9/11-ajatuksia viimeisen kerran

 

Kun Yhdysvallat vetäytyi äskettäin Afganistanista kaoottisissa merkeissä, ymmärsin, että Yhdysvallat oli ollut maassa 20 vuotta. Kun Yhdysvaltojen joukot vetäytyivät, maan hallinto romahti pikavauhtia ja Taliban otti vallan.

Kun kirjoitin blogin ensimmäisen kirjoituksen vuonna 2006, käsitin jo sen verran, että Yhdysvaltojen demokratiaprojektit islamilaisessa maailmassa olivat epäonnistumassa eikä niillä alun perinkään ollut onnistumisen edellytyksiä. Afganistanissa pitkään oleskelleet amerikkalaiset tiesivät, että koko homma kaatuu heti, kun amerikkalaiset vetäytyvät.

Ennen kuin lähden ruotimaan Yhdysvaltojen nykyisen presidentin epäonnistumisia, on syytä kerrata konfliktin historiaa. Keskuudessamme on jo paljon ihmisiä, jotka eivät olleet vielä syntyneet, kun terroristit iskivät Yhdysvaltoihin 11.9.2001.

Kyseessä ei tuolloin ollut mikä tahansa hyökkäys vaan tuhoisin isku Yhdysvaltojen alueelle sitten Pearl Harborin. Vuonna 2001 Yhdysvallat oli vielä kiistattomasti maailman ainoa supervalta. Kaikki olivat tuolloin varmoja, että Yhdysvallat tulee iskemään niitä vastaan, jotka olivat iskun takana tai suojelivat näitä.

Afganistan oli valtio, jonka alueella Osama bin Ladenin johtama Al Qaeda -terroristijärjestö oli majaillut ja harjoitellut. Afganistania tuolloin hallinnut Taliban-järjestö salli Al Qaedan oleskella alueellaan.

Kun Yhdysvallat aloitti sotatoimet, useimmat pitivät niitä oikeutettuina, koska Yhdysvaltoihin hyökännyt terroristijärjestö Al Qaeda toimi Afganistanista käsin. Ennen sotatoimien aloittamista Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush vaati Taliban-järjestöä luovuttamaan Osama bin Ladenin Yhdysvaltoihin. Taliban-järjestö kieltäytyi tästä, minkä jälkeen Yhdysvallat aloitti sotatoimet 7.10.2001 nimellä operaatio ”Kestävä vapaus” (Enduring Freedom). Tämä operaatio kesti nimellisesti joulukuun loppuun vuonna 2014, jolloin tuolloinen presidentti Barack Obama julisti sen päättyneeksi. Operaation päättyminen ei kuitenkaan tarkoittanut sotatoimien loppumista tai amerikkalaisten poistumista Afganistanista.

Yhdysvaltojen tavoitteena oli tuhota Al Qaedan tukikohdat ja saada kiinni 9/11-terrori-iskuista vastanneet henkilöt, erityisesti Osama bin Laden. Tämän kiinniottamisessa kuitenkin epäonnistuttiin ja Osama bin Laden pääsi pakenemaan, kun amerikkalaiset etsivät häntä Tora Borasta. Osama bin Laden löydettiin vasta toukokuussa 2011 Pakistanin Abbottabadista. Siellä Yhdysvaltojen armeijan iskujoukko tunkeutui Bin Ladenin asuintaloon ja surmasi terroristijohtajan.

”Nation building”

Kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, kovin moni tuskin uskoi, että amerikkalaiset sotilaat oleskelisivat maassa vielä 20 vuotta myöhemmin. Näin kuitenkin kävi ja moni varmasti kysyy miksi.

Yksi syy on tietysti Taliban-hallinnon kaatuminen amerikkalaisten hyökkäyksen sivutuotteena. Jokin muu hallinto piti saada tilalle. Vuonna 2004 Afganistanissa järjestettiin presidentinvaali, jonka seurauksena miehestä nimeltä Hamid Karzai tuli Afganistanin presidentti. Demokratia ei kuitenkaan juurtunut etnisesti epäyhtenäiseen ja takapajuiseen heimoyhteiskuntaan, joka on käytännössä ollut jatkuvasti sodassa 1980-luvulta lähtien.

Yksi selitys on ajan henki 2000-luvun alussa. Tuolloin monet uskoivat, että vapaan maailman ei tulisi odotella diktatoristen hallintojen suostumusta uudistuksiin. Yhdysvalloissa poliittisen oikeiston valtavirtaa olivat ns. uuskonservatiivit, jotka kannattivat interventionistista ulkopolitiikkaa. Afganistania seurasi pian Irak ja sielläkin Yhdysvallat korvasivat Saddam Husseinin diktatorisen hallinnon demokratialla. Kuten blogini ensimmäisessä kirjoituksessa kerroin, demokratia ei välttämättä kasva hedelmättömässä maaperässä. Irak ja Afganistan ovat osoittaneet tämän käsityksen oikeaksi.

Toisen maailmansodan häviäjävaltioista Saksa ja Japani muuttuivat sodan jälkeen demokratioiksi ja niistä tuli merkittäviä talousmahteja. Yhdysvalloissa ajateltiin, että Irakista ja Afganistanista tulisi samalla tavalla demokratioita. Silloin ei ymmärretty, että Japani ja Saksa olivat kehittyneitä yhteiskuntia, joiden ei olisi vaikea omaksua demokraattista hallintojärjestelmää. Afganistan ja Irak taas ovat heimoyhteiskuntia, joista puuttuu lähes täysin sitoutuminen omaan valtioon. Hallinnon nopea romahdus amerikkalaisten vetäytymisen jälkeen kertoo tästä.

20 vuotta ei siis riittänyt tekemään Afganistanista demokratiaa. Ehkä 200 vuotta olisi riittänyt, ehkä ei. Yhdysvaltojen Afganistanin seikkailu kesti pitempään kuin Vietnamin sota ja viisi kertaa pitempään kuin toinen maailmansota.

Spectator.org -sivustolla on käsitelty Yhdysvaltojen ”nation-building” -harjoitusta ja Afganistanin sotilasoperaation pitkää kestoa. Sivusto siteeraa Henry Kissingeriä, jonka mukaan Afganistanin hajanaisuus, maan eri alueiden maantieteellinen eristyneisyys ja heimoyhteiskunta olivat merkittäviä esteitä Yhdysvaltojen tavoitteiden toteutumiselle.

Kissingerin mukaan vikaa oli myös amerikkalaisissa itsessään. Sotilaalliset tavoitteet olivat liian ehdottomia ja vaikeasti saavutettavissa. Poliittiset tavoitteet taas olivat liian abstrakteja ja vaikeasti tavoitettavissa. Molempia yhdistää toisiinsa epäonnistuminen. Yhdysvallat on joutunut konflikteihin, joilla ei ole määritettyä päätepistettä. Maan sisäiset poliittiset kiistat ovat lisäksi vieneet konfliktilta yhteisesti hyväksytyn tarkoituksen.

Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden lopetti Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon Afganistanissa. Toteutus oli amatöörimäinen ja häpeäksi niin presidentille kuin sotavoimien johdolle. Jopa amerikkalaisten demokraateille uskollinen valtamedia uskalsi arvostella Bidenin toimintaa. Osa valtamediasta taas on yrittänyt saada Bidenin johdolla toteutetun operaation näyttämään ennennäkemättömän sankarilliselta.

Todellisuudessa Biden ja Yhdysvaltojen sotavoimat hoitivat vetäytymisen amatöörimäisesti, mikä johti ihmishenkien menetykseen. Amatöörimäisyydessään Biden eroaa kolmesta edeltäjästään, joista yksikään tuskin olisi vastaavaan syyllistynyt. Bidenin hallinnon toiminta ansaitsee kuitenkin oman blogikirjoituksensa.