Hyvää joulua!

Tämä blogi hiljentyy joulun viettoon. En viitsi kirjoittaa juttua valkeasta joulusta ja siitä, kuinka se todistaa ilmastonmuutoksesta ja kuinka talvi on ollut kylmä myös Suomea eteläisemmissä maissa.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulua. Palataan asialinjalle pyhien jälkeen.

Rasismofobia – suomalaisen yhteiskunnan suurin uhka

Julkisessa keskustelussa syytös rasismista toimii vähän samalla tavalla kuin syytös raiskauksesta rikosoikeuden puolella. Vaikka syytös todettaisiin perusteettomaksi, poltinmerkki pysyy syytöksen kohteessa.

Juuri siksi Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Husein Muhammed pelottelee ihmisiä islamistien ja rasistien epäpyhällä allianssilla. Husein Muhammed haluaa leimata ne, joiden mielestä islam itsessään sisältää pyhään sotaan ja väkivaltaan kehottavia elementtejä, rasisteiksi. Tällöin heidän islamin omiin lähteisiin perustuva kritiikkinsä voidaan leimata rasismiksi ja jättää huomiotta julkisessa keskustelussa.

Sianpää ja pommi

Husein Muhammed rinnastaa äskettäin Suomen somaliliiton tiloihin lähetetyn sianpään ja Tukholman pommi-iskun toisiinsa. Tämä on valitettavan tyypillistä itseään suvaitsevaisiksi kutsuville ihmisille.

Sianpää oli ilmeisesti pilaantunut siinä vaiheessa, kun se otettiin vastaan Somaliliiton tiloissa. Se olisi toki ollut vaarallinen, mikäli joku olisi erehtynyt maistamaan sitä. Näin ei käynyt, koska sianpää oli pilaantunut tuossa vaiheessa ja haisi pahalle. Lisäksi islaminuskoiset eivät uskontonsa sääntöjen mukaan voi syödä sianlihaa, joten lähetys sinänsä oli harmiton.

Tukholman pommimies oli lastannut reppuunsa nauloja ja aseistautunut putkipommeilla. Hänen tavoitteenaan oli tappaa mahdollisimman monta Tukholman Drottninggatanila jouluostoksilla ollutta ihmistä. Sianpään ja Tukholman putkipommien räjäyttäjien rinnastaminen toisiinsa edustaa Husein Muhammedille ja Vihreille tyypillistä älyllistä epärehellisyyttä. Ehkä minunkin pitäisi puhua sianpäänlähettäjien ja Vihreiden epäpyhästä allianssista. Lähetys nimittäin tarjosi muslimeille mahdollisuuden esiintyä uhreina ja ns. suvaitsevaisille syyn puhua rasismista.

Muslimien sopeutumattomuus ja Husein Muhammed

Tuossa ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Husein Muhammed itse kiristää suomalaisia pelottelemalla muslimien radikalisoitumisella.

”Iskut lisäävät avoimesti muslimivastaisten äärioikeistolaisten puolueiden ja liikkeiden kannatusta länsimaissa. Nämä liikkeet lietsovat vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, mikä voi johtaa myös maltillisten, aiemmin jopa hyvinkin länsimielisten muslimien radikalisoitumiseen. Näin lännenvastaisuus lisääntyy muslimien keskuudessa samalla kun muslimivastaisuus yleistyy länsimaalaisten keskuudessa.”

Ensinnäkin useimmat länsimaalaiset ovat terrori-iskujen yhteydessä osanneet erottaa yksilöt ja ideologian. Siksi mitään pelättyä vastareaktiota terrori-iskuun ei ole koskaan tapahtunut tai se on ollut hyvin lievä verrattuna itse terrori-iskuun.

Jos muslimit radikalisoituvat länsimaalaisten ilmaisemista mielipiteistä, ehkä on perusteltua väittää, että heitä kannattaisikin kohdella potentiaalisina terroristeina. Husein Muhammed piiloutuu tässä islamistien selän taakse ja ajaa samoja tavoitteita pelottelemalla radikalisoitumisella.

Husein Muhammed pelottelee äärioikeiston uhalla. Tämä äärioikeisto sanoo ääneen sen, mitä monet sisimmässään ajattelevat eli sen, että laajamittainen muslimien maahanmuutto tekee vääräuskoisen kantaväestön elämän aiempaa epämiellyttävämmäksi, kalliimmaksi ja fyysisesti vaarallisemmaksi verrattuna siihen, että tätä maahanmuuttoa ei lainkaan olisi tapahtunut. Ei ole väliä, onko yksittäinen muslimi fiksu vai ei.

Raha-ase

Husein Muhammed viittaa myös raha-aseeseen eli taloudelliseen kiristykseen, jota islamilaiset maat ovat harjoittaneet ensimmäisestä öljykriisistä saakka.

”Myös Eurooppa tarvitsee sekä länsimaihin asettuvia muslimeja että muslimimaita. Lähi-idän ja Afrikan maista saadaan helpotusta lähivuosikymmenten työvoimapulaan. Länsimaat ovat olleet kauan riippuvaisia monien muslimimaiden luonnonvaroista, etenkin öljystä, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti aurinkoenergiastakin. Myös vienti muslimimaihin on tärkeää Euroopan maille. ”

Eurooppa ei tarvitse muslimeja eikä varsinkaan islamia. Tämä on jo tullut näytetyksi toteen niissä Euroopan maissa, joissa islamilaisista maista tulevaa maahanmuuuttoa on esiintynyt 1970-luvulta lähtien. Toisen ja kolmannen sukupolven muslimimaahanmuuuttajat ovat keskimäärin sopeutuneet huonommin yhteiskuntaan kuin vanhempansa. Laajamittainen muslimien maahanmuutto on ollut ja tulee olemaan taloudellinen rasite Euroopan maille. Puheet työvoimapulasta ovat yksinkertaisesti hölynpölyä.

Islamilaisten maiden teknologia on peräisin enimmäkseen lännestä. Nykyisin, kun Itä-Aasian maat ovat kehittyneet, islamilainen maailma ei ole pelkästään riippuvainen lännestä vaan voi hankkia teknologiansa myös idästä. Tämä tekee lännestä haavoittuvan islamilaisen kiristyksen edessä. Tämän raha-aseen edessä monet läntiset hallitukset ovat osoittaneet valmiutensa mukautua islamin vaatimuksiin.

Uhristatus

Husein Muhammed kuitenkin ampuu räikeästi yli, kun hän yrittää luoda Euroopan muslimeille uhristatusta.

”Muslimivastaisuudessa on samoja piirteitä kuin juutalaisvastaisuudessa ennen toista maailmansotaa.”

Juutalaiset eivät ennen toista maailmansotaa uhanneet saksalaisia millään tavalla. Juutalaiset terroristiryhmät eivät iskeneet saksalaisiin kohteisiin eivätkä juutalaiset vaatineet erityiskohtelua Saksan hallitukselta. Juutalaisten muodostama uhka saksalaisuudelle, vai pitäisikö sanoa arjalaisuudelle, oli siis puhtaasti mielikuvituksen tuotetta.

Islam sen sijaan uhkaa konkreettisesti länsimaista sanan- ja mielipiteenvapautta terrorismin lisäksi. Juutalaiset eivät ole koskaan halunneet alistaa Eurooppaa juutalaisuuden alaisuuteen. Muslimien keskuudesta löytyy paljon niitä, jotka haluavat alistaa Euroopan islamin vallan alle, kunnes Euroopassa ei palvota muita jumalia kuin Allahia.

Minun tuskin tarvitsee erikseen mainostaa muslimien keskuudessa yleistä juutalaisvihaa, joka näyttäytyy tämän päivän Euroopassa siellä, missä muslimien osuus väestöstä on suuri. Mein Kampfin myyntilukuja islamilaisissa maissa tuskin tarvitsee mainita puhumattakaan Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejadin julkisesta juutalaisen joukkotuhon kieltämisestä.

Islamofobia

Islamistit keksivät islamofobian, kun he huomasivat, miten hyvin homoaktivistit hyödynsivät homofobia-käsitettä. Husein Muhammed tietää aiempien kirjoitustensa perusteella, miten islam suhtautuu ei-muslimeihin. Eurooppalaisilla on täysi syy epäluuloon islamia kohtaan. Islam ei ole rotu, joten rasistisyytökset voidaan sivuuttaa olankohautuksella.

Husein Muhammed kertoo suomalaiselle medialle sitä, mitä he haluavat kuulla. Muslimien valtaenemmistö ei kannata radikaaleja ajatuksia, ja rasistit ovat vähintään yhtä suuri uhka kuin radikaalit islamistit. Media pelaa Huseinin pussiin, koska hän on maltillisempi kuin edesmennyt imaami Khodr Chehab. Husein Muhammed on muslimi ja sekularisti, joten hänen sanojaan kannattaa uskoa.

Husein Muhammed yrittää vedota jokaiseen länsimaalaiseen iskostettuun rasismofobiaan eli pelkoon tulla leimatuksi rasistiksi saadakseen sanomansa läpi. Muslimit ovat enimmäkseen tavallisia suomalaisia tummaihoisempia, eli rasistileima voi toimia, vaikka islam ei olekaan mikään rotu.

Onnekkaat ruotsalaiset

Ruotsalaisia on sanottu onnekkaiksi hannuhanhiksi etenkin silloin, kun Ruotsi on lyönyt Suomen jääkiekossa. Erityisen onnekkaita he olivat äskettäisen Tukholmaan tehdyn terrori-iskun yhteydessä. Ainoa kuolonuhri oli terroristi itse, vaikka tapahtumassa oli ainekset suuremmallekin katastrofille. Ruotsalaisten onneksi asialla oli amatööri ja isku epäonnistui.

Reaktiot Ruotsissa

Terrori-iskun jälkihoito on sujunut melko tavanomaisen kaavan mukaan. Kun kävi selväksi, että kyseessä oli islamilainen terrorismi, muslimijärjestöjen puhemiehet irtisanoutuivat teosta. Ruotsin islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja Abd al Haqq Kielan sanoi:

”Tämä on täysin islamin vastaista.”

Toisaalta iskun tekijä, 28-vuotias Tranåsissa asuva Taimour Abdulwahab perusteli tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla ja profeetta Muhammadin esimerkillä. Abdulwahabia ylistetään internetin islamistisivuilla, joissa pidetään selvänä, että hänen tekonsa on islamilaisittain oikeutettu. Kylmä tosiasia on, että muslimien virallisten puhemiesten selitykset eivät vakuuta Ruotsin lähiöiden islamisteja.

Ruotsin poliittisesti epäkorrekteissa piireissä itsemurhaiskua ei pidetty erityisen odottamattomana. Salanimellä Julia Caesar kirjoittava kolumnisti toteaa viimeisimmässä sunnuntaikronikassaan:

”Itsemurhapommittaja Tukholman keskustassa lauantai-iltana keskellä joulukauppaa. Onko joku yllättynyt? En minä. Oli vain ajan kysymys, milloin tällaista tapahtuu Ruotsissa. Ja tällaista tapahtuu vielä uudelleen, ja se koskettaa syyttömiä ihmisiä. Meidän on vain totuttava siihen. Tämä on uusi Ruotsi. Hallitus priorisoi terroristien ja väkivallantekijöiden suojelun ja turvallisuuden oman väestönsä edelle. Tämän johtopäätöksen voi tehdä, kun katsoo, miten ruotsalaiset poliitikot ja viranomaiset käsittelevät terroriuhkauksia ja sitä islamilaisen ekstremismin kasvualustaa, jonka erityisesti suurkaupunkien lähiöiden etniset enklaavit muodostavat.”

Aiemmin Ruotsissa on lähinnä esiintynyt ”vientiterrorismia”, eli islamistit ovat matkustaneet ulkomaille kuten esimerkiksi Somaliaan käymään pyhää sotaansa. Viime keskiviikkona Ruotsissa kaksi miestä tuomittiin terrori-iskun valmistelusta neljän vuoden vankeuteen. 23-vuotias Mohamoud Jama ja 26-vuotias Bille Ilias Mohamed osallistuivat Somaliassa tapahtuvan terrori-iskun suunnitteluun ja valmisteluun terrorijärjestö Al-Shabaabin riveissä.

Virallinen Ruotsi reagoi korostetun maltillisesti. Pääministeri Fredrik Reinfeldt sanoi lehdistötilaisuudessaan:

”On tärkeää, että suojelemme avointa yhteiskuntaa emmekä vedä hätäisiä johtopäätöksiä.”

”On mahdollista, että tapahtunut lisää ei-toivottuja jännitteitä yhteiskunnassamme ja tekee tietyistä yksilöistä epäilyksenalaisia. Siksi on tärkeää keskittyä siihen, mitä tiedämme, ja puolustaa suvaitsevaisuutta, joka leimaa yhteiskuntaamme. Meidän on luotettava kärsivällisesti demokratiaamme ja annettava sen toimia.”

Reinfeldt pelkää Ruotsin muslimien puolesta. Kuten muissakin islamilaisen terrorin kohteeksi joutuneissa länsimaissa, valtiovalta on ensisijaisesti huolissaan siitä, että terrori-isku lisää epäluuloja muslimiväestöä kohtaan.

Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohly oli suorasukaisempi:

”Samanaikaisesti kun pelästymme tämän tyyppistä rikollisuutta, meidän on oltava valppaina ja taisteltava niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät käyttämään attentaattia omien pimeiden tavoitteidensa ajamiseen. Rasistit käyttävät hyväkseen pelkoa syyllistääkseen satoja tuhansia maassamme asuvia ihmisiä.”

Puheissaan poliitikot ovat huolissaan kuvitellusta vastareaktiosta muslimeja kohtaan. Tätä vastareaktiota ei odotuksista huolimatta yleensä ole nähty. Myös rasistien suosion kasvulla pelotellaan, ikään kuin islamilainen terrorismi olisi siihen verrattuna pieni asia.

Tanskasta paljon kirjoittanut Ruotsin TV4-kanavan toimittaja Lena Sundström on huolissaan, että äärioikeistolaiset ryhmät hyötyvät tapauksesta. Itse tapahtumasta ja sen syistä Sundströmillä ei ole juuri mitään järkevää sanottavaa, vaan pää tuntuu olevan syvällä pensaassa. Jo nyt Ruotsin suvaitsevaiset keskustelevat, kuinka Ruotsindemokraatit ”juhlivat terrori-iskua”. On vain ajan kysymys, milloin Ruotsindemokraatteja syytetään itse terrori-iskusta.

Iskun tekijä Taimour Abdulwahab kertoi äänitteessään terrori-iskunsa motiiviksi Lars Vilksin pilapiirrokset ja ruotsalaisjoukkojen läsnäolon Afganistanissa.

Reaktiot Suomessa

Tukholman Drottninggatan on myös monille suomalaisille tuttu paikka. Itsekin olen kävellyt sitä pitkin kymmeniä kertoja, ja Olof Palmen kadun risteyksen kiviset leijonapatsaat ovat tulleet tutuksi. Tapahtuneen myötä myös islamilainen terrorismi tuli lähemmäs suomalaisia.

Asikkalalainen James Hirvisaari reagoi tapahtuneeseen nopeasti US-blogipalvelussa. Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huuskolle Hirvisaaren kirjoitus oli kuitenkin liikaa, ja Hirvisaaren kirjoitus sensuroitiin.

Sensuroinnin syy on jäänyt epäselväksi. Hirvisaari syytti tapahtuneesta ”mokuttajia” eli niitä, jotka kannattavat muslimien maahanmuuttoa monikulttuurin nimissä. Toisaalta Hirvisaari myös nimesi tekijän ruotsalaisten internet-lähteiden perusteella tilanteessa, jolloin tekijän nimeä ei vielä oltu julkistettu.

Hirvisaarta syytettiin oikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tapaus on nyt edennyt hovioikeuteen. Uuden Suomen sensuroimassa kirjoituksessaan Hirvisaari viittasi tapahtuneeseen:

”Kirjoitin alkuvuonna tänne US-blogiini, mihin hillitön muslimimaahanmuutto johtaa. Kirjoitin sen seurauksena tapahtuvan ".... jopa itsemurhapommituksia ja terrorismia. Siis jos emme tanssi tasan tarkkaan heidän pillinsä mukaan." Olinko väärässä, teinkö väärin?

Liiallinen muslimimaahanmuutto tuo väistämättä isoja ongelmia. Ai niin, apulaisvaltakunnansyyttäjän mielestä asiasta ei saa puhua. Islamista on vaiettava. Sitä ei saa kritisoida. Islam on tabu. Sen edessä on vain alistuttava. ”

Myös paljon puhutut ”mokuttajat” avasivat sanaisen arkkunsa. Itseään ekovihreäksi tituleeraava Pekka Raukko kirjoitti ehkä vastenmielisimmän terrorismin puolustuksen, jota ei ainakaan tätä kirjoitettaessa ole vielä poistettu. Suvaitsevaisen vasemmistolaisen tavoin Raukko syyttää tapahtuneesta Ruotsia:

”Ruotsi ja Suomi käyvät sotaa Afganistanissa. Ne osallistuvat maan miehitykseen ja kymmenien tuhansien afgaanien tappamiseen. Onko jotenkin kummallista, että joku yrittää kostaa ja tehdä vastahyökkäyksen? ”

Hups! Näin terrorismi muuttuu oikeutetuksi vapaustaisteluksi ja maa, joka antoi irakilaiselle Taimour Abdulwahabille turvapaikan, on itse asiassa syyllinen tapahtuneeseen.

Toinen suvaitsevainen, Nicaraguasta kotoision oleva Ana Maria Gutierrez Sorainen on närkästynyt, että monikulttuuria syytetään tapahtuneesta. Gutierrez Soraisen mukaan:

”Mielestäni syyllisten etsintä kaikkialta ja sieltä, mistä sitä ei ehdottomasti ole, vie pohjan siltä, että ongelman ytimeen voidaan vaikuttaa ja asioita ratkaista. Niihin syihin, jotka aiheuttavat terrorismia ja niihin syihin, jotka pistävät nuoret räjäyttelemään ja tekemään muille pahaa, oli se paikka, kohde ja teko mikä tahansa.”

Epäselväksi jää, mitkä syyt hänen mielestään aiheuttavat terrorismia. Gutierrez Sorainen ei ainakaan maininnut sanoja ”islam” ja ”jihad” kertaakaan, eli ne eivät ainakaan ole syitä. Iskun tekijä ei vaikuttanut erityisen syrjäytyneeltä, koska hänellä oli varaa räjäyttää Audi-merkkinen henkilöauto.

Suomen islamilainen yhdyskuntakin lausui mielipiteensä terrori-iskusta. Yhdyskunnan imaami Anas Hajjar pelkää islamofobian kärjistymistä. Hajjar toteaa:

”Islamofobia on lisääntynyt koko ajan, ja toivottavasti se ei nyt kärjisty. En lähde arvailemaan, mihin se voisi johtaa. Toivottavasti ihmiset ymmärät sen, että vähemmistön teko ei edusta enemmistön ajatuksia, eivätkä sotke näitä keskenään.”

Itse en tietysti usko, että mitään islamofobiaa on oikeasti olemassa. Kyseisellä termillä pyritään lähinnä saavuttamaan uhristatus, jolloin islamilla ei tietysti voi olla mitään tekemistä tapahtuneen kanssa, vaikka iskun tekijä vaikuttaisi pintapuolisesti uskovaiselta muslimilta.

Tietysti joku yksinkertainen ihminen voi käydä Koraanista lukemassa, miten Allah suorastaan kehottaa tappamaan vääräuskoisia. Onneksi meillä on satusetiä, jotka kertovat, ettei moinen kerta kaikkiaan ole oikeata islamia eikä islamilla voi olla mitään tekemistä terrorismin kanssa.

Sankari vai pelkkä narsisti?

Täytyy myöntää, että en ole mikään Wikileaksin puhemies Julian Assangen suuri fani. Minusta mies vaikuttaa itsekeskeiseltä ja omahyväiseltä narsistilta, joka on vakuuttunut oman toimntansa oikeutuksesta eikä mieti tekojensa seurauksia. Assangen habitus herättää minussa lähinnä vastenmielisyyttä.

Ruotsalainen seksiansa

Kuitenkin tapa, jolla Assangea yritetään saada kiinni, herättää myötätuntoa. Ruotsin matkallaan Assange harrasti seksiä kahden ruotsalaisen ”Wikileaks-bändärin” kanssa ja joutuu tämän takia syytteeseen ”yllätysseksistä”. Assange kieltäytyi käyttämästä ehkäisyvälinettä, mikä sai naiset turvautumaan poliisin apuun.

Salaliittoteorioihin taipuvaiset näkevät taustalla pahaenteisiä vaikuttimia, ja voi tietysti olla, että Yhdysvaltojen hallitus on painostanut asiassa Ruotsia. Toisaalta Assangen pidätys kertoo ennemminkin, miten Ruotsin äärifeministinen lainsäädäntö tekee kenestä tahansa naisen kanssa seksiä harrastavasta miehestä täysin lainsuojattoman.

Wikileaksin tavoitteet

Wikileaks pyrkii toiminnallaan edistämään ”avointa hallintoa”. Tarkoituksena on luoda turvallinen toimintaympäristö erilaisille vuotajille, jotka eivät muutoin pysty tai uskalla tuoda asioita omalla nimellään julkisuuteen.

Organisaatiolla ei ole keskushallintoa vaan se koostuu viidestä pysyvästä työntekijästä sekä useasta sadasta vapaaehtoisesta, jotka päivittävät palvelimia ja perustavat peilisivustoja silloin, kun hallitukset yrittävät estää pääsyn varsinaiselle sivustolle.

Wikileaks ei omien sanojensa mukaan tavoittele taloudellista hyötyä, ja toiminta lepää vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Wikileaksillä on takanaan jo useita näyttäviä paljastuksia, joista osa vaikuttaa asiallisilta ja osa selkeästi lainvastaisilta, kuten Sarah Palinin hakkeroidun Yahoo-sähköpostitilin vuotaminen julkisuuteen.

Viimeisimmässä paljastuksessaan Wikileaks julkaisi tuhansia asiakirjoja, jotka sisälsivät Yhdysvaltojen ulkomaan edustustojen ja Ulkoministeriön välistä viestiliikennettä. Tällä teolla Assangesta ja Wikileaksista tuli kerralla Yhdysvaltojen vihollinen.

Internetiä mahdotonta valvoa

Wikileaksin tapaus on selkeästi osoittanut, miten vaikea hallitusten on toimia Wikileaksin kaltaista vastustajaa vastaan. Hallitus voi painostaa operaattoreita sulkemaan Wikileaksin sivustot tai estämään maksujen välittämisen organisaatiolle. Äskettäin hakkerit hyökkäsivät mm. Mastercardia ja Ruotsin syyttäjälaitosta vastaan palvelunestohyökkäyksellä.

Internet kuitenkin mahdollistaa kopioiden sujuvan ja helpon levittämisen. Turhaan ei sanota, että kerran internetiin joutunut tieto ei katoa sieltä koskaan. Jopa kaikkein tiukimmin omien kansalaistensa verkon käyttöä valvovat valtiot kuten Kiina ja Saudi-Arabia eivät pysty tukkimaan kaikkia aukkoja.

Washington Postin artikkelissa on haastateltu verkon väärinkäyttöä tutkineita asiantuntijoita. Heidän mukaansa Yhdysvaltojen hallitus törmää samoihin vaikeuksiin, joita on ilmennyt esimerkiksi roskapostipalvelinten tukahduttamisessa. Lisäksi se, mikä on laitonta yhdessä maassa, on toisessa laillista. Yleishyödyllisen Internet System Consortiumin johtaja Paul Vixie sanoo:

”Jos Wikileaks pystyy rahoittamaan toimintaansa yhtä hyvin kuin nettirikolliset, se voi luultavasti jatkaa internetissä loputtomiin.”

Tieto on valtaa

Itse kylmän sodan lopun nähneenä ymmärrän, miksi Yhdysvaltojen hallinto ei mielellään katsele Wikileaksin kaltaista toimijaa. Kylmässä sodassa avoimet läntiset yhteiskunnat taistelivat suljettua kommunistista blokkia vastaan. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n oli paljon helpompaa hankkia tietoja läntisten yhteiskuntien sisältä kuin Yhdysvaltojen CIA:n. Tästä käytettiin termiä ”information asymmetry” (tiedon asymmetria).

Wikileaks-vuotojen avulla Yhdysvaltoja ja länttä vastaan taistelevat terroristit saavat tietoja, joita he eivät muutoin saisi käsiinsä. Wikileaksin arvostelijoiden mukaan paljastukset saattavat erityisesti amerikkalaisten kanssa yhteistoimintaa tekevät afganistanilaiset hengenvaaraan. Yksi arvostelijoista oli ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.

Perinteisen median edustajat puolestaan arvostelevat Wikileaksia päätoimittajakontrollin puuttumisesta. Ei-valtiollinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvostelikin avoimessa kirjeessään Wikileaksin julkaisupolitiikkaa mutta ylisti samalla sen hyödyllisyyttä ”vakavien ihmis- ja kansalaisoikeusrikosten paljastamisessa”. Wikileaks julkaisee asiakirjat tarkistamatta faktoja, asettamatta niitä kontekstiinsa ja analysoimatta niitä, kuten venäläinen tutkiva journalisti Andrei Soldatov sanoo. Perinteisen median heikentynyt taloudellinen kannattavuus on vähentänyt tutkivaa journalismia, mikä selittää ainakin osan toimittajien Wikileaks-sympatioista.

Entä sitten?

Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, millaista vahinkoa viimeisimmät paljastukset oikeasti aiheuttavat Yhdysvaltojen diplomatialle. Yhdysvallat yrittää tietysti tukahduttaa Wikileaksin mutta tuskin onnistuu tässä ainakaan sataprosenttisesti.

Wikileaks ei piittaa julkaisemiensa vuotojen seurauksista. Itse pelkään, että länsimaiden hallinnot yrittävät vuodon seurauksena ottaa internetin tiukempaan kontrolliin vähän samanlaisella kömpelöllä tavalla, kuin Suomen Oikeusministeriö yrittää kiristää otetta suomalaisesta ”nettirasismista”. Vuotoja kontrollin lisääminen tuskin lopettaa, mutta pahimmillaan syyttömät tai vähintäänkin harkitsemattomat ihmiset joutuvat oikeusjärjestelmän hampaisiin.

Yhdysvalloissa Edustajainhuoneen republikaaniedustaja Pete King haluaa luokitella Wikileaksin terroristijärjestöksi. Näin rahalahjoituksista järjestölle tulisi lain mukaan rangaistavia. Lisäksi amerikkalaiset pankit eivät saisi käsitellä ryhmälle menevää rahaliikennettä. Mielestäni Wikileaksin toiminta on kyllä vastuutonta mutta ei terrorismia. En myöskään usko, että kongressiedustaja Kingin toive toteutuu.

Ihqu-vuosikymmenen joutsenlaulu

2000-luvun viimeisiä itsenäisyyspäiväjuhlia vietettiin eilen. Tuntemattoman sotilaan jälkeen naisväki on perinteisesti saanut omansa, kun päästään ihastelemaan tasavallan eliitin pukuloistoa. Itse en ole aikoihin juhlia katsellut. Tällä kertaa kuitenkin katsoin ikään kuin hypnotisoituna kättelyseremoniat alusta loppuun, eikä muutosta takavuosiin voinut olla havaitsematta.

Presidentin näköiset juhlat

Viimeistä kauttaan palveleva Tasavallan presidentti Tarja Halonen on halunnut olla arvojohtaja. Hän on myös sanonut, että suomalaisuus pitäisi epädramatisoida. Eilisten Linnan juhlien perusteella Halonen on todellakin onnistunut olemaan arvojohtaja ainakin, jos arvoilla tarkoitetaan 60-lukulaisten vasemmistoradikaalien hellimää ”tasa-arvoa” ja ”kansainvälistä solidaarisuutta” sekä tietysti homoseksuaalien ja muiden vähemmistöjen puolustamista.

Linnan juhlissa suomalaisuus on epädramatisoitunut ikään kuin itsestään, koska Mannerheim-ristin ritareita on jäljellä vain yksi ja tavallisten sotaveteraanienkin rivit harvenevat. Juhlissa esiintyi silmiin pistävän paljon samaa sukupuolta olevia pareja ja minulle täysin tuntemattomia urheilijoita. Kaikki järjestelyt eivät kuitenkaan sujuneet sukupuolivähemmistöjen kannalta optimaalisesti.

Mtv3:n uutisessa kysytään, saako mies hakea kadettia tanssimaan. Uutisessa siteerataan tanssitaiteilija Tuomo Railoa, joka toteaa:

”Emme ehtineet tiedustella asiaa presidentiltä. Pienissä tapahtumissa kiteytyy usein paljon asioita. Nykyään meillä on lait edistyneet hyvin tasa-arvoisiksi, mutta tavat seuraavat perässä. Etiketti täällä on hyvin tarkkaa, ja milloin se muuttuu - se on yksilöiden tehtävänä.”

Ehkä jo ensi vuonna Presidentinlinnaan kutsutut homot tunnistavat sopivan kadetin esimerkiksi tämän kaltaisesta univormusta.

Viharikos juhlien jatkoilla

Valitettavasti Suomi ei ole vielä kehittynyt Tarja Halosen ja muiden edistyksellisten toivomaksi suvaitsevaiseksi paratiisiksi. Linnan jatkoille Ravintola Teatteriin pyrkinyt mieshenkilö joutui sanaharkkaan ravintolan aulassa, kun häntä ilmeisesti nimiteltiin halventavalla ”black boy” -nimityksellä. Kun ravintolan henkilökunta yritti taltuttaa malttinsa menettänyttä asiakasta, tämä löi päänsä ravintolan oven lasiin, jolloin päästä alkoi vuotaa verta.

Paikalla ollut Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala ehti jo spekuloimaan ravintolan portsareiden ylittäneen valtuutensa. Tämä sinänsä ikävä tapaus joutuu poliisitutkintaan, koska asiasta on tehty rikosilmoitus. Halosen tasavaltaan sopii, että riidan toinen osapuoli eli se, joka käytti halventavaa nimitystä, saa todennäköisesti syytteen. Myös ravintolan turvamiehet voivat joutua vastaamaan voimankäytöstään oikeudessa.

Päänsä satuttanut mieshenkilö oli todellakin Linnan juhlissa mukana seuralaisena. Varsinainen vieras oli käymäläseura Huussi ry:n Sambia-projektin vetäjä Sari Huuhtanen. Hänen johdollaan ja suomalaisen veronmaksajan kustantamana Sambiaan on pystytetty kuivakäymälöitä ja koulutettu paikallisia asukkaita käymälöiden hoitamisessa.

Veronmaksajan noin 150 000 euron panostuksella oli vuoteen 2008 mennessä saatu aikaiseksi kokonaista yksitoista kuivakäymälää. Tarina ei kerro, miten käymälöiden hoito on myöhemmin sujunut. Joka tapauksessa hanke jatkuu noin Ulkoministeriön myöntämällä 60 000 euron vuotuisella avustuksella.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tällaisesta hyväntekeväisyydestä ajattelevat ne, jotka ovat uuden ns. ”paskalain” pakottamana joutuneet asentamaan kesämökilleen tai asuntoonsa toimimattoman jäteveden puhdistusjärjestelmän. Ehkä he ovat iloisia siitä, että hippitytöt saavat veronmaksajan rahoilla tuntea itsensä hyviksi ihmisiksi samalla, kun he itse huolehtivat maailman pelastamisesta omilla rahoillaan.

Johtava epädramatisoija

Linnan juhlien etikettivirheestä vastasi ammattivalittaja ja suomalaisuutta veronmaksajan kustannuksella mollaava Umayya Abu Hanna, joka toi närkästyneen viestin nelivuotiaalta tyttäreltään. Tämä olisi myös halunnut tulla kutsutuksi linnaan.

Tv-katsojia tosin järkytti enemmän Abu Hannan kammottava pellavakankaasta tehty puku, jonka etupuolelle oli printattu kuva Abu Hannan tyttärestä ja takapuolelle Kulosaareen tuleva moskeija. Suomalainen veronmaksaja todennäköisesti huokaisee helpotuksesta, kun Abu Hanna toteuttaa uhkauksensa muuttaa Hollantiin. Tähti itse totesi koulutettujen maahanmuuttajien jättävän Suomen. Jos koulutetulla maahanmuuttajalla tarkoitetaan Abu Hannaa, tätä ei voi pitää yksinomaan negatiivisena asiana.

Lopuksi voi todeta, että kuokkavieraiden järjestämien mielenosoitusten katoamisen myötä sirkus on siirtynyt Presidentinlinnan ulkopuolelta sisätiloihin. Olen joskus miettinyt, miten sotaveteraanien rivien harveneminen vaikuttaa Linnan juhliin. Nyt tiedän vastauksen. Tulevaisuudessa Mannerheim-ristin ritarit eivät enää marssi sisään Jääkärimarssin soidessa taustalla, vaan ruskean reiän ritarit astuvat sisään Village Peoplen tahdittamana, ja SETA-veteraanit ottavat sotaveteraanien paikan kunniavieraina.

Euro veitsenterällä

Euro oli alkujaan poliittinen projekti eli se palveli ensisijaisesti tavoitetta yhdistää Euroopan Unionin maat yhdeksi liittovaltioksi. Oikeasti toimiakseen yhteisvaluutta olisi tarvinnut yhteistä talouspolitiikkaa, budjettia, kontrollimekanismin ja rangaistukset sääntöjen rikkojille. Näistä asioista kuitenkin joustettiin valuutan perustamisvaiheessa.

Tässä vaiheessa, kun pelastuspaketteja kasataan hätäisesti kaatuvien dominonappuloiden pitämiseksi pystyssä, on epätodennäköistä, että yhteisvaluutan tueksi saataisiin lyhyessä ajassa tarvittavat poliittiset rakenteet eli keskitetty liittovaltio. Näin voi toki vielä käydä, mutta luultavimmin kiihtyvä kriisi panee kaiken ”paskaksi ja palamaan”, kuten eräällä tämän blogin kommentaattorilla on tapana sanoa.

Irlanti parka

Irlantia käy sääliksi. Maa taisteli itsenäisyytensä Britannian varsin kovaotteisen siirtomaavallan alaisuudesta. Nyt maan johto kerjää hattu kourassa armoa ja kaiken maailman ollirehnit kertovat, milloin maassa pitää järjestää vaalit.

Oheisella videolla brittiläisen Itsenäisyspuolueen europarlamentaarikko Nigel Farage laukoo täyslaidallisen Olli Rehnin ja Jose Manuel Barroson niskaan. Farage sanoo:

”Ja nyt meillä on Irlannissa tilanne päällä, ja tiedän, että irlantilaisten poliitikkojen ahneudella ja typeryydellä on paljon sen kanssa tekemistä. Heidän ei olisi koskaan pitänyt liittyä euroon, he kärsivät alhaisella korkotasolla, täysi lusikallinen ja valtava kuplan puhkeaminen. Mutta katsotaan teidän vastaustanne heille.”

”Kun heidän hallituksensa on kaatumassa, heille kerrotaan, että vaalien järjestäminen olisi sopimatonta. Itse asiassa, komissaari Rehn tässä sanoi, että heidän olisi saatava budjetti ensin valmiiksi, ennen kuin vaalit voidaan järjestää. Keitä te oikein luulette olevanne? Olette todellakin vaarallisia ihmisiä. Teidän pakkomielteenne luoda eurovaltio tarkoittaa, että olette valmiita tuhoamaan demokratian.”

Itsenäisyyden menettäminen tarkoittaa juuri tätä. Legitimiteettinsä menettänyt Irlannin hallitus pakotetaan jatkamaan, kunnes rahoittajatahoja tyydyttävä budjetti on saatu aikaiseksi. Vasta sitten irlantilaiset saavat sanoa sanansa.

Sattumoisin juuri Irlanti vastusti viimeisenä Lissabonin sopimusta, kunnes kansa ymmärsi äänestää oikein.

Portugali ja Espanja jonossa

Irlanti yksin ei riittäisi kaatamaan euroa. Ongelmana on vain se, että kriisi on jo levinnyt Espanjaan ja Portugaliin. Telegraphin sivuilla Ambrose Evans-Pritchard kirjoittaa, että näiden kahden maan lainakustannukset ovat nousseet ennätystasolle. Portugalin valtion velkakirjoista pyydetään 6,9 prosentin korkoa ja Espanjan vastaavista 4,87.

Tapa, jolla Irlannin velkaongelmaa on hoidettu, ei ole lisännyt markkinoiden luottamusta. Ei auta, vaikka Saksan liittokansleri Angela Merkel kuinka uhoaisi, että politiikka ohjaa markkinoita eikä toisin päin.

Portugali onkin todella surkeassa kunnossa. Valtion velka on peräti 325 prosenttia bruttokansantuotteesta ja budjettivaje kymmenen prosentin luokkaa, eli lisärahoitusta tarvitaan. Vaikka Portugalista varakkaampien EU-maiden velkaiset veronmaksajat selviäisivätkin, Espanjan kaatuminen luultavasti olisi jo liikaa.

Daily Mailin jutussa spekuloidaan jo, mikä maa kaatuu seuraavaksi. Portugali tarvitsee noin 50 miljardin euron rahoituspaketin, josta suomalaisen veronmaksajan osuus lienee noin miljardin luokkaa. Seuraavaksi on vuorossa Italia ja sitten ehkä Belgia. Suomen vuoro tulee joskus myöhemmin.

Rahoituspaketin riskinä on se, että paketin saanut maa joutuu massiivisten budjettileikkausten takia talouslamaan, jolloin kyky hoitaa velkaa heikkenee. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopulta velkajärjestely, eli velat jätetään osittain maksamatta.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Euroopan Unioni on siis joutunut historiansa pahimpaan kriisiin, joka uhkaa koko järjestelmän olemassa oloa. Kyse on siis paljon suuremmasta asiasta kuin siitä, miten paljon Perussuomalaiset voittavat seuraavissa eduskuntavaaleissa. Todennäköisesti olosuhteet ovat kevään eduskuntavaaleihin mennessä muuttuneet täysin toisenlaisiksi ja poliitikkojen ilmeet vakavammiksi.

Koko EU-projektin uskottavuus on euroalueen reunamaiden romahduksen takia vaakalaudalla. Kyseenalaisin keinoin läpiajettu EU-perustuslaki Lissabonin sopimus ei myöskään ole omiaan lisäämään EU:n uskottavuutta. Edesmennyt taloustieteilijä Milton Friedman ennusti jo vuonna 1999, että Euro ei selviytyisi ensimmäisestä taloudellisesta kriisistään.

Irlannista Friedman totesi vuonna 2001, että maan olisi pitänyt kiristää rahapolitiikkaansa, mutta se ei siihen pystynyt, koska Euroopan keskuspankki toteuttaa rahapolitiikkaa koko euroalueella.

Eurosta irtautuminen tai jonkin maan potkaiseminen ulos yhteisvaluutasta tulisi sekin kalliiksi ja logistisesti hankalaksi. Siksi EU-johtajilla on edessä valinta ruton ja koleran välillä, kun he miettivät tulevia pelastuspaketteja.

Marinus van der Lubbea etsimässä

Tampereen Hämeenkadulla sijaitseva pizzeria poltettiin ja kolme sivullista sai surmansa. Toinen syyllisistä on ilmeisesti saatu kiinni lehtitietojen mukan eikä näyttöä rasistisesta motiivista ole toistaiseksi löytynyt.

Koska pizzerian omistaja oli ulkomaalaistaustainen, hätäisimmät ehtivät jo syyttämään maahanmuuttokriitikoita rasisteja tapahtuneesta. Harri Tirronen -niminen henkilö ehti jo poistaa kirjoituksensa, mutta Päivi Lipposen vastaava teksti on yhä näkyvillä.

Reichstagin tulipalo

Otsikon rinnastusta Berliinin valtiopäivätalon tulipaloon en keksinyt itse, vaan lainasin sen tästä kirjoituksesta. Näyttää nimittäin siltä, että suurelle rasistiselle rikokselle on olemassa sosiaalinen tilaus vähän samalla tavalla kuin kommunistin sytyttämälle tulipalolle Berliinissä 1933.

Historioitsijat eivät ole yksimielisiä, sytyttikö hollantilaissyntyinen kommunisti Marinus van der Lubbe valtiopäivätalon palamaan vai oliko kyseessä natsien harkittu provokaatio. Joka tapauksessa van der Lubbe löydettiin paikan päältä ja hänellä oli aiempaa taustaa pyromaanina.

Oikeudessa oli van der Lubben lisäksi syytettynä joukko kommunisteja, joita ei kuitenkaan tuomittu salaliitosta palon sytyttämiseen. Heistä tosin suurin osa karkotettiin Neuvostoliittoon, jossa he saivat sankarin vastaanoton. Van der Lubbe tuomittiin kuolemaan, ja hänet mestattiin 10. tammikuuta 1934.

Berliinin valtiopäivätalon tuhopoltto ei suinkaan ollut historiassa ensimmäinen kerta, kun tulipalon sytyttämistä käytettiin tekosyynä vainojen käynnistämiseen. Diokletianuksen palatsi Nikomediassa (nykyisin Izmir) poltettiin 300-luvun alussa. Keisari syytti tapahtuneesta kristittyjä, minkä seurauksena käynnistettiin laajamittaiset kristittyjen vainot. Historioitsija Lactantius väitti, että keisari Galerius oli käskenyt joukkojensa sytyttää tulipalon.

Rasistit roviolle

Tänä päivänä noituudesta rasismista syytettyjä ei toki polteta roviolla. Sen sijaan ilmassa on merkkejä, että jonkinlaista nettirasistien kurikampanjaa ollaan taas käynnistämässä. Turussa kommunistien järjestämää rasisminvastaista mielenosoitusta häirittiin. Häiritsijät olivat epämääräisten lehtijuttujen perusteella noitia natseja.

Marssilla jälkikasvunsa kanssa mukana ollut Seera Luukka kertoi Ylen jutussa olevansa huolissaan viimeaikaisista maahanmuuttokeskusteluista, joista hänen mukaansa löytyy paljon noituutta piilorasismia.

Itse ajattelen, että suvaitsevaisto etsii moraalista oikeutusta Oikeusministeriössä valmisteilla olevalle laille, jossa noituuden vihapuheen käsitettä laajennetaan ja sananvapautta rajoitetaan entisestään. Tätä tarkoitusta varten jokainen ulkomaalaistaustaiseen henkilöön kohdistunut rikos leimataan manaukseksi viharikokseksi, josta maahanmuutosta negatiiviseen sävyyn kirjoittavat maahanmuuttokriitikot piilorasistit ovat vastuussa.

Lentoturvallisuus ennen kaikkea 2

Olen pitänyt kirjoitustaukoa jonkin aikaa muiden kiireiden takia. Samanaikaisesti kirjoittamisen aiheita löytyisi vaikka kuinka, mutta keskityn tällä kertaa lentoturvallisuuteen, koska olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa lentokoneessa ja lentokentillä.

Tämän vuoden tammikuussa kirjoitin lentoturvallisuudesta. Viime vuoden Joulupäivänä ”kalsaripommittajana” tunnettu Umar Farouk Abdulmutallib oli yrittänyt räjäyttää alushousuihin kätketyn räjähteen lentokoneessa. Tämän seurauksena ennakoin, että ns. vartaloskannerit otetaan käyttöön ja seuraava turvatarkastusten kiristys on vain ajan kysymys.

Käännekohta saavutettu

Sitä mukaa, kun pyhää sotaa Allahin puolesta käyvät tahot keksivät uusia keinoja räjäyttää lentokoneita pirstaleiksi, turvatarkastukset tiukkenevat lentokentillä. Luonnollisesti turvatarkastukset kiusaavat tasapuolisesti kaikkia matkustajia lapsista vanhuksiin, eli niillä ei edes pyritä etsimään todennäköisimpiä epäiltyjä.

Useilla Yhdysvaltojen kentillä otettiin äskettäin käyttöön laajennetut turvatarkastukset, joissa osa matkustajista ohjataan läpivalaisuun. Niissä lentokentän turvatarkastaja näkee matkustajan ikään kuin alastonkuvassa. Jos matkustaja kieltäytyy läpivalaisusta, hänelle tehdään laajennettu ruumiintarkastus, jossa turvatarkastaja taputtelee matkustajan kaikki vartalon osat intiimejä alueita unohtamatta.

Yhdysvalloissa viimeisin tarkastusten tiukennus on aiheuttanut vastareaktion. Kansalaisoikeusjärjestöt ovat nostamassa kannetta Yhdysvaltojen liikenneturvallisuusvirasto TSA:ta vastaan. Lisäksi on esitetty epäilyjä läpivalaisuun käytettävien laitteiden turvallisuudesta. Osa laitteista käyttää läpivalaisuun röntgen-säteitä ja osa ns. ”millimetriaaltoja” eli käytännössä mikroaaltoja. Röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä ja lisää tilastollisesti syöpäriskiä, mutta TSA:n mukaan skannerien aiheuttamat säteilyannokset ovat pieniä.

Laajennetut turvatarkastukset eivät miellytä myöskään amerikkalaisia muslimijärjestöjä. Esimerkiksi Amerikkalaisislamilaisten suhteiden neuvosto CAIR kehotti amerikkalaisia muslimeja valittamaan ”epämiellyttävistä tapauksista” ja siitä, jos he kokevat joutuneensa ilman syytä tarkempaan syyniin. CAIR myös suositteli musliminaisia kieltäytymään kokovartalotaputuksesta ja vaatimaan, että turvatarkastaja taputtelee vain pään ja niskan alueet. He myös suosittelivat, että musliminaisten sallittaisiin itse taputella muut vartalon osat.

Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuudesta vastaava ministeri Janet Napolitano sanoi, että hän harkitsee muutoksia tarkastuskäytäntöön CAIR:n suositusten perusteella.

Turhauttavaa resurssien haaskausta

Jouduin itsekin kerran turvatarkastajan taputeltavaksi, kun metallinilmaisin piippasi taskuun unohtuneen kolikon takia. Ensimmäistä kertaa virkailija kopeloi myös sukukalleudet enkä voi sanoa, että olisin pitänyt kokemuksesta.

Tiukat tarkastukset olisi helppo hyväksyä, jos ne olisivat kohtuullisia ja muutenkin ammattimaisesti hoidettuja. Käytännössä esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla turvatarkastukset on ulkoistettu halvimman tarjouksen tehneelle turvapalveluyhtiölle. Uskon, että henkilösto osaa toimia annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta toisaalta heillä tuskin on ammattitaitoa tunnistaa potentiaalisesti vaarallisia henkilöitä harmittomien joukosta.

Lisäksi turvapalveluyhtiö harjoittaa täydellisen syrjimättömyyden periaatetta rekrytointipolitiikassaan. Helsinki-Vantaan turvatarkastuksessa on silmämääräisten havaintojeni perusteella töissä useita muslimitaustaisia henkilöitä. En tiedä, miten hyvin heidän taustansa on tarkistettu.

Tarkastusten sujuvuudessa on myös toivomisen varaa. Helsinki-Vantaalla tarkastukset sujuvat kohtuullisen hyvin, koska linjat ovat tarpeeksi pitkiä ja tavaroille tarkoitettuja muovikoreja on riittävästi käytössä. Ruuhkia syntyy vain, jos tarkastukseen lisätään uusia elementtejä. Esimerkiksi maihinnousukortin (Boarding Pass) tarkistuksen käyttöönotto ruuhkautti tarkastukset alkuvaiheessa.

Viimeisimpänä logistisena ”innovaationa” turvatarkastuslinjojen eteen oli lisätty pöytä, jossa matkustajat saivat purkaa tavaransa koreihin. Valitettavasti matkustajien piti kantaa korit itse linjalle, mikä saattoi olla hankalaa, jos kaikki tavarat eivät mahtuneet yhteen koriin.

Helsinki-Vantaan ja Finavian kunniaksi on sanottava, että eräällä toisella pohjoismaisella kentällä tarkastusten logistiikka on hoidettu huomattavasti heikommin. Linjat ovat lyhyitä eikä koreja ole tarpeeksi käytössä, joten ruuhkia syntyy helposti. Lähtöselvityksessä toki kerrotaan turvatarkastuksen oletettu kestoaika, joka tosin saattaa olla kaksikin kertaa ilmoitettua pitempi, jos sattuu valitsemaan väärän jonon.

Mitä pitäisi tehdä?

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Israelissa käytettävästä matkustajien profiloinnista. Tel-Avivin Ben Gurion -lentokentän turvatarkastuksia pidetään ehkä maailman tiukimpina. Johtava israelilainen lentoturvallisuusasiantuntija Rafi Sela kertoi kanadalaisille parlamentaarikoille, että vartaloskannerit ovat rahan tuhlausta.

Selan mukaan hän tietää keinon, miten skannerin läpi saadaan kuljetettua riittävästi räjähteitä Boeing 747 -matkustajakoneen räjäyttämiseksi. Sela kuitenkin kieltäytyi paljastamasta asiaa julkisesti, mutta ilmoitti kertovansa asian riittävän turvallisuusluokituksen omaaville henkilöille. Israelin lentokentillä ei käytetä kokovartaloskannereita.

Selan mukaan skannerien sijasta olisi järkevämpää luoda ”luottomatkustajajärjestelmä”, jossa ennalta hyväksytyt alhaisen riskin matkustajat ohjataan nopeutetun turvatarkastuksen kautta. Tällöin resursseja jäisi enemmän käytettäviksi erityisille tarkastusalueille, joissa etsittäisiin räjähdejäämiä matkustajista ja heidän matkatavaroistaan automaattisen ilmaisinteknologian avulla. Lisäksi hän suositteli käyttäytymiseen perustuvaa profilointia satunnaistarkastusten tilalle.

En edes viitsi kuvitella, mitä tapahtuu, kun marttyyrin glooriaa etsivä islamilainen terroristi onnistuu salakuljettamaan räjähteen lentokoneeseen vartaloskannerien ohitse ruumiinsa sisällä. Vastaavaa on jo yritetty. Abdullah Hassan Tali Assiri -niminen henkilö yritti räjäyttää Saudi-Arabian turvallisuuspäällikkö prinssi Mohammed bin Nayefin peräsuoleen kätketyllä räjähteellä. Terroristi menetti henkensä, mutta prinssi selviytyi attentaatista vähäisin vammoin.

Vihreitä ilmavaivoja

Joukko Vihreään liittoon kytköksissä olevia kirjoittajia on intoutunut laukomaan mielipiteitään. Kirjoitukset käsittelevät eri asioita, mutta niistä on helppo löytää yhteisiä piirteitä, joista näkyvin on naiivi edistysusko.

Tontti eksyy tontiltaan

Kirjailija ja lakimies Jarkko Tontti on esiintynyt Suomen PEN:in varapuhenjohtajan ominaisuudessa sananvapauden puolustajana. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, Tontin käsityksen mukaan sananvapaus kuuluu lähinnä Tontin itsensä kaltaisille älykkäille ja edistyksellisille ihmisille.

Tontti intoutuu viimeisimmässä Vihreä Lanka -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan ylistämään Euroopan Unionia tavalla, joka herättää lähinnä myötähäpeää ja kysymyksen, onko teksti kirjoitettu selvin päin.

”1. marraskuuta 1993 sai alkunsa talous- ja rahaliitto. Silloin syntyi unionin kansalaisuus ja harpottiin eteenpäin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja oikeus- ja sisäasioissa. Euroopan parlamentti muuttui keskustelukerhosta päätöksentekijäksi.

Maastrichtin jälkeen yhteistyö on edennyt pidemmällä vaikka paljossa on vielä parantamisen varaa. Mutta verrattuna edeltäneisiin vuosisatoihin, jolloin kansallismielisyys eli nationalismi johti muutaman vuoden välein verisiin tappokinkereihin ympäri Eurooppaa, muutos on ollut valtava.”

Tuo teksti sopisi muutamalla sananvaihdolla Leonid Brezhnevin puheeseen NKP:n puoluekokouksessa. Tontin historiatulkintaa voi myös pitää erittäin yksipuolisena. NKP:n johdolla taantumuksen voimia kuitenkin ollaan ilmeisesti kukistamassa.

Porvarillisen taantumuksen voimia Tontti luonnehtii väkevin sanankääntein:

”EU:lla toki vastustajia riittää yhä. Populistit pitkin mannerta lietsovat pelkoa, ennakkoluuloja ja vihaa. Impivaaralainen pysähtyneistö osaa vain vastustaa. Joillekin unioni on antikristus, joillekin sosialismia, joillekin USA:n ja suuryritysten salajuoni. ”

Tästä Tontti saa aasinsillan, jolla laitavasemmisto ja laitaoikeisto niputetaan yhdeksi ja samaksi mössöksi. Edistyksen vastustajat ovat tyhmiä, koska Jarkko sanoo niin. He vain ovat tyhmiä vähän eri tavalla.

Hauskin pala on kuitenkin säästetty loppuun:

”Kaikkine puutteineenkin Euroopan unioni on parasta mitä Eurooppa on saanut aikaan, ehkä koskaan. Tulevaisuudessa 1900-luvusta tullaan muistamaan se, että silloin kollektivistiset ideologiat hävisivät lopullisesti EU:n edustamalle ihmisoikeuksiin perustuvalle liberaalille demokratialle.”

Euroopan Unionissa puhutaan kyllä kauniisti demokratiasta, mutta Unioni itsessään pyrkii aktiivisesti kaventamaan demokratiaa ja siirtämään päätäntävaltaa keskushallinnolle, joka on demokraattisen kontrollin ulkopuolella. Tämä on ilmeisesti sitä demokraattista sentralismia eli juuri sellaista kansainvälistä yhteistyötä, joka vähentää kansalaisten vapauksia ja jättää vallankäytön voidellulle ylikansalliselle eliitille.

Relander ei petä

Tuottelias kolumnisti Jukka Relander ei yleensä petä odotuksia. Kun Relander kyllästyi moittimaan Päivi Räsästä väärästä kristillisyydestä, hän lähti arvostelemaan mediaa suomettuneisuudesta ja vääränlaisen keskitien etsimisestä. Puhe on tietysti Ajankohtaisen Kakkosen taannoisesta homoillasta, josta media repi suuret otsikot ja osaltaan vauhditti kirkosta eroamisia.

Relander väittää, että Ajankohtaisen Kakkosen toimittaja Jyrki Richt noudatti suomettumisen ajalta tuttua näennäistä tasapuolisuutta vieraiden valinnassa.

”Toimittaja näet etsi sitä puoliväliä, vaikka totuuskin olisi ollut tarjolla.”

Hän moittii Richtiä siitä, että hän kutsui homoiltaan väärät ihmiset edustamaan kirkkoa. Relander ei selvästikään ymmärrä, että vasemmistolainen toimittaja nimenomaan halusi homovastaiselle puolelle mahdollisimman vanhoillisia edustajia, kuten Aarno Laitinen kolumnissaan mainitsi.

Relanderin ilmavaivojen syy selviää kirjoituksen loppupuolella:

”Tarkemmin ajatellen Richt ei ole yksin asenteidensa kanssa. Samoin ajattelee myös se osa mediaa, joka on gallupit nähtyään alkanut myötäillä maahanmuuttokriittistä vähemmistöä. Toisaalta ja toisaalta, pitäähän rasistejakin kuulla.”

Jostain syystä Relanderille ei juolahda mieleen, että hän itse ei edusta ketään muuta kuin itseään. Relander ei ole teologi eikä kirkon opista päätetä demokraattisesti eikä huutoäänestyksellä. Kirjoitustensa perusteella Relander ei joko kykene tai halua ymmärtää eri tavalla uskovia ja ajattelevia. Relander vain tietää muiden edistyksellisten tavoin, mihin maailma on menossa.

Maltillinen muslimi löytää epäkristillisyyttä

Vihreä ihmisoikeuslakimies ja maltillinen muslimi Husein Muhammed liittyi vähän jälkijunassa Päivi Räsäsen mätkijöihin. Kyse ei tosin ollut homoliitoista vaan pakolaisten valinnasta. Räsänen erehtyi lausumaan, että Suomen olisi pakolaisten valinnassa suosittava ryhmiä, jotka sopeutuvat helposti suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkkinä hän mainitsi kristityt pakolaiset. Räsänen selvensi jälkikäteen lausuntoaan, kun hän joutui Hyvyyden Puolueen Astrid Thorsin ja Stefan Wallinin arvostelun kohteeksi.

Husein Muhammed mainostaa itseään muslimiksi ja sekularistiksi. Kuitenkin hän ymmärtää sekularismin samalla tavalla kuin Vapaa-ajattelijoiksi itseään kutsuvat uskonnonvastustajat, eli sekularismi tarkoittaa uskonnon häivyttämistä politiikasta. Husein sanoo:

”Tavoittelen sellaista yhteiskuntaa, jossa jokaisella olisi uskonnonvapaus, mutta jossa politiikkaa ei tehtäisi tietyn uskonnon ehdoin. Toisaalta valtio ei saisi myöskään suosia tai syrjiä mitään uskontoa. ”

"..."

”Räsäsen kannattaisi myös muistaa Jeesuksen ohje: " Anna keisarille mikä keisarille kuuluu." eli jättää sekoittamatta uskontoa ja politiikkaa ja välttää pakkosyöttämästä ahdasmielistä uskonnontulkintaansa meille kaikille.”

Husein Muhammedille suosittelisin toisenlaista sekularismia eli sellaista, jonka mukaan julkiseen virkaan valittavalta ei edellytetä minkäänlaista uskonnollista vakaumusta tai sen puutetta. Lisäksi hänen kannattaisi miettiä olkiukkojen pystyttelyn asemesta, mitä hänen arvostelemansa henkilö oikeasti sanoi. Räsäsen kristillistä vakaumusta on toki helppo käyttää häntä vastaan, mutta siitä ei saa lisäpisteitä silloin, kun toimitaan maallisella puolella.

Huseinin esimerkki irakilaistaustaisten sopeutumisesta Ruotsiin on kuitenkin relevantti, eli pelkkä kristinusko sinänsä ei tarkoita, että maahanmuuttaja integroituisi hyvin yhteiskuntaan. Esimerkiksi Södertäljessä assyrialaisten kristittyjen sopeutumisessa on ollut paljon ongelmia. Vihamielisessä ympäristössä kasvaneet assyrialaiset ovat tuoneet omat tapansa, arvonsa ja asenteensa mukanaan. Toisaalta Räsänen ei edes väittänyt, että uskonnon pitäisi olla ainoa määrittävä tekijä.

Vihreille miehille eli Jarkko Tontille, Jukka Relanderille ja Husein Muhammedille sanoisin, että ilmavaivat vähenevät, jos hieman hillitsee omahyväisyyttä ja moraalista ylemmyyttä, joita tietoisuus omasta edistyksellisyydestä ja oikeassa olemisesta tuo mukanaan. Veikkaan ilmavaivojen kuitenkin pahenevan sitä mukaa, kun Perussuomalaisten kannatus gallupeissa kasvaa.

Hanna Leivonniemi kannattaa sensuuria

Suomen Kuvalehdessä julkaistiin viime viikolla toimittaja Hanna Leivonniemen vihakirjoitus Terrorismia suomalaiseen tyyliin – anonyymia vihapuhetta verkossa. Siinä Kepan Kumppani-lehdessä aiemmin kirjoittanut vihervasemmistolainen toimittaja ilmoittaa selkeästi kannattavansa sensuuria.

”Oikeusministeriö selvittää parhaillaan laittomien verkkoviestien suitsimista lailla. Keskustelupalstojen ylläpitäjille harkitaan velvollisuutta valvoa palstojensa kirjoittelua. Kunniaa loukkaava ja rasistinen aineisto pitäisi poistaa rangaistuksen uhalla.”

”Kannatan ehdotusta lämpimästi.”

Leivonniemi viittaa Ylen 3.10.2010 esittämään Inhimillinen tekijä -ohjelmaan, jossa Akuliina Saarikoski ja Minna Sirnö kertoivat omia kokemuksiaan internetin vihakirjoituksista. Ensin mainittu tosin on itse yksi internetin pahimmista vihakirjoittajista, joka kuitenkin useimmiten onnistuu lähinnä herättämään säälin sekaista myötätuntoa tarkoituksellisen provosoivilla kirjoituksillaan.

Minna Sirnö puolestaan on kansanedustaja, jonka kunnian loukkaamisesta tamperelainen herrasmieshistorioitsija Seppo Lehto tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeuteen. Lehto kärsii tällä hetkellä tuomiotaan Kylmäkosken vankilassa.

Suomalaisia terroristeja

Pöyristyttävintä Leivonniemen kirjoituksessa ei ole se, että hän kannattaa sensuuria. Leivonniemi rinnastaa häpeämättömästi nettikirjoittelijat islamilaisiin terroristeihin. Leivonniemi myös nielee Oikeusministeriön lakiesityksen köykäiset perustelut koukkuineen päivineen:

”Pahimmillaan pelko vaikuttaa jopa kokonaisen kansakunnan toimintaan, jos poliitikot eivät pelon vuoksi uskalla ajaa joitain asioita tai tekevät harkitsemattomia päätöksiä.”

Poliitikkojen harkitsemattomat päätökset näkyvät typerinä lakeina, joita nykyhallitus on saanut aikaiseksi ihan ilman nettiterroristien aiheuttamaa pelkoa. Leivonniemen mainitseman Oikeusministeriön lakiehdotuksen hyväksymistä voi pitää harkitsemattomana päätöksenä, jonka seurauksena keskustelu vaikenee ja maahan saadaan taas lisää sananvapausrikollisia.

Joku voisi sanoa, että poliitikon pitääkin pelätä äänestäjiään. Parempaa kannustinta ajaa valitsijoiden etua tuskin on olemassa. Kun keskustelu vaiennetaan, poliitikon ei enää tarvitse pelätä äänestäjiään yhtä paljon kuin ennen.

Toimittaja sananvapauden asialla

Ennen Leivonniemen pläjäystä useimmille nettisensuurikeskustelua seuranneille on ollut selvää, että osa toimittajista kannattaa sensuuria. Internetin vapaa tiedonvälitys ja mielipiteenvaihto uhkaa perinteisen median toimittajien arvovaltaa ja asemaa portinvartijana. Internetissä toimittajakin saa huonosta kirjoituksestaan ansaitsemansa palautteen. Leivonniemen onneksi Suomen Kuvalehden nettisivuilla ei ole kommentointimahdollisuutta.

Toimittaja ei kuitenkaan voi kannattaa sensuuria teeskentelemättä samalla kannattavansa sananvapautta. Myös Leivonniemi tekee näin siteeraamalla Parnasso-lehteen kirjoittanutta Janne Saarikiveä:

”Suurin mahdollinen sanavapaus voi toteutua vain siellä, missä ihmiset harkitsevat jokaista sanaansa.”

Rangaistuksen uhalla ihminen saadaan harkitsemaan jokaista sanaansa, kuten kommunistidiktatuurien kokemusten perusteella tiedämme. Saarikiven lausunto on järjetön, koska hänen kuvailemansa sananvapaus voi toteutua vain totalitaristisessa diktatuurissa. En tosin ole lukenut Parnasson artikkelia, joten on täysin mahdollista, että Leivonniemi on irrottanut Saarikiven lauseen asiayhteydestään.

Sirnön käyttäytymisen taas voi selittää uhriutumisella, johon käytännössä voivat turvautua vain naispoliitikot. Sirnö itse hallitsee vihakirjoitukset, kuten tämä esimerkki osoittaa. Vihervasemmistolainen ei osaa kirjoittaa syyttämättä jotakin yksilöä tai ryhmää rasismista, homofobiasta, seksismistä tai Sirnön viimeisimmän kirjoituksen tapaan ”fundamentalismista” ja ihmisvihasta.

Itse olen tosin sitä mieltä, että Sirnö löytää helpoiten fundamentalistin katsomalla peiliin. Inhimillinen tekijä -ohjelmassa esiintyneet Sirnö ja Saarikoski eivät ole mitään toisinajattelijoita, jollaisena Sirnö tuntuu itseään pitävän, vaan eräänlaisia valtioradikaaleja, joiden ajatukset edustavat valtaideologian radikaalimpaa versiota. He ovat vallanpitäjien kannalta vaarattomia, koska heidän avullaan valtaideologia saadaan näyttämään maltilliselta, vaikka se ei sitä olisikaan.

Artikkelinsa lopussa Leivonniemi viittaa naispuolisten maahanmuuttotutkijoiden uhriutumiseen:

”Aiemmin syksyllä lehdissä oli juttuja siitä, että maahanmuuttoa tutkineet tutkijat eivät halunneet kommentoida maahanmuuttokysymyksiä omalla nimellään mediassa, koska heitä uhkailtiin.”

Kirjoitin itsekin asiasta viime maaliskuussa otsikolla Rasismitutkijat tekeytyvät uhreiksi. Kirjoituksen jälkeen sain postia eräältä alalla toimivalta. Hänen mukaansa ”nettiterroristit” eivät ole maahanmuuttoon liittyvän tutkimuksen todellinen ongelma vaan alalla vallitseva ideologinen puhdasoppisuus. Väärästä näkökulmasta tehty tutkimus tai keskustelu väärien ihmisten kanssa voi johtaa vakaviin seuraamuksiin kuten tutkimusrahojen epäämiseen, painostukseen ja suoranaiseen uhkailuun.

Leivonniemi äityy leikkisäksi loppulauseessaan:

”Tehokasta toimintaa kotoisilta terroristeiltamme.”

Mitä enemmän Leivonniemen kaltaisille annetaan palstatilaa, sitä vähemmän lehtiä luetaan.

Mikä maa, mikä kaupunki?

Kuvassa on lakana jostakin mielensoituksesta. Ratikkapysäkin merkeistä voi päätellä, mistä maasta ja mistä kaupungista on kyse. No Pasaran! -blogissa kerrotaan, että amerikkalaisista 47 prosenttia pitää Obamaa parempana presidenttinä kuin George W. Bushia. 45 prosenttia on eri mieltä. Vuosi sitten ero oli 23 prosenttiyksikköä Obaman hyväksi.

Kyseisessä blogissa myös arvellaan, että Demokraattien ei seuraavissa vaaleissa kannattaisi enää hyökätä Bushin kimppuun. Obama ei siis enää voi syyttää ongelmistaan Bushia, vaan hänen on kannettava niistä itse vastuu. Politiikassa asiat muuttuvat nopeasti, ja ihmisten muisti on lyhyt.

Henkilökohtaista ja poliittista

Ruotsin vaalikohu ei ota laantuakseen. Äskettäin Ruotsindemokraattien valtiopäiväedustajat marssivat ulos valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksesta, koska he eivät pitäneet pappina toimineen Tukholman hiippakunnan piispa Eva Brunnen saarnasta.

Ne, jotka lukivat asiaa koskevan uutisen Helsingin Sanomista, saivat tietysti asialle lehden linjaan sopivan selityksen. Todellisuudessa Ruotsindemokraatteja ärsytti saarnan kohta, jossa Brunne otti kantaa vaalitulosta ja Ruotsindemokraatteja vastaan Tukholmassa mieltään osoittaneiden puolesta:

”Eilisiltana useita tuhansia ihmisiä kokoontui Tukholmassa ja maan muissa osissa osoittamaan mieltään. He huusivat halveksuntaansa niille, jotka tekevät eroja ihmisten välille. Sille rasismille, jonka mukaan sinä et ole samanarvoinen kuin minä. Sinulla ei ole samoja oikeuksia kuin minulla. Sinä et ole tarpeeksi arvokas elämään vapaudessa ja tämä vain siksi, että olemme sattuneet syntymään eri puolilla maailmaa. Ei ole demokratian arvon mukaista tehdä eroa ihmisten välille.”

Piispa Brunne liittyi siis ruotsalaismedian johtamaan kuoroon paheksumaan yhdessä Ruotsindemokraatteja. Brunne käytti saarnaansa ilmaistakseen poliittisen mielipiteensä ja antaakseen tukensa Ruotsindemokraatteja vihaaville mielenosoittajille

. Ei ole mitenkään tavatonta, että papilla tai piispalla on poliittisia mielipiteitä. Joku voi kuitenkin olla sitä mieltä, että valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen saarnassa ei ehkä kannattaisi esitellä omaa poliittista oikeaoppisuuttaan.

Eva Brunne on nimittäin taustaltaan sosialidemokraatti, sillä hänellä on ollut useita kirkollisia luottamustehtäviä puolueen palveluksessa. Brunne on myös Ruotsin ensimmäinen avoimesti lesbo piispa. Hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa pappi Gunilla Lindenin kanssa.

Brunne väitti tulkinneensa saarnassa evankeliumia nykyaikaan sopivalla tavalla. Hän kuitenkin teki henkilökohtaisesta poliittista ja poliittisesta henkilökohtaista. Brunnen tausta ja hänen saarnansa sisältö kertovat, miten Ruotsin valtaideologia eli moderni vasemmistoliberalismi vaikuttaa Ruotsin kirkon sisällä.

Enemmän kuin yhden kirjan lukija

Helsingin Sanomien kolumnisti Johanna Korhonen moittii kolumnissaan yhden kirjan omistajia, joita hänen sanojensa mukaan tapaa kaikkialla. Kirjoituksen rivien välistä on luettavissa, että Korhonen itse ei kuulu heihin vaan häneltä löytyy hyllystä useita kirjoja. Korhonen pitää siis itseään kehittyneempänä ihmisenä kuin näitä yhden kirjan lukijoita.

Korhonen on piispa Eva Brunnen tavoin tehnyt henkilökohtaisesta poliittista ja poliittisesta henkilökohtaista. Korhonen on lesbo ja elää parisuhteessa naisen kanssa. Hän haastoi työnantajansa Alma Median oikeuteen syrjinnästä ja sai oikeudelta muhkeat 80 000 euron vahingonkorvaukset. Usean kirjan omistaminen kannattaa näköjään myös taloudellisesti.

Korhosen kirjoituksen pahiksena toimii ”Vähältä-piti-arkkipiispa” Miikka Ruokanen, joka Korhosen mukaan oli sanonut kirkon olevan vaarassa, koska länsimaiden valtakulttuurien vaikutus mädättää kirkkoa sisältä päin. Ruokanen on tosiaan sanonut näin Lapuan hiippakunnan synodaalikokouksessa pitämässään puheessa 29.9.2010.

Kirjoituksensa alussa Ruokanen toteaa:

”Ajan "postmodernistinen" henki kirkossa vähättelee, suorastaan halveksuu oppia ja opillisuutta. "Ei oppi ole tärkeä, elämä ja rakkaus ovat olennaisia." Varmoja väitteitä vältetään ja arvostellaan. Kaikenlainen "dogmaattisuus" on pahasta.”

Ruokanen siis arvostelee kirkon sisälle soluttautunutta modernia vasemmistoliberalismia. Ruokanen sanoo liberaalien teologien kiinnittävän paljon huomiota sekulaareihin teemoihin ja ottaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetin. Hän toteaa, että Suomessa keskustelu ei tule pysähtymään sukupuolineutraaliin avioliittoon. Hän käyttää esimerkkinä Ylioppilaslehden kirjoitusta, jossa vaaditaan polyamoristen (=lukumääräneutraalien) avioliittojen sallimista.

Ruokanen väittää myös:

”Mikäli Suomen kirkko seuraa Ruotsin kirkon mallia ja omaksuu mitä todennäköisimmin meilläkin säädettävän lain ns. sukupuolineutraalista avioliitosta, ajanoloon ne, jotka vielä opettavat perinteistä kristillistä avioliittoa, tullaan kriminalisoimaan: heidän opetuksensa "edistää epätasa-arvoa, loukkaa ihmisoikeuksia, on diskriminoiva".”

Tämä on jo toteutunut naispappeuden vastustajien kohdalla. Heitä kirkko on jo hiljalleen heittämässä ulos. Ruokanen kysyy:

”Ennen pitkää joudumme kysymyksen eteen: Onko tulevaisuudessa enää uskonnonvapautta niille, jotka pitäytyvät Raamatun mukaiseen oppiin kristillisestä avioliitosta?”

Moderni vasemmistoliberalismi on lopputuloksen tasa-arvoon pyrkivä vasemmistolainen ideologia, jonka tavoitteena on luoda ihanneyhteiskunta ilman hegemoniseen valta-asemaan perustuvaa syrjintää. On täysin perusteltua pelätä, että vain perinteisen kristillisen avioliittokäsityksen hyväksyvät papit ajetaan samalla tavalla marginaaliin kuin naispappeuden vastustajat. He voivat lisäksi joutua syytteeseen syrjinnästä maallisessa tuomioistuimessa, kuten yhteistyöstä naispappien kanssa kieltäytyneet ovat jo saaneet kokea.

Olen tässä blogissa kirjoittanut paljon modernin vasemmistoliberalismin ristiriidasta perinteisen sananvapauden kanssa. Moderni vasemmistoliberalismi ei siis todellisuudessa ole mitään liberalismia, koska se on luonteeltaan totalitaarista eikä se salli omatunnon vapautta. Se pakottaa myös ei-valtiolliset organisaatiot noudattamaan omaa täydellisen syrjimättömyyden periaatettaan.

Korhosen kirjoituksesta löytyy myös hyvis. Hän on Helsingin piispa Irja Askola, joka puhui Turun kulttuurifoorumissa ”erimielisyyden etiikasta”. Sitä tarvitaan, jotta ihmiset voivat olla eri mieltä mutta silti kunnioittaa toisiaan ja käyttäytyä asiallisesti.

Askolan ”erimielisyyden etiikka” kuulostaa kauniilta mutta kertoo vain modernien vasemmistoliberaalien omista preferensseistä. He uskovat dialogiin sinänsä, eivät dialogin lopputulokseen. ”Erimielisyyden etiikan” mukaan kaikki ovat tasapuolisesti oikeassa. Kiellettyä on ainoastaan sanoa, että toinen on väärässä. Tällainen ei kuulu Korhosen peräänkuuluttamaan ”sivistykseen”.

Sivistyksen rappio

Paradoksaalisesti ne, jotka peräävät sivistystä, eivät itse aina käyttäydy erityisen sivistyneesti eri mieltä olevia kohtaan. He eivät epäröi leimata toisinajattelijoita rasisteiksi, suvaitsemattomiksi, fundamentalisteiksi tai homofobeiksi. He siis tuntevat moraalista ylemmyttä ja kokevat sen vuoksi olevansa oikeutettuja tuomitsemaan kuten Tukholman piispa Eva Brunne tai toimittaja Johanna Korhonen.

Moraalinen ylemmyys syntyy siitä, että kannatetaan oikeita asioita. Ollaan vähemmistöjen ja kehitysmaiden asukkaiden puolella valtaa pitäviä pahoja länsimaisia heteromiehiä vastaan lopputuloksesta välittämättä. Prosessi itsessään on tärkeämpi kuin tulos. Tarvitaan dialogia ja loputonta terapiaa, jotta ongelmat väistyvät. Vähemmistöjen hyveitä korostetaan ja enemmistön arvoja vähätellään niiden rinnalla.

Kirkko on modernille vasemmistoliberaalille arvokas, koska ”se tekee paljon hyvää”. Oppi ja pelastussanoma ovat silloin vain tiellä, koska oppiin voi sisältyä syrjiviä ajatuksia. Ehkä Jeesuskin oli queer, jolla oli ”epätarkka sukupuolinen identiteetti”.

Itse uskon, että reaalimaailman rajoitukset tulevat lopulta vastaan ja tekevät modernin vasemmistoliberalismin elinkaaresta lyhyen. Kun yhteiskuntaa ylläpitävät instituutiot näivetetään muuttamalla ne samaa teennäisen suvaitsevaista ideologiaa suoltaviksi toinen toistensa klooneiksi, ulkopuolisen vihamielisen ideologian ei ole vaikea ottaa haltuunsa sitä, mikä jää jäljelle.

Lapset ekofasistien propagandassa

Mainoksilla vedotaan tunteisiin ja mielikuviin. Joskus vaikuttaminen epäonnistuu, kuten äskettäisessä Splattergate-kampanjassa, jossa väärinajattelijat muutettiin veriroiskeiksi painamalla punaista nappia.

Lapset ovat tehokas keino vaikuttaa tunteisiin. Täältä löytyy kokoelma Greenpeacen ja muiden ympäristöjärjestöjen videoita, joissa lapsia on käytetty hyväksi ympäristöjärjestöjen propagandassa. Yllättäen Celestial Junk -sivuston mielestä Suomen Greenpeacen mainos vuoden 2007 eduskuntavaalien alla oli kaikkein iljettävin.



Unohdin kokonaan sen 10:10-ympäristöjärjestön karmaisevan oman maalin. En suosittele videon katselua herkille ihmisille. Itse luulin tuota alun perin parodiaksi.

Viisi vuotta Muhammad-pilakuvista

Tällä viikolla tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun tanskalainen Århusin kaupungissa ilmestyvä Jyllands Posten -sanomalehti julkaisi ns. Muhammad-pilakuvat. Sanomalehden mukaan tarkoituksena oli osallistua keskusteluun islam-kritiikistä ja itsesensuurista. Kuvat ilmestyivät samaan aikaan kuin Karen Bluitgenin pääkirjoitus, jossa ihmeteltiin, miksi Bluitgenin oli niin vaikeaa löytää kuvittajaa profeetta Muhammadin elämästä kertovalle lastenkirjalle.

Kriisin lietsontaa

Ei liene väärin väittää, että kriisiä ei koskaan olisi syntynyt, jos tanskalainen imaami Abu Laban ei olisi sitä lietsonut Lähi-idän kiertomatkallaan. Edesmennyt imaami oli Tanskan islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja ja lisäsi länsimaisesta näkökulmasta varsin viattomien kuvien joukkoon kolme ylimääräistä kuvaa, joiden avulla hän onnistui tekemään Muhammad-pilakuvakriisistä maailmanlaajuisen.

Vaikka pilakuvien julkaisusta on nyt kulunut viisi vuotta, kriisi puhkesi vasta kuukausia kuvien julkaisun jälkeen. Alkuperäiset pilakuvat julkaistiin useissa keskieurooppalaisissa sanomalehdissä. Kuitenkaan kuvia ei julkaistu Kanadan, Yhdysvaltojen ja Britannian tärkeimmissä sanomalehdissä. Suomessa päätoimittajat piiloutuivat ”vastuullisen sananvapauden” taakse ja kieltäytyivät julkaisemasta kuvia.

Suomen Sisu -järjestö julkaisi pilakuvat verkkosivuillaan, ja julkaisusta käynnistettiin esitutkinta, jonka tuloksena tehtiin syyttämättä jättämispäätös. Suomen Sisu ei saanut kuvien julkaisulleen tukea valtamedialta eikä johtavilta politiikoilta.

Suomen pääministeri Matti Vanhanen pyysi muslimeilta anteeksi pilakuvien julkaisua, kun hän vieraili Torinon olympiakisoissa. Tähän päivään mennessä yksikään suomalainen sanomalehti ei ole julkaissut pilakuvia.

Julkaisun opetukset

Tanskalaisista noin puolet pitää pilakuvien julkaisua hyvänä asian, mutta 40 prosenttia taas ei pidä. Tämä kertoo, että kaikki tanskalaiset eivät ole ymmärtäneet pilakuvakriisin keskeistä sanomaa: islamia ei kesytetä lepyttelemällä. Suomen ja Ruotsin akateemisissa piireissä tanskalaisista on tehty rasisteja, jotka saivat, mitä tilasivat.

Tätä blogia ei olisi olemassa, mikäli Suomen valtion ylin johto, syyttäjälaitos ja media eivät olisi käyttäytyneet, kuten he käyttäytyivät. Matti Vanhanen kävi Kuwaitissa aseidenmyyntimatkalla, ja Suomen Yleisradiossa kuwaitilainen sheikki kertoi, että suomalaisten pitää kunnioittaa islamia.

Tampereen islamilaisen yhdyskunnan johtaja Mustafa Kara ihmetteli yhdessä ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa, miksi toisten uskontoa ei kunnioiteta. Islam on ainoa uskonto, jota kunnioitetaan väkivallan uhan edessä eikä siksi, että ihmisten uskonnonvapautta pidettäisiin tärkeänä. Kara islamistien tavoin oletti, että islamia kunnioitetaan, koska vääräuskoisten kuuluu niin tehdä, ei siksi, että islam ansaitsisi kunnioitusta itsessään.

Toisaalta Suomessa ja Tanskassa pilakuviin reagoitiin täsmälleen päinvastaisella tavalla. Tanskassa asiasta alkoi vilkas julkinen keskustelu, joka jatkuu edelleen. Tanskan arvovaltaisimpiin lehtiin kuuluvat Berlingske Tidende ja Politiken julkaisivat Kurt Westergaardin pommiturbaanikuvan sivuillaan, kun Tanskan poliisi pidätti helmikuussa 2008 kolme miestä aikeista murhata Westergaard.

Vasemmistolainen Politiken oli alkujaan arvostellut pilakuvien julkaisua mutta painoi kuvan sivuilleen solidaarisuuden osoituksena. Suomalaiset sanomalehdet eivät tähän päivään mennessä ole julkaisseet kuvia sivuillaan.

Tanskassa paikallinen Kansanpuolue on lisäksi tehnyt aloitteen rasismipykälien kumoamisesta. Päähallituspuolue Venstre ei ole tyrmännyt aloitetta vaan puolue on ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan asiasta. YK:n rotuerottelun vastainen komitea CERD reagoi asiaan ja varoitti Tanskaa pykälän poistamisesta.

Illmanismin nousu

Suomessa valtiovalta aloitti ylimitoitetun kampanjansa nettirasismin kitkemiseksi hieman sen jälkeen, kun pilakuvakriisi alkoi. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen löysi rasismia netistä ja vetosi tutkintapyynnöissään valtionsyyttäjä Mika Illmanin väitöskirjaan Hets mot folkgrupp. Samaan aikaan julkinen keskustelu islamista ja sananvapaudesta ei päässyt ”hämistelyä” pitemmälle muualla kuin internetissä.

Valtionsyyttäjä Illmaniin henkilöitynyt sensuuripyrkimys eli illmanismi jatkaa voittokulkuaan. Illmanin ansioista jopa kuolleeksi luultu jumalanpilkkapykälä on herätetty henkiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan suojella kristittyjen pyhinä pitämiä asioita vaan islamin profeetta Muhammadin kunniaa.

Tunnettu nettipersoona Seppo Lehto istuu vankilassa kahden ja puolen vuoden tuomiotaan, jonka yhtenä kohtana oli uskonrauhan rikkominen. Lehdon jälkeen Jussi Halla-aho tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa samasta rikoksesta. Hovioikeuden päätöstä Halla-ahon asiassa odotellaan vielä.

Suomessa ei pyritä poistamaan mielivaltaisesti sovellettua ja tulkinnanvaraista pykälää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, vaan pykälän soveltamisaluetta pyritään laajentamaan. Lisäksi keskustelupalstojen ylläpitäjien vastuuta palstoille kirjoitettavista viesteistä pyritään lisäämään.

Oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä on valmistellut lakialoitetta, joka tarjoaisi viranomaisille lisää työkaluja nettirasistien metsästykseen. Savuverhona käytetään Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamista. Oikeusministeriön lakihanke ei kuitenkaan tyydy pelkästään tähän vaan pyrkii hiljentämään internetin seurauksista välittämättä.

Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että media-alan edustajat Journalistiliitto ja Päätoimittajien yhdistys pääsääntöisesti pitävät lakihanketta hyvänä ja kannatettavana. Ne ovat lähinnä muodon vuoksi huolissaan muutamasta yksittäisestä kohdasta. Median edut ovat nettisensuurin osalta yhteneväiset poliittisen eliitin kanssa, koska mediassa monet kuvittelevat edelleen, että valtamedian portinvartijarooli tiedonvälityksessä olisi palautettavissa.

Suomen valtio siis reagoi islamin ja sananvapauden yhteentörmäykseen kurivaltion keinoin, mikä ei tietysti suomettumisen ajan valossa ole erityisen kummallista kuten ei myöskään median rooli tiedon pimittäjänä. Nähtäväksi jää, vesittyykö laki tarpeeksi Eduskunnassa vai voittaako illmanismi. Veikkaan, että tulevaisuudessa ”näillä lakeuksilla ei Muhammadia pilkata”.