Rotherham, poliittinen korrektius ja selittelyt

Pohjois-Englannin Rotherhamissa tapahtuneeseen laajamittaiseen ja pitkään jatkuneeseen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön olen jo viitannut parissa aiemmassa kirjoituksessa. Lisäksi kirjoitin jo pari vuotta sitten lyhyesti Rochdalessa paljastuneesta vastaavasta tapauksesta.

En kuitenkaan halua kerrata islamin yhteyttä tapahtuneeseen, koska kaikki tämän blogin lukijat tietävät jo sen. Rotherhamin tapauksessa järkyttävintä ei ole tapahtuma itsessään vaan viranomaisten kyvyttömyys puuttua siihen. Jos joku haluaa lukea, että seksiorjuus kuuluu islamiin, sen voi tehdä täältä. Enza Ferreri luettelee ne asiat islamissa, jotka ”pyhittävät pedofilian” eli sallivat aikuisten miesten harrastaa seksia esipuberteetti-ikäisten tyttöjen kanssa.

Kannattaa myös pohtia, millaisesta kulttuurista Rotherhamin tapahtumat ovat peräisin. Suurin osa raiskaajista oli kotoisin Pakistanin heimoalueilta. EU Referendum -blogissa on kerrottu, miten paikallinen paimentolaisten kunniakulttuuri vaikuttaa käsityksiin naisista. Northin mukaan uskonto houkuttelee hyväksikäyttäjiä, koska nämä ovat ensisijaisesti häviäjiä, jotka oikeuttavat naisvihamielisen käytöksensä muinaisilla kirjoituksilla. Se on hedelmätön uskonto, joka ei johda mihinkään. Fundamentalistinen islam on häviäjien uskonto.

Northin mukaan rikokset jatkuivat pitkään, koska viranomaiset eivät ymmärtäneet, mitä oli tapahtumassa. Jos viranomaiset olisivat ymmärtäneet asian ja sen jälkeen soveltaneet lakia, hyväksikäyttö ei olisi jatkunut kovin pitkään. Osansa oli myös paikallisilla pakistanilaistaustaisilla poliitikoilla, jotka osallistuivat tapahtumien peittelyyn ja vähättelyyn.

North ei kuitenkaan mainitse yhtä ratkaisevaa tekijää eli poliittista korrektiutta. Puuttumiskynnys oli korkea, koska tekijät edustivat korkean uhristatuksen omaavaa vähemmistöä. Jos he olisivat olleet katolisen kirkon pappeja, asiaan olisi puututtu tehokkaammin ja se olisi saanut enemmän julkisuutta.

Toisaalta olen Northin kanssa samaa mieltä siitä, että islam ei välttämättä ole Rotherhamin tapahtumien ensisijainen selittävä tekijä. Uskonto tosin sisältää eettiset normit, joiden perusteella ihmiset määrittävät oikean ja väärän eron. Islamin normien mukaan hyväksikäyttäjät eivät tehneet mitään väärää, koska tytöt olivat vääräuskoisia. Tekijät myös tiesivät, että oma yhteisö olisi rankaissut heitä, jos he olisivat samalla tavalla käyttäneet hyväksi pakistanilaistaustaisia tyttöjä.

Poliittinen korrektius

BBC:n sivuilta löytyy kuvagalleria henkilöistä, jotka virkansa puolesta ovat vastuussa tapahtumista. Osa heistä on siirtynyt jo aiemmin muihin tehtäviin, osa on eronnut ja osa jatkaa tehtävissään, vaikka paine heidän erottamisekseen on erittäin suuri.

Yksi heistä, jotka haluavat edelleen jatkaa, on Rotherhamin lasten ja nuorten asioista vastaava johtaja Joyce Thackeray, joka sanoi tienneensä hyväksikäytöstä mutta ei sen mittasuhteista. Hän ei parlamentin kuulusteluissa myöntänyt virkavelvollisuuksien laiminlyöntiä mutta sanoo, että hän olisi voinut toimia asiassa aktiivisemmin.

Rotherhamin tapahtumista on laadittu raportti, joka löysi useita syitä, miksi enimmäkseen pakistanilaistaustaisten miesten harjoittama hyväksikäyttö pysyi piilossa. Rotherhamin kaupunginvaltuutettuja ja erityisesti kaupungin henkilökuntaa arvosteltiin ”julkisen keskustelun välttelystä”. Jotkut pelkäsivät leimautuvansa rasisteiksi ja jotkut yksinkertaisesti kielsivät ongelman.

Raportissa myös arvosteltiin sitä, että viranomaiset turvautuivat pakistanilaisyhteisön poliittisiin johtajiin ja imaameihin yrittäessään käsitellä ongelmaa. Nämä toisaalta eivät joko pystyneet tai halunneet puuttua hyväksikäyttöön.

Vuonna 2006 julkaistussa aiemmassa raportissa todettiin, että jotkut kaupungin työntekijät kokivat tekijöiden etnisen taustan vaikeuttavan asian käsittelyä. Etninen sensitiivisyys vaikutti päätöksentekoon, vaikka kaikki vastuulliset ovat jälkikäteen kieltäneet tämän.

Poliisin passiivisuuteen puolestaan vaikutti se, että uhrit tulivat lastensuojelun piiristä ja heitä pidettiin ”poikkeavina”. 16 vuoden aikana Rotherhamin lasten hyväksikäytöstä on tehty kaikkiaan neljä raporttia. Tutkimuksiin osallistuneen professori Alexis Jayn mukaan asiasta vastuussa olevilla viranomaisilla on paljon vastattavaa.

Vasemmiston reaktiot

Rotherham luonnollisesti järkytti myös ns. edistyksellisiä piirejä. Yksi näiden piirien pääajattelijoista, slovenialainen psykoanalyytikko Sjavoj Zizek kirjoitti Guardianiin artikkelin, jossa han-kortti vilahteli usein. Kirjoituksessaan ”Rotherhamin lapsiseksiskandaali: on velvollisuutemme kysyä vaikeita kysymyksiä” Zizek välttelee itse asiaa ja pyrkii kiinnittämään huomiota toisaalle.

Osansa saavat niin läntisen Kanadan valkoihoiset sarjaraiskaajat kuin katoliset papitkin. Hän sentään uskaltaa arvostella vasemmistoakin:

”Vasemmisto osoitti pahimman laatuista poliittista korrektiutta lähinnä yleistämällä. Tekijöitä kuvattiin epämääräisesti ”aasialaisiksi” ja väitettiin, että kyse ei ole uskonnosta tai etnisestä taustasta vaan miesten harjoittamasta naisten alistamisesta. Kuinka me, joilla on kirkon pedofilia ja Jimmy Savile, voimme nousta moraalisesti ylemmälle tasolle kuin syrjäytynyt vähemmistö? Voiko kuvitella parempaa tapaa antaa aseita UKIP:n ja muiden tavallisten ihmisten huolia hyväksikäyttävien populistien käsiin? Tuollainen antirasismi on vain vaivoin peiteltyä rasismia, joka alentuvasti kohtelee pakistanilaisia moraalisesti alempiarvoisina olentoina, joilta ei voi edellyttää samaa tasoa kuin meiltä.”

Tämä kuulostaa hyvältä mutta siinä unohdetaan, että hyväksikäyttäjien moraaliarvot eivät ole samoja kuin meillä. Lännessä pedofiliaa ei hyväksytä ja pedofiileja halveksitaan. Pakistanin kaltaisessa islamilaisessa maassa lapsiavioliitot ovat yleisiä. UNICEF:in mukaan Pakistanissa 32 prosenttia kaikista avioliitoista oli lapsiavioliittoja vuosien 1987 ja 2005 välillä. Islamin perustaja profeetta Muhammadkin nai Aishan, kun tämä oli kuusivuotias ja avioliitto saavutti täyttymyksensä, kun Aisha oli 9-vuotias.

Enza Ferreri sanoo kirjoituksessaan seuraavaa:

”Argumentit, joilla yhdistetään Britannian pedofiiliringit sen muslimiväestöön, ovat vahvoja, tukevasti perusteltuja ja mietittyjä. Ne, jotka kieltävät tämän, ovat puolueellisia ja vääristelevät tosiasioita.”

Ferreri on myös närkästynyt vasemmiston johdolla harjoitetusta katolisten pappien leimaamisesta pedofiileiksi. Hänen mukaansa tutkimukset eivät tue tällaista johtopäätöstä, vaan alle kaksi prosenttia papeista on syyllistynyt hyväksikäyttöön. Protestanteilla prosenttiosuus on 2-3. Lisäksi useimmat hyväksikäyttäjät eivät ole pappeja tai henkilökuntaa vaan vapaaehtoistyöntekijöitä. Maallisissa organisaatioissa hyväksikäyttöä esiintyy Ferrerin mukaan enemmän.

Jos palataan Zizekin artikkeliin, siinäkin syyllistytään poliittiseen korrektiuteen, josta kirjoittaja moittii vasemmistoa. Zizek ei halua syyttää islamia sellaisenaan vaan huomauttaa, että islam ei ole sen naisvihamielisempi kuin kristinuskokaan. Zizek päästää islamin pahasta mutta myöntää, että muslimiyhteisöissä naisia alistetaan ja heidät suljetaan julkisesta elämästä. Lopuksi Zizek niputtaa kaikki yhteen ja sanoo:

”Periaatteenamme tulisi olla, että taistelu länsimaista uuskolonialismia vastaan kuten taistelu fundamentalismia vastaan, Wikileaksin ja Edward Snowdenin puolesta, Pussy Riotin taistelu sekä taistelu antisemitismiä ja aggressiivista siionismia vastaan ovat kaikki osa samaa universaalia taistelua. Jos teemme tässä kompromisseja, sotkeudumme pragmaattisiin kompromisseihin eikä elämämme ole elämisen arvoista.”

Zizek luettelee joukon vasemmiston mieliaiheita ja haluaa jättää ikävät yksityiskohdat Rotherhamin tapahtumista taustalle. Vasemmisto yllätettiin housut kintuissa ja nyt pitäisi kääntää huomio muualle. Siinä on Zizekin kirjoituksen keskeinen sanoma.

Väkivaltavasemmisto ja sympatiseeraajat

Naapurimaassa Ruotsissa maahanmuuttokriittisen Ruotsidemokraattien johtohenkilöt joutuvat elämään jatkuvassa poliisivartioinnissa. Lisäksi puolue ei voi julkistaa toimitilojensa osoitetta hyökkäysten takia. Vastuussa puolueeseen kohdistuvista hyökkäyksistä itseään antifasisteiksi kutsuva roskajoukko, joka toimii valtiovallan hiljaisella hyväksynnällä.

Sama ilmiö on nyt rantautumassa Suomeen. Perussuomalaisten puoluetoimistoon tehtiin hyökkäys, jossa toimiston ikkunat kivitettiin säpäleiksi. Takku.net -sivustolla julkaistun tiedotteen mukaan:

”Teollamme haluamme vaikeuttaa perussuomalaisten toimintaa konkreettisesti. Fasismin torjumiseen vaaditaan toimintaa kaikilla tasoilla. Aiomme vastaisuudessakin toimia myös suoran toiminnan keinoin perussuomalaisia ja muita fasisteja vastaan.”

Osalla äärivasemmistolaisten ”aktivistien” toimijoilla on läheiset kytkökset Vasemmistoliittoon ja erityisesti tiettyihin vasemmistoliittolaisiin poliitikoihin. Näkyvin tällainen poliitikko on Dan Koivulaakso, joka on pitänyt yhteyttä ruotsalaisiin aateveljiinsä mm. kutsumalla entisen AFA-johtomiehen Matthias Wågin Suomeen. Wåg toimii nykyisin ”journalistina” äärivasemmistolaisessa tutkimuskeskus Researchgruppenissa, joka on viime aikoina kunnostautunut hakkeroinnissa.

Koivulaakso oli mukana kirjoittamassa kirjaa ”Äärioikeisto Suomessa”, jossa hän maalaili kauhukuvia suomalaisesta äärioikeistosta omasta äärivasemmistolaisesta näkökulmastaan. Valtamedian julkisuudessa Koivulaakson ja kumppaneiden tekele sai osakseen kehuja ja hymistelyä. Kirjan tekijöistä puolestaan kirjoitetaan hymisteleviä artikkeleita lehtiin ja heitä kutsutaan vieraiksi veronmaksajan rahoittaman Yleisradion keskusteluohjelmiin.

Kun Vasemmistoliitto Suomessa menettää yhä enemmän kannatusta työväestön keskuudessa ja vanhat kommunistit siirtyvät eläkkeelle, tilalle tulee Koivulaakson tapaisia aktivisteja, joiden poliittiset meriitit on hankittu katumellakoinnissa. Näille ihmisille ei ole mikään ongelma hyväksyä poliittisiin vastustajiin kohdistuvaa järjestelmällistä väkivaltaa, jota Perussuomalaisten Vallilassa sijaitseviin tiloihin tehty hyökkäys edustaa.

Sympatiseeraausta

Siinä missä Koivulaakson, Li Anderssonin ja Mikael Brunilan kirja edustaa demonisointia, jolla luodaan uhkakuvia, tämä kirjoitus puolestaan kertoo sympatioista ja moraalisesta tuesta Perussuomalaisten tiloihin tehdylle iskulle.

Tuki iskulle käy ilmi jo otsikosta, jossa sanotaan, että ”Persut saavat mitä ovat tilanneet”. Moraalisessa sokeudessaan Ripatti syyttää iskusta kokonaan sen kohdetta:

”Persut saavat mitä ovat tilanneet, vaikka rikollista toimintaa ei voi hyväksyä. Puolue on johdonmukaisen aktiivisesti ollut rakentamassa vastakkainasettelun ilmapiiriä, joka on syntynyt ihmisyyden näkökulmasta kyseenalaisin sanakääntein.”

Vastakkainasettelun ilmapiiriä lietsotaan pelkästään olemalla eri mieltä valtavirran vihervasemmistolaisten opinkappaleiden kanssa. Siihen ei tarvita yhtään enempää. Politiikkaan myös kuuluu tietty vastakkainasettelu. Liberaalissa demokratiassa on luonnollista, että kaikki eivät ole samaa mieltä asioista. Siihen kuuluu myös oletus, että erimielisyydet ratkotaan äänestyskopeissa ja sen jälkeen neuvottelemalla eikä käyttämällä väkivaltaa poliittisia vastustajia kohtaan.

Joistakin Ripatin kommenteista paistaa sellainen ylimielisyys ja vahingonilo, että on vaikea uskoa hänen edustavan kristillisiä arvoja mottonaan ”Huominen on uusi mahdollisuus”. Ripatti ei pidä siitä, että Perussuomalaiset arvostelivat poliisin toimintaa asiassa:

”Voi hellan lettas sentään tätä mielensä pahoittajien ja valittajien vaikerrusta. Ryhmä ei ota vastuuta omista möläytyksistään, mutta pahoittaa mielensä heti, kun kalikka kalahtaa omaan nilkkaan, kun heille kerrotaan tosiasioista. Mutta kun populistien puoluetoimistoon kohdistuu väkivaltaa, pitäisi poliisilta saada heti erikoiskohtelua.”

Ensinnäkin kyse on väkivallasta eikä mistään mielensä pahoittamisesta. Vertaa asian saamaa julkisuutta siihen, kun Äärioikeisto Suomessa -kirjan tilaisuuteen tehtiin väitetty hyökkäys. Silloin lehdet kirkuivat, että Väkivallalle pitää saada tuomio. Se, että tilaisuuden järjestäjien hankkimat epäviralliset turvamiehet olivat itse aseistautuneita, jäi vaille huomiota.

Ripatti ”ymmärtää” takku.net -sivustolla tiedotteen julkaissutta tahoa:

”Mielestäni protestiryhmän viesti on osa sitä sanomaa, jota perussuomalaisille yritetään kertoa.”

On aivan hyväksyttävää kertoa mielipiteensä Perussuomalaisten toiminnasta. Sen sijaan mielipiteen tukemista puolueen tiloihin heitetyillä kivenmurikoilla ei pidä hyväksyä. Ripatti jatkaa vielä esittämällä toiveen, miten Perussuomalaisia tulisi kohdella:

”Ihmisyyden vastaiseen politiikkaan tulee suhtautua jyrkän kielteisesti. Rasismia, syrjintää ja vihapuhetta ylläpitävät on jätettävä Ruotsin mallin mukaisesti "eteisen puolelle".”

Jos ns. vihapuhetta ryhdytään suitsimaan tiukoilla toimilla, tällöin saattaa käydä kuten Ruotsissa, jossa eräästä keskeisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta ei voi keskustella joutumatta vihamielisen hurskastelijoiden kuoron lynkkaamaksi. Laaja sananvapaus on parempi vaihtoehto kuin sensuuri, vaikka sen seurauksena julkisuudessa esitettäisiinkin jonkun mielestä epämiellyttävältä kuulostavia mielipiteitä.

Ripatin käsitys tulee tuosta viimeisestä kommentista selväksi. Hän kannattaa hurskastelua ja tekopyhyyttä ja vastustaa avoimuutta. Hän haluaa ruotsalaisen poliittisen kulttuurin Suomeen ja sen mukana poliittisen väkivallan ja yhden puolueen järjestelmällisen demonisoinnin.

Äärivasemmistolainen väkivalta kerää valtajulkisuudessa ymmärrystä. Puhutaan, että se on merkki ”syrjäytymisestä” ja yhteiskunnan ”eriarvoistumisesta”. Jos hulinointia ymmärretään ja hulinoitsijoita paijataan päähän, seurauksena on lisää hulinointia. Vasemmistoanarkistit etsivät oikeutusta toimilleen ja saavat sitä Alpi Ripatin kaltaisilta. Ripatti lisäksi menee kuvottavassa kirjoituksessaan erittäin pitkälle ”ymmärtämisessään”.

Äärivasemmiston ymmärtäminen on lopetettava ja nähtävä heidät sellaisina, kuin he ovat. He eivät ole mitään vapaustaistelijoita vaan toimettomia ihmisiä, jotka pitävät väkivallasta. He muistuttavat enemmän Kellopeli appelsiini -elokuvan päähenkilö Alexia, jolle väkivalta itsessään tuotti nautintoa, kuin minkään tärkeän yhteiskunnallisen asian puolesta toimivia aktivisteja. Itseään ”antifasisteiksi” kutsuvat tahot eivät välttämättä ole sellaisia eivätkä myöskään epäröi käyttää fasisteille ominaisia keinoja. Tämän voi nähdä viime torstain iskusta.

Suomen muslimit ja islamilainen valtio

Kun CNN paljasti, että Suomesta on lähtenyt muslimien määrään suhteutettuna eniten taistelijoita ISIS-järjestön riveihin Syyriaan ja Irakiin, viranomaisille ja monikulttuuriaktiiveille tuli hätä käteen. Tätä ennen virallinen totuus on sanonut, että Suomen muslimit ovat rauhallista väkeä eivätkä syyllisty väkivaltaan. Nyt moni suomalainen saattaa miettiä, josko se naapurin mukava muslimipoika kuuluu niihin, jotka katkovat päitä ja ripustavat niitä aidanseipäisiin roikkumaan.

Somaleita värvätään

Valtamedia on uutisoinut Suomen somaliyhteisön väitetystä paniikista. ISIS-järjestön värvääjät houkuttelevat kuulemma 16-25 -vuotiaita somalinuoria. Maahanmuuttaja-aktiivi Nur Mohamedin mukaan he ovat onnistuneet valitettavan usein. Uuden Suomen blogipalvelussa julkaistussa avoimessa kirjeessään Mohamed vetoaa Suomen viranomaisiin, jotta ISIS pysäytettäisiin:

”Me tarvitsemme vinkkausjärjestelmän, jonne voidaan antaa vihjeitä sosiaalisen median toimijoista ja paikan päälle saapuvista rekrytoijista
Me tarvitsemme apua tiedottamiseen – totuus ISIS:n toiminnasta täytyy saada riittävän selvästi ja tehokkaasti nuortemme tietoon.
ISIS on rikollisjärjestö ja sen toimintaan mukaan lähteminen tekee myös nuorista rikollisia. Auttakaa meitä kertomaan tämä nuorillemme.
Me tarvitsemme kenttätyöntekijöitä, jotka jalkautuvat meidän kanssamme puhumaan nuorille ja jakamaan heille tietoa
Me tarvitsemme rehabilitointiohjelman niille nuorille, jotka ovat jo lähteneet ISIS:n toiminaan mukaan ja haluavat palata yhteiskuntaan”

Poliisilla on oma Nettivinkki-sivunsa, jonne itse kukin voi käydä ilmiantamassa. Tosin viranomaiset ovat tähän menessä olleet kiinnostuneempia kantaväestöön kuuluvista nettikirjoittajista kuin islamilaisen jihadismin levittämisestä verkossa.

Nur Mohamed maalaa ISIS-järjestöön liittyneistä kuvan syrjäytyneinä nuorina, joita yhteiskunta hylkii:

”Kun yhteiskunta torjuu somalitaustaiset nuoret, he ovat suuressa vaarassa syrjäytyä. Tällöin ISIS:n rekrytoijat iskevät.”

Ehkä ISIS-järjestöön liittyneet ovat aivan mukavia nuoria. He kuuluvat kuitenkin järjestöön, joka harjoittaa äärimmäisen brutaalia väkivaltaa, koska heidän näkemyksensä mukaan väkivalta on oikeutettua ja perustuu islamilaiseen lakiin. On naiivia kuvitella, että poliisi tai sosiaalityöntekijä pystyisi vakuuttamaan vahvan uskonnollisen vakaumuksen omaavaa jihadistitaistelijaa ISIS-järjestön rikollisuudesta, kun värvääjä vetoaa Koraaniin ja profeetta Muhammadin antamaan esimerkkiin.

Rehabilitointia

Mitä tulee rehabilitointiohjelmaan, kuinka moni oikeasti haluaa rehabilitoida yhteiskuntaan nuoren miehen, joka on katkonut ihmisiltä päitä Irakissa tai Syyriassa. Eikö olisi parempi, että tällaisia miehiä ei enää päästettäisi maahan ja heidän mahdollinen kansalaisuutensa tai oleskelulupansa kumottaisiin?

Hesarissa Ulkopoliittisen instituutin neropatti nimeltä Teemu Sinkkonen tosin väittää, että kansalaisuuden periminen ei tepsi terrorismiin.

”Vapaaehtoistaistelijoiden paluun estäminen pakottaa taistelijat pysymään väkivallan tiellä konfliktista toiseen.”

Voi pikku ”vapaaehtoistaistelijaparkoja”! Voi olla, että terroristi ei luovu väkivallasta, mutta ainakaan kansalaisuutensa menettäneet eivät harjoita terrorismia täällä. Sinkkosen Afganistan-rinnastukset vaikuttavat kaukaa haetuilta.

Taannoin Brysselissä mies nimeltä Mehdi Nemmouche iski juutalaiseen museoon ja tappoi siellä neljä ihmistä. Nemmouche oli aiemmin taistellut Syyriassa ja ranskalaisen journalisti Nicolas Heninin mukaan Nemmouche oli yksi hänen vartijoistaan, kun Henin oli ISIS-järjestön vankina yhdessä kolmen muun ranskalaisen lehtimiehen kanssa. Henin väittää, että Nemmouche nautti vankien kiduttamisesta. Tästä huolimatta Ranskan viranomaiset päästivät Nemmouchen matkustamaan vapaasti Ranskaan eivätkä vanginneet häntä.

Tämä ei kuitenkaan häiritse Teemu Sinkkosta:

”Isisin lyöminen taistelutantereella on helpompaa, jos ulkomaisille taistelijoille annetaan pakotie.”

Minusta ISIS-taistelijoille sopisi paremmin luoti otsaan ja mieluiten muualla kuin täällä, mutta minä en työskentelekään Ulkopoliittisessa instituutissa.

Kohu-imaamin veli

Helsingin Sanomat on haastatellut Ajankohtaisen kakkosen islam-illasta tutun Abbas Bahmanpourin veljeä Hosseinia. 30-vuotias Hossein opiskelee matematiikkaa yliopistossa. Bahmanpourin veljekset tuskin lähtevät taistelemaan sunnalaisen ISIS-järjestön riveissä, koska he itse ovat shia-muslimeja.

Hossein Bahmanpourilla on varmat mielipiteet. Hänen mukaansa radikaalit varastavat tavallisen muslimin agendan ja identiteetin. Uskontoa harjoittavan muslimin on hänen mukaansa muutenkin vaikea sopeutua Suomeen. Seuraavassa hän kuitenkin sanoo asioita, joista kantasuomalaista syytettäisiin vihapuheesta:

”Elät täällä homojen, yksinhuoltajien ja alkoholistien keskellä – sanalla sanoen syntisessä yhteiskunnassa – ja yrität vaalia perhearvoja ja tavallista ahkeraa elämää. Useimmat elävät sovussa tämän kanssa, mutta jotkut eivät suvaitse ympäristöään ja lähtevät toiselle puolelle maailmaa tappamaan ihmisiä.”

Hosseinin mukaan on välttämätöntä, että muslimit saavat pitää kiinni perinteistään:

”Teidän on pakko hyväksyä meidän ikivanhat perinteemme: lihakarjan teurastaminen islamilaiseen tapaan tai vaikka se, että naiset pitävät huivia. Tästä ei voi keskustella. Mutta vihapuheesta ja terrorismista voi keskustella. Teidän on hyväksyttävä elämäntapamme, meidän taas on oltava ihmisiksi.”

Rituaaliteurastus ei kuulu nykyaikaiseen yhteiskuntaan eikä sitä tarvitse hyväksyä, koska se on eläinsuojelullisesti kyseenalaista. Huivin pitämisen voi sen sijaan hyväksyä, kunhan se tapahtuu vapaaehtoisesti eikä naisia pakoteta väkivallan uhalla pitämään sitä.

Bahmanpourin mielestä viranomaisten pitäisi asettaa islamilaiselle yhteisölle rajat:

”On määrättävä sananvapaudelle rajoja vihapuheen osalta. Onhan monissa maissa säännöksiä esimerkiksi holokaustista puhumisen suhteen. Me emme pysty siihen itse, sillä yhteisöt ovat hauraita. Poliisi tarvitsee lisää resursseja – pelkkä tarkkailu ei riitä. Poliisin täytyy pystyä toimimaan ennalta ehkäisevästi.”

Kyllähän poliisi puuttuu vihapuheeseen ainakin, jos kantaväestön edustaja syyllistyy siihen. Toisaalta islamin pyhä kirja Koraani voitaisiin illmanistisella tulkinnalla määritellä kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan, mutta illmanismi ei ole tarkoitettu islamilaisen vihapuheen torjuntaan vaan kantaväestöä vastaan. Muslimit ovat Suomessa vähemmistö, eli he eivät käytännössä voi syyllistyä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Tamperelainen Jari Leino tosin on kokeillut, voidaanko shia-muslimeja vastaan kiihottanut somali tuomita kyseisestä rikoksesta.

Jihadin musta lippu

Radiossa Said Aden -niminen henkilö vertasi ISIS-järjestön jihadisteja koulusurmaajiin. Ylen uutisessa nimetön muslimilähde vähättelee ISIS-järjestön merkitystä:

”Tämä ISIS-asia on saanut Suomessa naurettavat mittasuhteet. Puhutaan vain ISIS-näkökulmasta ja annetaan kuva, että kaikki muslimit ovat samanlaisia. Ihan sama kuin syyttäisi kaikkia kristittyjä siitä, että Breivik tappoi ihmisiä Norjassa.”

Breivikin temppeliritareihin ei todistettavasti ole kuulunut yhtään ihmistä miehen itsensä lisäksi. ISIS-järjestön riveissä taistelee Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n tietojen mukaan 20 000 – 31 500 miestä.

ISIS-järjestön mainitseminen negatiivisessa yhteyksissä herättää muslimeissa tyypillisen puolustusreaktion. Kyllähän ne vääräuskoisetkin tappaa. Tärkeintä ei tunnu olevan järjestön silmitön brutaalius ja sen lukuisat ihmisuhrit vaan se, että järjestö saa islamin näyttämään pahalta.

Jihadistitaistelijoiden yleisesti käyttämä jihadin musta lippu, joita näkee myös mielenosoituksissa ympäri maailmaa, on saanut osakseen tykkäyksiä Facebookissa. Nimetön muslimilähde sanoo:

”Se on 1 400 vuotta vanha lippu, jossa on islamin pyhä uskontunnustus, kuin risti Suomen ja Ruotsin lipussa. Kun lippua on poltettu eri maissa, laitoin sen itsekin Facebookiin vastalauseeksi.”

Mitäs jos joku laittaisi Natsi-Saksan lipun protestiksi Facebookiin? Hakaristihan on Intiasta peräisin oleva vanha uskonnollinen symboli. Natsit varastivat sen mutta ei se symboli itsessään ole mikään paha, eihän? Selitys ei luultavasti menisi läpi ja hyvä niin.

Jihadin musta lippu symbolisoi islamin nimissä harjoitettua väkivaltaa. Sellaisen symppaaminen ei välttämättä ole kaikkien mielestä mitätön asia. Elokuussa 2014 Britannian pääministeri David Cameron ehdotti, että mustaa lippua julkisesti heiluttelevan henkilö pitäisi pidättää.

87% gillar olika

Ruotsissa pidettiin sunnuntaina valtiopäivävaalit. Kampanja oli jos mahdollista vieläkin likaisempi kuin aiemmat kampanjat. Ruotsidemokraattien vaalimökkejä tuhottiin, postinjakajat kieltäytyivvät jakamasta puolueen vaalimainoksia, äärivasemmisto häiriköi Ruotsidemokraattien vaalitilaisuuksissa ja media demonisoi puoluetta parhaansa mukaan.

Myös Ruotsin vaalijärjestelmä osoitti perinteiset haavoittuvuutensa. Ruotsidemokraattien vaalilippuja katosi ja äänestyspaikoille oli tuotu väärennettyjä Ruotsidemokraattien vaalilippuja. Ruotsin vaaleja on vaikea pitää vapaina ja rehellisinä.

Silti suurin osa ruotsalaisista suhtautuu välinpitämättömästi vaalijärjestelmän puutteisiin. Osa myös hiljaa hyväksyy Ruotsidemokraatteihin kohdistuvan poliittisen terrorin. Puolueen vaalijuhlat Malmössa oli varattu ”kastetilaisuutena”. Jos tilaisuuden todellinen tarkoitus olisi kerrottu, vaalijuhlille ei välttämättä olisi löytynyt pitopaikkaa.

Mediapeli

Ruotsalaisista 87 prosenttia ei äänestänyt Ruotsidemokraatteja. Näin muistuttaa vasemmistolaisen Aftonbladet-lehden lapsellinen kampanja, jossa ruotsalaisia houkuteltiin ottamaan itsestään ”selfie” ja lähettämälle se Twitteriin #87procent -tägillä.

Porvarillinen Expressen ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. Vaalien jälkeen se julkaisi hautakiven muistokirjoitusta muistuttavan kokomustan etusivun, jossa luki: ”Eilen 781 120 ruotsalaista äänesti Ruotsidemokraatteja.” Puolueen nimi oli kannessa korvattu puolueen kukkasymbolilla.

Vaalipäivänä Expressen muistutti lukijoitaan kuvalla, jossa sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfvenin edessä olevassa lööpissä luki: ”Äänestä tänään. Tee kuten me. Äänestä ei rasismille.”

Expressenin toimittajilla oli porttikielto Ruotsidemokraattien vaalitilaisuuteen. Tämä ei johtunut vaalipäivän lööpistä vaan siitä, että Expressen osti äärivasemmistolaiselta Researchgruppenilta laittomasti hankittuja käyttäjätunnuksia poliittisesti epäkorrekteille sivustoille ja julkaisi anonyymien kirjoittajien nimiä ja kuvia lehden sivuilla.

Pohjat veti kuitenkin Ruotsin Yle eli SVT, joka paljasti vaaliviikonloppua edeltävänä perjantaina, että Ruotsidemokraattien puoluejohtaja Jimmie Åkesson on pelannut nettikasinossa puoli miljoonaa kruunua (hieman yli 50 000 euroa). Åkesson myönsi pelanneensa nettipelejä puolisonsa kanssa. Kuitenkin herää kysymys, miten toimittaja voi päästä käsiksi Åkessonin tilitietoihin. Eikö Ruotsissa ole pankkisalaisuutta vai vuotavatko peliyhtiöt julkkispelaajien tietoja medialle?

Ruotsin radion paljastus oli luultavasti säästetty vaalipäivän aattoon, jotta julkisen palvelun mediayhtiö saisi parhaiten sabotoitua Ruotsidemokraattien vaalimenestystä.

Vaalisabotaasi, poliittinen terrori ja median mustamaalauskampanjat eivät kuitenkaan tehonneet, vaan lähes 800 000 ruotsalaista äänesti paariaksi luokiteltavaa puoluetta. Ehkä valtaeliitti ei ymmärrä, miksi ihmiset oikeasti äänestävät Ruotsidemokraatteja.

Miksi?

Ruotsi ei ole mikään normaali maa vaan jättiläismäinen yhteiskunnallinen kokeilu. Norjalainen document.no -sivuston ylläpitäjä Hans Rustad kirjoittaa artikkelissaan ”Ruotsi vedenjakajalla” seuraavaa:

”Vain harvoin on kehittynyt maa pelannut uhkapeliä tulevaisuudellaan, kuten Ruotsi tekee.”

Porvarillinen pääministeri kertoo ennen vaaleja kyynelehtien kansalle, että maahanmuutossa ei ole kyse politiikasta vaan inhimillisyydestä toisia kohtaan. Hän pyytää kansalaisia avaamaan sydämensä ja lompakkonsa, jotta Ruotsi pystyy ottamaan vastaan kärsiviä ihmisiä.

Ruotsi ottaa tällä hetkellä vastaan turvapaikanhakijoita noin 90 000 ihmistä vuodessa. Kaikille Ruotsiin saapuville syyrialaisille on luvattu pysyvä oleskelulupa. 90 000 ihmistä on jo sellaisenaan Lahden kokoisen kaupungin väestö, mutta perheenyhdistämiset nostavat todellisen tulijoiden määrän reilusti yli sadan tuhannen. Jopa suurilla eurooppalaisilla mailla olisi vaikeuksia moisten määrien kanssa puhumattakaan yhdeksän miljoonan asukkaan Ruotsista.

Rustadin kotimaassa Norjassa Ruotsin ongelmista ei puhuta kovaan ääneen julkisuudessa. Norjassa monikulttuuri ei ole edennyt yhtä nopeasti ja mittasuhteetkin ovat pienemmät. Öljystä tuleva vauraus auttaa myös pehmentämään negatiivisia vaikutuksia.

Sen sijaan Tanskassa ruotsalaista mielipuolisuutta arvostellaan suoraan. Voidaan jopa puhua uudesta sodasta Ruotsin ja Tanskan välillä. Yksi kovaäänisimmistä arvostelijoista on Jyllands Posten -lehden blogisti Morten Uhrskov Jensen, joka sanoo:

”Ruotsi on maa, jossa tiedotusvälineet käyttävät rikollisia menetelmiä. Ruotsi on maa, jonka pääministeri valehtelee silmät kirkkaina kansalaisille, kuinka massamaahanmuutto länsimaiden ulkopuolelta hyödyttää Ruotsia taloudellisesti. Ruotsi harjoittaa niin äärimmäistä politiikkaa, että se herättää levottomuutta naapureissa. Ruotsi on vaaraksi itselleen ja naapureilleen.”

Uhrskov Jensenin sanat eivät ole vailla perustetta, sillä taannoin Jyllands Posten- ja Politiken-lehtien toimituksiin kohdistunut terrori-iskun uhka oli peräisin Ruotsista. Hän ei myöskään suhtaudu erityisen positiivisesti Ruotsin lähitulevaisuuteen ja pitää Ruotsidemokraattien sulkemista pois päätöksenteosta todennäköisenä:

”Maata, joka ottaa vastaan jopa 100 000 turvapaikanhakijaa tänä vuonna ja 340 000 seuraavan neljän vuoden aikana, hallitsee mielipuoli, jonka mielestä Ruotsi on tulevaisuuden maa.”

Tuo viimeisin lause kertoo oikeastaan paljon ruotsalaisten omakuvasta. Vaikka Ruotsi on eurooppalaisessa mittakaavassa pienehkö ja syrjäinen maa, ruotsalaiset itse vertaavat maataan mielellään suuriin eurooppalaisiin valtioihin ja haaveilevat Yhdysvaltojen kaltaisesta sulatusuunista. Ruotsalainen establishment kuvittelee edustavansa edistyksellistä etujoukkoa, josta kaikki ottavat mallia. Ruotsi on jättiläismäinen yhteiskunnallinen kokeilu, jonka osallistujat ovat hylänneet kaiken vanhan kuten kansallisen identiteetin ja korvanneet sen utopistisella monikulttuuri-ideologialla.

Ruotsidemokraattien ei tarvitse tehdä menestyksensä eteen yhtään mitään. Kasvava joukko ruotsalaisia ymmärtää, että maa on menossa kovaa vauhtia kohti tuntematonta ja mahdollisesti vaarallista tulevaisuutta.

Toinen tanskalainen kirjoittaja Søren Hviid Pedersen on tyytyväinen, että Tanskassa vaihdettiin suuntaa ja luovuttiin sokeasta monikulttuuriuskosta vuonna 2001:

”Ruotsi muistuttaa kaikkia, kuinka asiat olisivat voineet mennä, jos me tanskalaiset emme olisi vastustaneet monikulttuurisuuden varjoa ja taistelleet sitä vastaan kynsin hampain. Jos suurta systeeminmuutosta vuonna 2001 ei olisi tapahtunut emmekä olisi saaneet Tanskan Kansanpuolueen tukemaa porvarihallitusta, Tanska olisi nyt Ruotsin kaltainen. Tanskasta olisi tullut vain heikko varjo itsestään, itseään inhoava kansakunta ilman kansallisylpeyttä ja voimaa taistella tanskalaisen identiteetin puolesta.”

Koska Suomessa?

Suomikin voisi kulkea Ruotsin tietä. Täältäkään ei puutu ihmisiä, jotka mielellään apinoivat Ruotsista yhtä sun toista. Itse asiassa Suomen turvapaikkalainsäädäntö on käytännössä sama kuin Ruotsissa. Asiat eivät kuitenkaan etene yhtä nopeasti kohti monikulttuurista utopiaa kuin Ruotsissa.

Paradoksaalisesti Neuvostoliiton läheisyys suojeli Suomea ruotsittumiselta. Sotia seurasi vuosikymmeniä kestänyt jakso suuren itäisen naapurin varjossa. Kun olemassaolo on ollut ja on veitsenterällä, itsetuhoiset poliittiset ideologiat eivät saavuta niin suurta jalansijaa kuin länsinaapurissa, joka ei ole käynyt sotaa 200 vuoteen.

Perussuomalaisten jytky toimi tervetulleena varoituksena ”vanhoille puolueille”. Lisäksi Venäjän kasvava aggressiivisuus tuo toivottavasti politiikkaan tervettä järkeä, jonka puute on edellytys utopististen yhteiskunnallisten kokeilujen toteutumiselle.

Sosiaalituet ja monikulttuuri

Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pia Kauma nostatti kohua lausunnollaan, jossa hän kysyi, miksi maahanmuuttajaperheen pitää hankkia uudet lastenvaunut sosiaalituella, jos suomalainen perhe kierrättää vanhoja vaunuja. Kauman mukaan Espoossa jaetaan harkinnanvaraisia sosiaaliavustuksia miljoonia euroja. Samanaikaisesti Espoon kaupungin budjetti on 60 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Luonnollisesti virkamiehet kiistävät eriarvoisen kohtelun. Espoon perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Marja-Leena Remes sanoi lain ja ohjeiden olevan samat kaikille. Kumpaa tässä asiassa pitäisi uskoa? Vaikka ohjeet ovat samat, onko käytäntö myös sama?

Maahanmuuttajien sosiaalitukia pidettiin suurina jo silloin, kun ensimmäiset somalit saapuivat Suomeen. Muistan itse, kun ihmisten joukossa kiersi 90-luvun alussa valokopiona ”somalin tilinauha”. Tuolloin internet ei ollut laajalti käytössä, joten tuollainen tieto levisi toisia kanavia pitkin.

Koska en itse vielä tuolloin ollut siirtynyt voiman pimeälle puolelle, hymähtelin valokopiolle ja pidin sen levittelemistä rasistisena. Lieksan somaleista noussut kohu toi samanlaiset tilinauhat internetiin. Paikallinen sosiaalijohtaja Soile Syrjäläinen kiirehti kertomaan, että maahanmuuttajien ja sosiaalitoimen muiden asiakkaiden välillä ei ole havaittu eroja myönnetyissä toimeentulotuissa. Läheskään kaikki eivät luota Syrjäläisen selityksiin.

Saavatko maahanmuuttajat enemmän sosiaalitukia?

Väitän, että maahanmuuttajille jaetaan anteliaammin harkinnanvaraista toimeentulotukea kuin kantaväestölle. Mitään suoria todisteita tästä ei tietysti ole, koska yksittäiset päätökset eivät ole julkista tietoa. Kerron tässä syitä, miksi maahanmuuttajat erittäin suurella todennäköisyydellä saavat helpommin sossusta rahaa.

Ensimmäinen syy on tietysti se, että valtio maksaa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista koituvat kustannukset kunnille kahden ensimmäisen vuoden ajan. Ihmisoikeusteollisen kompleksin edustajat käyvät luennoimassa kuntapäättäjille, kuinka pakolaisten vastaanottaminen on kunnalle taloudellisesti kannattavaa. Tämän monet kuntapäättäjät uskovat silmät kirkkaina. Valde maksaa nääs. Kun Valden tuki loppuu, pakolaiset ovat todennäköisesti jo muuttaneet Pääkaupunkiseudulle. Näin todennäköisesti järkeillään ainakin Lieksan tapaisilla paikkakunnilla.

Toinen tekijä on pelko rasistiksi leimautumisesta. Sosiaalitoimen asiakas saattaa heittäytyä hankalaksi, jos häneltä evätään toimeentulotuki. Ns. varsinaisella maahanmuuttajalla on tähän lääkkeenä rasistikortti, jolle läheskään kaikki eivät ole immuuneja. Jos englantilaisen Rotherhamin kaupungin viranomaiset katsovat kymmenen vuotta vierestä tekemättä mitään samalla, kun joukko ”aasialaisia” miehiä pitää 1400 alaikäistä valkoihoista tyttöä seksiorjina, harkinnanvaraisen sosiaalituen antelias jakelu maahanmuuttajataustaisille on sen rinnalla pieni asia.

Kolmanneksi maahanmuuttajat, joilla tässä yhteydessä tarkoitan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, oppivat osana kotoutumistaan, että sossu maksaa, jos jotakin puuttuu. Järjestelmä opettaa, että mannaa sataa taivaasta ja sossuraha tulee Allahilta. Yhteyttä vääräuskoisen veronmaksajan maksamiin veroihin ei nähdä eikä aina edes haluta nähdä.

Koska pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kilpailukyky työmarkkinoilla on heikko, heidän mahdollisuutensa saada yhtä paljon rahaa muualta ovat liki olemattomat. Osa yrittää sinnitellä pienipalkkaisissa töissä, kunnes huomaa, että sossun luukulta saa enemmän. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto tarkoittaa aina lisää asiakkaita sossun luukulle.

Laskin pitää saada

Minulle kerrottiin sähköpostitse eräästä tapauksesta, joka kuvaa hyvin, miten maahanmuuttajat oppivat vaatimaan asioita, joita köyhä kantaväestön edustaja ei voisi edes kuvitella saavansa.

Viestin kirjoittaja toimii lukiossa matemaattisten aineiden opettajana. Lukiossa oppilaat tarvitsevat tehtävien suorittamiseen taskulaskinta. Mikään pakollinen väline se ei ole, eivätkä kunnat sitä kustanna lukiolaisille.

Eräs varsinaisiin maahanmuuttajiin kuuluva poika pyysi opettajalta sosiaalitoimea varten todistusta, että hän tarvitsee 200 euron arvoisen laskimen. Opettaja on toiminut pitkään työssään eikä hän uransa ajalta muista tapausta, että vastaavaa todistusta olisi kukaan kysellyt. Tuhansien hänen opettamiensa lukiolaisten joukossa on ollut vähävaraisten vanhempien lapsia, jotka ovat käyneet lukion läpi ilman laskinta eivätkä ole ruinanneet mitään todistuksia.

Tapaus antaa aiheen olettaa, että vastaava toiminta saattaa olla yleistäkin. Jos opettaja olisi kirjoittanut pojalle lapun, oppilas luultavasti olisi tullut seuraavalle tunnille tuore sossun maksama taskulaskin repussaan.

Kyseinen opettaja tulee paikkakunnalta, jossa monikulttuuri ei ole vielä kehittynyt yhtä pitkälle kuin Helsingissä tai Turussa. Tästä syystä hän ihmetteli tapausta. En tiedä, millainen tilanne on sellaisilla paikkakunnilla, joilla asuu enemmän varsinaisia maahanmuuttajia.

Se varsinainen ongelma

Suomi on ns. hyvinvointivaltio, jossa maksetaan suhteellisen anteliaita sosiaalitukia verrattuna esimerkiksi itäisen Keski-Euroopan entisiin kommunistimaihin. Suomeen pyrkii suhteessa moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita verrattuna esimerkiksi Viroon, vaikka Viroa sitovat samat kansainväliset sopimukset kuin Suomea. Suomella on järjestelmä, joka houkuttelee heikosti työllistyviä maahanmuuttajia. Suomi myös itse ottaa vastaan vapaaehtoisesti kiintiöpakolaisia, joiden työllisyysnäkymät ovat vähintään yhtä huonot kuin turvapaikanhakijoiden.

Järjestelmä kannustaa heikosti myös kantaväestöä. Äskettäin Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa bruttona 6000 euroa kuukaudessa tienaava yksinhuoltaja valitteli korkeaa verotusta.

Kyseinen yksinhuoltaja kuuluu parhaiten ansaitsevaan viiteen prosenttiin palkansaajista. Tästä huolimatta hänellä jää pakollisten menojen (asunto ja päivähoito) jälkeen luultavasti vain muutama sata euroa enemmän rahaa käteen kuin sellaisella, joka elää pelkästään sosiaaliturvan varassa. Tässä kirjoituksessa on verrattu 6000 euroa tienaavaa yksinhuoltajaa sosiaalitoimen asiakkaaseen.

Työnteko ei siis kannata suomalaisessa sosiaalidemokratiassa. Järjestelmä pitää siitä huolen. Vain ihmisten tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi, sossun asiakkaan tuntema häpeä ja protestanttinen etiikka pitävät ihmiset töissä, vaikka monen työssä käyvän kannattaisi taloudellisesti jättäytyä mieluummin veronmaksajan elätiksi. Ei siis kannata ihmetellä, miksi ”auringonlaskun puoluetta” edustava valtiovarainministeri Antti Rinne kehuu järjestelmää ja haluaa lopettaa keskustelun koko aiheesta. Rinne pelaa huonosti peitellyn rasistikortin niiden niskaan, jotka haluavat keskustella maahanmuuttajien saamista sosiaalituista.

Antti Rinne ei halua ihmisten tietävän, että meillä on järjestelmä, joka rankaisee työnteosta ja palkitsee toimettomuudesta. Humanitaarinen maahanmuutto ainoastaan kasvattaa järjestelmän kuormitusta ja tuo uusia asiakkaita sosiaalitoimelle. Se lisää veronmaksajien taakkaa eikä siitä ole mitään hyötyä Suomelle. Se hyödyttää vain maahanmuutosta elantonsa saavaa ihmisoikeusteollista kompleksia eli niitä valtion, kuntien ja järjestöjen palveluksessa työskenteleviä, joiden palkka tulee veronmaksajan kukkarosta.

Järjestelmä siis työllistää itseään ja vaientaa soraäänet rasistikortilla ja maahanmuuttajien uhriuttamisella. Monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun maksajille ja reaalimonikulttuurin uhreille se ei uhraa ajatustakaan.

Dan Park ja taiteen vapaus Ruotsissa

21. elokuuta 46-vuotias ruotsalainen katutaiteilija Dan Park tuomitttiin Malmön käräjäoikeudessa kuuden kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (hets mot folkgrupp). Park tuomittiin myös maksamaan korvauksia hänen tauluissaan loukatuille ihmisille. Mm. Ruotsin romaniyhdistyksen Erland Kaldaras ja hänen äitinsä Miranda Kaldaras saivat kumpikin 10 000 kruunun korvaukset ”henkisistä kärsimyksistä”.

Tätä ennen Parkin tauluja oli pidetty esillä yksityisessä Rönnquistin taidegalleriassa. Näyttelyä varjosti äärivasemmistolaisten järjestämä mielenosoitus. Poliisi ei kuitenkaan pidättänyt mielenosoittajia vaan Dan Parkin. Taidenäyttelyn järjestäjä ja gallerian omistaja Henrik Rönnquist tuomittin myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 22 500 kruunun sakkoihin. Lisäksi käräjäoikeus määräsi yhdeksän Dan Parkin taulua hävitettäväksi.

Parkin kova tuomio voidaan ainakin osin selittää sillä, että hänellä on aiempia tuomioita vastaavista rikoksista (kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan).

Taiteen vapaus uhattunako?

Parkin taulujen taiteellisista ansioista voi olla montaa mieltä. Useimmat eivät pidä miestä erityisen lahjakkaana piirtäjänä. Itse kukin voi muodostaa mielipiteensä niistä katsomalla tauluja täältä. Piirustukset vaikuttavat ”underground”-tyylisiltä ja ovat selkeästi provosoivia. Ruotsalaiselle establishmentille ne ovat kuitenkin liikaa. Aftonbladetin Martin Aagårdin mielestä Dan Parkin tuomiolla ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa:

”Viime vuosina käsite ilmaisuvapaus on kaapattu. Siinä on kunnostautunut lähinnä muslimeja vihaava Sananvapausyhdistys (Tryckfrihetssällskapet), jonka mielestä Parkin tuomiot rajoittavat taiteellista vapautta Ruotsissa.”

”Mutta sananvapaus ei koskaan ole ollut rajoittamatonta. Sitä ympäröivät monet lait, joita useimmat meistä pitävät legitiimeinä. Lait herjauksesta ja kunnianloukkauksesta tarkoittavat, että kansaaihmisistä ei voi sanoa mitä tahansa ilman rangaistusta.”

”...Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan estää sanomasta mielettömiä asioita ihmisistä vain heidän taustansa takia.”

Åagardin mielestä Park edustaa alakulttuuria, jonka ei kuulu päästä valtajulkisuuteen. Parkin taide kuuluu vain ihmisille, jotka jakavat Parkin edustaman ”ihmisvihan”:

”Mutta kun Dan Parkin maine kasvaa, hänen taiteestaan tulee mediamagneetti ja sitä näytetään suuremmille yleisöille, oikeusjärjestelmän on reagoitava suojellakseen taiteen viattomia uhreja.”

Eli järjestelmän on suojeltava viattomia uhreja kuten Ruotsin romaninuorten yhdistyksen puheenjohtaja Erland Kaldarasia, joka on julkisuuden henkilö. Parkin piirros, jossa Kaldaras äitinsä kanssa kantaa kylttiä, jossa lukee ”Zigenarbrott är något gott”, on Kaldarasille 10 000 kruunun arvoinen.

Zigenarbrott är något gott

Kaldarasin Parkin pilakuvassa kantamalla taululla on taustansa. Ruotsissa nousi melko suuri kohu, kun Skånen poliisin väitettiin pitävän yllä ns. ”mustalaisrekisteriä”, johon väitettiin kirjatun rikoksiin syyllistyneitä romanitaustaisia henkilöitä.

Kun tieto mustalaisrekisteristä tuli julki, Erland Kaldaras Ruotsin romaninuorten yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa vaati 250 000 kruunun korvausta jokaiselle rekisterissä olleelle henkilölle.

Ruotsalainen äärivasemmisto järjesti Malmössa mielenosoituksen romanien rekisteröintiä vastaan. Tähän mielenosoitukseen otti osaa myös taitelija Dan Park kantamalla kylttiä, jossa luki: ”Zigenarbrott är något gott” (Mustalaisten rikoksissa on jotain hyvää).

Väkivaltainen äärivasemmisto ei pitänyt Parkin kyltistä vaan pahoinpiteli tämän. Myöhemmin Parkin kyltti poiki syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Mitä tulee itse mustalaisrekisteriin, Dagens Nyheter -sanomalehden siitä nostama kohu osoittautui ylimitoitetuksi. Tiedossa ei ole, että rekisteristä olisi tullut mitään oikeudellisia seuraamuksia kenellekään.

Samaan aikaan Tanskassa

Tanskassa Ruotsin oikeuslaitoksen Dan Park -jahti herättää epäilyjä taiteellisen vapauden tilasta Ruotsissa. Sananavapausyhdistyksen puheenjohtaja Katrine Winkel Holm kirjoittaa Berlingske Tidende -lehdessä otsikolla ”Hyvästit taiteen vapaudelle Ruotsissa”:

”Olemme jo tottuneita absurdeihin uutisiin Ruotsista, mutta uutinen Dan Parkin tuomiosta veljesmaassamme ylittää jo tietyn rajan. Nyt ei ole enää kyseessä länsimaa, joka on edennyt muita pitemmälle monikulttuurisessa amok-juoksussaan. Ruotsi alkaa näyttää todelliselta epävapaalta maalta. Kuten provosoivasta taiteestaan tunnettu Uwe Max Jensen on todennut, Ruotsin valtio kopioi lähes yksi yhteen Saksan tavan kohdella rappiotaiteilijoita 1930-luvulla. Taiteellisesti Dan Parkia ei voi verrata Emil Noldeen, Paul Kleehen tai muihin saksalaisiin mestareihin, mutta se ei asiallisesti muuta mitään tässä vertailussa.”

Parkin piirroksista käy toki ilmi, että miehellä on sairas huumorintaju. Ruotsalainen valtaeliitti on luokitellut Dan Parkin natsiksi, jonka teot ja puheet pitää tästä syystä sulkea normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle. Jostain syystä Parkin taide provosoi valtaeliitin täysin ylimitoitettuun vastareaktioon. Ehkä suvaitsevaisuus on niin vakava asia, että sitä ei saa pilkata.

Luonnollisesti ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International, eivät uhraa ajatustakaan Dan Parkin kaltaiselle. Sen sijaan vastaavalla tavalla provosoiva venäläinen Pussy Riot saa osakseen runsaasti sympatiaa.

Suomalaiselle, illmanismiin tottuneelle Parkin tuomiossa ei ole mitään ihmeellistä. Tuomio ei edes tunnu erityisen pitkältä, jos sitä vertaa kansantaiteilija Seppo Lehdon saamaan kahden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeustuomioon.

Ruotsin viranomaisten tapa reagoida Parkin taiteeseen antaa myös aiheen olettaa, että illmanismi on itse asiassa tuontitavaraa Ruotsista. Monia muitakin asioita on kopioitu sieltä, joten miksei tätäkin. Ruotsalaisesta versiosta suomalainen illmanismi poikkeaa vain siinä, että täällä ei ehkä niin paljon hehkuteta sananvapausrikosten uhrien henkisiä kärsimyksiä kuin lahden takana.

Tanskalaiset eivät kuitenkaan jätä asiaa tähän. Kapteeni Gert Wiikin ja performanssitaitelija Uwe Max Jensenin johtama ”vapauslaivue” aikoo seilata Ruotsiin oluen, vapauden ja rappiotaiteen voimalla.

Oikein ja väärin ymmärrettyä islamia

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen länsimaiden johtajat muistivat mainita, että terroristit edustivat vain pientä vähemmistöä, joka oli kaapannut pohjimmiltaan rauhanomaisen uskonnon hallintaansa.

Itseään nimellä Islamilainen Valtio kutsuva järjestö on syyllistynyt uskomattomiin julmuuksiin Irakissa ja Syyriassa. Viimeksi järjestö katkaisi pään amerikkalaiselta journalistilta James Foleylta ja julkaisi päänkatkomista kuvaavan videon internetissä. Mutta edustaako ”Islamilainen valtio” oikeaa islamia?

Oikeinymmärtäjät

Kuunnellaan ensin niitä, jotka omasta mielestään tai ainakin puheissaan tietävät, mitä oikea islam on. Aloitetaan Yhdysvaltojen presidentti Barack Obamasta, joka kommentoi Islamilaisen valtion toimia seuraavasti:

”Mikään uskonto ei opeta ihmisiä surmaamaan viattomia. Mikään oikeudenmukainen jumala ei voi puolustaa sitä, mitä he [Islamilainen valtio] tekivät eilen.”

Olen täysin samaa mieltä. Islam ei opeta surmaamaan viattomia. Kyse onkin viattomuuden määritelmästä. Voiko kukaan, joka kieltäytyy tunnustamasta ainoaa oikeaa uskontoa, olla viaton? Ne, jotka pitävät Islamilaisen valtion toimintaa oikeana, voivat ajatella, että Obaman mielestä Allah ei ole oikeudenmukainen jumala. Islamilainen valtio toteuttaa omasta mielestään Allahin tahtoa.

Toinen Yhdysvaltojen hallinnon edustaja, ulkoministeri John Kerry tajusi, että maailmasta löytyy pahuutta:

”Maailmassa on pahuutta ja me olemme kaikki joutuneet kohtaamaan sen taas kerran. Se on arvotonta, julmaa, selittämätöntä, nihilististä ja arvotonta pahuutta. ISIL (Islamilainen valtio) on tämän pahuuden kasvot, uhka ihmisille, jotka haluavat elää rauhassa, ja räikeä loukkaus rauhanomaista uskontoa kohtaan, jonka arvoja he rikkovat barbaarisuudellaan.”

Kerryn lausunnosta herää kysymys, mitä uskontoa hän tarkoittaa. Islamilainen valtio edustaa omasta mielestään islamia. Eikö islam hyväksy julmuutta vääräuskoisia tai ainoasta oikeasta uskonnosta luopuneita kohtaan?

Kerry ja Obama tarkoittavat ehkä hyvää, kun he kieltävät Islamilaisen valtion edustavan rauhanomaista uskontoa. He eivät ehkä ole todellisia islamin asiantuntijoita, vaikka Obama nuoruudessaan opiskeli islamia Indonesiassa.

Siirrytään Lähi-itään. Saudi-Arabian suurmufti, sheikki Abdulaziz Al al-Sheikh tuomitsi Islamilainen valtio -järjestön. Viime tiistaina hän totesi, että Al-Qaeda ja Islamilainen valtio ovat islamin pahimpia vihollisia eivätkä millään tavalla osa uskontoa:

”Ekstremistiset ja militantit ajatukset ja heidän harjoittamansa terrorismi levittävät rappiota maapallolle ja tuhoavat sivilisaation mutta eivät millään tavalla kuulu islamiin. Muslimit ovat heidän ensimmäisiä uhrejaan.”

Perinteisesti wahhabilaiset uskonoppineet kannattavat julmia sharia-lain mukaisia rangaistuksia, kuten pään katkaisua uskosta luopuneille, avionrikkojille ja noituuden harjoittajille. He eivät kuitenkaan kannata pään katkaisua silloin, kun Islamilainen valtio harjoittaa sitä. Ehkä pään katkaisu kuuluu islamiin vain, jos se tehdään lain mukaan ja oikeat ihmiset päättävät pään katkaisusta.

Toisaalta saattaa olla niinkin, että suurmufti pelkää levottomuuksien leviävän Irakista Saudi-Arabiaan. Hän on siis enemmän huolissaan oman maansa stabiiliudesta kuin siitä, keiden päitä Irakissa ja Syyriassa katkotaan.

Lopuksi katsotaan, mitä Suomen johtava islamin selittäjä Jaakko Hämeen-Anttila sanoo asiasta:

”Teot eivät perustu yhtään mihinkään islamin tulkintaan. Tai sanotaan, että meillä on kaksi eri asiaa: on islamin laki, joka määrää tiettyjä fyysisiä rangaistuksia kuten ruoskimisia, kivittämis- ja silpomisrangaistuksia. Se on osa lakijärjestelmää. Nämä raakuudet taas ovat täysin perusteettomia ja hyvin tyypillistä äärijärjestön toimintaa.”

Niin. Hämeen-Anttila kertoi kirjassaan, että islamin levittämisessä ei harrastettu miekkalähetystä. Islamilainen valtio on käännyttänyt ihmisiä pakolla islamiin. Kristityille on annettu kääntymiselle vaihtoehtona rangaistusvero (jizya) tai kuolema. Jesideille, jotka eivät kuulu kirjan kansoihin, vaihtoehtoina on vain kääntymys tai kuolema. Nämä asiat löytyvät Koraanista, mutta ehkä ne on ymmärretty väärin. Monet jesidit eivät ole jääneet odottamaan varmaa kuolemaa vaan ovat kääntyneet islamiin.

Raakuudet ovat Hämeen-Anttilan mielestä tyypillistä äärijärjestön toimintaa. Äärijärjestö nimeltä Osmanivaltakunta tappoi arviolta 275 – 400 000 kristittyä assyrialaista noin sata vuotta sitten samalla alueella, jossa Islamilainen valtio nyt toimii.

Väärinymmärtäjät

On niitäkin, jotka eivät jaa islamia oikein ymmärtävien käsityksiä. Otetaan vaikka Islamilainen valtio -järjestön johtaja, joka kutsuu itseään nimellä Abu Bakr al-Baghdadi. Hänen johtamansa järjestö syyllistyy uskomattomiin raakuuksiin ja barbarismiin, jonka kaltaista ei ole nähty pitkään aikaan.

Tällaisen henkilön täytyy olla todella tietämätön oikeasta islamista. Wikipedian mukaan al-Baghdadi on koulutukseltaan islamilaisen teologian tohtori. Oppiarvo on saatu Bagdadin islamilaisesta yliopistosta, jonka siis täytyy olla todella huono, koska tohtorin hattu on annettu islamia noin huonosti ymmärtävälle henkilölle.

29. kesäkuuta Islamilainen valtio -järjestö kertoi perustaneensa kalifaatin ja nimittäneen Abu-Bakr al-Baghdadin kalifiksi nimellä kalifi Ibrahim. Samalla aiemmin Irakin ja Levantin islamilaisena valtiona tunnettu järjestö muutti nimensä pelkäksi Islamilaiseksi valtioksi.

Jesidien lisäksi myös Irakin kristityt ovat joutuneet kärsimään. Lähes koko Mosulin kaupungin kristitty väestö lähti pakosalle, kun Islamilaisen valtion taistelijat lähestyivät kaupunkia. Kaldean katolisen kirkon arkkipiispa oli yksi pakoon lähtijöistä. Hänellä oli sanottavaa länsimaalaisille:

”Yrittäkää ymmärtää meitä. Teidän demokraattiset ja liberaalit arvonne eivät merkitse täällä mitään. Teidän täytyy miettiä uudelleen meidän tilannettamme, koska te otatte vastaan kasvavan määrän muslimeja omiin maihinne. Myös te olette vaarassa. Teidän on tehtävä vahvoja päätöksiä, vaikka ne olisivat ristiriidassa omien periaatteidenne kanssa. Teidän mielestänne kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia mutta se ei ole totta: Islam ei sano, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Teidän arvonne eivät ole heidän arvojaan. Jos ette ymmärrä tätä ajoissa, teistä tulee kotiinne kutsutun vihollisenne uhreja.”

Mikä tämä mies on? Eikö hän ymmärrä, että kaikki uskonnot pyrkivät pohjimmiltaan samaan asiaan? Arkkipiispa jakaa ilmiselvästi Breivikin ajatukset. Kauhea islamofobi.

Gazan konflikti - vanhaa ja vähän uuttakin

Olen toistaiseksi vältellyt kirjoittelua Gazan konfliktista, koska se toistaa niin monelta osin vanhaa kaavaa. Lisäksi monet olennaiset asiat on jo kerrottu Kumitontun blogissa.

Sodan kaava

Niin kauan, kun Hamas hallitsee Gazan kaistaletta, tulee nähdyn kaltaisia konflikteja. Homma alkaa yleensä rakettitulen kiihtymisellä siinä vaiheessa, kun Hamas on saanut varastonsa täyteen. Tarkoituksena on provosoida Israel hyökkäämään ja sen jälkeen käyttää hyväksi kansainvälistä mediahuomiota, jotta Israel saataisiin esitettyä mahdollisimman huonossa valossa.

Kansainvälinen media on kuuliaisesti toiminut odotetulla tavalla eli korostanut palestiinalaisten kärsimyksiä ja julkaissut Hamasin edustajien väitteet totuutena. Israel on yrittänyt todistaa, että Hamas piiloutuu siviilien sekaan ja laukoo rakettejaan asutuksen keskeltä. Tämä viesti on mennyt huonommin läpi, vaikka kaikki konfliktia seuraavat tietävät tämän.

Jossain vaiheessa, kun Hamas on ampunut suurimman osan raketeistaan ja Israel tuhonnut Hamasin salakuljetustunnelit, sota päättyy tulitaukoon toistuakseen taas muutaman vuoden päästä uudestaan.

Onko mikään muuttunut?

On silti väärin sanoa, että mikään ei olisi muuttunut. Itse asiassa koko Lähi-itä Israelin ympärillä on muuttunut. Egyptissä käytiin läpi arabikevääksi kutsuttu tapahtumasarja, joka johti ensin Muslimiveljeskunnan valtaannousuun ja sen jälkeen järjestön kukistumiseen ja paluuseen vanhaan.

Syyriassa on edelleen käynnissä yli 100 000 kuolonuhria vaatinut sisällissota, joka on levinnyt jo Irakin puolelle. Siellä ISIS-järjestön julmuudet ovat toki herättäneet huomiota mutta ei läheskään yhtä suurta kuin Israelin hyökkäys Gazaan. ISIS-järjestön riveissä on nähty jopa ”suomalaisia” taistelijoita.

Euroopassa Israelia vastaan suunnatut mielenosoitukset ovat myös muuttuneet. Enää niitä eivät dominoi palestiinalaishuiveihin pukeutuneet vasemmistolaiset vaan muslimit, jotka avoimesti huutavat juutalaisvastaisia iskulauseitaan. Niiden kaltaisia on viimeksi kuultu Euroopassa 1930-luvulla.

Uutta on myös Yhdysvaltojen vaikutusvallan romahdus Lähi-idässä. Yhdysvallat sitoutui voimakkaasti arabikevääseen ja sen seurauksena valtaan nousseeseen Muslimiveljeskuntaan. Tämän kukistuttua Egyptin nykyhallinto ei suhtaudu Yhdysvaltoihin erityisen lämpimästi. Syyriassa Yhdysvallat ensin uhkasi puuttua tilanteeseen, kun siellä oli käytetty kaasuasetta siviilejä vastaan, mutta sittemmin perui uhkauksensa.

Myös Israelin johto on nähnyt, että Yhdysvaltojen nykyjohto on pelkkää puhetta vailla tekoja. Israel voi toimia huomattavasti vapaammin kuin George W. Bushin presidenttikaudella Israelin ja Hizbollahin välisessä konfliktissa.

Gazaa hallitseva Hamas on joutunut etsimään uusia tukijoita Iranista, kun sen emojärjestö Muslimiveljeskunta on heikentynyt eikä Egyptin hallinto suhtaudu siihen erityisen myötämielisesti kuten eivät monet muutkaan arabimaat. Jopa palestiinalaisten uskollisimman tukijan Saudi-Arabian kuningas Abdullah yllätti lausunnollaan, jossa ei lainkaan tuomittu Israelia tai syytetty sitä konfliktista.

Israelin kannalta nöyryyttävintä on ollut havaita, että Hamas on vuosien kuluessa kaivanut useita tunneleita, jotka ulottuvat Israelin puolelle. Näitä tunneleita on konfliktin aikana käytetty sotilaallisiin iskuihin ja kidnappauksiin. Hämmästyttävintä tunneleissa oli se, että ne oli rakennettu erittäin laadukkaasti, sähköistetty ja varustettu ruokatarvikkeilla, joiden avulla taistelijat voivat tarvittaessa viettää tunneleissa useita kuukausia. Yksi näistä tunneleista löydettiin viime vuoden lokakuussa ja siihen on käytetty israelilaisarvioiden mukaan 10 miljoonaa dollaria ja 800 tonnia betonia.

Sortomytologiaa

Jyrki Virolainen viittasi blogikirjoituksessaan Tuomo Melasuohon, joka luonnehti Suomen suhtautumista Gazan konfliktiin naiiviksi. Hän näyttää ensin vaativan realistisempaa suhtautumista nykyisen naiivin tasapuolisuuden asemesta:

”Kanta näyttää muuttuvan pikkuhiljaa tiukemmaksi suhteessa kriisiin ja sen osapuoliin. Se on mielestäni hyvä asia. Tällä tarkoitan sitä, että täällä on ollut miltei naiivi lähestymistapa, tasapainoinen ja puolueeton. Mielestäni ei voi olla tasapuolista asennetta, jos toinen on miehittäjä ja toinen miehitetty.”

Lihavoitu kohta paljastaa, mistä tuulee, eikä tämä tule yllätyksenä kenellekään Melasuon kommentointia pitkään seuranneelle.

Vasemmistolaiselle, joita löytyy akateemisista instituutioista ja mediasta, pelkästään se, että Israel on vauras, menestynyt ja sotilaallisesti voimakas valtio riittää julistamaan sen syylliseksi. Sillä, että Hamas aloitti konfliktin ampumalla raketteja Israeliin ja rikkoo jokaisella rakettipommituksellaan ihmisoikeuksia, ei ole merkitystä. Vasemmistolaisen mielestä ”sorron uhri” ei koskaan ole vastuussa teoistaan, ei vaikka ”sorron uhri” tietoisesti kaivaisi verta nenästään, kuten Hamas tekee.

Israelin syyllisyys todistetaan uhrien määrällä. Hamasin raketit eivät tapa yhtä paljon ihmisiä kuin Israelin teknisesti edistyneemmät ja tehokkaammat aseet. Tämä johtuu suurelta osin Israelin kyvystä ja halusta suojella omaa siviiliväestöään. Hamas puolestaan käyttää siviilejä sekä omien taistelijoidensa suojana että mediassa keräämään sympatiaa. Historian kuluessa sympatiaa on kerjätty jopa suoranaisilla lavastuksilla, joita Israel-myönteisissä piireissä on totuttu kutsumaan nimellä ”Pallywood”.

Kaikkein kuvottavin kolumni tulee kuitenkin Hannu Reimen kynästä. Reime on vanhan liiton vasemmistolainen, joka käyttää todistajanaan norjalaista aatetoveriaan Mads Gilbertiä. Norjalaislääkäri toteaa Reimen mukaan:

”Pommien raatelemia ihmisiä Gazassa hoitava norjalainen lääkäri Mads Gilbert sanoi puhelinhaastattelussa pari viikkoa sitten, että kiireellisin hoitotoimenpide tällä hetkellä on pakottaa Israel lopettamaan pommittaminen ja Gazan saarto. Seitsemän saartovuoden aikana Israel on tehnyt kaikkensa tappaakseen Gazan asukkaita ja tehdäkseen heidän elämänsä niin kurjaksi kuin mahdollista...”

Gazan saarto on kansainvälisen oikeuden mukainen ja sille löytyy selkeät Israelin turvallisuuteen liittyvät perustelut. Ilman saartoa Hamas kykenisi hankkimaan nykyistä voimakkaampaa aseistusta ja näin muodostaisi suuremman uhan Israelin siviiliväestölle. Gilbert myös valehtelee, kun hän sanoo Israelin ”tekevän kaikkensa tappaakseen Gazan asukkaita”. Jos näin olisi oikeasti, Gazasta tuskin jäisi jäljelle muuta kuin pelkkä kivikasa.

Reime on joko naiivi tai hän valehtelee tietoisesti, kun hän sanoo seuraavaa:

”...palestiinalaiset eivät repressiosta ja sorrosta huolimatta sittenkään ole alistuneet ja luopuneet kansallisesta tavoitteestaan, joka on miehityksen päättyminen ja itsenäinen Palestiinan valtio.”

Israelin kannalta ongelmana on se, että Hamasin tavoitteena on palestiinalaisvaltio ilman Israelia. Järjestö julistaa avoimesti peruskirjassaan tavoittelevansa Israelin tuhoamista. Juutalaiskansan historiallinen kokemus osoittaa, että tällaisia uhkauksia ei kannata sivuuttaa olankohautuksella.

Reime syyttää israelilaisia myös rasismista, kuinkas muuten:

”Vuosikymmenien miehitys ja palestiinalaisen sorto on kiihottanut yleisen mielipiteen Israelissa lähes uskomattomaan arabivastaiseen hysteriaan ja rasismiin. Mielipidetiedustelujen mukaan yli 90 prosenttia maan juutalaisesta enemmistöstä kannattaa Gazan pommittamista.”

Hamasin raketeilla ei ilmeisesti ole mitään yhteyttä sen kanssa, että yleinen mielipide Israelissa tukee sotatoimia.

Onneksi rasismi sentään ei ole hepreaa puhuvien geneettinen erityispiirre. Muutoin Reime istuisi oikeudessa vastaamassa syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Reimeen juttuja ei pidä ottaa turhan vakavasti. Hänelle konflikti tarjoaa säännöllisin väliajoin tilaisuuden esiintyä moraalin mestarina ja julkaista uudelleen samat vanhat mielipiteet värikkäällä retoriikalla höystettynä ja tietenkin veronmaksajan kustannuksella.

Tanskan ääni

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat rahoitti kahta radiokanavaa Radio Free Europe ja Voice of America, jotka lähettivät rautaesiripun taakse radio-ohjelmia ja kertoivat läntisen näkemyksen maailman tapahtumista.

Monille pelkästään kommunistipuolueen propagandististen tiedonvälityksen varassa eläville nämä kanavat tarjosivat ikkunan ulkomaailmaan sekä mahdollisuuden saada uutisia ilman kommunistista sensuuria. Lopulta Radio Free Europen maine kasvoi Venäjällä niin, että sitä pidettiin luotettavimpana uutisvälittäjänä. Tästä syystä Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB häiritsi radiokanavan lähetyksiä enemmän tai vähemmän aktiivisesti koko kylmän sodan ajan.

Vapaata tiedonvälitystä ruotsalaisille

Edellä mainittujen radiokanavien sekä Ruotsin yksipuolisen ja poliittisesti korrektin median inspiroimana tanskalainen Mikael Jalving aloitti Danmarks Röst (Tanskan ääni) -keskusteluohjelman toimittamisen Radio24Syv -radiokanavalla. Ohjelmaa lähetetään Tanskasta ruotsin kielellä ja sitä on jonkin verran mainostettu Juutinrauman itäpuolella.

Jalving itse on kirjoittanut paljon Ruotsiin liittyvistä asioista ja häneltä ilmestyi muutama vuosi sitten kirja Absolut Sverige – matka hiljaisuuden maahan. Jalvingin radio-ohjelma käsittelee pitkälti samoja aiheita kuin tuo kirja eli ruotsalaisen julkisen keskustelun tabuaiheita, joista maahanmuutto on yksi tärkeimmistä.

Kuuntelin itse 1.7. lähetetyn ohjelman, jossa ruotsalais-israelilainen Ilan Sade keskusteli uudesta kirjastaan ja ruotsalaisesta keskustelukulttuurista. Mukana oli myös journalisti ja kirjailija Gunnar Sandelin, joka on kirjoittanut yhdessä professori Karl-Olof Arnstbergin kanssa kaksiosaisen kirjan Invandring och Mörkläggning (Maahanmuutto ja salailu).

Ohjelmassa käsiteltiin ruotsalaista keskustelukulttuuria ja todettiin, että Ruotsi on muiden Pohjoismaiden tavoin konsensusyhteiskunta. Erona muihin maihin on se, että Ruotsissa konsensuskulttuuri on mennyt paljon pitemmälle kuin muualla ja johtanut sellaiseen yksituumaisuuteen, joka ei siedä poikkipuolisia mielipiteitä. Väärän mielipiteen ilmaissut lynkataan julkisesti. Jos hän ei ymmärrä katua, hänet suljetaan pysyvästi ”pahojen ihmisten puolelle”.

Ilan Sade arveli, että ruotsalaisen konsensuskulttuurin juuret ovat kyläyhteisössä, jossa jo päätettyyn asiaan sitouduttiin eikä asiaa sen jälkeen saanut asettaa kyseenalaiseksi. Toiseksi tärkeäksi tekijäksi nähtiin jo 1930-luvulta alkanut kansankoti, jolle oli vielä alkuaikoina aitoa tarvetta mutta joka myöhemmin muuttui valtioideologiaksi, kun se oli jo vienyt läpi alkuperäiset tavoitteensa.

Köyhyyttä löytyi Ruotsin rajojen ulkopuolelta ja niinpä Ruotsin kansalliseksi ideaksi muodostui pyrkimys ”humanitaariseksi suurvallaksi”. Kristinusko oli joitakin vuosikymmeniä sitten vielä vahvaa tavallisen kansan keskuudessa. Tämän uskon hiivuttua se korvautui uskolla valtioon.

Ilan Sade myös totesi, että ruotsalaisten kansallinen identiteetti ei ole niinkään sidoksissa ruotsalaiseen kulttuurin vaan käsitykseen ruotsalaisista moderneina ja rationaalisina ihmisinä. Siksi monet muodikkaat uudet ideat lyövät heti läpi Ruotsissa, joka toimii eräänlaisena yhteiskunnallisten kokeilujen laboratoriona.

Yhtenä esimerkkinä sairaasta keskustelukulttuurista esitettiin Expressen-lehden julkaisema nimilista ”vihasivustoille” kirjoittaneista ihmisistä. Tämä lista oli ostettu äärivasemmistolaiselta Researchgruppenilta, joka oli taas saanut sen käyttämällä hyväksi Disqus-keskustelujärjestelmän tietoturvapuutetta. Expressen nosti anonyymina kirjoittaneet tavalliset ihmiset häpeäpaaluun koko kansan nähtäväksi.

Keskustelijat eivät löytäneet mitään kovin vakuuttavaa lääkettä ruotsalaisen keskustelukulttuurin vapauttamiseksi. Sandelin siteerasi kirjailijatoveriaan Arnstbergia, jonka mielestä arvovaltaisen elinkeinoelämän edustajan ja tunnetun journalistin tulisi avautua ja sanoa, että nyt on menty liian pitkälle väärään suuntaan. Itse epäilen vahvasti, että moista koskaan tapahtuu tai että sillä olisi haluttua vaikutusta. Postmoderni tapa nähdä väärinajattelijat pahoina ihmisinä tai psyykkisesti häiriintyneinä on liian syvään juurtunut ruotsalaiseen poliittiseen korrektiuteen.

Mitä tulee itse ohjelmaan, keskustelua oli mielenkiintoista seurata, vaikka asia ja aiheet olivat minulle ennestään tuttuja. Toimittajana Jalving on utelias, kyselee paljon ja antaa vieraidensa vastata. Hänen egonsa ei ole liian suuri radioaalloille eikä hän harrasta moralisointia, mikä on tapana ruotsalaisissa ja myös suomalaisissa valtamedioissa.

Reaktioita ohjelmaan

Otetaan ensin positiivinen reaktio. Merit Wager kirjoittaa blogissaan:

”Eniten minuun vaikutti juontajan äänensävy, joka poikkesi ruotsalaisten juontajien ikävästä ja vihamielisestä sävystä. Lukuun ottamatta vaikeasti määritettävää käsitettä ”poliittinen korrektius”, ohjelmassa ei ollut lainkaan poliittista oikealinjaisuutta ja sormenheristelyä. Sävy ja ilmapiiri poikkesivat täysin vastaavasta ruotsalaisesta ohjelmasta (aiheesta riippumatta). Juontaja Mikael Jalving kunnioitti osallistujia ja oli aidosti utelias, mitä harvoin kokee ruotsalaisessa radio-ohjelmassa (kuten myös suomalaisessa tai suomenruotsalaisessa). Hän antoi Gunnar Sandelinin esittää asiansa eikä keskeyttänyt koko ajan epärehellisellä ja töksähtelevällä tavalla, kuten ruotsalaiset journalistit ja juontajat usein tekevät (koska he mieluummin kuuntelevat omaa ääntään). Mikael Jalving oli myös monista ruotsalaisista kollegoistaan poiketen perehtynyt käsiteltävään asiaan.”

En ole tuosta eri mieltä. Aftonbladetin kulttuurisivuilla Malin Krutmeijer suhtautuu lehtensä linjan mukaisesti varsin epäilevästi Jalvingin pyrkimyksiin:

”Koko ajatus perustuu mielettömälle oletukselle, jonka mukaan valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ovat juuri tästä syystä enemmän tosia. Fakta ja analyysi? Ei, me vain heitämme noidan veteen ja odotamme, kelluuko hän. Hyvää yötä.”

Ruotsin valtiollisen radion kanavilla Sydsvenskanin poliittisen toimituksen päällikkö, taustaltaan suomenruotsalainen Heidi Avellan sai esittää oman mielipiteensä. Avellanilla on kokemusta Tanskasta ja hän on kirjoittanut mm. vasemmistolaiseen Politiken-sanomalehteen. Avellaan myrkyttää ensiksi kaivon, eli leimaa Radio24Syv-kanavan tyylin provosoivaksi. Lisäksi Jalving toistaa Avellanin mukaan samoja aiheita eli maahanmuuttoa ja islamia ja väittää, että Ruotsissa muka ei keskustella asioista. Tämä on Avellanin mukaan täysin väärin, näistä asioistahan keskustellaan koko ajan. Hän myös kuvaili ruotsalaisen ja tanskalaisen keskustelukulttuurin eroja. Ruotsissa ollaan mukavia, kun taas Tanskassa käytetään suuria sanoja, provosoidaan ja pyritään vaikuttamaan tunteisiin.

Avellan kuvaili myös Tanskan kansanpuolueen nousua, joka toisin kuin Ruotsissa sai myös muut puolueet tarttumaan keskusteluun maahanmuutosta. Avellanin mielestä 2000-luvulla Tanskassa keskusteluilmapiiri koveni ja muuttui maahanmuuttajalle epämiellyttäväksi.

Lopussa Avellan paljastaa ylimielisyytensä:

”Hieman leikillään voi sanoa, että siellä on eräänlainen pikkuveliasenne. Halutaan tökkiä isompaa.”

Tanska on valtiona Ruotsia vanhempi eli Ruotsi on tässä se pikkuveli. Tämän Avellan unohtaa, kuten myös taustoittaa tanskalaista islam-keskustelua, joka perustuu sekä Muhammad-pilakuvakriisiin että sitä seuranneisiin terroriuhkiin.

Avellan edustaa tässä Ruotsin valtamediaa ja sen asennetta, joka ei yllätä. Mieluiten valtamedia olisi vaiennut Jalvingin ohjelman kuoliaaksi mutta mainostamisen ja internet-julkisuuden takia asiaa oli pakko kommentoida. Se tehtiin tutulla tavalla eli mitätöimällä ohjelman peruslähtökohta. Ruotsissa ei oikeasti ole tabuja maahanmuuttokeskustelussa eikä muussakaan vaan kaikesta keskustellaan. Olen samaa mieltä, että kaikesta keskustellaan. Keskustelun rajat vain on valtamediassa asetettu niin kapeiksi, että niiden sisälle ei kovin montaa erilaista mielipidettä mahdu. Jos joku eksyy rajojen ulkopuolelle, hänet häpäistään ja suljetaan keskustelun ulkopuolelle.

Väitteet Jalvingin provosoinnista voidaan myös jättää omaan arvoonsa. Ainakin itse ohjelmassa hän käyttäytyy asiallisesti ja antaa vieraiden sanoa sanottavansa.