maanantaina, syyskuuta 01, 2014

Dan Park ja taiteen vapaus Ruotsissa


21. elokuuta 46-vuotias ruotsalainen katutaiteilija Dan Park tuomitttiin Malmön käräjäoikeudessa kuuden kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (hets mot folkgrupp). Park tuomittiin myös maksamaan korvauksia hänen tauluissaan loukatuille ihmisille. Mm. Ruotsin romaniyhdistyksen Erland Kaldaras ja hänen äitinsä Miranda Kaldaras saivat kumpikin 10 000 kruunun korvaukset ”henkisistä kärsimyksistä”.

Tätä ennen Parkin tauluja oli pidetty esillä yksityisessä Rönnquistin taidegalleriassa. Näyttelyä varjosti äärivasemmistolaisten järjestämä mielenosoitus. Poliisi ei kuitenkaan pidättänyt mielenosoittajia vaan Dan Parkin. Taidenäyttelyn järjestäjä ja gallerian omistaja Henrik Rönnquist tuomittin myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 22 500 kruunun sakkoihin. Lisäksi käräjäoikeus määräsi yhdeksän Dan Parkin taulua hävitettäväksi.

Parkin kova tuomio voidaan ainakin osin selittää sillä, että hänellä on aiempia tuomioita vastaavista rikoksista (kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan).

Taiteen vapaus uhattunako?

Parkin taulujen taiteellisista ansioista voi olla montaa mieltä. Useimmat eivät pidä miestä erityisen lahjakkaana piirtäjänä. Itse kukin voi muodostaa mielipiteensä niistä katsomalla tauluja täältä. Piirustukset vaikuttavat ”underground”-tyylisiltä ja ovat selkeästi provosoivia. Ruotsalaiselle establishmentille ne ovat kuitenkin liikaa. Aftonbladetin Martin Aagårdin mielestä Dan Parkin tuomiolla ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa:

”Viime vuosina käsite ilmaisuvapaus on kaapattu. Siinä on kunnostautunut lähinnä muslimeja vihaava Sananvapausyhdistys (Tryckfrihetssällskapet), jonka mielestä Parkin tuomiot rajoittavat taiteellista vapautta Ruotsissa.”

”Mutta sananvapaus ei koskaan ole ollut rajoittamatonta. Sitä ympäröivät monet lait, joita useimmat meistä pitävät legitiimeinä. Lait herjauksesta ja kunnianloukkauksesta tarkoittavat, että kansaaihmisistä ei voi sanoa mitä tahansa ilman rangaistusta.”

”...Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan estää sanomasta mielettömiä asioita ihmisistä vain heidän taustansa takia.”

Åagardin mielestä Park edustaa alakulttuuria, jonka ei kuulu päästä valtajulkisuuteen. Parkin taide kuuluu vain ihmisille, jotka jakavat Parkin edustaman ”ihmisvihan”:

”Mutta kun Dan Parkin maine kasvaa, hänen taiteestaan tulee mediamagneetti ja sitä näytetään suuremmille yleisöille, oikeusjärjestelmän on reagoitava suojellakseen taiteen viattomia uhreja.”

Eli järjestelmän on suojeltava viattomia uhreja kuten Ruotsin romaninuorten yhdistyksen puheenjohtaja Erland Kaldarasia, joka on julkisuuden henkilö. Parkin piirros, jossa Kaldaras äitinsä kanssa kantaa kylttiä, jossa lukee ”Zigenarbrott är något gott”, on Kaldarasille 10 000 kruunun arvoinen.

Zigenarbrott är något gott

Kaldarasin Parkin pilakuvassa kantamalla taululla on taustansa. Ruotsissa nousi melko suuri kohu, kun Skånen poliisin väitettiin pitävän yllä ns. ”mustalaisrekisteriä”, johon väitettiin kirjatun rikoksiin syyllistyneitä romanitaustaisia henkilöitä.

Kun tieto mustalaisrekisteristä tuli julki, Erland Kaldaras Ruotsin romaninuorten yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa vaati 250 000 kruunun korvausta jokaiselle rekisterissä olleelle henkilölle.

Ruotsalainen äärivasemmisto järjesti Malmössa mielenosoituksen romanien rekisteröintiä vastaan. Tähän mielenosoitukseen otti osaa myös taitelija Dan Park kantamalla kylttiä, jossa luki: ”Zigenarbrott är något gott” (Mustalaisten rikoksissa on jotain hyvää).

Väkivaltainen äärivasemmisto ei pitänyt Parkin kyltistä vaan pahoinpiteli tämän. Myöhemmin Parkin kyltti poiki syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Mitä tulee itse mustalaisrekisteriin, Dagens Nyheter -sanomalehden siitä nostama kohu osoittautui ylimitoitetuksi. Tiedossa ei ole, että rekisteristä olisi tullut mitään oikeudellisia seuraamuksia kenellekään.

Samaan aikaan Tanskassa

Tanskassa Ruotsin oikeuslaitoksen Dan Park -jahti herättää epäilyjä taiteellisen vapauden tilasta Ruotsissa. Sananavapausyhdistyksen puheenjohtaja Katrine Winkel Holm kirjoittaa Berlingske Tidende -lehdessä otsikolla ”Hyvästit taiteen vapaudelle Ruotsissa”:

”Olemme jo tottuneita absurdeihin uutisiin Ruotsista, mutta uutinen Dan Parkin tuomiosta veljesmaassamme ylittää jo tietyn rajan. Nyt ei ole enää kyseessä länsimaa, joka on edennyt muita pitemmälle monikulttuurisessa amok-juoksussaan. Ruotsi alkaa näyttää todelliselta epävapaalta maalta. Kuten provosoivasta taiteestaan tunnettu Uwe Max Jensen on todennut, Ruotsin valtio kopioi lähes yksi yhteen Saksan tavan kohdella rappiotaiteilijoita 1930-luvulla. Taiteellisesti Dan Parkia ei voi verrata Emil Noldeen, Paul Kleehen tai muihin saksalaisiin mestareihin, mutta se ei asiallisesti muuta mitään tässä vertailussa.”

Parkin piirroksista käy toki ilmi, että miehellä on sairas huumorintaju. Ruotsalainen valtaeliitti on luokitellut Dan Parkin natsiksi, jonka teot ja puheet pitää tästä syystä sulkea normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle. Jostain syystä Parkin taide provosoi valtaeliitin täysin ylimitoitettuun vastareaktioon. Ehkä suvaitsevaisuus on niin vakava asia, että sitä ei saa pilkata.

Luonnollisesti ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International, eivät uhraa ajatustakaan Dan Parkin kaltaiselle. Sen sijaan vastaavalla tavalla provosoiva venäläinen Pussy Riot saa osakseen runsaasti sympatiaa.

Suomalaiselle, illmanismiin tottuneelle Parkin tuomiossa ei ole mitään ihmeellistä. Tuomio ei edes tunnu erityisen pitkältä, jos sitä vertaa kansantaiteilija Seppo Lehdon saamaan kahden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeustuomioon.

Ruotsin viranomaisten tapa reagoida Parkin taiteeseen antaa myös aiheen olettaa, että illmanismi on itse asiassa tuontitavaraa Ruotsista. Monia muitakin asioita on kopioitu sieltä, joten miksei tätäkin. Ruotsalaisesta versiosta suomalainen illmanismi poikkeaa vain siinä, että täällä ei ehkä niin paljon hehkuteta sananvapausrikosten uhrien henkisiä kärsimyksiä kuin lahden takana.

Tanskalaiset eivät kuitenkaan jätä asiaa tähän. Kapteeni Gert Wiikin ja performanssitaitelija Uwe Max Jensenin johtama ”vapauslaivue” aikoo seilata Ruotsiin oluen, vapauden ja rappiotaiteen voimalla.

perjantaina, elokuuta 22, 2014

Oikein ja väärin ymmärrettyä islamia


Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen länsimaiden johtajat muistivat mainita, että terroristit edustivat vain pientä vähemmistöä, joka oli kaapannut pohjimmiltaan rauhanomaisen uskonnon hallintaansa.

Itseään nimellä Islamilainen Valtio kutsuva järjestö on syyllistynyt uskomattomiin julmuuksiin Irakissa ja Syyriassa. Viimeksi järjestö katkaisi pään amerikkalaiselta journalistilta James Foleylta ja julkaisi päänkatkomista kuvaavan videon internetissä. Mutta edustaako ”Islamilainen valtio” oikeaa islamia?

Oikeinymmärtäjät

Kuunnellaan ensin niitä, jotka omasta mielestään tai ainakin puheissaan tietävät, mitä oikea islam on. Aloitetaan Yhdysvaltojen presidentti Barack Obamasta, joka kommentoi Islamilaisen valtion toimia seuraavasti:

”Mikään uskonto ei opeta ihmisiä surmaamaan viattomia. Mikään oikeudenmukainen jumala ei voi puolustaa sitä, mitä he [Islamilainen valtio] tekivät eilen.”

Olen täysin samaa mieltä. Islam ei opeta surmaamaan viattomia. Kyse onkin viattomuuden määritelmästä. Voiko kukaan, joka kieltäytyy tunnustamasta ainoaa oikeaa uskontoa, olla viaton? Ne, jotka pitävät Islamilaisen valtion toimintaa oikeana, voivat ajatella, että Obaman mielestä Allah ei ole oikeudenmukainen jumala. Islamilainen valtio toteuttaa omasta mielestään Allahin tahtoa.

Toinen Yhdysvaltojen hallinnon edustaja, ulkoministeri John Kerry tajusi, että maailmasta löytyy pahuutta:

”Maailmassa on pahuutta ja me olemme kaikki joutuneet kohtaamaan sen taas kerran. Se on arvotonta, julmaa, selittämätöntä, nihilististä ja arvotonta pahuutta. ISIL (Islamilainen valtio) on tämän pahuuden kasvot, uhka ihmisille, jotka haluavat elää rauhassa, ja räikeä loukkaus rauhanomaista uskontoa kohtaan, jonka arvoja he rikkovat barbaarisuudellaan.”

Kerryn lausunnosta herää kysymys, mitä uskontoa hän tarkoittaa. Islamilainen valtio edustaa omasta mielestään islamia. Eikö islam hyväksy julmuutta vääräuskoisia tai ainoasta oikeasta uskonnosta luopuneita kohtaan?

Kerry ja Obama tarkoittavat ehkä hyvää, kun he kieltävät Islamilaisen valtion edustavan rauhanomaista uskontoa. He eivät ehkä ole todellisia islamin asiantuntijoita, vaikka Obama nuoruudessaan opiskeli islamia Indonesiassa.

Siirrytään Lähi-itään. Saudi-Arabian suurmufti, sheikki Abdulaziz Al al-Sheikh tuomitsi Islamilainen valtio -järjestön. Viime tiistaina hän totesi, että Al-Qaeda ja Islamilainen valtio ovat islamin pahimpia vihollisia eivätkä millään tavalla osa uskontoa:

”Ekstremistiset ja militantit ajatukset ja heidän harjoittamansa terrorismi levittävät rappiota maapallolle ja tuhoavat sivilisaation mutta eivät millään tavalla kuulu islamiin. Muslimit ovat heidän ensimmäisiä uhrejaan.”

Perinteisesti wahhabilaiset uskonoppineet kannattavat julmia sharia-lain mukaisia rangaistuksia, kuten pään katkaisua uskosta luopuneille, avionrikkojille ja noituuden harjoittajille. He eivät kuitenkaan kannata pään katkaisua silloin, kun Islamilainen valtio harjoittaa sitä. Ehkä pään katkaisu kuuluu islamiin vain, jos se tehdään lain mukaan ja oikeat ihmiset päättävät pään katkaisusta.

Toisaalta saattaa olla niinkin, että suurmufti pelkää levottomuuksien leviävän Irakista Saudi-Arabiaan. Hän on siis enemmän huolissaan oman maansa stabiiliudesta kuin siitä, keiden päitä Irakissa ja Syyriassa katkotaan.

Lopuksi katsotaan, mitä Suomen johtava islamin selittäjä Jaakko Hämeen-Anttila sanoo asiasta:

”Teot eivät perustu yhtään mihinkään islamin tulkintaan. Tai sanotaan, että meillä on kaksi eri asiaa: on islamin laki, joka määrää tiettyjä fyysisiä rangaistuksia kuten ruoskimisia, kivittämis- ja silpomisrangaistuksia. Se on osa lakijärjestelmää. Nämä raakuudet taas ovat täysin perusteettomia ja hyvin tyypillistä äärijärjestön toimintaa.”

Niin. Hämeen-Anttila kertoi kirjassaan, että islamin levittämisessä ei harrastettu miekkalähetystä. Islamilainen valtio on käännyttänyt ihmisiä pakolla islamiin. Kristityille on annettu kääntymiselle vaihtoehtona rangaistusvero (jizya) tai kuolema. Jesideille, jotka eivät kuulu kirjan kansoihin, vaihtoehtoina on vain kääntymys tai kuolema. Nämä asiat löytyvät Koraanista, mutta ehkä ne on ymmärretty väärin. Monet jesidit eivät ole jääneet odottamaan varmaa kuolemaa vaan ovat kääntyneet islamiin.

Raakuudet ovat Hämeen-Anttilan mielestä tyypillistä äärijärjestön toimintaa. Äärijärjestö nimeltä Osmanivaltakunta tappoi arviolta 275 – 400 000 kristittyä assyrialaista noin sata vuotta sitten samalla alueella, jossa Islamilainen valtio nyt toimii.

Väärinymmärtäjät

On niitäkin, jotka eivät jaa islamia oikein ymmärtävien käsityksiä. Otetaan vaikka Islamilainen valtio -järjestön johtaja, joka kutsuu itseään nimellä Abu Bakr al-Baghdadi. Hänen johtamansa järjestö syyllistyy uskomattomiin raakuuksiin ja barbarismiin, jonka kaltaista ei ole nähty pitkään aikaan.

Tällaisen henkilön täytyy olla todella tietämätön oikeasta islamista. Wikipedian mukaan al-Baghdadi on koulutukseltaan islamilaisen teologian tohtori. Oppiarvo on saatu Bagdadin islamilaisesta yliopistosta, jonka siis täytyy olla todella huono, koska tohtorin hattu on annettu islamia noin huonosti ymmärtävälle henkilölle.

29. kesäkuuta Islamilainen valtio -järjestö kertoi perustaneensa kalifaatin ja nimittäneen Abu-Bakr al-Baghdadin kalifiksi nimellä kalifi Ibrahim. Samalla aiemmin Irakin ja Levantin islamilaisena valtiona tunnettu järjestö muutti nimensä pelkäksi Islamilaiseksi valtioksi.

Jesidien lisäksi myös Irakin kristityt ovat joutuneet kärsimään. Lähes koko Mosulin kaupungin kristitty väestö lähti pakosalle, kun Islamilaisen valtion taistelijat lähestyivät kaupunkia. Kaldean katolisen kirkon arkkipiispa oli yksi pakoon lähtijöistä. Hänellä oli sanottavaa länsimaalaisille:

”Yrittäkää ymmärtää meitä. Teidän demokraattiset ja liberaalit arvonne eivät merkitse täällä mitään. Teidän täytyy miettiä uudelleen meidän tilannettamme, koska te otatte vastaan kasvavan määrän muslimeja omiin maihinne. Myös te olette vaarassa. Teidän on tehtävä vahvoja päätöksiä, vaikka ne olisivat ristiriidassa omien periaatteidenne kanssa. Teidän mielestänne kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia mutta se ei ole totta: Islam ei sano, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Teidän arvonne eivät ole heidän arvojaan. Jos ette ymmärrä tätä ajoissa, teistä tulee kotiinne kutsutun vihollisenne uhreja.”

Mikä tämä mies on? Eikö hän ymmärrä, että kaikki uskonnot pyrkivät pohjimmiltaan samaan asiaan? Arkkipiispa jakaa ilmiselvästi Breivikin ajatukset. Kauhea islamofobi.

tiistaina, elokuuta 05, 2014

Gazan konflikti - vanhaa ja vähän uuttakin


Olen toistaiseksi vältellyt kirjoittelua Gazan konfliktista, koska se toistaa niin monelta osin vanhaa kaavaa. Lisäksi monet olennaiset asiat on jo kerrottu Kumitontun blogissa.

Sodan kaava

Niin kauan, kun Hamas hallitsee Gazan kaistaletta, tulee nähdyn kaltaisia konflikteja. Homma alkaa yleensä rakettitulen kiihtymisellä siinä vaiheessa, kun Hamas on saanut varastonsa täyteen. Tarkoituksena on provosoida Israel hyökkäämään ja sen jälkeen käyttää hyväksi kansainvälistä mediahuomiota, jotta Israel saataisiin esitettyä mahdollisimman huonossa valossa.

Kansainvälinen media on kuuliaisesti toiminut odotetulla tavalla eli korostanut palestiinalaisten kärsimyksiä ja julkaissut Hamasin edustajien väitteet totuutena. Israel on yrittänyt todistaa, että Hamas piiloutuu siviilien sekaan ja laukoo rakettejaan asutuksen keskeltä. Tämä viesti on mennyt huonommin läpi, vaikka kaikki konfliktia seuraavat tietävät tämän.

Jossain vaiheessa, kun Hamas on ampunut suurimman osan raketeistaan ja Israel tuhonnut Hamasin salakuljetustunnelit, sota päättyy tulitaukoon toistuakseen taas muutaman vuoden päästä uudestaan.

Onko mikään muuttunut?

On silti väärin sanoa, että mikään ei olisi muuttunut. Itse asiassa koko Lähi-itä Israelin ympärillä on muuttunut. Egyptissä käytiin läpi arabikevääksi kutsuttu tapahtumasarja, joka johti ensin Muslimiveljeskunnan valtaannousuun ja sen jälkeen järjestön kukistumiseen ja paluuseen vanhaan.

Syyriassa on edelleen käynnissä yli 100 000 kuolonuhria vaatinut sisällissota, joka on levinnyt jo Irakin puolelle. Siellä ISIS-järjestön julmuudet ovat toki herättäneet huomiota mutta ei läheskään yhtä suurta kuin Israelin hyökkäys Gazaan. ISIS-järjestön riveissä on nähty jopa ”suomalaisia” taistelijoita.

Euroopassa Israelia vastaan suunnatut mielenosoitukset ovat myös muuttuneet. Enää niitä eivät dominoi palestiinalaishuiveihin pukeutuneet vasemmistolaiset vaan muslimit, jotka avoimesti huutavat juutalaisvastaisia iskulauseitaan. Niiden kaltaisia on viimeksi kuultu Euroopassa 1930-luvulla.

Uutta on myös Yhdysvaltojen vaikutusvallan romahdus Lähi-idässä. Yhdysvallat sitoutui voimakkaasti arabikevääseen ja sen seurauksena valtaan nousseeseen Muslimiveljeskuntaan. Tämän kukistuttua Egyptin nykyhallinto ei suhtaudu Yhdysvaltoihin erityisen lämpimästi. Syyriassa Yhdysvallat ensin uhkasi puuttua tilanteeseen, kun siellä oli käytetty kaasuasetta siviilejä vastaan, mutta sittemmin perui uhkauksensa.

Myös Israelin johto on nähnyt, että Yhdysvaltojen nykyjohto on pelkkää puhetta vailla tekoja. Israel voi toimia huomattavasti vapaammin kuin George W. Bushin presidenttikaudella Israelin ja Hizbollahin välisessä konfliktissa.

Gazaa hallitseva Hamas on joutunut etsimään uusia tukijoita Iranista, kun sen emojärjestö Muslimiveljeskunta on heikentynyt eikä Egyptin hallinto suhtaudu siihen erityisen myötämielisesti kuten eivät monet muutkaan arabimaat. Jopa palestiinalaisten uskollisimman tukijan Saudi-Arabian kuningas Abdullah yllätti lausunnollaan, jossa ei lainkaan tuomittu Israelia tai syytetty sitä konfliktista.

Israelin kannalta nöyryyttävintä on ollut havaita, että Hamas on vuosien kuluessa kaivanut useita tunneleita, jotka ulottuvat Israelin puolelle. Näitä tunneleita on konfliktin aikana käytetty sotilaallisiin iskuihin ja kidnappauksiin. Hämmästyttävintä tunneleissa oli se, että ne oli rakennettu erittäin laadukkaasti, sähköistetty ja varustettu ruokatarvikkeilla, joiden avulla taistelijat voivat tarvittaessa viettää tunneleissa useita kuukausia. Yksi näistä tunneleista löydettiin viime vuoden lokakuussa ja siihen on käytetty israelilaisarvioiden mukaan 10 miljoonaa dollaria ja 800 tonnia betonia.

Sortomytologiaa

Jyrki Virolainen viittasi blogikirjoituksessaan Tuomo Melasuohon, joka luonnehti Suomen suhtautumista Gazan konfliktiin naiiviksi. Hän näyttää ensin vaativan realistisempaa suhtautumista nykyisen naiivin tasapuolisuuden asemesta:

”Kanta näyttää muuttuvan pikkuhiljaa tiukemmaksi suhteessa kriisiin ja sen osapuoliin. Se on mielestäni hyvä asia. Tällä tarkoitan sitä, että täällä on ollut miltei naiivi lähestymistapa, tasapainoinen ja puolueeton. Mielestäni ei voi olla tasapuolista asennetta, jos toinen on miehittäjä ja toinen miehitetty.

Lihavoitu kohta paljastaa, mistä tuulee, eikä tämä tule yllätyksenä kenellekään Melasuon kommentointia pitkään seuranneelle.

Vasemmistolaiselle, joita löytyy akateemisista instituutioista ja mediasta, pelkästään se, että Israel on vauras, menestynyt ja sotilaallisesti voimakas valtio riittää julistamaan sen syylliseksi. Sillä, että Hamas aloitti konfliktin ampumalla raketteja Israeliin ja rikkoo jokaisella rakettipommituksellaan ihmisoikeuksia, ei ole merkitystä. Vasemmistolaisen mielestä ”sorron uhri” ei koskaan ole vastuussa teoistaan, ei vaikka ”sorron uhri” tietoisesti kaivaisi verta nenästään, kuten Hamas tekee.

Israelin syyllisyys todistetaan uhrien määrällä. Hamasin raketit eivät tapa yhtä paljon ihmisiä kuin Israelin teknisesti edistyneemmät ja tehokkaammat aseet. Tämä johtuu suurelta osin Israelin kyvystä ja halusta suojella omaa siviiliväestöään. Hamas puolestaan käyttää siviilejä sekä omien taistelijoidensa suojana että mediassa keräämään sympatiaa. Historian kuluessa sympatiaa on kerjätty jopa suoranaisilla lavastuksilla, joita Israel-myönteisissä piireissä on totuttu kutsumaan nimellä ”Pallywood”.

Kaikkein kuvottavin kolumni tulee kuitenkin Hannu Reimen kynästä. Reime on vanhan liiton vasemmistolainen, joka käyttää todistajanaan norjalaista aatetoveriaan Mads Gilbertiä. Norjalaislääkäri toteaa Reimen mukaan:

”Pommien raatelemia ihmisiä Gazassa hoitava norjalainen lääkäri Mads Gilbert sanoi puhelinhaastattelussa pari viikkoa sitten, että kiireellisin hoitotoimenpide tällä hetkellä on pakottaa Israel lopettamaan pommittaminen ja Gazan saarto. Seitsemän saartovuoden aikana Israel on tehnyt kaikkensa tappaakseen Gazan asukkaita ja tehdäkseen heidän elämänsä niin kurjaksi kuin mahdollista...”

Gazan saarto on kansainvälisen oikeuden mukainen ja sille löytyy selkeät Israelin turvallisuuteen liittyvät perustelut. Ilman saartoa Hamas kykenisi hankkimaan nykyistä voimakkaampaa aseistusta ja näin muodostaisi suuremman uhan Israelin siviiliväestölle. Gilbert myös valehtelee, kun hän sanoo Israelin ”tekevän kaikkensa tappaakseen Gazan asukkaita”. Jos näin olisi oikeasti, Gazasta tuskin jäisi jäljelle muuta kuin pelkkä kivikasa.

Reime on joko naiivi tai hän valehtelee tietoisesti, kun hän sanoo seuraavaa:

”...palestiinalaiset eivät repressiosta ja sorrosta huolimatta sittenkään ole alistuneet ja luopuneet kansallisesta tavoitteestaan, joka on miehityksen päättyminen ja itsenäinen Palestiinan valtio.”

Israelin kannalta ongelmana on se, että Hamasin tavoitteena on palestiinalaisvaltio ilman Israelia. Järjestö julistaa avoimesti peruskirjassaan tavoittelevansa Israelin tuhoamista. Juutalaiskansan historiallinen kokemus osoittaa, että tällaisia uhkauksia ei kannata sivuuttaa olankohautuksella.

Reime syyttää israelilaisia myös rasismista, kuinkas muuten:

”Vuosikymmenien miehitys ja palestiinalaisen sorto on kiihottanut yleisen mielipiteen Israelissa lähes uskomattomaan arabivastaiseen hysteriaan ja rasismiin. Mielipidetiedustelujen mukaan yli 90 prosenttia maan juutalaisesta enemmistöstä kannattaa Gazan pommittamista.”

Hamasin raketeilla ei ilmeisesti ole mitään yhteyttä sen kanssa, että yleinen mielipide Israelissa tukee sotatoimia.

Onneksi rasismi sentään ei ole hepreaa puhuvien geneettinen erityispiirre. Muutoin Reime istuisi oikeudessa vastaamassa syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Reimeen juttuja ei pidä ottaa turhan vakavasti. Hänelle konflikti tarjoaa säännöllisin väliajoin tilaisuuden esiintyä moraalin mestarina ja julkaista uudelleen samat vanhat mielipiteet värikkäällä retoriikalla höystettynä ja tietenkin veronmaksajan kustannuksella.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

Tanskan ääni


Kylmän sodan aikana Yhdysvallat rahoitti kahta radiokanavaa Radio Free Europe ja Voice of America, jotka lähettivät rautaesiripun taakse radio-ohjelmia ja kertoivat läntisen näkemyksen maailman tapahtumista.

Monille pelkästään kommunistipuolueen propagandististen tiedonvälityksen varassa eläville nämä kanavat tarjosivat ikkunan ulkomaailmaan sekä mahdollisuuden saada uutisia ilman kommunistista sensuuria. Lopulta Radio Free Europen maine kasvoi Venäjällä niin, että sitä pidettiin luotettavimpana uutisvälittäjänä. Tästä syystä Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB häiritsi radiokanavan lähetyksiä enemmän tai vähemmän aktiivisesti koko kylmän sodan ajan.

Vapaata tiedonvälitystä ruotsalaisille

Edellä mainittujen radiokanavien sekä Ruotsin yksipuolisen ja poliittisesti korrektin median inspiroimana tanskalainen Mikael Jalving aloitti Danmarks Röst (Tanskan ääni) -keskusteluohjelman toimittamisen Radio24Syv -radiokanavalla. Ohjelmaa lähetetään Tanskasta ruotsin kielellä ja sitä on jonkin verran mainostettu Juutinrauman itäpuolella.

Jalving itse on kirjoittanut paljon Ruotsiin liittyvistä asioista ja häneltä ilmestyi muutama vuosi sitten kirja Absolut Sverige – matka hiljaisuuden maahan. Jalvingin radio-ohjelma käsittelee pitkälti samoja aiheita kuin tuo kirja eli ruotsalaisen julkisen keskustelun tabuaiheita, joista maahanmuutto on yksi tärkeimmistä.

Kuuntelin itse 1.7. lähetetyn ohjelman, jossa ruotsalais-israelilainen Ilan Sade keskusteli uudesta kirjastaan ja ruotsalaisesta keskustelukulttuurista. Mukana oli myös journalisti ja kirjailija Gunnar Sandelin, joka on kirjoittanut yhdessä professori Karl-Olof Arnstbergin kanssa kaksiosaisen kirjan Invandring och Mörkläggning (Maahanmuutto ja salailu).

Ohjelmassa käsiteltiin ruotsalaista keskustelukulttuuria ja todettiin, että Ruotsi on muiden Pohjoismaiden tavoin konsensusyhteiskunta. Erona muihin maihin on se, että Ruotsissa konsensuskulttuuri on mennyt paljon pitemmälle kuin muualla ja johtanut sellaiseen yksituumaisuuteen, joka ei siedä poikkipuolisia mielipiteitä. Väärän mielipiteen ilmaissut lynkataan julkisesti. Jos hän ei ymmärrä katua, hänet suljetaan pysyvästi ”pahojen ihmisten puolelle”.

Ilan Sade arveli, että ruotsalaisen konsensuskulttuurin juuret ovat kyläyhteisössä, jossa jo päätettyyn asiaan sitouduttiin eikä asiaa sen jälkeen saanut asettaa kyseenalaiseksi. Toiseksi tärkeäksi tekijäksi nähtiin jo 1930-luvulta alkanut kansankoti, jolle oli vielä alkuaikoina aitoa tarvetta mutta joka myöhemmin muuttui valtioideologiaksi, kun se oli jo vienyt läpi alkuperäiset tavoitteensa.

Köyhyyttä löytyi Ruotsin rajojen ulkopuolelta ja niinpä Ruotsin kansalliseksi ideaksi muodostui pyrkimys ”humanitaariseksi suurvallaksi”. Kristinusko oli joitakin vuosikymmeniä sitten vielä vahvaa tavallisen kansan keskuudessa. Tämän uskon hiivuttua se korvautui uskolla valtioon.

Ilan Sade myös totesi, että ruotsalaisten kansallinen identiteetti ei ole niinkään sidoksissa ruotsalaiseen kulttuurin vaan käsitykseen ruotsalaisista moderneina ja rationaalisina ihmisinä. Siksi monet muodikkaat uudet ideat lyövät heti läpi Ruotsissa, joka toimii eräänlaisena yhteiskunnallisten kokeilujen laboratoriona.

Yhtenä esimerkkinä sairaasta keskustelukulttuurista esitettiin Expressen-lehden julkaisema nimilista ”vihasivustoille” kirjoittaneista ihmisistä. Tämä lista oli ostettu äärivasemmistolaiselta Researchgruppenilta, joka oli taas saanut sen käyttämällä hyväksi Disqus-keskustelujärjestelmän tietoturvapuutetta. Expressen nosti anonyymina kirjoittaneet tavalliset ihmiset häpeäpaaluun koko kansan nähtäväksi.

Keskustelijat eivät löytäneet mitään kovin vakuuttavaa lääkettä ruotsalaisen keskustelukulttuurin vapauttamiseksi. Sandelin siteerasi kirjailijatoveriaan Arnstbergia, jonka mielestä arvovaltaisen elinkeinoelämän edustajan ja tunnetun journalistin tulisi avautua ja sanoa, että nyt on menty liian pitkälle väärään suuntaan. Itse epäilen vahvasti, että moista koskaan tapahtuu tai että sillä olisi haluttua vaikutusta. Postmoderni tapa nähdä väärinajattelijat pahoina ihmisinä tai psyykkisesti häiriintyneinä on liian syvään juurtunut ruotsalaiseen poliittiseen korrektiuteen.

Mitä tulee itse ohjelmaan, keskustelua oli mielenkiintoista seurata, vaikka asia ja aiheet olivat minulle ennestään tuttuja. Toimittajana Jalving on utelias, kyselee paljon ja antaa vieraidensa vastata. Hänen egonsa ei ole liian suuri radioaalloille eikä hän harrasta moralisointia, mikä on tapana ruotsalaisissa ja myös suomalaisissa valtamedioissa.

Reaktioita ohjelmaan

Otetaan ensin positiivinen reaktio. Merit Wager kirjoittaa blogissaan:

”Eniten minuun vaikutti juontajan äänensävy, joka poikkesi ruotsalaisten juontajien ikävästä ja vihamielisestä sävystä. Lukuun ottamatta vaikeasti määritettävää käsitettä ”poliittinen korrektius”, ohjelmassa ei ollut lainkaan poliittista oikealinjaisuutta ja sormenheristelyä. Sävy ja ilmapiiri poikkesivat täysin vastaavasta ruotsalaisesta ohjelmasta (aiheesta riippumatta). Juontaja Mikael Jalving kunnioitti osallistujia ja oli aidosti utelias, mitä harvoin kokee ruotsalaisessa radio-ohjelmassa (kuten myös suomalaisessa tai suomenruotsalaisessa). Hän antoi Gunnar Sandelinin esittää asiansa eikä keskeyttänyt koko ajan epärehellisellä ja töksähtelevällä tavalla, kuten ruotsalaiset journalistit ja juontajat usein tekevät (koska he mieluummin kuuntelevat omaa ääntään). Mikael Jalving oli myös monista ruotsalaisista kollegoistaan poiketen perehtynyt käsiteltävään asiaan.”

En ole tuosta eri mieltä. Aftonbladetin kulttuurisivuilla Malin Krutmeijer suhtautuu lehtensä linjan mukaisesti varsin epäilevästi Jalvingin pyrkimyksiin:

”Koko ajatus perustuu mielettömälle oletukselle, jonka mukaan valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ovat juuri tästä syystä enemmän tosia. Fakta ja analyysi? Ei, me vain heitämme noidan veteen ja odotamme, kelluuko hän. Hyvää yötä.”

Ruotsin valtiollisen radion kanavilla Sydsvenskanin poliittisen toimituksen päällikkö, taustaltaan suomenruotsalainen Heidi Avellan sai esittää oman mielipiteensä. Avellanilla on kokemusta Tanskasta ja hän on kirjoittanut mm. vasemmistolaiseen Politiken-sanomalehteen. Avellaan myrkyttää ensiksi kaivon, eli leimaa Radio24Syv-kanavan tyylin provosoivaksi. Lisäksi Jalving toistaa Avellanin mukaan samoja aiheita eli maahanmuuttoa ja islamia ja väittää, että Ruotsissa muka ei keskustella asioista. Tämä on Avellanin mukaan täysin väärin, näistä asioistahan keskustellaan koko ajan. Hän myös kuvaili ruotsalaisen ja tanskalaisen keskustelukulttuurin eroja. Ruotsissa ollaan mukavia, kun taas Tanskassa käytetään suuria sanoja, provosoidaan ja pyritään vaikuttamaan tunteisiin.

Avellan kuvaili myös Tanskan kansanpuolueen nousua, joka toisin kuin Ruotsissa sai myös muut puolueet tarttumaan keskusteluun maahanmuutosta. Avellanin mielestä 2000-luvulla Tanskassa keskusteluilmapiiri koveni ja muuttui maahanmuuttajalle epämiellyttäväksi.

Lopussa Avellan paljastaa ylimielisyytensä:

”Hieman leikillään voi sanoa, että siellä on eräänlainen pikkuveliasenne. Halutaan tökkiä isompaa.”

Tanska on valtiona Ruotsia vanhempi eli Ruotsi on tässä se pikkuveli. Tämän Avellan unohtaa, kuten myös taustoittaa tanskalaista islam-keskustelua, joka perustuu sekä Muhammad-pilakuvakriisiin että sitä seuranneisiin terroriuhkiin.

Avellan edustaa tässä Ruotsin valtamediaa ja sen asennetta, joka ei yllätä. Mieluiten valtamedia olisi vaiennut Jalvingin ohjelman kuoliaaksi mutta mainostamisen ja internet-julkisuuden takia asiaa oli pakko kommentoida. Se tehtiin tutulla tavalla eli mitätöimällä ohjelman peruslähtökohta. Ruotsissa ei oikeasti ole tabuja maahanmuuttokeskustelussa eikä muussakaan vaan kaikesta keskustellaan. Olen samaa mieltä, että kaikesta keskustellaan. Keskustelun rajat vain on valtamediassa asetettu niin kapeiksi, että niiden sisälle ei kovin montaa erilaista mielipidettä mahdu. Jos joku eksyy rajojen ulkopuolelle, hänet häpäistään ja suljetaan keskustelun ulkopuolelle.

Väitteet Jalvingin provosoinnista voidaan myös jättää omaan arvoonsa. Ainakin itse ohjelmassa hän käyttäytyy asiallisesti ja antaa vieraiden sanoa sanottavansa.

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2014

Ylpeydestä ja ennakkoluulosta


Helsinki Pride -tapahtumaa edelsi Pride-viikko, jota hehkutettiin veronmaksajan rahoittaman Ylen kanavilla lakkaamatta. Sattumoisin kansalaisaloite avioliittolain muuttamisesta eteni valiokuntakäsittelyyn. Kaikkien suvaitsevaisten pettymykseksi Lakivaliokunta äänesti lain hylkäämisen puolesta.

Ylen uutisjutuissa avioliittolain muutoksesta käytettiin yleisesti propagandatermiä ”tasa-arvoinen avioliittolaki” ja oltiin kovasti huolissaan suvaitsevaisuudesta Suomessa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan hyväksy samaa sukupuolta olevien parisuhdetta tasavertaiseksi miehen ja naisen välisen avioliiton kanssa. Veronmaksajan rahoittaman Ylen nettisivuilla toimittaja Eero Mäntymaa pohdiskeli, mistä vastustus mahtaa johtua.

Liberaali hybris

Mäntymaa rinnasti hänen oman ”pelkonsa” pumpulia kohtaan ja päätteli, että homoliittojen vastustus perustuu samanlaiseen irrationaaliseen inhoon kahden miehen tai kahden naisen välistä seksiä kohtaan. Tälle inholleen vastustajat sitten keksivät jälkikäteen järkevältä kuulostavia selityksiä.

Analyysi vastustajien motiiveista oli tietysti lapsellinen ja köykäinen eikä mikään onnistunut oivallus vastustuksen perusteista. Sen sijaan Mäntymaa onnistui kertomaan enemmän omasta viiteryhmästään eli moderneista liberaaleista ja heidän tavastaan käsitellä vastakkaisia mielipiteitä.

Kommunismissa järjestelmä sulki mielisairaalaan osan niistä, jotka eivät hyväksyneet marxismi-leninismiä. Moderni liberaali ei tee näin, mutta sen sijaan harrastaa kömpelöä keittiöpsykologiaa, jolla poliittiset vastustajat saadaan näyttämään jonkinlaisilta foobikoilta tai muuten vaan tyhmiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä modernin liberalismin (joka siis on tasa-arvoideologia) hienoutta.

Mäntymaa kommentoi kansanedustajien puheita avioliittolain muutoksesta käydyssä keskustelussa. Hänen mielestäään lain vastustajien olisi pitänyt rehellisesti tunnustaa ennakkoluulonsa:

”Miksei voi sanoa ”homojen seksi ja rakkaus on ällöä”? Miksei voi sanoa ”kaksi isää tai kaksi äitiä on ällöä”? Miksei voi sanoa, että ”Kansalainen, varo! Homous voi tarttua”?”

Mäntymaa käyttää klassista olkiukkoargumentointia, kun hän yrittää kuvata homoliittojen vastustajien mielipiteitä.

Sitten Mäntymaa siteeraa kansanedustajia. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter Östman sanoi:

”Avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio.”

Tähän Mäntymaa möläytti:

”Eikö vanhan instituutiomallin mukaan vaimo ole miehen omaisuutta? Miksei kukaan vaali tätä perinnettä?”

Tähän tekisi mieli sanoa, että Mäntymaan kaltaisten modernien liberaalien suosima maahanmuuttopolitiikka tuottaa maahan ihmisiä, joiden mielestä nainen on aina miehen omaisuutta. Enempää ei oikeastaan viitsisi olkiukkoja pöyhiä.

Avioliitto on instituutio mutta mikä on sen tarkoitus? Tätä Mäntymaa ei edes yritä pohtia. Modernille liberaalille avioliittoinstituutio on ainoastaan ”syrjivä”, jos ei ole tarpeeksi inklusiivinen eli salli myös samaa sukupuolta olevien naimisiinmenoa. Instituution tarkoituksella ei ole niin väliä.

Avioliittoinstituution tarkoitus on turvata elämän jatkuvuus eli tarjota kasvuympäristö lapsille. Elämän jatkuvuuden turvaamiseen tarvitaan miestä ja naista. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei millään tavalla edistä elämän jatkuvuutta. Espoolainen Heikki K. Auvinen kirjoittaa:

”Kun avioliittoa tarkastellaan eettisistä lähtökohdista (elämän monimuotoisuuden ja jatkuvuuden turvaaminen), voidaan kriittisesti kysyä mikä on tasavertaisen avioliittolain vaikutus elämän jatkuvuuteen. On selvää, että samaa sukupuolta olevien kesken solmittu avioliitto ei tue sitä. Joten ne asiat, joita sillä halutaan saavuttaa, on toteutettava muuta normistoa muuttamalla.”

Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta propagoivalla sivustolla esitettiin muutamia epäkohtia, joita nykyiseen lainsäädäntöön sisältyy. Nämä ongelmat ovat sellaisia, että ne voidaan hoitaa muulla tavoin kuin rinnastamalla samaa sukupuolta olevien rekisteröity parisuhde avioliittoon.

Homoliittojen ehkä suurin kysymys on adoptio-oikeus. Nykyisin homovanhemmat joutuvat adoptoimaan lapsen erikseen eivät parina. Adoptioissa on tosin kyse paljon muustakin kuin homoliitoista eikä niitä koskevia päätöksiä pitäisi tehdä siten, että täydellinen homojen syrjimättömyyden periaate toteutuisi mahdollisimman hyvin vaan lapsen edun mukaisesti. Lisäksi kolmantena osapuolena voi olla vielä lapsen biologinen isä, jos lesbopari adoptoi pariskunnan toisen osapuolen lapsen.

Pride-kulkueet nykyajan rauhanmarsseina

Heikki K. Auvinen vertaa Pride-kulkueita 70- ja 80-luvulta tuttuihin rauhanmarsseihin. Ne olivat leimallisesti poliittisen vasemmiston tapahtumia, joissa oltiin rauhan puolesta ja (lännen) aseita vastaan. Kuviteltiin, että ydinaseet hävittämällä maailma muuttuisi rauhallisemmaksi paikaksi. Näin ei tietystikään ole käynyt.

Nykyisin Pride-kulkueisiin osallistuu paljon myös heteroita. Heistä suurin osa kuuluu poliittiseen vasemmistoon, johon tässä lasken myös Vihreät. Kulkue on poliitikolle tilaisuus poseerata ja kertoa, että hän on hyvän asian puolella eli hyvä ihminen.

Voidaan kuitenkin kysyä, miten paljon Pride-kulkueiden kaltaiset tapahtumat oikeasti edistävät suvaitsevaisuutta tai seksuaalivähemmistöjen asiaa. Entä jos vähemmistöjä edustavat aktivistit menevät liian pitkälle? Monen mielestä jo nyt homoasiaa käsitellään kohtuuttoman paljon valtamediassa. Yhteiskunnassa on muitakin ongelmia kuin marginaaliryhmän mittasuhteiltaan mitättömät ongelmat. Vähempikin koohottaminen riittäisi.

Maailmassa on maita, joissa sukupuolivähemmistöillä on oikeasti pahoja ongelmia. Näiden ratkaisussa tasa-arvoisesta avioliittolaista ei ole mitään apua.

Lopuksi palaan vielä Mäntymaan pumpulivertaukseen. Moderni liberalismi on länsimaisen pumpulissa kasvaneen ihmisen ideologia, jota todellisuus ei paljon häiritse. Homoliitoista kohkaaminen on pakonomaista ideologiaan perustuvaa edistyksellisyyttä, ei todellisten ongelmien ratkaisua. Kommunismin tavoin modernissa liberalismissa ihminen on ensin kasvatettava ideologiaan sopivaksi, ennen kuin ihanneyhteiskunta voi toteutua. Jos kasvatus joidenkin kohdalla epäonnistuu, heidät voi aina diagnosoida sairaiksi.

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014

Valkoisia norsuja, korruptiota ja orjatyövoimaa


Jalkapallon MM-kisat alkavat torstaina Brasiliassa. Kisat ovat vuosi vuodelta paisuneet ja vaativat valtavia investointeja infrastruktuuriin. Nämä investoinnit tehdään vain kisoja varten eikä mammuttimaisille stadioneille välttämättä löydy järkevää käyttöä kisojen jälkeen.

Valkoiset norsut

Valkoisella norsulla tarkoitetaan näennäisen arvokasta mutta todellisuudessa vain kuluja aiheuttavaa kohdetta. Nykyisin ne ovat usein suurisuuntaisia rakennusprojekteja, jotka näyttävät hyvältä suunnittelupöydällä mutta osoittautuvat käytännössä turhiksi ja kalliiksi pitää yllä. Brasiliassa osa MM-kisojen stadioneista osoittautuu luultavasti MM-kisojen jälkeen valkoisiksi norsuiksi.

Brasilian työväenpuolueen johtama hallitus halusi järjestää kisat 12 paikkakunnalla, osin poliittisista syistä miellyttääkseen alueellisia valtapoliitikkoja. Yksi näistä stadioneista on Mato Grosson maakunnan pääkaupungissa Cuiabassa sijaitseva Arena Pantanal, jonka kustannukset nousivat lopulta 257 miljoonaan dollariin (190 miljoonaa euroa). Monien paikallisten asukkaiden mielestä rahat olisi voitu käyttää paremminkin mm. terveydenhuollon parantamiseen.

Amazonasin viidakossa sijaitsevaan Manausiin rakennettu 44 500 katsojan stadion tuskin täyttyy kisojen jälkeen paikallisen aladivisioonaseuran otteluissa, joihin riitti koko vuoden 2009 aikana katsojia vähemmän kuin stadionin kapasiteetti. Siksi stadionin käyttötarkoitukseksi kisojen jälkeen onkin ehdotettu vankien käsittelykeskusta.

Trooppisista rämeiköistään tunnetulla Pantanalin alueella puolestaan arvellaan olevan piilevää tarvetta kongressikeskukselle, mikä kuulostaa äkkiseltään toiveajattelulta. Paikallishallinot miettivätkin kuumeisesti eri puolilla Brasiliaa, mistä löytää järkevää käyttöä satojen miljoonien investoinnille.

Ruskeat kirjekuoret

Brasilia on kuitenkin jalkapallomaa ja varmasti ansaitsee kisat. Samaa ei välttämättä voi sanoa tulevista kisaisännistä Venäjästä (2018) tai Qatarista (2022). Erityisesti Qatarin kisojen valintaprosessiin liittyvistä epäselvyyksistä on puhuttu mediassa jo useita kuukausia.

Kuin luin aikanaan Andrew Jenningsin vuonna 1992 ilmestyneen kirjan Lord of the Rings, joka kertoi Juan Antonia Samaranchin johtamasta Kansainvälisestä olympiakomiteasta ymmärsin, että kaikki kansainväliset urheilujärjestöt ja ylipäänsä yksi maa, yksi ääni -periaatteella toimivat kansainväliset järjestöt ovat korruptoituneita. Sponsoreilta tuleva raha löytää tiensä järjestön johtavien toimihenkilöiden taskuihin. Lisäksi kisojen valintaprosessissa voittaja tarvitsee tuekseen ”mustan kassan”, jolla lahjotaan kisahankkeen tueksi pienten ja köyhien maiden urheilujärjestöjen edustajia.

Brasilian kisojen järjestelyoikeudet omistaa kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ja sitä taas johtaa 77-vuotias sveitsiläinen Sepp Blatter. Guardian-lehti kirjoitti noin vuosi sitten Blatterista artikkelin, jossa lehti kutsuu miestä FIFA:n suureksi selviytyjäksi. Tittelin Blatter on ansainnut säilyttämällä paikkansa samalla, kun järjestö on ryvettynyt korruptioskandaalien pyörteissä.

Jo vuonna 1998, kun brasilialainen Joao Havelange johti järjestöä, Blatter oli toiminut FIFA:n palveluksessa 23 vuotta ja näistä 17 Havelangen oikeana kätenä järjestön pääsihteerinä. Blatterista tuli ykkösmies vuonna 1998 ja on sen jälkeen selviytynyt syrjäyttämisyrityksestä ja lukuisista korruptioväitteistä. Havelangen maine sen sijaan ryvettyi nopeasti hänen väistymisensä jälkeen.
Blatter on myös erikoistunut möläyttelyyn. Vuonna 2004 hän kertoi mielipiteensä naisten jalkapallosta. Hänen mukaansa naispelaajien tulisi pelata tiukemmissa shortseissa ja heidän pelipaitojensa kaula-aukkojen tulisi olla syvempiä, jotta miespuoliset katsojat löytäisivät tiensä otteluihin.

Vuonna 2011 qatarilainen Mohammed bin Hammam yritti syrjäyttää Blatterin FIFA:n puheenjohtajan paikalta, mutta yritys kaatui korruptioväitteisiin, joiden mukaan Hammam olisi tarjonnut Karibian jalkapalloliittojen edustajille ruskeita kirjekuoria vastineeksi äänistä. Tuolloin kuninkaantekijänä hääri Keski- ja Pohjoisamerikan liitto Concacafin trinidadilainen puheenjohtaja Jack Warner, joka myöhemmin erosi tehtävästään, kuin FIFA alkoi tutkia hänen tekemisiään Mohammed bin Hammamin Blatterin syrjäyttämisyrityksessä. Bin Hammamilta kiellettiin myöhemmin kaikki jalkapalloon liittyvä toiminta.

Kuitenkin Blatter itse on selvinnyt vahingoittumattomana tästä kaikesta. Qatarin kisoihin liittyvät ongelmat ja epäselvyydet saattavat kuitenkin koitua hänelle kohtalokkaaksi.

Orjatyövoimaa

Sen lisäksi, että Qatarin kisahankkeeseen liittyi epätavallisen paljon lahjontaa, Qatar ei ole mitenkään tunnettu jalkapallomaana ja siltä puuttuvat perinteet täysin. Qatar on tyypillinen Persianlahden öljyvaltio, jossa valtaosa asukkaista on muualta tulleita siirtotyöläisiä.

Qatar on ongelmallinen myös sään osalta. MM-kisat pelataan normaalisti kesäkuukausina, jolloin Qatarissa lämpötila voi päiväsaikaan nousta pahimmillaan 50 asteeseen, mikä vaarantaisi pelaajien terveyden. Alkuperäinen suunnitelma oli rakentaa stadioneista ilmastoituja. Kun tästä ajatuksesta luovuttiin, kisat pitää käytännössä pelata talvikuukausina, jolloin eurooppalaiset pääsarjat ja Mestareiden liiga normaalisti pelataan. Lopullista päätöstä asiasta ei kuitenkaan ole tehty.

Myös alkoholiin liittyy ongelmia islamilaista sharia-lakia noudattavassa Qatarissa, vaikka kisaisännät ovat luvanneet luoda kannattajille erityisiä alueita, joissa alkoholin nauttiminen on sallittua. Israelin mahdollinen selviytyminen kisoihin ei sekään kisajärjestäjien mukaan aiheuta ongelmia, vaikka Qatar ei koskaan ole tunnustanut Israelin valtiota.

Kaikkein pahin ongelma liittyy kuitenkin siirtotyöläisiin, joiden oloihin ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota. Työntekijöitä palkataan ns. kafala-järjestelmän kautta. Sitä käytetään yleisesti, kun Lähi-idän maihin palkataan rakennusalan työntekijöitä tai kotipalvelijoita.

Järjestelmä on yleisesti käytössä Persianlahden öljyvaltioissa, Libanonissa ja Jordaniassa. Siinä vaaditaan jokaiselle ammattitaidottomalle työntekijälle paikallinen sponsori, yleensä työnantaja, joka vastaa työntekijöiden viisumeista ja oikeudellisesta asemasta. Työntekijällä ei ole mahdollisuuksia irtisanoutua kesken sopimuskauden. Qatarissa sponsoriltaan karannut työntekijä tulkitaan rikolliseksi. Käytännössä tämä on johtanut usein törkeään hyväksikäyttöön, kun työnantaja pidättää siivun työntekijän palkasta, takavarikoi työntekijöiden passit eikä aina päästä heitä poistumaan maasta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat painostaneet Qataria poistamaan kafala-järjestelmän mutta toistaiseksi ilman tulosta.

Guardian-lehti kirjoitti siirtotyöläisten tilanteesta artikkelin, jossa kerrottiin siirtotyöläisten suuresta kuolleisuudesta rakennustyömailla. Nepalilaisen Pravasi Nepali Coordination Committee -järjestön ja Intian suurlähetystön tekemän tutkimuksen mukaan yli 500 intialaista siirtotyöläistä on menehtynyt tammikuun 2012 jälkeen ja yli 380 nepalilaista on kuollut vuosina 2012 ja 2013.

Yleisimmiksi kuolinsyiksi on kirjattu sydänkohtaus, auto-onnettomuus tai työtapaturma. Ihmisoikeusjärjestöt epäilevät, että sydänkohtaukset johtuvat suureksi osaksi liiallisesta työnteosta kuumissa olosuhteissa. Auto-onnettomuuksiksi kirjattujen kuolemien syynä on puolestaan usein puutteelliset työturvallisuusolosuhteet.

Uutiset stadionin rakennustyömailla kuolleista työntekijöistä ovat herättäneet jopa FIFA:n, joka on kulissien takana painostanut vuoden 2022 kisaisäntää parantamaan työntekijöiden oloja. Julkisesti FIFA on pitänyt matalaa profiilia eikä järjestönä ole halunnut leimautua ihmisoikeusjärjestöksi.

Lahjusepäilyt, ilmasto ja rakennustyöntekijöiden huono kohtelu ovat poikineet mielipidekirjoituksissa vaatimuksia siirtää MM-kisat pois Qatarista. ESPN-televisiokanavan dokumenttiohjelman mukaan MM-kisojen järjestäminen niemimaalla voi aiheuttaa 4000 rakennustyöläisen kuoleman.

Sepp Blatter on kuitenkin erittäin närkästynyt Qatarin kisoihin liittyvistä korruptioväitteistä, jopa niin närkästynyt, että hän kutsuu väitteiden esittäjiä rasisteiksi. 77-vuotias sveitsiläinen ei ehkä ole kaikkein uskottavin rasistikortin käyttäjä, mutta näköjään mikä tahansa on tälle miehelle mahdollista. FIFA päättää vuosien 2018 ja 2022 kisahankkeiden kohtalosta Brasilian kisojen jälkeen syys- tai lokakuussa. Raha saattaa sillä välillä vaihtaa omistajaa, mikäli kisojen suuret sponsorit eivät käytä omaa vaikutusvaltaansa ja pane rahahanoja kiinni.

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2014

Uuniluukkujen kolahtelua


Eurovaalit käytiin vähän aikaa sitten. Median ja analyytikkojen keskuudessa huomio kiinnittyi ”äärioikeiston” menestykseen, ja erityisesti Ranskan Kansallisen rintaman vaalivoittoon. Politiittinen analyytikko ja historiantutkija Jussi Jalonen kommentoi Pispalan haulitornistaan:

”FN on yhä edelleen aito äärioikeistopuolue, eikä Marine le Penin dédiabolisation-politiikka ole onnistunut pesemään puoluetta puhtaaksi muukalaisvihasta.”

Jalonen ei kuitenkaan ehdi Markku Jokisipilän arvostelultaan analysoimaan, miksi ”äärioikeistoa” kannatti neljännes Ranskan äänioikeutetuista:

...ovat huolissaan siitä, että neljäsosa äänioikeuttaan käyttäneistä ranskalaisista on pitänyt tätä vaihtoehtoa peräti poliittisen tukensa arvoisena. Taustalla on epäilemättä osin myös äänestäjäkunnan keskuudessa vallitseva monisyisempi pettymys. Mutta se, että nimenomaan äärioikeistopuolue on kyennyt valjastamaan nämä tuntemukset oman menestyksensä välikappaleiksi, on tosiaan paha päivä maanosalle.”

Jokisipilä oli moittinut ”äärioikeisto”-kortin käyttäjiä uusmoralismista ja siitähän puheessa ”äärioikeistosta”, ”rasismista” ja ”muukalaisvihasta” on lähinnä kyse. Jalonen ottaa nämä asiat annettuina eikä vaivaudu miettimään, mitkä asiat valtapuolueiden politiikassa saavat monet äänestäjät turvautumaan Kansallisen Rintaman kaltaisiin puolueisiin. Median, akateemikoiden ja poliittisen eliitin ylimielinen moralismi, jota Jalonen itsekin edustaa, on osa ongelmaa. Piiloutuminen merkityksettömiksi leimakirveiksi muuttuneiden käsitteiden kuten ”äärioikeisto” ja ”rasismi” taakse auttaa jättämään huomiotta ne todelliset ongelmat, joista ”äärioikeiston” kannatus kumpuaa.

Euroopassa on vaarallista olla juutalainen

Jalonen ei ole ainoa, joka on huolissaan äärioikeistosta. Vasemmistolaisen Guardian-lehden blogisti Michele Hanson kirjoittaa oikeiston noususta ja siitä, kuinka hän on alkanut huolestua asiasta. Hanson on juutalainen ja on kiinnittänyt huomiota EU-parlamenttiin selvinneisiin puolueisiin kuten brittiläiseen UKIP-puolueeseen. Aiemmin Hansonilla ei omien sanojensa mukaan ole joutunut kärsimään juutalaisuudestaan, mutta nyt on syytä huoleen.

Hanson mainitsee kirjoituksessaan ammuskelun Brysselin juutalaismuseossa, joka johti neljän ihmisen kuolemaan. Kirjoituksessaan hän antaa epäsuorasti ymmärtää, että EU-parlamenttivaalien tuloksella olisi jotakin tekemistä asian kanssa.

Olen samaa mieltä Hansonin kanssa siitä, että Euroopan juutalaisilla on syytä huoleen. Juutalaisviha on maanosassamme korkeimmalla tasolla 70 vuoteen. Syyt ovat kuitenkin aivan toisaalla kuin siellä, mistä Hanson niitä etsii.

Amerikkalainen konservatiivikolumnisti Mark Steyn kirjoittaa sivuillaan eurooppalaisten kyvyttömyydestä tunnustaa epämiellyttävä totuus:

Uudessa Eutopiassa ei ole tilaa rehelliselle ja avoimelle juutalaisyhteisölle eikä edes juutalaiselle museolle.”

Euroopan ”äärioikeiston” johtajista ainakin hollantilaisen Vapauspuolueen johtaja Geert Wilders on tunnettu islam-vastaisuutensa lisäksi myönteisestä suhtautumisestaan Israeliin ja juutalaisiin yleensä. Ukip:n Nigel Farage taas ei ole sanonut asiasta juuri mitään. Itse asiassa juutalaisvastaisuutta löytää helpommin vasemmistosta kuin ”äärioikeistosta”. Vasemmisto vain kutsuu sitä antisiionismiksi, joka asettaa kyseenalaiseksi juutalaisten oikeuden omaan valtioon.

Norjassa kiihkeä monikulttuurin kannattaja ja kansallisvaltioiden tuhon apostoli Thomas Hylland Eriksen kirjoitti Aftenposten -lehteen myrkyllisen ja moralisoivan artikkelin ”Israelin sielu on vaarassa”. Siinä Hylland Eriksen mm. kutsuu Israelia apartheid-valtioksi sekä rinnastaa holokaustin ja palestiinalaisten Nakban (= Israelin valtion synty) toisiinsa.

Ranskalainen” terroristi

Vasemmisto ja ”äärioikeisto” eivät kuitenkaan ole niitä, jotka Euroopassa murhaavat juutalaisia siksi, koska nämä ovat juutalaisia, vaan asialla ovat täysin muut tahot. Ranskan Toulousessa Mohammed Merah -niminen terroristi murhasi juutalaisia siksi, että nämä olivat juutalaisia. Tätä ennen jotkut median kommentaattorit ehtivät toivoa hänestä Ranskan Breivikiä.

Kun Ranskan poliisi pidätti 29-vuotiaan ranskalaisen Brysselin museoiskusta, moni median kommentaattori luultavasti toivoi, että mies olisi kiihkeä Kansallisen Rintaman kannattaja. Näin ei luultavasti ollut, sillä mies oli viettänyt vuoden taistelemassa Syyriassa ja hänellä oli yhteyksiä radikaaleihin jihadisteihin.

Epäilty Mehdi Nemmouche tunnusti tekonsa. Hän on todellakin Ranskan kansalainen mutta Ranskan Kansallisen Rintaman kanssa hänellä tuskin on mitään tekemistä.

Vasemmisto, media ja akateemikot eivät kuitenkaan halua nähdä, mistä Euroopassa löytyy se todellinen suvaitsemattomuus ja murhanhimo. Heille Euroopan kasvava muslimiväestö edustaa syrjittyä väestönosaa, jonka keskuudessa leviävä islamilainen kiihkoilu vain kertoo syrjinnästä ja heidän elämässään olevista epäkohdista. Niistä syytetään kantaväestöä ja näiden väitettyä rasismia eikä vaihtoehtoisia selityksiä edes yritetä etsiä.

Sen sijaan ”äärioikeiston” kohdalla kannatuksen syyt löytyvät aina ”muukalaispelosta” tai ahdasmielisestä impivaaralaisuudesta eli kaikesta siitä, mistä edistyksellinen suvaitsevaisto itse katsoo olevansa vapaa. Jos tämä ei riitä, otetaan mukaan taloudellinen epävarmuus, syrjäytyminen ja työttömyys, joihin ”populistien” väitetään tarjoavan helppoja ratkaisuja.

Mikä sitten on suvaitsevaisten ratkaisu ”äärioikeiston” ongelmaan? Fiksuimmat suvaitsevaiset ymmärtävät, että vanhojen jäärien päihin ei uppoa banaali ja omahyväinen puhe kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuuden ihanuudesta. Nuorempiin sen sijaan voi yrittää vaikuttaa.

Siksi Ruotsin valtio käyttää viisi miljoonaa kruunua tukemaan koululaisten matkoja Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriin. Päätös syntyi Euroopan äärioikeiston menestyksen inspiroimana. Kansanpuoluetta edustava demokratiaministeri Birgitta Ohlsson totesi:

Meidän on toimittava usealla eri rintamalla. Olen vakuuttunut, että nuorten on ymmärrettävä, mitä tapahtuu, kun viha voittaa demokratian.”

Suomessa veronmaksajan rahoittama Yleisradio on tehnyt samaa jo pitkään. Ei mene viikkoakaan ilman natseista kertovaa dokumenttia.

Juutalaisten joukkotuho ei kuitenkaan ole ainoa historiallinen tapahtuma, josta kannattaisi ottaa oppia. Tänä vuonna tulee täyteen 25 vuotta Berliinin muurin murtumisesta, jota voidaan pitää kommunismin ajan päättymisen symbolina, vaikka Neuvostoliitto elikin vielä pari vuotta tapahtuman jälkeen. Ehkä kommunismista ja sen aiheuttamista kymmenistä miljoonista ihmisuhreista kannattaisi ottaa jotakin opiksi, mutta tätä ei koululaisille haluta kertoa ainakaan Ylen kanavilla.