Juhannusnatsit villitsevät

 

Juhannuksen jälkeisenä aikana suuri osa suomalaisista on lomalla eikä politiikassa tapahdu juuri mitään.

Ehkä juuri siksi Perussuuomalaiseten Vilhelm Junnilan natsittelusta tuli suuri uutinen, jota yritettiin markkinoida ulkomaita myöten ja siinä onnistuttiinkin yllättävän hyvin.

Vihavasemmiston kannalta valitettavaa oli kuitenkin se, että Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäen graffititaiteilu sai osakseen kansaivälisesti suuremmat otsikot kuin Junnilan natsittelu.

Kannattaa heti aluksi todeta, että Junnilan natsittelussa ei ollut kyse siitä, että Junnila oikeasti olisi natsi. Edes vihavasemiston edustajat eivät siihen tosissaan usko.

Olennaista on vain se, että Junnila saadaan jos ei näyttämään oikealta natsilta niin ainakin epäilyttävältä. olennaista on myös ymmärtää, että vihavasemmiston huoli uusnatsismin noususta ei ole vilpitöntä  eikä aitoa. Erotuksena aiempaan vihavasemmisto tuntuu ymmärtäneen, että oikeita uusnatseja ei kannata käyttää niiden mustamaalaamisessa, jotka halutaan saada näyttämään natseilta tai vähintäänkin epäilyttäviltä.Oikeista uusnatseista on tässä vain haittaa.

Miten sitten kohdehenkilöt ja -puolueet saadan näyttämään epäilyttäviltä, jos kerran heille ei ole yhteyksiä uusnatseihin?

Tämä tehdään yksinkertaisesti yhdistämällä epäilyttävät henkilöt natsismiin natsimytolotgian avulla.

Moni tietää, että uusnatsit käyttävät koodi-ilmaisuja kuvaamaan tiettyjä natsismiin kuuluvia ilmauksia, jotka poliittisesti epäkorrekteja tai joissain maissa jopa kiellettyjä. Todettakoon, että en tiedä varmasti, että oikeat uusnatsit niitä käyttäisivät  mutta tiedän varmuudella, että vihavasemmiston edustajat  yrittävät liittää tällaiset koodi-ilmaukset henkilöihin, joita vihavasemmisto pyrkii mustamaalaamaan.

Keskityn tässä natsimytologiaan siinä mielessä, miten vihavasemmisto käyttää sitä. Sillä, miten oikeat uusnatsit käyttävät natsimytologiaa omassa viestinnässään ei ole merkitystä tässä yhteydessä. Uusnatsien ”koirapillit” eivät yleensä ole tuttuja tavallisille ihmisille, joten suurin osa ei ymmärrä natsimytologiaa, sen tarkoitusta ja taustaa. Väittäisin, että ainoastaan vihavasemmisto todella ”ymmärtää”

Helpoin esimerkki vasemmistolaisesta natsimytologiasta on luku 88. Kyse ei ole muinoin myydystä pahanmakuisesta viskistä vaan tavasta ilmaista kunnioitusta  Hitlerille. H on aakkosten kahdeksas kirjain ja kirjainyhdistelmä HH tarkoittaa sanoja ’”Heil ”Hitler”

Pääsääntöisesti tavalliset ihmiset eivät tunne natsimytologiaa niin hyvin, että osaisivat yhdistää moiset asiat natsismiin.  Vihavasemmistolaisen opastuksen myötä tietoisuus varmasti lisääntyy mutta harva ohjelmoi elämäänsä vasemmistolaisen natsimytologian perusteella.

Todettakoon, että Vilhelm Junnilalla oli jossakin vaalissa ehdokasnumero 88. Junnila ei ollut valinnut sitä itse vaan se oli arvottu hänelle. En tiedä, tunnistiko Junnila aikanaan ehdokasnumeron yhteyden natsimytologiaan. Näin voi olla etenkin, jos uskotaan väitteitä, joiden mukaan Junnila olisi naureskellut numerolle. Jos näin tapahtui, Junnila oli tietoinen luvun 88 natsimytologiaan liittyvästä merkityksestä.

Osoituksena siitä, että natsimytologiaa käytetään kaikissa länsimaissa lähinnä tarkoitukselliseen lokaamiseen, kerron tapauksesta, jossa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump tehtiin tietoiseksi natsimytologiasta ja siihen liittyvistä vihavasemmiston kehittelemistä tabuista.

NBC-televisiokanavan turvallisuuspoliittinen analyytikko Frank Figluizzi varoitti tuolloin presidentti Trumpia pitämästä lippuja puolitangossa El Pason ja Daytonin ampumistapausten takia 8.8. , koska päivämäärällä on Figluizzin mukaan erityinen merkitys valkoisen ylivallan kannattajille. Yhdysvalloissa tavalliset ihmiset eivät sielläkään tunne natsimytologiaa, saati piittaisi siitä, mitä valkoisen ylivallan kannattajat ajattelevat lippujen pitämisestä puolitangossa ampumisissa kuolleiden muistoksi.

Figluizzi lausui numeron kahdeksan kaksi kertaa niin painokkaasti, että hänen ”Eight-Eight”-lauseestaan tuli meemimateriaalia. Todettakoon, että läheskään kaikki eivät nielleet Figluizzin perusteluja.

Vilhelm Junnilan vainoamisessa kyse on aivan samasta asiasta. Otetaan elementti natsimytologiasta tai keksitään sellainen, mikäli tarvetta on ja luodaan tabu sen ympärille.

Esimerkkiä lennosta keksitystä tabusta ei ole vaikea löytää. Iltasanomissa toimittajat Juha Pitkänen ja Julia Blomqvist esittelivät sellaisen. Toimittajien mukaan Junnilan pesukarhukuvioita sisältävä kravatti muka edustaisi ”kaksoisviestintää”. Luonnollisesti juttu on niin paksua hevonpaskaa, että sille nauravat proverbiaaliset naurismaan aidatkin. Miten joku on voinutkaan keksiä päästään jotakin noin typerää ja olettaa, että se menee läpi? Vain kesälomaviikoilla, jolloin uutisia on vähän, moinen pökäle voi mennä läpi.

Toimittajat siis antavat ymmärtää, että Junnila kommunikoi väitettyjen uusnatsikannattajiensa kanssa natsimytologian avulla ja ei-uusnatsien kanssa toisella tavalla. Tällainen käsitys voi olla ainoastaan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Jos vihavasemmiston kehittelemiä natsitabuja seuraisi loppuun asti se tarkottaisi, että ihmisten pitäisi noudattaa uusnatsien määrittämiä ehtoja silloin, kun muisto- tai juhlapäivä sattuisi osumaan kahdeksannelle päivälle elokuuta. Tämä tuskin lienee vihavasemmiston tarkoitus mutta se on lopputulos, jos vihavasemmistolainen natsimytologia sanelee, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Todellisuudessa kuitenkin vihavasemmistolainen nollatutkija tietää oikeita uusnatseja paremmin natsimytologiaan liittyvät tabut. Siksi päätöksenteko natsimytologian käytöstä tuleekin jättää ”asiantuntijoille” eli vihavasemmistolaiselle nollatutkijalle ja hänen toimittajakavereilleen.

Iltasanomien uutisesta löytyi tällainenkin helmi:

” Mikäli Junnilan pesukarhusolmio sisälsi poliittisen viestin, oli solmion pitäminen eduskunnassa vastoin kansanedustajan hyviä tapoja.”

Määrittääkö vihavasemmistolainen toverituomioistuin jatkossa, mitä ovat kansanedustajan hyvät tavat?

Vihavasemmisto menee kuitenkin liian pitkälle. Kun kaikki Junnilan tekemiset yli- analysoidaan natsimytologiaa vasten, koko touhu vaikuttaa pakkomielteiseltä.