Valtamedia trollijahdissa

Joku Ruotsin asioita seuraava saattaa muistaa Jim Olssonin, tuon 70-vuotiaan eläkkeellä olevan kemian dosentin, joka käski Expressenin journalistia painumaan helvettiin. Olsson oli yksi niistä Disqus-kommentointipalvelun käyttäjistä, jotka äärivasemmistolaisen Expo-säätiön tutkimusosasto Researchgruppen (entinen AFA dokumentation) hakkeroi ja myi Expressenille.

Videolla näkyvä Expressenin toimittaja tulee kameran kanssa Jim Olssonin kotiovelle kyselemään, mutta Jim Olsson ei anna journalistille suunvuoroa vaan käskee tämän painua helvettiin. Jim Olsson on yksityishenkilö, joka kommentoi Disqus-palvelun kautta eri nettisivustoille, joiden joukossa on ruotsalaisen valtamedian instansseja.

Jim Olsson ei tyytynyt kohteluunsa vaan haastoi iltapäivälehti Expressenin päätoimittaja Thomas Mattssonin oikeuteen. Noin kuukausi sitten tuomioistuin päätti asian Expressenin hyväksi ja tuomitsi eläkeläinen Olssonin maksamaan 650 000 kruunun edestä Expressenin oikeudenkäyntikuluja.

Olssonin asianajotoimisto De Basso kommentoi tuomiota:

”Tuomio on ainutlaatuinen, koska oli kiistatonta, että Expressen oli kirjoittanut Olssonista perättömiä kommenteja, joissa häntä kuvataan väkivaltaiseksi rasistiksi ja joita Expressen kieltäytyi kahden vuoden ajan poistamasta.”

Kaiken lisäksi tuomion perustelut julistettiin salaisiksi, eli niitä ei saada koskaan tietää. Tuomiosta ei lisäksi saa valittaa. Kokonaisuudessaan Olssonin oikeudenkäyntikulut olisivat noin miljoona kruunua, mutta Olssonin asianajotoimisto ei aio periä mieheltä omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tapahtuneen jälkeen valtamedian on turha yrittää selittää olevansa pienen ihmisen puolella viranomaisia ja vallanpitäjiä vastaan. Kuten monet nykyisin jo ymmärtävät, valtamedia on vallanpitäjien puolella, jos vallanpitäjien maailmankatsomus sopii yhteen valtamedian vastaavan kanssa.

Valtamedia noitavainon harjoittajana

Jonkin aikaa sitten Eskilstuna Kuriren -lehden toimittaja paljasti ”trollitehtaan”, jossa anonyymit trollit soittelevat toimittajille ja kyselevät asioista, joista nämä ovat kirjoittaneet. Kyseessä on Granskning Sverige -niminen kansalaisjournalistiryhmä, joka soittaa toimittajille tai virkamiehille, esittää heille kysymyksiä ja julkaisee keskustelut Youtubessa. Eskilstuna Kuriren kuvaa ryhmää seuraavasti:

”Trollitehtaan nimi on Granskning Sverige ja se on yksi maan parhaiten organisoiduista oikeistopopulistisen muukalaisvihamielisyyden ja puhtaan rotuvihan propagandakeskuksista.”

Marttyyriksi Eskilstuna Kuriren on valinnut Dagens Nyheter -sanomalehden toimittaja Niclas Orreniuksen. Tämä oli paljastanut lehdessään pseudonyymi Julia Caesarin henkilöllisyyden. Tätä ennen hän oli vieraillut kutsumatta Julia Caesarin kesämökillä ja pyytänyt haastattelua. Sitä ei kuitenkaan herunut.

Julia Caesar kirjoitti tapauksen jälkeen blogikirjoituksen, jossa hän kuvaili omia tuntemuksiaan journalistien yllätysvierailusta. Normaalin toimittajan tavoin Orrenius ei hyväksynyt kieltävää vastausta vaan yritti puoliväkisin tunkeutua mökkiin. He huusivat ja paukuttivat ovea vielä sen jälkeen, kun se oli suljettu.

Tälle samalle toimittajalle ei kuitenkaan tuota vaikeuksia esiintyä marttyyrina silloin, kun joku toinen käyttää samoja keinoja kuin hän itse toimittajan työssään.

Granskning Sverige soitti Orreniukselle vähän sen jälkeen, kun tieto hänen vierailustaan Julia Caesarin kotona oli esitetty julkisuudessa. Orrenius väittää Granskning Sverigen soittoja uhkaaviksi ja väittää, että nämä halusivat vain nähdä hänen kärsivän. Luonnollisesti Orrenius pitää itseään syyttömänä eikä näe omissa toimintatavoissaan mitään vikaa.

Luonnollisesti myös Granskning Sverigessä toimiva henkilö joutui journalistin yllätysvierailun kohteeksi. Iltapäivälehti oli lähettänyt paikalle ampuma-aserikoksesta tuomitun Diamant Salihun, joka tivasi vierailun isännältä, miksi tämä kirjoittaa pseudonyymillä.

Julia Caesar kirjoitti pseudonyymin käytön syistä blogikirjoituksessaan:

”Työskentely pseudonyymillä, jota Expressen kutsuu ”valeidentiteetiksi”, on ainoa vaihtoehto, jos haluamme välttyä tulemasta julkisesti häpäistyksi valtamediassa ja jos haluamme pitää työpaikkamme, välttyä sosiaaliselta leimautumiselta, säilyttää parisuhteemme ja suhteet ystäviimme ja sukulaisiimme. Pelottavinta kaikista on joutua AFA:n tai Vallankumouksellisen rintaman pahoinpitelemäksi. Näiden edustajat lyövät mielellään eri mieltä olevia ja rikkovat heidän asuntonsa, kun he katsovat sen tarpeelliseksi.”

Julia Caesar on itse aiemmin sanonut, että hän haluaa pseudonyymillä suojata lapsiaan ja lastenlapsiaan.

Luonnollisesti sanomalehtien päätoimittajat katsovat, että heidän harrastamansa ahdistelu on tärkeää ”demokratian” kannalta. Expressenin Karin Olsson hurskasteli, kun Julia Caesarin oikea nimi oli paljastunut:

”Kun olemme paljastaneet, kuka on salanimen Julia Caesar takana, keskustelua voidaan käydä päivänvalossa. Demokratia voi silloin parhaiten.”

Miksi journalistit haluavat paljastaa salanimien takana olevat henkilöt?

Ruotsalaisten journalistien käytös paljastaa mielenkiintoisen pakkomielteen. Toimittajan täytyy väkisin tietää, kuka kirjoituksen takana on. Kyse ei ole siitä, mitä nimimerkki kirjoittaa vaan nimimerkin takana olevasta henkilöstä. Miksi näin on?

Julia Caesarin mukaan journalistit ovat laumaeläimiä, joiden täytyy tietää, millä tasolla hierarkiassa itse kukin on. Näin he asemoivat itsensä ja toiset media-alan hierarkiaan. Uusi tulokas on aina ensimmäisenä uhka, kunnes hänet hyväksytään osaksi laumaa

Julia Caesar itse on eläkkeellä oleva entinen Dagens Nyheterin toimittaja. Niinä vuosina, kun en vielä tiennyt hänen taustastaan mitään, arvelin hänen olevan entinen toimittaja. Hän kirjoittaa hyvin ja lisäksi hänellä tuntui olevan sisäpiiritietoa siitä, mitä toimituksissa tapahtuu. Kun hänen nimensä paljastettiin, tieto oli täysin merkityksetön eikä sillä ollut todellista merkitystä muille kuin ammattijournalisteille itselleen.

Palaan vielä Expressenin päätoimittaja Thomas Mattssonin vapauttavaan tuomioon. Granskning Sverigen jäsenten ahdistelut tapahtuivat tuomion jälkeen, eli tuomio antoi Expressenille taas luvan ahdistella tavallisia ihmisiä ja osoittaa käytännössä, miten journalistit eivät ole tavallisen kansalaisen vaan itsensä ja valtaeliitin asialla.

Ylen valheenpaljastaja

Faktantarkistus on nykyisin muotia niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa. On sinänsä liikuttavaa, kun journalistit kuvittelevat omaavansa täydellisen kyvyn tarkistaa faktoja ilman ennakkoasenteita. Valitettavasti tämä luulo ei yleensä ole tiedon väärti.

En olisi kirjoittanut, mikäli veronmaksajan rahoittaman Ylen sivuilla, kategorian ”Oppiminen” alla ei olisi Valheenpaljastaja -nimistä osiota. Siellä Ylen toimittaja ja Vasemmistoliiton aktivisti Johanna Vehkoo kirjoittaa Granskning Sverigen tapauksesta. Juttu perustuu Eskilstuna Kuriren -lehden raporttiin ja siinä mm. kerrotaan, että ”trollitehtaan” puheluita editoidaan rankalla kädellä mutta luonnollisesti ”unohdetaan” mainita, että toimittajat itse tekevät jatkuvasti ihan samaa eli valikoivat lainauksia ja tekevät niistä otsikoita. Tämän toimintatavan väärinkäyttö on yksi syy, miksi toimittajan ammatin arvostus jatkuvasti putoaa. Toimittajan tekemällä jutulla ei usein ole paljon tekemistä sen kanssa, mitä haastateltava oikeasti sanoi.

Vasemmistoaktivisti Vehkoo yritti kömpelöllä tavalla yhdistää Ruotsin asioista raportoivan blogisti Paavo Tajukankaan ”trollitehtaaseen” ja väitti ilmiön olevan rantautumassa myös Suomeen. Tajukangas osoitti vastineessaan Vehkoon puhuvan muunneltua totuutta:

”Kun soitin Vehkoolle, esittelin itseni omalla nimelläni ja kerroin, että edustan Pt-mediaa ja toimin freelancer-toimittajana. Lisäksi soitin omasta julkisesta puhelinnumerostani. Kerroin tekeväni juttua koskien hänen aiempaa artikkeliaan.”

Vehkoo oli väittänyt, että Tajukangas olisi esiintynyt väärällä nimellä. Se siitä valheenpaljastuksesta. Tajukangas oli soittanut Vehkoolle ja kysynyt, miksi kansalainen.fi -sivusto on leimattu valemediaksi.

Vehkoo lisäksi väitti Tajukankaan kirjoittelevan ”bloginsa lisäksi kotimaisiin valemedioihin” liioiteltuja ja vääristeltyjä uutisia Ruotsin pakolaisista ja maahanmuuttopolitiikasta. Tajukangas vastasi tähän:

”Jokaisella jutullani on lähde valtamediaan. Joskus voin jättää lähteen pois, jos vastaava juttu on ollut kaikissa ruotsalaisissa medioissa jo ennestäänkin. Tällöin lähteellä ei ole enää lisäarvoa. Jos jokin juttu on muullatavoin poikkeava ja sitä ei löydy valtamediasta, jutulle on silti olemassa jokin vahvistus.”

Tajukankaan edustama PT Media on osa jatkuvasti kasvavaa suomalaista vaihtoehtomediaa. Sen suosio kasvaa jatkuvasti, koska ihmiset haluavat tietää ne osat uutisista, jotka valtamedia jättää kertomatta. Lisäksi moni suomalainen on kyllästynyt valtamedian toimittajien punaviherliberaaliin asenteellisuuteen. Toimittajat eivät raportoi uutisia vaan esittelevät omia mielipiteitään uutisina ja/tai suodattavat tapahtumat oman värittyneen maailmankuvansa lävitse. Tällaista ammattikuntaa ei kukaan tapahtumien taustoista kiinnostunut tarvitse.