Kun on kuunnellut Venäjän historian tutkija Timo Vihavaista ja lukenut hänen tuoreen kirjansa arvosteluja, tuntuu kuin katsoisi Suomen jalkapallomaajoukkueen ottelua MM-karsinnassa. Suomi on tappiolla ja koko katsomo tietää, että peli on hävitty. Vain lopussa mahdollisesti saatava kulma tuo toivoa paremmasta. Vihavainen oli Ylen aamutv:n lähetyksessä Leena Pakkasen haastateltavana (Yle Areena, kohdasta 43.15) ja joutui ensimmäiseksi vastaamaan kysymykseen, miksi Venäjän tutkija käsittelee moista aihetta.
Itsekin paljon sekä Suomen sodanjälkeiseen että Neuvostoliiton historiaan tutustuneena ymmärrän hyvin Vihavaisen kiinnostuksen. Suomettumisessa ja ”dhimmiydessä” eli alistumisessa islamin edessä on paljon samaa. Kylmän sodan aikana tosin Suomi oli yksin suomettunut, kun taas nyt lännen koko poliittinen eliitti julistaa yhteen ääneen sanomaa islamin perimmäisestä rauhantahtoisuudesta.
Vihavainen lietsoo pessimismiä
Vaikka Vihavaisen ajatukset muistuttavat paljon edesmenneen Samuel Huntingtonin kirjassa Clash of Civilizations esitettyjä pohdiskeluja, Vihavaisen teesit tuntuvat huomattavasti pessimistisemmiltä ainakin pintapuolisen tutustumisen perusteella.
Kuten Huntington Vihavainenkin puhuu uskonnon merkityksen katoamisesta (kristinuskon eroosio) ja islamin noususta muslimien laajamittaisen maahanmuuton seurauksena. Huntington ei kuitenkaan manannut länsimaiden tuhoa, vaikka hän näkikin lännen suurimpana ongelmana kyvyttömyyden nähdä itsensä ainutkertaisena kulttuurina.
Lännellä on sen sijaan taipumus universalisoida omat arvonsa kuten ihmisoikeudet, demokratian, individualismin ja oikeusvaltion, vaikka kuka tahansa voi päätellä esimerkiksi Kairon islamilaisesta ihmisoikeuksien julistuksesta, että lännen ihmisoikeudet eivät edusta universaaleja arvoja.
Vihavaisen mukaan länsimaat hiljalleen marginalisoituvat ”idän suurten kulttuurien” (ilmeisesti Kiina ja Intia) noustessa ja kehittyessä omaan suuntaansa. Rähmällään olosta islamin edessä Vihavainen totesi, että itsestään varmojen kulttuurien ihailu on sisäänrakennettu länsimaiseen kulttuuriin, koska länsi itse on epävarma omasta identiteetistään.
Huntington taas näki ratkaisun siinä, että länsi lopettaa muun maailman pelastamisen ja keskittyy omien etujensa puolustamiseen. Tämä tietysti tapahtuu perinteisellä keinolla eli pitämällä teknologinen ylivoima.
Tietysti Huntingtonin kirja ilmestyi jo 90-luvulla ja sen jälkeen monet ”rappioilmiöt” ovat edenneet lähestulkoon häiriintymättä. Lisäksi lännen johtavan valtion eli Yhdysvaltojen talous yskii ja maan nykyinen presidentti edustaa kaikkia niitä arvoja, jotka vievät kohti länsimaisen kulttuurin tuhoa.
Vihavainen näki kehityksen alkaneen pari sataa vuotta sitten, mutta kehityksen luonnetta hän ei tarkemmin haastattelussa kuvannut lukuun ottamatta kristinuskon merkityksen häviämistä ihmisten elämästä.
Entä Utopiat?
En ole vielä hankkinut Vihavaisen kirjaa, joten en tiedä, miten siinä käsitellään Valistuksen ajan merkitystä ja sitä, kuinka sen seurauksena teknologinen ja taloudellinen kehitys nousi kokonaan uudelle tasolle.
Vastareaktiona valistukselle voidaan taas nähdä myöhemmät poliittiset suuntaukset kuten marxilaisuus ja kansallissosialismi. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana reaalisosialismin hohto alkoi karista ja 60-luvun sukupolvikapinasta syntyi kokonainen joukko erilaisia maailmanparannusliikkeitä, joiden vaikutukset näkyvät selkeästi nykyisen länsimaisen poliittisen eliitin toiminnassa.
Näistä 60-luvun tuotteista länsimaisen kulttuurin kannalta tuhoisimpia ovat olleet etnisen diversiteetin palvontaa edustava poliittisesti korrekti monikulttuuri-ideologia sekä ympäristöliike, joka hyökkää koko valistusprojektia vastaan esittämällä oman apokalyptisen visionsa maapallon tulevaisuudesta ja utopiansa ”kestävän kehityksen yhteiskunnasta”.
Lännen pahimmat viholliset ovat aina löytyneet länsimaisten yhteiskuntien sisältä ja ne ovat viimeisen sadan vuoden aikana olleet uskonnon kaltaisia poliittisia liikkeitä kuten luokkataisteluajatukseen perustuva kommunismi ja rotumytologiaa hellivä kansallissosialismi.
Islam puolestaan edustaa yllätyksellistä elementtiä, joka parhaimmillaan paljastaa diversiteetin palvonnan itsetuhoisen luonteen mutta pahimmillaan rapauttaa länsimaisten yhteiskuntien perustaa korjaamattomalla tavalla. Islam ei menestyisi, mikäli länsi itse ei olisi liian sokea omille heikkouksilleen ja vahvuuksilleen. Kuten tässä Theodore Dalrymplen artikkelissa sanotaan: "Sivilisaatiot eivät kuole barbaarien vahvuuden takia vaan omaan moraaliseen heikkouteensa."
18 kommenttia:
Oletan, että tämä kaveri kirjoittelee tosissaan. Tuollaiset kirjoitukset paljastavat, miksi islamilainen kulttuuri ei ole pysty vastaamaan länsimaiden haasteeseen kuten ei pystynyt kommunismikaan. Jotenkin alla oleva lainaus on niin mehevän herkullinen. Jos Audikiesi löi ns. navan alle, niin tuossa ei ole enää päätä eikä häntää. Olisi mukava kuulla jonkun mokuttajan kommentteja. Varmaan se olisi tyyliin "tämä ei edusta islamin valtavirtaa eikä ole oikeaoppista islamia". Taas kerran.
Miehenpuutteessa elävät naiset haluavat miehiä työkavereikseen. Mita naimisissa oleva mies sellaisesta hyötyy? Ei pätkääkään. Islamin tasa-arvoisuuden hienoin asia onkin se, ettei miehet katsele kavereidensa hunnutettuja vaimoja ja vertaile. Näin heidän on helpompi olla kiitollisia mitä Jumala heidän vaimoikseen on antanut. Toisaalta meikattujen naisten vaikutus mieheen on katastrofi. Naiset saattavat ajatella eri tavalla, mutta sanon suoraan, että kaksi asiaa tekee miehesta narrin: Naiset ja viina. Miehet alkavat kilpailla keskenään ja painaa toisiaan alas nähdessään hemaisevia naisia. Audi-miehen fantasiat kertovat mitä auton kaltaisten fallosymbolien takana on : halu tehdä vaikutusta petollisiin naisiin. Totisesti saatanan juonet uhkaavat muslimia tämän päivän maailmassa.
Tuo allasiteeraamasi tekstihän on aivan totta. Naiset ja viina todellakin tekevät miehestä narrin. Ja nykyään on todellakin sukupuolielämä haitallisessa määrin villiintynyt.
Mutta joskus lääke voi olla pahempi kuin tauti: emme kaipaa mitään keskiaikaista raajojenkatkontauskontoa ja partasuumiliisien mielivaltaa vaikka kuinka tarvittaisiin takaisin kunnon huoraamisesta syyllistämistä ja jotain rotia feminismiin ja akkain suosimiseen perhelainsäädännössä sekä muuhun perherakenteita mädättävään toimintaan.
Naiset ja viina todellakin tekevät miehestä narrin. Ja nykyään on todellakin sukupuolielämä haitallisessa määrin villiintynyt.
Ei minusta ole mitenkään perusteltua väittää, että sukupuolielämä olisi villiintynyt, jos villiintyminen määritellään haitalliseksi. Päin vastoin, on perustellumpaa väittää, että sukupuolinen pidättyminen, johon kristillinen tapakasvatus on Eurooppaa vuosisatoja ohjannut, on luonnotonta.
Seksuaalinen villiintyminen on ollut aiempien sukupolvien toiveiden mukaista, joten villiintymisen väittäminen haitalliseksi tarkoittaisi, että meitä edeltävät sukupolvet ovat toimineet ihmisluonnon vastaisesti. En oikein jaksa uskoa siihen, koska meitä edeltävät sukupolvet ovat kuitenkin pystyneet murtamaan seksuaalisen tapakoodiston paremmin nykyaikaan sopivaksi.
Eli pohjimmiltaan kysymys saattaa olla siitä, että jonkinlainen romanttinen näkemys menneistä hyvistä ajoista olisi ihanteellinen tapa elää. Sitä vastaan kuitenkin puhuu se, että jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan maailmaa paremmaksi. Jos entinen elo oli parempaa, niin sittenhän islamilainen maailma on parempi, koska sen valheellinen ja kaksinaismoralistinen suhtautuminen seksiin edustaa sitä maailmaa, jossa ei ole haitallista seksuaalista villiintymistä tapahtunut.
Seksuaalisen villiintymisen määritteleminen haitalliseksi on patriarkaalista maailmankuvaa, jossa nainen on joko isänsä tai miehensä omaisuutta. Seksuaalisuuden villiintyminen on sen käänteinen ilmentymä, eli maailma, jossa naiset saavat olla seksuaalisesti aktiivisia on tuomittavaa vain, jos nainen halutaan pitää miehen (isä tai puoliso) omistuksessa.
O--M--G.
Right on.
(sori, perjantai, ja noin.)
Seksuaalisen villiintymisen määritteleminen haitalliseksi on patriarkaalista maailmankuvaa, jossa nainen on joko isänsä tai miehensä omaisuutta. Seksuaalisuuden villiintyminen on sen käänteinen ilmentymä, eli maailma, jossa naiset saavat olla seksuaalisesti aktiivisia on tuomittavaa vain, jos nainen halutaan pitää miehen (isä tai puoliso) omistuksessa.
Oletko eri mieltä siitä, että avioliiton ulkopuolisen seksin tulisi olla moraalisesti tuomittavaa? Olisitko itse innokas menemään naimisiin löysämoraaliseksi tunnetun naisen kanssa?
Seksuaalinen villiintyminen johtaa perheinstituution hajoamiseen ja lasten kärsimykseen. Ja koska perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, se johtaa myös yhteiskunnan perusteiden heikentymiseen.
Olennaista on puuttua moralisoimalla nimenomaan naisten ja korkeimmantasoisten miesten seksuaalikäyttäytymiseen, koska nimenomaan nämä kaksi ryhmää päättävät ketkä harrastavat seksiä ja millä ehdoilla. Ja olisi oikein, että avioliiton ulkopuolisista seksisuhteista rangaistaisiin säätämällä eron sattuessa tasinkoa loukatun osapuolen hyväksi.
Vihavaisen suurimmaksi plussaksi lasken tuon hänen viljelemänsä inhorealismin.
Muista en tiedä, mutta näin hirvijahdin aikana minulla on ollut hyvää aikaa miettiä sitä, mitä helvettiä meille on tapahtunut kommunismin konkurssin jälkeen?
Minusta nimittäin näyttää siltä, että kansallismielis-konservatiininen enemmistö länsimaissa on oikeasti huokaissut helpotuksesta ja luovuttanut näin huomaamattaan ohjat jälkistalinisteille - joita monikulttuuriystävällisiksi nykyään kutsutaan.
Oletko eri mieltä siitä, että avioliiton ulkopuolisen seksin tulisi olla moraalisesti tuomittavaa? Olisitko itse innokas menemään naimisiin löysämoraaliseksi tunnetun naisen kanssa?
Itse olen siinä mielessä eri mieltä, että nähdäkseni yhteiskunnassa, joka suhtautuu hyvin voimakkaan moralisoivasti avioliiton ulkopuoliseen seksiin, olisi ahdistavaa asua.
On myös eri asia olla "löysämoraalinen" kuin täysin holtiton. Tällaisessa on voimakkaita aste-eroja. Joskus muinoin nainen saattoi leimautua löysämoraaliseksi, jos hänen nähtiin keskustelevan miehen kanssa ilman "esiliinan" läsnäoloa. Joissain päin maailmaa sukulaismies saa hakata naisen, jos tämä liikkuu yksin julkisella paikalla.
Seksuaalinen villiintyminen johtaa perheinstituution hajoamiseen ja lasten kärsimykseen. Ja koska perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, se johtaa myös yhteiskunnan perusteiden heikentymiseen.
Tässä on kaksi mutkaa oiottuna. Seksuaalinen käyttäytyminen perheinstituution ulkopuolella ja perheinstituution rajat rikkova seksuaalikäyttäytyminen ovat kaksi eri asiaa. Parikymppisten sinkkujen avioliiton ulkopuolinen seksi ei "kohtuudella" harjoitettuna vaikuta negatiivisesti perheinstituutioon.
Olennaista on puuttua moralisoimalla nimenomaan naisten ja korkeimmantasoisten miesten seksuaalikäyttäytymiseen, koska nimenomaan nämä kaksi ryhmää päättävät ketkä harrastavat seksiä ja millä ehdoilla.
Minusta olennaista on tässä kohta "millä ehdoilla". En oikeastaan ymmärrä, mitä ongelmaa siinä on, että kaksi tahoillaan mihinkään sitoutumatonta ihmistä keskenään päättää harrastaa seksiä. Toki tälle voidaan ajatella "ulkoisvaikutus" niiden ihmisten moraalisena närkästyksenä, joita moinen irstailu inhottaa, mutta tyypillisesti tällaiset tapahtuvat jonkun yksityisasunnossa.
Toinen mahdollisuus ajatella on tietenkin sitä, että tulevat kumppanit kärsivät erilaisista ulkoisvaikutuksista, kuten mielipahasta ja epäilyistä sen suhteen, kuinka löyhä se oman kumppanin sukupuolimoraali nyt sitten tuppaa olemaan.
En oikein näe tällaisissa suhteissa kuitenkaan mitään syytä, miksi yhteiskunta kärsisi, jos ihmiset yleisesti suhtautuvat sallivasti.
Ja olisi oikein, että avioliiton ulkopuolisista seksisuhteista rangaistaisiin säätämällä eron sattuessa tasinkoa loukatun osapuolen hyväksi.
Jos viitekehyksenäsi on ns. aviorikos, niin olen samaa mieltä siitä, että se voikin sangen haitallinen yhteiskunnallisesti ajateltuna, ainakin niiltä osin kuin se voidaan katsoa avioliittosopimuksen rikkomiseksi. Sellainen alentaa yleisesti luottamusta yhteiskunnassa.
Tässä on kaksi mutkaa oiottuna. Seksuaalinen käyttäytyminen perheinstituution ulkopuolella ja perheinstituution rajat rikkova seksuaalikäyttäytyminen ovat kaksi eri asiaa. Parikymppisten sinkkujen avioliiton ulkopuolinen seksi ei "kohtuudella" harjoitettuna vaikuta negatiivisesti perheinstituutioon.
Seksuaalisella villiintymisellä tarkoitan juuri sitä, että liian monet eivät nykyään pitäydy kohtuudessa tuossa asiassa.
Minusta olennaista on tässä kohta "millä ehdoilla". En oikeastaan ymmärrä, mitä ongelmaa siinä on, että kaksi tahoillaan mihinkään sitoutumatonta ihmistä keskenään päättää harrastaa seksiä. Toki tälle voidaan ajatella "ulkoisvaikutus" niiden ihmisten moraalisena närkästyksenä, joita moinen irstailu inhottaa, mutta tyypillisesti tällaiset tapahtuvat jonkun yksityisasunnossa.
Tarkoittamani ulkoisvaikutus ei suinkaan ole mikään ulkopuolisten närkästys.
Toinen mahdollisuus ajatella on tietenkin sitä, että tulevat kumppanit kärsivät erilaisista ulkoisvaikutuksista, kuten mielipahasta ja epäilyistä sen suhteen, kuinka löyhä se oman kumppanin sukupuolimoraali nyt sitten tuppaa olemaan.
En oikein näe tällaisissa suhteissa kuitenkaan mitään syytä, miksi yhteiskunta kärsisi, jos ihmiset yleisesti suhtautuvat sallivasti.
Kyky rakastua ja sitoutua kärsii suuresta kumppanimäärästä. Kun riittävän moni turtuu kyvyttömäksi tuohon, perheinstituutio kärsii ja siitä seuraa merkittäviä ulkoishaittoja. Koska pariutumisikäisten miesten keskimääräinen seksuaalinen vetovoima on alhaisempi kuin saman ikäluokan naisten ja koska miesten puoleensavetävyysjakauman hajonta on suurempi kuin naisten, tyypillinen kuvio on sarjamonogamia, jossa ennen perheenperustamiseen johtavien suhteiden solmimista keskimäärän vähän alle kolmikymppisinä, melko suuri joukko nuorista naisista kokee väliaikaisia mutta intensiivisiä suhteita tätä joukkoa pienemmän korkeatasoisten miesten kanssa. Näiden suhteiden jäljiltä monilla nuorilla naisilla on tunne-elämän vaurioita, kyynisyyttä ja kovuutta, jotka ovat haitaksi onnistuneelle perhe elämälle.
Koska pariutumisikäisten miesten keskimääräinen seksuaalinen vetovoima on alhaisempi kuin saman ikäluokan naisten ja koska miesten puoleensavetävyysjakauman hajonta on suurempi kuin naisten, tyypillinen kuvio on sarjamonogamia, jossa ennen perheenperustamiseen johtavien suhteiden solmimista keskimäärän vähän alle kolmikymppisinä, melko suuri joukko nuorista naisista kokee väliaikaisia mutta intensiivisiä suhteita tätä joukkoa pienemmän korkeatasoisten miesten kanssa.
En ole eri mieltä tästä. En pidä tätä kehitystä myöskään positiivisena sinänsä, mutta tässä ei minusta silti ole moraalin vahvistamisen paikka, vaan nämä mainitut nuoret naiset tarvitsevat valistunutta itsekkyyttä.
Nuoren, "korkeatasoisen" miehen (so. halutun seuramiehen) kohdalla moralisointi voi ollakin paikallaan, koska tämän pitkänkin aikavälin etuna voi olla tällainen käytös.
Minusta tässä on epäsymmetria siinä mielessä, että useimmille naisille riittäisi sen oivaltaminen, etteivät he kykene sitouttamaan "korkeatasoisia" miehiä.
Näiden suhteiden jäljiltä monilla nuorilla naisilla on tunne-elämän vaurioita, kyynisyyttä ja kovuutta, jotka ovat haitaksi onnistuneelle perhe elämälle.
Varmasti ääritapauksissa näin on, mutta siitä huolimatta huomattavan suuri osa "holtittomista" nuorista naisista on melko kestävässä parisuhteessa noin kolmikymppisinä. Jotkut erään tuntemamme kommentaattorin kaltaiset perhe-elämään kykenemättömät katkerat femakot ovat hyvin pieni vähemmistö.
Markun ja Tiedemiehen keskustelu ei taida ihan olla Vasaran tekstiin liittyvää...?
Esiaviollinen seksi ei ole sen pahempi synti kuin muut synnit. Vaikka ei sitä harrastaisi, se ei tee ihmisestä synnitöntä. Ei naimisiin myöskään pidä mennä vain seksin takia.
Mitä tulee kristinuskoon, sen mukaan on Jumalan asia tuomita ihminen, ei toisen ihmisen. Jos ihminen tuomitsee toista ihmistä niin silloin hän alkaa leikkiä Jumalaa. Sellainen on vallankäyttöä toista kohtaan.
Seksin säästäminen avioliittoon on sama kuin ostaisi auton ilman koeajoa.
En pidä ihmisten holhoamisesta. En pidä yksilönvapauden loukkaamisesta. Vapaus on hyvä jos se ei loukkaa toisen vapautta.
Jos täysi-ikäinen mies ja täysi-ikäinen nainen kumpikin harrastavat seksiä vapaaehtoisesti niin siinä ei ole ulkopuolisella mitään huomauttamista. Varsinkin jos kumpikin on vapaa, eli kummallakaan ei ole sillä hetkellä muuta suhdetta, ei avioliittoa, avoliittoa tai seurustelun tasolla olevaa suhdetta. Aikaisemmat suhteet ovat menneisyyttä eikä nykyisyyttä.
Syrjähyppyjä en tietenkään hyväksy. Jos sellaista tapahtuu niin suhde ei muutenkaan toimi.
Ei tässä esiaviollista seksiä ole kukaan kieltämässä. Mutta kannattaa ymmärtää, että monogamianormin mureneminen ja seksin julistaminen yksityisasiaksi, jota ei sovi moralisoida, johtaa ikäviin seurauksiin syystä, että ihmiset ja varsinkin nuoret sekä erityisesti vähän tyhmemmät nuoret ihmiset ovat lyhytnäköisiä.
Nykyajan lässynlää-kaikki-käy -luterilaisuudesta tuntuu olevan varsin vähän hyötyä moraalisen ryhdin ylläpitäjänä.
Edelleen olen sitä mieltä, että monogamianormin heikkenemiseen liittyvä huolenaihe, vaikka todellinen, koskee vähemmistöä.
Johtopäätös on kontingentti, so., mielestäni riippuu pitkälti markkina-arvojen jakaumista, missä määrin seksuaalilibertaristinen kulttuuri johtaa tehottomaan lopputulokseen, siis sellaiseen, jossa seksuaalimoraalin tiukentuminen johtaa hyvinvoinnin positiivissummaisiin siirtoihin.
Tämä keskustelu kuuluisi jo nyt vähän muualle.
Vaikka antaisimme nimimerkki Tiedemiehelle ja hänen jotensakin läpinäkyville - ja etenkin hänen varsin henkilökohtaisesti tarkasteltuna subjektiivisiin konjuktuureihinsa liittyville - väitteilleen esittäjän vaatiman tilan, niin näin ekslipiittisen tulkinnankin jälkeen lopputulos on kuitenkin puhdasta pseudotieteellistä paskaa.
Nöyrry - edes hetkeksi - alaspäin, niin kerron mitä muuta kuin pontikkaa niistä ylisatoisista omenoistasi voi tehdä.
Käsittääkseni kukaan ei ole väittänyt yllä omaa näkemystään "tieteelliseksi". Kullervo voi omassa rauhassaan tehdä omenoillaan mitä haluaa, en kysy, enkä halua tietää.
Meni tämä keskustelu näköjään sivuraiteille. Itse en ole ehtinyt osallistumaan. Selkä on kipeä ja aikakin on ollut kortilla.
Olen tässä välillä kuitenkin lukenut Vihavaisen kirjan ja siitä on odotettavissa kommenttia lähiaikoina.
Huudan täältä lautakasan sisältä, että olen ottanut tällä blogilla joskus yhteen Tiedemiehen kanssa. Minusta hän on osoittanut kiitettävää kykyä omaksua uusia asioita, mikä on näkynyt hänen kriittisessä suhtautumisessaan multikultiin, Virheisiin (dseidsei Kasvi) ja jopa ilmastohypeen. Nostan hattua. Bloggaamisen keskeinen idea on ymmärtääkseni ns. "hiljaisen tiedon" saattaminen kirjalliseen muotoon, ja Tiedemies on luultavasti näkyvin ex-viherheebo, joka on osannut ottaa siitä kaiken irti.
Mutta tämä on ilahduttava uutinen, valitettavasti se ei kuvaa suomalaista käytännön politiikkaa. Tämä sen sijaan kuvannee...
Kiitos, Vasara. Täältä vasta huomasin, että tällainen kirja on ilmestynyt. Siitä on näköjään käyty keskustelua ainakin US:n sivuilla. Täytyypä lukea. Kun nykyään asun pienessä kunnassa, sen kirjastosta saa hämmästyttävän helposti uutuuksia. Siellä ei vielä ole mitään laajaa somalikirjallisuuden kokoelmaa viemässä hyllytilaa.
Siellä ei vielä ole mitään laajaa somalikirjallisuuden kokoelmaa viemässä hyllytilaa.
Montako kirjaa somaliaksi on julkaistu viimeisen sadan vuodena aikana? Taitaisivat mahtua kaikki niteet pienen kunnankirjaston hyllyille.
Lähetä kommentti