Halla-ahon valinta ja jälkilöylyt

En ole luonteeltani optimisti enkä luota ”somepöhinään” lähteenä, joten Jussi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa värisuora Perussuomalaisten johdossa tuli minulle yllätyksenä. Toinen yllätys oli se, miten kiistattomasti hänet nostettiin puolueen johtoon, kun hän tuli valituksia 56 prosentilla annetuista äänistä jo ensimmäisellä kierroksella.

Halla-ahon valinnan perimmäinen syy

Jälkikäteen ajateltuna Halla-ahon valinta sinetöitiin jo syksyllä 2015, kun maahan tuli yli 30 000 siirtolaista Haaparannan kautta Ruotsista. Tuolloin Perussuomalaisten ministerit ja eduskuntaryhmä eivät tehneet elettäkään tulijavirran patoamiseksi.

Toki maahanmuutto kuului tuolloin kokoomuslaisen sisäministeri Petteri Orpon vastuualueelle. Hallitus oli myös päättänyt, että Suomi ei kannata EU:n taakanjakopäätöstä siirtolaisten pakkosijoittamiseksi kiintiöillä eri EU-maihin. Kuitenkin itse äänestyksessä Orpo äänesti tyhjää vastoin hallituksen päätöstä.

Jos Perussuomalaiset olisi tuolloin ollut hallituksessa tiukempi kumppaneilleen ja osoittanut haluavansa rajatarkastuksia ja siirtolaisten palautuksia takaisin Ruotsiin, Soini todennäköisesti istuisi edelleen hallituksessa eikä Halla-aho välttämättä koskaan olisi pyrkinyt puolueen puheenjohtajaksi.

Myöhemmin, kun Venäjältä alkoi tulla turvapaikanhakijoita rikkinäisillä Lada-autoilla Raja-Jooseppiin, Soini reagoi ja sopi asioista Venäjän kanssa. Turvapaikanhakijoiden virta tyrehtyi. Tosin Venäjältä tuli kokonaisuutena saman verran tulijoita kuin Haaparannasta pahimmillaan kahdessa päivässä. Soini sai tuosta Venäjän siirtolaisvirran tyrehdyttämisestä sulan hattuunsa, mutta se ei vakuuttanut Perussuomalaisten jäsenistöä.

Jussi Halla-aho toimi tuolloin europarlamentaarikkona kuten edelleenkin. Tuolloin monesta tuntui, että hänet oli ”hyllytetty” Brysseliin eikä hän sinänsä hyvistä lausunnoistaan huolimatta tuntunut olevan täysin kartalla siitä, miten vakavasta asiasta oikeasti oli kysymys, kun joka niemen notkoon ja saarelmaan alettiin perustaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.

Ehkä juuri siksi Jussi katsoi velvollisuudekseen lähteä mukaan puheenjohtajakilpailuun, koska kyseessä oli myös hänen oma poliittinen uskottavuutensa.

Jussin parhaat apurit

Jussin pääasiallinen vastaehdokas Sampo Terho sai paljon tukea ehdokkuudelleen. Valitettavasti Terhon tukijat olivat sellaisia, joiden kannatusta voi pitää kuoleman suudelmana. Perussuomalaisten vanha-SMP:läinen eliitti eli ”sämppärit” tuki Terhoa avoimesti kuten myös puheenjohtaja Soini. Lisäksi muiden puolueiden puheenjohtajat ja valtamedia liputtivat vahvasti Terhon puolesta.

Perussuomalaisten jäsenistö luonnollisesti tunnisti vaikutusyritykset. On mahdollista, että Terho olisi ilman tukijoitaan menestynyt puheenjohtajavaalissa paremmin. Minulla ei ole mitään Terhoa vastaan paitsi yhdessä asiassa. Hän oli heti edellisten eduskuntavaalien jälkeen viemässä Perussuomalaisia hallitukseen yhdessä puheenjohtaja Soinin kanssa.

Toisaalta miehen puhe Perussuomalaisten puoluekokouksessa oli vaikuttava ja näytti, että Terho on poliitikkona kasvanut miehen mittoihin. Hän vain valitsi väärän puolen ja väärä puoli valitsi hänet.

Hallitustaipaleen loppu

On jokseenkin varmaa, että Perussuomalaisten hallitustaipaleen loppu sinetöityi sinä hetkenä, kun Halla-ahon äänestyslukema (949 ääntä) ilmestyi puoluekokouksen videotaululle. Siinä vaiheessa puhelimet alkoivat soida muiden hallituskumppaneiden kesken. Kun Halla-ahon kannattajat kaiken lisäksi valtasivat kaikki varapuheenjohtajan paikat, Perussuomalaisten hallitustaipaleen kohtalo oli sinetöity.

Sunnuntai iltana alkoi tihkua tietoja ”Tiivi-taavi -hallituksesta”, joka perustettaisiin kaatuneen tilalle. Tätä ennen sekä Iltasanomien Timo Haapala että Uuden Suomen Markku ”Harvester” Huusko olivat vaatineet Perussuomalaisten ajamista ulos hallituksesta. On selvää, että näillä molemmilla oli sisäpiirin tietoa siitä, mitä tuleman pitää.

Hallituskumppanit Keskusta ja Kokoomus ilmoittivat tylysti, että yhteistyö Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa ei voi jatkaa. Lehdistötilaisuudessa pääministeri Sipilä esiintyi asiallisesti, vaikka ei luultavasti kertonut todellista syytä suoraan. Rivien välistä oli luettavissa, että hallituksen eteen on tulossa asioita, joissa tarvitaan kykyä tehdä kompromisseja. Nämä asiat ovat mitä todennäköisimmin EU-asioita eli EU-integraation tiivistämistä puolustuspolitiikassa. Tästä samasta asiasta EU-komissaari Jyrki Katainen oli käynyt luennoimassa vain vähän aikaa sitten. Sipilä ja Orpo eivät uskoneet, että Halla-aho suhtautuisi moiseen erityisen suurella innolla vaan saattaisi aiheuttaa hankaluuksia.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon esiintymistä taas voi luonnehtia sanalla nolo. Orpo puhui arvoista ikään kuin ymmärtäisi niistä jotakin. Orpon esiintymisessä keskiöön nousi moraaliposeeraus ja hyvesignalointi. Entisenä Kokoomuksen äänestäjänä häpesin syvästi tapaa, jolla Orpo puhui ”arvoista” ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Jo aiemmin olen toki ymmärtänyt, että Orpo ei älyllisiltä kyvyiltään kuulu parhaaseen A-ryhmään. Olen vakuuttunut, että Orpon esitys karkottaa Kokoomuksen hupenevia oikeistolaisia äänestäjiä puolueesta.

Sipilän sovitteleva ja asiallinen esiintyminen oli jyrkässä kontrastissa Orpon moraaliposeerauksen kanssa. Tämä antaa aiheen olettaa, että nimenomaan Orpo oli se, joka oli päävastuussa Perussuomalaisten hallitustaipaleen päätöksestä. Tästä kertoo myös tapa, jolla presidentti Sauli Niinistö luonnehti Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen saamia tuomiota sananvapausrikoksista. Niinistö totesi:

”Minä en ole nähnyt, että nämä henkilöt, jotka on tuomittu nimen omaan ihmisarvoon kohdistuvasta loukkauksesta, olisivat osoittaneet tehokasta katumista.”

Molemmat tuomittiin päiväsakkoihin. Mielestäni tehokasta katumista on maksaa sakot ajallaan. Itse rikoksesta ja sen luonteesta olen kirjoittanut vuosien varrella monta kertaa. Pykälä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan sotii kansalaisen perusoikeuksia vastaan ja on niin väljästi muotoiltu, että se antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden laaja-alaiseen tulkintaan. Vastaavasti rikoksesta syytetyn on liki mahdotonta puolustautua syytettä vastaan tulkinnanvaraisuuden ansiosta.

Tapa, jolla Niinistö käytti Halla-ahon tuomiota, ei valitettavasti kerro hyvää presidentistä. Sen sijaan se kertoo itse pykälän tarkoituksesta. Tuomittu asetetaan häpeäpaaluun ja häneen lätkäistään poltinmerkki, joka on pahempi kuin Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren rikosrekisterimerkintä tai rattijuoppoustuomio. Tämä kertoo poliittisen korrektiuden tuhovoimasta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Sivuvaikutuksena kiihotuspykälä on luonut ilmiantokulttuuriin, jossa ”loukkaantunut” osapuoli voi nimettömällä ilmiannolla vaientaa epämiellyttäväksi katsomansa tahon. Kokoomuksen prioriteeteista kertoo se, että Petteri Orpon seuraajan, sisäministeri Paula Risikon merkittävin poliittinen savutus liittyy ”vihapuheen” torjuntaan. Hänen johdollaan poliisi on kasvattanut internet-keskusteluja valvovien poliisien määrää moninkertaiseksi entisestä.

Presidentti Niinistön ulostulon vaikuttimet liittyvät EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan. Suomi etsii epätoivoisesti liittolaisia suojaksi Venäjän uhalta ja paperitiikeri EU:n puolustushanke kelpaa sellaiseksi, koska Nato ei aikanaan kelvannut.

Jos ajatellaan Perussuomalaisten hallituskumppanien käyttäytymistä Halla-ahon valinnan jälkeen, mieleen tulee myös toinen kysymys. Oliko Soini mieluinen Sipilälle ja Orpolle sen takia, että hän taipui helposti kumppaniensa vaatimuksiin? Oliko hallituspaikka ja Perussuomalaisten saaminen hallituskelpoiseksi tärkeämpi kuin jäsenistön tahto? Vai halusiko Soini kostaa hallituskumppaneilleen Halla-ahon kautta? Mielestäni Soinin ilme Halla-ahon valinnan jälkeen kertoi, että hän tiesi hallitustaipaleen olevan ohi. Joidenkin lähteiden mukaan Soini olisi tuolloin puhunut ”natsien vallankaappauksesta”, mutta epäilen, että tämä menee pettymyksen piikkiin. Hillotolppa karkasi liian kauas.

Kuten Wille Rydman kirjoitti, Kokoomuksella ja Keskustalla ei ollut mitään rationaalisesti perusteltua syytä heittää Perussuomalaisia ulos hallituksesta. Hallituksen kärkihankkeet eli Sote-uudistus ja maakuntahallinto vaarantuvat, kun Perussuomalaiset korvataan Kristillisdemokraateilla ja Ruotsalaisella kansanpuolueella. Sipilä ja Orpo pelkäsivät Halla-ahoa, koska hän on asiakeskeinen poliitikko toisin kuin Soini. Rydman kuitenkin unohtaa, että EU:n tiivistyminen ajaa aina kansallisten hankkeiden yli.

Jos tapahtuneesta haluaa etsiä hyviä puolia, Halla-ahon ei ainakaan tarvitse vaivata päätään Timo Soinin ulkoministeripestin kanssa. Hän ei sitä lopettanut vaan Sipilä ja Orpo. Halla-aho ei myöskään tehnyt mitään, josta voisi tulkita miehen tahallaan lopettaneen Perussuomalaisten hallitustaipaleen.

Lisäksi tasavallan presidentin käyttäytyminen tarjoaa yhden hyvän syyn asettaa oma ehdokas tuleviin presidentinvaaleihin. Niin, ja maakuntavaaleistakaan ei tarvitse murehtia, jos sote ja maakuntahallinto kariutuvat.