perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Kolme tarinaa Turkista

Olen kerran aiemmin käsitellyt kirjoituksissani Turkkia enkä uskonut enää Atatürk-kirjoitukseni jälkeen palaavani asiaan. Viime aikoina Turkissa on kuitenkin tapahtunut asioita, jotka ovat maan tulevaisuuden kannalta ehkä ratkaisevia.

Turkin kaupungeissa yhteensä jopa kolme miljoonaa ihmistä on osoittanut mieltään kaduilla sekularismin puolesta Izmirissä, Ankarassa ja Istanbulissa. Nämä sinänsä kunnioitettavat kansan mielipiteen ilmaukset eivät kuitenkaan riitä tekemään Atatürkin perinnöstä ikuista tai kestävää. Turkissa on 70 miljoonaa ihmistä ja he ovat demokraattisesti valinneet itselleen islamistisen hallinnon, jota johtaa pääministeri Recep Tayip Erdogan.

Spencer sekularismin puolella

Jihadwatchin perustaja Robert Spencer kirjoitti Frontpage Magazinessa hieman intomielisen sekularismia puolustelevan artikkelin, jossa hän näki Turkin sekularismin puolesta järjestetyt mielenosoitukset rohkaisevina merkkeinä.

Sitähän ne olivatkin, jos katsoo pelkkää osallistujien lukumäärää. Läntisessä Euroopassa on vaikea kuvitella, että mikään mielenosoitus keräisi miljoonia ihmisiä kaduille. Jutun otsikko ”Turkish Secularism on the Ropes” kuitenkin vihjaa siihen suuntaan, että kemalismin perintöä ei voi Turkissa pitää itsestäänselvyytenä.

Spencer toteaa oikeutetusti, että Turkki on maailman ainoa maa, jossa muslimit ovat itse pyrkineet kesyttämään islamin ja poistamaan sen vaikutuksen yhteiskunnallisesta elämästä. Monissa muissa islamilaisissa maissa perustuslaissa vähintään viitataan sharia-lakiin. Vain Turkissa sharia-laki on eksplisiittisesti hylätty.

Kemalismi ei siis ole mitään maltillista islamia eikä sillä ole mitään tekemistä islamin kanssa. Atatürk ymmärsi islamin poliittisen luonteen ja sen vuoksi loi valtion, joka kielsi kaikki viittaukset islamiin eikä kemalistinen valtio perustanut olemassaolon oikeutustaan islamin pyhiin kirjoituksiin.

Spencerin tarinaa ei ehkä pidäkään ymmärtää minään turkkilaisen sekularismin ylistyksenä vaan lähinnä osoituksena, että islamin poliittisen ulottuvuuden kesyttämiseen eivät riitä edes kaikkein radikaaleimmat toimenpiteet. Politiikka ja vallankäyttö kuuluvat olennaisena osana islamiin eikä edes islamin täydellinen kieltäminen valtiota perustettaessa riitä hälventämään sen vaikutusta.

EU ja Turkki

Kuten tunnettua Turkki on hakenut EU-jäsenyyttä ja Turkin EU-neuvotteluja johtaa suomalainen laajentumiskomissaari Olli Rehn. Euroskeptisen EU Referendum –blogin Richard North on kirjoittanut asiaa sivuavan artikkelin.

North siteeraa laajentumiskomissaari Rehniä, joka on sanonut seuraavaa:

On tärkeää, että asevoimat jättävät demokratian toteuttamisen demokraattisesti valitulle hallitukselle. Tässä on kyse siitä, noudattaako Turkin armeija demokraattista sekularismia ja armeijan ja siviilihallinnon välisiä pelisääntöjä.

Northin mielestä EU pahentaa Turkin tilannetta korostamalla liikaa demokratiaa sekularismin kustannuksella. Rehn on hänen mielestään väärässä, koska todellisuudessa kyse on siitä, ottaako poliittinen islam vallan sekulaarissa ja demokraattisessa muslimivaltiossa.

Turkissa presidentin toimikausi on päättymässä ja tilalle pitää valita uusi presidentti. Kyse on sikäli merkittävästä asiasta, että nykyinen sekularistinen presidentti on pitkälti pystynyt estämään islamistisen hallituksen pyrkimykset laajentaa islamin liikkumatilaa Turkissa. Uudeksi presidentiksi on ollut tyrkyllä sekä Erdogan että ulkoministeri Abdullah Gül.. Kumpaakaan ei ole toistaiseksi valittu.

Itse ihmettelin aikanaan, miksi Erdoganin islamistinen hallinto lähti niin innokkaasti mukaan EU-jäsenyyshankkeeseen. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että EU-jäsenyysneuvottelut estävät tehokkaasti armeijan vallankaappauksen ja antavat tilaa ajaa islamistisia tavoitteita hiljalleen hivuttamalla. En kuitenkaan ole Turkin sisäpolitiikan asiantuntija eikä Richard North väitä myöskään olevansa sellainen.

Kurdiongelma

Kemalistista valtiota perustettaessa tehtiin vakava virhe. Turkkilaisuus määritettiin kansakunnan perustaksi eikä siihen voitu laskea kristittyjä kreikkalaisia eikä armenialaisia. Niinpä näistä kansallisuuksista hankkiuduttiin eroon karkotuksilla ja väestönvaihdoilla. Kurdit toisaalta katsottiin sulauttamiskelpoisiksi uuteen turkkilaiseen kansallisvaltioon. Valitettavasti käytäntö on osoittanut tämän luulon vääräksi.

Suomalainen Kristiina Koivunen on toiminut pitkään Kaakkois-Turkissa ja kirjoittanut raportteja sieltä blogiinsa. Lisäksi hän on kirjoittanut ansiokkaan Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkin matkaoppaan.

Koivunen analysoi Turkin kehitystä Voima-lehden artikkelissaan, jossa hän vaatii militarismin purkua Turkissa. Koivunen mm. sanoo

Sotilasdiktatuuri on maailmalla väistyvä hallintotapa. Ainakin keski-ikäisten ikäpolvi muistaa sellaiset junttamaat kuin Espanja, Portugali, Kreikka, Chile ja Argentiina. Niissä on nykyään siviilihallinto.

Tässä Koivunen kuvittelee Turkin ongelmana olevan armeijan liian suuren vaikutusvallan. Hän siis ajattelee pitkälti samalla tavalla kuin laajentumiskomissaari Olli Rehn. Valitettavasti Turkin todellinen konflikti on islamismin ja sekularismin välillä eikä tässä armeijan roolia voi nähdä yksiselitteisesti negatiivisena. Turkkia ei millään voi verrata Espanjaan, Portugaliin tai Kreikkaan.

Sen sijaan Koivunen on osittain oikeassa seuraavassa väitteessään:

Euroopan on tuettava militarismin purkua Turkissa. Maassa on niin suuria muutospaineita, että ne purkautuvat tavalla tai toisella. Jos kehitys ei tapahdu rauhanomaisesti, Euroopalla saattaa olla naapurissaan roihu, joka vastaa Balkanin tapahtumia viime vuosikymmenellä.

Islamismin ja sekularismin välinen kamppailu voi Turkissa johtaa väkivaltaan ja balkanisoitumiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että militarismi pitäisi purkaa. Ennemminkin Turkin pitäisi pystyä päättämään, haluaako se olla islamilainen valtio vai sekulaari demokratia. Jos Turkki haluaa olla islamilainen valtio, on varsin todennäköistä, että armeija kieltää kansalta tuon mahdollisuuden. Euroopan asia ei ole olla tukemassa militarismin purkua, vaan seuraamassa sivusta, miten turkkilaiset ratkaisevat maansa tulevaisuuden.

Sekulaari ja armeijan hallitsema Turkki on kuitenkin todennäköisemmin lännen liittolainen kuin islamistinen Turkki, josta voi pahimmassa tapauksessa tulla Iranin kaltainen häirikkövaltio. Tästä syystä Euroopan ja lännen yleensä kannattaa jättää haihattelu demokratiasta ja pyrkiä varmistamaan, ettei poliittinen islam saa jalansijaa Turkissa. Kemalismi on maailman mittapuulla ainutlaatuinen ilmiö eikä sitä kannata uhrata demokratiafundamentalismin alttarille, vaikka kemalismi muistuttaisikin ikävällä tavalla eurooppalaista fasismia.

Lisäys 26.5.2007: Ruotsalainen Dick Erixon tuo lisävalaistusta sekularismin ja islamismin eroon ja siihen, miksi uskontoa ymmärtämättömät vasemmistolaiset ateistit eivät ymmärrä tätä eroa.

torstaina, toukokuuta 17, 2007

Ruotsissa kiihotutaan

Kun Mika Illman vaatii suomalaisille keskustelupalstoille pakollista moderointia, naapurimaassamme Ruotsissa eletään jo Illmanin haaveilemassa todellisuudessa. Ulkoministeri Carl Bildtin epäillään syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Syynä tähän ovat Carl Bildtin blogiin tulleet kommentit, joissa luonnehditaan palestiinalaisia vähemmän mairittelevin sanankääntein. Seuraavassa nimimerkki Kallen kommentit Expressen-sanomalehden jutun mukaan:

”Om palestinierna kan man bara säga detta: må de alla brinna i helvetet så länge som deras enda mål är att förinta alla oss judar. Dessa parasiterande massmördare har inget existensberättigande.”

"Vad gör palestinierna för nytta på jorden? Föder nya terrorister på löpande barn? Hjärntvättar sina ungar till att bli massmördar- muhammedaner? Tigger bistånd? Dödar oskyldiga människor? Förtrycker sina kvinnor? Inte fan gör de något vettigt i alla fall. De är och förblir ett värdelöst pack."


Pikkupoika suomensi nämä tekstit seuraavasti:

"Palestiinalaisista voi sanoa tämän: palakoon he kaikki helvetissä niin kauan, kuin heidän ainoa tavoitteensa on tuhota kaikki meidät juutalaiset. Näillä parasiiteilla massamurhaajilla ei ole mitään olemassaolon oikeutusta."

"Mitä hyötyä palestiinalaisista on maailmalle? Luoda uusia terroristeja liukuhihnatahdilla? Aivopestä nuoriaan ryhtymään massamurhaajamuslimeiksi? Kerjätä avustuksia? Tappaa syyttömiä ihmisiä? Alistaa naisiaan? Ainakaan he eivät tee mitään hyödyllistä missään tapauksessa. He ovat ja tulevat olemaan yksi arvoton joukkio."

Kyseessä ovat siis Bildtin blogiin kommentoineen nimimerkki Kallen kirjoitukset, eivät Bildtin omat. Jos valtionsyyttäjä Mika Illman saa tahtonsa läpi, Suomessakin voidaan tulevaisuudessa rangaista bloginpitäjiä samalla tavalla. Näin käy, jos bloginpitäjä ei poista selkeästi laittomia (esim. vakavaa rasismia sisältäviä) kirjoituksia palstaltaan.

Kiihottaako Kalle?

Mutta ovatko nimimerkki Kallen väitteet faktuaalisesti epätosia? Kiihottaako Kalle kansanryhmää vastaan?

Kalle on itse juutalainen kirjoitusten perusteella. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että hän toivoo palestiinalaisten palavan helvetin tulessa, mikäli he eivät luovu tavoitteestaan tuhota juutalaiset. Kallen viesti tuntuu kovasti julmalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, jos on lukenut, mitä islamin pyhässä kirjassa Koraanissa sanotaan juutalaisista.

Juutalaiset ovat Koraanin mukaan apinoiden ja sikojen jälkeläisiä. Tarinan mukaan Allah muutti sapattia rikkoneet juutalaiset apinoiksi ja sioiksi. Lisäksi Koraanista löytyy paljon muutakin juutalaisvastaista aineistoa, mutta tämä kirjoitus venyisi pitkäksi, jos tässä käsiteltäisiin kaikkia Koraanin juutalaisia soimaavia jakeita.

Entäs haluavatko palestiinalaiset tuhota juutalaiset? Teknisesti eivät halua, koska juutalaiset kuuluvat ns. kirjan kansoihin. Heillä on siis oikeus elää islamin vallan alla alistettuina toisen luokan dhimmeinä. Käytännössä palestiinalaiset (sekä Hamas että Fatah) haluavat tuhota Israelin valtion eivätkä hyväksy sen olemassaoloa. Hamasin peruskirjassa sanotaan mm. seuraavaa:

"Israel will exist and will continue to exist until Islam will obliterate it, just as it obliterated others before it."

Islam siis tuhoaa Israelin, kuten se on tuhonnut muitakin valtioita ennen sitä. Tästä periaatteesta Hamas ei ole suostunut luopumaan eikä järjestö ole missään vaiheessa tunnustanut Israelin oikeutta olla olemassa. Sen sijaan Hamas on kyllä ilmaissut suostumuksensa kymmenen vuoden aselepoon eli hudnaan.

Hudnan tarkoitus on saada aikaa muslimeille kerätä voimia pyhään sotaan. Hudnan pituus ei sinänsä sido muslimiosapuolta, vaan muslimit voivat koska tahansa rikkoa hudnan, jos he katsovat sen sopivaksi. Esimerkkinä hudnaan on käytetty profeetta Muhammadin Mekan pakanoiden kanssa tekemää sopimusta.

Entäs toinen palestiinalaisosapuoli Fatah? Eivätkö he juuri ole niitä rauhantahtoisia palestiinalaisia? Kyllä ovat, jos tarkastellaan pelkästään heidän halukkuuttaan solmia sopimus Israelin kanssa. Valitettavasti sopimuksen noudattamisen kanssa on vähän niin ja näin. Oslon rauhansopimus johti palestiinalaisten terrorismin lisääntymiseen eikä palestiinalaisosapuoli pitänyt yhtäkään sopimuksen kohtaa. Fatahille ja Jasser Arafatille Oslon rauhansopimus oli pelkkä hudna, joka ei sido muslimiosapuolta.

Kallen toinen kommentti on myös helppo todeta tosiasioihin perustuvaksi, sillä palestiinalaiset todellakin kasvattavat lapsensa vihaamaan Israelia ja juutalaisia. Todisteena tästä voi esittää Al-Aqsa –tv-kanavan ohjelman, jossa Mikki Hiiren näköinen hahmo Farfur opettaa palestiinalaislapsille islamin ylivertaisuutta ja vihaa juutalaisia kohtaan.

Palestiinalaiset ovat lisäksi taloudellisesti täysin riippuvaisia ulkomaisesta avusta. Palestiinalaisalueet saavat enemmän kehitysapua henkeä kohti kuin mikään muu alue maailmassa. Lisäksi palestiinalaiset ovat osoittautuneet kyvyttömiksi elinkeinotoiminnan harjoittajiksi. Gazasta vetäytyneet juutalaiset jättivät taakseen kasvihuoneita, jotka länsimaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen avustuksella kunnostettiin, ja tarkoituksena oli, että niissä ryhdyttäisiin kasvattamaan vihanneksia palestiinalaisten tarpeisiin. Valitettavasti tästä ei tullut mitään, koska kasvihuoneet vandalisoitiin pian sen jälkeen, kun palestiinalaiset saivat Gazan kokonaan omaan hallintaansa.

Ovatko palestiinalaiset sitten arvoton joukkio? Nimimerkki Kallen kirjoituksesta voi päätellä, että hän pitää palestiinalaisten ainoana olemassaolon oikeutuksena Israelin tuhoamista. Minusta tämä on täysin oikeutettu päätelmä.

Palestiinalainen kansakunta nimittäin ”keksittiin” vasta vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen. Tätä ennen puhuttiin arabeista tai Palestiinan arabeista. Kyseessä on mitä suurimmassa määrin keinotekoinen kansakunta, jonka olemassaolon oikeutus on pitkälti poliittinen. Vuonna 1979 kuollut PLO:n toimeenpanevan komitean jäsen Zahir Muhsein lausui hollantilaisen Trouw-lehden haastattelussa seuraavaa:

The Palestinian people [do] not exist. The creation of a Palestinian state is only a means for continuing our struggle against the state of Israel for our Arab unity. In reality today there is no difference between Jordanians, Palestinians, Syrians and Lebanese. Only for political and tactical reasons do we speak today about the existence of a Palestinian people, since Arab national interests demand that we posit the existence of a distinct 'Palestinian people' to oppose Zionism.
For tactical reasons, Jordan, which is a sovereign state with defined borders, cannot raise claims to Haifa and Jaffa. While as a Palestinian, I can undoubtedly demand Haifa, Jaffa, Beer-Sheva and Jerusalem. However, the moment we reclaim our right to all of Palestine, we will not wait even a minute to unite Palestine and Jordan.


Zahir Muhseinin haastattelu julkaistiin maaliskuussa 1977. On siis perusteltua väittää, että palestiinalaisten ainoa olemassaolon oikeutus on tuhota Israel.

Ruotsalainen antisemitismi

Ruotsalaiset ovat olleet palestiinalaisten ylimpiä ystäviä edesmenneen pääministeri Olof Palmen ajoista lähtien. Palestiinalaisten asia on aina ollut lähellä ruotsalaisen sosiaalidemokraatin sydäntä. Nykyisin palestiinalaisten asiaa ajavat kiihkeimmin kirjailija Jan Guillou ja Aftonbladetin poliittisen toimituksen päällikkö Helle Klein, joka on saanut lempinimen Hamas-Helle siitä, että hän on voimakkaasti ajanut keskusteluja Hamas-järjestön kanssa.

Ruotsalainen sosiaalidemokratia on suomalaiseen vastineeseen verrattuna ideologisesti puhdasoppisempaa. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja olisi ruotsalaisiin kollegoihinsa verrattuna Israelin ystävä, vaikka Tuomioja on useasti joutunut Israelin taholta tulevan kritiikin kohteeksi palestiinalaisia myötäilevien lausuntojensa takia.

Itse seurasin keskustelua ruotsalaisesta Israel-vastaisuudesta Kent Ekerothin blogista. Kent Ekeroth työskenteli Ruotsin Israelin suurlähetystössä. Valitettavasti Kent Ekerothin blogin seuranta päättyi, kun hänen esimiehensä Ruotsin ulkoministeriössä saivat selville, että Kent toimii aktiivisesti Ruotsindemokraattien riveissä. Tästä syystä hän menetti työpaikkansa ja lopetti bloginsa. Jos Kent olisi ymmärtänyt toimia sosiaalidemokraattien riveissä, hän olisi varmasti saanut pitää työpaikkansa.

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Mieluummin ilman kuin (H)Illman

Yllättäen vähemmistövaltuutettu Puumalaisen ristiretki nettirasismia vastaan on saanut aikaan vähemmän kuohuntaa kuin valtionsyyttäjä Mika Illmanin lausunto, jossa hän vaati pakollista moderointia kaikille internetin keskustelupalstoille. Koska lausunnosta ei käynyt ilmi monia tarpeellisia asioita, bloggaaja Kari Haakana esitti sähköpostitse lisäkysymyksiä Illmanille. Ne on julkaistu vastauksineen täällä. Illmanin Sunnuntaisuomalaisessa julkaistu lausunto löytyy täältä.

Eniten kohua herätti seuraava lausunto:

”Olisi paikallaan harkita, pitäisikö laissa velvoittaa keskustelupalstojen ylläpitäjiä pitämään riittävä määrä keskustelun valvojia. Nämä valvoisivat keskustelua ja blokkaisivat pois lainvastaiset viestit. Valvojan puuttuminen tai olennainen tehtävien laiminlyönti voitaisiin määrätä rangaistavaksi, vaikka sakkoihin.”

Nykyinen sananvapauslaki ei toistaiseksi velvoita yksityisiä keskustelupalstoja moderointiin, vaan ainoastaan ns. verkkojulkaisuilla on velvollisuus etukäteen tarkistaa julkaistut viestin. Käytännössä tällaisia julkaisuja ovat useimmiten suurten sanomalehtien internet-sivustot.

Kuronen tekosyynä, rasismi todellinen syy

Keppihevosena Sunnuntaisuomalaisen jutun perusteella on käytetty Susan Kurosen tapaukseen liittyviä todennäköisesti erittäin räävittömiä viestejä Suomi24-palstalla. En kuitenkaan usko, että Susan Kurosen loukkaantumisella on välttämättä mitään tekemistä Illmanin toiminnan kanssa. Ennemminkin uskon, että kyse on samasta kampanjasta nettirasismia vastaan kuin Mikko Puumalaisen tapauksessa.

Tähän viittaa selkeästi Illmanin vastaus Kari Haakanan kyselyyn:

” Kun keskustelupalstalle tulee sisällöltään selvästi lainvastainen viesti (esim. vakavaa rasismia sisältävä lausuma), se poistettaisiin.”

Rasismimotiiviin viittaa myös Illmanin väitöskirjan sisältö. En ole sitä lukenut, mutta tiivistelmä löytyy tuolta. Illman tuntuu pelkäävän ulkomaalaisia rasistisia agitaattoreita:

Illman pitää tärkeänä, että Suomen oikeuskäytäntö ei muodostu näitä maita sallivammaksi. Muuten on vaarana, että Suomesta tulee vapaasatama kaikenlaisille rasistisille agitaattoreille.

Internetissä julkaisumaalla ei sinänsä ole väliä eikä käyttäjä välttämättä edes tiedä, missä maassa palvelin sijaitsee. Ongelmiin joudutaan vasta, kun joku taho vaatii sivuston sulkemista. Venäjä vaati taannoin Suomessa sijaitsevan Kavkazcenterin sulkemista, koska palvelimen sisältö oli Venäjän mielestä rikollista.

Rasismin kohdalla ongelma piilee käsitteen epämääräisessä määrittelyssä. Illman ei myöskään suostu täsmentämään, mikä on ”vakavaa rasismia” ja mikä ei. Eri kansalliset ja uskonnolliset ryhmät eroavat toisistaan myös loukkaantumisherkkyydessä. Joku toinen ryhmä sivuuttaa solvaukset olankohautuksella, kun taas toinen ryhmä ryhtyy rettelöimään pienestäkin vastoinkäymisestä. Lisäksi rasismista on tullut joillekin vähemmistöjen edustajille käyttökelpoinen työkalu yrittää välttää rangaistus rikoksesta tai saavuttaa erityisasemaan oikeuttava uhristatus.

Miten käy vapaan keskustelun?

Moderointivaatimus tietysti herättää monia kysymyksiä. Miten keskustelupalstan moderaattori pystyy päättelemään, mikä viesti on lainvastainen ja mikä ei? Laki esim. kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tehty epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi.

Jopa viranomaisen on vaikea tulkita viestien lainmukaisuutta, joten tehtävä on varmasti ylivoimainen nettioperaattorin finninaamaiselle ja huonosti palkatulle moderaattorille. Tästä syystä moderaattorien ohjeistus laaditaankin todennäköisesti siten, että kuka tahansa idiootti pystyy poistamaan viestejä. Epäilyttäviä sanoja, kuten neekeri, ählämi, rullahuuli jne. sisältävät viestit poistetaan varmuuden vuoksi. Nyörit siis vedetään tiukalle, jotta vältytään epämiellyttäviltä kysymyksiltä jälkikäteen.

Vastuu siirretään siis täysin keskustelupalstan ylläpitäjälle, joka on velvoitettu palkkaamaan riittävästi työntekijöitä homman hoitamiseen. Välttääkseen ikävän lisäkustannuksen operaattori suodattaa kiellettyjä avainsanoja sisältävät viestit automaattisesti tai vaihtoehtoisesti sulkee koko palstan, jos toiminta ei enää kannata.

Käytännössä vapaa keskustelu siirtyisi kokonaan ulkomaisille palvelimille eli käytännössä Yhdysvaltoihin, jossa sananvapaus on Suomea paremmin turvattu perustuslaissa. Tämä taas vähentäisi suomalaisten kaupalliselta pohjalta toimivien keskustelusivustojen tuloja.

Kaikkein uskomattomin vastaus Illmanilta saatiin kuitenkin IRC-keskustelua ja pikaviestejä (eli esim. ”mesettämistä”) koskevaan kysymykseen. Illmanin mukaan.

Ylläpitäjä olisi velvollinen valvomaan keskustelua ja kohtuullisessa ajassa puuttumaan selvästi lainvastaiseen aineistoon. Se ei ole sen kummallisempi velvoite kuin, mitä esimerkiksi radiolähetyksen tai TV -lähetyksen vastaavalle toimittajalle on sälytetty suoran lähetyksen osalta.
Ymmärrän toki, että po. levitysväline on sellainen, ettei sen valvominen ole kovin helppoa. Se ei kuitenkaan ole peruste jättää keskustelut täysin valvomatta. Sallitun ja kielletyn raja kulkee nimittäin aivan samalla kohtaa netissä kuin netin ulkopuolellakin.

Jos Illman aikoo velvoittaa operaattorit valvomaan yksityisluonteisia keskusteluja pikaviestiohjelmilla, hän käytännössä vaatii salakuuntelun sallimista. IRC- ja pikaviestikeskustelut ovat lisäksi yksityisten käyttäjien keskinäistä jutustelua näppäimistön kautta eikä näillä keskusteluilla ole mitään varsinaista ylläpitäjää. Illman ei oikeasti ymmärrä riittävästi internetistä, jotta hän pystyisi analysoimaan järkevästi käyttökelpoisia ratkaisuja hänen itse keksimiinsä ongelmiin.

Holhousta ei tarvita

Valistunut internetin käyttäjä oppii varsin nopeasti erottamaan asialliset kirjoitukset vähemmän asiallisista. Jos tällaista kykyä ei aikuisella ihmisellä olisi, hän tuskin saisi internetistä mitään irti. Tietysti kaikilla ihmisillä ei ole riittävästi kykyä ja kokemusta erottaa totuutta ilmiselvästä valheesta. Näillä ihmisillä tuskin kiinnostus riittää kovin pitkälle perehtymään mielipidekirjoituksiin tai internetiin ylipäänsä.

Lasten suojaamiseen on myös turha vedota. Vanhemmille löytyy käyttökelpoisia suodatusohjelmia, joita voidaan toki suositella käytettäväksi myös julkisissa tietokoneissa, esimerkiksi kirjastoissa.

Viranomaistoimien uhka lisäksi hillitsisi keskustelua erityisesti arkaluontoisista asioista, kuten maahanmuutosta, huumeista ja eri uskontojen väkivaltaisista piirteistä. Näistä on tähän saakka voinut keskustella suhteellisen vapaasti ainoastaan internetissä. Valtamedian keskusteluissa tämä on käytännössä mahdotonta tiukan itsesensuurin takia.

Illmanin ehdotuksen negatiiviset vaikutukset näyttävät selvästi suuremmilta kuin positiiviset. Siksi kannattaa olla mieluummin ilman kuin (H)Illman.

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Miksi nettisensuuri on vaarallista?

Maailmassa ei ole yhtä inhottavaa asiaa kuin lapsiporno. Siksi sen kitkemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja estettävä sivullisten pääsy lapsipornoa sisältäville sivustoille. Kuulostaako hyvältä? Niin minustakin. Valitettavasti sivullisten pääsy lapsipornoa sisältäville sivustoille voidaan estää vain sensuroimalla kyseiset sivustot kaikilta käyttäjiltä. Tämä on pieni hinta iljettävän asian rinnalla, onhan?

Ei muuten ole. Ensinnäkään estolistat eivät ole kovin tehokas ase lapsipornoa vastaan. Tästä tunnettu pitkän linjan tietokonemies Petteri Järvinen lausui seuraavaa, kun hallitus keräsi lausuntoja lakiesityksestä estolistojen käyttöönotosta kesäkuussa 2006:

Pidän lakiesitystä tarpeettomana ja tietoverkkojen tulevan kehityksen kannalta suorastaan haitallisena. Lakiehdotus on näennäistoimi, jolla ei todellisuudessa vaikuteta sinänsä vakavaan ilmiöön.

Kuten tiedämme esimerkiksi seksin oston kieltävästä lainsäädännöstä, lain tehottomuus ei sinänsä takaa, ettei lakia säädettäisi. Joidenkin mielestä tehokas lainsäädäntö ei sinänsä ole tärkeää vaan pelkkä lain sisältämä viesti riittää.

Estolistojen vaikutus lapsipornon leviämiseen on marginaalinen, suorastaan olematon. Pedofiilit tuskin käyttävät hyväkseen avoimia nettisivuja saastansa levittämiseen. Sananvapauden kannalta kyse oli kuitenkin merkittävästä asiasta, sillä käytännössä tämä mahdollisti internetin ennakkosensuurin ja avasi mahdollisuuden käyttää tätä keinoa myös muunlaisen epämieluisan sisällön suodattamiseen.

Pikkusormi annetaan Pirulle

Petteri Järvinen ennakoi tulevaa kehitystä lausunnossaan:

Huolestuttavinta on se yleinen kehitys, jolla nettisisältöä halutaan suodattaa. Suodatus voi olla perusteltua kouluissa, kirjastoissa ja kodeissa, mutta päätökset niistä tehtäköön paikallisesti. Lakiin kirjattu suodatus on ristiriidassa länsimaisen sananvapauden kanssa.

On helppo nähdä, että jos nyt ehdotettu suodatus lapsipornon nimissä menee läpi, suodatusta aletaan vaatia myös muille aloille. Miksi esimerkiksi tekijänoikeutta tai kiihotusta kansanryhmää vastaan loukkaavat sivut saisivat olla vapaasti saatavilla, jos kerran lapsipornosivuja on estetty? Millä perusteella jatkossa hyväksytään uusia alueita suodatuksen piiriin? Kuka ylläpitää estolistaa sitten, kun se kattaa tekijänoikeusloukkaukset ja kiihotussivut, ja listalla on kymmeniä tuhansia osoitteita? Millaista esimerkkiä Suomi näyttää muille länsimaille näillä toimillaan?

Järvisen kysymykset ovat relevantteja vielä nykyäänkin. Kun sensuurin tielle lähdetään, aina löytyy uusia hyviä asioita, joilla sensuuria voidaan perustella. Tämä tie ei pääty koskaan. Petteri Järvinen on kirjoittanut asiasta myös kolumnin, joka itse kunkin kannattaa lukea.

Maailmalla autoritaariset valtiot, kuten Kiina ja islamilaiset maat harjoittavat suodatusta rutiininomaisesti ja estävät pääsyn hallinnon kannalta epämieluisille sivuille. Kiina lisäksi on painostanut alueellaan toimivia ulkomaisia yrityksiä antamaan tietoja yksityisistä ihmisistä, joiden mielipiteet ovat ristiriidassa hallituksen virallisen politiikan kanssa.

Vähemmistövaltuutettu

Vähemmistövaltuutetun toimisto laati lausunnon hallitusohjelmaan liittyen. Siinä sanotaan mm. seuraavaa:

Nettirasismiin puututtava tehokkaammin

Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia.

Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian leviämiseen puuttumisesta.


Tämä lause antaa ymmärtää, että nettirasismin kitkemiseksi on perusteltua käyttää samoja keinoja kuin lapsipornografian leviämisen estämiseksi. Yksi lapsipornografian estämiseksi käytetty keino ovat estolistat, joilla internetin käyttäjiä estetään pääsemästä lapsipornoa sisältäville internet-sivustoille.

Kannattaako vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen estolistoja osana nettirasismin vastaista taistelua? Vastausta tähän kysymykseen ei ole saatu, mutta Puumalainen käyttääkin muita keinoja ilmiön kitkemiseen. Hän tekee tutkintapyyntöjä poliisille, jotta poliisi selvittäisi, syyllistytäänkö tietyllä sivustolla Rikoslain 11. luvun 8. pykälän mukaiseen kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Petteri Järvisen profetian toteutumista ei tarvinnut odottaa pitkään.

Profetia

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvioi, että estolistoja yritetään vielä käyttää monen muun ikävän asian ”suodattamiseen”. Tekijänoikeuksien alaisen materiaalin levittämisen estämisessä estolistat eivät ole erityisen tehokkaita. Sen sijaan mielipiteiden sensuroinnissa ne toimivat paremmin, koska yksityinen ihminen ei tiedä, mitä mielpiteitä häneltä sensuroidaan.

Kun nyt puututaan ”nettirasismiin”, seuraavaksi tulilinjalla ovat todennäköisesti uskonrauhaa rikkovat sivustot. Rikoslain 17. luvun 10. pykälässä sanotaan seuraavaa:

Joka

1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi

Tätä pykälää yritettiin soveltaa, kun Suomen Sisu –järjestöä vastaan käynnistettiin esitutkinta Muhammad-pilakuvien julkaisun johdosta. Jatkossa kyseistä pykälää voidaan soveltaa islamiin kriittisesti suhtautuviin eli ”islamofobisiin” sivustoihin, joiksi tämäkin blogi on luettavissa. Myöskään ennakkosensuuri lapsipornon esimerkin perusteella ei ole poissuljettu asia.

Internet on nykyisin ainoa paikka, jossa aito sananvapaus toteutuu. Valtamedian yleisönosastot ja keskustelusivut ovat vahvasti moderoituja eivätkä pyri aktiivisesti tarjoamaan tilaa tavallisen ihmisen mielipiteille. Valtamedia elää omassa maailmassaan ja on varmasti tyytyväinen sananvapauden tilaan, kuten sananvapauden päivän aikaisista lehtikirjoituksista voi päätellä.

Todellinen sananvapaus kuitenkin kukoistaa vain valtamedian ulkopuolisessa internetissä. Suomi24-sivuston keskustelupalstaa on sanottu kansakunnan vessanseinäksi, jonne kuka tahansa voi purkaa paineita. Blogosfäärissä on voinut ilmaista mielipiteitä, jotka valtamedia jättää julkaisematta joko hyvän journalistisen tavan takia tai ideologisista syistä.

Jos vähemmistövaltuutettu Puumalainen saa tahtonsa läpi, tämä tilanne ei ole pitkään voimassa. Siksi onkin suotavaa, että internetiin kirjoittavat ihmiset aktivoituisivat ja nousisivat vastustamaan internetin sensurointipyrkimyksiä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Päivitys 13.5.2007 Sensuuri etenee. Valtakunnansyyttäjä Mika Illman vaatii internetin keskustelupalstoille pakollisia valvojia Helsingin Sanomien mukaan. Valvojan puuttumisesta rangaistaisiin.

maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Ilmettä uudistettu

En ole paljon panostanut blogin ulkoasuun, koska kirjoituksia tulee niin harvaan tahtiin. Jotakin oli kuitenkin pakko tehdä melko karun yleisilmeen korjaamiseksi. Linkkilistaan tulee jatkossa päivityksiä, kunhan muistan taas lisää hyviä ja aiheeseen sopivia sivustoja.

perjantaina, toukokuuta 04, 2007

Halveksittava niljainen viemärirotta

Tässä kirjoituksessa en käsittele eläinkunnan ilmiöitä muutoin kuin allegorisesti. Tarkoituksena on valottaa vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen toimintaa. Puumalainen on mielestäni halveksittava, niljainen viemärirotta.

Puumalaisen työn tärkeyttä voidaan arvioida tarkastelemalla hänen aiempia tekojaan. Hän oli vastuussa Tatu Vanhasta kohtaan käydystä oikeusjutusta, jossa Vanhanen oli syytteessä tutkimuksistaan rotujen välisistä älykkyyseroista. Vanhasen tapausta on kommentoitu paremmin täällä. Jutusta voi päätellä, miten paljon vähemmistövaltuutettu Puumalainen kunnioittaa tieteen vapautta.

Myöhemmin Puumalainen on keskittynyt makeisrasioihin ja lakritsien käärepapereihin. Fazerin lakujupakkaa hän kommentoi oheisessa videopätkässä. Ilman nopeutetusta kuvasta johtuvaa pikkuoravamaista ääntäkin kommenteista voi päätellä, että puhujalla ei ole ns. kaikki kotona.

Puumalainen ei ole surkuhupaisasta toiminnastaan huolimatta (tai ehkä juuri sen ansiosta) saanut kovin suurta kritiikkiä osakseen valtamediassa. Tämä johtuu siitä, että kyse ei ole ollut erityisen merkittävistä asioista. Vain harva jaksaa tuohtua karkkipapereista ja Tatu Vanhasen tapauksestakin teki lähinnä merkittävän se, että kyseessä oli pääministerin isä.

Videolinkin takana tulee paljastetuksi syykin, miksi Puumalainen sai karkkipaperijihadinsa aikana puuhastella varsin rauhassa. Hän väistää ovelasti kritiikin omaa suhteellisuudentajun puutettaan kohtaan kyseenalaistamalla arvostelijoiden motiivit. Koska kyse ei ole merkittävästä asiasta ja Puumalainen on ilmeisen tosissaan, harva pääkirjoittaja viitsii jatkaa enempää asian vatvomista. Maailmassa on tärkeämpiäkin juttuja meneillään.

Puumalainen saa siis jatkaa temmeltämistään, koska kukaan ei nouse vastustamaan sitä, kuten Jussi Halla-aho toteaa kirjoituksessaan Syitä hulluuden voittokulkuun. Puumalaiselle karkkipaperit eivät kuitenkaan riitä. Viime viikolla hän teki Espoon Poliisille tutkintapyynnön bloggaaja Mikko Ellilän kirjoituksista.

Viemärirotta iskee jälleen

Tälläkään kertaa kyse on näennäisesti merkityksettömästä asiasta. Mikko Ellilän blogi on yksityisen henkilön ylläpitämä ja kyseinen henkilö kirjoittaa omalla nimellään. Juuri kukaan harvalukuisen suomalaisia blogeja seuraavan yleisön ulkopuolella ei ole koskaan kuullutkaan Mikko Ellilästä. Tämä tekee hänestä helpon saaliin virkaintoiselle ja oman valtansa sokaisemalle Puumalaiselle.

Samalla Puumalainen on kuitenkin tehnyt elämänsä suurimman virheen, joka takaa hänen paikkansa suomalaisen internetin lyhyessä mutta kunniattomassa historiassa. Hän hyökkää sananvapautta vastaan pyrkimällä sensuroimaan Ellilän kirjoituksia. Hän ei kuitenkaan pysty poistattamaan tekstejä palvelimelta, koska palvelin sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi sivuston ylläpitäjä on ilmoittanut, että hän ei poista kirjoituksia ilman australialaisen oikeuden päätöstä. Puumalainen tuskin lähtee tuhlaamaan veronmaksajan rahoja enempää lähtemällä käräjöimään maapallon toiselle puolelle. Sen sijaan hän tekee tutkintapyynnön Ellilän kirjoituksista ja siitä, rikkovatko ne rikoslain 11. luvun 8. pykälässä määritettyä kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Puumalainen perustaa tutkintapyyntönsä tähän kirjoitukseen, jossa Ellilä kertoo oman käsityksensä kulttuurien välisistä eroista. Korostan tässä tapauksessa, että kenenkään ei tarvitse pitää kyseisen kirjoituksen sisällöstä tai olla samaa mieltä sen kanssa. Kyse onkin siitä, onko kirjoituksen julkaisu rikos aiemmin mainitun rikoslain pykälän mukaan.

Kyseistä pykälää vahvempi on nimittäin sananvapaus, joka on taattu Suomen perustuslain 12. pykälässä. Näin ainakin itse maallikkona kuvittelen. Lisäksi Puumalaisen toimintaa leimaa virkaintoisuus ja vakava suhteellisuudentajun puute sekä hänen aiempien toimiensa (esim. karkkipaperijihad) että sen tosiasian perusteella, että kirjoituksen takana on suuren yleisön silmissä tuntematon vähän yli parikymppinen opintotuella elävä nuorukainen (tai ainakin näin olen ollut itse ymmärtävinäni).

Minua viemärirotta-Puumalaisen toiminta loukkaa sekä veronmaksajana että kansalaisena. Veronmaksajana en halua, että verorahoja tuhlataan hyödyttömään taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Kansalaisena minä olen närkästynyt virkamiehen vähäisestä kunnioituksesta kansalaisen perusoikeudeksi luettavaa sananvapautta kohtaan. Minusta olisi oikeutettua tehdä kantelu vähemmistövaltuutetun toimista ja esittää hänen erottamistaan.

Valtamedia juhlii sananvapautta

Ironisesti torstaina 3.5. vietettiin sananvapauden päivää. Tämä sai lehdet innostuneesti kertomaan tästä valtion alamaisille. Helsingin sanomien toimittaja Maija Aalto kirjoitti tästä oikein kirjoituksen blogiinsa tai ”clogiin” (Corporate blog), joiksi valtamedian palkallisten toimittajien ylläpitämiä blogeja suuressa maailmassa kutsutaan.

HS on muuten tunnettu siitä, että se sensuroi varsin mielivaltaisesti kirjoittajien jättämiä kommentteja internet-sivustoltaan. Tähän HS:llä on sivuston omistajana täysi oikeus, vaikka se vähentääkin sananvapaudella hurskastelun uskottavuutta. Itsekin tekisin niin, jos minulla olisi kommentteja, joita sensuroida.

Valtamedia siis onnittelee itseään Suomen erinomaisesta sananvapauden tilasta, mutta samaan aikaan yksityinen blogikirjoittaja on menossa poliisikuulusteluun valtion virkamiehen tekemän tutkintapyynnön johdosta.

Miten viemärirotan käy?

Bloginimimerkki Laiva on täynnä on kirjoituksessaan jo ehtinyt arvioimaan viemärirotan seuraavia toimia. Hänen mukaansa Puumalainen a) jatkaa kampanjaansa pahoja väärintekijöitä vastaan b) vaatii suurempia sakkoja ”rikollisille” c) käynnistää internetin sensurointikampanjan. Olen taipuvainen uskomaan tähän skenaarioon, koska Puumalainen on lehtilausunnoissaan ja hallitusohjelmaan kirjatussa liitteessä vaatinut tiukkaa puuttumista ”nettirasismiin” ja halunnut, että toimenpiteissä otetaan mallia lapsipornon vastaiseen taisteluun käytetyistä keinoista.

Jos viemärirotta onnistuu, kiihotuksesta kansanryhmää vastaan jaetaan jatkossa kovempia tuomioita. Lisäksi on mahdollista, että nettioperaattorit joutuvat estämään pääsyn sivustoille, joissa kirjoitetaan kiihottavasti. Samanlaista nettisensuuria harjoitetaan nykyisin mm. islamilaisissa maissa ja Kiinassa. Hyvässä seurassa siis ollaan.

Näin voi käydä, vaikka viemärirotan tutkintapyyntö ei johtaisikaan tuomioon. Luotan sen verran suomalaiseen oikeusjärjestelmään, että en usko ihan minkä tahansa järjettömän tutkintapyynnön johtavan tuomioon. Jos tuomio tulee, viemärirotta todennäköisesti innostuu vaatimaan tiukempaa lainsäädäntöä rasismin kitkemiseksi.

Itse uskon, että viemärirotta saa vielä pitkään jatkaa touhujaan tieteen- ja sananvapautta vastaan. Yksikään kunnianhimoinen poliitikko ei Mikko Ellilän takia halua leimautua rasismin puolustajaksi. Lisäksi kunnianhimoinen ja aikaansaava virkamies ylennetään varmasti jossain vaiheessa. Toivoa vain sopii, ettei hän seuraavassa tehtävässään saa suhteellisuudentajun puutteellaan yhtä paljon vahinkoa aikaiseksi. Mikko Ellilä saanee kirjoituksistaan pienet sakot ja joutuu poistamaan kirjoituksensa tai itkemään ja poistamaan.

Viemärirotan seuraavat tehtävät

Jutun lopuksi ehdotan viemärirotalle puuttumista seuraaviin vakaviin epäkohtiin. Disneyn piirroselokuvassa Basil Hiiri Mestarietsivä päähenkilö Basil lausuu professori Ratiganille: ”Olet halveksittava niljainen viemärirotta” tai jotakin sinne päin. Kyseinen lause on jopa elokuvan trailerissa.

Mielestäni lause rohkaisee elokuvan katsojia syrjimään toisia ulkomuodon perusteella. Professori Ratigan on elokuvassa isokokoinen hiiri, jota kohtaan päähenkilö Basil tuntee ylemmyyttä pelkän ulkoisen olemuksen perusteella, vaikka Ratigan on korkeasti koulutettu professori. Lapsille opetetaan näin syrjiviä ja rasistisia asenteita. Lisäksi Ratiganin voi olettaa nuoruudessaan joutuneen kokemaan syrjintää suuren kokonsa takia, mikä selittää hänen ajautumisensa rikollisen uralle. Basil on elokuvassa sankari, joten hänen ei pitäisi moisia ilmaisuja käyttää ulkoisesti erilaista lajitoveriaan kohtaan. Ehdotan, että vaaditte kohtauksen saksimista pois DVD:llä levitetyistä julkaisuista tai elokuvan myynnin kieltämistä Suomessa uhkasakon uhalla.

Taiteilija Juice Leskinen on julkaissut Ajan Henki –levyllään kappaleen Mussoliini Perusdiini. Siinä on mm. seuraavia lauseita

Minä olen maailman vallesman (one and only Mr. Big)
Aatu on überallesman (jotain sekavaa saksankielistä juttua)

Neekerit on rumia, niillä on huulet kumia, ne polttaa oopiumia (nirri pois).

Kappaleen sanoituksessa esitetään fasistiset diktaattorit Hitler ja Mussolini ikään kuin humoristisina hahmoina. Tämä on omiaan viemään huomiota pois heidän teoistaan, jotka johtivat miljoonien ihmisten kuolemaan. Myös diktaattorien kansanryhmiin kohdistama vaino esitetään laulussa hauskana asiana. Koska kappaleen sanoittaja Juhani Leskistä ei tämän kuoleman takia voi saattaa edesvastuuseen rasistisesta lyriikastaan, ehdotan, että a) kiellätte Ajan Henki –albumin myynnin tai b) pakotatte levy-yhtiön poistamaan selvästi rasistisen kappaleen levyltä ennen uusintajulkaisua, uhkasakon uhalla tietenkin c) kaupoissa jo olevat Ajan Henki -levyt poistetaan jakelusta.

Koska te Mikko Puumalainen olette osoittanut aiemminkin puuttuvanne tärkeisiin asioihin, oletan, että korjaatte nämä kaksi vääryyttä, kunhan kiireiltänne ehditte.