Suomessa on jo pitkään ollut menossa poliittisen eliitin,
virkakoneiston, erilaisten syöttiläsjärjestöjen ja valtamedian kovaääninen
kampanja ”vihapuhetta” vastaan vapaan kansalaismielipiteen tukahduttamiseksi.
Kampanja on sekä irvokas että älyllisesti epärehellinen, koska työkaluna
kansalaismielipiteen tukahduttamiseksi käytetään rangaistuksen uhan lisäämistä
ja sensuuria.
Häpeämättömän röyhkeässä kampanjassa poliitikot, virkamiehet
ja valtamedian journalistit pyritään kuvaamaan vihapuheen ja maalittamisen
uhreina ja väitetään, että toimittajat eivät enää uskalla kirjoittaa juttuja vihaisen
palautteen pelossa. Liioitellun kuvan tarkoituksena on sekä laajentaa
sananvapauden rajoituksia että kiristää väärinajattelusta saatavia
rangaistuksia.
Kampanjointi myös kertoo yhteiskunnasta, jossa kansalaisten
vapauksia rajoitetaan yhä enemmän ja jossa valvonta ulottuu yhä uusille elämänalueille
milloin vihapuheen torjunnan ja milloin ilmastonmutoksen nimissä.
Kirjailija nuoleskelee valtaa
Kirjailijoilla on ollut merkittävä rooli mielipiteenvapauden
puolustamisessa totalitaarisissa yhteiskunnissa. Toisaalta heitä on aina ollut
myös tyrannimaisten vallanpitäjien lakeijoina ja heidän julmien tekojensa
siunaajina. Kirjailija Maksim
Gorki aikanaan 1930-luvun kuvatessaan Vienanmeren-Itämeren kanavan rakennustyömaata
”entisten proletariaatin vihollisten menestyksekkääksi rehabilitoinniksi”,
vaikka rakennustyömaalla kuoli virallisten arvioiden mukaan 12 – 25 000 pakkotyöläistä.
Äskettäin kirjailija Sofi Oksanen asettui julkisesti puolustamaan
(Verkkouutiset) vihapuhehysteriaa väittämällä, että demokratia on uhattuna Suomessakin ja syynä
on tietysti tavallisilta kansalaisilta tuleva vihapuhe.
Oksanen järkeilee:
” Kansanvalta perustuu osallistumiseen ja vihapuhe vähentää
osallistumista. Pitkällä tähtäimellä se johtaa harvainvaltaan.”
Itse olen täysin eri mieltä sananvapauteen kohdistuvista
uhista. Todellisuudessa sananvapauden pahimpia vihollisia ovat poliitikot ja
valtamedia. Näistä molemmat teeskentelevät puolustavansa sananvapautta mutta
todellisuudessa toimivat sen aktiivisina rajoittajina. Oksanenkin uhriuttaa
toimittajat:
” Kaksi kolmesta toimittajasta on joutunut vihapuheen
kohteeksi, viidesosaa on mustamaalattu ja joka kuudes on kokenut väkivallan
uhkaa. Tavoitteena on ollut kohteen ammattitaidon kyseenalaistaminen ja maineen
tuhoaminen.”
Oksanen on myös täysin hakoteillä seuraavassa:
” Mikäli toimittaja saadaan harjoittamaan itsesensuuria,
vaikutus ulottuu lopulta koko kansaan, sillä lehdistön käyttämä kieli muovaa
julkista narraatiota ja jokaisen kansalaisen kielenkäyttöä.”
Useimmat toimittajat edustavat ideologisesti punavihreää
vasemmistoa. Valtaosa kansalaisista ei kannata punavihreää ideologiaa. Tästä
syystä he eivät aina niele ideologisesta näkökulmasta kirjoitettuja
artikkeleita sellaisenaan. Kun punavihreä toimittaja saa kritiikkiä, hän
mieluummin käyttää sitä uhriutumisen perusteena kuin tarkistaa omia ideologisia
vääristymiään.
Ei ole minkäänlaisia todisteita, että punavihreä toimittaja
harjoittaisi aktiivista itsesensuuria negatiivisen palautteen takia. Sen sijaan
on runsaasti todisteita siitä, että toimittajat uhriutuvat ja pyrkivät
esiintymään sananvapauden marttyyreina.
Luonnollisesti Oksasen ulostulo sai osakseen suitsutusta toimittajilta.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja kiitti Oksasta ulostulostaan:
” Jospa vain muutkin maamme ajattelijat ja johtajat
tuomitsisivat vihapuheen yhtä selkein sanoin. Oksanen näyttää paljon kaivattua
esimerkkiä siitä, millaisia puheenvuoroja tarvitaan ja kuinka sananvapauden
puolesta tehtävää työtä voi tukea myös konkreettisesti.”
Valitettavasti toimittajille ja heidän etujärjestöilleen
kyse on vain toimittajien vapaudesta tuoda esille omia käsityksiään eikä
kansalaisten sananvapaudesta, joka on oikeasti paljon tärkeämpi asia.
Puheenjohtaja Mäkelä osoittaa lausunnoillaan olevansa
tyypillinen itsereflektioon kykenemätön omahyväinen toimittaja:
” Yksi haasteista on vihapuhe ja siihen liittyvä
maalittaminen, joiden tarkoituksena on vaientaa arkaluontoisista asioista
kirjoittavat toimittajat. Toisena ovat sosiaalisen median alustojen kautta
leviävät valeuutiset ja disinformaatio, jotka uhkaavat kansalaisten oikeutta
saada ja ottaa vastaan totuudenmukaista tietoa.”
Valeuutisten tärkein lähde on valtamedia. Heidän keinoihinsa
kuuluu myös käsiteltävän asian kannalta olennaisten tietojen pimittäminen
ideologisilla perusteilla eli ”lying by omission”. Yksityinen henkilö voi joutu
valtamedian maalituksen kohteeksi ja hänestä alun perin tehty valeuutinen voi
levitä kaikkiin valtamedioihin. Korjaus tulee, jos on tullakseen.
Seuraavasta Mäkelän lausunnosta voisi antaa palkinnon vuoden
propagandistisesta töräyksestä:
” Sananvapauden väärinkäyttöä vastaan ei voida eikä pidä
taistella sananvapautta rajoittamalla. Sananvapautta on vaalittava tarkasti ja
sen aluetta tulee kaikin keinoin lujittaa. Yksi tapa lujittaa sananvapautta on
kieltää sen väärinkäyttö. Äärimmäinen vihapuhe ei ansaitse sananvapauden suojaa.”
Sananvapautta vastaan ei pidä taistella sananvapautta
rajoittamalla mutta kuitenkin yksi tapa lujittaa sananvapautta on kieltää sen
väärinkäyttö. Sananvapautta puolustetaan siis parhaiten sensuurilla ja ihmisten
rankaisemisella vääristä mielipiteistä. Voiko asian enää orwellilaisemmin sanoa?
Maalittaminen rikoslakiin
Myös virkamiehet ja heidän etujärjestönsä ovat haistaneet
vihapuheessa mahdollisuuden. Oululaisen Kaleva-lehden artikkelissa kerrotaan,
että virkamiesten
maalittamisen saamiselle rikoslakiin on vahva tuki. Tässä syöttiläsjärjestöjen
edustajat yrittävät esittää, että heidän ajamansa sananvapauden rajoitustoimet
edustaisivat yleistä mielipidettä.
Poliisijärjestöjen liitto ja Lakimiesliitto ovat lähteneet
pontevasti ajamaan maalittamisen kriminalisointia. Tässä yhteydessä voi sanoa,
että jossain määrin jopa ymmärrän poliisien huolen yksityiselämään kohdistuvien
tietojen utelusta. Toisaalta eräiden poliisien esiintyminen sosiaalisessa
mediassa on myös ollut selkeästi poliittista ja saanut osakseen voimakastakin
kritiikkiä useimmiten täysin oikeutetusti.
Itse aloittaisin korjaustoimet puuttumalla poliisien
esiintymiseen sosiaalisessa mediassa enkä lähtisi hätiköidysti kriminalisoimaan
epämääräisesti määriteltyä maalittamista.
Luonnollisesti järjestöjen edustajilta on jäänyt täysin
huomiotta kansalaisen oma oikeusturva ja siihen liittyvät uhat. Jos viranomaisen
toiminnan arvostelusta on uhkana tuomio maalituksesta, se vaikeuttaa
kansalaisen mahdollisuutta saada oikeutta viranomaisten taholta tulleesta epäasiallisesta
kohtelusta. Jo nykyisin viranomaisia on vaikea saada vastuuseen teoistaan.
Lisäksi järjestöjen edustajat haukkuvat väärää puuta. Vuoden
2015 tapahtumista kantaa suurimman vastuun silloinen hallitus, jonka toimet ärsyttivät
suurta osaa kansalaisista. Arvostelu tulisikin ensisjaisesti kohdistaa niihin, syksyllä
2015 sallivat yli 30 000 ihmisen tulla Ruotsin ajan yli ja antoivat kuvan,
että kyse oli oikeasti hädänalaisista. Todellisuudessa iso
osa tulijoista oli sotilaskarkureita tai Irakilaisten shia-militioiden
jäseniä. Viranomaiset myös valehtelivat tietävänsä tulijoiden taustat, vaikka
todellisuudessa suuri osa tuli rajan yli väärennetyilä papereilla eikä heidän
todellista henkilöllisyyttään tai taustaansa tiedetty.
Mitä tahansa Rautatientorilla tapahtui, se oli seurausta
huonoista poliittisista päätöksistä. Niin oli myös se arvostelu, jota
poliitikot ja virkamiehet kutsuvat vihapuheeksi.
Kun vihapuhehysteriaa katsoo vähänkin tarkemmin, huomaa,
että kyseessä on puhtaasti eliitin masinoima projekti, josta ei tavalliselle
kansalaiselle seuraa mitään hyvää. Toimittajat haluavat kirjoittaa omia
mielipiteitään ilman pelkoa kritiikistä. Virkamiehet haluavat mieluummin tukkia
suut kuin muuttaa omia toimintatapojaan.
15 kommenttia:
Sitä on jo sen ikäinen että välillä tulee takautumia.
Muokataanpa Sofin lausetta hieman ja makustellaan uudelleen: Proletariaatin valta perustuu osallistumiseen ja Neuvostovastainen puhe vähentää osallistumista. Pitkällä tähtäimellä se johtaa imperialistien ylivaltaan.
Tuleeko värinöitä. Itselläni tulee ja pahoja.
Harmi kun en pääse paikalle kun tämä snanvapauden airut, tämä sitkeä Osanen Sofi tulee tuohon naapurikylän kirjastoon.
Mutta ilman sitäkin voin sanoa, se tosin ei kovin laajalle leviä, että soisin joskus tomittajien, otka kokevat olevansa maalituksen uhreja, menemään peikin eteen ja kysymään peililtä, että miten meni. Noin niinku omsta mielestä jos sieltä yleisöstä tulee kyistä krittiikiä. Veikkaanpa ettei siellä peilin edessä tule tungosta. Syystä, Ykän sanoin, siitä on olemassa päätös, poliittinen päätös, tai että näin asiasta on SOVITTU tiedotettavan.
Huru-ukko
Liittyen tuohon sofiin ja lehdistöön, voisi kysyä kuinka tiedotus meni noin omasta mielestä tässä viimeisimmässä oulukeississä? "alaikäinen" "oululainen mies" raiskasi kasikymppisen mummun taloyhtiön pesutuvassa. Valemeiaa luotettavammasta vaihtoehdosta on saanut lukea, että kyseessä oli alkujaan somppu, ei pottunokka-oululainen kuten valemedian uutisoinnista voisi päätellä.
Huru-ukko
Hyvin tiivistetty Vasaralta. Karmeinta lienee että tuo suunnitelma saattaa hyvinkin onnistua ja sitten meillä on voimassa toinenkin, täysin poliittinen ja puhtaasti tulkinnanvarainen laki. Mitä muuta se enää on kuin mielivaltaa?
Taistelu kansalaisten oikeudesta sananvapauden käyttämiseen on ankarien rajoituspaineiden kohteena. Valtaapitävät hyödyntävät siinä epämääräistä vihapuheen määritelmää. Pohjimmiltaan kyse on siitä, määrittelevätkö turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt sanomisen rajat vai ei.
Anonyymi 1: "Proletariaatin valta perustuu osallistumiseen ja Neuvostovastainen puhe vähentää osallistumista. Pitkällä tähtäimellä se johtaa imperialistien ylivaltaan."
Tämä on sinänsä ironista, koska Oksanen on kirjoittanut kirjoja, joissa käsitellään Viron neuvostomenneisyyttä ja myös julkaissut Vankileirien saariston uudelleen. Ihmettelen, että hän ei näe yhtäläisyyttä marxismi-leninismin ja modernin punavihreän vasemmistolaisuuden välillä.
Anonyymi 2: "Veikkaanpa ettei siellä peilin edessä tule tungosta."
Ei tule. Narsistinen toimittaja luultavasti tekee Google-hakuja omalla nimellään eikä välttämättä pidä kaikista hakutuloksista.
Yrjö: "armeinta lienee että tuo suunnitelma saattaa hyvinkin onnistua ja sitten meillä on voimassa toinenkin, täysin poliittinen ja puhtaasti tulkinnanvarainen laki."
Ei vaan kolmas. Unohdit uskonrauhan rikkomista koskevan lain. Epämääräiset ja tulkinnanvaraiset lait vievät kohti kontrolliyhteiskuntaa ja totalitarismia.
Anonyymi 3: "Valtaapitävät hyödyntävät siinä epämääräistä vihapuheen määritelmää."
ks. ed. Epämääräiset käsitteet ja niiden varaan rakennettu lainsäädäntö mahdollistavat kenen tahansa tuomitsemisen, jos tarvetta ilmenee.
Suomalaisen puolivillaisen kulttuuriväen konformistisuus on meillä historiallisista syistä vallitsevan sosiaalisen yhdenmukaisuuden paineen vuoksi ihan omaa luokkaansa, mutta ei kansainvälisemmänkään kynäniekka-armeijan puolustusvalmius mitään huippuluokkaa ole. Ainakin minuun teki toivottoman olon kun luin Douglas Murrayn kansainvaellusraportista "The Strange Death of Europe -- Immigration, Identity, Islam" kuinka pelokkaiksi kirjailijat äkkiä muuttuivat, kun olisi pitänyt ryhdistäytyä antamaan tukea Salman Rushdielle. Vain muutamat kaikkein kontroversaaleimmat hahmot uskalsivat puolustaa sananvapautta ja uhmata uskonnollista vihaa.
Suomalaisilla kulttuurikeikareilla on aika harhainen kuva omasta intellektuaalisuudestaan -- eivät nämä sofioksaset, jaritervot, juhahurmeet, paulavesalat sun muut tunnu ollenkaan olevan huolissaan siitä että he hehkuttavat ihan samoja falskeja "arvoja" kuin valtavirtapoliitikot ja valtavirtalehdistö. Ei kirjailijoista saati sitten iskelmälaulajista ole oikeustaistelijoiksi. Kun Jari Tervo nakkaa raamatun olkansa yli tv-viihdeohjelmassa, se on kokokuva koko suomalaisen kulttuuri-intelligentsijan älyllisestä rehellisyydestä ja kannanoton rohkeudesta.
Meillähän ministeritkin käyvät unelmamielenosoituksissa taputtamassa omille puheilleen. Konformistinen konsensus sulkee sisäänsä jokseenkin kaikki "kulttuurin" nimissä itsensä identifioivat, ja se on melko toivoton porukka. YLE:n lapsentasoinen propagandamylly työntää tuutista mussuhumanismia, ja kilpailevien kanavien takana taitaa olla samaa rahaa joka masinoi kansainvaellusta. Kukaan ei kysy oikeita kysymyksiä koska lähtökohtaiset käsitteet on jo ladattu täyteen tabujen ja pyhien arvojen maagista perlotevoimaa. "Vihapuheiden" kriminalisoiminen tulee tämän orwellilaisuuden täydellistämään.
Sofi Oksasen ulostuloja on turha tulkita näillä kriittisillä sivuilla. Hän ei ole yksi meistä. Pitää uskaltaa rajoittaa yhteisöpiirinsä sellaiseksi, että pöydässä kukaan ei edes mainitse esim. tuota nimeä. Voi olla, että ajan mittaan istut yksin, mutta ainakin ryhtisi on suora ja leuka koholla, hymy huulilla jatkat yksinpuhelua.
"Viranomaiset myös valehtelivat tietävänsä tulijoiden taustat,..."
Tiesivät mutta eivät valehdelleet...
"– Mutta sotilaskarkuruus oli hyvin yleinen peruste vuosina 2015-2016 saapuneiden keskuudessa. Se oli tunnistettu ilmiö ja yksi hakuperusteista, joka selvästi nousi sieltä esiin, Tainio sanoo."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006269849.html
HE tiesivät, mutta eivät meille kertoneet, koska kieroutuneilla arvopohjillamme emme olisi kyenneet keskittymään positiivisiin puoliin huoltosuhteen paikkaajiista keskulteltaessa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006269849.html
Tietysti voi väittää, että totuuden salaaminen on valehtelua.
Mutta pitää toimia aivan kuten rikoksesta syytetyt kohdallaan toimivat: mitä näistä puhumaan, vahingokseni ne kuitenkin väännätte. Eli parempi olla ja kuunnella mitä höpisevät. Laitetaan kukkapenkit tienaamaan!
Hyvä kirjoitus!
Lähdetäänpä liikkeelle tästä yhdestä lauseesta: ”Äskettäin kirjailija Sofi Oksanen asettui julkisesti puolustamaan vihapuhehysteriaa väittämällä, että demokratia on uhattuna Suomessakin”.
Väite on sinällään totta, mutta varsinaisena uhkaajina ovat nämä vihapuhe-termillä ratsastavat sananvapauden viholliset. Keinot ovat niitä vanhoja ja perinteisiä laitavasemmiston keinoja. Keksitään epämääräinen termi, jota voidaan käyttää lyömäaseena ja leimakirveenä käytännöllisesti katsoen missä tahansa asiassa ja keneen tahansa kohdistettuna. Se sisältää samalla kertaa syytteen ja tuomion. Muita vastaavia ja tuttuja synonyymeja eli käytännössä samaa tarkoittavia termejä ovat mm. ”kansanvihollinen”, ”luokkavihollinen”, ”neuvostovastainen” jne.
Toimittajakunnan kannalta tällainen sananvapauden vastustaminen on ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää. Vielä muutama vuosikymmen sitten toimittajan ammatti oli tulevaisuuden ammatti ja tiedotusoppi oli yksi tiukimmin karsituista opintosuunnista. Sinne pääsivät harvat ja hakeutuivat ne, jotka halusivat vaikuttaa. He uskoivat ja yhä uskovat olevansa neljäs valtiomahti, äänestäjien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva suljettu yhteisö, joka käyttää valtaa yli vaaleilla valittujen kansanedustajien. Sen jälkeen paljon on muuttunut. Internetin kautta julkaisumahdollisuudet ovat avautuneet kaikelle kansalle, toimittajakunta on menettänyt puhemonopolinsa ja lehtien levikit ovat pudonneet huippuluvuistaan vajaaseen puoleen. Toimittajakunta taistelee nyt henkeen ja vereen vaikutusvaltansa ja työpaikkojensa puolesta tietäen, että vapaassa kilpailussa ja vapailla markkinoilla se ei pysty säilyttämään mahdollisuuksiaan mielipiteiden ohjailuun, mikäli haluaa säilyttää lukijakuntansa ja työpaikkansa. Niinpä se on ryhtynyt taisteluun kilpailijaansa, vapaata tiedonvälitystä vastaan. Tuekseen tähän taisteluun se on parhaansa mukaan pyrkinyt valjastamaan poliittisen eliitin. Siitä on tullut sanan varsinaisessa merkityksessä vallan vahtikoira, vahtikoira joka suojelee isäntänsä rauhaa saadakseen itselleen suojelua ja makupaloja.
Vihreiden stalinistien ja muiden kommarihuorien kanssa jotka tätä ilveilyä ajavat on aika siirtyä "vihapuheesta" rakkauden piirroksiin.Rakkauden piirroksia voi tehdä vaikkapa mattoveitsellä punaviherterroria edistävien biojätteiden naamaan.Rakkaus voittaa.Ihmisyys velvoittaa.
Veijo Hoikka: "<ofi Oksasen ulostuloja on turha tulkita näillä kriittisillä sivuilla. Hän ei ole yksi meistä."
Sofi Oksanen ei tietenkään ole yksi meistä. Hänen kustantamonsa on kuitenkin julkaissut uudelleen Solzhenitsynin Vankileirien Saariston. Siksi häneltä luulisi löytyvän ymmärrystä niitä kohtaan, jotka näkevä länsimaisessa postmodernismissa kommunismin eri valeasussa.
Hän ei kuitenkaan näe, koska hän haluaa mielistellä vasemmistolaisia kultuuripiirejä ja ihailee itseään.
Strix Senex: "oimittajakunta on menettänyt puhemonopolinsa ja lehtien levikit ovat pudonneet huippuluvuistaan vajaaseen puoleen. Toimittajakunta taistelee nyt henkeen ja vereen vaikutusvaltansa ja työpaikkojensa puolesta tietäen, että vapaassa kilpailussa ja vapailla markkinoilla se ei pysty säilyttämään mahdollisuuksiaan mielipiteiden ohjailuun."
Olet oikeassa. Mahdollisus mielipiteiden ohjailuun on kuitenkin mennyttä aikaa ainakin suurelle osalle ihmisistä. On kuitenkin niitä, jotka ostavat valtamedian markkinoiman version totuudesta sellaisenaan asettamatta sitä kyseenalaiseksi. Nämä ihmiset tunnistaa helpoimmin suhtautumisesta Donald Trumpiin. He eivät aseta valtamedian tarjoilemaa totuutta kyseenalaiseksi. Itsekin tapaan tällaisia ihmisiä päivittäin eivätkä he kaikki ole eläkeläisiä.
Seppo Oikkonen: "Toimittajakunta taistelee nyt henkeen ja vereen vaikutusvaltansa ja työpaikkojensa puolesta tietäen, että vapaassa kilpailussa ja vapailla markkinoilla se ei pysty säilyttämään mahdollisuuksiaan mielipiteiden ohjailuun, mikäli haluaa säilyttää lukijakuntansa ja työpaikkansa. Niinpä se on ryhtynyt taisteluun kilpailijaansa, vapaata tiedonvälitystä vastaan. Tuekseen tähän taisteluun se on parhaansa mukaan pyrkinyt valjastamaan poliittisen eliitin. Siitä on tullut sanan varsinaisessa merkityksessä vallan vahtikoira, vahtikoira joka suojelee isäntänsä rauhaa saadakseen itselleen suojelua ja makupaloja."
Sosiaalisen median jätit veivät valtamedialta bisneksen. Nykytilanteessa ne kuitenkin tarvitsevat valtamediaa oman uskottavuutensa takia ja siksi, että some-jätit eivät joutuisi nettimaailmassa julkaisjan asemaan, jolloin heidän vastuunsa alustoille kirjoitetusta tekstistä tai julkaistuista videoista kasvaisi. Näiden alustojen tarkoituksena on tehdä yhteistyötä valtamedian kanssa, jotta some-jätit saisivat edelleenkin yksinoikeuden valtamedian aiemmin omistamaan bisnekseen eli mainosten myyntiin.
Monet toimittajat ja poliitikot todellakin harrastavat itsesensuuria.
Tosiasia on että useiden Eurooppaan pyrkivien kehitysmaalaisten tavat ja uskonnon määräykset ovat lakiemme, demokratian, sivistyksen, tasa-arvon ja terveen järjen vastaisia.
Tätä eivät toimittajat uskalla kertoa.
Myös toimittajat ovat aiheesta hiljaa.
SVT, eli Ruotsin valtionmedia, päivittelee Australian sensuuria, jota vastaan lehdistö protestoi. Samaiselle SVT:lle ei tulisi mieleenkään katsoa peiliin ja arvostella Ruotsin valtavirtamediaa, jonka päätehtäviä näkyy olevan toisinajattelijoiden suun tukkiminen.
SVT on vasiten ostanut TT:ltä artikkelin aiheesta.
https://www.svt.se/kultur/medier-protesterar-mot-angrepp-pa-pressfrihet
TT = Tidningarnas Telegrambyrå AB
https://sv.wikipedia.org/wiki/TT_Nyhetsbyr%C3%A5n sivulla käsitellään myös omistajuutta.
Mm Aftonbladetilla on osuus osakeyhtiössä. Aftonbladetin entinen pomo Jan Helin on nykyään töissä SVT:llä (kaveri Hanna Stjärne rekrytoi hänet...) https://sv.wikipedia.org/wiki/Jan_Helin
https://sv.wikipedia.org/wiki/Hanna_Stj%C3%A4rne
TT sanoo itse itsestään että "TT News Agency is privately owned by the largest Swedish media houses and stands absolutely free from any government, religious or political spheres."
Juu täytyyhän sen olla yhtä totta kuin Pravda ikään.
Lähetä kommentti