tiistaina, syyskuuta 18, 2012

Muslimien viattomuus

En ajatellut kirjoittaa viimeisimmistä islamilaisen maailman levottomuuksista, koska blogisti Mikko Mäkinen sanoi asiasta jo lähes kaiken olennaisen. Kyse on pitkälti islamilaisen maailman sisäisestä valtataistelusta salafistien ja Muslimiveljeskunnan välillä. Lännellä on levottomuuksissa lähinnä nyrkkeilysäkin rooli eikä länsi voi omalla toiminnallaan juurikaan parantaa tilannetta.

Hätäiset muslimien lepyttely-yritykset vain kertovat islamisteille lännen heikkoudesta ja haluttomuudesta puolustaa omia arvojaan. Länsi voi myös ampua itseään jalkaan suostumalla vaatimuksiin ”islamofobian” kriminalisoinnista.

Suurlähettilään murha

Libyan Benghazissa murhattu suurlähettiläs Christopher Stevens oli ammattidiplomaatti, joka vietti elämänsä aikana paljon aikaa arabimaailmassa. John F. Kennedyn perustaman Peace Corps -vapaaehtoisjärjestön riveissä Stevens opetti englantia marokkolaisille lapsille ja auttoi palestiinalaisia Itä-Jerusalemin konsulaatissa.

Libyaan Stevens tuli ensimmäisten joukossa rahtilaivalla, kun taistelut diktaattori Muammar Gaddafin syrjäyttämiseksi olivat vielä käynnissä. Stevens toimi yhteyshenkilönä Benghazin kapinallisten ja Obaman hallinnon välillä, ja tästä hänet palkittiin suurlähettilään pestillä.

Yhdysvallat ja suuri osa länsimaista oli mukana tukemassa Libyan kapinallisia ja syrjäyttämässä Itä-Libyassa vihattua Gaddafia. Stevens liikkui kapinallisten joukossa luontevasti, mutta hänen toimenkuvansa muuttui Gaddafin syrjäytämisen jälkeen, jolloin Yhdysvaltojen hallinto alkoi keskittyä maan rauhoittamiseen. Tällöin Stevens lakkasi olemasta hyödyllinen Gaddafin syrjäyttäneille jihadisteille, ja hänestä tuli maalitaulu.

Tapa, jolla Stevensin tappajat häpäisivät tämän ruumiin, muistuttaa eversti Gaddafin kuolemaa edeltäviä tapahtumia ja kertoo länsimaalaiselle käsittämättömästä barbarismista. Itse isku oli mitä luultavimmin ennalta suunniteltu eikä sillä välttämättä ollut mitään tekemistä ”Innocence of Muslims” -elokuvan kanssa.

Egyptissä oli nimittäin suunniteltu iskua Yhdysvaltojen Kairon suurlähetystöön jo muutama päivä ennen levottomuuksia. Tarkoituksena oli vaatia Yhdysvaltoja vapauttamaan vuoden 1993 World Trade Centeriin tehdystä pommi-iskusta tuomittu ”sokea sheikki” Omar Abdel-Rahman.

Yhdysvaltojen hallinto reagoi

Hyökkäysten jälkeen Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton lausui, että islamin profeetta Muhammadin elämää kuvaava amatöörifilmi oli iljettävä ja tuomittava. Hän kutsui sitä häikäilemättömäksi yritykseksi loukata ihmisiä heidän uskontonsa takia. Samalla Clinton toki puolusti sananvapautta sanomalla, että Yhdysvallat ei estä amerikkalaisia ilmaisemasta mielipiteitään, vaikka ne olisivat kuinka vastenmielisiä tahansa.

Yhdysvaltojen Kairon suurlähetystö meni tuomitsemisessaan esimiestään pitemmälle. Lähetystö tuomitsi ”harhautuneiden yksilöiden” yritykset loukata muslimien uskonnollisia tunteita ja sanoi, että filmi edusti sananvapauden väärinkäyttöä.

Obaman hallinnon toimet eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Hallinnon edustajat yrittivät saada Youtube-videopalvelua poistamaan filmin trailerin, koska ”se rikkoi palvelun ehtoja”. Youtube on kuitenkin toistaiseksi kieltäytynyt poistamasta videota, mutta estänyt sen näkyvyyden Egyptissä ja Libyassa.

Obaman hallinto on jo tehnyt filmin poistamiseksi kaiken, jonka se voi tehdä lain puitteissa. Tämä ei kuitenkaan ole lopettanut protesteja, jotka ovat levinneet kaikkialle islamilaiseen maailmaan sekä myös Eurooppaan. Myös maltillisempien islamistien on ollut pakko ottaa kantaa asiaan. Artikkelissa ”Islamofobia tulisi tunnustaa rikokseksi ihmisyyttä vastaan” Turkin pääministeri Recep Tayip Erdogan sanoi:

”Ajatuksen- ja uskonnonvapaus loppuu siinä, missä toisen alkaa. Voit kertoa mitä tahansa omista ajatuksistasi ja uskomuksistasi, mutta raja tulee vastaan, kun ollaan toisten vapauksien kohdalla.”

Erdoganin mukaan Turkki aikoo olla esimerkkinä muulle maailmalle jumalanpilkan ja loukkaavien sanontojen kieltämisessä lainsäädännöllä. Erdoganin kannattaisi varmaankin soittaa Illmanin Mikalle ja pyytää neuvoja.

Harhainen ulkopolitiikka kohtaa todellisuuden

En tiedä, kuinka kauan Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikka on perustunut virheellisille kuvitelmille islamilaisen maailman todellisuudesta. Jo Obaman edeltäjä George W. Bushin aikana Al-Qaedan terroristeja kuvattiin ”pieneksi vähemmistöksi, joka on kaapannut rauhanomaisen uskonnon hallintaansa”. Afganistaniin ja Irakiin vietiin demokratiaa asevoimin ja kuviteltiin, että tilanne rauhoittuu, kun ihmiset pääsevät äänestämään. Näin ei ole käynyt, ja Afganistanissa odotetaan vain, milloin NATO kyllästyy, lähtee pois ja jättää maan oman onnensa nojaan. Lännen kouluttamat afganistanilaispoliisit ammuskelevat nykyisin liittouman sotilaita.

Toisin kuin Bushin hallinto kuvitteli, poliittinen islam on tällä hetkellä voimakkain suuntaus kaikissa arabikevään ”vapauttamissa” maissa, kuten mm. Egyptin ja Tunisian vaalituloksista voi päätellä. Vaalivoittajat näissä maissa jakavat saman tavoitteen kuin Al-Qaeda, mutta eivät välttämättä ole valmiita käyttämään yhtä radikaaleja keinoja sen saavuttamiseen.

Vain kaikkein optimistisimmat uskovat, että Syyriassa mahdollinen Assadin jälkeinen hallinto edustaisi jotakin parempaa kuin, mitä Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa on nähty. Assadin tappio tarkoittaisi melko suurella todennäköisyydellä Syyrian joutumista Muslimiveljeskunnan hallintaan.

Libyassa länsi tuki kapinallisia välittämättä siitä, mitä he edustivat ja mitä he olivat aikaisemmin tehneet. Libyalaiset muodostivat väkilukuun nähden suurimman ryhmän Irakissa Yhdysvaltoja vastaan taistelleista ulkomaalaisista jihadisteista. Ne samat miehet, jotka raahasivat suurlähettiläs Stevensin ruumista pitkin Benghazia, olivat luultavasti olleet mukana räjäyttelemässä tienvarsipommeja Irakissa.

Obaman hallinnon harhaisuus poikkeaa Bushin hallinnon vastaavasta vain siinä, että islamistien voitto vaaleissa on nyt hyvä asia, jota kannattaa tukea. Benghazin tapahtumat ja levottomuudet islamilaisessa maailmassa ovat ajaneet Obaman hallinnon ulkopolitiikan karille. Presidentinvaalit ovat lähellä ja Obama näyttää heikolta presidentiltä vähän samaan tapaan kuin Jimmy Carter ennen vuoden 1980 presidentinvaaleja.

Obaman hallinto on leikkinyt tulella, kun se on tukenut arabidiktaattoreiden kaatamista. Se ei ole ymmärtänyt, millaisia voimia pinnan alta vapautuu ja millaista jälkeä nämä voimat pahimmillaan saavat aikaan.

Kuitenkin pahinta, mitä länsi voi tehdä, on alkaa syyttämään sananvapautta tapahtuneesta ja hyväksyä islamistien vaatimukset sananvapauden rajoittamisesta länsimaissa. Barbaarisen väkivallan ja uhkailun edessä ei pidä taipua, koska uhkailijat saavat tästä lisää pontta uusille vaatimuksille. Länsimainen vääräuskoinen ei voi koskaan kumartaa islamilaisen suvaitsemattomuuden edessä riittävän syvään, jotta fanaattiset kiihkoilijat olisivat tyytyväisiä.

4 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, jota pitäisi levittää valtamediassakin. Tuumin itse, että oliko arabimaitten kansojen sittenkin helpompi elää esmes Saddam Husseinin tai Gamal Abdel Nasserin vallan alla kuin nykyisin. Sopiiko kaikille kansoille demokratia?

Kumitonttu kirjoitti...

Ihan loistavaa kirjoituksen tasoa.

Obaman hallinto on jo tehnyt filmin poistamiseksi kaiken, jonka se voi tehdä lain puitteissa

Niinpä. Heti tulee kysyneeksi että mitä olisi tarjolla lain puitteiden ohi. Luulisi Obaman ja Hillaryn nyt sviddu sentään edes hiukkasen yrittävän kantaa huolta oman maansa historiallisista juurista. Mut ei niin ei.

C ya bros.

Vasarahammer kirjoitti...

Länsimainen moderni liberaali näkee muslimin "refleksikoneena", joka reagoi, kun sitä ärsytetään. Luonnollisesti tällaisella refleksikoneella ei ole omia tavoitteita ja ajatuksia eikä hän ole vastuussa teoistaan.

Ehkä muslimien pitää opetella islamismin todellisuus kantapään kautta ja elää muutama kymmenen vuotta sharia-lain alaisuudessa. Silloin he ehkä huomaavat, että elämä ei muutu paremmaksi, vaikka homot on tapettu ja kristityt ajettu maanpakoon tai alistettu taas dhimmeiksi.

Mikko kirjoitti...

Mainio kirjoitus!

Kiitos viittauksestasi kirjoitukseeni. Olen käsitellyt myös tuota islamisteihin kohdistuvan anteeksipyynnön tai katumuksen teemaa aiemmin tapahtuneiden insidenttien valossa täällä: http://ajattelemista.blogspot.fi/2012/03/kun-anteeksipyynnot-lisaavat-aari.html