Ylhäältä ohjattua keskustelua

Ruotsinkielinen Svenska Yle julkaisi 17.3.2010 uutisen, jossa kerrottiin Sisäministeriön perustavan Living together -nimisen verkkoportaalin maahanmuuttokeskustelua varten. Itse uutisessa valitellaan Astrid Thorsin ja muiden maahanmuuton parissa työskentelevien saamia tappouhkauksia.

Mitä sitten saatiinkaan?

Nyt verkkoportaali on pystyssä ja on nimeltään Puhetta maahanmuutosta. Puhetta sieltä löytyykin, mutta tekstit ovat enimmäkseen vanhaa tuttua monikulttuurihöttöä. Jos joku muuta odotti, hän elää haavemaailmassa.

Verkkoportaalia tarkastelemalla voi kuitenkin muodostaa käsityksen tavasta, jolla viranomaiset ja poliitikot ”keskustelevat” tavallisten kansalaisten kanssa. Keskustelu on ylhäältä ohjattua eli tarjoillaan valmiita artikkeleita ikään kuin kommentoitaviksi. Artikkeleissa ei tosin ole kommentointimahdollisuutta kuten blogiteksteissä ja nykyisin myös sanomalehtien nettiuutisissa.

Sivustolta löytyy kyllä kökkö palauteosio, johon kirjoitettu mielipide julkaistaan, jos julkaistaan. Joitakin mielipiteitä on julkaistu kirjoitusten yhteydessä, eli illuusio interaktiivisuudesta on muodostettu.

Jonkinlaisena kädenojennuksena ns. maahanmuuttokriittisille voidaan pitää Olli Löytyn kirjoitusta ”Miten erimieliset voivat keskustella keskenään?” Muu sisältö taas on enimmäkseen samaa tavaraa, jota löytyy liiaksikin asti viranomaisten ja ”kansalaisjärjestöjen” rasisminvastaisista julkaisuista.

Sivusto yllättää vielä vähemmän, jos tarkastelee listaa tekijöistä. Sieltä löytyy samoja nimiä kuin muistakin monikulttuuria ja antirasismia käsittelevistä julkaisuista. Tekijät ovat myös selkeästi vasemmistolaisia kuten Milla Aaltonen ja Tiia Aarnipuu sekä toimivat Ihmisoikeusliitossa, Rasmuksessa tai muissa vastaavissa vasemmistolaisissa monikulttuurimyönteistä propagandaa tuottavissa järjestöissä.

Ei myöskään ole erityisen yllättävää, että sivuston tekemiseen on saatu EU-rahoitusta. Sivusto on osa Euroopan Unionin rahoittamaa Living Together -hanketta, jonka kuvaus on luultavasti tämä.

En edes viitsi miettiä, miten paljon rahaa sivuston rakentaminen on niellyt.

Sivuston perusteella herää epäilys, että tarkoitus ei ole keskustella vaan luoda pelkästään illuusio keskustelusta eli tuottaa taas lisää monikulttuurimyönteistä propagandaa.

Internetissä keskustelua ei nimittäin voi ohjata ylhäältä viranomaisten päätöksillä. Osoittaa melkoista ymmärtämättömyyttä välineen luonteesta, jos viranomainen kuvittelee ihmisten keskustelevan käskystä tai että ylhäältä ohjatulla keskustelulla saadaan käsitys kansalaisten mielipiteistä puhumattakaan siitä, että tuollaisella sivustolla ylipäänsä voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.

Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvelee sivustolla käytävän keskustelun jäävän vaatimattomaksi. Muutamia herkkupaloja sieltä voi Hommafoorumille löytyä ainakin ensivaikutelman perusteella.

Kuka tarvitsee keskustelua?

Yleisen hokeman mukaan tarvitaan ”dialogia”, jotta osapuolet eivät jähmettyisi poteroihinsa. Minulle herää kysymys, kuka sellaista dialogia tarvitsee ja mitä hyötyä siitä on. Minusta ei ole mielekästä keskustella, onko sana neekeri rasistinen vai ei. Puhetta maahanmuutosta -sivuston kirjoittajille asia tuntuu olevan kovin tärkeää.

Tiia Aarnipuun artikkeli pelottavista muslimeista taas on olkiukkoilua ja tuhat kertaa kuultujen hämeenanttilalaisten klisheiden toistoa eli puhdasta roskaa. Sen viesti on: ”Jos me ollaan kilttejä muslimeille, ne ei radikalisoidu.” Artikkelissa syytetään suoraan eurooppalaista kantaväestöä muslimien radikalisoitumisesta ja käytetään auktoriteettina uskontotieteen professori Tuula Sakaranahoa.

Erityinen uhka ovat stereotypiat. Aarnipuu siteeraa Sakaranahoa:

”Jos Amerikassa joku pommittaa aborttiklinikoita tai tappaa aborttilääkäreitä, ei kukaan tule kysymään meiltä että miten te kristityt toimitte näin.”

Tämäkin argumentti on kuultu useita kertoja. Ensinnäkin aborttiklinikoiden pommitusten ja islamilaisen terrorismin välillä on huomattava mittakaavaero ainakin, jos mittatikkuna käytetään iskujen ja niissä kuolleiden ihmisten määrää. Toiseksi aborttiklinikoiden pommittamiselle ei ole löydettävissä minkäänlaista teologista oikeutusta Raamatun tai minkään valtavirran kristinuskon suuntauksen mukaan. Islamissa jihad ja vääräuskoisten tappaminen osana pyhää sotaa ovat aina olleet olennainen osa islamin oppia. Sakaranahon rinnastus on siis täysin naurettava.

Jopa minun kaltaiseni paatunut islamofobi ymmärtää, että läheskään kaikki muslimit eivät hyväksy vääräuskoisten tappamista pommeilla. Tämä tosin ei johdu islamista vaan siitä, että myös muslimit ovat ihmisiä, voivat saada vaikutteita muualtakin kuin islamista ja ehkä haluavat islamin olevan uskonto eikä väkivaltaan yllyttävä poliittinen oppi.

Islamin pelko ei myöskään ole irrationaalinen fobia, jonka hoitamiseen tarvitaan mielenterveyspalveluita ja/tai mielialalääkkeitä. Islamia on syytä pelätä, koska sen opillisena tavoitteena on alistaa muut uskonnot, kunnes maailmassa ei palvoita muita jumalia kuin Allahia. Muitakin syitä on, mutta niiden luettelemiseen en tässä kirjoituksessa puutu.

Aarnipuu toteaa artikkelinsa lopuksi:

”Ei ole yhtä islamia tai yhdenlaista muslimia.”

Eli islamista tai muslimiesta ei oikeasti voi sanoa mitään, koska islam on ”diverse”. Tuollainen puhe on tyypillistä postmodernia jargonia postmodernilta vasemmistolaiselta, jollainen Aarnipuu on ainakin Wikipedia-sivunsa ja blogiartikkeliensa (esim. 1 ja 2) perusteella.

Vaikka kuinka pelkäisi poteroon juuttumista, silti kannattaa mieluummin kieltäytyä terapiadiskurssista Aarnipuun kaltaisten kanssa. Keskustelu ei johda mihinkään eikä yhteisymmärystä löydy, koska Aarnipuu ei keskustele rationaaliselta pohjalta. Postmodernissa jargonissa rationaalista ajattelua kutsutaan usein ”välineelliseksi järjeksi”, jonka avulla ei voi saavuttaa parempaa maailmaa. Välineelliseellä järjellä kun ei välttämättä pyritä parempaan maailmaan.