Slunga-Poutsalo näyttää mallia

Kun lukee lehtien kolumnisteja ja nimettömien pääkirjoittajien älyvapaita sepustuksia, on virkistävää törmätä aikuiseen näkemykseen Olli Immosen kirjoituksen aiheuttamasta kohusta. Sellainen tulee Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalolta.

Puoluesihteeri ei ota kantaa itse kirjoituksen sisältöön ja toteaa, että kansanedustajien kannanottojen kommentointi kuuluu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terholle. Ensiksi Slunga-Poutsalo kommentoi kirjoituksesta julkisuudessa esitettyä mielikuvaa:

”En hyväksy mielikuvaa, mikä Immosen kirjoituksesta on syntynyt. Toivoisinkin Ollin ottavan itse vähän selventävän kannan siihen, mitä hän on tällä kirjoittelullaan tarkoittanut.”

Immonen on jo kommentoinut kirjoitustaan julkisuudessa. Mielikuvat ovat jo ajat sitten irtautuneet itse kirjoituksesta ja alkaneet elää omaa elämäänsä.

Hän toteaa, että perussuomalaiset voivat ehkä ymmärtää termin monikulttuurisuus eri tavalla kuin monet muut. Tämä on varmasti totta ainakin vihervasemmiston reaktioiden perusteella. Heidän olkiukkoargumentoinnissaan monikulttuuri-ideologian vastustaminen tarkoittaa rodullisesti puhtaan yksikulttuurisen impivaaran luomista.

Puoluesihteeri kommentoi puoluejohdon roolia:

”Slunga-Poutsalon mukaan Immosella ei ollut puoluejohdon hiljaista hyväksyntää kirjoitukselleen. Hänen mukaansa puoluejohto ei irtisanoudu Immosen puheista, vaan korostaa sitä, että jokainen kansanedustaja ja valtuutettu tarkkaan harkitsisi sanamuotoja, joilla tuo mielipiteitään julkisuuteen.”

Slunga-Poutsalo kertoo taistelu-sanan väärinymmärtämistä:

”Sen sijaan Immosen käyttämän taistelu-sanan väärinymmärtäminen on puoluesihteerin mielestä "vähän kornia". Myös muut puolueet, ja koko yhteiskunta, taistelevat koko ajan monenlaisia asioita vastaan, hän sanoo.”

Myös puoluesihteeri näkee kirjoituksen aiheuttaneen ongelmia:

”Näyttää siltä, että perussuomalaisista uskotaan mitä tahansa.”

”Ihmiset varmaan kuvittelevat, että meillä on joku salainen joukko-osasto jossain. Tämä on ihan absurdi tilanne”

Slunga-Poutsalo ei syytä ketään vaan kertoo asiat selkeästi. Samalla hän antaa puoluetovereilleen mallia, miten julkisuudessa esiinnytään. Puoluesihteeri ei lähtenyt ruotimaan itse kirjoitusta tai kertomaan mielipidettään siitä. Hän vain kehotti kansanedustaja Olli Immosta selventämään kirjoituksensa viestiä. Ennen kaikkea hän ei esiintymisellään antanut lisää ammuksia valtamedialle eikä poliittisille vastustajille. Vielä kun Perussuomalaiset osaisivat kääntää puolustuksen hyökkäykseksi.

Ensimmäisenä tähtäimeen kannattaa ottaa helppoja poliittisia irtopisteitä kalastelevat opportunistit, joista tässä otan esimerkkinä hallituspuolue Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkusen. Hänen mielestään Kokoomuksen tulisi pohtia hallitusyhteistyön jatkamista rasistisen ja jopa fasistisen puolueen kanssa. Tällaiset kannanotot heikentävät hallituksen ilmapiiriä paljon enemmän kuin Immosen yölliset kynäilyt Facebookissa.

Tässä vaiheessa tilanne näyttää Perussuomalaisten kannalta paremmalta kuin vielä eilen. Vain puheenjohtaja Timo Soini voi vielä pilata kaiken. Tästä on jo saatu esimakua valtamediassa:

”Ryhmä päättää siitä sitten. Sitä varten meillä on [eduskunta]ryhmä, jota johdetaan Sampo Terhon toimesta.”

”Kyllä minä luulen, että se Immonen harjataan siellä ihan huolella.”
Nähtäväksi jää, mitä nämä harjaamistoimet lopulta ovat. Ex-kansanedustaja James Hirvisaari luultavasti tietää paremmin, koska hänellä on kokemusta Soinin ”harjakaisista”.

Immosesta seuraava James Hirvisaari

Kaikki alkoi tästä lauantai-iltana Facebookissa julkaistusta englannikielisestä kirjoituksesta. Teksti on suomennettuna seuraava:

”Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa monikultturismin. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän!”

Teksti vaikuttaa ehkä turhan ylevältä ja sen tarkoitusta on minunkin vaikea ymmärtää. Toisaalta lauantai-iltana tehdyissä Facebook-viesteissä ei välttämättä olekaan mitään tarkoitusta varsinkin, jos on tullut nautituksi miestä väkevämpää.

Viestin asiasisältö on jo tullut analysoiduksi tässä Jaakko Häkkisen kirjoituksessa. Olli Immonen ei siis vastusta monikulttuuria vaan monikulttuuriaatetta, jonka sisällön Häkkinen kiitettävästi avaa lukijoilleen.

Se, että vasemmistoliberaali valtamedia tekee tästä kohu-uutisen, ei ole yllättävää. Sekään ei yllätä ketään, että poliittisesti vasemmistolaiset tekevät Immosesta natsin ja yhdistävät hänet ja häntä puolustaneen Jussi Halla-ahon Breivikiin. Kukaan ei ole kieltänyt ymmärtämästä tekstiä tahallaan väärin, vaikka se ei ole erityisen kunniakasta.

Näyttelijä-ohjaaja Eppu Salmisen Twitter-tililtä voi käydä vilkaisemassa, miten asia ymmärretään tahallaan väärin ja sen jälkeen heilutellaan natsi- ja Breivik-korttia. Tässä on linkit muutamiin parhaisiin paloihin (1, 2, 3). Enempää tuskin tarvitsee kertoa. Totean tässä vain, että Breivik ei innostunut Halla-ahon ajatuksista. Miehen manifesti koostui suureksi osaksi Fjordman-nimimerkillä kirjoittavan norjalaisen bloggarin kirjoituksista, joista yhdessä oli siteerattu yksi Jussi Halla-ahon lause.

Valehtelu ja vääristely ovat vasemmistolaisille hyväksyttäviä toimintatapoja silloin, kun niillä edistetään oikeaa asiaa. Olli Immosen noitavaino edustaa itseään suvaitsevaisena ja avarakatseisena pitäville oikeaa asiaa. Tosiasiat ovat tässä asiassa yhdentekeviä.

Omat koirat purevat

Perussuomalaiset kokivat viime eduskuntakaudella useita nyt nähdyn kaltaisia ”kausteja”, joissa valtamedia nostatti yksittäisestä blogikirjoituksesta tai Facebook-postauksesta suuren kohun. Tunnetuin ja vastenmielisin näistä oli ns. hihamerkkikausti, jonka Turun Sanomat käynnisti kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan satiirisesta blogikirjoituksesta.

Siksi luulisi, että puolue olisi näistä edes jotakin oppinut varsinkin, kun eduskuntaryhmän johto on vaalien jälkeen siirtynyt Sampo Terhon vastuulle. Tämän HS:n jutun perusteella julkisuuden hallinta ei sanottavasti ole parantunut Pirkko Ruohonen-Lernerin päivistä. Terho oli HS:n haastattelussa huolissaan kohun vaikutuksesta hallitusyhteistyöhön. Aiemmin HS:n verkkohaastattelussa Terho oli todennut, että Immosen kirjoitus ”vahingoittaa puoluetta”.

Terho ja puheenjohtaja Soini olivat vaali-iltana innokkaasti viemässä Perussuomalaisia hallitukseen. Terho muistaakseni totesi, että ainakaan hallitukseen meno ei Perussuomalaisista kiinni. Äskettäin Terho kirjoitti blogissaan seuraavaa:

”Vaalikampanjan aikana kaksi viestiä olivat kentältä ja äänestäjien taholta hyvin vahvoja. Vahvin oli ”menkää ehdottomasti tällä kertaa hallitukseen vaikuttamaan”. Toinen oli ”Kreikalle ei missään nimessä saa antaa enempää rahaa”. Mitään emme haluaisi enempää kuin noudattaa molempia toiveita, mutta nyt alkaa näyttää siltä, ettei näitä kahta toivetta voi sovittaa yhteen.”

Jo hallitusneuvottelujen tuloksen perusteella Perussuomalaiset taipuivat keskeisistä tavoitteistaan. Kreikalle annetaan nyt rahaa, mikä ei johtanut Perussuomalaisten lähtöön hallituksesta. Todennäköisesti toteutuva pakolaisten taakanjako EU-maiden kesken ei sekään näytä menevän Perussuomalaisten toiveiden mukaisesti. Hallituksessa ilmeisesti kuitenkin pysytään.

Itselleni on hieman jäänyt epäselväksi, mistä ”kentän äänestä” Terho puhuu. Kentän ääni tuskin haluaa, että puolue menee hallitukseen hinnalla millä hyvänsä ja pettää keskeiset vaalilupauksensa, kun hallitus on ollut koossa vain pari kuukautta. Ulkopuoliselle tulee sellainen tunne, että kentän ääni on todellisuudessa puheenjohtaja Timo Soinin kuiskaus.

Immosen tapaus tulee Perussuomalaisten puoluejohdon kannalta ikävään paikkaan. Poliittiset vastustajat ja valtamedia tekevät parhaansa pyrkiäkseen hajottamaan puoluetta ja heikentämään sen kannatusta. Helsingin Sanomat oli jopa kaivanut SMP:n entisen puheenjohtajan Pekka Vennamon Facebook-postauksen, jossa tämä vertaa Immosta Breivikiin:

”Immosen teksti on kuin lyhennelmä Breivikin manifestin aatesisällöstä ja vastaus Breivikin haasteeseen käydä taisteluun monikulttuurisuutta vastaan.”

Suomalaisen poliittisen korruption ilmentymä ja SMP:n tuhon arkkitehti Posti-Pekka saa maan suurimman päivälehden sivuilla ladata täyslaidallisen SMP:n seuraajapuolueen kansanedustajan niskaan.

Olli Immonen tarvitsee tällaisessa tilanteessa lujaa henkistä selkärankaa. Omien taholta tulevat puukotukset sattuvat varmasti enemmän kuin poliittisten vastustajien riekkuminen.

Perussuomalaisten kannalta Olli Immosen kohtelu ei ole yhdentekevää. Jos puolue ei hajoa, ainakin sen uskottavuus heikkenee. Enemmän kuin Immosen puheet puoluetta heikentää oleminen hallituksessa Keskustan ja Kokoomuksen kynnysmattona. Mitä pitempään puolue on hallituksessa ja selittelee hallituksen päätöksiä parhain päin, sitä enemmän kannatus sulaa tulevissa eduskuntavaaleissa.

Jatkan ennustamista sanomalla, että tulevaisuudessa liian paatoksellisista isänmaallisuuden ilmauksista saa tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Myös tämän blogikirjoituksen kuvituksena oleva viha-asuste kielletään rasistisena. Ennustan myös, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmä rankaisee Olli Immosta sulkemalla tämän eduskuntaryhmän ulkopuolelle määräajaksi. Näin Perussuomalaiset on pelastanut kasvonsa hallituskumppanien silmissä. Äänestäjiltä ei tarvitse kysyä kuin vasta neljän vuoden päästä

Kesätoimittaja vastajihadistien kimpussa

Kesällä toimittajilla on usein pulaa jutuista. Siksi jopa Suomen kuvalehti julkaisi väsähtäneen jutun ”vastajihadistien aatteesta”. Luonnollisesti juttua varten oli haastateltu Suomen johtavaa vastajihadismin asiantuntijaa, joka tuttuun tapaansa yhdisteli perussuomalaisten poliitikkoihin kohdistuvaa nälvimistä löysiin heittoihin ja leimakirveen heilutteluun. Itse otsikon aiheesta eli vastajihadismin aatteesta jutussa ei oikeastaan kerrottu.

Asiantuntijana toiminut Jussi Jalonen ja tiedostava toimittaja Päivi Lakka käyttävät tarkoituksellisesti leimaavia sanoja kuten ”muslimiviha” ja ”muukalaisvastaisuus”. Jalonen myös vilauttelee natsikorttia kuvatessaan Slovakiassa järjestettyä EU:n siirtolaisten taakanjakoa vastustavaa mielenosoitusta.

Valtavirran käsitys islamilaisesta terrorismista

Jalosella on myös ollut tapana nähdä vastajihadismi lähinnä myyttisen äärioikeiston tapana pestä natsileima itsestään ja saada uusia kannattajia. Hän ei tietääkseni koskaan ole edes yrittänyt nähdä ilmiön takana mitään todellista tai analysoida ”aatetta” toisin kuin norjalaisen Anders Breivikin terroritekojen yhteydessä. Ennemminkin hän keksii asioita sitä mukaa, kun mieleen juolahtaa. Esimerkiksi ruotsidemokraattien kansaedustaja Kent Ekeroth saa Jaloselta kunniamaininnan ”tunnustuksellisena vastajihadistina”, mitä tämä sitten tarkoittaakin.

On myös kyseenalaista käsitellä vastajihadismia aatteena. Pohjimmiltaan kyse on siitä, nähdäänkö uhkana pelkästään islamilainen terrorismi vai terrorismin taustalla vaikuttava ideologia. Tässä yhteydessä on hyvä ensin käsitellä valtavirran käsitystä islamilaisesta terrorismista. Valtavirralla tässä tarkoitan ensisijaisesti länsimaisten valtiojohtajien julkisiin esiintymisiin perustuvaa käsitystä.

Vastajihadismin käsittely on parasta aloittaa syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, joiden jälkeen Yhdysvallat aloitti presidentti George W. Bushin johdolla sodan terrorismia vastaan. Tämä sodanjulistus oli sikäli kummallinen, että siinä vastustettavana asiana ei ole valtio tai ideologia vaan asymmetrisen sodankäynnin taktiikka.

Bush ja muut lännen johtajat ovat julkisissa esiintymisissään korostaneet, että terroristit eivät edusta islamia vaan jotakin sen vääristeltyä versiota, eli terroristien toiminnalle ei löydy tukea varsinaisesta islamista. Lisäksi muistetaan mainita, että terroristit edustavat muslimeista vain pientä vähemmistöä ja valtaenemmistö muslimeista on rauhanomaisia ja pohjimmiltaan samanlaisia kuin me länsimaalaiset.

Bushin seuraaja Barack Obama on mennyt vielä pitemmälle yrittäessään pestä pois islamin terrorismista. Obama järjesti melko pian Pariisin terrori-iskujen jälkeen konferenssin, jossa vastustettiin ”väkivaltaista ekstremismiä”. Mukaan oli kutsuttu edustajia amerikkalaisista muslimijärjestöistä, joista suuri osa on Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä.

Vastajihadistinen näkemys

Valtavirran lähestymistavassa keskitytään terrorismiin ja sivuutetaan täysin terrorismin taustaideologia, joka perustuu islamin pyhiin kirjoituksiin. Tämä taas johtaa virheellisiin poliittisiin päätöksiin, joiden seurauksena tuhansia ihmishenkiä menetetään ja valtiot ajautuvat sisällissotaan ja kaaokseen. Näin on käynyt Irakissa ja Afganistanissa, jonne Yhdysvaltojen terrorisminvastaisen sodan varsinaiset sotatoimet kohdistuivat.

Vastajihadistisen näkemyksen mukaan terroristit eivät vääristele islamia, kun perustelevat toimintaansa. Päinvastoin he seuraavat islamin profeetan esimerkkiä uskollisesti. On ehkä väärin kutsua heitä ääri-islamisteiksi tai radikaaleiksi islamisteiksi. Oikeampi termi olisi fundamentalisti eli sellainen, joka ottaa islamin opetukset kirjaimellisesti tosissaan.

Jihadismin viimeisintä johtotähteä Islamilaista valtiota ei sitäkään ole kaikesta raakalaismaisuudestaan huolimatta julistettu kerettiläiseksi. Ainakaan Egyptissä sijaitsevan Al Azharin yliopiston oppineet eivät näe Islamilaisen valtion toimintaa epäislamilaiseksi. Miten he voisivatkaan, koska Islamilainen valtio noudattaa islamia tunnollisesti? Ainoastaan länsimaiset poliittiset johtajat ovat riittävän hölmöjä väittämään shariaa islamin vastaiseksi tai Islamilaista valtiota epäislamilaiseksi.

Terroristien pitkän tähtäimen tavoite on islamisoida koko maailma eli tuhota muut uskonnot ja saattaa voimaan islamilainen sharia-laki. Muutkin kuin väkivaltaiset terroristit kannattavat shariaa ja haluavat islamisoida koko maailman. Terroristien aate on osa islamin ydintä ja kaikki islamin koulukunnat ovat yksimielisiä tästä tavoitteesta.

Koska lännessä keskitytään terrorismiin, terroristien kanssa samaa tavoitetta eli sharia-lakia ajavat muslimijärjestöt nähdään ”maltillisina” ja mahdollisina yhteistyökumppaneina. Viimeksi EU:n ulko- ja turvallisuusasioiden korkea edustaja Federica Mogherini totesi seuraavaa:

”Da'esh [Islamilainen valtio] on islamin pahin vihollinen tämän päivän maailmassa. Sen uhrit ovat ensisijaisesti muslimeja. Islam on itsekin uhri.”

”En pelkää sanoa, että poliittisen islamin tulisi olla mukana kuvassa. Uskonnolla on roolinsa politiikassa – ei aina hyvä eikä aina huono. Uskonto voi olla osa prosessia. Kyse on vain siitä, onko prosessi demokraattinen vai ei.”

Mogherini on tyypillisen EU-virkamiehen tapaan sosialisti ja liittyi vuonna 1988 Italian kommunistien nuorisojärjestöön. Sosialisteille yhteistyö sharia-lakia kannattavien islamistien kanssa ei näytä tuottavan minkäänlaisia ongelmia.

Vastajihadistisen näkemyksen mukaan sharia-laki ei ole sovitettavissa yhteen länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa. Itse asiassa sharia edustaa länsimaisten perusarvojen antiteesiä. Jos lännessä annetaan periksi islamilaisen sharian vaatimuksille, luovutaan samalla länsimaisista perusarvoista, joita useimmat pitävät tärkeinä ja/tai itsestään selvinä. Esimerkiksi yhdenvertaisuus lain edessä, sananvapaus ja sukupuolten välinen tasa-arvo kärsivät, jos sharia-lain vaatijoille annetaan periksi.

Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö OIC on jo vuosia ajanut islamin arvostelun kieltämistä kansainvälisillä foorumeilla. Monet länsimaat ovat kriminalisoineet islamin pilkan. Suomessakin tietääkseni kaikki viime vuosien tuomiot uskonrauhan rikkomisesta on annettu islamin pyhien asioiden pilkkaamisesta.

Palataan vielä lopuksi terrorismiin. Sen takaa löytyy yleensä poliittinen tavoite. Islamilaisen terrorismin tavoitteena on heikentää vihollisen taistelutahtoa ja saada heidät alistumaan. Terrorismi myös toimii, mistä osoittaa länsimaiden tiedotusvälineiden toiminta Charlie Hebdo -terrori-iskujen jälkeen. Harva valtamedian instanssi julkaisi Charlie Hebdon piirroksia tai kansikuvia. Monet näyttivät kansikuvan uutiskuvissaan tunnistamattomaksi pikselöitynä. Charlie Hebdon terroristit myös noudattivat islamin profeetan esimerkkiä. Medinassa Asma bint Marwan -niminen nainen rohkeni arvostella Muhammadin toimintaa. Tämän seurauksena Muhammad tapatti hänet.

Länsimaita vastaan käydään sotaa, mutta useimmat länsimaalaiset eivät itse ymmärrä tätä kuten eivät myöskään islamilaisen sodankäynnin eri menetelmiä. Se ”maltillinen” ja ”rauhanomainen” tapa on monesti tehokkaampi, koska suorassa sotilaallisessa yhteenotossa islam jäisi luultavasti kakkoseksi.

Lause islamista ”rauhan uskontona” on jo ajat sitten muuttunut huonoksi vitsiksi. Myös länsimaisten johtajien vakuuttelut, että tälläkään kerrallakaan terroriteolla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa, alkavat kuulostaa koomisilta, vaikka tarkoituksena on todennäköisesti rauhoitella ihmisiä ja estää kiukun purkautuminen syyttömiin muslimeihin.

Jussi Jalonen ja Päivi Lakka ovat Suomen kuvalehden kirjoituksessaan islamin asialla, kun he mustamaalaavat, pilkkaavat ja demonisoivat ihmisiä, jotka toimivat islamin vaikutusvallan vähentämiseksi länsimaissa.