Eurovaalit käytiin vähän aikaa
sitten. Median ja analyytikkojen
keskuudessa huomio kiinnittyi ”äärioikeiston” menestykseen, ja
erityisesti Ranskan
Kansallisen rintaman vaalivoittoon. Politiittinen analyytikko ja
historiantutkija Jussi Jalonen kommentoi Pispalan haulitornistaan:
”FN on yhä
edelleen aito
äärioikeistopuolue, eikä Marine le
Penin dédiabolisation-politiikka
ole onnistunut pesemään puoluetta puhtaaksi muukalaisvihasta.”
Jalonen ei kuitenkaan ehdi
Markku Jokisipilän arvostelultaan analysoimaan, miksi
”äärioikeistoa” kannatti neljännes Ranskan äänioikeutetuista:
”...ovat huolissaan
siitä, että neljäsosa äänioikeuttaan käyttäneistä
ranskalaisista on pitänyt tätä vaihtoehtoa peräti poliittisen
tukensa arvoisena. Taustalla on epäilemättä osin myös
äänestäjäkunnan keskuudessa vallitseva monisyisempi pettymys.
Mutta se, että nimenomaan äärioikeistopuolue on kyennyt
valjastamaan nämä tuntemukset oman menestyksensä välikappaleiksi,
on tosiaan paha päivä maanosalle.”
Jokisipilä oli moittinut
”äärioikeisto”-kortin käyttäjiä uusmoralismista ja siitähän
puheessa ”äärioikeistosta”, ”rasismista” ja
”muukalaisvihasta” on lähinnä kyse. Jalonen ottaa nämä asiat
annettuina eikä vaivaudu miettimään, mitkä asiat valtapuolueiden
politiikassa saavat monet äänestäjät turvautumaan Kansallisen
Rintaman kaltaisiin puolueisiin. Median, akateemikoiden ja
poliittisen eliitin ylimielinen moralismi, jota Jalonen itsekin
edustaa, on osa ongelmaa. Piiloutuminen merkityksettömiksi
leimakirveiksi muuttuneiden käsitteiden kuten ”äärioikeisto”
ja ”rasismi” taakse auttaa jättämään huomiotta ne todelliset
ongelmat, joista ”äärioikeiston” kannatus kumpuaa.
Euroopassa on vaarallista
olla juutalainen
Jalonen ei ole ainoa, joka
on huolissaan äärioikeistosta. Vasemmistolaisen Guardian-lehden
blogisti Michele Hanson kirjoittaa oikeiston
noususta ja siitä, kuinka hän on alkanut huolestua asiasta.
Hanson on juutalainen ja on kiinnittänyt huomiota EU-parlamenttiin
selvinneisiin puolueisiin kuten brittiläiseen UKIP-puolueeseen.
Aiemmin Hansonilla ei omien sanojensa mukaan ole joutunut kärsimään
juutalaisuudestaan, mutta nyt on syytä huoleen.
Hanson mainitsee
kirjoituksessaan ammuskelun Brysselin juutalaismuseossa, joka johti
neljän ihmisen kuolemaan. Kirjoituksessaan hän antaa epäsuorasti
ymmärtää, että EU-parlamenttivaalien tuloksella olisi jotakin
tekemistä asian kanssa.
Olen samaa mieltä
Hansonin kanssa siitä, että Euroopan juutalaisilla on syytä
huoleen. Juutalaisviha on maanosassamme korkeimmalla tasolla 70
vuoteen. Syyt ovat kuitenkin aivan toisaalla kuin siellä, mistä
Hanson niitä etsii.
Amerikkalainen
konservatiivikolumnisti Mark Steyn kirjoittaa
sivuillaan eurooppalaisten kyvyttömyydestä tunnustaa
epämiellyttävä totuus:
”Uudessa Eutopiassa ei
ole tilaa rehelliselle ja avoimelle juutalaisyhteisölle eikä edes
juutalaiselle museolle.”
Euroopan ”äärioikeiston”
johtajista ainakin hollantilaisen Vapauspuolueen johtaja Geert
Wilders on tunnettu islam-vastaisuutensa lisäksi myönteisestä
suhtautumisestaan Israeliin ja juutalaisiin yleensä. Ukip:n Nigel
Farage taas ei ole sanonut asiasta juuri mitään. Itse asiassa
juutalaisvastaisuutta löytää helpommin vasemmistosta kuin
”äärioikeistosta”. Vasemmisto vain kutsuu sitä
antisiionismiksi, joka asettaa kyseenalaiseksi juutalaisten oikeuden
omaan valtioon.
Norjassa kiihkeä
monikulttuurin kannattaja ja kansallisvaltioiden tuhon apostoli
Thomas Hylland Eriksen kirjoitti Aftenposten -lehteen myrkyllisen ja
moralisoivan artikkelin ”Israelin
sielu on vaarassa”. Siinä Hylland Eriksen mm. kutsuu Israelia
apartheid-valtioksi sekä rinnastaa holokaustin ja palestiinalaisten
Nakban (= Israelin valtion synty) toisiinsa.
”Ranskalainen”
terroristi
Vasemmisto ja
”äärioikeisto” eivät kuitenkaan ole niitä, jotka Euroopassa
murhaavat juutalaisia siksi, koska nämä ovat juutalaisia, vaan
asialla ovat täysin muut tahot. Ranskan
Toulousessa Mohammed Merah -niminen terroristi murhasi
juutalaisia siksi, että nämä olivat juutalaisia. Tätä ennen
jotkut median kommentaattorit ehtivät toivoa hänestä Ranskan
Breivikiä.
Kun Ranskan poliisi
pidätti
29-vuotiaan ranskalaisen Brysselin museoiskusta, moni median
kommentaattori luultavasti toivoi, että mies olisi kiihkeä
Kansallisen Rintaman kannattaja. Näin ei luultavasti ollut, sillä
mies oli viettänyt vuoden taistelemassa Syyriassa ja hänellä oli
yhteyksiä radikaaleihin jihadisteihin.
Epäilty Mehdi Nemmouche
tunnusti tekonsa. Hän on todellakin Ranskan kansalainen mutta
Ranskan Kansallisen Rintaman kanssa hänellä tuskin on mitään
tekemistä.
Vasemmisto, media ja
akateemikot eivät kuitenkaan halua nähdä, mistä Euroopassa löytyy
se todellinen suvaitsemattomuus ja murhanhimo. Heille Euroopan
kasvava muslimiväestö edustaa syrjittyä väestönosaa, jonka
keskuudessa leviävä islamilainen kiihkoilu vain kertoo syrjinnästä
ja heidän elämässään olevista epäkohdista. Niistä syytetään
kantaväestöä ja näiden väitettyä rasismia eikä vaihtoehtoisia
selityksiä edes yritetä etsiä.
Sen sijaan ”äärioikeiston”
kohdalla kannatuksen syyt löytyvät aina ”muukalaispelosta” tai
ahdasmielisestä impivaaralaisuudesta eli kaikesta siitä, mistä
edistyksellinen suvaitsevaisto itse katsoo olevansa vapaa. Jos tämä
ei riitä, otetaan mukaan taloudellinen epävarmuus, syrjäytyminen
ja työttömyys, joihin ”populistien” väitetään tarjoavan
helppoja ratkaisuja.
Mikä sitten on
suvaitsevaisten ratkaisu ”äärioikeiston” ongelmaan? Fiksuimmat
suvaitsevaiset ymmärtävät, että vanhojen jäärien päihin ei
uppoa banaali ja omahyväinen puhe kaikkien ihmisten
samanarvoisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuuden
ihanuudesta. Nuorempiin sen sijaan voi yrittää vaikuttaa.
Siksi Ruotsin valtio
käyttää
viisi miljoonaa kruunua tukemaan koululaisten matkoja
Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriin. Päätös syntyi Euroopan
äärioikeiston menestyksen inspiroimana. Kansanpuoluetta edustava
demokratiaministeri Birgitta Ohlsson totesi:
”Meidän on toimittava
usealla eri rintamalla. Olen vakuuttunut, että nuorten on
ymmärrettävä, mitä tapahtuu, kun viha voittaa demokratian.”
Suomessa veronmaksajan
rahoittama Yleisradio on tehnyt samaa jo pitkään. Ei mene
viikkoakaan ilman natseista kertovaa dokumenttia.
Juutalaisten joukkotuho ei
kuitenkaan ole ainoa historiallinen tapahtuma, josta kannattaisi
ottaa oppia. Tänä vuonna tulee täyteen 25 vuotta Berliinin muurin
murtumisesta, jota voidaan pitää kommunismin ajan päättymisen
symbolina, vaikka Neuvostoliitto elikin vielä pari vuotta tapahtuman
jälkeen. Ehkä kommunismista ja sen aiheuttamista kymmenistä
miljoonista ihmisuhreista kannattaisi ottaa jotakin opiksi, mutta
tätä ei koululaisille haluta kertoa ainakaan Ylen kanavilla.
4 kommenttia:
Juuri näin, tuo jatkuva natsidokumenttien vyöry alkaa jo harmittaa. Pidän historiasta, mutta olisi kiva joskus kuulla jostakin muustakin kuin 1939-1945 välisestä ajanjaksosta Saksassa. Stalinin elämäkerta voisi olla tosi kiinnostava, siitä kun en tiedä paljoakaan. Siis asiallinen elämäkerta eikä mikään nyky-stalinistin pamfletti!
Kiinnittäisin vielä huomiota Ruotisin ja Norjan vasemmistojen antisemitismin erityispiirteisiin. Norjassa on ilmeisesti vuosikaupalla järjestetty vasemmiston tilaisuuksissa erilaisia Israelin vastaisia tapahtumia, hengennostatuksia ja mielenosituksia, ne tulivat julkisuuteen Ytöjan tapahtumien tutkimuksissa. Ruotsissa vasemmistolla on läheiset suhteet muslimeihin ja yhteinen vihan kohde: Israel. Viha on manifestoitunut virallisen Ruotsin erilaisina julkilausumina, talous/ostoboikotteina ja Etelä-Ruotsin (lähinnä Malmön) juutalaisten vainoamisen vähättelynä. Ruotsin kansalaisjärjestöjen Gazan avustustoimintaa voidaan jopa pitää muslimien kanssa toteutettuna Israelin tietoisena provosoimisena. Samaan aikaan mainitut valtiot, varsinkin Ruotsi, pitävät suurta meteliä syrjimättömyydestä ja ihmisoikeuksista sekä vastustavat ”vihaa”.
Vanha indoktrinaation keino on yksinkertaisesti toistaa haluttua viestiä niin kauan, että se menee ihmisen väsyttyä lopulta hänen defensseistään läpi. Tätä Yle nähtävästi nyt toteuttaa.
Saksassa tavoite on jo saavutettu: jos seuraa paikallista akateemista keskustelua tai julkaistuja historian tutkimuksia ja kirjallisuutta, niin näkee, miten antinatsismi on politisoinut ja vääristänyt tieteen tekemisen. Näin ollaan paradoksaalisesti entisen Neuvostoliiton tilanteessa, jossa piti kirjoittaa oikeaoppisesti, jotta sai teoksensa julkaistua. Ei siis ihme, että Saksan puolustusvoimilla on vaikeuksia saada värvättyä uuteen ammattiarmeijaansa sotilaita kun terve kansallismielisyys ja perinteiset hyveet ovat pois muodista. Ruotsista kun puhuttiin aikaisemmin, niin voi vielä lisätä, ettei sielläkään ole ammattiarmeijan värväys onnistunut odotetusti. Vaikuttaa siltä, että juuri samasta syystä kuin Saksassakin.
Lisää aiheesta blogissa Willmann, Christel: Getreu dem Fahneneid joka löytyy osoitteesta www.neluetutkirjat.blogspot.fi
Hyvä otsikko Vasaralta.
Kansallinen vasemmisto ja sosialismi sai opetuksen antisemitismistään natsisaksan romahduksen myötä.
Kansainvälinen sosialismi ei NL:n kaatuessa, vaan jatkaa antisemitismiään, johon osana kuuluu islamin tukeminen.
Juutalaisviha on osa vasemmistopolitiikkaa. On aina ollut.
Oikeistopolitiikalla, jos sitä edes mistään löytyy, ei minun havaintojeni mukaan ole yhteyksiä antisemitismiin.
Sosiaalidemokraattien Erkki Tuomioja on esittänyt antisemitistisiä lausuntoja tavan takaa. Kansallisen rintaman Marie Le Pen tietääkseni ei. PPV:N Wilders on erittän juutalais- ja Israelmyönteinen.
Kari, Marine Le Penin isä Jean-Marie Le Pen piti holocaustia "vähäisenä yksityiskohtana" II maailmansodassa ja taisi muutenkin omata juutalaisvastaisia mielipiteitä...
Lähetä kommentti