2000 muulia

 

Monilla amerikkalaisilla ja itsellänikin oli Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalin jälkeen tunne, että kaikki ei mennyt ihan sääntöjen mukaan. Trumpin kannattajat menivät vaalipäivän iltana nukkumaan siinä käsityksessä, että heidän ehdokkaansa oli voittanut presidentinvaalin.

Yhdysvalloissa puolen yön aikoihin ns. vaa’ankieliosavaltioissa ääntenlasku keskeytettiin. Tämä itsessään vaikutti epäilyttävältä. Kun ääntenlaskenta aloitettiin uudestaan, kävi ilmi, että suurin osa äänistä meni demokraattien presidenttiehdokas Joe Bidenille, joka lopulta ohitti Donald Trumpin kaikissa vaa’ankieliosavaltioissa Arizonassa, Michiganissa, Wisconsinissa, Pennsylvaniassa ja Georgiassa.

Vaalien jälkeen vilppiväitteitä yritettiin tuoda korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Yhtäkään juttua ei kuitenkaan otettu käsittelyyn. Tämä on joidenkin mielestä osoitus, että mitään vilppiä ei itse asiassa tapahtunut. Demokraatit ovat koko ajan väittäneet, että vuoden 2020 vaalit olivat kaikkien aikojen turvallisimmat ja rehellisimmät.

Kun olen katsonut Dinesh D’Souzan dokumentin 2000 muulia, voin hyvällä omatunnolla todeta, että vuoden 2020 presidentinvaalissa harjoitettiin systemaattista vaalivilppiä. Ilman tätä vilppiä presidentin nimi  olisi varmuudella ollut toinen. Donald Trump olisi selvinnyt jatkokaudelle.

Vilpin onnistumisen edellytykset

Voidaan huoletta sanoa, että tietyillä äänestysalueilla ei ole järjestetty rehellisiä vaaleja vuosikymmeniin, jos koskaan. Vilpin suuruutta on rajoittanut saatavilla olevien vaalilipukkeiden määrä. Äänestystuloksen muuttamiseen tarvitaan paljon väärennettyjä ääniä. Niitä ei saa, jos liikkeellä ei ole riittävästi postiäänilipukkeita.

Vuoden 2020 vaalit käytiin korona-aikana. Tämä sai monet osavaltiot lähettämään kaikille vaaliluettelossa oleville oman postiäänilipukkeen. Koska äänestysluettelot tuskin koskaan ovat ajan tasalla, moni saattoi saada ylimääräisiä lipukkeita osoitteessa aiemmin asuneiden nimellä. Liikkeellä oli siis valtava määrä postiäänilipukkeita.

Todettakoon, että presidentti Donald Trump arvosteli postiäänten lähettämistä kaikkiin koteihin jo varhaisessa vaiheessa.

Muitakin vaikuttavia tekijöitä oli. Koronapandemian takia äänen antaminen vaalihuoneistossa katsottiin vaaralliseksi. Tästä syystä monet osavaltiot tarttuivat Facebookin perustaja Marc Zuckerbergin tarjoukseen tuoda laatikoita postiääniä varten. Laatikoita ei kuitenkaan jaettu tasaisesti ympäri osavaltiota vaan ne kohdistuivat suurelta osin demokraattien vahvoille alueille. Zuckerbergin järjestön mukanaolon myötä vaalien järjestelyt tavallaan yksityistettiin.

Zuckerbergin hyväntekeväisyysjärjestö käytti yhteensä 419 miljoonaa dollaria kasvattaakseen äänestysaktiivisuutta lähinnä demokraattien vahvoilla alueilla. Tätä rahoitusta kutsuttiin nimellä ”zuckbucks” tai ”zuckerbucks”. Rahat tekivät monista valtion työntekijöistä demokraattien vaaliaktivisteja.

Yhdysvalloissa osavaltioiden lainsäädäntöelin vastaa vaalien sääntöjen muuttamisesta. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan joissakin osavaltioissa toimeenpanovaltaa edustava osavaltion ministeri muutti omavaltaisesti vaalien sääntöjä.

Postiäänien osalta ratkaisevia muutoksia oli koronapandemian takia tehty päätös keventää postiäänten kelpoisuustarkistusta. Tarkistus tehdään vertaamalla postiäänen kuoressa olevaa allekirjoitusta äänestysluettelon vastaavaan. Tämä on käytännössä tarkoittanut, että tietty prosentti postiäänistä hylätään aina allekirjoitustarkistuksen jälkeen. Vuoden 2020 vaaleissa allekirjoitustarkistusta ei useimmissa tapauksissa tehty lainkaan. Niinpa vuoden 2020 vaaleissa postiäänten hylkäysprosentti oli ennätyksellisen alhainen. Todettakoon, että postiäänen ja sen kuoren välinen yhteys katkeaa, kun postiääni otetaan pois kuoresta ja luetaan vaalitietokoneeseen.

True the vote

Vuoden 2020 presidentinvaalin jälkeen en muista Dinesh D’Souzan ainakaan olleen eturintamassa vaatimassa vaalivilpin tutkimista. Hän on kuitenkin Yhdysvalloissa tunnettu konservatiivinen dokumentaristi. Tästä syystä True the Vote -niminen vaalien seuranta järjestö otti häneen yhteyttä ja kertoi, että heillä on todisteita systemaattisesta vaalivilpistä vuoden 2020 presidentinvaalissa.

True the vote oli hankkinut matkapuhelinyhtiöltä paikannustietoja alueilta, joissa vaalivilppiä epäiltiin harjoitetun. Näitä olivat Arizonan Maricopan piirikunta, Georgian Fultonin piirikunta, Michiganissa Detroitin alue, Wisconsinissa Milwaukeen alue ja Pennsylvaniassa Suur-Philadelphian alue. Lisäksi True the Vote hankki videoaineistoa postiäänille tarkoitettujen laatikoiden vierestä.

Lopputuloksena True the Vote -järjestön Catherine Engelbrecht ja Gregg Phillips löysivät 2000 ”muulia”, jotka kävivät hakemassa postiääniä voittoa tuottamattoman hyväntekeväisyysjärjestön tiloista ja viemässä ne eri puolilla kaupunkia sijaitseviin postiäänilaatikoihin.

Engelbrechtillä ja Phillipsillä oli tiukat kriteerit sille, kuka laatikolla käyneistä laskettiin muuliksi. Georgiassa kriteerinä oli vähintään 23 vierailua postiäänilaatikolla ja viisi vierailua voittoa tuottamattoman järjestön tiloissa hakemassa lisää postiääniä.

Tarkoituksena oli löytää tapaukset, jotka olivat mahdollisimman kaukana normaalista äänestäjästä, jotta he erottuivat selkeästi massasta. Usein vierailut postiäänilaatikolla ajoittuivat aamuyön hiljaisiin tunteihin. Moni muuli myös kaytti hansikkaita välttääksen sormenjälkien jättämistä äänestyskuoreen.

Tältä sivustolta löytyy taulukko, jossa on laskettu, miten True the Vote – järjestön kriteereillä määritetty vaalivilppi  vaikutti vuoden 2020 vaaleissa. Niitä soveltamalla Trump olisi voittanut Pennsylvaniassa, Georgiassa ja Arizonassa, kun taas Biden olisi pitänyt voittonsa Michiganissa ja Wisconsinissa. Hieman väljemmillä kriteereillä Trump olisi vienyt kaikki vaa’ankieliosavaltiot.

Engelbrechtin ja Phillipsin mukaan vaalivilpin järjesti salaliitto ja kyseessä oli järjestäytynyt rikollisuus.

Kun on katsonut D’Souzan dokumentin, itselleen rehellinen ihminen ei voi uskotella, että vuoden 2020 presidentinvaali olisi ollut rehellinen.

Miksi vaalivilppi?

Se, että valta vaihtuu demokraattien ja republikaanien välillä säännöllisin väliajoin, on olennainen osa amerikkalaista järjestelmää. Miksi kuitenkaan kukaan ryhtyisi nähdyn kaltaiseen vaalivilppiin?

Jotta tämän ymmärtäisi, pitää mennä vuoden 2016 presidentinvaalia edeltävälle ajalle, jolloin Hillary Clintonin kampanja ryhtyi tekemään Trumpista Venäjän asiamiestä ja Vladimir Putinin sätkynukkea. Mitään todisteita ei koskaan löytynyt, vaan koko homma oli sepitetty Trumpin mustamaalamiseksi.

Spekulointi Trumpin Venäjä-yhteyksillä jatkui amerikkalaisessa valtamediassa aina Muellerin raportin julkaisuun saakka. Vaikka Trumpin Venäjä-kytkökset oli osoitettu tekaistuiksi, valtamedia ei koskaan korjannut virheellistä uutisointiaan.

Yritykset syrjäyttää Trump presidentin virasta jatkuivat heti Muellerin raportin jälkeen täysin perusteettomalla virkarikossytteellä.

Trump oli läpikotaisin demonisoitu amerikkalaisessa valtamediassa. Tällä ei ollut mitään vaikutusta Trumpin kannattajiin, mutta demokraatit vihasivat häntä palavasti. Trump oli demokraattien mielikuvituksessa se, joka yhdessä Vladimir Putinin kanssa vehkeili itsensä presidentiksi, vaikka Hillary Clintonin olisi kuulunut voittaa.

Kun ihminen on niin pahasti demonisoitu ja poliittisten vastustajien vihaama, jollekin saattaa syntyä ajatus varmistaa epärehellisin keinoin, että kyseinen henkilö ei enää pääse presidentiksi. Dinesh D’Souzan dokumentti osoittaa, että juuri näin tapahtui.

On Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän häpeä, että se ei ole tutkinut vuoden 2020 vaaleissa esiintynyttä vaalivilppiä lainkaan eikä ketään ole tuomittu vaalivilppiin liittyvistä rikoksista, vaikka todisteet ovat koko ajan olleet viranomaisille helposti saatavilla.