Obamagate - osa 1

Äskettäin Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump lähetti twiitin, jossa hän kirjoitti seuraavaa:

"OBAMAGATE makes Watergate look small time"

Ne, jotka ovat seuranneet Trumpin Venäjä-tutkintaa suomalaisesta valtamediasta, tuskin ymmärtävät, mistä on kysymys. Historiaa tuntemattomille Watergatessa on kyse on skandaalista, joka johti presidentti Richard Nixonin eroon.

Demokraattien Watergate-toimistokompleksissa sijaitsevaan päämajaan murtautui kesäkuussa 1972 viisi miestä, jotka jäivät kiinni. Miehet yhdistettiin Nixonin uudelleenvalintakampanjaan. 

Myöhemmin Edustajanhuoneen oikeuskomitea käynnisti viraltapanoprosessin. Sitä Nixon ei jäänyt odottamaan vaan erosi tehtävästään.

Mikä on Obamagate?

Obamagate on tapahtumasarja, jossa väistyvä presidentti yhdessä johtavien tiedusteluelimien kanssa salakuunteli kilpailevan puolueen ehdokkaan vaalikampanjaa. Kun vaalit kaikkien yllätykseksi päättyivät Donald Trumpin voittoon salakuuntelu jatkui ja Obamagate huipentui tuloksettomaksi jääneeseen Mueller-tutkintaan.

Obamagatessa oleellista ei ollut todistaa, että Donald Trump oli Vladimir Putinin asiamies tai tämän kiristettävissä. Tarkoitus oli horjuttaa luottamusta Trumpin hallintoon ja mahdollisesti kaataa se joko viraltapanomenettelyllä (impeachment) tai vetoamalla perustuslain 25. lisäykseen, jonka mukaan presidentin voi erottaa, jos hän on kyvytön hoitamaan tehtäviään. Tapahtumasarjan osallistuneet edistivät toimillaan keskeisen ”todistusaineiston” eli Steelen kansion leviämistä ja käyttivät kyseistä kansiota pystyäkseen salakuuntelemaan Trumpin kampanjaa.

Yritykset panna viralta presidentti Trump epäonnistuivat mutta on todennäköistä, että Venäjä-tutkinta vaikutti kongressin välivaalien 2018 lopputulokseen.

Obamagate poikkeaa oleellisesti Watergatesta siinä, että Yhdysvaltojen keskeiset tiedusteluelimet CIA ja FBI osallistuivat aktiivisesti toimintaan virastoihin jääneiden edellisen hallinnon nimittämien henkilöiden tuella.

Obamagaten kaltainen tapahtumasarja on täysin ainutlaatuinen Yhdysvaltojen historiassa. Koskaan aiemmin väistyvä presidentti ei ole niin aktiivisesti pyrkinyt sabotoimaan seuraajansa työtä.

Obamagaten keskeisiä toimijoita

Presidentti Barack Obama

CIA:n johtaja John Brennan

FBI:n johtaja  James Comey

Kansallinen tiedustelujohtaja James Clapper

FBI:n varapääjohtaja Andrew McCabe

FBI:n agentti Peter Strzok

vt. oikeusministeri Sally Yates

Turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Susan Rice

Muita toimijoita

Entinen Britannian MI6:n agentti Christopher Steele

Fusion GPS -yhtiön perustaja Glenn R. Simpson

Ulkopolitiikan tutkija Stefan Halper

Bruce Ohr

Nellie Ohr

Trumpin kampanjan henkilöitä

Carter Page

George Papadopoulos

Michael Flynn

Roger Stone

Paul Manafort

Taustaa

Itse en aikanaan seurannut Trumpin Venäjä-tutkinnan käänteitä kovin tarkasti. En uskonut, että Trump mitenkään voisi olla Venäjän agentti ja pidin tutkinnan perusteena käytettyä ns. Steelen kansiota humpuukina. Pidin koko touhua enemmänkin poliittisena pelinä vastakkaisten osapuolten välillä.

Edellisessä kirjoituksessa käsittelemäni Michael Flynnin tapaus taas oli mielestäni lähinnä osoitus Robert Muellerin tarpeesta näyttää, että hän on saanut tuloksia aikaiseksi. Toinen vaihtoehto on, että Flynn otettiin pois, koska hänen pelättiin paljastavan edellisen presidentin aikaiset vehkeilyt. Kun Muellerin tutkinnan valmistuminen puhalsi ilmat ulos koko Venäjä-tutkinnasta, mielenkiinto lopahti. En myöskään missään vaiheessa uskonut Trumpin viraltapanoon kongressissa.

Oli kaksi asiaa, jotka herättivät minut ja saivat ymmärtämään, mistä tapahtuneessa oli kyse. Ensimmäinen oli nettiin vuodettu Barack Obaman puhelu, jossa tämä oli huolissaan oikeusvaltiosta, jos väärästä valasta syytetty vapautetaan. Teknisesti kyse ei tosin ollut väärästä valasta (perjury) vaan väärän tiedon antamisesta FBI:n agenteille. Miksi ihmeessä entinen presidentti olisi kiinnostunut Flynnin tapauksesta?

Toinen asia oli se, mitä Flynnin lakimies kertoi. Presidentti Obama oli mukana, kun Michael Flynniin asiaa käsiteltiin Valkoisessa talossa. 

Vihdoin ymmärsin, miten suuresta asiasta oli kyse. Väistyvä presidentti johti kilpailevan puolueen presidentinvaalikampanjan vakoilua ennen vaaleja ja jälkeen päin hänen hallintoon jättämät myyrät sabotoivat uuden hallinnon toimintaa. Hallinnosta poistuneet entiset korkeat virkamiehet vuosivat tietoja medialle. Venäjä-huijaus hallitsi mediamaisemaa yli kaksi vuotta. Osa mediaa seuraavista ihmisistä luultavasti tosissaan uskoi, että Trump on Venäjän kontrolloima.

Aiemmin Yhdysvaltojen historiassa yksikään väistyvä presidentti ei ole toiminut samalla tavalla kuin Obama toimi eli salakuunnellut kilpailevan puolueen vaalikampanjaa ja pyrkinyt horjuttamaan uutta hallintoa sen alkumetreistä lähtien.

Demokraatit ovat saaneet oman Watergatensa, jonka keskushenkilönä on entinen presidentti Barack Obama. Huijaukseen osallistuneet joutuvat selittelemään, miten sisällöltään roskaluokkaa olevaa Steelen kansiota käytettiin toistuvasti salakuuntelulupien hankintaan liittovaltion tuomioistuimesta ja kuinka tuomioistuimelle ei kerrottu, että asiakirja oli Demokraattisen puolueen tilaamaa tietoa vaalien vastapuolesta.

Operaatio Crossfire Hurricane

Operaatio Crossfire Hurricane käynnistettiin heinäkuun lopussa 2016 tutkimaan väitettyä Venäjän vaikuttamista Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Kyseessä ei ollut rikostutkinta vaan vastavakoiluun liittyvä tutkinta. Poikkeuksellisen tutkinnasta tekee se, että siinä ei ollut mukana pelkästään vastavakoilusta vastaavan FBI:n henkilöstöä vaan myös ulkomaantiedustelusta vastaava CIA ja signaalitiedusteluorganisaatio NSA. Aloituksen ajankohta oli noin neljä kuukautta ennen presidentinvaalia. Tutkinta aloitettiin Wikipedia-artikkelin mukaan siksi, että Trumpin kampanjan vapaahtoistyöntekijä George Papadopoulos oli juovuksissa kerskaillut australialaiselle diplomaatti Alexander Downerille, että venäläisillä on hallussaan kiusallisia sähköposteja Trumpin vastaehdokas Hillary Clintonista. Tämän tiedon Papadopoulos oli väitetysti saanut maltalaiselta akateemikolta Joseph Mifsudilta.

Papadopoulos kertoo kuitenkin omassa kirjassaan Deep State Target toisenlaista tarinaa. Hänen mukaansa Downer ja Papadopoulos olivat istuneet lontoolaisessa ravintolassa 10.5.2016 ja sinä aikana Papadopoulos oli juonut yhden Gin Tonicin. Hän ei ollut maininnut sanallakaan Venäjän hallussa olevia Hillary Clintonin sähköposteja. Papadopoulos tunnusti syyllisyytensä väärän tiedon antamiseen FBI:lle 27.1.2017.

Operaation tarkoituksena oli selvittää, oliko Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trumpin kampanjalla yhteyksiä Venäjän vaalivaikuttamiseen. Tarkkailu kohdistettiin neljään henkilöön: Michael Flynn, Carter Page, Paul Manafort ja Roger Stone. Henkilöt oli ilmeisesti valittu sillä perusteella, että he olivat käyneet Venäjällä tai heillä oli jonkinlainen yhteys sinne. Tutkijoilla oli kuitenkin käsissään kiusallinen ongelma. Yhdestäkään henkilöstä ei ollut riittävästi todistusaineistoa, jotta salakuuntelulupa olisi mennyt läpi tuomioistuimessa.

Tässä vaiheessa apuun riensi brittiläinen entinen MI6-agentti ja tapahtuma-aikaan yksityinen tiedustelukonsultti Christopher Steele. Syyskuussa 2016 Steele oli kokoamassa aineistoa vastaehdokas Donald Trumpista Hillary Clintonin kampanjaa varten. Aineisto tunnetaan nimellä Steelen kansio (The Steele dossier). Operaatio Crossfire Hurricane palkkasi Steelen luottamukselliseksi kontaktiksi ja sai aineiston käyttöönsä.

Steelen raportista kävi ilmi, että Carter Page olisi ollut jonkinlainen avainhenkilö Trumpin kampanjan ja Venäjän hallinnon välillä. Tällä perusteella FBI sai salakuunteluluvan liittovaltion FISA-tuomioistuimessa. Laki ja FBI:n säännöt edellyttävät, että salakuunteluluvan perusteena tarvittava aineisto on kunnolla tarkistettua. Tämä ei ollut totta Steelen kansion kohdalla vaan tarinat Carter Pagen roolista olivat sepitettyjä ja mahdollisesti Steelen venäläisten kontaktien antamaa disinformaatiota tai Steelen itse keksimiä. Lupahakemuksessa kuitenkin väitettiin, että Steelen tiedot on ”vahvistettu” ja niitä on käytetty rikostapauksissa. Hakemuksessa ja myöhemmissä uusintahakemuksissa ei mainittu lainkaan, että Steelen toimittama aineisto on luotu Hillary Clintonin vaalikampanjan toimeksiannosta. Myöhemmissä lupahakemuksissa virheet ja puutteet muuttuivat jopa pahemmiksi.

Operaatio Crossfire Hurricane turvautui salakuuntelun lisäksi myös luottamuksellisten lähteiden käyttöön. Entinen ulkopolitiikan tutkija Stefan Halper lähetettiin keskustelemaan Carter Pagen ja George Papadopoulosin kanssa. Asia tuli presidentti Donald Trumpin tietoon toukokuussa 2018. 

Tuolloin Trump ilmoitti, että Obaman hallinto oli sijoittanut vakoojan Trumpin presidentinvaalikampanjaan. Monet poliittiset kommentaattorit pitivät Trumpin väitteitä perusteettomina, mutta  asiallisesti Halper oli FBI:n palkkaama vakooja.

Halperilla oli kuitenkin keskeinen rooli ennen varsinaista operaation alkua, kun hän yritti päästä sisälle Donald Trumpin vaalikampanjaan ottamalla yhteyttä Carter Pageen, George Papadopoulosiin ja Sam Clovisiin. Kaikki olivat Trumpin kampanjan palkattomia vapaaehtoistyöntekijöitä. Halper otti ensimmäistä kertaa yhteyttä Pageen 11.7.2016 eli ennen Crossfire Hurricanen alkamista. Tapaaminen tapahtui ulkomailla eli Britannian Cambridgessa, jossa Halper oli luennoimassa 

tiedusteluseminaarissa. Halper ja Page tapasivat useita kertoja seuraavan 14 kuukauden aikana, jolloin Page oli salakuuntelun kohteena.

Syyskuun alussa Halper tapasi George Papadopoulosin useita kertoja. Tuolloin tämä kuitenkin suhtautui epäluuloisesti Halperin uteluihin Venäjän roolista Trumpin kampanjassa.

Operaatio Crossfire Hurricane jatkui aina toukokuuhun 2017 saakka, jolloin oikeusministeriö otti tutkinnan hallintaansa ja käynnisti erityistutkinnan Robert Muellerin johdolla.

Kun Trumpin virkaanastujaispäivä lähestyi, Crossfire Hurricanesta tuli Obaman väistyvälle hallinnolle ongelma. Tämä ratkaistiin siten, että Comey, Clapper, Brennan ja NSA:n johtaja Mike Rogers kertoivat 6. tammikuuta 2017 uudelle presidentille tiedustelumuistiosta, jossa oli kerrottu Venäjän vaalivaikuttamisesta vuoden 2016 presidentinvaalissa. Comey kertoi Steelen kansion kaikkein värikkäimmät kohdat erikseen presidentti Trumpille tarkoituksena vihjailla, että hänellä on tietoja Trumpin toimista. Tieto siitä, että Trumpin kampanja oli tutkinnan kohteena jätettiin kertomatta.

Vähän ennen Obaman kauden päättymistä Valkoisen talon ovaalihuoneessa pidettiin kokous, jossa olivat koolla Trumpin kampanjatutkintaan liittyvät keskeiset henkilöt: Obama, vt. oikeusministeri Sally Yates, Comey, Brennan, Clapper, varapresidentti Joe Biden ja turvallisuusneuvonantaja Susan Rice. Rice kirjoitti tapahtumasta muistion ja lähetti sen itselleen sähköpostina. Obama vahvisti osallistujille sitoutuvansa, että tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaiset käsittelevät jokaisen asiaan liittyvän kohdan ”sääntöjen mukaisesti”.

Hän kuitenkin lisäsi sitoumukseen poikkeaman. Kansallisen turvallisuuden näkökulmasta hän halusi varmistaa, että kanssakäymisessä tulevan hallinnon edustajien kanssa varmistetaan, että Venäjään liittyvää tietoa ei voida kaikilta osin jakaa. Kun Comey vieraili Trumpin luona, hän kertoi Steelen kansion ”pissavideosta” mutta ei sitä, että Trumpin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Michael Flynn oli mahdollisesti Venäjän asiamies. Comey jatkoi Obaman käskyn noudattamista ja tiedustelutietojen pimittämistä istuvalta presidentiltä. Comey vaikeni myös muista käynnissä olevista tutkinnoista kuten edelleen jatkuvasta Carter Pagen tutkinnasta.

Pimittämällä tietoa istuvalta presidentiltä Comey syyllistyi virkavirheeseen. Myöskään väistyvällä presidentillä ei ole oikeutta salata tietoa mahdollisesta ulkovaltojen agentista tulevan presidentin lähipiirissä.

Miten Crossfire Hurricanen kaltainen tutkinta saattoi syntyä?

Hillary Clinton oli ylivoimainen suosikki presidentiksi vuoden 2016 presidentinvaalissa. Näin ainakin mediassa hehkutettiin. Clintonilla oli kuitenkin heikkouksia. Häneltä puuttui karismaa ja hänen uraltaan löytyy lukuisia väärinkäytöksiä ja jopa rikoksia, joista häntä ei kuitenkaan koskaan rangaistu. Merkittävin skandaali oli Clintonin sähköpostiskandaali, joka ajallisesti sijoittuu lähelle vuoden 2016 presidentinvaalia edeltävään aikaan. Clinton vapautettiin epäilyistä, kun FBI:n johtaja Comey julisti 6.7.2016, että FBI oli saanut valmiiksi tutkintansa ja antoi ulkoministeriölle suosituksen, että mitään syytteitä ei pitäisi nostaa Clintonin tapauksessa.

Tässä vaiheessa oli kuitenkin selvää, että Clinton oli käyttänyt yksityistä sähköpostiaan virka-asioiden hoitoon ja säilyttänyt palvelimella salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. Hän oli myös syyllistynyt todistusaineiston tuhoamiseen poistamalla sähköposteja yksityiseltä palvelimeltaan. Nämä taas ovat Yhdysvaltojen lain mukaan rikoksia . Trumpin Venäjä-tutkinta eli operaatio Crossfire Hurricane alkoi vain vähän sen jälkeen, kun Clinton oli vapautettu epäilyistä. Tutkinnasta vastaava FBI-agentti oli Peter Strzok eli sama mies, joka oli myös vastuussa Trumpin Venäjä-tutkinnasta.

Maaliskuussa 2016 Clintonin kampanjapäällikkö ja entinen Valkoisen talon kansliapäällikkö John Podestan yksityinen sähköposti hakkeroitiin. Tapaus yhdistettiin venäläiseen Fancy Bear -nimiseen hakkeriryhmään. Itse hakkerointi oli tehty ns. spear-fishing -menetelmällä, jossa käyttäjälle lähetetään sähköposti, jossa pyydetään antamaan salasana petollisella mutta oikealta näyttävällä perusteella. Jos käyttäjä menee lankaan, sähköpostin salasana päätyy hakkerille.

Sähköpostit päätyivät Wikileaksin haltuun ja niitä julkaistiin lokakuusta 2016 alkaen. Sähköposteista sai kuvan Clintonin kampanjan sisäisestä toiminnasta ja niiden sisällön perusteella syntyi mm. pizzagate-salaliittoteoria, kun Podestan sähköposteista löytyi pedofiilien käyttämiä koodisanoja.

Sitä ennen Demokraattien kansallisen komitean sähköposti päätyi ulkopuolisiin käsiin. Aihetodisteet viittasivat Venäjän tiedustelupalveluun mutta tähän mennessä pitäviä todisteita hakkeroinnista ei ole saatu eikä niitä löydy myöskään Robert Muellerin raportista. Todisteet puuttuvat myös siitä, miten sähköpostit siirtyivät Wikileaksin haltuun. Toki on mahdollista, että venäläiset ovat hakkeroinnin takana.

Hakkeroidusta aineistosta syntyi vaikutelma, jonka mukaan Demokraattien kansallinen komitea oli vaikuttanut esivaaliin siten, että Bernie Sandersista ei tulisi Demokraattien presidenttiehdokasta.

Tästä tilanteesta syntyi tarve saada Donald Trump näyttämään venäläisten sätkynukelta. Trumpin kampanjaa syytettiin myös osallisuudesta tietomurtoon. Liittovaltion tuomioistuin kuitenkin hylkäsi 30.9.2019 syytteen. Luonnollisesti mitään näyttöä Trumpin kampanjan osallisuudesta tietomurtoon ei ole löytynyt tähän päivään mennessä. Toisen epäonnelle ilkkuminen ei välttämättä ole tyylikästä mutta ei myöskään laitonta.

Perinteisesti tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaisten johtajat ovat palvelleet hallintoa riippumatta siitä, edustaako se omaa maailmankatsomusta vai ei. Sen sijaan Obaman kaudella tiedustelu oli politisoitunut, ja kaikki johtohenkilöt kannattivat Hillary Clintonia presidentiksi ja monella heistä Trumpia kohtaan tunnettu vihamielisyys ylitti kohtuuden rajat. Ilman tätä ideologista yhdenmukaisuutta Crossfire Hurricane -operaatiossa tapahtuneita ylilyöntejä ja vallan väärinkäyttöä tuskin olisi tapahtunut. Richard Nixonilla ei Watergate-skandaalin aikana ollut tukenaan samanlaista hänelle sokeasti uskollista virkakoneistoa kuin Barack Obamalla oli.

Niillä, jotka käynnistivät operaatio Crossfire Hurricanen, oli kuitenkin ongelma. Trumpin kampanjaa vastaan ei ollut mitään näyttöä rikoksesta. Ei ollut perusteltua syytä epäillä, joten rikostutkintaa ei voinut käynnistää. Sen sijaan käynnistettiin vastavakoilututkinta, jonka keskeinen käynnistämisperuste ei sekään kestä päivänvaloa. Alexander Downerin väite, että George Papadopoulos olisi kerskaillut Venäjän hallussa olevilla sähköposteilla oli kuulopuhetta. Samoin Steelen kansion tiedot olivat enimmäkseen toisen tai kolmannen käden tietoa. On käsittämätöntä, että tutkinta ylipäänsä aloitettiin.

Kun operaatio lähti salakuuntelemaan Trumpin kampanjan työntekijöitä, ylitettiin raja, jota ei jälkikäteen katsottuna olisi ehkä pitänyt ylittää. Salakuuntelulupien anomisessa Steelen kelvoton kansio ja sen sisältämää väärä tieto näyttelivät keskeistä roolia. Tiedustelun ammattilaisina FBI:n agenttien olisi pitänyt tietää, että tutkinta on väärällä asialla ja rikkoo lakia.

Raja kuitenkin ylitettiin ja jos Hillary Clinton olisi voittanut vaalit, operaatioon osallistuneiden ei olisi tarvinnut pelätä tekojensa seurauksia.

Lisäksi Carter Page ja George Papadopoulos eivät olleet merkittävässä asemassa Trumpin kampanjassa vaan palkattomia vapaaehtoistyöntekijöitä. Salakuuntelu rikkoi Carter Pagen perustuslain neljännen lisäyksen antamia oikeuksia.

On myös paljon puhuvaa, että ketään tutkinnan alla ollutta henkilöä ei tuomittu vehkeilystä Venäjän kanssa vaan menettelytapaan liittyvistä rikoksista kuten väärän tiedon antaminen FBI-agentille. Nämäkin tuomiot perustuivat pitkiin kuulustelusessioihin ja epäillyn painostukseen. Michael Flynnin syyte on jo kumottu ja on luultavaa, että muitakin operaation seurauksena langetettuja tuomioita kumotaan.

Nyt on hyvin mahdollista, että operaatio Crossfire Hurricaneen osallistuneet joutuvat oikeuteen tekemistään rikoksista. Jää nähtäväksi yltääkö tutkinta huipulle eli ex-presidentti Obamaan. Väistämätöntä se ei ole, jos Joe Biden voittaa seuraavat presidentinvaalit.

Varsinainen vahinko syntyi kuitenkin, kun tutkinta venyi virkaanastujaisten jälkeiseen aikaan, mutta siitä on tulossa erillinen kirjoitus.

Lisäys 17.5.2020. Senaatin lakiasiain komitea aloittaa kesäkuussa 2020 tutkinnan operaatio Crossfire Hurricanen ja sitä seuranneen Muellerin tutkinnan lainmukaisuudesta.

Oikeus toteutuu Yhdysvalloissa

Jos suomalaisessa valtamediassa joku osa-alue on erityisen heikkotasoista, se on ulkomaan uutiset, erityisesti Yhdysvaltoja koskeva uutisointi ja kolumnit. Jätän suosiolla lukematta kaikki Donald Trumpia koskevat uutiset, koska ne mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat täyttä roskaa.

Vika ei välttämättä ole kokonaan suomalaisessa valtamediassa vaan siinä, että Yhdysvaltojen aiemmin suhteellisen hyvämaineinen valtamedia on voimakkaasti puoluepolitisoitunut, kun kansakunta on jakautunut Trumpin kannattajiin ja vastustajiin. Suomalainen valtamedia kopioi uutisensa niistä samoista lähteistä kuin aina ennenkin kunnolla ymmärtämättä, että nämä mediat ovat nykyisin Demokraattisen puolueen etäispäätteitä ja vihaavat Donald Trumpia. Se toinen puoli jää kokonaan käsittelemättä ja näin kuva Yhdysvaltojen politiikasta jää yksipuoliseksi.

Michael Flynn

Helsingin Sanomien kolumnissa toimittaja Ville Similä kertoo, kuinka Donald Trumpin entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja on selviämässä kuin koira veräjästä. Similän mukaan kyseessä on uhka oikeusvaltiolle.

Todellisuudessa asiaan liittyy paljon muutakin. Michael Flynn ei nimittäin ole mikään hämärä hahmo vaan kolmen tähden kenraali, joka teki noin 30 vuotta kestäneen uran Yhdysvaltojen asevoimien palveluksessa.

Vuonna 2014 Flynn oli Yhdysvaltain kansallinen tiedustelujohtaja ja jätti tehtävänsä vuotta ennen suunniteltua eläköitymispäivää. Flynnin mukaan häntä painostettiin jäämään eläkkeelle, kun hän ilmaisi eriävän mielipiteensä Yhdysvaltojen politiikasta Syyriassa. Flynn varoitti synkistä seurauksista, jos presidentti Assad syrjäytettäisiin.

Trumpin Venäjä-tutkinnassa kiinnitettiin paljon huomiota Flynnin osallistumiseen Putinin tv-kanava RT:n gaalaillalliselle. Tästä Flynn kuittasi 45 000 dollarin palkkion. Tapahtuman jälkeen Flynn kertoi siitä Pentagonille. 

Lisäksi Flynn soitti Venäjän suurlähettiläs Sergey Kisljakille, kun Trump ei ollut vielä astunut virkaansa. Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset sieppasivat puhelun. FBI kuulusteli Flynniä tammikuussa 2017. Tuolloin häntä kuulustelleet FBI-agentit olivat sitä mieltä, että Flynn puhuu totta. Myös FBI:n entinen johtaja James Comey todisti myöhemmin maaliskuussa Edustajainhuoneen tiedustelukomitealle, että Flynn ehkä muisti joitakin asioita tahattomasti väärin kuulusteluissa. Kuitenkin häntä kuulustelleet agentit vahvistivat, että Flynn ei valehdellut.

Myöhemmin tutkinta siirtyi FBI:ltä erikoissyyttäjä Robert Muellerin tiimille, joka päätti kuitenkin syyttää Flynniä valehtelusta. Flynn päätti tässä vaiheessa tunnustaa. Tähän voi olla kolme syytä. Joko Flynn oli oikeasti syyllinen, hänellä ei ollut resursseja käydä oikeutta tai Mueller uhkasi syyttää Flynnin poikaa rikoksesta.

Jos Muellerilla olisi tuossa vaiheessa ollut näyttöä Trumpin kampanjan vehkeilystä Venäjän kanssa, Mueller olisi yrittänyt saada Flynnin paljastamaan Trumpin lähipiiriin kuuluvia salaliittolaisia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Flynnistä tuli Muellerin tutkimuksen ensimmäinen ”päänahka” eli syyte, joka kuitenkin tuli väärästä valasta eikä mistään väitettyyn Venäjä-salaliittoon liittyvästä. Flynnin keskustelussa suurlähettiläs Kisljakin kanssa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, koska kyse on virkaan astuvan hallinnon valmistautumisesta tehtäviinsä. Keskustelua käytiin Obaman hallinnon karkottamasta 33 venäläisestä. Flynn ilmoitti, että kaikki tapaukset tarkistetaan. Tämä saatettiin tulkita todisteeksi salaliitosta.

Todettakoon, että vt. oikeusministeri Sally Yates harkitsi alun perin Flynnin syyttämisestä ”Logan Actin” perusteella. Tämä laki kriminalisoi Yhdysvaltojen kansalaisen yhteydenpidon sellaisen hallinnon kanssa, jonka kanssa Yhdysvalloilla on erimielisyyksi. Menettely on rikollista, jos menettely vaarantaa Yhdysvaltojen hallinnon neuvotteluaseman. Laki on vuodelta 1798 eikä ketään ole koskaan tuomittu kyseisen lain perusteella. Lain perustuslainmukaisuus on myös kyseenalainen.

Tunnustuksen peruminen

Nyt siis tultiin tilanteeseen, jossa Michael Flynn halusi muuttaa tunnustustaan. Kyse ei siis ole mistään Oikeusministeriön vallan väärinkäytöstä. Flynnin perusteluna on se, että valtio ei luovuttanut Flynnille kaikkea tunnustukseen liittyvää todistusaineistoa. 

Uusi todistusaineisto osoitti, että FBI oli syyllistynyt epäillyn ansaanjohtamiseen, joka on lainopilliselta termiltään ”entrapment”. Siinä viranomaiset houkuttelevat epäiltyä tekemään rikoksen, jota hän ei muuten tekisi. Tällaisesta menettelystä löytyi todistusaineistoa.Sen perusteella on selvää, että Flynniä kuulustelleita agentteja eivät kiinnostaneet keskustelut suurlähettiläs Kisljakin kanssa, vaan Flynnistä haluttiin päästä eroon. Flynnin lakimies Sidney Powell sanoo, että Flynnin tapaus oli osa FBI:n lavastusta ja hänet pakotettiin tunnustamaan. Uuden todistusaineiston perusteella Oikeusministeriö päätti perua syytteet Flynniä kohtaan.

Flynnin asianajaja Powell on myös vihjaillut, että lisää aineistoa on tulossa ja se on vielä nähtyäkin pahempaa.

Mistä on kyse?

Flynn haluttiin jostain syystä pois pelistä. Syistä tähän ei tiedetä varmuudella mutta niitä voi spekuloida. Ilmeisesti osa Obaman hallinnon nimittäimistä virkamiehistä pelkäsi, että heidän omat tekonsa tulevat päivänvaloon ja johtavat syytteisiin. Tämä on tällä hetkellä täysin mahdollinen kehityskulku. Presidentti Donald Trump myös vihjaili edeltäjänsä osallisuudesta hänen presidenttikautensa sabotointiin perusteettoman Venäjä-tutkinnan avulla twiittaamalla ”Obamagatesta”. Entisen presidentin osallisuus tapahtumiin luultavasti tullaan selvittämään. 

Se, että Hillary Clintonia ei valittu Yhdysvaltojen presidentiksi, ei ainoastaan ollut järkytys suomalaisille valtamedian toimittajille ja puhuville päille. Myös Obaman nimittämät tiedusteluvirkamiehet järkyttyivät ja kehittivät salaliittoteorian Trumpin ja Putinin keskinäisestä vehkeilystä. Trumpin presidenttikauden kaksi ensimmäistä vuotta amerikkalainen valtamedia jauhoi loputtomasti vehkeilystä ja Muellerin tutkinnasta. Kun Muellerin raportti lopulta julkistettiin, Venäjä-huijauksesta meni ilmat pihalle ja valtamedia vaikeni asiasta, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Helsingin Sanomien kirjoituksessa toimittaja Ville Similä siteeraa lopuksi oikeusministeri William P. Barrin kommenttia Flynn-päätökseen:

”Historia on voittajien kirjoittamaa, joten vastaus riippuu paljolti siitä, kuka kirjoittaa historian.”

Similä piti tätä osoituksena kyynisyydestä. Itse en haluaisi tietää sitä historiaa, joka olisi kirjoitettu, jos James Clapper, John Brennan ja kumppanit olisivat saaneet kirjoittaa sen. Lisäksi Similä käyttää NBC:n uutisten sitaattia, josta on jätetty pois olennainen asia. Barrin mielestä Flynnin vapauttaminen edusti oikeuden toteutumista parhaimmillaan, ja siitä on vaikea olla perustellusti eri mieltä.

Barr sanoi oikeasti seuraavaa:

”Historia on voittajien kirjoittamaa, joten vastaus riippuu paljolti siitä, kuka kirjoittaa historian. Mutta mielestäni oikeudenmukainen historia kertoisi päätöksen olevan hyvä, koska se piti yllä oikeusvaltiota. Se auttoi. Se piti yllä Oikeusministeriön standardeja ja korjasi sen, joka oli väärin.”