maanantaina, elokuuta 19, 2019

Onko al-Taeella enää uskottavuutta?


Anter Yasa piti lupauksensa ja julkaisi todisteet Hussein al-Taeen kytköksistä Irakin iranilaismieliseen militiaan. Al-Taee poseerasi useassa kuvassa militiajohtaja Haydar Qassemin kanssa ja näytti olevan tämän hyvä kaveri.
Haydar Qassem puolestaan ei esiintynyt kenen tahansa kanssa vaan häntä ohjasi Iranin vallankumouskaartin kenraali ja nykyinen Quds-joukkojen komentaja Qassem Suleimani. Quds-joukot ovat vastuussa Iranin rajojen ulkopuolella tapahtuvista sotilas- ja tiedusteluoperaatioista. Käytännössä tämä on tarkoittanut Hizbollahin tukemista Libanonissa ja sotilasavun toimittamista Hamasille. Tästä syystä Yhdysvallat pitää Irania merkittävimpänä valtiollisena terrorismin tukijana.

Syyrian sisällissodan aikana Suleimani vastasi shialaisten puolisotilaallisten joukkojen aseistamisesta. Nämä joukot taistelivat Islamilaista valtiota vastaan mutta syyllistyivät useisiin raakuuksiin Irakin sunnialueilla. Myöhemmin Suleimani näytteli merkittävää roolia eteläisen Aleppon valtaamisessa Assadin hallituksen joukoille.

Tällä hetkellä Haydar Qassem taistelutovereineen elää Suomessa Itä-Helsingissä.

Yasan mukaan Hussein al-Taeen sosiaalisen median tileillä suuri joukko hänen tukijoistaan on islamistisen SCIRI-puolueen tukijoita. Puolue pyrkii luomaan Irakiin Iranin mallin mukaisen valtion, jossa uskonnollisista johtajista koostuva neuvosto valvoisi hallituksen ja parlamentin toimintaa. Yasan mukaan Hussein al-Taeen piti alun perin tehdä töitä Irakin suurlähetystössä SCIRI:n edustajana. Toimittaja Rauli Virtanen järjesti kuitenkin hänelle paikan Martti Ahtisaaren johtamassa CMI:ssä.

Islamistit pyrkivät soluttamaan länsimaisia puolueita ja he ovat onnistuneet parhaiten vasemmistopuolueiden kohdalla. SDP:n peruskannattajakunta on iäkästä ja puolue tarvitsee uutta verta. Islamistit käyttävät tätä hyväkseen.

Ruotsissa Ympäristöpuoluetta edustanut ministeri Mehmet Kaplan joutui eroamaan asuntoministerin tehtävästään, kun hänen yhteytensä islamilaisiin ekstremisteihin paljastuivat. Kaplan poseerasi valokuvissa yhdessä turkkilaisen Harmaat sudet -järjestön Ruotsin johtajan kanssa.

Vaalikampanjassaan Hussein al-Taee esiintyi näyttävästi feministinä. Itse kukin saa tykönään päättää, uskooko miehen feministisiin julistuksiin vai hänen todennettuun taustaansa shia-militian johtajan kaverina ja poliittisen islamin kannattajana.

Itse olen sitä mieltä, että Hussein al-Taeen valheille rakennettu poliittinen ura saisi loppua mahdollisimman lyhyeen.

sunnuntaina, elokuuta 18, 2019

Al-Taeen kohdalla edelleen avoimia kysymyksiä







Rauhanlähettiläs Hussein Al-Taee sai äskettäin puolueeltaan synninpäästön. SDP:n eduskuntaryhmä päätti olla rankaisematta rasismikohun ryvettämää edustajaansa. Al-Taee totesi kokouksen jälkeen:

“Moni tietää, että minussa ei ole sellaista solua, joka syrjisi ihmistä.”

Rohkea valhe on usein parempi vaihtoehto kuin pelokas totuus. Al-Taeen kaapissa on vielä luurankoja, joista mies ei ole kertonut mitään. Al-Taee on lahja, joka jatkaa antamistaan vielä pitkään. Tämä ei tosin ole suomalaisen valtamedian ansiota. Itse asiassa valtamedia on koko kohun ajan ollut varsin haluton penkomaan SDP:n kansanedustajan taustoja.

Toisaalta kohun nostanut Anter Yasa on tehnyt kiitettävää työtä ja tuonut Al-Taeen taustoista ja motiiveista esiin uusia asioita, jotka ovat kansallisen turvallisuuden kannalta merkittäviä. Jos ne pitävät paikkansa, al-Taee on todellakin susi lampaiden vaatteissa.

Syksyllä 2015 internetissä julkaistiin joitakin kuvasarjoja, joissa sotilaspukuinen mies kantaa irtileikattua ihmisen päätä ja toisessa kuvassa oleskelee suomalaisessa vastaanottokeskuksessa. Suomeen tuli kesän 2015 Balkanin halkijuoksun seurauksena useita Irakin shialaisten puolisotilaallisten joukkojen jäseniä. Nämä joukot olivat Irakissa syyllistyneet samanlaisiin raakuuksiin, kuin mihin Islamilaisen valtion tiedetään syyllistyneen. Shia-joukkojen sotarikoksista voi lukea esimerkiksi täältä.

Anter Yasa väittää, että Hussein al-Taee (oikealta nimeltään Abu Gulal) olisi auttanut useita “shia-kuolemanpartioiden” jäseniä ja johtajia Suomeen. Saamieni tietojen mukaan ns. Haagan puukottaja olisi yksi tällainen henkilö. Tyypillisesti shia-taistelijoilla on tatuointeja, vaikka normaalisti tatuoinnit ovat islamin mukaan kiellettyjä.

Valtamediassa on jo kerrottu Al-Taeen yhteyksistä Irakin iranilaismieliseen islamistipuolueeseen Sciriin. Ylen uutisessa puheenvuoro annetaan myös Suomessa asuvalle irakilaiselle, kirjailija Hassan Blasimille:

“Hussein al-Taee on toiminut ikään kuin Irakin shiialaisen hallituksen äänitorvena ja analysoinut Irakin tilannetta sen näkökulmasta.”

Al-Taee selittää käyneensä Sciri-puolueen tilaisuuksissa mielenkiinnosta, oppiakseen Irakin politiikasta ja luodakseen kontakteja.

Anter Yasa puolestaan on keskustellut Suomessa asuvien turvapaikanhakijoiden kanssa. Yasan mukaan on olemassa väitteitä, joiden mukaan al-Taee vakoilisi Iranin ja Irakin hallituksen laskuun ja ilmoittaisi toisinajattelijoiden ja hallituksen kriitikoiden tietoja eteenpäin. Tämä taas hiljentää tehokkaasti toisinajattelijat, joilla on edelleen sukulaisia Irakissa.

Yasa viittaa myös väitteisiin, joiden mukaan Irakin hallitus olisi auttanut Hussein al-Taeeta pääsemään kansanedustajaksi. Näin Suomen politiikkaan vaikutettaisiin Irakista käsin.

Itse olen kuullut irakilaisesta, joka aiemmin teki tulkin työtä mutta lopetti, koska kyllästyi turvapaikanhakijoiden jatkuvaan valehteluun. Jos asiat eivät suju turvapaikanhakijan kannalta suotuisasti, tulkki joutuu helposti syytösten ja uhkailujen kohteeksi. Ei siis pidä yllättyä siitä, että Yasan haastateltavat eivät halua esiintyä omalla nimellään.

Anter Yasa on myös julkaissut videoita. Ensimmäisellä videolla hän keskustelee irakilaisten toisinajattelijoiden kanssa ja käy läpi Twitterissä esittämänsä väitteet. Toisella neljä kuukautta sitten julkaistulla videolla puhuu nainen, joka tuntee Hussein al-Taeen hyvin.

Naisen puheiden perusteella on vaikea uskoa, että al-Taee ei edelleen uskoisi niihin ajatuksiin, jotka hän aikanaan kirjoitti Facebookiin ja joista alkuperäinen kohu nousi. On perusteltua uskoa, että Hussein al-Taee on islamisti, ihailee Irania ja sen sharia-lakiin perustuvaa teokraattista pappisvaltiota. Ei ole myöskään syytä epäillä, etteikö hänen juutalaisvastainen purkauksensa ollut aito ja että hän yhtäkkiä olisi oppinut rakastamaan juutalaisia. SDP:n eduskuntaryhmä tekisi itselleen palveluksen, jos se erottaisi al-Taeen pysyvästi eduskuntaryhmästä.

Anter Yasa on sekulaari maahanmuuttaja, jonka kaltaiset ovat oikeasti hengenvaarassa entisissä kotimaissaan. Hänen huolensa al-Taeen tekemisistä ovat aiheellisia. Siksi on vaikea ymmärtää valtamedian empaattisia juttuja al-Taeen “muuttumisesta” ja “katumisesta”.

Suomalaisten on syytä kysyä, mikä vaikutus al-Taeen toiminnalla oli vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana. Vaikuttiko al-Taee siihen, miten viranomaiset tulkitsivat Irakin eri alueiden turvallisuutta? Tuliko hänen myötävaikutuksellaan Suomeen sotarikollisia Irakista? Millaisen vaaran al-Taee muodostaa Irakista oikeilla syillä paenneille?

Jos Anter Yasan väitteet pitävät paikkansa, Suomesta on tullut Irakin shia-taistelijoiden turvasatama. Miten tämä vaikuttaa turvallisuuteen pitkällä tähtäimellä? Näitä kysymyksiä ei haluta kysyä.

tiistaina, elokuuta 13, 2019

Miksi hulluus aina vain lisääntyy?


Viime vuosina meno yhteiskunnassamme on muuttunut aina vain mielettömämmäksi. Lisäksi kehitys on kiihtynyt erittäin nopeasti eikä sille tunnu löytyvän pysäyttäjää.
Häirintä ja turvatilat
Hullluuden juuret löytyvät nykyisin Yhdysvalloista ja erityisesti yliopistojen kampuksilta. Siellä kehitettiin tällä vuosikymmenellä turvatiloja ihmisille, jotka halusivat suojaa "puolueellisuudelta, konflikteilta, arvostelulta ja potentiaalisesti uhkavilta teoilta, ajatuksilta tai keskusteluilta", kuten Merriam Webster turvatilan määrittelee.
Turvatilan voi ymmärtää, jos sellaista tarjotaan traumaattisen tapahtuman kokeneille tai lapsille takia, mutta on vaikea käsittää, mihin jo täysi-ikäiset yliopisto-opiskelijat sellaista tarvitsevat. Kuten Judith Shulevitz kirjoittaa Dallas Newsissä:
”Vaikka college-tasojen keskustelujen pitäminen ”turvallisina” saattaa tuntua hyvältä yliherkille, siitä on todellisuudessa haittaa heille ja kaikille muille. Ihmisten tulisi mennä yliopistoihin terävöittämään älyään ja laajentamaan näkemystään. Jos suojelet heitä tuntemattomilta ajatuksilta, he eivät koskaan opi näkemään maailmaa toisten silmin.”
Turvatilat siis vaikeuttavat toisella tavalla ajattelevien ihmisten ymmärtämistä ja näin edistävät ”kuplautumista”, jossa keskustellaan pelkästään samanmielisten kesken. Samalla ”turvatilan” tarve oikeuttaa erimielisten poissulkemisen. Näin kävi kirjailija Timo Hännikäiselle ja hänen edustamalleen Kiuas Kustannus -yhtiölle, kun heidät suljettiin pois Helsingin kirjamessuilta. Tätä ennen Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen oli kirjoittanut kirjamessujen johdolle ja vaatinut Hännikäisen sulkemista pois messuilta:
”En henkilökohtaisesti koe messuille osallistuvana henkilönä oloani turvalliseksi, mikäli Kiuas-kustantamon osallistuminen sinne sallitaan.”
 Messujen johtaja Ronja Salmi teki työtä käskettyä ja näin Lahtinen sai itselleen turvalliset kirjamessut.
Turvatiloissa on kyse infantilisoimisesta eli periaatteessa aikuisten ihmisten alentumisesta lapsen tasolle. Tästä oman syynsä saavat ottaa kantaakseen niin vanhemmat kuin yhteiskunta, joka ei enää tarjoa ihmisille mahdollisuuksia kokea aikuiseksi kypsymiseen vaadittavia riskejä ja haasteita. Nykyisin ruikuttaminen riittää erityisesti silloin, kun ruikuttaja kuuluu erityistä uhristatusta nauttivaan vähemmistöön.
Turvatilat ovat levinneet myös politiikan huipputasolle, kuten Vihreiden puoluekokoukseen:
”Vihreiden puoluekokouksessa ja muissa tapahtumissa noudatetaan turvallisen tilan politiikkaa. Yhdessä luomme syrjinnästä ja häirinnästä vapaita alueita.”
Luonnollisesti ”häirintää” ei ole määritelty mitenkään objektiivisin kriteerein. Käytännössä yksittäisen ihmisen subjektiivinen kokemus määrittää, milloin kyseessä on häirintä ja milloin ei. Tämän kokemuksen asettaminen kyseenalaiseksi on itsessään häirintää ja turvatilan loukkaus. Näin on, vaikka Vihreiden puoluekokoukseen osallistuvat olisivat ainakin teoriassa aikuisia ihmisiä.
Kiihotusrikoksia
Kirjoittelin blogin alkuvuosina paljon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja siitä, kuinka pykälä on väljästi muotoiltu, mahdollistaa mielivaltaisen oikeudenkäytön ja rohkaisee poliittisten vastustajien kiusaamiseen.
En tuolloin uskonut, että pykälä lopulta muuttuisi irvokkaaksi pilaksi itsestään. Nyt sekin on tapahtunut, kun Helsingin poliisi kirjasi rikosilmoitukset kolmea kansanedustajaa vastaan. Nämä olivat Juha Mäenpää (ps), Päivi Räsänen (kd) ja Hussein al-Taee (sd).
Näistä Juha Mäenpää vertasi valtamedian mukaan turvapaikanhakijoita vieraslajeihin, kun hän letkautti eduskunnassa turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa:
Täällä lukee: ”Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.” Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa.”
Eräs Suomen johtavista ”ihmisoikeusasiantuntijoista”, entinen SKP:n keskuskomitean jäsen Martin Scheinin totesi välittömästi, että Mäenpään kommentti täyttää kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistön.
Scheinin mukaan Mäenpää ”selvästi viittasi” ihmisryhmään (joko arabeihin tai islaminuskoisiin).
Iltalehden mukaan Mäenpään tapauksesta on jo linjattu, että tapaus etenee syyteharkintaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon, kun taas Räsäsen ja al-Taeen puheet etenevät ensin esitutkintaan.
Päivi Räsänen siteerasi Raamattua, kun hän kauhisteli Twitterissä, miten kirkko voi olla Pride2019-tapahtuman virallinen partneri. Sanojen tukena oli kuva Raamatun kohdasta, jossa käsitellään homoseksuaalisuutta.
Al-Taeen Facebook-postauksissa puolestaan paneteltiin juutalaisia ja sunnimuslimeja. Hänen kohdallaan tosin tuomittavinta on hänen häpeämätön valehtelunsa sen jälkeen, kun hänen viestinsä olivat tulleet julki. Valtamedian kannalta tuomittavaa oli se, että se istui jutun päällä vaalien yli eikä tapaus olisi tullut laajemmin julki ilman Anter Yasan aktiivisuutta.
Epäiltyjen ”sananvapausrikosten” irvokkuutta korostaa se, että SDP:n Abdirrahim ”Husu” Hussein selvisi ilman esitutkintaa, kun hän oli syyttänyt Perussuomalaisia ja heidän äänestäjiään rasisteiksi. Perussuomalaiset ja heidän 500 000 äänestäjää eivät täytä kansanryhmän kriteerejä.
Luonnollisesti järkevässä yhteiskunnassa kukaan ei olisi syyttänyt Mäenpäätä, Räsästä, Al-Taeeta tai edes ”Husu” Husseinia yhtään mistään, kun he käyttivät Perustuslain heille suomaa sananvapautta.

Jonkun mielestä Mäenpään eteläpohjalaista huumoria edustava lohkaisu voi olla mauton, Räsäsen twiitti tympeää moralisointia ja Al-Taeen purkaukset pelkkiä karkeita kiukun ilmauksia. Virallisen Suomen eli Poliisin ja Valtakunnansyyttäjänviraston mielestä näin ei tietysti ole, vaan lausunnot otetaan kuolemanvakavasti ja tulkitaan sanojan kannalta mahdollisimman pahantahtoisesti. Vihapuheen vastainen hysteria saavuttaa näin lakipisteensä ainakin toistaiseksi. Pelkään, että pahempaa on tulevaisuudessa odotettavissa.

Tässä yhteydessä on myös syytä mainita, että juttujen esitutkintaa hoitava rikoskomisario Pekka Hätönen on Espoon Vihreiden jäsen ja ollut kunnallisvaaleissa Vihreiden ehdokkaana. Vieläkö joku vierastaa puheita poliittisesta poliisista eli Polposta?

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja sen tulkinta osoittavat, että uhristatusta nauttiva abstrakti ihmisryhmä nauttii paremmasta lain suojasta kuin perustuslaillista oikeuttaan käyttävä yksittäinen ihminen.

Laki tuo myös vieraita kollektivistisia elementtejä oikeudenkäyttöön, koska väitetyllä kiihotuksella ei ole selkeää uhria. Laki myös romuttaa ihmisten tasavertaisuuden lain edessä, koska se nostaa toiset ihmisryhmät toisten yläpuolelle. Käytännössä kukaan riittävästi uhripääomaa omaavan vähemmistön edustaja ei voi joutua syytettyjen penkille. Kyseessä on aito postmodernin identiteettipolitiikan kyllästämä lakipykälä.

Kaiken lisäksi nämä vihapuheesta hysteerisesti vaahtoavat poliitikot ja viranomaiset eivät edes ymmärrä, miten naurettavilta he kuulostavat. Oman typerän kiihkonsa lumoissa he rakentavat vihapuheesta digitaaliajan noituutta. He tekevät itsestään pellen ja itse asiassa voimistavat niitä ilmiöitä, joita vastaan he kuvittelevat taistelevansa.

torstaina, elokuuta 01, 2019

Saksa, äärioikeisto ja Suomi


EU:n myötä olemme saaneet kaksi suurta lahjaa. Ne ovat avoimet rajat ja monikulttuuri. Näiden ansiosta katukuva on paljon aiempaa värikkäämpi eikä Schengen-alueen sisällä tarvitse enää jonottaa rajatarkastuksissa ja näyttää passia.

Jo Schengen-aluetta synnytettäessä varoitettiin rikollisuuden liikkuvan maasta toiseen vaivattomasti. Tämä uhkakuva on toteutunut myös terroristien vapaana liikkuvuutena kuten myös niiden onnenonkijoiden, jotka onnistuvat hilaamaan itsensä Schengen-alueen sisäpuolelle. Värikäs katukuva on seurausta avoimista rajoista, joiden sisällepääsy käytännössä takaa, että alueelta ei koskaan tarvitse poistua, jos ei niin halua tehdä.

Junan alle Saksassa

Eritrealainen Habte Araya työnsi 8-vuotiaan pojan ja tämän äidin raiteille Frankfurtin asemalla, kun supernopea ICE-juna oli saapumassa asemalle. Hän yritti tehdä saman vielä 78-vuotiaalle naiselle mutta epäonnistui. 8-vuotias poika menehtyi tapahtumassa.

40-vuotias Araya oli saanut Sveitsistä oleskeluluvan. Zürichin kantonissa asuva Araya oli esiintynyt monikulttuurimannekiinina eli esimerkkinä “onnistuneesta integraatiosta”. Myöhemmin hän oli äitynyt väkivaltaiseksi ja mm. uhannut naapuriaan veitsellä. Araya oli ollut mielenterveyshoidossa eikä poliisi löytänyt hänestä merkkejä “radikalisoitumisesta”.

Viime maanantain tekojensa jälkeen Araya saa syytteen murhasta ja murhan yrityksestä. Pojan äiti selvisi raiteille työntämisestä hengissä. Tapaus muistuttaa neljän vuoden takaista IKEA-puukotusta, jossa eritrealainen turvapaikanhakija murhasi kaksi ihmistä. Kyseiselle teolle oli myös vaikea löytää järkevää motiivia.

Saksassa on muutaman viime vuoden aikana tapahtunut muitakin raiteille työntämisiä. Tammikuussa 2017 joukko nuorukaisia työnsi miehen raiteille Berliinin Kreuzbergissa sijaitsevalla Kottbusser Tor -metroasemalla. Mies onnistui kiipeämään turvaan ennen junan saapumista.

Hampurissa 16-vuotias nuorukainen, joka oli luultavasti Marokosta, hyökkäsi 34-vuotiaan naisen kimppuun, ryösti tämän ja työnsi raiteille. Nainen loukkaantui tilanteessa lievästi.

Maaliskuussa 2017 kaksi turvapaikanhakijaa, joista toinen oli marokkolainen ja toinen libyalainen, työnsi saksalaisen perheenisän raiteille. Tekijät potkivat uhria ja estivät häntä nousemasta. Onneksi saapuvan paikallisjunan kuljettaja toimi ripeästi ja pysäytti junan vain muutaman metrin päähän raitella makaavasta loukkaantuneesta uhrista.

Huhtikuussa 2017 38-vuotias Csilla H. puhui 59-vuotiaalle liikkeenjohdon konsultti Werner H:lle kielellä, jota tämä ei ymmärtänyt. Tämän jälkeen hän työnsi 59-vuotiaan takaa päin raiteille. Junan kuljettaja oli jälleen tarkkana ja onnistui pysäyttämään junan kolmen metrin päähän uhrista.

Näitä tapauksia on lisää ja ne kaikki on kerrottu täällä.

Frankfurtin tapaus on herättänyt suurta huomiota Saksassa uhrin nuoren iän takia. Pitkällä tähtäimellä tällaiset toistuvat tapaukset saavat ihmiset pelkäämään julkisilla paikoilla. Joku koiranleuka voisi vääntää asian siten, että ainakin älypuhelimen tuijottelu asemalaiturilla vähenee.
Keskiviikkona Stuttgartissa syyrialaistaustainen mieshenkilö surmasi toisen miehen keskellä katua iskemällä tätä toistuvasti miekalla. Uhri oli Saksassa asuva kazakki. Miekka vaikutti käyrältä sapelilta. Stuttgartia on Saksassa pidetty yhtenä turvallisimmista kaupungeista.

Syksyllä 2015 kysyin: “Viekö Saksa muun Euroopan mukanaan?” Tässä vaiheessa näyttää siltä, että ainakin Saksassa liittokansleri Angela Merkelin politiikan seuraukset ovat selkeästi nähtävissä. Merkelistä voidaan kai sanoa, että hän on Saksan tuhoisin kansleri sitten erään viiksekkään itävaltalaisen.

Entä Suomessa?

Suomessakin seurataan Saksan tapahtumia. Keskiviikon A-studiossa tärkein asia oli saksalaisen CDU-poliitikon murha Kasselin kaupungissa. Murha tapahtui jo kesäkuun alussa, joten ohjelman alkuvaiheessa oli vaikea ymmärtää, miksi se juuri nyt oli ajankohtainen. Murhaaja oli “äärioikeistolainen”. A-studion insertissä pyrittiin antamaan kuva “äärioikeiston” uhasta, joka uhkaa demokratiaa. Lisäksi viitattiin vihapuheeseen mahdollisena väkivallan syynä.

Tämän jälkeen studioon oli tuotu uustaistolainen tendenssitutkija Oula Silvennoinen, joka varmana mielipiteenään esitti, että Perussuomalaiset on “oikeistoradikaali” puolue. Silvennoinen myös opasti katsojia siitä, mitä tarkoitetaan “äärioikeistolaisuudella”:

“...se on aika laaja termi, jonka alle mahtuvat sekä oikeistoekstremistiset Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kaltaiset uusnatsiliikkeet että oikeistoradikaalit puolueet kuten Perussuomalaiset.”

Kun toinen studiovieras, Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalo kieltäytyi hyväksymästä Silvennoisen määritelmää, tendenssitutkija totesi, että me tutkimuksessa kyllä tiedetään.

Kysymys on Silvennoisen mukaan suhteesta autoritarismiin, hierarkiseen yhteiskuntaan ja kategoria-ajatteluun. Perusteluja tälle hän ei esittänyt vaan yritti tendenssitutkijan auktoriteetillä lyödä Slunga-Poutsalolle jauhot suuhun.

Todellisuudessa nimenomaan identiteettipolitiikan omaksuneelle vihervasemmistolle on tyypillistä ihmisten kategorisointi näiden viiteryhmän mukaan. Mielestäni ihmisryhmien kollektivistinen jakaminen uhriryhmiin ja sortajiin edustaa kategoria-ajattelua. Puheet suhteesta autoritarismiin ja hierarkiseen yhteiskuntaan ovat käsittämättömiä ja mahdottomia kommentoida. Silvennoinen on keksinyt omasta päästään tämän yhteyden.

Kun Slunga-Poutsalo yritti selittää Perussuomalaisten linjauksia, kamera näytti Silvennoisen ylimielistä virnistelyä.

A-studio myös tarjosi Silvennoiselle tilaisuuden esiintyä vaalihäirinnän ja somehäirinnän uhrina. Todellisuudessa Silvennoinen itse käyttäytyy aggressiivisesti sosiaalisessa mediassa ja harrastaa somehäirintää eli sitä, minkä uhrina hän pyrkii esiintymään. Silvennoisen suhde totuuteen on sen verran liberaali, että en suoralta kädeltä ostaisi hänen väitteitään. Lopussa Silvennoinen myös kehtasi mestaroida käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa.

Ohjelmassa saksalaisen paikallispoliitikon murhalla luotiin aasinsilta Perussuomalaisiin, äärioikeistoon ja vihapuheeseen eli valtamedian toimittajien suosikkiaiheisiin. Perussuomalaiset on viimeisimmissä mielipidetutkimuksissa noussut suurimmaksi puolueeksi. Veronmaksajan rahoittama Yleisradio haluaa vastustaa tällaista kehitystä. Mitenkään muuten en suostu A-studion aihevalintaa ja “asiantuntijan” mukanaoloa selittämään.

Silvennoisen julkiset esiintymiset aiheuttavat monissa kuten allekirjoittaneessa voimakasta vastenmielisyyttä. Siksi hänen esiintymisensä kääntyvät hänen edustamaansa asiaa vastaan. Silvennoinen on asiantuntijana selkeästi puolueellinen, mikä ei tunnu veronmaksajan rahoittamaa yhtiötä vaivaavan. Ylen A-studiokin kääntyi kaikessa läpinäkyvässä propagandistisuudessaan itseään vastaan varsinkin, kun toimittaja ja Oula Silvennoinen hyökkäsivät yhdessä Slunga-Poutsalon kimppuun ns. ampumistapauksessa, jossa kahden Perussuomalaisten jäsenen väitetään ampuneen vasemmistopoliitikkoja esittäviin maalitauluihin.

Asia käsitellään elokuussa Puoluevaltuuston kokouksessa. Oula Silvennoinen ei kuitenkaan malttanut olla antamatta ilmaisia neuvoja siitä, miten asia pitäisi käsitellä. Itse luotan nykyisen puoluejohdon kykyyn olla tanssimatta Oula Silvennoisen kaltaisten pillin mukaan, koska tanssista ei loppua tule, jos siihen kerran lähtee mukaan.

keskiviikkona, heinäkuuta 24, 2019

Vangittu rap-artisti ja Ruotsin oikeusjärjestelmä


Kun Ruotsin poliisi vangitsi amerikkalaisen räppäri ASAP Rockyn todennäköisin syin epäiltynä pahoinpitelystä, harva ymmärsi, miten paljastavasta tapauksesta oli kyse. Tapahtunut kertoo paljon eurooppalaisesta ja erityisesti pohjoismaisesta oikeusvaltiosta ja sen eroista anglosaksiseen vastinpariinsa.

Tapaus itsessään oli varsin yksinkertainen. Räppäri käveli henkivartijansa kanssa Tukholman kaduilla, jossa mukaan lyöttäytyi kaksi afganistanilaisnuorukaista, jotka käsittääkseni olivat hazaroita eli samoja itäaasialaisen näköisiä turvapaikanhakijoita, joita Suomeenkin saapui syksyllä 2015 ja jotka täällä otettiin suomalaisiin kouluihin alaikäisinä, vaikka heidän todellisesta iästään ei ollut mitään varmuutta.

Afgaaninuorukaiset seurasivat räppäriä eivätkä poistuneet lukuisista kehotuksista huolimatta. Nuorukaiset olivat huumepöllyssä eivätkä täten kuunnelleet järkipuhetta. Jossain vaiheessa räppäri turvautui voimakeinoihin ja heitti toisen nuorukaisista katuun.

ASAP Rocky vangittiin ja hän on istunut tutkintavankeudessa heinäkuun 3. päivästä lähtien ja 5. päivänä hänet päätettiin vangita todennäköisin syin epäiltynä pahoinpitelystä. Itse tapaus sattui 30. kesäkuuta. Tältä sivustolta löytyvältä videolta voi katsoa, mihin tapaukseen syyttäjän epäily perustuu. On myös julkaistu muita videoita, joista käy selkeämmin ilmi, miten pitkään afganistanilaisnuorukaiset seurasivat räppärin seuruetta.

ASAP Rockyn henkivartija teki myös väitetyn pahoinpitelyn uhrista rikosilmoituksen, joka ei johtanut rikosepäilyyn.

Stand your ground

Yhdysvalloissa ja muissa anglosaksisen common law -oikeuskäytännön piirissä olevissa maissa on olemassa ns. Stand your ground -laki. Soveltamistapa vaihtelee maittain ja Yhdysvalloissa osavaltoittain.

Pääsääntöisesti yksilöllä on oikeus puolustaa itseään ja muita uhkatilanteessa, vaikka tilanteesta voisi turvallisesti poistua. Tyypillisesti tämä ilmaistaan itse laissa eli yksilöllä ei ole velvollisuutta vetäytyä uhkatilanteesta ja että he voivat turvautua mihin tahansa voimakeinoihin, jos tilanteessa voi perustellusti uskoa olevan vakavan ruumiinvamman tai kuoleman uhka.

Todettakoon, että myös Yhdysvalloissa kaikki eivät pidä Stand your ground -laeista ja arvostelu kohdistuu erityisesti siihen, että se madaltaa kynnystä käyttää kuolettavaa voimaa silloin, kun sille ei ole todellista tarvetta.

Suomessa ja monissa muissa maissa hätävarjelua on rajoitettu. Suomessa hätävarjeluun käytettyjen keinojen tulee olla oikeassa suhteessa oletettuun uhkaan. Esimerkiksi vähäarvoisen omaisuuden suojelemiseksi ei saa käyttää vakavaan ruumiinvammaan johtavaa väkivaltaa. Ylimitoitettu voimankäyttö voi johtaa syytteeseen hätävarjelun liioittelusta.

Oikeusjärjestelmän rappio?

Oikeusjärjestelmä samoin kuin poliittinen järjestelmä ovat viime kädessä riippuvaisia kansalaisten luottamuksesta. Kyse ei ole pelkästään lain kirjaimesta ja sen soveltamisesta. Jos kansalaiset eivät luota oikeusjärjestelmään, oikeusjärjestelmä on vain kokoelma keksittyjä sääntöjä ja joukko paremmin tietäviä, jotka sylkevät ratkaisuja ulos.
Luonnollisesti juristit eivät pidä, että oikeusjärjestelmän luottamuksesta keskustellaan. On tärkeää, että poliittiset, taloudelliset ja suuren yleisön taholta tulevat paineet eivät vaikuta oikeusjärjestelmään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen keskustelu tuomioista ja niiden oikeutuksista tarkoittaisi oikeusjärjestelmän perusteiden asettamista kyseenalaiseksi. Myös ASAP Rockyn tapauksesta jokaisella sitä seuranneella on oma mielipide.

ASAP Rockyn tapauksessa amerikkalaiset ovat jo yrittäneet vaikuttaa oikeusjärjestelmään. Yhdysvaltojen Ruotsin suurlähettiläs Mark Brzezinski oli ensimmäinen, joka paljasti ymmärtämättömyytensä Ruotsin oikeusjärjestelmästä. Sen jälkeen tuli muita ja lopulta presidentti Trump twiitteineen ja lupauksineen maksaa takuut, vaikka sellainen ei Ruotsissa ole mahdollista.

Toisaalta vangitsemisajan pituus tapauksessa, jossa julkisuudessakin esitetty kuvallinen aineisto tarjoaa hyvän mahdollisuuden arvioida teon luonnetta, vaikuttaa kohtuuttomalta. Lisäksi kaikkia mukana olleita on jo kuulusteltu. Siksi on syytä ihmetellä, miksi syytteen nostaminen kestää niin kauan. Haluaako ruotsalainen järjestelmä näpäyttää amerikkalaisia näiden kömpelöiden painostusyritysten takia?

ASAP Rockyn vangitsemisella on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, koska useita rap-tähden keikkoja on sen takia jouduttu perumaan. Monien ihmisten toimeentulo on riippuvainen keikkojen toteutumisesta eli vangitseminen ei ole mikään pikkuasia. Nähtyjen videoiden perusteella tapaus näyttää melko tavanomaiselta tappelulta, jonka kaltaisia sattuu viikonloppuisin silloin tällöin. Viivyttelylle ei siis ole todellista perustetta.

Ruotsin oikeusjärjestelmässä tiettyjä rikoksia ei käytännössä koskaan tutkita. Toisissa rikoksissa (esim. Terrorismirikokset) todistustaakka on niin korkea, että langettavia tuomioita on käytännössä mahdotonta antaa. Lisäksi joissakin rikoksissa todistustaakka on käänteinen ja mahdollisuudet pitkiin pidätysaikoihin anteliaat. Siksi Hakeliuksen mukaan kannattaisi keskustella oikeusjärjestelmästä, ennen kuin asiat menevät liian pitkälle. Lailla ei voi säätää luottamusta oikeusjärjestelmään, vaan luottamus on ansaittava.

ASAP Rockyn tapauksessa on kyse julkkiksesta ja sellaisia henkilöitä tulee koskea samat lait kuin muitakin. Jos oikeusjärjestelmän kummallisuudet tulevat esiin, kun julkisuuden henkilö joutuu niiden uhriksi, näistä kummallisuuksista tulisi keskustella ja tehdä sen perusteella tarvittavat parannustoimet, jotka lisäävät luottamusta järjestelmään.

Nuorukaiset

Palaan vielä tapaukseen liittyviin afgaaninuorukaisiin, joita ei epäillä mistään rikoksesta. En tiedä varmuudella, ovatko he ns. “yksin saapuneita pakolaislapsia” eli turvapaikanhakijoita, jotka ovat ilmoittautuneet alaikäisiksi. Jos näin on, tällaisia henkilöitä on Ruotsissa ja myös Suomessa erittäin vaikea saada rikosoikeudelliseen vastuuseen yhtään mistään. He voivat siis jatkossa vapaasti jatkaa ihmisten ahdistelua julkisilla paikoilla.

Vielä avoin asia on, miksi afgaaninuorukaiset ahdistelivat rap-artistin seuruetta. Swebbtv:n lähetyksessa spekuloidaan jonkin verran mahdollisilla syillä. Yksi viime aikoina yleistynyt ryöstötapa on ensin provosoida uhria esim. törmäämällä tähän, minkä jälkeen ryöstöjengin muut jäsenet tulevat paikalle. Toisessa vaihtoehdossa afgaaninuorukaiset tunnistivat räppärin ja provosoivat tämän seuruetta väkivaltaan, jotta he pääsisivät rahastamaan mahdollisilla korvauksilla.

Todennäköisin vaihtoehto on kuitenkin se, että afgaaninuorukaiset vain käyttäytyivät ärsyttävästi, kieltäytyivät poistumasta ja olivat liian typeriä miettiäkseen seurauksia.

Epäluottamuksen syyt

Pienet rikokset, joita ei koskaan tutkita tai joista ei käytännössä anneta rikolliselle minkäänlaista rangaistusta, vaikka teot toistuisivat, on yksi järjestelmän uskottavuutta rapauttava tekijä. Tämän tietävät ne yrittäjät, joiden myymälöistä haetaan “juoksukaljoja” tai joiden omistamilta huoltoasemilta varastetaan bensaa. Jos yrittäjä tuo asian omatoimisesti julkisuuteen esimerkiksi sosiaalisen median kautta, yrittäjä itse joutuu syytettyjen penkille. Erityisesti näin käy silloin, kun rikoksentekijät edustavat uhristatuksen omaavaa vähemmistöä.

Samaan aikaan järjestelmä kyttää tavallisten ihmisten pieniä ylinopeuksia kameroilla, joiden liikenneturvallisuuteen tuomasta positiivisesta vaikutuksesta ei ole näyttöä ja joita ei voi perustella muuten kuin valtion loputtomalla rahantarpeella.

Järjestelmä myös käyttää paljon voimavaroja internet-keskustelujen valvontaan ja ihmisten rankaisuun näiden nettikirjoituksista. Jopa yksittäisen viranomaisen toiminnan arvostelusta halutaan tehdä rikollista “maalittamista”.

Oikeusjärjestelmässä pärjäävät ne, joilla on rahaa, tai ne, joilla ei ole lainkaan rahaa. Rikkailla on varaa maksaa oikeudenkäyntikulut ja köyhille ne maksetaan veronmaksajan rahoista. Väliin jää iso joukko ihmisiä, joille joutuminen tekemisiin oikeusjärjestelmän kanssa voi johtaa vakaviin taloudellisiin ongelmiin.

Juuri tällä hetkellä poliittisen eliitin jäsenet pitävät Puolan ja Unkarin “oikeusvaltioon” liittyviä puutteita EU:n tärkeimpänä ongelmana. Useimmat ihmiset ymmärtävät, että näin ei tietysti ole. “Oikeusvaltio” on iskusana, jolla pyritään vaikuttamaan kohdemaihin muista syistä ja heikentämään näiden nykyistä hallintoa. Puola ja Unkari ovat niitä maita, jotka eivät ole halunneet ottaa vastaan siirtolaisia EU:n taakanjakomekanismin kautta. Oikeusvaltion todellinen tila omassa maassa ei näitä ihmisiä kiinnosta lainkaan.






keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2019

He eivät ole sankareita



Media tuottaa yleisölleen tosielämän sankareita, jotka nostetaan hetkeksi jalustalle esikuviksi. Valitettavasti median nostamat sankarit eivät todellisuudessa ole mitään pyhimyksiä vaan yleensä tavallisia ihmisiä, joiden käsitys omasta erinomaisuudesta tai oikeudesta rikkoa lakeja saattaa poiketa normaalista.

Ihmissalakuljettaja

Italian hallitus on omilla toiminnallaan onnistunut vähentämään siirtolaisten salakuljetusta Libyan rannikollta 80 prosenttia. Se on tehnyt sen sulkemalla satamat ihmissalakuljetusta mahdollistavien ns. hyväntekeväisyysjärjestöjen aluksilta. Tämä on kasvattanut sisäministeri Matteo Salvinin Lega-puolueen kannatusta ja hänen toimillaan voidaan sanoa olevan kansalaisten enemmistön tuki takanaan.

Luonnollisesti tavanomaiset epäillyt eli vasemmistolainen media ja “kansalaisjärjestöt” eivät tue Salvinin toimia vaan haluaisivat jatkaa meritaksitoimintaa entiseen malliin. Yksi tällaisista järjestöistä on saksalainen Sea Watch. Äskettäin sen omistama alus Sea Watch 3 pelasti Libyan rannikolta 53 siirtolaista. Aluksen kapteeni ja tämän kirjoituksen ensimmäinen sankari Carola Rackete yritti väkisin tuoda aluksensa Lampedusan satamaan. Italian hallitus ilmoitti, että se ei päästä alusta satamaan, mikäli muut Euroopan maat eivät ota siirtolaisia. Kesäkuun 28. päivä neljä maata, joiden joukossa oli Suomi, suostui ottamaan vastaan siirtolaisia.

Racketen Wikipedia-sivulta voi lukea, että 31-vuotias saksalainen edustaa tyypillistä äärivasemmistolaista aktivismia. Hän on mm. työskennellyt Greenpeacen aluksella. Makkaratukkainen hippityttö pääsi sankariteollaan saksalaislehti Der Spiegelin kansikuvaan, jossa häntä tituleerattiin ”Kapteeni Euroopaksi”.

Haastattelussaan Rackete esittää perusteluja toimilleen. Hänen mukaansa olot laivalla muodostuivat sietämättömiksi eikä laivan ensiapuun tarkoitettu varustus riittänyt hoitamaan matkustajia. Haastattelun perusteella Rackete tietää hyvin, että yksikään Euroopan maa tai edes Afrikassa sijaitseva Tunisia ei halua ottaa vastaan siirtolaisia. Tästä huolimatta Rackete jatkaa toimintaansa ja ihmettelee, miksi siirtolaisten taakanjako Euroopassa ei toimi.

Racketen onneksi maailmasta löytyy varakkaita ihmisiä, jotka ovat valmiita rahoittamaan hänen ihmissalakuljetustaan avokätisesti. Yksi tällaisista henkilöistä on unkarilaissyntyinen George Soros ja hänen Open Society -säätiönsä, joka tukee useita Afrikasta tapahtuvaan maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvia järjestöjä kuten Sea Watchia.

Carola Rackete voi siis sanoa vain olevansa töissä George Soroksen palveluksessa. Samalla hän voi unohtaa sen, että siirtolaisuuden aiheuttamat ongelmat eivät ole hänen ongelmiaan vaan jonkun muun. Hänen ei tarvitse välittää siitä, että alusten päivystys Libyan rannikolla lisää merelle yrittävien siirtolaisten määrää, lisää hukkumiskuolemia ja tuottaa tienestejä ihmissalakuljettajille, joiden kanssa Sea Watchin kaltaiset tekevät yhteistyötä. Aktivisti Carola Rackete voi nauttia hyvän ihmisen sädekehästään, mutta sellaista hän ei oikeasti ansaitse, koska hän ei ajattele tekojensa seurauksia loppuun asti.

Ilmastokultin lapsiprofeetta

Ilmastonmuutos on yksi median jatkuvasti ylläpitämistä tuomiopäivän skenaarioista, joka muistuttaa 1980-luvulla Suomessakin yleistä ydinsodan pelkoa. Ydinaseet olivat 80-luvulla aikansa supervaltojen käsissä mutta ilmastokultin mielestä juuri meidän pitää muuttaa elintapojamme tässä ja nyt, jotta maailma pelastuisi.

Tällä hetkellä koulua käyvä ja sieltä äskettäin valmistunut sukupolvi on kasvanut koko elämänsä alttiina ilmastonmuutokseen liittyville kauhuskenaarioille, joita esitellään koulukirjoissa, dokumenttielokuvissa ja yleensä valtamediassa. En syytä lapsia siitä, että heille muodostuu vaikutelma välittömästi tulossa olevasta tuomiopäivästä.

Ruotsalainen koulutyttö Greta Thunberg osoitti jo yhdeksänvuotiaana kiinnostusta ilmastoasioihin ja lopetti niiden takia lihansyönnin ja kaiken turhan ostamisen. Gretan vanhemmat ovat olleet innolla mukana hänen ilmastoinnostuksessaan ja äiti mm. luopui lentämisestä ja sitä myötä kansainvälisestä urastaan Gretan innoittamana. En tiedä, ovatko vanhemmat kertoneet Gretalle, että hänen uhrauksillaan ei ole ilmastoon minkäänlaista vaikutusta.

Greta aloitti koulussaan ilmastolakon ja ilmoitti jättäytyvänsä koulusta pois, kunnes Ruotsin valtiopäivävaalit olisi käyty. Tammikuussa Greta puhui Davosin talouskonferenssissa, toki tyhjälle salille, mutta mediaspektaakkeli oli silti valmis. Sen jälkeen valtamedia ei ole saanut tarpeekseen Gretasta, josta on tullut megajulkkis ja joka on kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa ilmastosta.

Itse pidän lasten käyttämistä propagandassa vastenmielisenä ja siksi suhtaudun Greta Thunbergiin negatiivisesti. Tämä tosin ei välttämättä ole hänen syytään vaan niiden, jotka ovat häntä kannustaneet ja rohkaisseet. Aikuiselle Gretalla ei ole mitään sellaista sanottavaa, jota aikuinen ei olisi kuullut tai lukenut jo moneen kertaan. Greta on haluttu mediassa nostaa tulevien sukupolvien edustajaksi, jotta nykyaikuisia voitaisiin hänen avullaan syyllistää.

Toinen kysymys on se, kuinka tuomiopäivällä pelottelu vaikuttaa lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole elämänkokemusta ja jotka siksi suhtautuvat median harrastamaan manipulointiin ja pelotteluun liian vakavasti. Onko moraalisesti oikein rohkaista nuoria lapsettomuuteen, koska se on muka ilmaston kannalta oikein?

Onko moraalisesti oikein rohkaista poliitikkoja toimiin, joilla ei ole mitään mitattavissa olevaa vaikutusta ilmastoon mutta jotka silti johtavat työpaikkojen menetyksiin maihin, joissa ympäristönsuojelu on heikolla tolalla?

Muovin kierrätysinnossa on nähty, kuinka kierrätys on johtanut muovijätteen dumppaamiseen kehitysmaihin ja sieltä maailman valtameriin. Lyhytnäköiset hyveliputuksen motivoimat päätökset johtavat usein huonompaan tulokseen verrattuna siihen, että ei olisi tehty yhtään mitään.

Greta ei siis ole sankari mutta hän ei ole myöskään tarinan roisto. Hän vain kertoo ajasta, jossa elämme ja valitettavasti ei mitään erityisen hyvää. Ilmastonmuutoksesta muuten ollaan huolissaan vain Yhdysvaltojen ulkopuolisissa länsimaissa. Muualla se ei herätä vastaavia intohimoja.

 Rohkea nainen”

Suomessa ilmestyy sanomalehti, jonka urheilusivutkin on valjastettu vihervasemmistolaiselle poliittiselle aktivismille. Helsingin Sanomat kirjoitti urheilusivuillaan jutun Yhdysvaltojen naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni Megan Rapinoesta otsikolla ”Aikamme supertähti”.

Tässä yhteydessä en puutu naisten jalkapalloon, jonka taso on noussut voimakkaasti viime vuosina ja joka nykyisin kerää myös merkittävästi enemmän katsojia kuin aiemmin. Rapinoe osoitti kentällä esimerkillistä johtajuutta. Yhdysvallat voitti lopulta maailmanmestaruuden, mikä oli tietysti odotettua, koska Yhdysvalloissa naisten jalkapalloilu on paljon merkittävämmässä asemassa kuin esimerkiksi Euroopan perinteisissä jalkapallomaissa, joissa vasta viime vuosina ollaan herätty siihen tosiasiaan, että myös naiset pelaavat jalkapalloa ja sen katsomisesta voi nauttia.

Helsingin Sanomille Rapinoe ei ole ”rohkea nainen” pelillisten ansioidensa takia, vaan siksi, että hänen poliittiset mielipiteensä edustavat samaa vihervasemmistolaista identiteettipolitikointia kuin toimittajien omat mielipiteet. Lisäksi hän muistaa haukkua Donald Trumpia, mikä voi Hesarin toimittajan mielestä olla rohkeaa.

Yhdysvaltojen joukkueesta tuli turnauksessa se joukkue, jonka kaikki muut toivoivat häviävän. Yksi syy oli 13-0 -voitto Thaimaasta, mikä taas kertoo suurista tasoeroista turnausjoukkueiden välillä. Kymmenen maaleista tuli toisella jaksolla, kun ottelu oli käytännössä ratkennut ja negatiivista huomiota herättivät amerikkalaispelaajien ylenpalttiset tuuletukset maalien jälkeen. Yhdysvaltojen joukkuetta syytettiin ylimielisyydestä etenkin, kun puolustaja Ali Krieger sanoi, että Yhdysvalloilla on kaksi turnauksen parasta joukkuetta eli maajoukkue ja sen reservit.

Brittilehdistön mukaan amerikkalaisten ylimielinen asenne sai isäntämaa Ranskan kotiyleisön kannattamaan Englantia puolivälierässä Yhdysvaltoja vastaan.

Itselleni avoimesti lesbon Rapinoen esiintymisessä ärsytti tapa, jolla hän käytti asemaansa julkkiksena politikointiin. Vaikka Hesarin toimittaja olisi eri mieltä, sanon, että vasemmistoliberaalien latteuksien viljely julkisuudessa ei ole erityisen rohkeaa ja lähinnä rasittavaa.

Maajoukkuepaikka on edustustehtävä ja voi perustellusti kysyä, millä tavalla kapteenin julkiset esiintymiset edistivät lajia kotimaassaan. Perinteisesti maajoukkuepelaajat laulavat Tähtilipun ja pitävät kättään sydämen kohdalla. Rapinoe ei laulanut eikä pitänyt kättään sydämen kohdalla. Hän totesi Yahoo sportsille:

En luultavasti koskaan enää laula kansallislaulua.”

Rapinoe kutsui yhden naisen protestiaan haistatteluksi Trumpin hallinnolle:

Minusta kyse on uhmasta ja siitä, että voin olla oma itseni, pitää maajoukkuepaitaa ja edustaa sitä. Koska olen niin lahjakas, kukaan ei voi sanoa minulle, että en saa olla täällä. Joten kyseessä on eräänlainen haistattelu mille tahansa epätasa-arvolle ja huonolle kohtelulle, joita Trumpin hallinnolla saattaa olla niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät näytä hänen kaltaisiltaan. Jumala auttakoon, jos me kaikki näyttäisimme hänen kaltaisilta. Se on pelottavaa, todella pelottavaa ja järkyttävää.”

Megan Rapinoe voi olla hyvä jalkapalloilija, mutta hänen poliittiset mielipiteensä eivät tee hänestä parempaa ihmistä. Pikemminkin hänen käytöksensä kertoo itsekeskeisyydestä, epäkypsyydestä ja jopa epäurheilijamaisuudesta. Rapinoe ei ole sankari vaan vahingoksi omalle lajilleen, josta hän ei todellisuudessa piittaa vaan lähinnä itsestään.