Nettivihaa ja uhriutumista Ruotsissa

Blogisti Ykä kommentoi jo suomalaisillekin tutun Lisa Bjurwaldin lausuntoa, jossa tämä vaati toimia ”nettivihan” hillitsemiseksi. Bjurwald väitti hieman hysteeriseen sävyyn, että laajalle levinnyt nettiviha uhkaa lehdistönvapautta.

Ykää kauhistutti eniten Bjurwaldin tuoreessa kirjassaan ”Skrivsbordkrigarna” (Kirjoituspöytäsoturit) esittämä väite, että Ruotsissa on 110 000 – 116 000 netinkäyttäjää, jotka jakavat Breivikin ajatukset. Ykä sanoi:

”Se, mikä saa meikäläiselle erityisesti kylmiä väreitä on tuo lukema itsessään. Kun ruvetaan stetsonista kehittämään ja faktana esittämään väitteitä, että satatuhattaplus ihmistä muodostaa turvallisuusriskin siksi, että he ovat eri mieltä kuin stetsonin omistaja, niin ollaan jo todellakin tietyillä menneillä vuosikymmenillä, joihin ei tartteis millään muotoa palailla eikä edes haikailla.”

Bjurwaldin lausunto kertoo melko karulla tavalla Ruotsin virallisen ”suvaitsevaisuuden” totalitaristisesta luonteesta. Bjurwaldia säesti Svenska Dagbladetin Ola Wong, joka vaati ”kirjoituspöytäsotureille” nopeita rangaistuksia, jotta uusien breivikien ja mangsien syntyminen estettäisiin.

Taustana näille kiihkomielisille lausunnoille on kahden ruotsalaisen naisjournalistin kirjoitusten herättämät reaktiot. Lisäksi Ruotsissa ollaan kiristämässä lakia kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Kiristys muistuttaa jonkin verran Suomessa jo toteutettua uudistusta, jossa kansanryhmän käsitettä laajennettiin käsittämään myös esim. homoseksuaalit. Lisäksi poliisille annetaan mahdollisuus tehdä kotietsintöjä ja sensuroida ennakkoon aineistoa, josta on annettu tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Paskan pöyhintää

Ensimmäisenä nettivihan kohteeksi joutui Aftonbladetin kulttuuritoimituksen journalisti Åsa Linderborg, joka aloitti marraskuun lopussa Aftonbladetin sivuilla taistelun äärioikeistolaisia sivustoja vastaan otsikolla ”Granska skiten” (arvostellaan paskaa). Lennokkaan otsikon innoittamana Linderborg lähti taistoon ”vihasivustoja” vastaan ja vaati, että nämä sivustot ilmoitetaan poliisille ja vaaditaan sitä tutkimaan, kiihotetaanko niillä kansanryhmää vastaan.

Linderborgin paskanpöyhimiskampanja veti lopulta vesiperän. Halutun kaltaista aineistoa ei löytynytkään. Vuodenvaihteessa Linderborg nimesi Aftonbladetissa vuoden 2012 ”Rasismin vuodeksi”:

”Valitettavasti sivustot on lyhyessä ajassa siivottu täysin. Useimmat esimerkit kiihotuksesta kansanryhmää on poistettu, kuten myös väkivaltaiset uhkaukset. Mitä tulee Avpixlat-sivustoon, joka on lähellä Ruotsidemokraatteja, siltä puuttuu vastuullinen julkaisija eikä sen palvelin sijaitse Ruotsissa. Tästä syystä sivusto toimii Ruotsin lain ulottumattomissa eikä siitä kannata tehdä rikosilmoitusta, koska ketään vastuullista ei löydy. Mitä tahansa siis voidaan sanoa tai väittää ilman vastuuta tai riskiä, jos megafoni siirretään ulkomaille.”

Vajaa kuukausi myöhemmin Aftonbladetissa kirjoitettiin, kuinka Granska Skiten -kampanja oli saanut jotkut lukijat lähettämään Linderborgille uhkauskirjeitä. Linderborgia nimitettin huoraksi, ja hän sai jopa tappouhkauksia. Linderborgista on näin tullut uhri tai ainakin hän on tehnyt itsestään sellaisen.

Linderborgille uhrina esiintyminen kannattaa. Se tuo sympatiaa. Åsa Linderborgia ylistetään Aftonbladetin sivuilla, koska hän uskaltaa kertoa uhkauksista ja vihasta. Ruotsista löytyy eräs toinen henkilö, jota uhkaillaan ja joka on joutunut jopa murhayrityksen kohteeksi. Hänen nimensä on Lars Vilks eikä Aftonbladet ylistä häntä rohkeudesta, kun hän piirtää profeetta Muhammadista kuvan liikenneympyräkoirana. Vilks saa osakseen arvostelua ja häntä syytetään sympatioista Ruotsidemokraatteja kohtaan.

Ruotsalaisuutta ei ole olemassakaan

Katarina Mazetti -niminen toimittaja kirjoitti Icakuriren-lehteen (Ruotsin Pirkka) artikkelin otsikolla ”Svårt att finna en riktig Svensk” (Vaikea löytää aitoa ruotsalaista). Siinä Mazetti väittää, että puhdasveristä ruotsalaista, jolta ei löydy suvusta ulkomaalaisverta enintään kolme sukupolvea taaksepäin, voi olla vaikea löytää, vähän kuin valkoista hirveä.

Mazetti lisäksi mitätöi ruotsalaisia perinteitä tyypilliseen suvaitsevais-nihilistiseen tapaan. Lucia oli katolinen pyhimys Sisilian Syracusasta, jota ruotsalaiset juhlistavat laulamalla napolilaista kalastajaviisua. Romanttiset kulttuuripersoonat loivat ruotsalaiset maakuntapuvut vain noin sata vuotta sitten.

Piikkinä Etelä-Ruotsissa suosittujen Ruotsidemokraattien suuntaan Mazetti totesi, että Skånen, Hallandin ja Blekingen asukkaat ovat olleet ruotsalaisia vain noin 300 vuotta. Esimerkiksi Suomessa asuvat olivat ruotsalaisia yli kaksi kertaa kauemmin eli 800 vuotta.

Icakuriren, jota jaetaan ICA-kauppaketjun asiakkaille, on yksi Ruotsin laajalevikkisimmistä lehdistä. Sen lukijakunta koostuu enimmäkseen enimmäkseen vähän iäkkäämistä naisista, jotka etsivät lehdestä reseptejä ja kudontaohjeita. Mazettin kirjoitus ei oikein sopinut lehden pirtaan, ja se sai aikaan negatiivisten palautteiden vyöryn kommenttiosastoon, jonka Icakuriren lopulta joutui sulkemaan.

Ruotsidemokraattien kansanedustaja Thoralf Alfsson huomasi Mazettin kirjoituksen ja kirjoitti siitä blogiinsa. Lukijakommenteissa kehotettiin leikkaamaan ICA:n bonuskortti kahtia ja lopettamaan asiointi ICA-myymälöissä.

Mazetti ei ymmärtänyt, miksi hänen viaton kirjoituksensa herätti niin voimakkaita reaktioita:

”Tämä on outoa. Se oli vain melko kiltti pieni kolumni, jossa kerrottiin, millaista on elää ruotsalaisena.”

Ruotsin aamu-tv:n sohvalla Mazetti väitti, että hän on joutunut viharikoksen kohteeksi. Mazetti uhriutui samalla tavalla kuin Linderborg ja sai luonnollisesti sympatiaa osakseen etenkin journalistikollegoilta.

Sekä Mazettin että Linderborgin uhriutumisesta tulee mieleen tapaus Suomesta, kun rasismitutkijoiden väitettiin joutuneen rasististen uhkailujen kohteeksi. Tutkijat saivat tuolloin runsaasti sympatiaa osakseen sekä Helsingin Sanomilta että Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluodolta.

Voi olla, että uhristatus oli osittain ansaittua, mutta itse epäilen vahvasti, että uhriutumista käytetään kaikissa tapauksissa yleisen mielipiteen manipulointiin. Arvostelijoista tehdään näin hirviöitä, jotka vihaavat ja uhkailevat viatonta journalistia tai rasismitutkijaa.

Yksisuuntaisen viestinnän aika ohi

Mazetti ja Linderborg eivät ymmärrä, että ajat ovat muuttuneet. Nettiaikana ihmiset eivät enää purematta niele heidän kaltaistensa kirjoituksia, joissa ylimielinen journalisti yrittää opettaa sivistymätöntä rahvasta ja usein myös johtaa lukijoita tietoisesti harhaan. Mazettin ja Linderborgin kaltaiset eivät tunnu ymmärtävän, miten joku voi olla eri mieltä heidän kanssaan.

Siksi he haluavat, että ”nettivihaan” puututaan kovalla kädellä. Siksi journalistit ovat ensimmäisenä puolustamassa entistä tiukempaa ”vihapuhetta” suitsivaa lainsäädäntöä. He toivovat salaa, että yksisuuntaisen viestinnän aika tulisi takaisin, ja ”vastuullinen media” kertoisi taas kansalle, miten asiat ovat ja miten pitää ajatella.