Vihreä kuolema

 

Kuluvan viikon merkittävin suomeksi julkaistu kirjoitus oli Mikko Paunion kuvaus Sri Lankasta ja vihreän politiikan katastrofaalisista seurauksista. 

Paunio siteeraa Foreign Policy -lehden artikkelia, joka ennakoi jo maaliskuun alussa Sri Lankan tulevaa kohtaloa.

Paunio kirjoittaa:

” Keskeinen valtaisan katastrofin syy oli Sri Lankan maatalouden täydellinen viherryttäminen. Viherryttämisen katastrofaalisia seurauksia päiviteltiin USA:n tärkeimmän ulkopoliittisen julkaisun Foreign Policyn sivuilla maaliskuun alussa 2022 eli neljä kuukautta ennen lopullista romahdusta.  Artikkelista ilmenee, että vuoden 2021 huhtikuussa Rajapaksan hallitus toteutti vihreää hallitusohjelmaansa ja kielsi synteettisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden maahantuonnin ja käytön valtakunnallisesti ja määräsi maan kaksi miljoonaa maanviljelijää siirtymään luomuviljelyyn. Ohjelmaa kutsuttiin ”loiston ja vaurauden visioksi” aivan kuten nyt EU:ssa meille myydään Fit for 55 Ilmastopakettia ja kiertotalouden järjettömiä säädöksiä lupaamalla auvoista ja loistavaa tulevaisuutta.”

Lopuksi Foreign Policy -lehti totesi:

”Sri Lankan kriisin aiheutti maaginen ajattelu, teknokraattinen röyhkeys, ideologiset harhakuvitelmat, eliitin itsekäs lyhytnäköinen ajattelu yhdistettynä siihen, että maan poliittinen johto uskoi niin sanotun kestävän maatalouden puolestapuhujiin.” 

 

Täsmälleen sama asia on tapahtumassa Euroopassa, jossa YK:n ja Davosin marinoimat poliitikot toteuttavat sokeasti vihreää siirtymää ja vaarantavat sekä maanosan ruoka- että energiahuollon. Vihreän siirtymän päässä häämöttää nälkä.

Tanskalainen Lars Hedegard mainitsee myös toisen vihreälle tielle lähteneen maan eli Afrikassa sijaitsevan Ghanan, joka vain muutama vuosi sitten oli taloudellinen menestys ja kykeni viemään energiaa. Sitten tuli Maailmanpankki, joka tarjosi Ghanalle                 vuonna 2015 valtavan lainatakuun, joka mahdollisti Ghanan ”vihreän siirtymän” uusiutuvaan energiaan. Sen lisäksi Ghana liittyi Pariisin ilmastosopimukseen.

Vihreiden ponnistelujen seurauksena Ghanan energiansaanti rohmahti viime vuonna. Tästä seurasi myös vesipula osaan maata, koska veden saanti on riippuvainen sähköstä. Myös ruuasta on pulaa, koska keinolannoitteita ei enää saa käyttää.

Sama toistuu maasta toiseen. Myös Etelä-Afrikka on siirtynyt ”vihreään” energiaan ja joutunut kokemaan energiahuollon katkeamisen. Hampurissa kansalaisia varoitetaan käyttämästä kuumaa vettä ja Ranskassa asukkaita kehotetaan vähentämään lämmitysöljyn ja sähkön kulutustaan.

Jopa Yhdysvaltojen osavaltioissa kuten Kaliforniassa ja Teksasissa, joista jälkimmäisessä on eräät maailman suurimmista energiavarannoista, tapahtuu sähkökatkoja, kun tuulimyllyt lakkaavat tuottamasta sähköä tuulettomalla säällä.

Hollannissa maanviljelijät kapinoivat, kun hallitus pääministeri Marc Rutten johdolla on vaatinut viljelijöitä leikkaamaan typpipäästöjään tasolle, joka tekee kannattavan ruuantuotannon mahdottomaksi, minkä seurauksena monet viljelijät joutuvat lopettamaan viljelyn. Hollanti on maailman toiseksi suurin ruuan viejä, eli ruuantuotannon laskulla on vaikutuksia myös maan rajojen ulkopuolella.

Hollanti ei ole ainoa maa Euroopassa, joka joutuu karsimaan maataloustuotantoaan ilmastopoliittisista syistä. Irlannissa joudutaan teurastamaan 1,3 miljoonaa nautaa, jotta maa selviäisi ilmastovelvoitteistaan.

Yhdysvaltojen, Ranskan ja Saksan kaltaiset maat voivat itse päättää energiapolitiikastaan, mutta köyhillä mailla ei usein ole valinnanvaraa, kun globaalit rahoituslaitokset ja maailman talousfoorumi antavat määräyksiään. Jos köyhä maa ei noudata niitä, ulkomaisia investointeja ei tule.

Maailman talousfoorumi on äskettäin ilmoittanut, että fossiilisten polttoaineiden hintojen on noustava entisestään, jotta uusiutuva energia olisi kannattavaa. Koska vain haihattelijat uskoavat, että maailma pärjää ilman öljyä, kaasua ja hiiltä, seurauksena on nälänhätä, massiiviset levottomuudet ja vallankumoukset, kuten Sri Lankan esimerkki osoittaa.

Samaan aikaan maailman väkirikkaimmat maat Kiina ja Intia, joissa asuu 2,8 miljardia maapallon 8 miljardista asukkaasta, jatkavat uusien hiilivoimaloiden rakentamista samalla, kun ne seuraavat ”suurten ilmastotavoitteiden” toteutumista.

Tämän perusteella mahdollista spekuloida, ajavatko Maailman talousfoorumi, Maailmanpankki ja kansainväliset finanssi-instituutiot Kiinan kommunistien asiaa kuristaessaan länsimaiden talouksia vihreällä siirtymällä.

Yhdysvaltojen energiapolitiikka

Asialla ei nimittäin todellisuudessa ole mitään tekemistä ilmaston kanssa ainakin, jos katsoo Yhdysvaltojen energiapolitiikkaa. Astuessaan presidentin virkaan Joe Biden (tai häntä ohjaileva taustahahmo) päätti ensi töikseen lyödä kapuloita Yhdysvaltojen oman öljyntuotannon rattaisiin miellyttääkseen Demokraattien vihreää siirtymää ajavaa vasemmistosiipeä. Presidentti Trumpin kaudella Yhdysvallat oli polttoaineiden suhteen omavarainen. Bidenin kaudella Yhdysvallat on yrittänyt saada Saudi-Arabian, Iranin ja Venezuelan kaltaisia maita tuottamaan lisää öljyä.

Yhdysvallat on myös kärsinyt laukkaavasta inflaatiosta, joka puolestaan johtuu siitä, että  keskuspankki loi koronaviruspandemian verukkeella valtavan määrän dollareita tyhjästä. Inflaation seurauksena polttoaineen hinta on Yhdysvalloissa noussut ennätyslukemiin.

Lars Hedegardin mielestä ainoa järkevä selitys itsetuhoiselle politiikalle on Demokraattista puoluetta hallitsevien kiihkomielisten ideologien tietoinenpyrkimys köyhdyttää keskiluokka ja pakottaa heidät tilanteeseen, jossa he eivät omista mitään, jolloin heistä tulee monopolikapitalismin ja suurpankkien maaorjia. Hedegard pahoittelee kirjoituksessaan, että hän salaliittoteorioiden epäilijänä päätyy moiseen johtopäätökseen.

Myös Suomessa, jossa hallituksen avainministerit Marin ja Saarikko ovat Maailman talousfoorumin kasvattamia nuoria globaaleja johtajia, vihreää siirtymää on toteutettu. Polttoaineen hintaa on ajettu ylös veronkorotuksilla ja myöhemmin syytetty hinnan noususta Putinia ja Ukrainan sotaa, kun polttoaineen hinta on kivunnut käsittämättömiin lukemiin.

Vihreään siirtymään kuului myös turvetuotannon äkillinen alasajo, jota voi näin jälkikäteen pitää erittäin suurena virheenä.

Suomessa vihreää siirtymää on vauhdittanunt hallituksen ideologinen yksituumaisuus ja täydellinen piittaamattomuus siitä, miten vihreä energiapolitiikka vaikuttaa tavallisen ihmisen arkeen. Suomi on kylmä maa ja talvella tarvitaan runsaasti energiaa pitämään kodit lämpiminä. Äskettäin Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä varoitti MTV Uutisissa, että ensi talvena saatetaan joutua rajoittamaan kotitalouksien sähkönkulutusta.

Ensi talvena on siis riski, että ihmiset joutuvat palelemaan kodeissaan, koska energiaa ei ole riittävästi. Tämä taas kertoo karua kieltään siitä, miten huonosti täällä on varauduttu poikkeusoloihin. Uusiutuvaa energia on ajettu suurella ideologisella kiihkolla, vaikka tiedetään, että sen rooli energiahuollossa on todellisuudessa pieni.

Saksassa puolestaan useat kaupungit varautuvat talveen perustamalla ”lämmittelyhuoneita” kylmästä kärsiville asukkailleen. Saksassa vihreä siirtymä eli paikallisella kielellä Energiewende johti ydinvoiman alasajoon ja energiahuollon rakentamiseen Putinin kaasun varaan.

Kun väitettyä ilmastonmuutosta vastaan käydään ideologisella kiihkolla, lopputuloksena joudutaan turvautuman poikkeuksellisiin keinoihin, jotta ihmiset eivät paleltuisi.

Lisäys 16.7.Kirjoituksen aihepiiriin liittyvää asiaa löytyy täältä.

Miten pandemian hoidossa oikeasti onnistuttiin?

Koronaviruspandemia alkoi Suomessa virallisesti ka joskus maaliskuussa 2020. Nyt kesällä keskellä kauneinta heinäkuuta kärsitään edelleenkin hengitystieinfektioista, jotka normaalitilanteessa keskittyvät syksyyn ja talveen.

Miten pandemian hoitotoimet etenivät?

Alkuvaiheessa ei luonnollisesti ollut mitään hoitoja virusta vastaan, rokotteesta puhumattakaan. Terveydenhoitojärjestelmässä oltiin huolissaan tehohoitopaikkojen riittävyydestä, jos sairastuneiden määrä kasvaisi. Tämän estämiseksi otettiin käyttöön sulkutoimia, joilla pyrittiin jakamaan tartuntoja pitemmälle ajanjaksolle.

Luonnollisesti nämä toimenpiteet vain hidastivat pandemian etenemistä, mutta niistä ei ollut mitään hyötyä pandemian lopettamisessa.

Jossain vaiheessa todettiin, että kasvomaskit saattaisivat hidastaa pandemian leviämistä. Mitään näyttöjä tästä ei esitetty, mutta ihmiset laajalti hyväksyivät kasvomaskit ja noudattivat niitä koskevia suosituksia. Myös käsien desinfiointiin käytetyt liuokset ilmestyivät kauppoihin ja suurin osa ihmisistä käytti niitäkin säännöllisesti.

Suositeltujen toimien todellinen vaikutus oli kyseenalainen mutta niiden tarkoituksena oli luultavasti lähinnä rauhoittaa ihmisiä ja antaa ymmärtää, että toimien avulla sairastumisen riski pienenisi.

 

Rokote

Suomessa otettiin käyttöön Pfizer/Comirnatyn mRNA- rokote vuonna 2021. Rokotteen toivottiin lopettavan pandemian. Ylen Uutisissa pähkäiltiin helmikuussa 2021 sitä, miten rokotekattavuus saataisiin mahdollisimman suureksi. Tänään tiedämme, että Pfizerin mRNA-rokotteella laumasuojaa ei voida saavuttaa, koska rokote tarjoaa epätäydellisen suojan tautia vastaan. Se ei estä tartuntoja eikä myöskään taudin leviämistä.

Rokotekattavuus nousi Suomessa melko suureksi, mutta pandemia ei osoittanut laantumisen merkkejä. Suunnilleen näihin aikoihin alettiin julkisuudessa puhua ”rokottamattomien pandemiasta”. Rokottamattomia syyllistettiin sekä pandemian jatkumisesta että oletetusta terveydenhuoltojärjestelmän kuormittumisesta.

Rokotteen väitetyt ominaisuudet vähenivät yksi toisensa jälkeen. Rokote ei estänyt tartuntaa, se ei estänyt sairastumista eikä tuonut mukanaan laumasuojaa vaan ainoat julkisesti esitetyt tehokkuusväitteet liittyivät vakavan taudin ja kuoleman välttämiseen. Rokotteen todellinen teho oli luultavasti viranomaisten tiedossa mutta siitä ei kerrottu ihmisille.

Koronarokotteet oli tuotu markkinoille erikoisluvalla puutteellisesti testattuina. Tästä huolimatta rokotetta tyrkytettiin yhä nuoremmille ihmisille ilman kunnollista lääketieteellistä perustetta.

Kuinkas sitten kävikään?

Kun Omikron-variantti ilmestyi, moni minä mukaan luettuna oli toiveikas taudin päätymisestä laumaimmuniteettiin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Syy, miksi näin ei käynytkään, löytyy Pfizerin rokotteesta, joka tarjoaa epätäydellisen suojan tautia vastaan eli sen tarjoama immuunivaste ei tuhoa virusta vaan saa sen mutatoitumaan ja generoimaan aina vain uusia entistä tarttuvampia variantteja.

Hollantilainen Geert Vanden Bosche varoitti tästä jo varhaisessa vaiheessa, mutta tuolloin hänen kaltaistensa näkemykset sensuroitiin sosiaalisessa mediassa. Vanden Boschen kirjoituksen voi lukea täältä, joskin terminologian ymmärtäminen on itselleni vähän hankalaa.  Olennaisen osan voi kuitenkin lukea edellisestä kappaleesta. Vanden Bosche oli aikanaan mukana tukahduttamassa ebolaepidemiaa ja tuolloin hän ymmärsi, että massarokotukset pandemian aikana johtavat juuri tuohon mutatoitumiseen.

Omikronin saavuttua koronauutiset alkoivat vähentyä valtamediassa. Josku sentään kyseltiin koronakuolleisuudesta, kuten Forssan lehti tässä.

Omikron aiheutti aiempia koronavariantteja lievemmän version taudista eikä ollut yhtä tappava. Vuoden 2022 talvella ihmisiä kuitenkin kuoli paljon koronaan, ja Forssan lehti varoittaa Suomea vajoamasta yhtä syvälle kuin Ruotsi.

Ruotsissa alkuperäiseen koronastrategiaan eivät kuuluneet sulkutoimet vaan talous sai toimia vapaasti. Tauti pääsi kuitenkin leviämään vanhustenhuoltoon, jolloin kuolleisuusluvut kasvoivat suuriksi. Suomessa kävi samalla tavalla vähän myöhemmin. Vaikka omikron oli aiempia variantteja lievempi, se oli paljon tarttuvampi ja tappoi näin runsaasti vanhuksia. Jutussa haastateltiin myös HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosta, joka sanoi:

” Keskeisin keino ehkäistä kuolemia on rokotussuojan ylläpitäminen, se vanha tuttu. Mitään uutta ei tarvitse keksiä tai arvailla.”

Ehkä tässä on se ongelman ydin.

Vajavaisen suojan tarjoava rokote ei kykene tuomaan laumasuojaa, vaan tauti jää ikuisesti kiertämään väestössä niin kauan, kun rokotteita jaetaan. On myös ilmennyt, että taudin sairastaminen ei välttämättä tarjoa kunnollista suojaa tulevilta tartunnoilta.

Noin viikko sitten HUS:n ylilääkäri Asko Järvinen tunnusti tosiasiat:

” Emme me tästä eroon pääse. Kyllä tämä koronavirus on tullut tänne jäädäkseen. Emme kykene poistamaan sitä rokotteilla tai rajoitteilla.”

Jäljelle jää enää kysymys, olisiko pandemia ollut kukistettavissa toimimalla toisin eli hylkäämällä massarokotukset ja antamalla taudin levitä väestössä. Suojelussa olisi keskitytty kaikkein haavoittuvimpaan osaan väestöstä eli vanhuksiin ja immuunijärjestelmältään vajavaisiin ihmisiin.

Igor Chudov kertoo kirjoituksessaan, että rokotetut  eivät välttämättä  saa koskaan immuniteettia koronavirukselle. Chudov siteeraa tutkimusta, jossa kävi ilmi, että rokotetut saivat pienemmällä todennäköisyydellä laajan luonnollisen immuniteetin kuin rokottamattomat.

Toisessa kirjoituksessaan hän vertailee kahta COVID-pandemiaan eri tavalla suhtautunutta maata eli Etelä-Afrikkaa ja Portugalia. Maat ovat toimineet täysin vastakkaisella tavalla. Siinä missä Etelä-Afrikassa rokotekattavuus on erittäin alhainen, Portugalissa uskottiin tieteeseen ja siellä rokottamatonta on vaikea löytää.

Korkea rokotekattavuus sai portugalilaiset uskomaan, että laumaimmuniteetti on saavutettavissa. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan omikron-variantit BA.4 ja BA.5 toivat Portugaliiin (kuten myös Suomeen) suuren koronakuolemien aallon.

Omikron-variantit eivät aiheuttaneet Etelä-Afrikassa mitään vastaavaa piikkiä kuolleisuudessa. Sen sijaan pandemia näytti olevan täysin ohitse rokottamattomassa Etelä-Afrikassa. Infektiot ja uudelleen sairastetut koronataudit aiheuttivat enemmän kuolemia rokotetussa ja terveydenhuoltojärjestelmältään kehittyneemmässä Portugalissa kuin enimmäkseen rokottamattomassa Etelä-Afrikassa.

Suomessa vaihtoehtoina on piikitysten jatkaminen, vaikka niiden vaikutukset immuunijärjestelmään saattavat ollakin pitkällä tähtäimellä haitallisia, tai luopuminen säännöllisestä piikittämisestä.

Suomessa piikittämisen jatkamista kannatetaan ylimmässä valtiojohdossa. Presidentti Niinistö ihmetteli, miksi koronarokotteita pantataan sen jälkeen, kun hän itse sairastui koronaan. Myös EU on painostanut Suomea aloittamaan neljännen koronarokotteen jakelun.

Paradoksaalisesti koronapandemia on muuttunut ”rokotettujen pandemiaksi” tavalla, jota ei osattu ennakoida.

2000 muulia

 

Monilla amerikkalaisilla ja itsellänikin oli Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalin jälkeen tunne, että kaikki ei mennyt ihan sääntöjen mukaan. Trumpin kannattajat menivät vaalipäivän iltana nukkumaan siinä käsityksessä, että heidän ehdokkaansa oli voittanut presidentinvaalin.

Yhdysvalloissa puolen yön aikoihin ns. vaa’ankieliosavaltioissa ääntenlasku keskeytettiin. Tämä itsessään vaikutti epäilyttävältä. Kun ääntenlaskenta aloitettiin uudestaan, kävi ilmi, että suurin osa äänistä meni demokraattien presidenttiehdokas Joe Bidenille, joka lopulta ohitti Donald Trumpin kaikissa vaa’ankieliosavaltioissa Arizonassa, Michiganissa, Wisconsinissa, Pennsylvaniassa ja Georgiassa.

Vaalien jälkeen vilppiväitteitä yritettiin tuoda korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Yhtäkään juttua ei kuitenkaan otettu käsittelyyn. Tämä on joidenkin mielestä osoitus, että mitään vilppiä ei itse asiassa tapahtunut. Demokraatit ovat koko ajan väittäneet, että vuoden 2020 vaalit olivat kaikkien aikojen turvallisimmat ja rehellisimmät.

Kun olen katsonut Dinesh D’Souzan dokumentin 2000 muulia, voin hyvällä omatunnolla todeta, että vuoden 2020 presidentinvaalissa harjoitettiin systemaattista vaalivilppiä. Ilman tätä vilppiä presidentin nimi  olisi varmuudella ollut toinen. Donald Trump olisi selvinnyt jatkokaudelle.

Vilpin onnistumisen edellytykset

Voidaan huoletta sanoa, että tietyillä äänestysalueilla ei ole järjestetty rehellisiä vaaleja vuosikymmeniin, jos koskaan. Vilpin suuruutta on rajoittanut saatavilla olevien vaalilipukkeiden määrä. Äänestystuloksen muuttamiseen tarvitaan paljon väärennettyjä ääniä. Niitä ei saa, jos liikkeellä ei ole riittävästi postiäänilipukkeita.

Vuoden 2020 vaalit käytiin korona-aikana. Tämä sai monet osavaltiot lähettämään kaikille vaaliluettelossa oleville oman postiäänilipukkeen. Koska äänestysluettelot tuskin koskaan ovat ajan tasalla, moni saattoi saada ylimääräisiä lipukkeita osoitteessa aiemmin asuneiden nimellä. Liikkeellä oli siis valtava määrä postiäänilipukkeita.

Todettakoon, että presidentti Donald Trump arvosteli postiäänten lähettämistä kaikkiin koteihin jo varhaisessa vaiheessa.

Muitakin vaikuttavia tekijöitä oli. Koronapandemian takia äänen antaminen vaalihuoneistossa katsottiin vaaralliseksi. Tästä syystä monet osavaltiot tarttuivat Facebookin perustaja Marc Zuckerbergin tarjoukseen tuoda laatikoita postiääniä varten. Laatikoita ei kuitenkaan jaettu tasaisesti ympäri osavaltiota vaan ne kohdistuivat suurelta osin demokraattien vahvoille alueille. Zuckerbergin järjestön mukanaolon myötä vaalien järjestelyt tavallaan yksityistettiin.

Zuckerbergin hyväntekeväisyysjärjestö käytti yhteensä 419 miljoonaa dollaria kasvattaakseen äänestysaktiivisuutta lähinnä demokraattien vahvoilla alueilla. Tätä rahoitusta kutsuttiin nimellä ”zuckbucks” tai ”zuckerbucks”. Rahat tekivät monista valtion työntekijöistä demokraattien vaaliaktivisteja.

Yhdysvalloissa osavaltioiden lainsäädäntöelin vastaa vaalien sääntöjen muuttamisesta. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan joissakin osavaltioissa toimeenpanovaltaa edustava osavaltion ministeri muutti omavaltaisesti vaalien sääntöjä.

Postiäänien osalta ratkaisevia muutoksia oli koronapandemian takia tehty päätös keventää postiäänten kelpoisuustarkistusta. Tarkistus tehdään vertaamalla postiäänen kuoressa olevaa allekirjoitusta äänestysluettelon vastaavaan. Tämä on käytännössä tarkoittanut, että tietty prosentti postiäänistä hylätään aina allekirjoitustarkistuksen jälkeen. Vuoden 2020 vaaleissa allekirjoitustarkistusta ei useimmissa tapauksissa tehty lainkaan. Niinpa vuoden 2020 vaaleissa postiäänten hylkäysprosentti oli ennätyksellisen alhainen. Todettakoon, että postiäänen ja sen kuoren välinen yhteys katkeaa, kun postiääni otetaan pois kuoresta ja luetaan vaalitietokoneeseen.

True the vote

Vuoden 2020 presidentinvaalin jälkeen en muista Dinesh D’Souzan ainakaan olleen eturintamassa vaatimassa vaalivilpin tutkimista. Hän on kuitenkin Yhdysvalloissa tunnettu konservatiivinen dokumentaristi. Tästä syystä True the Vote -niminen vaalien seuranta järjestö otti häneen yhteyttä ja kertoi, että heillä on todisteita systemaattisesta vaalivilpistä vuoden 2020 presidentinvaalissa.

True the vote oli hankkinut matkapuhelinyhtiöltä paikannustietoja alueilta, joissa vaalivilppiä epäiltiin harjoitetun. Näitä olivat Arizonan Maricopan piirikunta, Georgian Fultonin piirikunta, Michiganissa Detroitin alue, Wisconsinissa Milwaukeen alue ja Pennsylvaniassa Suur-Philadelphian alue. Lisäksi True the Vote hankki videoaineistoa postiäänille tarkoitettujen laatikoiden vierestä.

Lopputuloksena True the Vote -järjestön Catherine Engelbrecht ja Gregg Phillips löysivät 2000 ”muulia”, jotka kävivät hakemassa postiääniä voittoa tuottamattoman hyväntekeväisyysjärjestön tiloista ja viemässä ne eri puolilla kaupunkia sijaitseviin postiäänilaatikoihin.

Engelbrechtillä ja Phillipsillä oli tiukat kriteerit sille, kuka laatikolla käyneistä laskettiin muuliksi. Georgiassa kriteerinä oli vähintään 23 vierailua postiäänilaatikolla ja viisi vierailua voittoa tuottamattoman järjestön tiloissa hakemassa lisää postiääniä.

Tarkoituksena oli löytää tapaukset, jotka olivat mahdollisimman kaukana normaalista äänestäjästä, jotta he erottuivat selkeästi massasta. Usein vierailut postiäänilaatikolla ajoittuivat aamuyön hiljaisiin tunteihin. Moni muuli myös kaytti hansikkaita välttääksen sormenjälkien jättämistä äänestyskuoreen.

Tältä sivustolta löytyy taulukko, jossa on laskettu, miten True the Vote – järjestön kriteereillä määritetty vaalivilppi  vaikutti vuoden 2020 vaaleissa. Niitä soveltamalla Trump olisi voittanut Pennsylvaniassa, Georgiassa ja Arizonassa, kun taas Biden olisi pitänyt voittonsa Michiganissa ja Wisconsinissa. Hieman väljemmillä kriteereillä Trump olisi vienyt kaikki vaa’ankieliosavaltiot.

Engelbrechtin ja Phillipsin mukaan vaalivilpin järjesti salaliitto ja kyseessä oli järjestäytynyt rikollisuus.

Kun on katsonut D’Souzan dokumentin, itselleen rehellinen ihminen ei voi uskotella, että vuoden 2020 presidentinvaali olisi ollut rehellinen.

Miksi vaalivilppi?

Se, että valta vaihtuu demokraattien ja republikaanien välillä säännöllisin väliajoin, on olennainen osa amerikkalaista järjestelmää. Miksi kuitenkaan kukaan ryhtyisi nähdyn kaltaiseen vaalivilppiin?

Jotta tämän ymmärtäisi, pitää mennä vuoden 2016 presidentinvaalia edeltävälle ajalle, jolloin Hillary Clintonin kampanja ryhtyi tekemään Trumpista Venäjän asiamiestä ja Vladimir Putinin sätkynukkea. Mitään todisteita ei koskaan löytynyt, vaan koko homma oli sepitetty Trumpin mustamaalamiseksi.

Spekulointi Trumpin Venäjä-yhteyksillä jatkui amerikkalaisessa valtamediassa aina Muellerin raportin julkaisuun saakka. Vaikka Trumpin Venäjä-kytkökset oli osoitettu tekaistuiksi, valtamedia ei koskaan korjannut virheellistä uutisointiaan.

Yritykset syrjäyttää Trump presidentin virasta jatkuivat heti Muellerin raportin jälkeen täysin perusteettomalla virkarikossytteellä.

Trump oli läpikotaisin demonisoitu amerikkalaisessa valtamediassa. Tällä ei ollut mitään vaikutusta Trumpin kannattajiin, mutta demokraatit vihasivat häntä palavasti. Trump oli demokraattien mielikuvituksessa se, joka yhdessä Vladimir Putinin kanssa vehkeili itsensä presidentiksi, vaikka Hillary Clintonin olisi kuulunut voittaa.

Kun ihminen on niin pahasti demonisoitu ja poliittisten vastustajien vihaama, jollekin saattaa syntyä ajatus varmistaa epärehellisin keinoin, että kyseinen henkilö ei enää pääse presidentiksi. Dinesh D’Souzan dokumentti osoittaa, että juuri näin tapahtui.

On Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän häpeä, että se ei ole tutkinut vuoden 2020 vaaleissa esiintynyttä vaalivilppiä lainkaan eikä ketään ole tuomittu vaalivilppiin liittyvistä rikoksista, vaikka todisteet ovat koko ajan olleet viranomaisille helposti saatavilla.