Sopivasti juuri hollantilaispoliitikko Geert Wildersin oikeudenkäynnin alla Oikeusministeriön rasistisia rikoksia tutkiva työryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Työryhmän virallisena tavoitteena oli ”saattaa kansallisesti voimaan Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen Strasbourgissa 28. tammikuuta 2003 tehty lisäpöytäkirja, joka koskee rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tietoverkkorikoksia sekä panna täytäntöön Brysselissä 27.—28. marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin.”
Tuon ääneen lausutun tavoitteen lisäksi työryhmän ääneen lausumattomana tavoitteena oli tarjota viranomaisille työkaluja poistaa internetistä epämiellyttäviksi katsomiaan sivustoja ja saattaa niiden tekijät ja esillepanijat oikeudelliseen vastuuseen. Lakia ei edes yritetty selkeyttää, koska epämääräinen ja tulkinnanvarainen laki lisää tehokkaammin itsesensuuria kuin selkeä laki, jonka perusteella kuka tahansa tietää, mikä on oikein ja mikä väärin.
Tuon voi sanoa, koska työryhmän yksi kolmesta jäsenestä oli nimeltään Mika Illman, joka on jo vuosia käynyt pyhää sotaansa sananvapautta vastaan. Jos työryhmän ehdotuksesta tulee laki, se tarjoaa Illmanille kohtuullisen hyviä lisätyökaluja, vaikka sananvapauden kannalta aivan pahin mahdollinen skenaario ei toteutunutkaan.
Esityksen pääkohdat
Pääkohdat käyvät melko hyvin ilmi oheisesta Ylen nettisivujen kirjoituksesta. Esitän kunkin otteen jälkeen oman analyysini kunkin kohdan väärinkäyttöpotentiaalista. Ensimmäinen kohta on kuin suoraan Illmanin märästä unesta:
”Työryhmä ehdottaakin, että kiihottamisrikossäännöksessä mainittaisiin uutena tekotapana yleisön saataville asettaminen. Näin varmistettaisiin, että rikosnimike soveltuu muun muassa linkkien avaamiseen rasistista kiihottamista sisältäville internetsivuille. ”
Nettikirjoitukset perustuvat linkittämiselle, koska näin vältetään ylipitkät lainaukset ja annetaan lukijalle mahdollisuus varmistaa, että lainaaminen on ollut rehellistä. Linkit antavat myös tarkempaa tietoja ja lukijalle mahdollisuuden arvioida, millaisesta kirjoituksesta on oikeasti kyse.
Jos linkittäminen kielletään, minä en saisi enää linkittää Mikko Ellilän kirjoitukseen Yhteiskunta koostuu ihmisistä, koska Ellilä tuomittiin kyseisen kirjoituksen perusteella kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Työryhmän termiä käyttääkseni Ellilän kirjoitus on ”rasistista propagandaa”, jonka esillepanosta minut tuomittaisiin, jos työryhmän ehdotus säädetään laiksi.
Työryhmä on myös keksinyt uuden rikoksen eli alkuperäisen kiihottamisen törkeämmän muodon:
”Työryhmä ehdottaa myös, että rikoslakiin lisättäisiin erityinen törkeää kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva rikos. Sitä sovellettaisiin muun muassa tapauksiin, joissa kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhontaan tai muihin vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon. Enimmäisrangaistus olisi neljä vuotta vankeutta.”
Käsittääkseni joukkotuhonta, murha, terroristisessa tarkoituksessa tehty tappo ynnä muut ovat jo rikoksia. On perusteltua kieltää yllyttäminen näihin rikoksiin ja tietääkseni yllytys murhaan on jo rikos. Törkeän kiihottamisen lisäyksellä ei pyritäkään tekemään uusia rikollisia vaan legitimoimaan alkuperäinen laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja etenkin sen tiukka illmanistinen tulkinta, jonka mukaan kansalainen saa (toistaiseksi) ajatella mutta ei lausua ääneen. Jos laki tulee voimaan, kiihottaminen illmanistisessa mielessä yhdistetään sellaisenaan kansanmurhaan.
Seuraava sitaatti osoittaa, että Suomen johtavalle sensuurin edistäjälle mikään ei todellakaan riitä:
”Työryhmä haluaa myös selventää kiihottamisrikossäännösten ulottumista niin sanottuihin viharikoksiin niin, että rikosten vaikuttimina mainittaisiin uskonnon ohella myös elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuneisuus ja vammaisuus.”
Erityisesti ”elämänkatsomus” tarjoaa Illmanille käytännössä vapaat kädet soveltaa lakia mitä tahansa poliittista mielipidettä vastaan. Vegaaneja, ateisteja tai kommunisteja ei enää saa arvostella syyllistymättä rikokseen.
Tulevaisuudessa vastuu kiihottamisesta laajenee:
”Myös oikeushenkilö kuten yhteisö tai yhdistys voisi ehdotuksen mukaan joutua vastuuseen kiihottamisrikoksesta kansanryhmää vastaan, syrjintärikokseta ja, jos rikoksella on vihamotiivi, julkisesta kehottamisesta rikokseen, laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta. ”
Oikeushenkilöllä voidaan tarkoittaa esimerkiksi yhdistyksen keskustelupalstaa. Jos joku palstan kirjoittajista syyllistyy kiihottamisrikokseen, palstan ylläpitäjä voidaan tuomita oikeudessa. Äskettäin Kanadassa Marc Lemire -niminen henkilö vapautettiin tuomioistuimessa vastaavasta rikoksesta.
Oikeushenkilön tuomitseminen tarkoittaa, että yhteisö tai yhdistys voidaan tuomita sellaisten mielipiteiden julkaisusta, jota yhteisö tai yhdistys ei kannata eikä halua edistää. Tällainen vaatimus on kaikin tavoin kohtuuton sananvapauden kannalta.
Jotakin puoliksi hyvääkin esitykseen sisältyy.
”Kiihottamisrikosta koskevassa säännöksessä täsmennettäisiin sananvapauden suojaa määrittelemällä alueet, joissa sananvapauden merkitys rangaistavuuden punninnassa on tavanomaista suurempi. Tällaisia olisivat tiede, taide ja niihin rinnastettavat julkiset toiminnot sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapahtumien selostaminen. ”
Teoriassa tämä kuulostaa hyvältä, koska ”ajankohtaisten ja historiallisten tapahtumien selostaminen” pitää sisällään poliittiset mielipidekirjoitukset. Käytännössä on vaikea uskoa, että tuollainen täsmennys edustaisi jotakin muuta kuin kosmetiikkaa. Jos maassamme vallitsisi todellinen sananvapaus, yllä olevan kaltaisia täsmennyksiä ei tarvittaisi.
Pyrkimys kontrolliin
Oikeusministeri Tuija Brax osoitti jo kunnallisvaalien jälkeen olevansa kontrollifriikki, joka pyrkii valvomaan sitä, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Tässä on yksi syy, miksi hän asetti työryhmän, jonka esitys on ensimmäinen vakava yritys saattaa suomenkielinen internet valtion valvontaan.
Brax puolusti työryhmän esitystä voimakkaasti. HS:n artikkelin mukaan:
”Braxin mukaan lausuntokierroksella onkin pohdittava sitä, miten keskustelupalstojen pitäjien vastuuta selvennettäisiin. Lehdet ovat vastuussa verkkosivuistaan, mutta niin sanotuilla vapailla sivustoilla käydään vilkkaita keskusteluja, joista ketään ei yleensä saada vastuuseen.
"Mitä pitäisi tehdä yhteisöille, jotka eivät poista rasistisia viestejä, vaikka niitä toistuvasti kehotetaan siihen", kysyy Brax.”
Braxin yritykset kontrolloida internetiä on tietysti tuomittu epäonnistumaan. Edes Kiinan viranomaiset eivät pysty täydellisesti sensuroimaan valtion kannalta ei-toivottua aineistoa. Uuden lain voimaantulo todennäköisesti lisää itsesensuuria valtamedian verkkosivuilla, eli käyttäjien kommentteja siivotaan aiempaa ankarammalla kädellä. Myös yksittäiset ylläpitäjät voivat joutua Illmanin inkvisition hampaisiin.
Kuitenkin Brax ja Illman yrittävät haukata liian suurta palaa ja ovat tästä syystä tuomitut epäonnistumaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö uusi laki tuottaisi taas lisää uusia sananvapausrikollisia. Brax ja Illman edustavat totalitarismia mutta Suomi ei ainakaan vielä.