Vierailin pitkästä aikaa Jussi K. Niemelän blogissa ja löysin sieltä linkin
Vapaa-ajattelija –lehden numeroon 2/09. Siinä haastateltiin Muhammad-pilakuvakriisin aikana tunnetuksi tullutta sarjakuvapiirtäjä Ville Rantaa, joka piirsi kulttuurilehti Kaltioon Muhammad-kriisiä käsittelevän sarjakuvan.
Tuo sarjakuva vangitsi Suomen poliittisen eliitin reaktiot pilakuvakriisiin erinomaisen hyvin. Koska totuudenpuhujista ei yleensä pidetä, myös kulttuurilehti Kaltio
sai tuta, miltä tuntuu piirtää profeetta Muhammad paperille. Vakuutusyhtiöt Sampo ja Tapiola ilmoittivat lopettavansa ilmoittelun Kaltiossa. Viisi päivää myöhemmin Kaltion hallitus erotti päätoimittaja Jussi Vilkunan tämän kieltäydyttyä poistamasta sarjakuvaa verkkosivuilta.
Ennen tapausta kovin moni tuskin tunsi Kaltio-nimistä lehteä. Kuitenkin Kaltion hallituksen toiminta osoitti konkreettisella tavalla, että Suomessa itsesensuurin perinne ei loppunut Neuvostoliiton hajoamiseen vaan jatkuu edelleen. Kaiken tietysti kruunasi pääministeri Matti Vanhasen
anteeksipyyntö Suomen Sisun julkaisemista alkuperäisistä Muhammad-pilakuvista.
Ranta ja ChehabVapaa-ajattelijan haastattelussa Ville Ranta valitettavasti näyttää, että hän ei ole oikeasti ymmärtänyt, mistä pilakuvakriisissä oli kyse. Ranta joutui sattumalta kohun keskipisteeseen eikä kohu saanut häntä luopumaan vasemmistoliberaalista maailmankuvastaan.
Itse en nähnyt Rantaa Ajankohtaisen kakkosen Jumala-illassa, mutta Vapaa-ajattelija –lehti kertoo siitä olennaisen:
”Hieman sarjakuvan sensuroimisen jälkeen Ranta osallistui Ajankohtaisen kakkosen Jumala-iltaan, jossa oli mukana myös imaami Khodr Chehab Helsingistä. Keskustelussa imaami hyökkäsi aggressiivisesti Rannan kimppuun, huutaen ja nyrkkiään puiden, ja syytti tätä muslimien tahallisesta loukkaamisesta.""Taiteilija yritti puolustautua, mutta Chehab ei antanut hänelle suunvuoroa vaan jatkoi raivoamistaan. Hyökkäyksen jälkeen Ranta pysytteli ohjelman loppuun saakka hiljaa.”
On selvää, että Ranta ei tuntenut islamia, kun hän joutui piirtämänsä sarjakuvan myötä julkisuuteen. Khodr Chehabin käytös oli hänelle jotain täysin käsittämätöntä. Valitettavasti Ranta yrittää selittää Chehabin käytöksen oman maailmankuvansa kannalta sopivalla tavalla:
”Käsittääkseni Chehab on täysvaltainen Suomen kansalainen ja totta kai hänellä on oikeus loukkaantua jostain. Tosin tässä sarjakuvajutussa oli kyse pelkästä politiikasta. Minulla oli hyvin vahva käsitys, ettei imaami ollut edes sarjakuvaani lukenut.”
”Chehab myönsi suoran tv-lähetyksen jälkeen ohjelman tekijöille, ettei ole sarjakuvaa nähnyt. Taiteilija koki imaamin hyökkäyksen ikäväksi, koska tämä ei ollut halukas keskustelemaan.”Ranta tuntuu olettavan, että Chehabin käsitys olisi ollut toinen, jos hän olisi tutustunut Kaltiossa julkaistuun sarjakuvaan aiemmin. Ranta ei ymmärrä, että monikaan Muhammad-pilakuvia vastaan protestoinut muslimi ei ollut nähnyt kuvia eikä arvosta länsimaista sananvapautta silloin, kun kyse on profeetasta.
”Minua harmittaa, että Chehab esiintyy Suomessa niin usein koko muslimiyhteisön edustajana ja heidän puolestaan. Tällainen on kaikissa yhteisöissä todella epämiellyttävää. Jo silloin esitin vertauksen, että tilanne olisi sama, jos vaikka kristillisten Päivi Räsänen edustaisi Suomen kansaa.”
Vasemmistoliberaaliin relativismiin kuuluu olennaisena osana islamin äärimmäisen suvaitsemattomuuden neutralointi rinnastamalla se muka fundamentalistiseen kristinuskoon. Päivi Räsänen kelpaa tässä Chehabin vastinpariksi ihan luontevasti, mikä sopii myös Vapaa-ajattelija –lehden kustantajalle.
Toiseksi Chehab ei Rannan mielestä edusta ”koko muslimiyhteisöä”. Ranta ei vaivaudu pohtimaan, kenen ansiota on se, että Chehabin kaltainen henkilö edustaa muslimiyhteisöä mediassa ja poliittisessa järjestelmässä. Chehab on vakiovieras Presidentinlinnan itsenäisyysjuhlissa ja esiintyi ekumeenisessa jumalanpalveluksessa yhdessä arkkipiispa Jukka Paarman kanssa, kun WTC-torneihin oli tehty terrori-isku.
Ranta ei antanut Suomen Sisu –järjestölle lupaa julkaista piirtämäänsä sarjakuvaa ja kertoi syyn tälle:
” Sanoin, ettei sarjakuvani julkaiseminen Suomen Sisun nettisivuilla käy missään tapauksessa, koska silloin sarjakuva joutuisi yhteyteen, jossa sitä tulkittaisiin rasistisesti.”Ranta siis pitää tärkeämpänä, että hänen sarjakuvaansa ei ”tulkittaisesti rasistisesti”, kuin sitä, että sarjakuvaan sisältyvä sanoma menisi perille. Mielenkiintoista. Rannalla on myös sanansa sanottavana Suomen Sisu –järjestöstä, joka julkaisi alkuperäiset Muhammad-pilakuvat nettisivuillaan:
”Taiteilijan käsityksen mukaan Suomen Sisu on rasistinen järjestö.”Tässä Rannan käsitykset käyvät varmasti yksiin Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Niemelän kanssa. Rannan mielestä Suomen Sisu ”esiintyy poliittisesti epäkorrektina”. Siis esiintyy eikä aidosti ole sellainen. Poliittisesta korrektiudesta Rannalla on hyvää sanottavaa:
”Poliittisen korrektiuden lähtökohdat ovat ihan hyvät eli pyritään tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja elämään rauhassa yhteiskunnassa. Tämä on hyvä tavoite. Mutta Suomessa usein poliittinen korrektius viedään niin pitkälle, että kaikenlainen vastakkainasettelu ja törmäykset pyritään jo ennalta ehkäisemään.”Toisin kuin Ranta kuvittelee, poliittinen korrektius viedään liian pitkälle muuallakin kuin Suomessa. Itse asiassa Suomessa poliittinen korrektius ei ole vielä saavuttanut samaa asemaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Suomi on jäljessä, ei edelläkävijä.
Suomesta tekee poikkeuksellisen vain valtiovallan eli lähinnä vähemmistövaltuutetun ja valtakunnansyyttäjän voimakas reagointi merkitykseltään varsin mitättömiin poliittisen korrektiuden pelisääntöjen vastaisiin rikkomuksiin (esim. Tomashot ja Mikko Ellilä). Lisäksi Suomessa ei suomettumisen ajan vaikutuksesta ole vahvaa sananvapauden perinnettä, joka estäisi valtiovallan ylilyönnit. Tämä Rannan pitäisi oman kokemuksensa perusteella ymmärtää.
Poliittinen korrektius perustuu sanamagialle. Jos väärää sanaa ei sanota, silloin ongelmiakaan ei ole. Sana ”neekeri” on paha, vaikka sen etymologia perustuu espanjan kielen sanaan ”negro” eli musta. Neekeri ei kuitenkaan lakkaa olemasta mustaihoinen, vaikka häntä kutsuttaisiin afroamerikkalaiseksi tai afrikkalaiseksi.
Ranta yrittää todistella puhtaita motiivejaan:
”Jälkeenpäin ajatellen Muhammad-sarjakuva sarjakuvani oli aika poliittisesti korrekti, koska se avoimesti ilmoitti, etten ole rasisti enkä halua tuomita uskontoa tai ihmisryhmää.”Minä kun luulin, että sarjakuvan viesti oli toisenlainen. Tuo lause kertoo Rannan henkilökohtaisesta tarpeesta todistaa, että hän ei ole rasisti. Tarve todistella omaa antirasismiaan kuuluu valitettavasti nykyiseen länsimaiseen yhteiskuntaan ja on enemmänkin sairauden oire kuin osoitus hyveellisyydestä. Kyllä minäkin olen lopettanut vaimoni hakkaamisen.
Ranta, Halla-aho ja nationalistitRannan mielestä ”poliittista korrektiutta voi käyttää politiikassa hyväksi”. Epäselväksi jää, tarkoittaako Ranta niitä, jotka latelevat oikeaoppisia korulauseita vai niitä, jotka paljastavat näiden lauseiden onttouden ja älyllisen epärehellisyyden. Onneksi Vapaa-ajattelija –lehti tietää paremmin:
” Puhe kääntyy välittömästi Helsingin kaupunginvaltuustoon sitoutumattomana Perussuomalaisten listalta äänivyöryllä valittuun Jussi Halla-ahoon.”Ehkä Ranta ei noin suoraan viitannut Halla-ahoon vaan viittaus johtuu ennemminkin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan omasta henkilökohtaisesta pakkomielteestä.
Ranta elää vahvasti Hitler-myytin lumoissa ja puhuu sen mukaisesti:
” 30-luvun Saksasta on kaikkien tuntema esimerkki siitä, että kun asiat eivät ole ihan kunnossa, ääriliikkeet pääsevät valtaan. Suomessa yhteiskunta on muuttunut aika nopeasti ja koska avointa keskustelua on melko vähän, löytyy varmaan paljon ihmisiä, jotka ovat hämmentyneitä monista ilmiöistä.”Islamilainen suvaitsemattomuus, väkivalta, misogynia ja ylivaltapyrkimykset siis hämmentävät. Minusta olisi kummallista, jos kyseiset ilmiöt eivät aiheuttaisi hämmennystä. Ne nimittäin edustavat länsimaissa ääri-ilmiöitä puhtaimmillaan.
Vielä enemmän hämmenystä tavallisissa ihmisissä kuitenkin aiheuttavat asiat, joita Ranta itse kuvaa omassa sarjakuvassaan ja etenkin sen lopussa, jossa Tarja Halonen ja Matti Vanhanen tulevat polttamaan Tanskan lipun osoittaakseen solidaarisuutta islamin äärimmäiselle suvaitsemattomuudelle.
Seuraava lause ei yllätä:
”Meille on ylhäältä annettu tietyt lauseet, joita maahanmuuttajista tai ulkomaalaisista saa sanoa. Kun niiden toistelemisella maailmankuva ei oikein aukene, niin tyhmät liikkeet saavat kannatusta.”
”Tämä johtuu siitä, että ne tuntuvat rehellisiltä.”´Rannan maailmankuva kertoo tarpeesta osoittaa omaa moraalista erinomaisuuttaan. Rannalle on tärkeämpää olla leimautumatta rasistiksi kuin se, mitä hänen sarjakuvansa kertoo.
Se, että ulkomaalaisista puhutaan vain myönteisessä sävyssä, tuo kannatusta ”tyhmille liikkeille”. Jutun kontekstista on pääteltävissä, että Suomen Sisu on tällainen ”tyhmä liike”. Missään vaiheessa Ranta ei perustele, miksi hymistelyä ja moraaliposeerausta vastustavat liikkeet ovat ”tyhmiä”.
Ranta tunnustaa, että hän ei tunne islamia eikä tuntenut sitä sarjakuvaa piirtäessään. Ilmeisesti islam on hänen mielestään käsittämätöntä salatiedettä, jota eurooppalainen ei voi ymmärtää, koska hän sanoo:
”Ehkä hyvä sääntö tasapainoilussa sananvapauden ja suvaitsevaisuuden välillä olisi tiedostaa olevansa itsekin rajoittunut eurooppalainen. Jotkut asiat ovat tuttuja ja niitä on helppo kritisoida, ja jotkut vieraita, jolloin aika helposti alkaakin kritisoida niiden vierautta, mikä on rasismia.”Ranta on niin suvaitsevainen, että ihan häkellyttää. Toiseus suojaa arvostelulta. Voiko kulttuurirelativismia tuon paremmin sisäistää? Jos arvostelet toiseutta, olet rasisti.
Ranta ja sananvapauden väärinkäyttö
Ranta jatkaa pohtimalla nationalistien tapaa käyttää sensuurikorttia poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen.
”Jos siellä on ketään älykästä, niin he kyllä tajuavat, että heillä tarkoitus pyhittää keinot. Eli he itse periaatteessa kannattavat ideologisesti rajattua sananvapautta, mutta käyttävät hyväkseen liberaalia sananvapautta.”En tiedä, miten paljon Vapaa-ajattelijat –lehti on pannut sanoja Rannan suuhun lupaa kysymättä. Kuitenkin yllä oleva käsitys edustaa vähintäänkin olkiukkoargumentointia. Pahimmillaan se on vainoharhainen salaliittoteoria.
Toisaalta nationalistit ovat ”pahoja”, joten heillä täytyy olla ilkeämieliset motiivit. Näin se suvaitsevainen logiikka menee. Se, että nettikirjoituksista on jaettu tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ei merkitse mitään, koska ”nationalistit” vain käyttävät hyväkseen liberaalia sananvapautta ja muuten ilmeisesti lakkauttaisivat sananvapauden, jos vain pystyisivät.
”Nationalistit” lyövät lisäksi rasismikortilla:
”Aina kun jostakin tulee kritiikkiä, he hyökkäävät rasismikortilla.”Minä kun luulin, että keskustelu esimerkiksi maahanmuuttoasioista vaiennetaan kutsumalla väärien mielipiteiden esittäjää rasistiksi. Aina voi oppia uutta. Ilmeisesti rasistikortin käytön esilletuonti onkin sitten ”nationalistien” oma rasismikortti. Perussuomalaiset ja Timo Soini kuitenkin kusettavat roskasakkia. Ranta analysoi:
”Perussuomalaiset on jännä puolue. Timo Soini herättää paljon sympatiaa, hän on tavallaan pehmeä poliitikko. Mutta toisaalta hän vetää perässään hirveää roskasakkia.”
”Rannan mukaan Soini kuitenkin pyrkii tekemään Perussuomalaisista keskivertopuolueen eikä äärioikeistolaista puoluetta. Soini vain käyttää hyödyllisiä idiootteja eli populismia kerätäkseen puolueelle ääniä.”Soinin motiiveista ja tavoitteista tietää viime kädessä vain Timo Soini itse. Olen itse tässä blogissa yrittänyt miettiä Soinin käyttäytymistä ja motiiveja, mutta en ole niiden suhteen yhtä varma kuin Ranta. En täysin ymmärrä Soinin toimintaa enkä usko, että Ranta ymmärtää yhtään paremmin.
Joka tapauksessa perussuomalaisten aktiivit ja kannattajat varmaan muodostavat Rannan mielipiteistä oman käsityksensä enkä usko, että se kauheasti mairittelee sarjakuvapiirtäjää. Ehkä kulttuurilehden sarjakuvapiirtäjän toimenkuvaan kuuluu tietty elitismi ja usko omaan paremmuuteen suhteessa taviksiin.
Kuitenkin Ranta piirsi aikanaan hienon ja ajankohtaan sopivan sarjakuvan, mutta se ei tee hänestä merkittävää poliittista ajattelijaa. On tavallaan surullista lukea Rannan edesottamuksia näin reilu kolme vuotta tapahtuneen jälkeen. En kuitenkaan jaksa olla vihainen Rannalle, vaikka hän ei ilmiselvästi ole ymmärtänyt, minkälaiseen muurahaispesään hän sohaisi kolme vuotta sitten. Vapaa-ajattelija –lehti sen sijaan käyttää Rantaa hyväkseen puheenjohtajansa Suomen Sisu- ja Halla-aho –vastaisen agendansa edistämiseen. Lehdellä on toki oikeus tähän mutta se ei kerro hyvää lehdestä eikä sitä julkaisevasta järjestöstä.
