Ruukinmatruuna on jälleen kirjoittanut väkevästi uskonnosta ja sen välinearvosta. Hän siteeraa Niccolo Macchiavellia:
”Yksikään instituutio ei ole luja eikä pysyvä, jos se lepää vain ihmisen oman vahvuuden varassa. Historia ja järki yhdessä osoittavat, että kaikkien suurten instituutioiden perusta on jossain muualla kuin tässä maailmassa...Hallintovalloilla erityisesti on voimaa, yhtenäisyyttä ja stabiliteettia vain sen verran, minkä ne sanktifioivat itselleen uskonnon kautta.”
Tästä luonnollisesti seuraa, että kristinuskon hylänneet nykylänsimaat lepäävät hetteisellä pohjalla. Virallisesti nykyiset länsimaat ovat maallisia valtioita, vaikka monissa maissa kristinuskolla on edelleen puolivirallinen asema jäänteenä menneisyydestä.
Hallitsijan valta ei silti lepää yksin ihmisen oman vahvuuden varassa. Kristinusko on vain korvattu toisella oppijärjestelmällä, jossa Jumala on käynyt tarpeettomaksi, koska valtio on ottanut Jumalan roolin itselleen.
Eettiset periaatteet
RM kertoo uskonnon merkityksen kirjoituksessaan, mutta ei puhu kuin muutamalla sanalla uskonnon korvikkeesta, nykyisen länsimaisen eliitin valtauskonnosta eli modernista vasemmistoliberalismista (en valitettavasti ole keksinyt käsitteelle parempaa termiä).
Kyseinen ideologia on valloittanut länsimaiden median, akateemisen eliitin ja suuren osan poliittisesta eliitistä. Vasemmistoliberalismi ei niinkään ole valtion virallinen ideologia kuin ylikansallinen ”eettisten periaatteiden” varaan rakentuva löyhä ajatuskokoelma:
”Vihreässä Langassa Rosa Meriläinen tuskailee sitä, miksi vihreät ovat saaneet turpaansa ja heidät isketty kanveesiin. Syy on siinä, että he ovat lähteneet ajamaan arvoja, jotka ns. suuri yleisö kokee itselleen hyvin vastenmielisinä, destruktiivisina ja sisäisesti ristiriitaisina.”
Minusta Rosa Meriläisen edustamat arvot eivät ole saaneet turpaansa. Ns. suuri yleisö ei todennäköisesti jaa samoja arvoja, mutta tämä ei suinkaan estä Rosaa ja hänen kaltaisiaan puhumasta ”eettisistä periaatteista”.
”Eettiset periaatteet” ovat nimittäin lyöneet itsensä läpi tiedotusvälineissä ja akateemisen eliitiin keskuudessa. Poliitikot, jotka kuuntelevat valtamediaa kansan äänenä ovat omaksuneet ne, koska he haluavat menestyä vaaleissa.
Nämä ”eettistet periaatteet”, jotka kaikki ovat oletettavasti omaksuneet, eivät kuitenkaan ole ongelmattomia. Ensinnäkin varsin harvalla on käsitys, mistä kyseiset periaatteet muodostuvat ja mikä on niiden perusta. Sen verran minäkin tiedän, että ainakaan kristinuskoon ne eivät perustu, ainakaan suoraan.
Kristinuskossa nimitäin hyvitys synneistä lunastetaan yksin uskosta, ei ”eettisistä periaatteista”. Modernissa vasemmistoliberalismissa taas synnit lunastetaan tässä elämässä noudatttamalla ”eettisiä periatteita.”
Jotain lainattua, vähän omaa
Uusi valtauskonto, jonka eettisistä periaatteista edellä puhuttiin, ei ole keksinyt oppejaan itse vaan johtanut ne edeltäjältään kristinuskolta. Vasemmistoliberalismissa syyllisyys on tärkeää ja sitä tunnetaan kollektiivisesti yhtä hyvin valkoisen miehen historiallisista julmuuksista kuin teollisen vallankumouksen mahdollistamasta ympäristön tuhoamisesta.
Hyvitystä siirtomaa-ajasta maksetaan koko ajan kehitysapuna. Kehitysmaat ovat vuosikymmeniä vapautumisensa jälkeen yhä uhreja ja kyvyttömiä vastaamaan itsestään. Valkoiseen hellekypärään sonnustautuneet siirtomaaherrat eivät arvostaneet valloittamiaan kansoja vaan pitivät näitä barbaareina. Tämä on ainakin virallinen, poliittisesti korrekti totuus.
Siksi uuden valtauskonnon harjoittajien pitää haistaa ja maistaa kolmannen maailman edustamien kulttuurien erityisyys ja kehua, kuinka erinomaisia ne ovat erityisesti omaan kansalliseen kulttuuriin verrattuna, kuten yksi valtauskonnon merkittävimmistä profeetoista Mona Sahlin teki. Maahanmuuttajilla sentään on kulttuuria, kun taas ruotsalaisilla on vain tylsä juhannus, jolloin hypitään juhannussalon ympärillä.
Parhaimmatkin meistä syyllistyvät joskus vääriin ajatuksiin ja tunteisiin. Värikkäät toiseuden edustajat voivat joskus käyttäytyä häiritsevästi julkisilla paikoilla tai jopa syyllistyä rikoksiin. Tällöin oikeaoppinen toimintatapa on kehua toiseuden edustajien avoimuutta ja leikkisyyttä. Mahdolliset rikokset ovat tietysti valtakulttuurin rakenteellisen rasismin syytä.
Hyvää tarkoittavien valtauskonnon edustajien ponnisteluista huolimatta pahuutta on olemassa. Sitä ei edusta vajavaisia ihmisiä syntiin viekoitteleva paholainen vaan rasisti, joita löytyy erityisesti patriarkaalisia ja heteronormatiivisia arvoja edustavien valkoihoisten miesten keskuudesta.
Palvontapaikat
Perinteisestä uskonnosta poiketen uudella valtauskonnolla ei ole varsinaisia palvontapaikkoja eli kirkkoja tai moskeijoita. Ehkä lähimmäksi sellaista pääsee taidenäyttely, jossa uskonnon harjoittajat voivat tuntea kaiken erilaisuuden muodostaman ykseyden. Sellainen voidaan tarvittaessa järjestää missä tahansa, jopa kirkossa.
Sveitsissä kansanäänestys minareeteista järkytti suunnattomasti uususkonnon palvojia. Tästä inspiroituneena he tekivät taideteoksen, joka on eräänlainen monikulttuurinen joulukuvaelma. Taiteilijat päättivät tehdä sellaisen, koska he halusivat tarjota seurakuntalaisille mahdollisuuden miettiä suvaitsevaisuutta ja ihmisoikeuksia.
Teoksessa Jeesuslapsi makaa seimessä minareettien ympäröimänä ja keskeltä löytyy avattu kirja, jossa toisella sivulla on lause Koraanista ja toisella sivulla lause Raamatusta. Teoksen tekijät Matteo Casoni ja Letizia Fontana kertovat:
"Meille tämä on jo menestys. Tavoitteenamme oli saada ihmiset ajattelemaan ja esittämään itselleen kysymyksiä erityisesti tähän aikaan vuodesta. Saimme ajatuksen marraskuun lopussa minareettiäänestyksen jälkeen."
Luonnollisesti taiteilijat itse eivät äänestäneet minareettikiellon puolesta. Isä Callisto Caldelari, joka hyväksyi teoksen näyttelyyn, toteaa arvostelijoille:
"Negatiivisin kommentti tuli henkilöltä, jonka mukaan kuvaelma on kansan tahdon vastainen. Vastasin hänelle seuraavasti: "Kansan tahto ei aina ole eettinen. Tässä me puhumme veljeydestä ja ihmisoikeukista."
Joulukuvaelma kuuluu kristinuskon perinteisiin eikä sillä ole mitään tekemistä islamin tai juutalaisuuden kanssa. Tämä ei kuitenkaan häiritse uususkonnon palvojia, jotka luonnollisesti voivat olla myös kristittyjä.
Monikulttuurinen joulukuvaelma edustaa uususkonnon merkittävintä hyvettä eli suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisen ei tarvitse varsinaisesti tietää mitään toiseuden edustajien uskonnosta tai kulttuurista. Riittää, kun kokee lämpimiä tunteita toiseutta kohtaan ja osoittaa sen näkyvästi.
6 kommenttia:
Kun minä näin ensimmäisen kerran tuon taideteoksen, luulin noita minareetteja ohjuksiksi. Vieläkin ne näyttävät minusta ohjuksilta.
"Monikulttuurinen joulukuvaelma"
Tuo on paras. Hulvaton termi. Monikulttuurinen joukuvaelma hehe... Mihin kaikkeen ihminen pystyykään kun on "oikeassa"?
Pidetään veljeyden ja tasa-arvon vuoksi vaikka ensi pääsiäisenä krusifikseja sveitsiläisissä moskeijoissa. Luottamus on siitä vaikea asia, että se lunastetaan teoilla - ei puheilla. Kun islam jatkuvasti näyttää keskisormea sveitsiläisille, niin luottamusta ei pääse syntymään.
Kun minä näin ensimmäisen kerran tuon taideteoksen, luulin noita minareetteja ohjuksiksi. Vieläkin ne näyttävät minusta ohjuksilta.
Sama huomio oli Lawrence Austerin blogissa. Ja ne todella näyttävätkin ohjuksilta.
Vasarahammar: "nykyisen länsimaisen eliitin valtauskonnosta eli modernista vasemmistoliberalismista"
Kari: Niin nuo vasemmistoliberalismin ajatukset tulevat suoraan Valistuksesta, joka alussa oli järjestäytynyt täysin kristillisen esikuvansa mukaisiksi jumalanpalvelusmenoiksi papistoineen, temppeleineen ja pyhineen.
Valistuksen Luojan korvasi Luonto ja myöhemmin ihminen, mistä seurasi humanismi, teologian korvasi luonnontieteet, papiston korvasi lääkärit, tiedemiehet ja kulttuurihenkilöt, sekä Hengen korvasi Järki. Kyseessä on uusi uskonto, Järjen Kultti.
Valistusta kiitetään automaattisesti koulussa opitun pohjalta, ilman että asialle uhrataan montaakaan ajatusta. Itse näen sen kuitenkin yhtenä suurimpana länsimaita kohdanneena onnettomuutena.
Yhä useampi on huomannut, että Valistus/Humanismin lähes itsetuhoiset arvot ja ajatukset vaikkapa islamin edessä vaativat pikaista uudelleen arviointia.
Aihetta käsitelleistä kirjoittajista ja filosofeista on suppea yhteenveto norjalaisen Fjordmanin kirjoituksessa.
http://www.brusselsjournal.com/fjordman ,josta kuitenkin puuttuu esim sellaisiakin humanismin ja valistuksen kriitikoita kuin Zygmunt Bauman.
En ota kantaa vihreisiin tai edes tuohon kuvaelmaan, mutta uskonnon ja sen välinearvon toitotus on minusta muuttunut jo todella typeräksi hölötykseksi, jonka puolesta ei tosiasiassa ole kertaakaan esitetty todellisia argumentteja.
On vain blatantteja toteamuksia siitä, miten muka ihmiset eivät kykene ajattelemaan omaa parastaan ja kuinka tarvitaan kosmisia pelotteita ja muita joulupukkeja pitämään ihmiset hiljaisina. Sanalla sanoen, kyse on vain paternalismista, jossa välineenä ei ole edes tiedon tai suositusten jakaminen, vaan absurdien kertomusten toitottaminen suurina totuuksina.
Jokaisella on tietenkin oikeus uskoa mihin tahtoo. Tämä argumentaatio on kuitenkin tekopyhää ja jopa ristiriitaista, koska Vasarakin kritisoi ihmisiä yhtä aikaa kolmella, pareittain ristiriitaisella argumentilla.
Ensimmäinen on, että kristinusko on korvattu toisella uskonnolla, ikäänkuin argumenttina siinä mielessä, että uskonnossa on jotain vikaa.
Toinen on se, että uskovilta ollaan viemässä näiden vapaus harjoittaa omaa uskoaan "suvaitsevaisuuden" nimissä. Ja että tämä on osa jonkinlaista rappiota, jossa uskonto ilmiönä vesittyy. Tässä siis uskonto onkin hyvä asia, joka pitää yhteiskuntaa kooossa.
Kolmas on se, että vasemmistoliberaalit tms. inhokit sympatisoivat kaikenlaisia uskontoja, ja tämä on ikäänkuin huono asia siksi, että heidän pitäisi ottaa kantaa jonkun yhden uskonnon puolesta.
Minusta on ihan se ja sama. Valistus ja luonnotieteet ovat korvanneet uskonnon, koska ne antavat oikeita vastauksia kysymyksiin siitä, miten maailma on muodostunut ja miten elämä on kehittynyt jne, kysymyksistä, joihin uskonnot - yrittäessään niihin vastata - vastaavat aina väärin.
Sensijaan uskonto ei ole koskaan eikä missään tosiasiassa ollut mikään moraalin tms. lähde, vaan ainoastaan sen ilmenemismuoto. Uskontojen antamiin elämänohjeisiin on kasattu niiden kirjoittamisen aikaan yleisiä "eettisiä periaatteita", mutta näitä on vahvistettu lisäämällä kertomuksiin milloin mitäkin lonkerohirviöitä ja belsepuupeja tms., jotta lapset omaksuisivat ne paremmin.
Historia osoittaa kuitenkin täysin kiistattomasti, että uskonnon merkityksen mureneminen on sattunut täsmälleen samaan aikaan, kun väkivallan väheneminen ja yleinen vaurastuminen.
Vasara on myös toistuvasti esittänyt, kuinka köyhyys tms. ei voi olla mikään syy kansainväliseen islamilaiseen terrorismiin. Kuitenkin odotan nyt innolla, kuinka hän selittää, että köyhyys ja matala elintaso - eikä suinkaan yhteiskunnan uskonnollisuus - oli syynä synkkiin väkivaltatilastoihin 1900-lukua edeltävällä ajalla.
Tiedemies: Historia osoittaa kuitenkin täysin kiistattomasti, että uskonnon merkityksen mureneminen on sattunut täsmälleen samaan aikaan, kun väkivallan väheneminen ja yleinen vaurastuminen.
Kari: Ilmeisesti uskonnot eivät ole nimimerkki "Tiedemiehen" vahvimpia puolia, eikä edes lähihistoria.
Esimerkiksi Zygmunt Bautman yhdistää kiistatta eurooppalaisen valistuksen, humanismin ja n. 180 miljoonaa väkivallan uhria viime vuosisadalla.
Lähetä kommentti