torstaina, toukokuuta 25, 2017

Keskinkertaisuuden oppitunti


Pääministeri Juha Sipilä esiintyi A-studiossa 23.5. ja kommentoi Manchesterin tapahtumia. En äänestänyt Sipilää enkä tämän puoluetta. En siis odottanut hänestä messiasta ja Suomen pelastajaa. Keskimäärin pääministerinä hän on kuitenkin ollut parempi kuin kaksi edeltäjäänsä Jyrki Katainen ja Alexander Stubb. Tähän ei tosin paljoa vaadita.

Tänään haudattu Mauno Koivisto oli viimeinen todellinen Suomen presidentti. Hänen jälkeensä presidentit ovat soitelleet toista viulua ja jääneet enimmäkseen ”arvojohtajiksi” eli seremoniallisiksi hahmoiksi vailla todellista valtaa, joka on siirtynyt hallitukselle ja pääministerille. Kun katsoo Suomen pääministereitä Koiviston jälkeisenä aikana, heidän tuleva poismenonsa tuskin saa aikaan samanlaista reaktiota kuin Koiviston kuolema. Itse asiassa Koiviston kuolema sai miettimään, että onko presidentin asemaa heikennetty tarpeettoman paljon.

Sipilä ja Manchesterin terrori-isku

A-studion lähetyksessä Sipilä luonnehti Manchesterin iskua ”poikkeuksellisen raa’aksi ja raukkamaiseksi”. Mielestäni hän on tässä väärässä. Kyseessä oli normaali jihadistinen terrori-isku, jonka tavoitteena on saada aikaiseksi mahdollisimman paljon kuolleita vääräuskoisia. Se, että uhrit olivat enimmäkseen nuoria tyttöjä, ei muuta tätä tosiasiaa. Sipilä totesi:

”Pitää vakavasti miettiä, millä tavalla me puolustetaan näitä omia arvojamme ja elämäntapaamme.”

Ymmärtääkö Sipilä oikeasti, mitä arvoja ja mitä elämäntapaa pitäisi puolustaa ja mitä vastaan? Kun Sipilän kaltainen poliitikko puhuu ”arvoista”, minulle tulee epämukava olo suurelta osin siksi, että poliitikko ei yleensä kerro, mitä ne arvot ovat. Poliitikon mielestä ”arvot” kuulostaa hyvältä. Olisi parempi, jos poliitikko sanoisi, millä tavalla puolustamme maatamme.

Haastattelu etenee yllättävän nopeasti sosiaaliseen mediaan. Sipilä kertoo:

”Kaikki voimme tehdä asialle jotakin omalla käyttäytymisellämme ja erityisesti tuo sosiaalinen media. Meidän tulisi välttää sitä, että emme keskustelussa jakaudu kahtia ja sillä tavalla ääripäät vaan keskustelevat. Kuitenkin se hiljainen suomalainen enemmistö ajattelee asioista keskitiellä ja minusta sen äänen tulisi kuulua enemmän.”

”Keskustelu kärjistyy, kun samanmieliset löytävät toisensa. Pitäisi saada saman pöydän ääreen eri tavoin ajattelevat.”

Valitettavasti kahtiajakoa ei voi välttää. Oman kokemukseni perusteella ”se toinen ääripää” blokkaa erimieliset, pyrkii sensuroimaan erimielisten kirjoituksia ja kieltäytyy kuuntelemasta omista poikkeavia mielipiteitä. Tämä kyseinen ”ääripää” järjesti Meillä on unelma -konsertin.

Ja hiljainen suomalainen enemmistö on se, joka ymmärtää kansakuntaamme uhkaavista vaaroista ainakin yhtä vähän kuin Juha Sipilä.

Jostain käsittämättömästä syystä Sipilä otti esille saamelaiskysymyksen. Saamelaiset ovat pieni vähemmistö, jonka taistelujärjestöjen edustajat eivät räjäyttele itseään väkijoukossa tai aja tahallaan kuorma-autolla ihmisten päälle.

Toimittaja kysyy seuraavaksi, voiko vastaavaa tapahtua Suomessa. Sipilä panee toivonsa Euroopan Unioniin:

”Viesti on tietenkin se, että me ei sille pelolle saa antaa sijaa, vaikka se on täysin ymmärrettävä tunne tällaisessa tilanteessa. Voin vakuuttaa sen, että viranomaiset tekevät kaikkensa tällaisen tilanteen estämiseksi. Euroopan Unionissa tehdään yhteistyötä ja on varmasti estettykin monta iskua sillä yhteistyöllä.”

Minäkin uskon, että viranomaiset tekevät parhaansa. Poliittiset päätökset ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa terrorismin torjunnasta on tullut turvallisuusviranomaisten ykkösprioriteetti. Tilanteeseen johtaneesta kehityksestä vastaavat Sipilä ja hänen kaltaisensa poliitikot muutaman viime vuosikymmenen ajalta.

Vaikka EU-tason yhteistyöllä olisikin helpotettu joidenkin terrori-iskujen estämistä, EU itsessään on luonut olosuhteet terroristien nopealle ja helpolle liikkumiselle rajojen yli. Lisäksi EU on luonut olosuhteet muslimien massamaahanmuutolle puutteellisella rajavalvonnalla ja kyvyttömyydellä torjua laitonta maahanmuuttoa.

Puhe kääntyy Britanniaan. Sipilä toteaa:

”Tietenkin Britanniassa on tuo uhka-arvio ollut korkealla jo pitkään ja se on ollut sillä tasolla, että tällainen uhka ja tällainen teko on varsin todennäköinen.”

Luonnollisesti Sipilä ei mainitse, miksi uhka-arvio on noussut. Virheet on tehty jo kauan sitten. Manchesterin terroristin isä sai aikanaan poliittisen turvapaikan. Hän vastusti Libyan diktaattori Muammar Qaddafia ja oli islamisti. Poika ei siis ole pudonnut kauas puusta. Jihad-perheen tarinan voi lukea täältä.

90-luvulla Britannia ja erityisesti Lontoo tarjosivat turvapaikan lukuisille islamilaisille radikaaleille. Siksi Lontoota alettiin kutsua pilkkanimellä Londonistan. Nykyisin Britannian asukkaista arviolta 5 prosenttia on muslimeja. Tällainen väestörakenne tarjoaa erinomaisen toimintaympäristön islamilaiselle terrorismille. Kannattaako Suomen pyrkiä samaan?

Toimittaja kysyi Sipilältä suoraan, tuleeko meidän vain sopeutua terrorismiin. Sipilä ei ollut samaa mieltä:

”Minusta ei pidä (hyväksyä ja tottua terrori-iskuihin). Globaali yhteisö on pahasti epäonnistunut, kun maailma on mennyt tähän suuntaan ja kyllä meidän pitää myös löytää keinoja terrorismin juurisyiden torjuntaan, jossa on monelaista eriarvoistumisen tunnetta, joutilaisuutta, työttömyyttä ja sitä kautta tapahtuvaa radikalisoitumista. Siellä on myös ihan aitoa vihaa länsimaisia yhteiskuntia kohtaan.”

Alku kuulostaa hyvältä. Sen jälkeen mennäänkin sitten metsään, kun aletaan puhua ”juurisyistä”. Nämä ovat sitä normaalia vasemmistolaista jargonia. Todellisuudessa islamilaisella terrorilla on vain vähän tekemistä joutilaisuuden tai työttömyyden kanssa. Monet terroristeista ovat olleet hyväpalkkaisissa ammateissa ja tulleet keskiluokkaisista perheistä. Lisäksi terrorismin tukijat Persianlahden maissa eivät ole mitään tyhjätaskuja.

Toimittaja kääntää puheen nuoriin ja siihen, kuinka heitä ei kuunnella. Toimittaja kysyy, miten nuorten tilannetta voisi parantaa. Sipilä vastaa:

Varmasti pitää parantaa. Tässäkin oli nuori tekijä, oliko 23-vuotias tekijä, ja ilman muuta pitää parantaa sitä. Pitää parantaa myöskin meidän uskontojen välistä vuoropuhelua, ymmärrystä toisiamme kohtaan ja myöskin uskontojen sisällä pitää jatkuvasti tehdä työtä, että siellä ei radikalisoitumista tapahdu uskonnon varjolla.”

”Itse esimerkiksi olen kutsumassa Kesärantaan nuorisojärjestöjen edustajia ja käydään keskustelua sitten nuoria kiinnostavista kysymyksistä.”

En tiedä yhtäkään positiivista tulosta, joka on seurausta uskontojen välisestä vuoropuhelusta. Miksi pitäisi harjoittaa vuoropuhelua sellaisen uskonnon kanssa, jonka mielestä islam kumoaa sinun edustamasi uskonnon ja tekee siitä tarpeettoman pelastuksen kannalta? Uskontojen välisessä vuoropuhelussa keskustelukumppaniksi lisäksi valikoituu niitä islamin edustajia, jotka kannattavat islamin ylivaltaa ja sharia-lakia. On syytä kysyä, miten hyödyllistä tällainen vuoropuhelu oikeasti on.

Sipilä lisäksi puhuu uskonnoista, vaikka ”radikalisoitumisessa” kyse on vain yhdestä uskonnosta eli islamista. Valtion tukemien nuorisojärjestöjen edustajien kanssa voi olla kiva keskustella, mutta kyse ei ole nuorisosta vaan ”nuorisosta” eli musliminuorista.

Juurisyyt

Toimittaja kysyy, miten radikalisoitumista voitaisiin estää Suomessa. Sipilä vastaa:

”Se on hyvin moniulotteinen kysymys. Tietenkin siellä on se tunne, jos ihminen ei olevansa osa yhteiskuntaa ja tuntee olevansa hyödytön ja sitä tarkoitusta haetaan tämäntyyppisistäkin asioista. Tätä radikalisoitumista on tapahtunut myöskin Suomessa ja täältä on lähdetty vierastaistelijaksi, jota on vaikea niinku ymmärtää, tämäntyyppistä kehitystä.”

Sipilä puhuu ihmisistä, ikään kuin kuka tahansa voisi ”radikalisoitua” ja ryhtyä räjäyttelemään kanssaihmisiään kappaleiksi. Jos Sipilä oikeasti ajattelee, että on vaikea ymmärtää tällaista kehitystä, hän on tyhmä.

Sipilä myös tuntuu kuvittelevan, että työpaikka on kaikki kaikessa:

”Siinä on tärkeä meille yhteiskuntana estää se kahtiajakautuminen ja eriarvoistumisen kehitys ja tehdä jatkuvasti töitä sen eteen, että yhä useammalla suomalaisella olisi töitä ja sitä kautta myös se mielekkyyden tunne omassa roolissa.”

Islamilaisen jihadismin suosio ei ole kiinni työpaikasta. Monet jihadistit ovat olleet hyvin koulutettuja ja heillä on ollut työpaikka ja hyvä asema työyhteisössä.

Seuraavaksi päästään terrorismin ”juurisyihin”. Sipilä kertoo seuraavaa:

”Siinä on kaksi puolta: toinen on se, mitä viranomaisten yhteistyöllä voidaan tehdä. Se on se konkreettinen puoli, jota on nyt tehty viimeisen kahden vuoden aikana. Sitä on lisätty merkittävästi ja nimenomaan tämä terrorismin torjunta on siellä fokuksessa.”

”Mutta mitä me voidaan tehdä näiden juurisyiden estämiseksi, että ihmiset eivät radikalisoidu ja että tämä vuoropuhelu, jota olen peräänkuuluttanut, että se olisi myöskin sitten kansakuntien välillä. Kyllä Euroopan Unioni voi tehdä kyllä vielä tässä enemmän. Viimeisen kahden vuoden aikana, kun itse olen Eurooppa-neuvostossa ollut, tähän suuntaan se ajattelu on mennyt ja siihen on myöskin Euroopan Unionin varoja suunnattu merkittävästi, jotta puututaan juurisyihin, jotka ovat täällä maahanmuuttokriisin takana. Meillä on myöskin juurisyissä ihan ilmastonmuutosta, köyhyyttä, eriarvoistumista jne. Kyllä me voidaan tehdä unionina näitten torjumiseksi paljon enemmän.”

Nyt mennään jo hevonkukun puolelle. Kun puhutaan vuoropuhelusta ja Euroopan Unionista, kyse on vastuun siirtämisestä kolmansille osapuolille. Juurisyyt ovat nimenomaan niitä, joita ei uskalleta tunnustaa julkisesti. Uskonnollispoliittinen oppijärjestelmä käy sotaa länsimaita vastaan, mutta länsimaiden johtajat kieltäytyvät tunnustamasta tätä sotaa ja sen ideologisia vaikuttimia. He höpöttävät mieluummin ”juurisyistä”, jotka perustuvat köyhyyteen, syrjäytymiseen ja osattomuuteen. Ilmastonmuutoksen mukaanotto juurisyihin kertoo, että fantasia ja todellisuuden kieltäminen voivat hyvin Euroopan poliittisen eliitin keskuudessa.

Helsingin Sanomat nosti äskettäin ilmastonmuutoksen Syyrian sisällissodan ”juurisyyksi”. Sipilä on ostanut tämän ajatuksen täysin. Todellisuudessa ilmastonmuutoksen syyttäminen trivialisoi Syyrian sodan todellisia syitä, kuten arabikevät, Assadin politiikka ja Syyrian ylisuuri väestönkasvu. Jos Syyrian pakolaiset ovat ”ilmastopakolaisia”, heitä ei voi olla ottamatta vastaan. Samalla vastuu Syyrian sodasta siirretään noin vain länsimaiden harteille.

Juha Sipilä ei ole johtaja, joka suojelee suomalaisia terrorismilta. Hänen kaltaisensa johtajat luovat olosuhteet tulevaisuuden ongelmille, joista Sipilän kaltaiset eivät koskaan joudu ottamaan vastuuta. Sipilä ei ole suinkaan huonoin EU-johtajien joukossa vaan edustaa heidän mukanaan keskinkertaisuutta ja kyvyttömyyttä kohdata aikamme ongelmat silmästä silmään.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taas pitkä loikka EU-diktatuurin poliisivaltio-tyranniaa kohti:

”EU:N MÄÄRÄYKSESTÄ SOSIAALISEEN MEDIAAN POLIITTINEN SENSUURI”,
http://ylewatch.blogspot.fi/2017/05/eun-maarayksesta-sosiaaliseen-mediaan.html

Brittipatriootti David Noakes tuo hyvin perusteluin esille EU:n diktatuuri-luonteen ja valmiuden täydelliseksi poliisivaltioksi:
"Expose the EU dictatorship and its police state", https://eutruth.org.uk/

Sitäpaitsi nimesihän itävaltalainen politiikantutkija Karl Steinhauser jo n. neljännesvuosisata sitten yhden kirjansa "EU - huomispäivän Super-Neuvostoliitto".

Mainittakoon myös, että EU:lla on vain VALE-PARLAMENTTIKIN VAILLA demokratialle olennaista LAKIALOITE-OIKEUTTA.

Jaska Brown kirjoitti...

Olen aina ihmetellyt mistä näitä keskinkertaisuuksia sikiää. Vahvimpia selittäviä tekijöitä on kaksi.
Ensinnäkin se, että valtapoliitikot pyrkivät katkaisemaan kaikkien itseään lahjakkaammaksi arvioimiensa tien pysyäkseen itse vallassa. Heillä on suojatteja, jotka on tarkkaan valittu - riittävän hyviä pärjätäkseen mutta eivät riittävän hyviä noustakseen uhaksi. Ja kun joku valitaan pääministeriksi tai mihin muuhun tahansa asemaan, hänellä on oltava riittävän laaja kannatus - eli kanssapoliitikot ovat arvioineet hänet sopivan vaarattomaksi syrjäyttämistä ajatellen.
Toiseksi se, että fiksuimpien ihmisten kärsivällisyys ei useimmiten riitä sietämään näitä keskinkertaisuuksia. Niinpä he välttelevät kokouksia (= politiikkaa), etteivät joutuisi näiden kanssa tekemisiin. Tämän teorian puolesta puhuu erittäin vahvasti se, että jokaisesta tuntemastani akateemisestasoisesta ryhmästä (tähän en laske yhteiskunta- ja valtiotieteellisiä aloja, koska ne ovat broileritehtaan tuotantolinjaksi suunniteltuja) politiikkaan menijät ovat olleet keskinkertaisuuksia, eivät missään mielessä parhaimmistoa. Kun taas duunaritaustalla politiikkaan ponnistaneet ovat lähes poikkeuksetta olleet vertaisryhmänsä fiksuimpia ja useimmiten jopa tolkun ihmisiä. Tämä jälkimmäinen poliitikkotyyppi on valitettavasti muuttunut nykyään suurharvinaisuudeksi.

Professori kirjoitti...

Olen itse pääasiasta täsmälleen samaa mieltä. Sen sijaan en allekirjoita arvelujasi alussa mainitsemastasi presidentin nykyistä suuremmasta vallasta.

Perustan näkemykseni Tarja Halosen kauteen: hän pystyi tekemään Suomelle mittaamattomasti vahinkoa pienelläkin tosiasiallisella vallalla. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Halosella olisi ollut käytössään Koiviston valtaoikeudet?

Ukkeli kirjoitti...

Pääministeri Sipilällä ja hänen hallituksellaan on enemmän valtaa kuin Kekkosella, koska perustuslakia on muutettu. Aikaisemmin eduskunnan 1/3 määrävähemmistö saattoi estää lain säätämisen äänestämällä sen lepäämään seuraaville valtiopäiville. Tämä hidasti ja vaikeutti hallituksen toimintaa. Presidentti Koivisto halusi vahvistaa eduskunnan asemaa, joten tästä vähemmistömääräykses luovuttiin ja siirryttiin enemmistöparlamentarismiin.

Samalla eduskunnan asemaa itse lainsäädäntötyössä heikennettiin ja virkamiesten valtaa lisättiin. Lopputuloksena eduskunnan valta näennäisesti lisääntyi, jos se valtaa uskaltaisi käyttää. Tosiasiassa valta siirtyi puolueille, virkamiehille ja etujärjestöille, jotka nostavat valtaan Sipilän ja Kataisen tapaisia johtajia. Tilanne meinasi vaikeutua 2011, kun huomattiiin, ettei saadakasn hallitusta helposti koottua. Tällöin Koiviston kerrotaan ihmetelleen, eikö presidentti voi mitään.

Pörri Orava kirjoitti...

Koiviston peräänsä saama haikailun määrä pistää miettimään missä me oikein nyt olemme ja miten tänne on tultu. Jos Koiviston kaltaista sosialistia konklaaveineen ja vahvan markan politiikkoinen ja Baltian maiden vapautumispyrkimysten dissauksineen on näin ikävä, nykyiset johtajamme taitavat olla todella surkeita.

Tietysti Koivistollakin oli hyvät hetkensä, mm. haittamaahanmuuton vastustus (vaikkakin hän joutui siinäkin antaamaan lopulta periksi, kuka tietää miksi??) mutta tuommoiset asiat ovat johtajan kuin johtajan vähimmäisvaatimuksia. Ei heitä pidä erikseen kiitellä siitä, että eivät antaneet vierasmaalaisten valloittaa maataan ja vielä oman maan kansalaisten veroilla kustantamana!

Sipilästä ei ole mitään sanottavaa.

Kari kirjoitti...

Sipilä on juuri niin tietämätön ja ymmärtämätön, kuin valheellisen demokratian valtaan nostaman poliitikon tuleekin. Muutoinhan Ilmestyskirjan Pedon liittolaisten valta ei täyty.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "Mainittakoon myös, että EU:lla on vain VALE-PARLAMENTTIKIN VAILLA demokratialle olennaista LAKIALOITE-OIKEUTTA."

Olen kirjoittanut EU:n puutteista paljonkin. Se, että EU:lla on valeparlamentti peittää sen tosiasian, että EU:lla ei ole kansaa, jota oikea parlamentti edustaisi.

Jaska: "politiikkaan menijät ovat olleet keskinkertaisuuksia, eivät missään mielessä parhaimmistoa."

Tie politiikkaan kulkee yleensä opiskelunaikaisen järjestötoiminnan kautta. Siellä oppii kokoustamaan ja syömään kampaviineriä palavereissa. Samalla tulee pätevöityneeksi erilaisten etujärjestöjen tai veronmaksajan rahoilla pyörivien järjestöjen johtohenkilöksi.

En ole koskaan oppinut ymmärtämään ihmisiä, jotka pitävät kokouksissa istumisesta.

Professori: "Perustan näkemykseni Tarja Halosen kauteen"

Heitit sellaisen perustelun, johon on aika vaikea sanoa vastaan. Toisaalta Halosen edeltäjän kausi heikensi jo presidentti-instituution arvovaltaa. Maran paras puoli oli se, että hän ei ollut Sorsa. Useiden naisten mielestä oli tärkeää, että presidentti ei ollut mies. Siksi Halonen.

Ukkeli: "Tosiasiassa valta siirtyi puolueille, virkamiehille ja etujärjestöille, jotka nostavat valtaan Sipilän ja Kataisen tapaisia johtajia."

Kyllä nykyisin poliittisiksi johtajiksi halutaan ryvettymättömiä tyyppejä, jotka näyttävät ja kuulostavat hyvältä televisiossa. Kun kyvyt ovat mitä omat, tällainen tyyppi kuluu politiikassa jo yhdessä vaalikaudessa. Sen jälkeen hänet siirretään johonkin virkaan. Katainen siirtyi EU-komissioon ja Stubb taas on saamassa paikan Ahtisaari/Sorosin putiikista.

Pian uusi ryvettymätön hahmo löydetään taas jostakin.

Pörri Orava: "Jos Koiviston kaltaista sosialistia konklaaveineen ja vahvan markan politiikkoinen ja Baltian maiden vapautumispyrkimysten dissauksineen on näin ikävä, nykyiset johtajamme taitavat olla todella surkeita."

En tiedä, muistaako Pörri aikaa, kun Koivistoa valittiin ensimmäiselle kaudelle. Silloin sekä Georg C. Ehnrooth että Veikko Vennamo ilmoittivat tukevansa Koiviston valintaa.

Vaikka Koivisto edusti demareita, porvarit luottivat siihen, että hän ei myy Suomea Neuvostoliitolle. Olihan hän itse ollut mukana taistelemassa sitä vastaan ase kädessä.

Koiviston ja nykyjohtajien ero on siinä, että Koivisto oikeasti ajatteli kansallista etua ja teki päätöksiä sen mukaan, vaikka päätökset eivät aina olleet hyviä. Baltian maiden suhteen virallisen Suomen varovaisuus oli hyvästä, koska kukaan ei tiennyt, miten Moskovassa tulisi käymään. Suomalaiset kuitenkin auttoivat aikanaan merkittävästi Viroa virallisen Suomen nihkeydestä huolimatta.

Nykyjohtajat taas ovat enemmän osa Euroopan Unionin hallintokoneistoa kuin aidosti kansallista etua ajattelevia johtajia. Tämä on sikäli luonnollista, että monet aiemmin itsenäiselle valtiolle kuuluneet asiat on nykyisin siirretty yleisliittolaiselle tasolle.


Anonyymi kirjoitti...

Jotta totuus ei unohtuisi (kun täällä M.Koivistonkin nimi on mainittu):

”SUOMEN TRAGEDIA .. tästä kansan ahdinko alkoi”, https://www.promerit.net/2016/12/suomen-tragedia/

”Salainen pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto”, http://www.erkkiaho.com/blogarchive/633.htm

”Koiviston konklaavi ”, http://jormajaakkola.fi/Koiviston_konklaavi

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "Jotta totuus ei unohtuisi."

Ei unohdu. 90-luvun lama johti valtaviin inhimillisiin tragedioihin ja monet ihmiset pysyvään velkaorjuuteen vailla ulospääsymahdollisuutta.

Lamaan johtanut kehitys alkoi rahamaerkkinoiden vapautuksesta 1987. Poliittiset päättäjät olivat eläneet sääntelytaloudessa koko ikänsä eivätkä ymmärtäneet markkinataloudesta mitään. Sama päti tavallisiin kansalaisiin, joiden suhde velkaan oli rahamarkkinoiden sääntelyn takia vääristynyt. Velkaa oli ennen vaikea saada ja kun sitä sai, inflaatio söi korot ja suuren osan velasta. Sitä siis kannatti ottaa, jos sitä sai. Rahamarkkinoiden vapautksen jälkeen sama ei enää pätenyt.

Koivisto oli tästä kehityksestä vastuussa yhdessä Suomen pankin johdon ja tuolloisen hallituksen kanssa. Vahvan markan politiikkaa jatkettiin liian pitkään. Lisäksi markka kytkettiin EMU:un yksipuolisesti eli pidettiin yllä kiinteää valuuttakurssia.

Valitettavasti 90-luvun lamasta ei opittu mitään, vaan 2000-luvun alussa siirryttiin euroon jälleen kerran ymmärtämättä mahdollisia seurauksia.

Becker kirjoitti...

Ruotsissa laman iskiessä pelastettiin lainansaajat ja pantiin pankit vastuuseen, toisin kuin Suomessa.

Slarba kirjoitti...

Suomi on ehkä maanosan EU-myönteisin maa. Unioniin mentiin koska kansa kärsi Yya-sopimuksen traumasta.
Nyt ollaan osa länttä ja ytimissä päättämässä, näin kuvitellaan.
Valtaa pitää Bilderbergin eliitti, korruptoituneet komissaarit ja tuhannet lobbarit aivopesevät meppejä.
Itsenäisyyttä meillä ei ole eikä omaa päätösvaltaa, eikä kansa tajua tilannetta. Kansallisomaisuutemme ryöstetään ja omaisuudet kupataan eliitin haltuun. Lisäksi massamaahanmuutolla tuhotaan kansallisvaltiot. Mediakin on valjastettu ylläpitämään EU-propagandaa. Valtiot kurjistuvat yksi kerrallaan.

Ironmistress kirjoitti...

Tyhmyys ja ahkeruus on vaarallinen yhdistelmä.

Ikävä kyllä se on tapa, jolla tehdään poliitikkoja. Lisätään tähän vielä paviaanin sosiaalinen pelisilmä, niin soppa on valmis.