Kokoomus on taistellut tiukasti ns. vihapuhetta vastaan
siitä lähtien, kun Paula Risikko tuli sisäministeriksi kesällä 2016. Nyt on
otettu uusi askel tiukassa vihapuheen vastaisessa taistelussa. Puolueen
puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo avasi
pelin Kuopiossa toteamalla, että vihapuheen, rasismin, nettikiusaamisen ja
väkivaltaan yllyttämisen lisääntyminen niin nettikeskusteluissa kuin julkisilla
paikoilla repii yhteiskuntaamme ja lisää turvattomuuden tunnetta.
Luonnollisesti ns. vihapuhe esitetään irrallisena ilmiönä,
joka vain syntyy jostakin eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen maailman
tapahtumien kanssa. Yhtä luonnollista on, että valtio torjuu vihapuhetta
parhaiten lisäämällä valvontaa ja sensuuria, jonka välttämättömyys perustellaan
sananvapauteen muka kuuluvalla ”vastuulla”.
Asiat myös käännetään julkisessa keskustelussa usein
päälaelleen, kun sensuuritoimet selitetään sananvapauden puolustamiseksi:
” Pahimmillaan vihapuhe toimii sananvapauden esteenä, sillä
vihapuheella usein pyritään hiljentämään vastakkaisia mielipiteitä.”
Kerropas, Petteri, millaisia mielipiteitä sinä haluat
toimillasi hiljentää. Kaiken sananvapauden rajoittamisen ongelmana on se, kuka
päättää, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Luottaisitko sinä Petteriin
tässä asiassa? Minä en luota.
DDR:stä tutuin keinoin sananvapauden kimppuun
Kokoomuksen ministeritroikka Sanni Grahn-Laasonen, Antti
Häkkänen ja Kai ”Amnesty” Mykkänen käynnistävät asiantuntijaryhmän, joka käy
läpi vihapuheen ympärillä olevaa rikosoikeudellista sääntelyä, poliisin ja
viranomaisten toimintamahdollisuuksia, , palveluntarjoajien vastuuta
julkaisemistaan sisällöistä sekä vihapuheen ja kiusaamisen ehkäisyn keinoja.
Kokoomus siis luottaa sananvapauden rajoittamisessa asiantuntijoihin ja
viranomaisiin. Kokoomus uskoo tässä kontrolliin, ei kansalaisten
perusoikeuksiin.
Verkkouutisten artikkeli listasi myös ”suuntaviivat”, joiden
avulla vihapuhetta ja nettikiusaamista voitaisiin torjua. Keinoista osa on
uusia mutta osa vanhoja tuttuja.
Kolmas kohta eli päätoimittajavastuun laajentaminen
verkkomedioiden sähköisten alustojen moderointiin on se vanha tuttu, eli
internetissä toimivat alustat pakotettaisiin sisällön julkaisijoiksi. Tätä toimenpidettä
ei koskaan ole todettu, vaikka sillä on uhkailtu useita kertoja viimeisen reilu
kymmenen vuoden ajan. Varmaa on, että tällainen tekisi kotimaisen
palveluntarjoajan palvelimella toimimisen erittäin riskialttiiksi.
Suuntaviivoissa puhutaan myös valeprofiileista, joiden
kautta tapahtuvat toiminta on korostunut ongelma. Sitä, mitä ”valeprofiililla”
tarkoitetaan ei ole täsmennetty ja oletettavaa on, että mikä tahansa nimimerkki
voidaan määrittää valeprofiiliksi, myös tässä blogissa jo yli 10 vuoden ajan
käytetty.
Myös turvallisuusviranomaisten harjoittamaa valvontaa
halutaan helpottaa, mikä kuulostaa lähtökohtaisesti eniten epäilyttävältä ja
totalitarismiin viittaavalta. Kuvaan kuuluu myös saksalainen pehmo-DDR
-ratkaisu, jossa vastuu valvonnasta siirretään sosiaalisen median alustoille
määrittämällä kova rangaistus, jos väitettyä vihapuhetta ei poisteta alustalta
riittävän nopeasti.
Loput ehdotukset liikkuvat lasten ja nuorten aivopesun ja monikulttuuripropagandan
tasolla. Nämä keinot ovat jo kovassa käytössä eikä niitä lisäämällä enää voi
saavuttaa merkittäviä edistysaskeleita tiellä kohti uutta ja uljasta monikulttuurista
yhteiskuntaa.
Häkkänen toppuuttelee
Oikeusministeri Antti Häkkänen yrittää vähän lieventää
vihapuhemanifestia toteamalla, että tarkoituksena ei ole tehdä vihapuheesta
rikosta. Vihapuhehan on tunnetusti erittäin huonosti määritelty subjektiivinen
termi. Tämä on sen tarkoituskin, koska termin epämääräisyys takaa suuremman
pelotevaikutuksen kuin selkeästi ja yksinkertaisesti määritetty termi.
Häkkänen toki tuntee tärkeimmät Suomen lain sisältämät
sananvapauden rajoitukset eikä hän halua niitä lisätä. Kuitenkin hän sanoo Iltalehden
mukaan:
” Vihapuheen käsite taas on epämääräinen, mutta Häkkäsen
mukaan on tiedossa, että se on erittäin haitallista ja aiheuttaa jännitteitä
yhteiskunnassa ja koulumaailmassa.”
Häkkänen on tässä luonnollisesti väärässä, koska häneltä
menevät syy ja seuraus sekaisin. Massamaahanmuuton salliminen
turvapaikkajärjestelmän kautta, kuten tapahtui syksyllä 2015, kun Petteri Orpo
toimi sisäministerinä, lisää yhteiskunnallisia jännitteitä ja kasvattaa
epäluottamusta. Tämä voi johtaa myös ylilyönteihin sanankäytössä. Kun näihin
ylilyönteihin kohdistetaan kohtuuttomia rankaisutoimia, tämä vain lisää
epäluottamusta ja katkeruutta.
Kokoomus ja Häkkänen haluavat kiihkeästi lisää kannattajia
erityisesti vihreiltä ja tässä kiimassa he omivat myös sensuuritoimet heiltä
pyrkiessään nousemaan suurimmaksi puolueeksi ohi SDP:n. Iltasanomissa Mika
Lehto kysyy, unohtaako
Kokoomus perinteiset porvarit. Vastaus on tähän tietysti kyllä, mutta Kokoomus
voi tehdä niin, koska ”perinteisiä porvareita” eli klassisia liberaaleja on
niin vähän. Näistä harvoistakin osa on jo kauan sitten jättänyt Kokoomuksen.
Mukaan kuuluu myös allekirjoittanut. Klassisia liberaaleja pitää Kokoomuksessa
vain vaihtoehtojen puute. Jossain vaiheessa heidänkin on syytä tehdä omat
johtopäätöksensä ja siirtyä joko Hjalliksen Liike nyt -viritelmän kannattajiksi
tai Perussuomalaisiin. Kokoomus uskoo valtion kaikkivoipaisuuteen ja suureen
julkiseen sektoriin.
Palataan vielä Häkkäsen edesottamuksiin, joissa paistaa
nuori ikä ja ymmärtämättömyys. Luonnollisesti Häkkänenkin kannattaa
sananvapautta retorisella tasolla. Hän haluaa institutionalisoida poliittisen
korrektiuden siten, että virallisia rangaistustoimia ei tarvitsisi lisätä.
” Se ei välttämättä suoraan aina täytä tiettyjä rikoslain
tunnusmerkistöjä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vihapuheeseen pystyttäisi
jotenkin muuten puuttumaan esimerkiksi kasvatuksella, valistuksella ja
tietyillä sosiaalisen median yritysten toimintatavoilla.”
Sosiaalisen median yritykset saavat Häkkäsen mielestä tehdä
likaisen työn viranomaisten puolesta samalla, kun poliitikot esiintyvät
sananvapauden puolustajina. Häkkäsen ontto käsitys sananvapauden sisällöstä
paljastuu seuraavassa lauseessa:
” Mutta sananvapaus ei suojaa loukkaavaa toimintaa. Nyt
lähdemme keskustelemaan siitä, mikä olisi asiallisempaa keskustelukulttuuria ja
millaisilla menetelmillä erityisesti sosiaalisen median ja internetin
keskustelu saataisiin paremmalle jengalle.”
Sananvapaus nimenomaan suojaa sellaista puhetta, josta joku
saattaa loukkaantua. Sosiaalisen median keskustelukulttuuria tuskin parannetaan
nykymenetelmin eli sosiaalisen median algoritmien jakamalla mielivaltaisella bännillä, joka sekin lähinnä perustuu vasemmistolaisten
ilmiantajien ahkeruudelle kuin millekään terävälle analyysille puheen väitetystä
loukkaavuudesta.
Suomalaisen sananvapauden surkea tila
En ole lukenut Riku Neuvosen kirjaa suomalaisesta
sananvapaudesta. Näin olen tehnyt siksi, että se saattaisi olla liian
masentavaa. Suomalaisen sananvapauden surkea tila näyttäytyy parhaiten
valtamediassa käydyssä julkisessa keskustelussa, jossa sananvapautta
käsitellään yleensä aina sen rajoitusten kautta ja viittaamalla epämääräiseen
vihapuheeseen. Hyvin harvoin näkee laajaa sananvapautta kannattavia puheenvuoroja,
joissa todetaan, että laaja sananvapaus on parempi vaihtoehto kuin tekopyhän
hurskastelun alle kätketty sensuuri.
Jo nykyiset sananvapautta rajoittavat lait ovat riittävän
väljiä, jotta melkein kuka tahansa saadaan niistä tuomiolle, jos tahtoa vain löytyy
riittävästi. Nykyiset sananvapauden rajoitukset perustuvat postmoderniin
ajatteluun, jossa sanojan viiteryhmän uhripääoma määrittää sananvapauden
laajuuden. Sen puute taas takaa varman tuomion mahdollisessa oikeudenkäynnissä.
Länsimaisen oikeudenkäytön keskeinen periaate eli yhdenvertaisuus lain edessä
on heitetty kiihotuslain ja uskonrauhan rikkomisen kohdalla romukoppaan.
Tarkemmin sensuurin ja poliittisen korrektiuden vaikutuksista voi lukea
esimerkiksi tästä
kirjoituksesta.
Kaikkein irvokkainta tässä kaikessa on se, kuinka valtamedian
toimittajat ovat tehneet itsestään sekä ainoita ihmisiä, joille kuuluu
sananvapaus, että vihapuheen kautta tapahtuvan sananvapauden rajoittamisen
uhreja. Pelottavaa on puolestaan se, kuinka valtapuolueiden poliitikot
myötäilevät tätä käsitystä. Valtamediaa ei kukaan ole valinnut edustamaan
itseään. Sananvapaus kuuluu kansalaisille eikä pelkästään JSN-median toimittajarälssille.
13 kommenttia:
Kokoomuksen poliitikot kuvittelevat, että myötäämällä vasemmistoa he pärjäävät paremmin kuin pitäytymällä selkeästi näihin perinteisiin länsimaisiin arvoihin, joista sananvapaus on yksi keskeisimpiä. Tilanne on samantapainen kuin 70-luvulla, jolloin kokoomuksen nuoriso-osastosta löytyi niitä taistolaisten peesaajia. Valitettavasti tilanne näyttää nyt pahemmalta, kun tämä lullukkaväki on pesiytynyt puolueen johtoon.
Kokoomuksen äänestäjänä, ilmeisesti pian entisenä äänestäjänä, minä ihmettelen, minkä ihmeen takia tällaisen länsimaiseen demokratiaan uskovan peruskonservatiivin kannattaisi äänestää ehdokkaita, jotka pelkäävät niin paljon noita laitavasemmiston porukoita, että eivät uskalla esittää selkeästi omaa vaihtoehtoaan vaan ovat täysin noiden uustaistolaisten vedätettävissä. Eiväthän he ole nykyisessä mallissaan mitään muuta kuin noiden Li Anderssonin ja Touko Aallon vasemmistoporukoiden laimennettu painos. Eivät vasemmistolaisesti ajattelevat heitä missään tapauksessa äänestä. Eikä kyllä perinteisten konservatiivienkaan kannata tuollaiselle lullukkaväelle kanatustaan antaa.
Tylsillä vampyyrin hampailla ei voi purra kaltereita poikki.
Sekoomus ajaa niin sairasta ideologiaa että pahaa tekee. En ikinä olisi voinut kuvitella, että oikeistopuolueesta saadaan vasemmistolainen lupaamalla puoluejohdolle hillotolppa.
Strix Senex: Kokoomuksen kääntymisen voi jäljittää 70-luvun ns. remonttimiehiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokoomuksen_remonttimiehet
Näistä ainoastaan Pertti Salolainen on edelleen mukana politiikassa.
Remonttimiesten myötä Kokoomus irtautui juuriltaan ja 80-luvulla heillä oli jo omat kotiryssät (esim. Ilkka Suomisella Felix Karassev).
Strix Senex: "Kokoomuksen äänestäjänä, ilmeisesti pian entisenä äänestäjänä, minä ihmettelen, minkä ihmeen takia tällaisen länsimaiseen demokratiaan uskovan peruskonservatiivin kannattaisi äänestää ehdokkaita, jotka pelkäävät niin paljon noita laitavasemmiston porukoita, että eivät uskalla esittää selkeästi omaa vaihtoehtoaan vaan ovat täysin noiden uustaistolaisten vedätettävissä."
Vasemmistolla on sekä aatteellinen johtajuus (kuten 1970-luvulla) että moraalinen määrittelyvalta. Tätä valtaa se myös käyttää valtamedian tuella. Nyky-Kokoomuksessa on vain vähän jäänteitä markkinatalouteen ja yksilönvapauteen perustuvasta filosofiasta. Ei ole muuta kuin korporatismi eli elinkeinoelämän suurten pelaajien asian ajaminen.
Tuon kokoomuksen uusimman viritelmän voisi tiivistää selkokielelle: ”Pyrimme vakaasti siihen, että niin poliittisen eliitin kuin valtamedian viimeisen 25 vuoden aikana tekemiä massiivisia virheitä ei saa arvostella julkisesti millään tavoin.”
Kumitonttu: "En ikinä olisi voinut kuvitella, että oikeistopuolueesta saadaan vasemmistolainen lupaamalla puoluejohdolle hillotolppa."
EU tarjoaa poliitikolle mahdollisuuden "toiseen uraan". Kokoomuksen kärkipoliitikot ovat järjestään poliittisia broilereita, joille politiikka on ponnahduslauta. Kun naama on kulunut, tarvitaan hyvä isopalkkainen virka Euroopan Unionista tai sen lähellä olevista instituutioista. Alexander Stubbilta tämä onnistui.
60- ja 70-luvulla Urho Kekkosen idänpolitiikka jakoi kansakuntaa. Kokoomuksen kääntyminen Kekkosen taakse teki 70-luvulla jo seniilin Kekkosen jatkamisesta mahdollista ja käytännössä tukahdutti kaiken toisajattelun. Georg C. Ehnrooth ja Tuure Junnila edustivat 1970-luvulla "äärioikeistoa".
Luulisi Häkkäsen oikeusoppineena ymmärtävän jopa muita paremmin, että yhteinen ja lainsäädäntöön viety määritelmä vihapuheelle on edellytys sille, että mitään mielekästä keskustelua sananvapaudesta voidaan ylipäänsä käydä. Se, että tällaista määritelmää ei ole, tekee oikeusvaltioon huonosti sopivan mielivallan mahdolliseksi. No, ehkä se on joidenkin osapuolten agendan mukaista.
Sairaaksi on muodostunut Suomen poliittinen ilmasto. Nyt jo vaaditaan ulkoministerin erottamista vääränmallisen hymiön käyttämisestä "plokissaan".
Sijaisloukkaantujilla on nyt iso valta mutta ei anneta periksi.
Monikansallisen kokoomuksen siivellä EU-tähdistöön pyrkivälle poliitikolle on erityisen tärkeää, ettei häntä itseään ikinä päästä syyttämään rasistiksi. Rasistin leima tai semmoinen epäilyksen häiväkin omassa otsikossa olisi hyväveli-poliitikolle maailmanloppu, siis hänen oman maailmansa, mistään muusta hän ei välitä.
Kokkelit ja muut politiikan kekkulit pyrkivät rasismin korostetulla kitkemisellä vain kirkastamaan omaa gloriaansa. Viis Suomesta ja sen tyhmästä kansasta, he ajattelevat - ennen ja jälkeen seuraavien vaalien. He ajattelevat aivan samalla tavalla kuin suurin osa matuista, joita eivät tietenkään Suomen vaalit kiinnosta, kun vain hyysäystä riittää.
Hieno, joskin masentava katsaus Suomen tilasta.
Aikoinaan poliitikot saivat olla ylpeitä työskennellessään maansa asioiden hoitajina. Nyt ylpeys on vaihtunut ylimielisyydeksi oman maansa kansaa kohtaan.
Suomessa on toiminut korkeilla jakkaroilla viisaita miehiä onnistuen hienosti tehtäviensä hoidossa. Monet heistä ovat olleet vailla "korkeampaa" koulutusta. He eivät siis ole kyenneet osoittamaan opintojensa kautta viisauttaan. Nykypoliitikkoina sen sijaan on toiminut/toimii monia, jotka ovat jo koulumenestyksellään osoittaneet kyvyttömyytensä tekemään isoja koko kansaa hyödyttäviä etenkin taloudellisia päätöksiä. Hehän ovatkin osoittaneet olevansa sopivia poliittiselta arvopohjaltaan. Sehän se on tärkeintä. Muistakaa: Hei me tienataan tällä!
Aika elvyttää jumalanpilkkalaki.
Sananvapautta, sellaisena kuin sen oikeistolaiset fanit ajattelevat, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan (tässä mielessä käsite muistuttaa tasa-arvoa). Kysymys on aina ollut siitä, kuka ja miten sitä rajoittaa. Niin kauan kuin sitä rajoittivat kristityt tahot, asiat saattoivat mennä parempaan suuntaan.
Me emme aloittaneet tätä peliä, mutta me pelaamme sen loppuun.
Kyllä totuus on se että VASTAKKAISET MIELIPITEET pyritään hiljentämään julistamalla ne VIHAPUHEEKSI!
Kansallismielisyys, haittamaahanmuuton vastustaminen, EU-kriittisyys, globalismin kritisointi ja suomalaisten etujen ajaminen on julistettu vihapuheeksi, rasismiksi, suvaitsemattomuudeksi, natsismiksi fasismiksi, putinismiksi yms. yms.
Suomessa vallitsee yksi vaihtoehdoton totuus, olemme uusi DDR tai Pohjois-Korea.
Milloinkahan toisinajattelijoita aletaan tuomitsemaan vankeuteen?
Ihmisolennoille on minun mielestä ollut aina tyypillistä että varsin rankoinkin sanakääntein on puhuttu pahaa oloa ulos. Vähän aikaa on puhkuttu ja puhallettu, kolmen porsaan ja ehkä veli nallenkin talo on puhkuttu nurin mutta se on ollut terapeuttista ja isoin terä vihasta on vaan meluttu ulos. Nyt sitten poliitikon tai korkean poliisivirkamiehen tekemien typeryyksien arvostelu kriminalisoidaan pikkuhiljaa? Arvostelu ja suoranainen osoittaminen että tuli tehtyä tyhmästi onkin vihapuhetta? Toki samalla peräänkuulutetaan vuoropuhetta mutta se toinen osapuoli sensuroidaan hiljaiseksi.
Slarba, eiköhän kuolemantuomiokin tule takaisin kun tarpeeksi äänekkäästi suomalaiset alkavat vaatia suomea takaisin.
Lähetä kommentti