Iltasanomat kirjoitti eilen, että Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump sai eilen seitsemän liittovaltion rikossyytettä. Syytteet koskivat Trumpin kotonaan Floridan Mar El Lagossa säilyttämiä salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja.
Iltasanomat ei kuitenkaan kerro, mitä tapahtui sitä ennen. Kongressin Republikaanit saivat vihdoin katsella liittovaltion poliisi FBI:n hallussa pitämiä asiakirjoja, joista käy ilmi Bidenin perheen järjestelmällinen korruptio, joka sijoittuu aikaan, kun Biden toimi varapresidenttinä presidentti Barack Obaman hallinnossa.
On kuitenkin syytä olettaa, että syytteiden ilmaantumisessa juuri nyt ei ole kyse pelkästään ”Syvän valtion” yrityksistä estää Trumpin asettuminen ehdolle tulevissa presidentinvaaleissa vaan myös yrityksestä kiinnittää ihmisten huomio pois Bidenin perheen korruptioskandaalista.
Tiedossa on myös, että Bidenin kotoa ja hänelle nimetystä Think tankin tiloista on löytynyt runsaasti salaisia asiakirjoja, jotka ovat peräisin presidentti Joe Bidenin varapresidenttikaudelta sekä hänen ajaltaan Delawaren osavaltiota edustavana senaattorina. Biden ei kuitenkaan ole saanut syytettä salaiseksi luokiteltujen asiakirjojen huolimattomasta käsitelystä.
Jotta koko vyyhti tulisi ymmärrettävämmäksi, on syytä palata historiassa hieman taakse päin.
Bidenin perheen korruptio
Joe Biden toimi varapresidenttinä presidentti Barack Obaman molemmilla presidenttikausilla. Kun Ukrainan ensimmäinen kriisi puhkesi vuonna 2014, presidentti Obama nimesi varapresidenttinsä hoitamaan Ukrainan kriisiä. Bidenin klaanille Ukraina ei pelkästään ollut ulkopoliittinen tehtävä Joe Bidenille vaan mahdollisuus lisätä klaanin varallisuutta. Joe Bidenin poika Hunter Biden nimettiin ukrainalaisen kaasuyhtiö Burisman johtokuntaan. Hunter Bidenilla ei ennestään ollut minkäänlaista energia-alan osaamista. Hänen ei tarvinnut palkkansa vastineeksi näyttäytyä Burisman tiloissa.
Burisma oli erittäin korruptoitunut yhtiö ja sen Hunter Bidenille maksamat palkkiot voi luokitella ainoastaan lahjuksiksi Bidenin klaanille. Niiden avulla Burisma välttäisi oman maansa viranomaisten korruptiotutkinnat.
Joe Biden teki työtä käskettyä. Oheisella videolla Joe Biden kerskailee Council of Foreign Relationsin järjestämässä tilaisuudessa., miten hän oli Ukrainassa uhannut evätä Yhdysvaltojen Ukrainalle antamat lainatakuut, jos valtakunnansyyttäjä Viktor Shokinille ei anneta potkuja.
Biden oli esittänyt asian tuolloiselle Ukrainan presidentille Petro Poroshenkolle ja pääministeri Arseni Jatsenjukille. Nämä olivat ensin väittäneet, että Joe Bidenilla ei ollut valtuuksia evätä lainatakuita. Biden oli kehottanut tämän jälkeen soittamaan presidentti Barack Obamalle ja sanonut, että lainatakuita ei tule, mikäli Shokinia ei potkita pois virastaan.
Lopulta Ukrainan johto myöntyi ja valtakunnansyyttäjä Shokin sai potkut.
On syytä todeta, että presidentti Trumpin ensimmäinen virkarikossyyte liittyy kiinteästi Bideniin ja tämän väitettyyn korruptioon.
Presidentti Trump pyysi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyä tutkimaan Joe Bidenin toimia Ukrainassa. Tästä vastineena Trump lupasi toimittaa Ukrainalle heidän tarvitsemansa aseavun.
Trump siis toimi täsmälleen samalla tavalla kuin Joe Biden vuonna 2014 eli uhkasi evätä avun, jos Ukrainan hallitus ei toimisi Trumpin haluamalla tavalla. Trump ei kuitenkaan ollut Joe Biden, joten hän ei päässyt kerskailemaan Council of Foreign Relationsin tilaisuudessa. Sen sijaan hänelle lätkäistin virkarikossyyte, jolla ei tosin ollut läpimenon mahdollisuuksia.
Mitä tulee Bidenin perheen korruptioon, se ei tahraa ainoastaan Bidenia vaan myös presidentti Barack Obamaa, jonka perinnössä Bidenien härski rahastus on häpeätahra miehelle, jota demokraatit pitävät miltei maallisena pyhimyksenä.
Kelataan kelloa eteen päin noin vuoden verran. Obaman hallinnon ulkoministeri Hillary Clinton on joutunut vaikeuksiin, koska hän on käyttänyt viestintään omaa sähköpostipalvelintaan.
Noihin aikoihin Yhdysvalloissa Blackberryn valmistama kämmentietokone oli Yhdysvalloissa eritttäin suosittu työväline. Sekä presidentti Obama että ulkoministeri Clinton käytivät kyseistä välinettä sähköpostiviestintään.
Vuonna 2016 Ulkoasiainhallinnon tarkastaja julkaisi raportin Ulkoministeriön sähköpostinkäytöstä. Tarkastajan mukaan Clinton ei ollut pyytänyt lupaa yksityisen sähköpostin käyttöön. Tarkastaja totesi, että mahdollista pyyntöä, jos sellainen tulisi, ei luultavasti hyväksyttäisi.
Clintonin henkilökunta puolestaan oli aloittanut viestien poiston sähköpostipalvelimelta jo vuonna 2014. Tässä yhteydessä työhön liittyvät viestit tallennettiin ja yksityisten viestien säilytysaikaa lyhennettiin.
Clintonin henkilökunnan työn laadussa oli toivomisen varaa ja poistetuiksi joutui paljon sellaista, joka olisi pitänyt säilyttää.
On myös selvää, että Clintonien yksityinen sähköposti oli huonommin suojattu kuin ulkoministeriön omat palvelimet. Tämä altisti Clintonien palvelimen Yhdysvalloille vihamielisten tahojen hakkeroinnille.
Lopulta liittovaltion poliisi FBI alkoi tutkia Clintonin sähköpostipalvelimen käyttöä heinäkuussa 2015.
Heinäkuun 5. päivänä FBI:n pääjohtaja James Comey ilmoitti, että FBI on tutkinut tapausta ja suositttelee oikeusministeriötä jättämään syytteet nostamatta. Näin myös tapahtui eikä Hillary Clinton koskaan saanut rangaistusta huolettomasta salaiseksi luokiteltujen tietojen käsittelystä.
Skandaali oli kuitenkin todellinen ja se todennäköisesti haittasi Clintonia vuoden2016 presidentinvaalissa.
Clintonin skandaali tahrasi myös Obaman hallintoa, koska Obama lähetti sähköpostinsa ulkoministerilleen tämän henkilökohtaiselle palvelimelle, josta lähetettyjä viestejä Obama myös luki omalta Blackberry-laitteeltaan.On todennäköistä, että Clintonia kohdeltiin sähköpostiskandaalissa silkkihansikkain, koska skandaalin revittely olisi osunut myös istuvaan presidenttiin.
Hillary Clintonille skandaali tarkoitti, että kampanjan pitäisi ryhtyä toimiin, että skandaalin vaikutukset saataisiin pyyhittyä pois ja Clintonin mahdollisuudet presidentinvaaleissa paranisivat.
Crossfire Hurricane -operaatio
Hillary Clintonin kampanja päätyi ratkaisuun, jossa hänen vastustajansa Donald Trump pyrittäisiin esittämään Venäjän asiamiehenä. Näin käynnistyitapahtumasarja, josta itse olen käyttänyt nimeä Venäjä-huijaus Tämän historiallisen röyhkeän toiminnan ainoa tavoite oli siis parantaa Hillary Clintonin mahdollisuuksia päästä Yhdysvaltojen presidentiksi vuoden 2016 presidentinvaalissa tilanteessa, jossa sähköpostiskandaali oli ehkä jo ratkaisevasti heikentänyt Clintonin mahdollisuuksia
Venäjä-huijaus tuotti irvokkaita ja koomisiakin tuloksia amerikkalaisessa mediassa, joka oli täysillä mukana toitottamassa Trumpin väitettyjä yhteyksiä Venäjään. Aiemmin arvostetut sanomalehdetNew York Times ja Washington Post voittivat Pulitzer-palkinnot Trumpin Venäjä-yhteyksiä koskevasta raportoinnistaan. Presidentti Trump yritti saada Pulitzerin johtokuntaa perumaan valheellisesta raportoinnista myönnetyt Pulitzerit. Johtokunta kuitenkin kieltäytyi kumoamasta myönnettyjä palkintoja.
Kaksi polkua
Luonnollisesti Hillary Clinton kertoi aikeistaan sekä CIA-johtaja John Brennanille että presidentti Barack Obamalle. Lisäksi tiedusteluorganisaatiot avustivat tutkinnassa erityisesti silloin, kun tutkinta ulottui ulkomaille. Ensimmäinen polku kulki Trumpin kampanjan palkattoman avustajan George Papadopouloksen kautta. Palkattomat avustajat Papadopoulos ja Carter Page katsottiin riittävän kokemattomiksi ja naiiveiksi, jotta heitä voitaisiin helposti ohjailla. Tämä reitti kuitenkin veti vesiperän.
Sen jälkeen tutkinta nojasi Steelen kansioon, jonka pääasiallinen sepittäjä oli liberaalin Brookings-instituutin tutkija Igor Danchenko, jota FBI oli aikanaan pitänyt Venäjän agenttina. Liittovaltion poliisi FBI käytti Steelen kansiota välineenä saada salakuuntelulupa Trumpin kampanjalle.
Daily Mailin artikkelissa moititaan voimakkaasti FBI:tä, jonka olisi pitänyt huolellisemmin selvittää lähdeaineiston luotettavuus.
Lehti myös sanoo, että rikollinen vallan väärinkäyttö ulottui aina Valkoisen talon ovaaliin huoneeseen, jossa presidentti Obama ja varapresidentti Biden olivat selvillä tapahtumista alusta alkaen.
Kyseessä oli FBI:n ja oikeusministeriön laiton yritys puuttua vaaleihin.
Moni on varmasti kysynyt, ketkä tiesivät, että Trumpin Venäjä-yhteyksien tutkinta oli täysin perusteeton.
Vastauksena voi sanoa, että FBI tiesi varmasti, kuten CIA, Valkoinen talo ja Obaman hallinto kokonaisuudessaan. Valtamedia tiesi ja johtavat demokraatit kuten kongressiedustaja Adam Schiff tiesivät. Tästä huolimatta nämä tahot esiintyivät ikään kuin kyseessä olisi legitiimi tutkinta.
Tässä vaiheessa myös tiedämme, että henkilöt, jotka ovat vastuussa tästä vallan väärinkäytöstä eivät koskaan joudu juridiseen vastuuseen. FBI:n johtohenkilöistä James Comey ja Andrew McCabe ovat toki saaneet potkut mutta voivat edelleen toimia vasemmistolaisessa valtamediassa asiantuntijoina.
Vaikka Demokraatit ja valtamedia kuinka toisin väittäisivät, Venäjä-huijaus on lopullisesti liannut Demokraattien maallisen pyhimyksen eli Barack Obaman presidenttiyden, joka siis perustui tiedusteluorganisaatioiden käyttöön poliittisia vastustajia vastaan ja salaliittoteorioiden sepittämiseen.
Tapahtuneen seuraukset
Kun laittomuudet sallitaan kerran, laittomuudet jatkuvat. Liittovaltion poliisi FBI on Bidenin presidenttikaudella muuttunut Bidenin hallinon omaksi Stasiksi,jonka pääasiallinen tehtävä on vainota hallinnon poliittisia vastustajia, olivat nämä sitten mahdollisia presidenttiehdokkaita tai tavallisia ihmisiä, jotka kannattavat väätää puoluetta. Yhdysvaltoihin on muodostunut kahden kerroksen oikeusjärjestelmä. Toisessa tuomitaan ankarimman mukaan olemattomista rikoksista tai mitättömistä rikkeistä, ja toisella puolella luistellaan kaikesta ilman pelkoa rangaistuksesta. Tällainen yhteiskunta ei pitkällä tähtäimellä pysy tasapainossa vaan sitä uhkaavat erilaiset hajoamisilmiöt ja poliittinen väkivalta.
Tietysti on selvää, että ns. Syvä valtio yrittää estää Donald Trumpin presidenttiehdokkuuden keinolla millä hyvänsä Jos näin yritetään tehdä, seuraukset voivat olla arvaamattomat. Moinen haavoittaisi amerikkalaista yhteiskunta ja tyytymättömyys jouduttaisiin tukahduttamaan samalla tavalla kuin Tammikuun 6. päivän levottomuuksissa eli väkivalloin ja tuomitsemalla lisää tavallisia ihmisiä Washington DC:n ”Gulagiin.”
Obaman perintö
Jälkikäteen on helppo sanoa, että Obaman hallintoon sisältyi kulttuuri, jossa liittovaltion instansseja käytettiin hallinnon poliittisten vastustajien vainoamiseeen. Oheisen linkin takana on lueteltu useita tapauksia, jossa Obaman hallinto on hyödyntänyt liittovaltion instansseja hallinnon kotimaisia poliittisia vastustajia vastaan.
Obaman kaudella myös ihmisten elektroninen valvonta saavutti ennennäkemättömät mittasuhteet.
Siksi on helppo ymmärtää, miksi Donald Trumpin presidentivaalikampanjan vakoilu järjestyi mutkattomasti. Liittovaltion FISA-tuomioistuin hyväksyi kerta toisensa jälkeen kampanjan salakuuntelun.
Obaman hallinto ei todellakaan epäröinyt käyttää elektronista valvontaa. Hallinto hankki salaa uutistoimisto AP:n journalistin puhelutiedot.
Obama ei siis todellakaan ollut mikään vapaan lehdistön ylin ystävä. Myös puoluetoverit saivat osansa. Ohion kongressiedustaja Dennis Kucinich kuului Demokraattien sodan vastustajiin. Kucinich yritti välittää neuvotteluja Yhdysvaltojen ja Libyan johtaja Muammar Qaddafin hallinnon välillä. Rauhanvälittäjän ominaisuudessa Kucinich keskusteli Qaddafin pojan Saif-al Islamin kanssa. Myöhemmin Kucinich huomasi, että keskustelu oli vuodettu Washington Timesille.
16 kommenttia:
Vastaus otsikkokysymykseen on:
Koska se näyttää olevan helppoa, eikä kukaan tee asialle mitään, eikä siitä ole mitään seurauksia.
Mikä rikos? On täysin laillista raahailla matkalaukkuja keskellä yötä. Samoin on täysin laillista purkaa pakettiautoja aamuöisin. Hajaantukaa!
Yhdysvalloissa on vahva toimmeenpanovalta, jota edustaa Presidentti. Perustuslaissa on vain hyvin vähän rajoitteita presidentin toiminnalle. Itse asiassa Perustuslaki on kirjoitettu siten, että presidentin valtaa toimeenpanovallan osalta rajoitetaan mahdollisimman vähän.
Presidenttiä ei voi tuomita oikeudessa ilman virkasyytetttä, joka laaditaan Edudstajainhuoneessa. Virkarikosoikeudenkäynti käydään Senaatissa. Muita tapoja ei ole. Kuten Trumpin presidenttikaudellla huomattiin, virkasyytteen läpimeno on käytännössä riippuvainen Konggressin (joka siis edustaa lainsäädäntövaltaa, voimasuhteista. Trump joutui presidenttikaudellaan kahdesti virkarikossyytteesedn. Kumpikaan ei ollut edes lähellä mennä läpi.
Käytännössä läpimeno edellyttäisi molempien puolueiden edustajien tukea. Se taas on voimakkaan polarisaation takia käytännössä mahdotonta.
Presidentti voi siis tehdä melkein mitä tahansa ilman, että hänen tarvitsee pelätä virkasyytettä. Barack Obama pystyi näin käyttämään tiedusteluorganisaatioita omiin sisäpoliittisiin tarkoitukseen. Presidentti edustaa toimeenpanovaltaa ja tiedusteluorganisaatiota ovat toimeenpanovallan alaisia.
Obama oli pikkumainen ja kostonhimoinenn mies. Tämä käy hyvin ilmi, jos katsoo esim. Dinesh D'Souzan tapausta. Tämä ohjasi poleemisen dokumenttielokuvan Obamasta ja Obama kosti tämän järjestämällä Dineshille tuomion vaaliraharikkeestä tapauksessa, josta normaalisti ei olisi nostettu syytettä.Obama käytti tiedusteluorganisaatioita poliitisia vastustajia vastaan. Näin ei olisi saanut tehdä, koska vakoilussa loukattiin ihmisten perustuslaillisia oikeuksia, jotka tässä tapauksessa on määritelty Perustuslain 4. lisäyksessä (unreasonable search and seizure)
Obaman saaminen vastuuseen tekemisistään olisi edellyttänyt virkasyytettä. Sitä ie kuitenkaan tullut, joten Obama sai jatkaa Yhdysvaltojen kansalaisten vakoilua.
Sama toistuu nyt, kun presidentti Joe Biden on tehnyt Liittovaltion poliisi FBI:stä Demokraattien oman Stasin, joka vainoaa hallinnon poliittisia vastustajia. Tämäkin hoituisi virkasyytteen avulla, mutta Republikaanien poliittinen voima ei ole riittänyt sellaisen nostamiseen.
Yhdysvaltojen presidentin valtaoikeudet ovat hyvin laajat. Se, käyttääkö presidentti niitä vastuullisesti kansakunnan eduksi vai itsensä ja oman puolueensa eduksi, on riippuvainen presidentistä.
Kyse on siis ihmisistä ja heidän moraalistaan.
Ylen kirjeenvaihtaja käsitteli aamulla tohkeissaan Trumpin syntilistaa, ja vaikka tuntui kovin painavalta, kysyi toimittaja kuitenkin vielä Kuinka vakava tilanne on, ja kirjeenvaihtaja jatkoi rikosten luettelemista, totesi myös kauhistuneena, että 80% republikaaneista silti uskoo Trumpiin. Ei hänelle tullut mieleen analysoida tilanteen vakavuutta laajemmin Yhdysvaltain yhteiskunnallisen ja oikeuslaitoksen kannalta, käsitellä Trumpin asemaa ja kohtelua suhteessa muihin presidentteihin tai maan kahtiajakautuneeseen tilanteeseen tai nähdä siinä kohtuuttomuutta ja vaalien läheisyyttä. Median viha ei laannu, se taitaa vain kiihtyä.
Ehkä välillä kannattaa muistaa miten positiivinen USA-kuva meillä historiallisesti on ollut. Demarit tässä jopa tärkeämpiä kuin kokkarit. Tässä taustaa viime vuosien ns. kehitykselle. Onko jenkkilällä luottavaisempaa ystävää kuin suomipoika?
-jussi n
Bogreol: "Median viha ei laannu, se taitaa vain kiihtyä."
Valtamedia kritisoi ainoastaan toista osapuolta Kyse ei ole enää pitkään aikaan ollut journalismista vaan narratiivin kontrollista.
Anonyymi: Demarit tässä jopa tärkeämpiä kuin kokkarit. Tässä taustaa viime vuosien ns. kehitykselle. Onko jenkkilällä luottavaisempaa ystävää kuin suomipoika"
Suomessa on meneillään innostus Nato-jäsenyyttä kohtaan, mikä on luonnollista, koska kyseessä on uusi asia ja dramaattinen muutos Suomen ulkopolitiikassa.
Mitä tulee demarien innostukseen Yhdysvaltoja kohtaan, useiden lähteiden mukan SDP sai kylmän sodan aikana rahoitusta Yhdysvalloista. Tämä voi selittää osan myönteisestä asenteesta. Rahoituksen tarkoituksena oli vahvistaa SDP:tä suhteessa kommunisteihin.
Vastaavasti kommunistit saivat rahoitusta Neuvostoliitosta.
Yhdysvallat rakennettiin tyrannian vastaisille ihanteille, mutta kenties on mahdotonta päihittää ihmisluontoa, joka on langennut ja puutteellinen. Ehkä sen takia kaikki mitä me rakennamme, olipa se alussa kuinka hieno ja mahtava tahansa, on ennemmin tai myöhemmin tuomittu rappeutumaan ja sortumaan.
Menipä meillä tällä hetkellä (toistaiseksi) aineellisesti miten hyvin tahansa, niin me olemme rappion tiellä ja argumentoisin että lännen ongelma on henkinen, ei materiaalinen. Materialismi on itseasiassa eräs ongelman juurista. Samoin nihilismi,liberalismin, yksilökeskeisyys, ahneus ja himo. Nämä ovat tällä hetkellä länsimaiden vallitsevia arvoja ja ne ovat tuhon siemeniä sekä yksilölle että yksilöiden kollektiiville eli yhteiskunnalle.
Aasialainen tai Afrikkalainen kylä voi olla köyhä, mutta se on taatusti elinvoimaisempi kuin lännen vastaavat. Mitä tulevaisuutta voi olla sellaisella kulttuurilla, joka opettaa lapsiaan häpeämään ja vierastamaan omaa historiaansa ja kulttuuriaan, jos se nyt ylipäätänsä edes tuottaa lapsia? Afrikka korvaa Euroopan väestöllään, vaikka sen bkt on kärpäsen paska, verrattuna Euroopan vastaavaan. Siinä on miettimistä sekä vasemmisto-että oikeistorunkkareille, jotka materialisminsa pauloissa tuijottavat saldoja.
Argumentoisin myös että tällä hetkellä lännessä ei ole sellaista poliittista tai institutionaalista voimaa, joka voisi saada aikaiseksi muutoksen parempaan. Ei vasemmistossa, eikä oikeistossa, nyt kilpaillaan ainoastaan siitä kuka vie meidät tuhoa kohti nopeammin. Länsi on niin kuin tohtori Faust, joka myi sielunsa saadakseen tietoa, valtaa ja tyydytystä himoihinsa. Todellakaan en keksi parempaa metaforaa vallitsevalle meiningille. Hintakin toki oli kova ja maksun aika lähenee, varsinkin koska me elämme yhteiskunnassa joka sallii synnin ja jopa kannustaa siihen.
Hyveellisyyttä on myös vaikea opettaa, koska se vaatii elämänkokemusta, jota ei voi siirtää toiselle ihmiselle. Parhaamme meidän on siltikin tehtävä opettaaksemme muita, koska jos muutos jää vain yksilötasolle, se on kuin siemen, joka ei idä. Mikään instituutio ei voi massatuotantona kouluttaa ihmisistä hyveellisiä ja koska se on vaikeaa, niin siksi dekadenssi ja rappio ovat niin paljon helpompaa ja todennäköisempää kuin säilyminen ja kukoistaminen.
Viimeisenä piikkinä voisin todeta että kirkkokin voisi alkaa taas pohtimaan hieman enemmän elämän suuria kysymyksiä homoparaatien järjestelemisen sijaan.
Anonyymi: "Yhdysvallat rakennettiin tyrannian vastaisille ihanteille, mutta kenties on mahdotonta päihittää ihmisluontoa, joka on langennut ja puutteellinen. Ehkä sen takia kaikki mitä me rakennamme, olipa se alussa kuinka hieno ja mahtava tahansa, on ennemmin tai myöhemmin tuomittu rappeutumaan ja sortumaan.
Moni näkee jo nyt Yhdysvallat sortumassa olevana imperiumina.
Argumentoisin myös että tällä hetkellä lännessä ei ole sellaista poliittista tai institutionaalista voimaa, joka voisi saada aikaiseksi muutoksen parempaan. Ei vasemmistossa, eikä oikeistossa, nyt kilpaillaan ainoastaan siitä kuka vie meidät tuhoa kohti nopeammin. Länsi on niin kuin tohtori Faust, joka myi sielunsa saadakseen tietoa, valtaa ja tyydytystä himoihinsa. Todellakaan en keksi parempaa metaforaa vallitsevalle meiningille. Hintakin toki oli kova ja maksun aika lähenee, varsinkin koska me elämme yhteiskunnassa joka sallii synnin ja jopa kannustaa siihen.
Hyveellisyyttä on myös vaikea opettaa, koska se vaatii elämänkokemusta, jota ei voi siirtää toiselle ihmiselle. Parhaamme meidän on siltikin tehtävä opettaaksemme muita, koska jos muutos jää vain yksilötasolle, se on kuin siemen, joka ei idä. Mikään instituutio ei voi massatuotantona kouluttaa ihmisistä hyveellisiä ja koska se on vaikeaa, niin siksi dekadenssi ja rappio ovat niin paljon helpompaa ja todennäköisempää kuin säilyminen ja kukoistaminen.
Viimeisenä piikkinä voisin todeta että kirkkokin voisi alkaa taas pohtimaan hieman enemmän elämän suuria kysymyksiä homoparaatien järjestelemisen sijaan.
Itse näkisin ongelman liittyvän lännen perineisen uskonnon eli kristinuskon hylkäämisen.
Nykypäivän lapset eivät koskana ole nähneet yhteiskuntaa, jossa kristinuskolla on oma selkeä paikkansa. Itse kuulun vielä siihen sukupolveen, joka tämän muistaa. Kristinusko on kuitenkin
paljon parempi kuin sen tilalle tulleet korvikeuskonnot. Kristinusko on tosin myös itse rappeutunut, kun se on lähtenyt myötäilemään korvikeuskontoja. ja islamia.
Ehkä ongelman voisi nähdä myös länsimaiden menestyksen tuomana omahyväisyytenä. Kuvitellaan, että mitään pahaa ei tapahdu, koska järjestelmä toimii. Myös harhaluulot ei-länsimaalaisten kulttuurien perinnäisestä hyveellisyydestä edustavat omahyväisyyttä.
Nykyinen korvikeuskonto kumoaa jo ihan perustavaa laatua olevat asiat eli tekee ihmisen sukupuolesta valinnaisen. Todellisuudessa näin ei ole, mikä aiheuttaa paljon kärsimystä.
Yhdysvaltojen omakuva perustuu sekä sille, että se on tarjonnut turvasataman ja mahdollisuuden menestyä niille, jotka ovat olleet valmiita tekemään sen eteen työtä. Yhdysvalloissa kristinusko oli pitkään paljon vahvemmasa asemassa ihmisten sydämissä kuin Euroopassa. Tämä ero on vuosien varrella tasaantunut. Toinen Yhdysvaltojen omakuvaan vaikuttanut tekijä on Toinen maailmansota, jossa Yhdysvallat pelasti maailman tuhoamalla kaksi tuhoisaa tyranniaa.
Yhdysvallat ei kuitenkaan ole pystynyt vastustamaan marxilaisuuteen perustuvia tuhoideologioita vaan on lähinnä toiminut niiden hautomona ja levittäjänä.
Bogreol: " Ei hänelle tullut mieleen analysoida tilanteen vakavuutta laajemmin Yhdysvaltain yhteiskunnallisen ja oikeuslaitoksen kannalta, käsitellä Trumpin asemaa ja kohtelua suhteessa muihin presidentteihin tai maan kahtiajakautuneeseen tilanteeseen tai nähdä siinä kohtuuttomuutta ja vaalien läheisyyttä. Median viha ei laannu, se taitaa vain kiihtyä.
Vastoin eurooppalaisten oletuksia amerikkalaiset eivät ole aivan typeriä. Kyllä he näkevät, että Yhdysvalloissa on kaksi eri oikeudellista standardia, toinen Republikaaneille ja toinen Demokraateilla.
Tämä koskee niin johtajia (Trump vs. Biden) että tavallisia ihmisiä (Jan6-mielenosoittajat vs. Antifa ja BLM.)
Koska yhteiskunta on jakautunut, menossa on maan"punaisen puolen" exodus "sinisistä osavaltioista.Nämä ihmiset toivovat löytävänsä "punaisista osavaltioista paremmat mahdollisuudet elää sellaista elämää kuin itse haluavat.
Tämä exodus ei kuitenkana pelasta, jos demokraatit pystyvät luomaan yksipuoluejärjestelmän kuten he Kaliforniassa ovat tehneet.
Viime presidentinvaalien jälkeen Demokraattien keskuudesta nousi puheenvuoroja, joissa haluttiin pakottaa punaisten osavaltioiden asukkaat "samaan todellisuuteen", jossa he itse elivät. Nykyisinhän ero on selkeä.
Demokraattiien pakottama yhtenäiskulttuuri on selkeä uhka. Jan6-mielenosoittajien kohtelu on näyttänyt, että koviin toimiin tavallisia ihmisiäa kohtaan löytyy valmiutta.
Yliopistojen opetusohjelmissa näkyy nykyään olevan pelkän "journalismin" asemasta "Journalism and Strategic Communications".
"Yhdysvaltojen omakuva perustuu sekä sille, että se on tarjonnut turvasataman ja mahdollisuuden menestyä niille, jotka ovat olleet valmiita tekemään sen eteen työtä. Yhdysvalloissa kristinusko oli pitkään paljon vahvemmasa asemassa ihmisten sydämissä kuin Euroopassa. Tämä ero on vuosien varrella tasaantunut. Toinen Yhdysvaltojen omakuvaan vaikuttanut tekijä on Toinen maailmansota, jossa Yhdysvallat pelasti maailman tuhoamalla kaksi tuhoisaa tyranniaa."
Varmaankin noin, mutta pohja on sittemmin tainnut pudota pois. USA oli pitkään menestyksellinen haastaja esim. nationalismille (ja sosialismille) tuolla Valtioideallaan, mutta nyt vaikuttaa hieman siltä, että tuollaisella valtio-opillisella idealismilla on myös omat rajansa, kuten kaikella muullakin tässä "perisyntisessä" maailmassa. No, hyvä yritys kuitenkin, ja ehkä jopa paras tähäksi nähdyistä.
Mielenkiintoinen (vaikkakaan ei aivan miellyttävä) tuo kysymys imperiumien tulevaisuudesta noin sinänsä. Yhdysvallat (ainakin semmoisena kuin se on suunnilleen tunnettu n. 150 wee) saattaa jo olla matkalla iltaruskoon, mene ja tiedä. Ainakaan jatkuvasti paheneva polarisaatio, kaikki median luomat harhat ym jeesustelut huomioidenkin, ei lupaa kovinkaan hyvää. Tosin, ainakin näillä näkymin seuraava mahdollisesti romahtava (tynkä)imperiumi saattaa luultavammin olla eräs nimeltämainitsemattomassa ilmansuunnassa sijaitseva suuren ja mahtavan varjokuva... Ehkä, kenties? Ja tässä toki koputan puuta ja olen varovainen muutenkin, sillä mikäli niin todella kävisi, erinäisetkin seuraamukset ulottuisivat melkoisella varmuudella myös meihin, ja kyyti olisi aika kylmää jopa siinäkin optimistisessa skenaariossa, että ns pahemmilta vältyttäisiin.
No mitä sitten EUn tulee, niin näin varovasti sanoen, en ihan usko, että sekään tulee jotain 200wee - synttäreitään juhlimaan. Alkuperäinen idea oli toki ihan hyvä, mutta käytäntö on osoittautunut joksikin hieman muuksi. Miten sitten käynee, en osaa sanoa, mutta jonkinlainen Mene Tekel lienee jo seinällä. Noin vinkkinä, että Rooman historia voi antaa jotain osviittaa, toki se kesti sen tuhannen vuotta, ja Bysantti vielä toisen mokoman siihen päälle, mutta loppuhan siitäkin aikanaan tuli. Ja jotain hieman merkillistä on siinäkin, että liki kaikki imperiumit (ehkä Kiina, tietyin varauksin), ovat olleet ja kestäneet sen noin tuhannen vuotta, mutta sitten on tullut pää vetävän käteen.
Siitä puhuen, eräs arvoitus tässä on myös Kiina, josta on jo itseasiassa tullut kaikkea sitä mitä Neuvostoliitosta olisi pitänyt tulla, ja se ei olekaan aivan vähän, se... Tosin Kiinaan pätee monissa asioissa presiis se sama kuin Venäjäänkin, se ei ole koskaan aivan niin vahva tai heikko, mitä hetkessä katsoen voisi kuvitella (ne Potemkinin kulissit). Ja Kiinan historiaan mahtuu toisaalta useitakin heikkouden ja hajaannuksen kausia, joita kai voisi romahduksiksikin kutsua. Mitenkähän sitten käy tällä kertaa? Panokset ainakin ovat historiallisen kovat, ja miten käyneekin, seuraukset ulottuvat varmuudella kaikkialle maailmaan. Sinänsä miettimisen arvoinen juttu, lieneekö maailmassa ollut koskaan niin hirviömäistä organisaatiota kuin jokin KKP:n politbyroo? (Juu, tiedetään, ne natsit, Stalin, jne, jotka lopulta olivatkin huomattavasti heikompia, miltä hetkisen aikaa näytti). Joka tapauksessa mikä tahansa voima, joka saa organisoitua viidesosan ihmiskunnasta tuollaisellakin tehokkuudella, on jo todella pelottava sellaisenaankin.
Summa summarum, voisiko käydä jopa niin, että joskus koittaa ns Imperiumien jälkeinen aika? Voihan sekin olla mahdollista, mutta sellainen on koettu (tavallaan) ennenkin, Eurooppa I MS:n jälkeen. Tosin nekään seuraamukset eivät olleet kaikissa suhteissa onnellisia, joten kannattaa olla varovainen mahdollisissa toiveissaan, sillä ne saattavat joskus myös toteutua. Mitä siitä käytännössä seuraa, ei sitten ehkä vastaakaan aivan niitä etukäteisiä kuvitelmia.
-J.Edgar-
Entäpä Visegrád-maat?
Mielestäni ne kuuluvat Länteen, ja ovat säilyttäneet eurooppalaisen kristillisperäisen arvopohjansa;
saivathan ne puolensataa vuotta pakotettua oppimiskokemusta toisenlaisesta menosta.
Qroquius Kad: "Entäpä Visegrád-maat?
Mielestäni ne kuuluvat Länteen, ja ovat säilyttäneet eurooppalaisen kristillisperäisen arvopohjansa;
saivathan ne puolensataa vuotta pakotettua oppimiskokemusta toisenlaisesta menosta."
Totta Tosin uskonnon merkitys vaihtelee maasta toiseen. Puolassa katolisen kirkon asema on vahva ja kirkko näytteli merkittävää roolia kommunismin kukistumisessa.
Uskonnollisuuden asteesta riippumatta Visegrad-maat ja Baltian maat ovat suurelta osin säästyneet monilta länsimaisilta rappioilmiöiltä.
Catilina: "Yliopistojen opetusohjelmissa näkyy nykyään olevan pelkän "journalismin" asemasta "Journalism and Strategic Communications".
Strateginen kommunikaatio on mainio eufenismi valehtelulle."En valehtele vaan käytän strategista kommunikaatiota."
J. Edgar "Summa summarum, voisiko käydä jopa niin, että joskus koittaa ns Imperiumien jälkeinen aika? Voihan sekin olla mahdollista, mutta sellainen on koettu (tavallaan) ennenkin, Eurooppa I MS:n jälkeen. Tosin nekään seuraamukset eivät olleet kaikissa suhteissa onnellisia, joten kannattaa olla varovainen mahdollisissa toiveissaan, sillä ne saattavat joskus myös toteutua. Mitä siitä käytännössä seuraa, ei sitten ehkä vastaakaan aivan niitä etukäteisiä kuvitelmia."
Hyvin sanottu. Kannattaa myös muistaa, että imperiumit eivät välttämättä romahda ulkoisen paineen takia vaan rappeutuvat sisältä pin. Roomalle kävi näin ja joidenkin mielestä Yhdysvalloille on käymässä näin. Dollarin asema valuuttana on heikentymässä jatkuvan rahan painamisen takia.
Imperiumien rappeutumisvaihe voi olla ihmisille onnelista aikaa. Rappion jälkeinen aika ei välttämättä ole.
"Imperiumien rappeutumisvaihe voi olla ihmisille onnelista aikaa. Rappion jälkeinen aika ei välttämättä ole."
Tuo taas oli puolestaan hyvin tuumattu. Kuten Miljoonasade "Marraskuu" - biisissä jo ammoin totesi, "ei täällä liekit uhkaa, täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan"... Eli ns. Maailmanloppu (mitä sillä nyt tarkoitetaankin) ei ehkä tulekaan maanjäristysten ja ukkosenjyrinän säestyksellä, jolloin tuli lankeaa taivaasta ja syntiset palavat tuhannen rovion tulessa... Vaan, jollakin ihan muulla tavoin?
Mitä nyt historiaa on tullut lueksittua, niin eräs merkille pantava seikka on siinä, että usein on käynyt niin, että juuri silloin, kun kaiken on kuviteltu olevan hyvin, myös (ainakin kyseisen olotilan) loppu on ollut jo miltei käsillä (siis useimmiten näin jälkikäteen katsoen). Esim. moni imperiumi on vaikuttanut hyvinkin vahvalta ja kukoistavalta vain hetkeä ennen kanttuvei. (Eurooppa juuri ennen I MS:a, NL -70-luvulla, jne, en jaksa alkaa luetteloida enempiä esimerkkejä, kirjastoista ja wikipediasta toki löytyy, niin tarviten, mikäli hiemankaan historian vainua on olemassa)
Tuo dollarin jatkuva inflatoituminen on toki miettimisen arvoinen juttu sekin. No, maailman öljykauppa esim. pyörii edelleen taaloissa, joten ns petrodollari pönkittää osaltaan ao valuuttaa. Nyt ei toki puhuta "rahan painamisesta", mutta tuo alati kriittinen Yenkkilän velkakatto niine loputtomine nostamisineen (tai Euvostoliiton velkabondit) on käytännössä se sama asia. Niin kauan kuin hegemonia-asema säilyy, tuota voidaan kai jatkaa, mutta on syytä muistaa, että myös inflaatio oli yksi jo Roomaakin nakertaneista jutuista silloin aikanaan. Toki monen muun ohessa. Ja eroosioprosesseilla on taipumusta kumuloitua ajan mittaan.
-J.Edgar-
Rooman tuho kesti Gibbonin mukaan n. 1200 vuotta, mutta hän lopettaakiin vuoteen 1453. Yleensä olemme tottuneet vuoteen 476, jolloin viimeinen symbolinen keisari pantiin viralta. Häntä ei viitsitty edes tappaa, ja tuskin kukaan mitään merkittävää elämässään edes huomasi tapahtuneenkaan.
Tuolloin Reinin jäätyminen oli 70 vuoden pässä, eli meille Lapin sota oli juuri loppunut. Uusi normaali oli kerännyt voimia ja normaalisuutta jo 200 luvulta lähtien, eli meille isovihasta.
J. Edgarin mainitsemalle eroosioprosessille saattaa antaa vauhtia nämä Brics-ilmiöt - petrodollarista luopumiset ja muut - joista ylen seuraaja ei välttämättä tiedä mitään. Muistetaan kuitenkin yleispätevä vinkki: Follow the money.
Unkarista ohimennen: siellä muistetaan yhä että Trianonin sopimus (1919) joka kutisti maan kääpiöksi oli ratkaisevasti USA:n hurskastelevan presidentin aikaansannos. Toki myös silloisen "Lännen" yleisemminkin. Romanialaisilla ja slovakeilla on toinen mielipide eli joka historiaan tarttuu se historiaan hukkuu...
-jussi n
Lähetä kommentti