Vääränlaista terrorismia

Kun tiedot Bostonin maratonin maalialueelle kohdistuneesta pommi-iskusta levisivät, mediassa alkoi spekulointi iskun motiiveista ja mahdollisista tekijöistä. Varsin pian selvisi, että tekijän haluttaisiin mieluiten olevan valkoihoinen mies, teekutsuliikkeen jäsen ja tietysti kova rasisti.

Toiveet muuttuivat toiveajatteluksi, kun demokraattien kongressiedustaja William Keating Massachusettsista arveli tekijän motiivina olleen veropäivän. 15. huhtikuuta Yhdysvalloissa päivä, jolloin ihmiset tekevät veroilmoituksen liittovaltiolle. Päivään liittyi myös muuta symboliikkaa, sillä Timothy McVeigh teki pommi-iskun Oklahoma Cityssä samalla viikolla. 15. huhtikuuta on myös Patrioottien päivä, jolloin Massachusettsin osavaltiossa muistellaan Lexingtonin ja Concordin taisteluita Yhdysvaltojen itsenäisyyssodassa.

Mediassa päiviin liittyvää symboliikkaa hehkutettiin tarkoituksena osoittaa, että tekijä olisi luultavasti valkoihoinen mies. Mitään konkreettisia todisteita ei luonnollisesti esitetty.

”Voi kunpa pommittaja ei olisi muslimi”

Libanonissa asuva vapaa toimittaja Anna Kokko kirjoitti blogiinsa kirjoituksen ”Voi kunpa Bostonin pommittaja ei olisi muslimi”. Kokon mukaan hänen muslimiystävänsä pelkää kasvavaa rasismia, jos tekijäksi paljastuu muslimiryhmittymä.

Kokko toteaa myös:

”...valtavasti palstatilaa saaneet jihadistien iskut ovat saaneet monet meistä liittämään islamin automaattisesti terrorismiin. Samalla on unohtunut, että poliittiset ja uskonnolliset ääriryhmät ovat kautta historian yrittäneet ajaa päämääriään väkivaltaisin keinoin, kaikkialla maailmassa.”

Tässä näkyy modernin liberaalin ajattelun ydin. Islamia ei saa liittää terrorismiin, koska muutkin kuin muslimit ovat tehneet terrori-iskuja. Näin ei saa tehdä, vaikka terroristit itse kertovat motiivikseen pyhän sodan eli jihadin. Siksi selitys islamilaiselle terrorille pitää aina etsiä muualta kuin hänen edustamastaan ideologiasta.

Toisaalta kun Anders Breivik teki pommi-iskunsa ja murhatyönsä, media ja suvaitsevaisto teki kaikkensa, että Breivikin teko tahrisi kaikki islamia arvostelleet tahot. Allekirjoittanutkin on saanut tästä oman pienen osansa, ja Breivikin tekoja hyödynnetään edelleen mustamaalaustarkoituksiin mediassa ja akateemisessa maailmassa. Se, mikä pätee muslimeihin, ei päde valkoisiin miehiin.

Kokko ei ole toiveissaan yksin. Amerikkalainen ideologialtaan vasemmistolainen verkkolehti Salon, julkaisi David Sirotan kirjoituksen, jossa tämä toivoi tekijän olevan valkoihoinen amerikkalainen. Sirotan kirjoitus on tyypillistä postmodernia valtapositioiden ja niihin liittyvän diskurssin analyysiä.

Sirota siteeraa kirjailija Tim Wisea, joka on sanonut:

”Valkoinen etuoikeus tarkoittaa, että pommittajan ollessa valkoinen kukaan ei profiloi edustamaasi ryhmää terroristeiksi, kohdista ryhmään erityistoimia tai uhkaa karkotuksella iskun seurauksena.”

Sirotan mukaan Bostonin pommittajan identiteetti ei ole mikään pieni yksityiskohta vaan se määrittää, miten valtio, poliittinen järjestelmä ja yhteiskunta reagoi tapahtuneeseen. Valkoihoista iskijää pidetään ”yksinäisenä sutena” ja itse iskua yksittäistapauksena. Islamilaiset terroristit taas nähdään mieluummin ideologian ja uskontonsa edustajina sekä osana laajempaa salaliittoa.

Sirotan kaltaiset keskittyvät liikaa ”diskurssiin” ja unohtavat kokonaan reaalimaailman tapahtumat. Siksi he kieltäytyvät näkemästä, että islamilaisen terrorin takana on oikeasti islamin pyhiin kirjoituksiin pohjautuva ideologia, jonka mukaan vääräuskoisia vastaan on taisteltava, kunnes koko maailma on islamin alaisuudessa. Tätä ideologiaa kutsutaan islamismiksi, jotta se erotettaisiin varsinaisesta islamin uskosta. Todellisuudessa raja islamin ja islamismin välillä ei ole lainkaan yksiselitteinen.

Myös ”etuoikeutettuja valkoihoisia” terroristeja motivoi usein ideologia. Tosin näillä ideologioilla ei yleensä ole niin suurta kannatusta valkoihoisten keskuudessa, kuin islamismilla muslimimaailmassa. Siksi lännestä on vaikea löytää väkijoukkoja tai edes yksittäisiä ihmisiä, jotka osoittaisivat suosiotaan Timothy McVeighin ja Anders Breivikin teoille.

Sen sijaan esimerkiksi Lähi-idässä Hamas ja Hizbollah juhlivat Bostonin terrori-iskua. Gazassa Hamasin edustajat jakoivat ohikulkijoille makeisia, ja järjestöjen edustajat juhlivat tapahtumaa tanssimalla kaduilla. Samanlaisia reaktioita nähtiin myös 9/11-terrori-iskujen jälkeen, mutta niistä ei juurikaan raportoitu länsimaisessa mediassa.

Kuinkas sitten kävikään

FBI ja Bostonin poliisi saivat lopulta selville, että maratonreitille reppunsa jättäneet terroristit olivat kaksi tsetsheenitaustaista veljestä Dzhokhar ja Tamerlan. Molemmat olivat muslimeita.

Suomalaismedian ensimmäisissä otsikoissa he olivat kuitenkin ”venäläisveljeksiä”. He olivat toki asuneet Venäjän alueella ja olivat ainakin olleet Venäjän kansalaisia. Nimitys venäläisveljekset tosin loukkaa venäläisiä, koska jokainen venäläinen tunnistaa Tsarnajevin veljekset tshetsheeneiksi tai ainakin ”kaukasialaisiksi”.

Pelkästään Tamerlan Tsarnayevin Youtube-tiliä vilkaisemalla voi päätellä yhtä ja toista iskujen mahdollisista motiiveista. Washington Post on käynyt läpi tilin sisällön ja selvittänyt, millaisia videoita nuori Tamerlan tykkäsi katsoa. Terrorismiin liitetyt videot on enimmäkseen poistettu ja jäljellä on uskonnollisia linkkejä, jotka viittaavat radikaaliin islamiin.

Mukana oli myös Australiassa asuvan libanonilaistaustaisen Feiz Mohammadin video. Ne, jotka ovat katsoneet Channel Fourin dokumentin Undercover Mosque, muistavat Feiz Muhammadin yhtenä dokumentissa esiintyneenä saarnaajana.

Nyt kävi sitten niin, että terroristit osoittautuivat vääränlaisiksi eli muslimeiksi Anna Kokon, Bobby Sirotan ja heidän kaltaistensa länsimaisten liberaalien suureksi pettymykseksi. Siksi nyt on aika keksiä vaihtoehtoisia selityksiä, joilla suljetaan uskonnollinen vakaumus pois motiivien joukossa.

Ainakaan syrjäytymistä ei kannata esitellä motiivina. David Horowitz kirjoittaa Frontpage Magazine -sivustolla:

”Bostonin tappajia kohdeltiin Yhdysvalloissa paremmin kuin melkein kaikkia muita paitsi eliittiin kuuluvia amerikkalaisia, jotka rakastavat omaa maataan. Heille annettiin stipendejä. He pääsivät parhaimpiin valmistaviin oppilaitoksiin. He asuivat Cambridgessa ympäristössä, jossa islamilaisen terrorin arvostelijoita pidetään islamofobeina ja jossa heitä itseään pidetään erityistä huomiota ja huolenpitoa tarvitsevana vähemmistönä.”

Toisessa artikkelissa Bruce Thornton kommentoi sekulaaria materialismia ja siihen liittyvää ylimielisyyttä seuraavasti:

”Se on alentanut uskonnon pelkäksi elämäntapavalinnaksi, yleensä hyväntahtoiseksi paitsi silloin, kun on kyse aseita heiluttelevista, naisia vihaavista, homofobisista evankelisista kristyistä tai rasistisista, maata hamuavista siionistijuutalaisista.”

Uskonnollinen vakaumus terroriteon motiivina ei siis sovi länsimaisen liberaalin maailmankuvaan, jossa kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja mielellään tanssivat keskenään kumbayaa leirinuotiolla.

Iskujen jälkinäytös mediassa on vielä käynnissä. Odotettavissa on lisää Mika Aaltolan sisällöltään tyhjää analyysipuhetta täyttämässä ohjelma-aikaa. Tekijöiden motiiveja ihmetellään. Miten noin suloinen poika saattoi tehdä tuollaisen teon? Toivotaan, että terroriteko ei aiheuta muslimeihin kohdistuvia vastareaktiota jne. Anna Kokkokin pelkäsi rasismin lisääntymistä jo ennen tekijöiden selviämistä.

A-studiossa esitettiin myös yksi näkökulma, jolla huomio saadaan kiinnittymään pois Bostonin iskun tekijöistä. Siinä päiviteltiin Bostonin iskun saamaa suurta medianäkyvyyttä ja verrattiin sitä Irakissa tapahtuneen pommi-iskujen sarjan olemattomaan mediahuomioon. Oman moraalisen erinomaisuuden esittelyn lisäksi tarkoituksena on saada katsojat tuntemaan syyllisyyttä kiinnostuksesta Bostonin iskuja ja niiden selvittelyä kohtaan. Johtopäätöksenä syytettiin amerikkalaisia mediayhtiöitä, koska eihän Yleisradiossa koskaan ole mitään vikaa.