Sosiaalinen media vaalivaikuttajana

Yhdysvalloissa sosiaalisen median jättejä kuten Twitteriä tai Facebookia ei käsitellä juridisesti julkaisijoina vaan alustoina, joille käyttäjät tuottavat sisällön mutta itse alusta pysyy puolueettomana. Käytännössä sosiaalisen median alustat ovat samanlaisia neutraaleja palveluita kuin puhelinyhteys. Puhelinoperaattori ei puutu puheluiden sisältöön. Valitettavasti sosiaalisen median jätit eivät toimi yhtä neutraalisti kuin puhelinoperaattori vaan puuttuvat keskusteluun sensuroimalla viestejä, estämällä käyttäjiltä palvelun käytön tai omalla ”faktantarkistuksellaan”.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on koko kautensa ajan ollut ahkera Twitterin käyttäjä. Äskettäin Twitter lisäsi Trumpin twiittiin ”faktantarkistuksen”. Tarkistuksen tuloksen perusteella Trumpin väitteet postiäänestyksen yhteydestä vaalivilppiin olivat perusteettomia. Faktantarkistuksessa siteerattiin tunnettujen liberaalimedian edustajien CNN:n ja Washington Postin artikkeleita.

Luonnollisesti Trump reagoi kärkkäästi Twitterin toimintaan, joka oli käsittämätöntä ja jopa perusteetonta. Twitter ”faktantarkistuksineen” käytännössä polttomerkitsi presidentin ja leimasi hänet valehtelijaksi.

Trump oli twiiteissään huolissaan postiäänestämisestä ja siihen liittyvistä vaalivilpin mahdollisuuksista. Onko tämä huoli perusteltua? Pari päivää sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan länsivirginialainen postinkantaja oli joutunut syytteeseen vaalipetoksesta. Syytteen mukaan Pendletonin piirikunnan postinkantaja oli käsin muuttanut kahdeksaa vaalilippua. On selvää, että postiäänestämiseen liittyy vaalivilpin riski ja toteutuneesta vaalivilpistä on näyttöäkin.

Eikä huoli postiäänestykseen liittyvän vaalivilpin riskistä ole Trumpin yksinoikeus. New York Times kirjoitti jo vuonna 2012 postiäänestyksen liittyvästä virheen ja petoksen mahdollisuudesta.

Myös iltapäivälehti New York Post kirjoitti ennen Kongressin välivaaleja vaalivilpistä ja esitti joukon tapauksia äänestämiseen liittyvistä epäselvyyksistä. Yleisiä ongelmia olivat esimerkiksi  vaaliluetteloissa olevat kuolleet ihmiset. Lisäksi Virginian osavaltiossa vaaliluetteloissa oli vailla kansalaisuutta olevia henkilöitä. 

                   

Demokraatit ovat perinteisesti vähätelleet vaalivilppiä ja sen mahdollisuutta. Twitterin johtoportaan jäsenet ovat tyypillisiä Piilaakson vasemmistolaisia, jotka äänestävät ja tukevat taloudellisesti lähes yksinomaan Demokraatteja. Twitterin ”sivuston eheydestä” vastaava johtaja Yoel Roth, joka vastaa sivuston sääntöjen soveltamisesta ja kehittämistä, jäi kiinni poliittisesti latautuneista twiiteistä, joissa hän esimerkiksi kutsui Trumpin hallintoa ”todellisiksi natseiksi Valkoisessa talossa”.

Trumpin huolta vaalivilpistä voi pitää perusteltuna. Toisaalta sitä voi myös pitää liioiteltuna. Tämä on mielipidekysymys eikä mikään ”faktantarkistuksen” paikka.

Faktantarkistus journalismin sairauden oireena

Kun valtamediajournalismi on rappeutunut siten, että toimittajan mielipide asiasta on tullut tärkeämmäksi kuin uutisen varsinainen tietosisältö, on syntynyt faktantarkistajien ammattikunta. Nämä tyypillisesti tarkistavat lähinnä poliittisen kentän oikean laidan edustajien mielipiteitä, muttä jättävät vasemmistolaiset mielipiteet rauhaan.

Faktantarkistukseen saattaa törmätä nykyisin myös hakukoneissa joidenkin artikkeleiden kohdalla. Faktantarkistukseen liittyy tietysti se ongelma, että tarvitaan myös faktantarkistajien tarkastajia, jotta varmistetaan tarkistuksen oikeellisuus. Tässä artikkelissa kerrotaan, että presidentti Trumpin puheet ovat faktantarkistajien erityissyynissä. Trump oli puheeessaan sanonut, että huumeisiin kuolee Yhdysvalloissa enemmän ihmisiä kuin Vietnamin sodassa. CNN:n ”lahjomaton” faktantarkistus totesi, että Trump puhui pötyä. Kun Vietnamin sodassa kuolleiden määrän jakaa koko sodan kymmenen vuotta kestäneelle ajalle, vuosittaiset kuolemat olivat viisi prosenttia vuosittaisesta huumeisiin kuolleiden määrästä. Donald Trump onkin liberaalin valtamedian faktantarkistuksen ykköskohde. Yritin etsiä faktantarkistuksia Barack Obaman sanomisista. En löytänyt niitä vaan ensimmäisenä tuli sivusto, jossa ”tarkistetaan faktat” Trumpin Obamaa koskevista lausunnoista. 

Faktantarkistajatkin ovat toki erehtyväistä väkeä, mutta koko ilmiöön liittyy muutama perusongelma. Jotta faktantarkistus olisi uskottavaa, sen pitäisi koskea kaikkia tasapuolisesti. Käytännössä Yhdysvalloissa vain muut kuin demokraattipoliitikot voivat joutua faktantarkistajan kohteeksi. Kyse on siis samasta puolueellisuudesta kuin normaalissa valtamedian uutisoinnissa ja mielipidejournalismissa. Sillä on myös merkitystä, mitä faktaa tutkitaan ja mikä jätetään tutkimatta.

Toiseksi faktantarkistuksessa pyritään ”paaluttamaan” virallinen totuus johonkin kohtaan ja esittämään, että kaikki siitä poikkeavat tiedot ovat valetta tai ainakin vähemmän totta.

Faktantarkistajilla on myös oma luokittelusysteeminsä, josta on kerrottu tässä artikkelissa. Politifactin kaltaiset faktantarkistajat luokittelevat lausunnot viisiportaisella asteikolla (tosi, enimmäkseen tosi, puoliksi tosi, enimmäkseen epätosi, epätosi). Tällainen yksiulotteinen lähestymistapa ei ota huomioon inhimillisen kommunikaation moninaisuutta ja erityisesti sitä, että parhaiten läpimenevät valheet ovat usein ”enimmäkseen totta”. Kaikkein räikeimmät valheet taas eivät mene läpi, koska niitä on käytännössä mahdotonta uskoa.

Suomessa faktantarkistus on vasta lapsenkengissä. Ylellä ainakin oli palkkalistoillaan faktantarkistajana äärivasemmistolainen Johanna Vehkoo. Tätä ennen oli kuitenkin perustettu Vuoden journalistiseksi teoksi aikanaan valittu ”Faktabaari”. Sivusto on edelleen olemassa, mutta sitä ei taida kovin moni seurata.

Kaikkiaan faktantarkistus on tavalliselle sukankuluttajalle jota kuinkin turha ”palvelu” ja kertoo valtamedian edustajien pakkomielteestä taistella todellisia ja kuviteltuja valeuutisia vastaan aikana, jolloin valtamedian ideologinen vasemmistolaisuus on suurempaa kuin koskaan.

Kotimaiset professorit sensuurin asialla

Veronmaksajan rahoittama agendamedia Yle siteerasi Tampereen yliopiston Puheviestinnän professori Pekka Isotalusta ja kertoi, kuinka Twitterin kauan odotettu päätös puuttua väärän tiedon levittämiseen voi edistää demokratiaa ja julkista keskustelua.

Oma faktantarkistukseni antaa Ylen uutisen otsikolle arvosanan ”täyttä potaskaa”. Mikään lauseessa ei pidä paikkansa vaan asiat ovat täysin toisin päin kuin juttu esittää. Myös seuraava lause on täysin epätosi:

”Sosiaalisen median yritykset eivät ole aiemmin juurikaan puuttuneet niiden alustoilla julkaistavaan sisältöön.”

Jutun kirjoittaja on joko typerä tai valehtelee tietoisesti. Todellisuudessa sosiaalisen median alustat ovat jo pitkään sensuroineet konservatiivisia kirjoittajia, poistaneet heidän kirjoitusoikeuksiaan ja tilejään. Twitter harrastaa kaikkein alhaisinta sensuurin muotoa eli varjobännäystä (shadow banning). Siinä kirjoittajan twiitit lakkaavat näkymästä ilman, että kirjoittaja itse tietää siitä.

Twitter vain tällä kertaa teki kömpelön ”faktantarkistustemppunsa” alustan tunnetuimmalle ja seuratuimmalle käyttäjälle. Samalla Twitter lakkasi olemasta alusta ja muuttui julkaisijaksi. Yhdysvalloissa julkaisijan status tarkoittaa, että julkaisija vastaa kaikesta tuotetusta sisällöstä. Samalla Twitter osallistui omalla panoksellaan Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaan. Jos Twitter olisi julkaisija, tämä olisi täysin ok. Jos taas se haluaa pysyä alustana, sen kannattaisi olla puuttumatta käyttäjien kirjoituksiin.

Pekka Isotalus sanoo:

” Pitkään on odotettu, että suuret teknologiayritykset alkaisivat kiinnittää enemmän huomiota niiden alustoilla levitettävään disinformaatioon. Tämä on mielestäni hyvää kehitystä ja toivon, että muutkin yritykset menisivät tähän suuntaan.”

Minusta Pekka Isotaluksen kannattaisi deletoida tilinsä ja poistua internetistä, jos ymmärrys on tuolla tasolla.

Toisaalta Isotalus edustaa yliopistoa, jonka ylle lankeaa marxismi-leninismin synkeä varjo menneiden vuosikymmenten professorien ansiosta. Marxismi-leninismissä puolue määritti totuuden. Ehkä siksi hänellä on niin selkeä näkemys siitä, miten asioiden pitäisi olla. Nykytilasta hänellä on tämä näkemys:

” Aika paljon on puhuttu siitä, kuinka keskustelun sävy on mennyt ikäväksi. Osa ihmisistä on sen takia kyllästynyt käymään keskustelua sosiaalisessa mediassa.”

Suosittelen edelleen tilin deletoimista. Joskus sokea kanakin löytää jyvän:

” Disinformaation määritteleminen ei aina ole yksiselitteistä. Isotaluksen mukaan on hankala kysymys, kuka saa päättää, millä perusteilla viesti on disinformaatiota.”

Ihanko itse Isotalus keksi tuon? Mitä jos annettaisiin käyttäjien keskustella vapaasti ja huolehtia itse siitä, kenen viestejä lukevat ja kenen eivät. Twitter itse asiassa tarjoaa tähän ihan kelvolliset välineet.

Onnistunut ja perusteltu puuttuminen disinformaatioon voi kuitenkin edistää julkista keskustelua Isotaluksen mukaan.

” Sitten voidaan keskittyä asiakysymyksiin eikä tarvitse käyttää aikaa siihen, että torjutaan väärää tietoa.”

Isotalus siis haluaa, että hänelle epämieluisat viestit sensuroitaisiin, jotta hän voisi keskustelussaan ”keskittyä asiakysymyksiin.”

Veronmaksajan rahoittaman agendamedia Ylen pakkomielle disinformaation torjuntaan ja vastuullisen median ylistämiseen sai minut lopettaan Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien seuraamisen kokonaan. Läpinäkyvän valheellinen rummutus ”vastuullisen median” puolesta sai minut voimaan pahoin.

”Vastuullinen media” on kuoleva toimiala. Tosin ruumista yritetään väkisin tekohengittää veroilla, tukiaisilla ja vaihtoehtomedian vainoamisella. Samalla ”vastuullinen media” luonnollisesti teeskentelee olevansa sananvapauden puolella, vaikka se oikeasti haluaa säilyttää asemansa ja torjua kilpailun.

Mitä tulee sosiaaliseen mediaan, Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on sitä mieltä, että Facebookin ja muiden sosiaalisen median alustojen ei pitäisi osallistua totuuden määrittämiseen. Hänen mukaansa poliittista puheta seurataan ja valvotaan eniten suuressa osassa mediaa. Tämä myös jatkuu tulevaisuudessa. Vaikka Facebook on yksi pahimmista sensuroijista ja tilien poistajista, Zuckerberg puhuu asiaa.

Obamagate - osa 2

Kun istuva presidentti salakuuntelee kilpailevan puolueen vaalikampanjaa, kyse ei voi olla muusta kuin vallan väärinkäytöstä ja aikamme suurimmasta poliittisesta skandaalista. Crossfire Hurricane oli perusteeton tutkinta, jonka osallistujat luultavasti joutuvat vastaamaan teoistaan oikeudessa.

Kyseinen tutkinta kuitenkin jatkui presidentinvaalin yli ja muuttui myöhemmin erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnaksi. Obaman hallinto lakkasi olemasta Trumpin virkaanastujaispäivänä, mutta tämä ei tarkoittanut paluuta normaaliin vaan tutkinta jatkui ja operaatio Crossfire Hurricane muuntui vallankaappausyritykseksi, jonka tavoitteena oli nollata vuoden 2016 presidentinvaalin tulos ja syrjäyttää vaaleilla valittu presidentti.

Tässä ns. ”syvän valtion” (Deep State) vallankaappausyrityksessä keskeistä roolia näyttelivät Obaman hallintoon jättämät virkamiehet ja sieltä poistuneet John Brennanin kaltaiset henkilöt, jotka virkauransa jälkeen siirtyivät valtamedian asiantuntijoiksi.

Vaikka yritykset syrjäyttää presidentti Donald Trump lopulta epäonnistuivat, koska mitään perusteita ei ollut, yli kaksi vuotta kestänyt Venäjä-tutkinta heikensi Trumpin hallintoa ja vaikeutti tämän yrityksiä toteuttaa äänestäjille lupaamiaan asioita. Lisäksi on todennäköistä, että Venäjä-tutkinta vaikutti vuoden 2018 kongressin välivaalien tulokseen. Niissä Demokraatit saivat enemmistön Edustajainhuoneessa, mikä mahdollisti myöhemmin viraltapanomenettelyn käynnistämisen.

Vallankaappausyritys ei olisi ollut mahdollinen, mikäli amerikkalainen valtamedia olisi tehnyt työnsä ja kertonut totuuden. Sen sijaan media piti yllä Venäjä-huijausta ja lietsoi epäluuloja presidenttiä kohtaan väittämällä tämän vehkeilevän Venäjän kanssa. Christopher Steelen disinformaatiota sisältävä kansio oli valtamedian mielestä ”enimmäkseen totta” (mostly true). Miljoonat amerikkalaiset seurasivat televisiosta uutisia ja luultavasti uskoivat oikeasti, että presidentti oli Venäjän sätkynukke.

Vallankaappausyrityksessä kokeiltiin kaikkia mahdollisia keinoja päästä eroon presidentistä. Muellerin tutkinnan lisäksi vt. oikeusministeri Rod Rosenstein keskusteli FBI:n vt. pääjohtaja Andrew McCaben kanssa mahdollisuudesta käyttää perustuslain 25. lisäystä Trumpin viraltapanoon. Myöhemmin Trumpin kaudella demokraattienemmistöinen  Edustajainhuone käynnisti viraltapanomenettelyn, kun presidentin väitettiin painostaneen Ukrainan presidenttiä käynnistämään tutkinnan Demokraattien presidenttiehdokas Joe Bidenin pojan liiketoimia kohtaan.

Tiedustelun käyttö poliittisiin tarkoituksiin

Crossfire Hurricane -operaatiossa oli kyse poliittisten vastustajien vakoilusta, jossa verukkeena käytettiin Venäjän sekaantumista Yhdysvaltojen presidentinvaaliin. Obaman kaudella tiedustelutietojen käyttö poliittisten vastustajien vakoiluun ja mustamaalaukseen muuttui normaalikäytännöksi. Lisäksi hänen kaudellaan tiedustelutietoon käsiksi pääsevien henkilöiden määrää lisättiin.

Tiedustelutiedon käyttö on perinteisesti rajattu kansalliseen turvallisuuteen liittyviin asioihin. Obaman presidenttikaudella kuri pääsi lipsumaan, ja tiedustelutietoa käytettiin poliittisten vastustajien ja jopa journalistien seurantaan.

Tämän uutisen mukaan oikeusministeriö vakoili uutistoimisto AP:ta (Associated Press). Uutistoimiston tarkoituksena oli selvittää, kuka hallinnon edustaja vuosi tiedon Jemenissä estetystä terrori-iskusta, josta AP kertoi toukokuussa 2012.

Vuonna 2010 Obaman hallinto vakoili Fox Newsin toimittaja James Rosenia keräämällä hänen puhelutietonsa ja seuraamalla hänen liikkeitään Ulkoministeriöön ja takaisin. Lisäksi FBI otti haltuunsa hänen viestejä hänen henkilökohtaisesta sähköpostistaan.

Obaman hallinto myös vakoili ystävällismielisten ulkomaiden johtajia. Tunnetuin tapaus lienee Saksan liittokansleri Angela Merkelin puhelimen salakuuntelu, joka paljastui syksyllä 2013. Myös Israelin pääministeri Binyamin Netanyahu joutui tiedustelun kohteeksi, kun Obama oli tekemässä ydinsopimusta Iranin kanssa.

Myös kongressiedustajat joutuivat tiedustelun kohteeksi. Demokraattien kongressiedustaja Ohiosta Dennis Kucinich vastusti vuonna 2011 sotatoimia Libyaa vastaan ja yritti välittää neuvotteluja Yhdysvaltojen ja Qaddafin hallinnon kanssa. Tässä tarkoituksessa hän otti yhteyttä Qaddafin poikaan Saif al-Islam Qaddafiin. Neljä vuotta myöhemmin hän huomasi, että hänen puhelunsa oli vuodettu Washington Times -lehteen.

Näiden esimerkkien tarkoituksena on osoittaa, että tiedustelutietojen käyttö poliittisien tarkoitusperien edistämiseen oli Obaman hallinnossa muodostunut rutiiniksi. Näitä samoja keinoja käytettiin, kun Trumpin hallinto astui valtaan. Hallinnossa edelleen työskentelevät Obaman hallinnon virkamiehet vuosivat salaista tietoa tiedotusvälineille. Myös entisillä huippuvirkamiehillä on oikeus katsella tiedustelutietoa. Esimerkiksi CIA:n entisellä johtajalla John Brennanilla oli riittävä turvaluokitus tiedustelutiedon käyttöön. CIA-uransa jälkeen Brennan siirtyi tiedustelun ja kansallisen turvallisuuden asiantuntijaksi NBC-televisioyhtiöön. Elokuussa 2018 presidentti Trump ilmoitti kumoavansa Brennanin turvaluokituksen tämän ”epätavallisen käytöksen” takia.

NSA:n tiedusteluraporteissa Yhdysvaltojen kansalaisten nimet on normaalisti peitetty, koska kansalaisten perusoikeuksia halutaan näin suojella. Peitetiedon avaamisesta jää aina jälki. Äskettäin Yhdysvaloissa tuli julkisuuteen lista Obaman hallinnon henkilöistä, jotka olivat avanneet peitetiedon kenraali Michael Flynniin liittyvistä viesteistä. Presidentinvaallin ja Trumpin virkaanastumisen välillä Obaman hallinnon edustajat tekivät 53 peitetiedon avaamispyyntöä, jotka liittyivät kenraali Michael Flynniin.

Viestin, josta peitetieto on avattu, vuotaminen mediaan on rikos. Michael Flynnin keskustelu Venäjän suurlähettiläs Sergei Kisljakin kanssa vuodettiin Washington Postille.

 Steelen kansio julkistetaan

Christopher Steele oli toiminut FBI:n luottamuksellisena lähteenä, mutta FBI oli katkaissut tämän suhteen, koska Steele keskusteli asioista tiedotusvälineiden kanssa. Tammikuussa 2017 Steele kauppasi kansiotaan tiedotusvälineille. Tarkoituksena oli, että kansion tiedot julkaistaan ja tietojen uskottavuuden kannalta olisi parempi, jos julkaisun takana olisi Republikaanien edustaja.

Lopulta välikädeksi valikoitui nyt jo edesmenneen Arizonan senaattori John McCainin henkilökuntaan kuuluva Martin J. Kramer.

Steelen kansion tilaajana toimi Hillary Clintonin kampanja ja sen sisältö koostui Clintonin poliittista vastustajaa koskevasta salaisesta tiedosta (opposition research). Steele oli kerännyt tiedon omista lähteistään. Steele ja hänen Orbis-firmansa toimivat Fusion GPS -yhtiön alihankkijana.

Mutta halusiko Steele julkaista kansionsa? Tästä on ristiriitaista tietoa. Steele pyysi Krameria keskustelemaan verkkosivusto Buzzfeedin edustajan kanssa. Toisen tiedon mukaan Steele pyysi Krameria käsittelemään kansiota luottamuksellisena dokumenttina, mutta Kramer petti Steelen luottamuksen.

Senaattori McCain toimitti myös viisi Steelen lisäraporttia FBI:n johtaja James Comeylle eli toimit Steelen yhteyshenkilönä FBI:n suuntaan. Tuossa vaiheessa Steelen asema FBI:n luottamuksellisena lähteenä oli jo loppunut.

Buzzfeed lopulta julkaisi Steelen kansion kokonaisuudessaan 10.1.2017. Tämä oli yksi käynnistävä tekijä mediasirkuksessa, jossa istuvan presidentin Venäjä-yhteyksillä spekuloitiin ja niistä esitettiin mitä mielikuvituksellisempia teorioita.

Michael Flynn poistetaan pelistä

Donald Trump nimesi Michael Flynnin turvallisuusneuvonantajakseen melko pian vaalien jälkeen.  Artikkelissa mainitaan, että Flynnin valinta on soittanut hälytyskelloja Washingtonissa, koska hän oli vieraillut Moskovassa Putinin televisiokanava RT:n gaalaillallisella.

RT ei kuitenkaan ollut syy Flynnin poistumiselle Trumpin tiimistä vaan nimellisesti se, että hän oli jättänyt kertomatta varapresidentti Mike Pencelle asioita keskustelustaan Venäjän suurlähettiläs Kisljakin kanssa.

Tammikuun 24. päivä FBI:n pääjohtaja James Comey lähetti Peter Strzokin ja toisen agentin keskustelemaan Flynnin kanssa. Comey sivuutti normaalin Valkoisen talon protokollan eikä järjestänyt asiaa Valkoisen talon kanssa. Flynn keskusteli agenttien kanssa eikä tuossa vaiheessa tiennyt, että häntä epäillään mistään rikoksesta. Comeylla ei ollut tutkinnallista perustetta keskustella Flynnin kanssa. Agentit myös kertoivat Flynnille, että tämä ei tarvitse lakimiestä.

Strzok kertoi myöhemmin, että Flynn oli rento ja hyväntuulinen eikä ollut varuillaan. FBI:n agentit olivat kiinnostuneita Flynnin keskustelusta Kisljakin kanssa. Myöhemmin agentit totesivat, että Flynn ei vaikuttanut valehtelevan heille.

Äskettäin julkaistujen asiakirjojen mukaan Flynnin tutkinta ja myöhemmät syytteet olivat järjestetty juttu alusta alkaen. Tavoitteena oli saada Flynnille potkut tai vaihtoehtoisesti myöntämään, että hän oli rikkonut Logan Actia.

Erikoissyyttäjä Robert Mueller syytti loppuvuodesta 2017 Flynniä väärien tietojen antamisesta FBI:lle juuri tuon Valkoisen talon haastattelun perusteella. Mueller myös painosti Flynniä uhkaamalla syyttää tämän poikaa. Flynn menetti oikeuskuluihin käytännössä kaiken omaisuutensa ja lopulta tunnusti syyllisyytensä. Uusien todisteiden pohjalta Flynn on perunut tunnustuksensa, mutta tämän käsittely on edelleen kesken.

Comey saa potkut

Virkaanastujaispäivänään uusi presidentti Donald Trump ei tiennyt, että hänen vaalikampanjansa on FBI:n vastavakoilututkinnan kohteena. Huhuja tutkinnasta liikkui alkuvuodesta 2017 mutta vasta maaliskuussa Comey kertoi asian Edustajainhuoneen tiedustelukomitealle.

”Oikeusministeriö on antanut minulle luvan vahvistaa, että FBI osana vastavakoilututkintaa selvittää Venäjän valtion yrityksiä vaikuttaa vuoden 2016 presidentinvaaleihin."

”Tutkinnassa selvitetään kaikki mahdolliset yhteydet Trumpin kampanjassa mukana olevien henkilöiden ja Venäjän valtion välillä, ja se oliko kampanjan ja Venäjän toimien välillä koordinointia.”

Tuossa vaiheessa ei vielä tiedetty, että vastavakoilututkinta perustui tekaistuihin perusteisiin ja sen merkittävin ”todiste” oli Steelen disinformaatiokansio. Tutkinnassa ei oltu löydetty mitään todisteita siitä, että Trumpin kampanja olisi koordinoinut toimintaansa Venäjän valtion kanssa. Toisaalta itse tutkinnan olemassaolo oli tuolloin iso asia.

9. toukokuuta 2017 Trump lähetti Comeylle erottamiskirjeen, jossa hän kertoi toimivansa oikeusministeri Jeff Sessionsin ja apulaisoikeusministeri Rod Rosensteinin suosituksesta. Mediassa spekuloitiin paljon, olivatko Comeyn potkut oikeuden estämistä vai eivät. Sitä ne eivät olleet, koska Yhdysvalloissa presidentillä on laajat oikeudet lopettaa kenen tahansa toimeenpanovallan edustajan virkasuhde melkein millä tahansa perusteella. FBI:n tutkinta ei lopu, jos organisaation johtaja saa potkut.

Comeyn potkujen jälkeen vaatimukset erikoissyyttäjän nimeämisestä lisääntyivät. Comey itse myötävaikutti niihin vuodattamalla FBI-aikanaan tekemiään muistioita medialle ystävänsä Daniel Richmanin kautta. Tähän Comeylla ei luonnollisesti ollut mitään oikeutta, koska vuodatetut muistiot olivat työmuistioita ja kuuluivat näin valtiolle. Comey ei olisi saanut ottaa niistä kopioita itselleen. Muistioissaan Comey mm. mainitsee, että Trump olisi pyytänyt häntä lopettamaan Trumpin entisen turvallisuusneuvonantaja Michael Flynnin tutkinnan.

Muellerin tutkinta

Presidentiksi valittu Trump ilmoitti  marraskuun 18. päivä 2016, että oikeusministerin salkku annettaisiin senaattori Jeff Sessionsille. Tämä kuitenkin petti Trumpin maaliskuussa 2017 jääväämällä itsensä Venäjä-tutkintaan liittyvistä asioista. Perusteluna Sessions käytti sitä, että hän oli tavannut Venäjän suurlähettiläs Kisljakin vaalikampanjan aikana. Sessions olisi voinut valita toisinkin.

Sessionsin jäävääminen aiheutti sen, että Venäjä-tutkintaan liittyvät asiat jäivät Rod Rosensteinin vastuulle. Rosenstein oli itse ollut osallisena antamassa potkuja James Comeylle. Deep State -kirjan kirjoittaja James B. Stewartin mukaan Rosenstein oli järkyttynyt Comeyn potkuista ja vaikutti hermostuneelta.

Hän keskusteli Comeyn tilalle FBI:n johtajaksi tulleen Andrew McCaben kanssa ja kertoi haluavansa nauhoittaa presidentin kanssa käymänsä keskustelut. Lisäksi hän halusi käyttää perustuslain 25. lisäystä presidentin syrjäyttämiseen. Rosensteinin mukaan ainakin kaksi hallituksen jäsentä tukisi häntä eli hänen esimiehensä Sessions ja entinen Valkoisen talon kansliapäällikkö John Kelly.

Perustuslain 25. lisäys on tarkoitettu presidentin korvaamiseen varapresidentillä tilanteessa, jossa presidentti on kyvytön hoitamaan tehtäviään esimerkiksi sairauden tai salamurhayrityksen takia. On varsin epätodennäköistä, että Rosenstein olisi onnistunut vakuuttamaan riittävän monta hallituksen jäsentä, jotta presidentin viraltapano olisi toteutunut.

Demokraattien kongressiedustajilta tuleva paine ja Comeyn muistiot aiheuttivat sen, että Rod Rosenstein nimesi Robert Muellerin erikoissyyttäjäksi toukokuussa 2017. Koska mitään varsinaista rikosta ei ollut tapahtunut, Rosenstein määritteli erikoissyyttäjän toimenkuvan väljästi.

Rosensteinin ratkaisu nimittää erikoissyyttäjä sai raporttien mukaan presidentti Donald Trumpin raivostumaan. Trump ihmetteli tapahtunutta ja syytti siitä itsensä jäävännyttä oikeusministeri Jeff Sessionsia.

Watergate-journalisti Bob Woodwardin mukaan Trumpin päästrategi Steve Bannon varoitti presidenttiä FBI:n johtaja Comeyn potkuista ja sanoi, että se johtaa erikoissyyttäjän nimeämiseen, mikä halvaannuttaa presidentin toiminnan, vaikka erikoissyyttäjä lopulta ei löytäisikään todisteita presidentin yhteyksistä Venäjään. Jälkikäteen on helppo sanoa, että Muellerin tutkinta oli sen tulosten perusteella turha ja vahingoitti Yhdysvaltoja enemmän, kuin siitä oli hyötyä.

Oikeusministeri Sessions oli jäävännyt itsensä varmuuden vuoksi ja näin pettänyt Trumpin luottamuksen. Todellisia jääviysongelmia oli sen sijaan vt. oikeusministeri Rod Rosensteinilla, koska hän oli sekä todistaja Comeyn potkuihin johtaneissa tapahtumissa että Muellerin esimies Venäjä-tutkinnassa. Rosenstein ei kuitenkaan piitannut tästä ongelmasta vaan jatkoi töitään normaaliin tapaan. Tutkinnan aikana Mueller kuulusteli Rosensteinia todistajana.

Robert Mueller ei ollut myöskään erityisen hyvä valinta erikoissyyttäjäksi. Hänellä oli ollut läheinen yhteistyösuhde potkut saaneen Comeyn kanssa. Mueller oli Comeyn edeltäjä FBI:ssä. Lisäksi Mueller oli ennen erikoissyyttäjän nimeämistä ollut Donald Trumpin haastateltavana Comeyn mahdolliseksi seuraajaksi FBI:ssä. 

Mueller kokosi tiimiinsä poliittisesti enimmäkseen demokraatteja. Tutkinnan uskottavuuden kannalta olisi ollut parempi, jos kokoonpano olisi ollut poliittisesti tasapainoisempi. Yksi tiimin jäsenistä oli Andrew Weissmann, joka oli hankkinut kannuksensa Enron tutkinnassa. Weissmannin toiminta johti aikanaan Enronin tilintarkastusyhtiö Arthur Andersenin tuhoutumiseen. Weissmannilla oli maine aggressiivisena ja ajoittain kyseenalaisiin keinoihin turvautuvana syyttäjänä.

Mueller sai tutkintaansa vapaat kädet palkata henkilökuntaa ja kutsua todistajia. Presidenttiä itseään hän ei kuitenkaan saanut kuulustella. Tutkinnan aikana kuulusteltiin lähes 500 todistajaa. Tutkinta kesti 675 päivää eli vuoden, 10 kuukautta ja kuusi päivää. Tämän uutisen mukaan rahaa kului yhteensä 25,2 miljoonaa dollaria.

Tutkintaa leimasivat lukuisat vuodot, joista 25 on esitetty tässä artikkelissa. Vuotojen vaikutuksesta presidentin tutkinta pysyi julkisuudessa 675 päivää ja tarjosi aineistoa CNN:n ja MSNBC:n kaltaisille tv-kanaville. 

Mitä tulee itse tutkintaraporttiin, se ei löytänyt todisteita koordinoinnista Trumpin kampanjan ja Venäjän hallinnon välillä. Se ei myöskään löytänyt todisteita oikeuden estämisestä mutta sisälsi paljon lainopilista pohdiskelua asian tiimoilta.

Mueller pilasi mainettaan mainitsemalla erikseen, että raportti ei ”vapauttanut Trumpia” rikoksesta. Hän ikään kuin jätti Trumpin mahdollisen syyllisyyden ilmaan leijumaan. Normaalisti länsimaisessa oikeudenkäytössä pätee syyttömyysolettama.

Mueller ei myöskään viitannut Steelen kansioon kuin ohimennen eikä tutkinut sen mahdollisesti sisältämää Venäjän vaalivaikuttamista.

Sanamuodoista riippumatta raportti käytännössä tarkoitti, että Venäjä-tutkinta oli ohi. Republikaanien keskuudessa oli jo aiemmin vahvistunut käsitys, että mitään vehkeilyä Venäjän kanssa ei ollut. Sen sijaan epäilyt alkuperäisen Crossfire Hurricane -tutkinnan mielekkyydestä alkoivat jo vuoden 2017 loppupuolella.

Mueller itse veti osaltaan pohjaa pois raportiltaan esiintymällä väsähtäneen ja poissaolevan oloisesti Edustajainhuoneen lakiasiain komitean kuulustelussa. Muellerin raportti oli kuitenkin tehty pohjaksi tulevalle viraltapanomenettelylle, jonka Edustajainhuoneen Demokraatit käyttivät lopulta hyväkseen, kun he aloittivat viraltapanoon liittyvät kuulustelut ja tutkimukset joulukuussa 2018.

Muellerin tutkinnan tuomiot

Yksikään Muellerin tutkinnan aikana tullut rikostuomio ei tullut vehkeilystä Venäjän valtion kanssa. Lähes kaikki tuomiot tulivat prosessirikoksista eli väärän tiedon antamisesta liittovaltion agentille. Usein nämä väärät tiedot oli saatu selville epäasiallisilla keinoilla. Niiden avulla pyrittiin saamaan epäilty kertomaan Trumpin kampanjan Venäjä-yhteyksistä.

Ehkä räikein esimerkki on Trumpin ystävä Roger Stonen pidätys, joka tehtiin aamuyöstä ja aseistetun SWAT-tiimin avustuksella. Mukana olivat myös tv-yhtiö CNN:n kamerat, jotka ikuistivat vanhan miehen pidätyksen jälkipolville. Stone on 66-vuotias mies eikä hänellä ollut aseita kotonaan. Ylimitoitettua voimankäyttöä oli tuossa tilanteessa vaikea perustella.

Stone tuomittiin monien muiden tavoin prosessirikoksista eikä häneltä satu lisätietoja Trumpin kampanjan Venäjä-yhteyksistä. Stone ei millään tavalla ollut merkittävä henkilö ja hänen yrityksensä ottaa yhteyttä Julian Assangeen olivat lähinnä säälittäviä. Stone teki parhaansa yrittääkseen näyttää tärkeämmältä ja vaikutusvaltaisemmalta henkilöltä kuin hän oikeasti oli.

Samankaltaista harhauttamista käytettiin tutkinnassa useaan kertaan. Epäiltyä vastaan ei ollut mitään todisteita mutta epäilty johdateltiin valehtelemaan ja tämän avulla yritettiin saada epäilty kertomaan Trumpin kampanjan Venäjä-yhteyksistä. Tämä voi olla sinänsä ok, jos epäilty on oikeasti rikollinen. Uhreiksi joutuivat kuitenkin tavalliset amerikkalaiset.

Ainakin jotkut liberaalit journalistit ihmettelevät amerikkalaisten viranomaisten toimintatapoja. Rolling Stone -lehden toimittaja Matt Taibbi kysyi kirjoituksessaan, ovatko Demokraatit hylänneet kansalaisvapaudet. Taibbin mukaan se, että Demokraatit taputtavat käsiään autoritaarisuudelle ei ole vain väärin vaan vakava poliittinen virhe.

Tuomari Emmet G. Sullivan kieltäytyi äskettäin hyväksymästä sitä, että Oikeusministeriö luopuu Michael Flynnin syyteistä. Journalistit ja median asiantuntijat taputtivat tälle käsiään. Taibbi kertoo:

”Täytyy etsiä pitkään, ennen kuin löytää lainopillisen asiantuntijan, joka on valmis sanomaan itsestäänselvyyden. Sullivanin päätös on sellainen, jota kannattaa odottaa valkovenäläiseltä tuomarilta.”

Myös Flynnin pidätys saa Taibbilta tuomion.

"Dick Cheneyn pelikirjasta otetulla manööverilla, jossa salaisuudet pestään valkoisiksi, joku terävä kaveri ensin vuotaa salaiseksi luokitellun keskustelun laittomasti Washington Postin David Ignatiukselle ja sen jälkeen agentit ryntäävät haastattelemaan Flynniä ”uutisen” johdosta.

”Keskustelu suurlähettiläs Kisljakin kanssa on levinnyt laajalti lehdistössä”, kuten FBI:n varajohtaja Andrew McCabe sanoi kaunistellen. ”Me halusimme istua alas Flynnin kanssa ja ikään kuin ymmärtää, mitä hän ajatteli keskustelusta.”

”Luvaton kuuntelu, useat laittomat salaisten tietojen vuodot, syyte väärän tiedon antamisesta, joka on juuri ja juuri Miranda-oikeuksien rajalla ja ennen julkaisemattoman salaisen vastavakoilutiedon käyttö kotimaisessa rikostapauksessa. Tämäkö on se oikeusvaltio, jolle meidän pitää osoittaa suosiota?”

Taibbi muistuttaa myös George Papadopoulosista, jonka väitetty keskustelu australialaisen diplomaatin kanssa Hillary Clintonille kiusallisesta aineistosta käynnisti koko Trump ja Venäjä -tutkinnan. 

”Äskettäin julkaistusta McCaben lausunnosta selvisi, että FBI tiesi jo kesällä 2016, että todistusaineisto ei erityisemmin tue sitä, että Papadopoulos oli kanssakäymisessä venäläisten kanssa..”

Presidenttkaudellaan Barack Obama ei ollut mikään kansalaisoikeustaistelija vaan jatkoi siitä, mihin Bushin hallinto jäi. Obaman aikana Yhdysvaltain kansalaisten vakoilu lisääntyi ja osansa saivat niin toimittajat kuin väärinkäytösten ilmiantajat. Obamalla oli autoritaarinen puolensa, josta media ei paljon kertonut. Konservatiivinen Obama-kriitikko Dinesh D’Souza kuvasi Obamaa pikkumaiseksi ja kostonhimoiseksi mieheksi. Michael Flynnin kohtelu kertoo osaltaan tästä.

Media Trumpin syrjäyttämisprojektin osapuolena

Amerikkalainen valtamedia kieltäytyi Venäjä-huijauksen aikana esittämästä tarvittavia kysymyksiä. Kun Comey julkisti Trumpin Venäjä-tutkinnan olemassaolon, yksikään valtamedian instanssi konservatiivimediaa lukuun ottamatta ei kysynyt, oliko yhteyksistä mitään todisteita. Myöhemmin kävi ilmi, että todisteita ei oikeasti ollut, mutta siihen meni yli kaksi vuotta ja sinä aikana hallinnon toimintaa halvaannutti tarpeetonta tutkintaa tekevä erikoissyyttäjä , joka apulaisineen yritti löytää väen väkisin todisteita Venäjä-yhteyksistä. Näitä ei löytynyt. 

Yksi mediassa usein esiintyneistä poliitikoista oli Demokraattien kongressiedustaja Adam Schiff, joka kävi säännöllisesti CNN:n ja MSNBC:n ohjelmissa kertomassa, että Trumpin Venäjä-yhteyksistä oli ihan oikeita todisteita. Schiff vain ei valitettavasti koskaan kertonut, mitä nämä todisteet olivat.

CNN ja MSNBC olivat niitä kanavia, jotka täysillä hyödynsivät Venäjä-huijausta katsojalukujen toivossa. Katsojaluvut romahtivat heti, kun Muellerin raportti julkistettiin.

Tällä videolla Adam Schiff kertoo kohta kohdalta kerrat, kun Venäjä otti yhteyttä Trumpin kampanjaan.

Tällä videolla Schiff kertoo, että vehkeilystä Venäjän kanssa on paljon todisteita.

Tällä videolla Schiff kertoo, että Trumpin vehkeilystä on ”merkittäviä todisteita.

Tällä videolla Schiff kommentoi, onko Venäjän vehkeilystä konkreettisia todisteita.

Tällä videolla Schiff kertoo vehkeilyä koskevista aihetodisteista.

Tällä videolla Shiff kertoo, että Trump valehteli Venäjästä. Kommentoi myös Flynnin tapausta.

Kun yllä linkitettyjen kaltaisia videoita katsoo riittävän paljon, joku voi alkaa tosissaan uskoa, että Trump on Venäjän asiamies.

Kun Muellerin raportti julkaistiin yhdellä yllä linkitetyistä videoista esiintynyt MSNBC:n juontaja Rachel Maddow menetti suuren osan katsojistaan.

Myös Suomessa johtavat tiedotusvälineet kuten Yle, HS ja IS tekivät isoja otsikoita presidentti Donald Trumpin väitetyistä Venäjä-yhteyksistä. Kun Venäjä-yhteyksistä ei löytynyt todisteita, nämä tiedotusvälineet eivät kertoneet, miksi todisteita oli löytynyt. Ne eivät myöskään kertoneet, että he olivat tyrkyttäneet vuosien ajan lukijoilleen perusteetonta salaliittoteoriaa Trumpin kampanjan ja hallinnon Venäjä-yhteyksistä. Yksikään näistä tiedotusvälineistä ei ole kertonut, että mitään vehkeilyä Venäjän kanssa ei esiintynyt vaan kaikki vihjailut niistä olivat valetta.

Suomalaiset tiedotusvälineet eivät myöskään ole kertoneet, että Trumpin Venäjä-tutkinta aloitetiin tekaistuilla perusteilla ja sen jatkamiseen käytettiin disinformaatiota sisältänyttä Steelen kansiota. Huijauksessa mukana olleet Obaman hallinnon jäsenet tiesivät, että mitään todisteita ei ole. Obaman hallinnon Kansallinen tiedustelujohtaja James Clapper myönsi tämän kongressin kuulusteluissa.

Edelleen suomalaiset tiedotusvälineet kirjoittavat Trumpista pelkästään negatiivisia uutisia, joista monet ovat täysin perusteettomia. Venäjä-yhteyksistä ei kuitenkaan vihjailla enää niin usein.

Lopuksi

John Durham on aloittanut tutkimaan alkuperäistä Crossfire Hurricane -vastavakoilututkintaa ja myös Trumpin virkaanastumisen jälkeisiä tapahtumia. Tämän artikkelin perusteella Durham on tutkimassa oikeita asioita ja kyseessä on nimenomaan rikostutkinta. Aika näyttää, mitä tuloksia tutkinta tuo. Ongelmana tutkinnassa on se, että seuraavat presidentinvaalit lähestyvät.

Senaatin lakiasiain komitea aloittaa oman tutkintansa operaatio Crossfire Hurricanesta. Kuulemiset alkavat kesäkuun alussa.

Erityiskiitokset Ken Sikorskylle neuvoista ja vastauksista kysymyksiini.

Tätä kirjoitusta varten luin Gregg Jarrettin kirjan Russia Hoax The Illicit Scheme to Clear Hillary Clinton and Frame Donald Trump, jonka ostin noin vuosi sitten. Kirja on julkaistu vuonna 2018.

Kuuntelin myös Jarrettin viimeisimmän kirjan Witch hunt – The story of the Greatest Mass Delusion in American Political History äänikirjana.