Vihreä kunnallispoliitikko ja vastajihadismi

Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Helsingissä esiintyvä Joonas Lyytinen kirjoitti sivuilleen artikkelin ”Vastajihadismin höpsismi”. Vastajihadismi-termiä on julkisuudessa aiemmin käyttänyt lähinnä alan johtava suomalainen asiantuntija, historiantutkija Jussi Jalonen.

Lyytinen haukkuu ensin lyttyyn Political islam -sivustoa ylläpitävän Bill Warnerin ja sen jälkeen ”vastajihadhörhö” Pamela Gellerin. Näistä jälkimmäinen oli aikanaan myös Jussi Jalosen tähtäimessä.

Lyytinen tuntuu olevan erityisen närkästynyt islamin uhrien lukumääräarviosta (270 miljoonaa) ja tukeutuu analyysissaan Little Green Footballs -sivuston artikkeliin. Tällä teollaan Lyytinen menetti uskottavuutensa täysin eli hän harhailee artikkelissaan alueella, jota hän ei ymmärrä ja josta hänellä ei ole riittäviä taustatietoja. Siteerattu LGF:n artikkelikin perustuu lähinnä olkiukkoargumentointiin.

Itseoppineet islam-kriitikot

9/11-terrori-iskut järkyttivät amerikkalaisia. Monille oli mahdotonta ymmärtää, miten joku voi vihata amerikkalaisia niin paljon, että ohjaa lentokoneet päin pilvenpiirtäjiä tappaakseen mahdollisimman paljon viattomia siviilejä.

Ymmärrys islamista oli myös heikolla tasolla. Jotkut ihmiset ottivat asiakseen oppia ymmärtämään, millaiseen opilliseen viitekehykseen lentokoneiden ohjaaminen päin pilvenpiirtäjiä perustui. Yhdysvalloissa tällaisia itseoppineita islamin asiantuntijoita ovat mm. aiemmin mainittu Bill Warner, Robert Spencer ja Andrew Bostom. Näistä Warner on fysiikan tohtori ja Bostomin tausta on lääketieteessä. Spencerin tausta on uskontotieteessä, josta hänellä on maisterin paperit Chapel Hillin yliopistosta Pohjois-Carolinassa.

Bill Warner selittää tällä videolla syitä, miksi itseoppineita islam-asiantuntijoita tarvitaan. Akateemiset islamintutkijat eivät ole kyenneet tarjoamaan vastausta islamilaisen jihadismin aiheuttamaan ongelmaan. Itseoppineet islamin tutkijat taas etsivät vastausta islamin perusteista eli Koraanista, Hadith-kokoelmista ja islamin profeetan elämästä.

Islamin käsittely poliittisena ideologiana ja terrorismin syiden etsiminen sieltä johtaa nykyisessä poliittisesti korrektissa lännessä automaattisesti syytteisiin rasismista ja islamofobiasta. Kaikki edellä mainitut islam-kriitikot ovat saaneet tällaisia syytteitä niskaansa. Heidän väitteitään ei edes yritetä kumota. Jos yritetään, väitteet kuitataan lonkalta ”reikäpäisinä”, kuten Lyytinen tekee. Vaihtoehtoisesti otetaan olkiukot avuksi, kuten Lyytinen myös tekee:

”… minkään noiden ihan oikean ongelman ratkaisua ei edistä se, että islamia käsitellään jonain monoliittisena murhanhimoisena möhkäleenä.”

Warner ja Spencer ovat esittäneet kansantajuisesti niitä islamin opin perusteita, joihin jihadia käyvä terroristi perustaa tekonsa. Jihad on yksi osa islamia ja historiallisesti sen leviämiseen eniten vaikuttanut tekijä. Uskonnollinen pyhä sota oli islamin keskeinen innovaatio ja sen menestyksen perusta. Rauhanomaiset islamin suuntaukset eivät olemassaolollaan kumoa tätä historiallista tosiasiaa. Suomessa Jaakko Hämeen-Anttila väitti Islamin käsikirjassaan, että islamia ei voida sanoa levitetyn miekkalähetyksellä. Tässä Hämeen-Anttila kertoo selkeästi harhaanjohtavaa tietoa suomalaisille lukijoilleen.

Valtapoliitikot taas ovat julkisissa esiintymisissään pyrkineet välttämään islamilaisen ideologian osuutta nykypäivän terrorismiin. Erityisesti tässä on kunnostautunut väistyvä Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama, joka ei ole säästellyt ylisanoja islamista pyrkiessään parantamaan suhteita islamilaiseen maailmaan.

Hörhösivusto LGF

Lyytinen hyökkää Bill Warnerin sivustollaan esittämien numeroiden kimppuun. Itse olen lukenut Bostomin kirjan ”Legacy of Jihad”, jossa on useita artikkeleita jihad-valloituksista. Luultavasti eniten kuolonuhreja tuli Intiassa, jossa jo vuoden 1000 tienoilla asui historioitsija K.S. Lalin arvion mukaan 200 miljoonaa ihmistä.

Jihad-hyökkäykset tapahtuivat aikana, jolloin väestökirjanpito ei ollut nykyisellä tasolla. Kaikki luvut ovat enemmän tai vähemmän hyviä arvioita. LGF-sivuston motiivi hyökätä Warnerin ja Gellerin kimppuun ei liity siihen, että luvut olisivat jotenkin erityisen huonoja vaan tarkoituksena on hyökätä nimenomaan näiden henkilöiden kimppuun. Erityisesti Geller on ollut LGF-sivuston ylläpitäjä Charles Johnsonin vihollinen jo vuosikaudet. Tosin Lyytisen lähteenä käyttämä artikkeli on vuodelta 2011. Nykyisin Johnsonin edesottamukset eivät kiinnosta ketään islam-kriitikkoa.

Charles Johnsonin alkujaan pyöräilyyn keskittynyt blogi muuttui täysin, kun lentokoneet iskeytyivät World Trade Centerin kaksoistorneihin. Sen jälkeen Johnson keskittyi jihad-vastaisen bloginsa pitämiseen. Hän ei ole koskaan ollut mikään hyvä kirjoittaja eikä todellakaan mikään islamin asiantuntija. Sen sijaan hän oli Robert Spencerin ja Pamela Gellerin hyvä kaveri pitkään, kunnes välit rikkoutuivat tai oikeammin Johnson katkaisi välit entisiin ystäviinsä, koska nämä olivat hänen mielestään rasistisia kiihkoilijoita ja veljeilivät äärioikeistolaisten ja jopa uusnatsien kanssa.

LGF:n kommenttiosastossa oli paljon kirjoittajia, mikä aikanaan hämmästytti minua, koska blogina se oli keskinkertainen ja perustui uutisten kokoamiseen ja lyhyeen kommentointiin. Johnson kuitenkin johti sivustoaan itsevaltiaan tavoin eikä sietänyt vastaväitteitä omiin kommentteihinsa. Kun käyttäjä sai maistaa bänniä, hänen aiemmat viestinsä poistettiin saman tien.

Vähitellen Charles Johnsonin ystävät hupenivat ja blogin kommenttiosastoon jäivät enää suuren johtajan innokkaimmat nuoleskelijat. Blogi myös käänsi poliittista kurssiaan täydet 180 astetta. Johnsonin omat perustelut tapahtuneelle voi lukea täältä. Eräät Johnsonin sivustolta poispotkitut käyttäjät seuraavat edelleen Charlesin edesottamuksia. Niitä voi lukea täältä. Sieltä voi myös lukea, miten Johnson jälkikäteen poisti epäsuosioon joutuneiden kirjoittajien kommentteja vanhoista viestiketjuista.

Puutun vielä Lyytisen kirjoituksessa esitettyyn väitteeseen:

”...oudoin väite tässä luonnollisesti on se, että koko transatlanttisen orjakaupan uhrimäärä olisi islamin tai muslimien vastuulla.”

Tämä vaikuttaa Johnsonin sivuston olkiukolta. Itse en ole koskaan moiseen väitteeseen törmännyt. Islam hyväksyy orjuuden ja islamin piirissä orjuus jatkui vielä pitkään sen jälkeen, kun kristitty Eurooppa lopullisesti hylkäsi orjuuden. Usein islam-kriittisillä sivustoilla muistutetaan siitä, että valkoiset eurooppalaiset itse olivat myös orjakaupan uhreja. Isovihan aikana 400 000 asukkaan Suomesta vietiin 30 000 naista ja lasta myytäväksi, eli väkilukuun suhteutettuna tuo on enemmän kuin yhdenkään Afrikan maan vastaava määrä. Osa heistä päätyi aina Persiaan saakka.

Orjuudesta

Islamilainen orjakauppa jatkui Välimeren alueella pitkään. Erityisesti tässä kunnostautuivat Pohjois-Afrikan ns. barbareskivaltiot, joiden kautta vietiin orjiksi arviolta 1 – 1,25 miljoonaa kristittyä eurooppalaista 1500-luvulta 1800-luvulle kattavalla ajanjaksolla. Mustan meren puolella volyymit olivat hieman suurempia eli noin 2,5 miljoonaa vuosien 1450 ja 1700 välisenä aikana.

Orjuutta on esiintynyt ihmiskunnan historiassa ammoisista ajoista alkaen. Luulen, että orjuudesta ei islam-kriitikoiden kirjoituksissa käsitellä islamin mustamaalaamiseksi, vaan siksi, että jälkikolonialistisessa diskurssissa kaikki inhimillinen pahuus projisoidaan valkoisiin länsimaalaisiin. Todellisuudessa meidänkin esi-isämme ja -äitimme kärsivät orjakaupasta. Orjuus ei olisi päättynyt, jos kristityt länsimaalaiset eivät olisi sitä lopettaneet.

Lyytisen kirjoituksessa valkopestään jihadia aivan tosissaan:

”Edellä lueteltujen lisäksi luvussa on mukana vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhan noin 1-1,5 miljoonaa uhria. On vähintäänkin kyseenalaista voidaanko nämä laskea ”islamin” ja ”jihadin” uhreiksi.”

Nuorturkkilaiset kolme pashaa olivat luultavasti sekulaareja ja heidän motiivinsa oli etninen puhdistus. He eivät kuitenkaan olisi saaneet paikallista muslimiväestöä mukaan kansanmurhaan ilman, että olisi vedottu dhimmi-sääntöjen rikkomiseen. Kun islamin vallan alla elävä ei-muslimi syyllistyy tällaiseen, hänet voidaan tappaa. Armenialaisten kansanmurha oli ruohonjuuritasolla tyylipuhdasta jihadia, johon paikalliset imaamit osallistuivat.

Lyytisen moraalinen omahyväisyys tulee esiin seuraavassa:

”Ihminen ja ihmisyhteisöt ovat moniulotteisia olentoja, joiden tekojen taustalta löytyy lukuisia erilaisia motivaatiota, innoittajia ja insentiivejä. Laskemalla kaikki muslimien maailmassa joskus tekemät pahat teot yhteen ja kutsumalla tätä summaa ”islamin uhriluvuksi” redusoi tämä ”anti-jihadistinen” hörhökerho kaikki muslimit vain ja ainoastaan islamin edustajiksi, joiden toiminnan ainoa selittävä motiivi on islam.”

Tuohon tekstiin kannattaa vaihtaa islamin tilalle natsismin tai kommunismin ja lukea se sen jälkeen uudelleen. Sillä tavalla ymmärtää parhaiten Lyytisen poliittisen korrektiuden mielettömyyden. Ei ole mitään perusteltua syytä olla arvioimatta islamilaisen jihadin inhimillistä hintaa. Lyytisen kaltaiset unohtavat myös sen, että islamiin kuuluu poliittinen ulottuvuus ja uskonnollinen pyhä sota, jota opillisena käsitteenä ei löydy muista maailmanuskonnoista.

Miksi islamin opilla sitten on merkitystä? Syy tähän on selkeä. Sen sijaan, että taisteltaisiin asymmetrisen sodankäynnin taktiikkaa eli terrorismia vastaan, vastapuolen ideologinen motiivi pitää pystyä tunnistamaan ja sitä vastaan pitää pyrkiä taistelemaan. Itseoppineet islam-asiantuntijat eivät tuota täydellistä tietoa, mutta sekin on paljon parempaa kuin teeskennellä, että terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa tai että jihad-terroristit jotenkin vääristelisivät islamia.