Maailma kylässä ja Muhammad

Länsiväylä-lehdessä kerrottiin, että Maailma kylässä -festivaaleille suunniteltu Sananvapauskylä jouduttiin perumaan turvallisuussyistä. Vuosittain järjestettävä festivaali on tullut tunnetuksi monikulttuuri-ideologian näyteikkunana.

Lehti kertoo:

”Sananvapauskylä-messuosastolla oli tarkoitus esitellä osia Minä olen Charlie -näyttelystä ja taiteilija Ville Rannan piirustuksia. Näytteille asetettavien kuvien joukossa olisi ollut piirroksia myös profeetta Muhammedista, jotka ovat olleet syynä muun muassa Pariisin ja Kööpenhaminan terrori-iskuille.”

Länsiväylä lehti antaa ymmärtää, että nimenomaan piirrokset olisivat olleet terrori-iskun syy. En tiedä, onko kyseessä lapsus vai haluaako toimittaja vierittää syyn väkivallanteoista piirtäjien niskoille. Oikeasti terrori-iskun syynä olivat islamilaiset terroristit, jotka halusivat soveltaa islamilaiseen shariaan kuuluvaa Muhammadin kuvauskieltoa. Väkivallan tarkoituksena oli pelotella potentiaalisia Muhammad-piirtäjiä, jotta nämä eivät enää piirtäisi kuvia islamin profeetasta.

Maailma kylässä -festivaali on vasemmistolaisten monikulttuuria kannattavien järjestöjen tapahtuma. Festivaalia järjestävän Kepa ry:n ohjelmajohtaja Outi Hannulan mukaan Kepa pyysi Suojelupoliisilta mielipiteitä ja neuvoja Sananvapauskylästä. Poliisin uhka-arvion perusteella tehtiin päätös olla ottamatta Muhammad-kuvia keskelle suurta yleisötapahtumaa.

Sananvapausteema on kuitenkin muuten esillä festivaaleilla. Hannula kertoo:

”Sananvapaus on meille tärkeää, mutta mielestämme lapsiperheille tarkoitettu suurtapahtuma ei ole oikea foorumi tuoda sitä esiin nimenomaan provokatiivisten Muhammed-kuvien kautta. Sananvapautta, esimerkiksi Venäjän heikentynyttä sananvapaustilannetta, käsitellään kuitenkin monissa ohjelmanumeroissa festareilla.”

Maailma kylässä -festivaaleilla siis teeskennellään sananvapauden kannattamista ja jätetään virtahepo olohuoneessa vaille huomiota. Venäjällä on toki sananvapausongelmia, mutta eikö monikulttuurifestivaalin pitäisi nimenomaan kiinnittää huomiota monikulttuurin mukanaan tuomiin sananvapausongelmiin?

Unelmat ja todellisuus

Reaalimonikulttuuri tuli siis kylään auvoista monikulttuurifantasiaa propagoiville festivaaleille. Utopialle mikään ei ole pahempaa kuin todellisuus, joka ei taivu hurskaiden toiveiden mukaiseksi. Sananvapauskylän peruminen kertoo osaltaan, että monikulttuuri-idelogian perusteet ovat romahtaneet. Islam ei suostu osaksi ihanaa etnistä ja uskonnollista monimuotoisuutta. Islam haluaa määrätä.

Festivaaleilta puuttuu sananvapauden lisäksi toinenkin reaalimonikulttuuriin olennaisesti kuuluva osa: Islamilaisen valtion esittelypöytä. Äskettäin Verkkouutiset kertoi Islamilaisen valtion värväristä nimeltä Rasid Tugral, joka jätti astrofysiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa ja siirtyi Syyrian Raqqaan Islamilaisen valtion riveihin.

Verkkouutiset siteeraa Newsweekin artikkelia ja kertoo turkkilaistaustaisen Tugralin toimista seuraavaa:

”Rasid Tugral alkoi Jyväskylään tullessaan värvätä paikallisessa moskeijassa kävijöitä ISIS:iin. Somalisyntyisen Mohamed Ahmed Haji Omarin kerrotaan sanovan, että "väittelimme hänen väärää teologiaansa vastaan joka päivä. Aina uudestaan hän yritti näyttää nuorille täällä videoita ISIS:sta".

”Suojelupoliisi huomasi Rasid Tugralin Facebook-postaukset ja kävi tapaamassa häntä 19. marraskuuta 2014. Miehen toiminnasta moskeijassa poliisi ei tiennyt.”

”Kahta viikkoa myöhemmin Tugral palasi Turkkiin. Sieltä hän siirtyi alle sata dollaria taskussaan Syyriaan tammikuun 10. päivä päästäkseen Islamilaiseen valtioon.”

Tapaus kertoo, että näennäisesti hyvin sopeutunut nuori mies valitsee mieluummin päiden katkomisen Islamilaisen valtion riveissä kuin valmistumisen yliopistosta. Se kertoo myös, miten vaikeaa ns. maltillisten muslimien on torjua Islamilaisen valtion kutsua. Teologiset argumentit eivät Tugralin tapauksen perusteella näytä tehoavan.

Suomalaisten kannalta olisi parasta, jos Tugral ei koskaan enää palaisi Suomeen.

Poliittinen herjanheittäjä iskee jälleen

Moni muistaa vuoden 2011 eduskuntavaalit ja kansainväliselle medialle vaalien jälkeen järjestetyn tiedotustilaisuuden. Tuolloin Helsingin yliopiston valtiopolitiikan professori Jan Sundberg esiintyi lehdistötilaisuudessa ylimielisesti naureskellen ja päästeli siinä sivussa suustaan sammakoita. Sundbergin analyysin perusteella brittiläinen yleisradioyhtiö BBC kirjoitti artikkelin, jossa Perussuomalaisten ohjelmassa nähtiin nationalistinen viesti ja häivähdyksiä natsi-ideologiasta.

Itse kirjoitin Sundbergin esiintymisestä jo tuolloin. Sundberg oli aiemmin Hufvudstadsbladetissa verrannut perussuomalaisten puolueohjelman perhepoliittista osiota natsien pää-äänenkannattaja Völkischer Beobachteriin. BBC:n artikkeliin noin railakas natsittelu ei mahtunut, vaan siellä tyydyttiin ”häivähdykseen natsi-ideologiasta”. BBC:n artikkelissa myös väitettiin, että Perussuomalaiset haluaisivat kieltää ruotsin opetuksen kokonaan. Tämä virhe korjattiin myöhemmin.

Natsittelua

Sundbergin natsittelu tuli myös suomalaisen valtamedian tietoisuuteen. Miehellä oli kuitenkin otsaa kieltää väittäneensä Perussuomalaisia natseiksi. Tuskin Sundberg oikeasti pitää Perussuomalaisia natseina. Natsikortti vain on erittäin houkutteleva loanheittokeino silloin, kun loanheitolle on tarvetta. Sundbergilla tarvetta ilmeisesti on.

Suomalainen politiikka on useimmille ulkomaalaisille tuntematon aihe. Siksi Sundbergin kaltaisilla tulkitsijoilla on suuri valta ja samalla myös vastuu kertoa Suomen asioista totuudenmukaisesti. Sundberg epäonnistui tässä tehtävässä ja käytti väärin asiantuntijavaltaansa herjaamalla vaalien suurinta voittajaa ala-arvoisella tavalla.

Sundberg ei ole kuitenkaan pysynyt toimettomana näidenkään vaalien jälkeen. Norjalaiselle Aftenpostenille antamassaan haastattelussa Sundberg epäili, että Perussuomalaisten tulo hallitukseen tarkoittaa, että mahdollisuus korvata ruotsin kieli venäjällä joissakin Itä-Suomen kunnissa nostettaisiin uudelleen esille.

Ruotsin korvaamista Venäjällä on toki pohdittu, mutta Ukrainan tapahtumat ovat muuttaneet Euroopan poliittista tilannetta sen verran, että asia ei liene juuri tällä hetkellä kovin ajankohtainen. Sundberg puhuu kuitenkin tässä tapauksessa omalle kotiyleisölleen eli suomenruotsalaisille, joista monille pelottelu ruotsin kielen aseman heikentämisellä toimii. Pohjanmaalla suomenruotsalaisten keskuudessa liikkuu tarinoita, joissa Perussuomalaisten valtaantulo johtaa hurrien lähettämiseen leireille. RKP-aktiivien ylimitoitettu uhkakuvien viljely saa aikaiseksi käsittämättömän hysteerisiä reaktioita.

Edellä viittasin BBC:n artikkeliin, johon Sundbergin poliittinen analyysi vaikutti ratkaisevasti. Tämänvuotisten eduskuntavaalien jälkeen Sundberg pääsi jälleen BBC:n sivuille, tällä kertaa omalla nimellään. Artikkelissa Sundberg esittää brittiläisille lukijoille lyhyen esityksen Perussuomalaisten historiasta. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan mainitse. Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun Puolueen perustaja Veikko Vennamo ei suhtautunut erityisen myönteisesti suomenruotsalaisiin. Tämä johtui suomenruotsalaisten kuntien haluttomuudesta ottaa vastaan karjalaista siirtoväkeä sodan jälkeen. Sen sijaan neljän vuoden takainen natsiherja esiintyy uudessa artikkelissa vähän miedonnettuna versiona:

”Aiemmassa vuoden 2011 puolueohjelmassa puolue [Perussuomalaiset] ehdotti, kuinka työvoiman tarve voitaisiin tyydyttää ilman maahanmuuttoa.”

”Nuoria naisia tulisi kannustaa olemaan opiskelematta ja sen sijaan synnyttämään suomalaisvauvoja, jotka lopulta tyydyttäisivät työvoiman tarpeen.”

Völkisher Beobachter on kadonnut jonnekin eikä häivähdystäkään natsismista ole enää havaittavissa. Tähän kohtaan voisin kirjoittaa jotakin suomenruotsalaisuuden historiaan kuuluvista rotuopeista, mutta vältän houkutuksen.

Vihapuhetta ja kielipolitiikkaa

Vaalien väliselle ajalle vuoden 2013 kesään osuu kummallinen tapaus, jossa joukko suomenruotsalaisia vaikuttajia sai vihapostia. Lähettäjäksi oli merkitty tunnettu suomenruotsalainen valtiotieteilijä Jan Sundberg. Aluksi uutisoitiin, että viestit olisivat tulleet Sundbergin tietokoneelta. Myöhemmin tämä tieto kumottiin ja kerrottiin, että viestit olisi vain lähetetty Sundbergin nimissä. Internetissä on mahdollista lähettää sähköpostia kenen tahansa nimissä, minkä kaikki roskapostin vastaanottajat hyvin tietävät.

Sundberg oli hyvin kiihtynyt tapahtuneesta:

”Pieni vähemmistö ruotsalaisvihaajista lähettää tappouhkauksia. Passiiviset ruotsalaisvihaajat muodostavat suuremman vähemmistön. Pahinta on, että suuri enemmistö suomalaisista on välinpitämättömiä mukaan lukien puoluejohtajat ja maan hallitus. Kuvio on samanlainen kuin useissa maissa 1900-luvulla ja tiedämme, mihin se johti.”

Tässä Sundberg esittää peitellyn natsikortin eli viittaa epämääräisiin 1900-luvun tapahtumiin mainitsematta suoraan natseja. Tämä taas on kielikeskustelun tarkoituksellista polarisointia, jossa pakkoruotsin vastustajat demonisoidaan ja keskustelu itse asiasta jää käymättä.

Vihaviestit poikivat pienimuotoisen mielenosoituksen nettivihaa vastaan. Kohu jäi myrskyksi vesilasissa eikä vihaviestien lähettäjääkään saatu kiinni.

Kielipolitiikasta tässä kuitenkin on kyse niin kuin RKP:n toiminnassa melkein aina. RKP pitää itsepintaisesti kiinni virallisesta kaksikielisyydestä, joka tarkoittaa, että kaikkien suomenkielisten on opiskeltava koulussa ruotsia. Käytännön kaksikielisyydellä ei ole niin väliä eli sillä, osaako suomenkielinen koululainen oikeasti ruotsia vai ei. Valitettavan usein ei osaa.

Käytännössä suomenruotsalaiset muodostavat niin pienen vähemmistön, että suomenkielisen enemmistön pakottaminen opiskelemaan ruotsia on kohtuutonta kiusantekoa. Toisaalta ruotsinkieliset pelkäävät osin oikeutetusti, että vähäisetkin myönnytykset kieliasiassa johtavat ruotsin kielen aseman vähittäiseen rapautumiseen.

Kielipolitiikan tulisikin lähteä ruotsinkielisten palveluiden takaamisesta eikä vuosia sitten voitettujen asemien puolustamisesta. Virallinen kaksikielisyys tulisi tunnustaa aikansa eläneeksi ja suomenruotsalaisuus Suomeen olennaisesti kuuluvaksi osaksi. Kieli-identiteetin tärkeys osana suomenruotsalaisuutta tulisi tunnustaa ja hyväksyä. Uskon, että suomenkielisten valtaenemmistö hyväksyy suomenruotsalaisuuden ja ilman pakkoruotsia jopa pitää siitä.

Jan Sundberg on toiminnallaan polarisoinut kielikeskustelua ja käyttää kansainvälistä mediaa poliittisten vastustajiensa mustamaalaukseen. Juuri tällainen toiminta on johtanut siihen, että RKP on suomenkielisten äänestäjien keskuudessa yksi vähiten pidetyistä puolueista. Nykyisin RKP ei tosissaan kuvittele saavansa suomenkielisiä äänestäjiä kuten vielä pari vuosikymmentä sitten, jolloin Elisabeth Rehn oli yksi maan suosituimmista poliitikoista. Sen sijaan suomenkielisille on tarjottu Astrid Thorsin kaltaisia epäpäteviä keskinkertaisuuksia ja Eva Biaudetin kaltaisia moralisoivia leimakirveen heiluttelijoita.

Islamin profeetan kunniaa puolustettiin taas asein

Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, kuinka kaksi ”asemiestä” yritti hyökätä Muhammad-pilakuvakilpailuun, joka järjestettiin Garlandin kaupungissa Teksasissa. Uskonsoturit onnistuivat tällä kertaa huonommin kuin Pariisissa. Molemmat ”asemiehet” menettivät henkensä poliisin luoteihin. Yksi poliisimies haavoittui saatuaan luodin jalkaansa.

Teksas ei ole jihadistille yhtä otollinen toimintaympäristö kuin Pariisi. Turvamiehet ja poliisit ottavat työnsä vakavasti eivätkä epäröi ampua, jos heitä tulitetaan. Teksasissa yksittäinen kansalainenkaan ei ole välttämättä yhtä suojaton kuin Euroopassa, koska kunniallinen kansalainen voi melko vähällä vaivalla saada luvan kantaa asetta.

Pilakuvakilpailu

Pamela Gellerin perustama AFDI-järjestö (American Freedom Defense Initiative) päätti Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun jälkeen järjestää Muhammad-pilakuvakilpailun. Se pidettiin 3.5.2015 Garlandin kaupungissa sijaitsevass Curtis Culwell Centerissä.

Kilpailun voitti albanialaistaustainen ex-muslimi Bosch Fawstin tämän jutun kuvituksena olevalla piirroksellaan. Voitto tai piirrokset sinänsä eivät kuitenkaan olleet tapahtuman tärkein viesti, vaan tarkoituksena oli osoittaa, että amerikkalaiset ottavat perustuslain ensimmäisen lisäyksen vakavasti. Se, että tilaisuus joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, osoitti järjestäjien olevan oikeassa siinä, että suuri joukko muslimeja pitää oikeutenaan valvoa sharia-lain jumalanpilkan kieltoa myös Yhdysvalloissa.

Joskus aiemmin en olisi uskonut, että 2010-luvulla islamin nimissä harjoitettu väkivalta ja pelottelu olisivat arkipäivää. Näin on kuitenkin käynyt, kun muslimien määrä länsimaissa on kasvanut. Muhammad-pilakuvakilpailua ei olisi voitu järjestää ilman mittavia turvatoimia. Suomessa Lars Vilksin vierailu aiheutti ennen vaaleja kohua, kun Eduskunnan pääsihteeri kielsi tilaisuuden järjestämisen Eduskunnan tiloissa. Tilaisuus järjestettiin Kaivohuoneella ja siitä selvittiin ilman väkivaltaisuuksia.

Pilakuvakilpailu on AFDI:n sivujen mukaan tarkoitus järjestää vuosittain. Tapahtuneen valossa on todennäköistä, että järjestäjillä voi jatkossa olla vaikeuksia löytää tilaisuudelle sopivaa pitopaikkaa. Väkivallan uhka toimii, koska tilaisuuden järjestäminen voidaan aina kieltää turvallisuussyihin vetoamalla.

Väkivallan uhan vaikutus näkyi myös välittömästi iskusta kertovissa uutisissa. Jopa Daily Mailin kaltainen tabloid-sanomalehti peitti Garlandin tapahtumista kertovista kuvista Muhammad-piirrokset mustalla. Suomessa kuvia ei sensuroitu vaan esimerkiksi Yle näytti kuvan turvamiehestä kävelemässä Muhammad-kuvien edessä. Tekisi mieli sanoa, että eteenpäin on menty vuodesta 2006 jonkin verran.

Muttamiehet

Kirjoitin jo vuonna 2009 Jarkko Tontin inspiroimana blogikirjoituksen ”Sananvapaus ja muttamiehet”. Tuolloin Suomen PENin varapuheenjohtajana toiminut Tontti kommentoi Jussi Halla-ahon oikeudenkäyntiä eikä ollut varauksettomasti sananvapauden puolella.

Modernin liberaalin kuuluu olla kaikkien hyvien asioiden puolella. Siksi he ainakin puheissaan väittävät kannattavansa sananvapautta. Mutta-sanan jälkeen yleensä kerrotaan ne tilanteet, joissa sananvapaus ei ole voimassa. Esimerkiksi ”sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata” tai ”sananvapauteen kuuluu vastuu”. Todellisuudessa nimenomaan loukkaava puhe tarvitsee sananvapauden suojaa eikä sananvapauden rajoja tule määritellä sen mukaan, miten suurta väkivaltaa jokin ryhmittymä on valmis käyttämään sananvapauden tukahduttamiseksi.

Kirjailija Salman Rushdie, joka on elänyt vuodesta 1989 Ajatollah Khomeinin asettaman fatwan alaisuudessa kertoo oheisella videolla ihmisistä, joita hän kutsuu nimellä ”but brigade” (mutta-prikaati). Rushdie on lopen kyllästynyt niihin, jotka kannattavat sananvapautta mutta kumoavat sen saman tien luettelemalla mutta-sanan jälkeen, milloin sananvapaus ei olekaan enää voimassa. Rushdien mukaan sananvapaus on jakamaton. Siitä ei voi ottaa pois viipaleita ja teeskennellä, että sananvapaus edelleen olisi voimassa. Rushdien mielestä sanavapautta joko on tai ei ole.

Liberaali valtamedia pyrkii myös syyllistämään iskun kohteet. Pamela Geller herättää toiminnallaan voimakkaita antipatioita erityisesti liberaalien keskuudessa. Hän on järjestänyt mainoskampanjoita, joissa bussien kylkeen on liimattu joidenkin mielestä loukkaavia mainoksia. Lisäksi hän vastusti näkyvästi moskeijan rakentamista lähelle 9/11 -terrori-iskujen tapahtumapaikkaa.

Geller joutui CNN:n haastattelussa ”muttanaisen” haastateltavaksi. CNN:n toimittaja grillaa Gelleriä pressiklubityyliin, vaikka hän oli todennäköisesti yksi Garlandin iskun pääkohteista. Vastaavasti Gelleriä arvostelleet saivat sanoa sanottavansa ilman vastalauseita. Valtamedia ei edelleenkään ymmärrä, miksi Muhammad-piirroksia tarvitaan, vaan alistuu mieluummin pelottelun edessä ja naamioi alistumisen suvaitsevaisuudeksi.

Twitteristä voi etsiä parhaita mutta-selityksiä hashtagilla #but. Siellä kehotetaan muun muassa olemaan lisäämättä mutta-sanaa, jos oikesti uskoo sananvapauteen. Lopuksi sanon, että parhaan Muhammad-pilakuvan palkinto jaettiin liian aikaisin. Oikeasti surmattujen terroristien liidulla asfalttiin piirretyt ääriviivat olisivat ansainneet voittopalkinnon, kuten Evan Sayet twiitissään toteaa.