Toulousen jihadisti

Tanskalaisessa lehdistössä ehdittiin jo spekuloida, että Toulousessa riehunut murhaaja edustaisi äärioikeistoa tai kyseessä olisi ”ranskalainen Breivik”. Median pettymykseksi Mohamed Merah ei ollut vasta- tai vihtajihadisti vaan ihan tavallinen islamistinen uskonsoturi.

Tavanomainen reaktio

Kun terroristi paljastui muslimiksi, median ja johtavien poliitikkojen reaktiot noudattivat tavanomaista kaavaa. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ehti jo kertomaan, mikä ei ainakaan ollut iskujen motiivi:

”Islaminuskolla ei ollut mitään tekemistä tämän miehen järjettömien tekojen kanssa. Ennen kuin hän tappoi juutalaisia lapsia, hän surmasi muita muslimeja.”

Sarkozy ei tietysti olisi voinut olla enempää väärässä. Entisestä pikkurikollinen Merahista tuli jihadisti nimenomaan vankilassa, jossa hän löysi isiensä uskon. Tuomion jälkeen hän hankkiutui Pakistanin ja Afganistanin rajaseuduille, jossa hän opetteli uskonsoturin taitoja.

Eikä toisen muslimin tappamista voi pitää mitenkään kummallisena, koska Merahin tappamat muslimit palvelivat vääräuskoisen Ranskan armeijassa. He olivat siis harhautuneet islamin oikealta polulta ja heidät sieti tappaa.

Tavanomaista oli myös se, että terrori-iskun jälkeen mediassa aletaan pelätä muslimeihin kohdistuvaa vastareaktiota. Yhtä tavanomaista on myös se, että vastareaktiota ei koskaan tule tai se jää erittäin vaatimattomaksi.

Monikulttuurin nurjien puolien tulo kaikkien nähtäville herättää myös hätähuutoja monimuotoisuuden puolesta. Brittiläisessä Guardian-sanomalehdessä David Meyer sanoo, että älkää antako Toulousen sammuttaa ranskalaista monimuotoisuutta. Kirjoittaja on itse juutalainen eikä havittele kostoa, mutta on mahdotonta kieltää, etteikö Euroopan kasvava muslimiväestö tekisi vähälukuisen juutalaisväestön elämää aiempaa epämiellyttävämmäksi ja vaarallisemmaksi.

Ylilyöntejä

Anders Breivikin joukkomurha tarjoaa poliittisesti korrekteille journalisteille uusia mahdollisuuksia selittää pois islamistinen terrorismi. Vasemmistolaisen Aftonbladetin kolumnisti Oisin Cantwell kirjoittaa, kuinka Merah ja Breivik ovat pelottavan samanlaisia.

Oisin järkeilee:

”Samankaltaisuudet Norjan ja Ranskan terroristien välillä ovat niin ilmiselviä, että niistä voi ja pitää keskustella.”

”Kaksi nuorta miestä on antanut itselleen luvan murhata lapsia ja lähteä ristiretkelle sen puolesta, mitä he pitävät oikeana.”

Oisinin järkeilyssä on yksi ongelma. Siinä missä Merah edustaa laajalle levinnyttä ja laajalti kannatettua verkostoa, Suuruudenhulluista harhoista kärsivä Breivik puolestaan kuuluu ”temppeliritareihin”, jonka ainoa jäsen on Breivik itse. Breivikin lähipiiri ei tiennyt miehen puuhista mitään. Merahin veljeltä sen sijaan löydettiin räjähdysaineita.

Eikä Merah itse asiasa ollut mikään kovin paha poika ainakaan Erkki Tuomiojan suosikki-islamisti Tariq Ramadanin mukaan. Tämä kirjoittaa blogissaan:

”Mohamed Merahin ongelma ei ollut uskonto eikä politiikka. Ranskan kansalainen, joka ei ole löytänyt paikkaansa, arvokkuuttaan tai elämänsä tarkoitusta, löysi kaksi poliittista päämäärää halveksuntansa ilmaisuun: Afganistanin ja Palestiinan kansat. Hän hyökkää symboleja vastaan, armeijaa sekä tappaa juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja erottelematta. Hän ilmaisee hämmentyneen nuoren miehen ajatuksia, jotka eivät ole peräisin islamin arvoista eikä rasistisista ja antisemitistisistä ajatuksista.

”...poika raukka, syyllinen ja tuomitsemisen arvoinen epäilemättä, vaikka hän on itse sellaisen sosiaalisen järjestyksen uhri, joka on tuominnut hänet ja miljoonat muut marginaaliin ja hylkää hänen kansalaisoikeutensa siihen liittyvine tasa-arvoisine oikeuksineen ja mahdollisuuksineen.”

Ramadanin runollisuus tekee Merahista itsestään uhrin, vaikka Merah surmasi lapsia kylmäverisesti, kuvasi surmatyöt tarkoituksenaan julkaista ne internetissä ja tappoi nimenomaan juutalaisia siksi, että nämä olivat juutalaisia. Myös Mumbain terrori-iskuissa vuonna 2008 tarkoituksena oli tappaa juutalaisia ja siinä myös onnistuttiin. Rabbi Gavriel Holtzberg surmattiin vaimoineen äärimmäisen julmalla tavalla.

Koska Merah on muslimi ja uhri, hänen tekoaan ei selitetä ”rasistisena viharikoksena” vaan poliittisena tekona, jonka perimmäisenä syynä ovat Merahin kokemat vääryydet. Israelin väitetty sorto lieventää aina rikosta silloin, kun muslimi tarkoituksellisesti tappaa juutalaisia.

Jos Merah oikeasti olisi samanlainen kuin Breivik, häntä pidettäisiin rasistina ja ”äärioikeiston” vihamielistä retoriikkaa syytettäisiin tapahtuneesta. Nyt yksikään journalisti ei syytä imaameja tai vankiloissa da'wa-työtä tekeviä muslimeja tapahtuneesta.

Lisäys 23.3.  Helsingin Sanomien juttu näyttää erinomaisesti, miten olennaisia asioita jätetään kertomatta silloin, kun pahantekijä edustaa toiseutta. Missään ei mainita sanoja islam, jihad tai edes terrorismi. HS ja suomimedia laajemminkin puhuu "sarjamurhaajasta".