääsee vielä pitkälle, ehkä jopa telkkariin.
14 kommenttia:
Vasara, olenko väärässä, jos totean, että sinun islam-kritiikkisi tärkeä motiivi on uskonnollinen? Olet käsittääkseni uskossa oleva kristitty.
Voidaan tietysti pohtia onko maltillinen muslimi vielä maltillinen siinä vaiheessa kun he ovat enemmistönä, tuskin.
Koraanihan käskee valehtelemaan vääräuskoisille, joita esim, useimmat meitä edustavat.
Näin ollen on helpompaa ja realistista lähteä siltä linjalta, että aina kun muslimi avaa suunsa, hän valehtelee. Maltilliset ja rauhoittavat puheet ovat vain savuverhoa, jonka takana sapeleita hiotaan ja suunnitellaan maailmanvalloitusta.
Islam-kriitikkoja arvostellaan eniten siitä, että he näkevät islamin samalla tavalla kuin Osama bin Laden ja unohtavat maltilliset muslimit kuten Zuhdi Jasserin tai Suomessa Husein Muhammedin.
[...]
Touko Apajalahden kirjoituksessa esitetään resepti oikealle islam-kritiikille:
”Todellista islam-kritiikkiä olisi asettaa fundamentalistien asema muslimien keskuudessa kyseenalaiseksi. Millä oikeudella he julistavat oman tulkintansa oikeaksi? Tässä paras keino on tukea ja nostaa esiin maltillisen ja sekulaarin islamin ääniä - muutos kun syntyy helpommin sisältä päin kuin ulkoa annettuna. Heillä myös on usein youtuben faanaatikkovideoista ja jenkkien kristillisiltä tv-kanavilta hankittua tietoa parempi asiantuntemus kritiikin esittämiseen.”
Tukisin mielelläni maltillisen ja sekulaarin islamin ääniä Suomessa, kunhan suomalaiset muslimit ensin osoittaisivat haluavansa murtaa vanhoillisen islamin vallan. Esimerkiksi mainittu Husein Muhammed on kuitenkin katsonut tärkeämmäksi hyökätä islamia kritisoivia kuin vanhoillisia vastaan. Vanhoillisia hän ei edes noteraa, vaan puhuu mieluummin fundamentalisteista, jotka ovat joitain nimeltämainitsemattomia etäisiä "toisia", vaikka fundamentalistista vanhoillista islamia levittäviä löytyy helposti ja paljon moskeijoiden johdosta, maahanmuuttajakomiteoista ja itsenäisyyspäivän juhlista - tai vaikka Mellunmäen moskeijan avajaisista.
Niitä vanhoillisen islamin oikeasti kyseenalaistavia muslimeja ei ole meillä vielä näkynyt eikä kuulunut, vaikka muslimien huomattavan enemmistön pitäisi kuulemma olla maltillista. Pelkkä maltilliseksi julistautuminen ilman mitään sitoutumisen osoittamista ei kuitenkaan riitä. Täytyy valita puoli. Muuten on lähtökohtaisesti vanhoillisten hegemonian puolella.
Fundamentalisteja löytyy Husein Muhammedin omasta etnisestä ryhmästä (esim. Norjan suurlähetystön edessä mieltään osoittaneet).
Niitä joita pidetään maltillisina muslimeina, heidän oletetulle maltillisuudelle ei löydy tukea islamin teologiasta. Koraani, hadithit ja Muhammedin esimerkki eivät tue sitä mitä väitetään maltillisuudeksi.
Vasaralle lähetin sähköpostin äsken.
Vieras on raamattukin aika raju kirja, jos se kirjaimellisesti otettaisiin.
Kun valtiovalta tulkitsi raamattua kirjaimellisesti uuden ajan alussa (1600- ja 1700-luvuilla), oli Ruotsi (johon Suomi kuului) varsinainen perslapi.
Ei 1600- ja 1700-luvuilla ole Raamattua tulkittu mitenkään kirjaimellisesti. Vahvasti huolestuttaa tajuttomuus historiasta. Ei jokaista asiaa voi oikeuttaa sillä, että elämä on tietyssä mielessä nykyaikana muuttunut helpommaksi ja projisoida kaikkea pahuutta historiaan.
"Kun valtiovalta tulkitsi raamattua kirjaimellisesti uuden ajan alussa (1600- ja 1700-luvuilla), oli Ruotsi (johon Suomi kuului) varsinainen perslapi."
Mutta oliko se vaikea paikka elää sen Raamatun takia vai siksi, että näin pohjoisessa on aika vaikea tulla toimeen senaikaisella teknologialla?
Asia on juuri niin kuin IDA sanoi:
"Ei jokaista asiaa voi oikeuttaa sillä, että elämä on tietyssä mielessä nykyaikana muuttunut helpommaksi ja projisoida kaikkea pahuutta historiaan."
IDA ja Vasara, jos tulee kuolemantuomio esim. isälle vastaan sanomisesta, niin ei maa hyvä voi olla.
Ei tuota 1600- ja 1700-lukujen Suomessa juuri harrastettukaan. Ja mikäli harrastettiin ei se perustunut Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan.
IDA, sitä harrastettin ja se perustui yhteen käskyyn "kunnioita isää ja äitiä".
"IDA, sitä harrastettin ja se perustui yhteen käskyyn "kunnioita isää ja äitiä".""
Eli tulkitset tuon kirjaimellisesti niin, että vanhempien vastustamisesta saa antaa kuolemantuomion.
Juutalaisten laissa vanhempien kiroamisesta tuomittiin kuolemaan, mutta Mooseksen kirjojen perusteella sekin liittyi uskonnolliseen kiroamiseen joidenkin henkivaltojen tai epäjumalien kautta. 900 eKr. noihin asioihin suhtauduttiin paljon vakavammin kuin nykyään. Lisäksi ihan kirjaimellisesti lukien juutalainen laki ei sido kristittyjä.
Väitän myös, että tuo ei voinut olla mikään yleinen kuolemantuomion syy 1600- ja 1700-lukujen Suomessa. Sen tarkemmin asiaa tutkimatta perustan tämän mielipiteeni ihan yleiseen elämänkokemukseen. Eivät ihmiset nyt mitenkään niin erityisesti paremmiksi ole kasvaneet ja jalostuneet, että he tuohon aikaan olisivat täysiä petoja olleet.
Minusta islam-kriitikot ottavat uskonnon pyhät kirjoitukset liian tosissaan, ja näin tukevat tulkintaa, jossa ne pitää ottaa kirjaimellisesti ja tosissaan.
Hyödyllisempää kritiikkiä olisi kyseenalaistaa uskontojen totuuspohjaa ja sidonnaisuutta kirjaimelliseen vanhojen tekstien tulkintaan ja noudattamiseen.
Mikä on se mekanismi, jolla islamia koraanin kirjoitusten pohjalta kritisoiva uskoo tilanteen muuttuvan niin, että vanhoilliset fundismuslimit menettävät valtansa?
Vai onko tarkoitus vain tuomita kaikki muslimit elämään vanhoillisten vallan alla ja estää heitä tulemasta länsimaihin?
ps. En myöskään ole lukenut juurikaan Huseinin tai Jalosen blogauksia, joten sinänsä minua ei kannata niputtaa heidän seuraajakseen.
"Minusta islam-kriitikot ottavat uskonnon pyhät kirjoitukset liian tosissaan, ja näin tukevat tulkintaa, jossa ne pitää ottaa kirjaimellisesti ja tosissaan."
Ns. suvaitsevaiset eivät ota islamin pyhiä kirjoituksia tosissaan, vaan pyrkivät luomaan oman suvaitsevaisen islamin, jota ei oikeasti ole olemassakaan.
"Hyödyllisempää kritiikkiä olisi kyseenalaistaa uskontojen totuuspohjaa ja sidonnaisuutta kirjaimelliseen vanhojen tekstien tulkintaan ja noudattamiseen."
Tällöin mennään ateistien mallin mukaan. Ateismi viehättää kuitenkin vain pientä vähemmistöä. Uskontojen totuuspohjaa ei ole tarkoitus asettaa kyseenalaiseksi vaan islam-kritiikissä tarkoituksena on osoittaa islamin moraalinen epäonnistuminen konkreettisesti. Tässä yleisestä uskonnonvastaisuudesta ei ole hyötyä.
Kaikki muslimit eivät tietystikään ota islamin opetuksia kuolemanvakavasti. Ongelmana on se, että yhä kasvava osa ottaa ne vakavasti ja toimii opetusten mukaisesti.
Lähetä kommentti