keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

Voitto sananvapaudelle Kanadassa


Olen aiemmin kirjoittanut kanadalaisista ihmisoikeuskomissioista ja siitä, miten ne polkevat yksityisten ihmisten sananvapautta. Asiasta noussut valtakunnallinen kohu on alkanut tuottaa tulosta ja monet poliitikot jo avoimesti vaativat Kanadan ihmisoikeuslain 13. pykälän kumoamista.

Kanadan ihmisoikeustribunaali on päättänyt jättää tuomitsematta Marc Lemire -nimisen henkilön, koska edellä mainittu 13. pykälä on ristiriidassa perustuslain takaaman sanan- ja ilmaisuvapauden kanssa.

Kanadalainen ohjelmistoinsinööri ja tunnettu valkoisen ylivallan kannataja Marc Lemire joutui ihmisoikeuskomission tutkinnan kohteeksi, kun hänen omistamalleen sivustolle rekisteröityneet käyttäjät kirjoittivat ihmisoikeuslain 13. pykälän vastaisiksi väitettyjä viestejä. Lemire ei siis itse ollut kirjoittanut eikä hyväksynyt kirjoitettuja viestejä.

Lemire puolustautui häntä vastaan tehtyä valitusta vastaan väittämällä, että ihmisoikeuslain 13. pykälä oli kohtuuton sanan- ja ilmaisunvapauden rajoitus ja ristiriidassa Kanadan perustuslain (Charter of Rights and Freedoms) kanssa. Nyt viisi vuotta kestäneen oikeuskäsittelyn jälkeen ihmisoikeustribunaali julkaisi vapauttavan päätöksensä.

Koska Suomessa?

Ihmisoikeuslain 13. pykälä on niin väljästi muotoiltu, että siitä voisi ajaa rekalla läpi. Sen mukaan on rangaistavaa väittää sähköisesti viestejä, jotka todennäköisesti altistavat henkilön tai ryhmän henkilöitä halveksunnalle laissa kiellettyjen syrjintäkriteerien perusteella. Kiistanalainen kohta on seuraava:

13. (1) It is a discriminatory practice for a person or a group of persons acting in concert to communicate telephonically or to cause to be so communicated, repeatedly, in whole or in part by means of the facilities of a telecommunication undertaking within the legislative authority of Parliament, any matter that is likely to expose a person or persons to hatred or contempt by reason of the fact that person or those persons are identifiable on the basis of a prohibited ground of discrimination.

Lemire joutui siis syytetyksi, koska ihmisoikeuskomission tutkijat totesivat, että hänen omistamillaan nettisivuilla rikottiin tuota pykälää. Juuri tällaista rangaistusperustetta ollaan tuomassa Suomen lainsäädäntöön, jos oikeusministeri Tuija Braxin nimittämä Rasistiset rikokset -työryhmä päätyy ehdottamaan vastuuta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan myös ”oikeushenkilöille” eli käytännössä keskustelupalstojen ylläpitäjille.

Kanadassa Ezra Levantin ja Mark Steynin tapaukset sekä ihmisoikeuskomission työntekijöiden ylilyönnit saivat poliitikot ja suuren yleisön tunnustamaan ihmisoikeuslain 13. pykälän epäoikeudenmukaisuuden. On mahdollista, että Suomessa Jussi Halla-ahon tuomio valtionsyyttäjä Mika Illmanille suunnatusta provokatiivisesta kirjoituksesta saisi aikaan vastaavan kaltaisen reaktion.

Vaikka suomalainen keskustelukulttuuri antaakin aihetta pessimismiin, monet mediapersoonien kannanotot asian suhteen herättävät toivoa paremmasta. Esimerkiksi Anja Snellman on voimakkaasti puolustanut sananvapautta sekä Mtv3:n Mediakokki-ohjelmassa että Liesituuletin-blogissaan.

1 kommentti:

Kumitonttu kirjoitti...

Edelleen uskon, että käräjätuomari taipuu valtakunnansyyttäjää miellyttääkseen tuomion kannalle Halla-ahon tapauksessa. Vastaavanlaisia syytteitä pitäisi nopeasti saada muutama muu käyntiin, jotta Illmanille ei jäisi mitään tilaa vittuilla kansalaisille. Eihän Halla-ahon blogi edes ole törkeää panettelua ja kiihotusta, jos sitä nyt vertaa vaikka näihin Tuomas Hakon kirjoituksiin:

Useat tutkijat arvioivat, että esim. Venäjä ei olisi kommunismiin vajonnut ilman juutalaisia. Asia on nykyisin tabu ja vain jotkut juutalaiset historioitsijat uskaltavat hävetä uskonveljiensä edesottamuksia ja todeta, että heillä oli osasyy antisemitismiin ja juutalaisvainoihin. Esim. Hitler ei olisi noussut valtaan eikä ainakaan olisi voinut esittää juutalaisuuden ja bolshevismin yhdistävää oppiaan ilman sitä, että syytökset pitivät osin paikkansa.

Anja Snellman ottaa aika pliisusti kantaa Halla-ahon ja ilmaisuvapauden puolesta, ja kaiken kukkuraksi pahasti laimentaa näkemystään toteamalla, että Halla-ahon kirjoitukset ovat mauttomia - samalla tavalla kuin Audi-Kiesinkö? Anja voisi mielellään antaa esimerkin hyvästä mausta, eli eliitin käyttämästä kielestä.

Lisäksi ja ehkä tärkeämpänä asiana tulee muistaa, että koko tapausta ei olisi päässyt syntymään, jos anjasnellmannit olisivat viimeistään pari vuotta sitten ottaneet "hyvällä maulla" osaa keskusteluun ja median hyssyttely-yrityksiin. Anjat olisivat voineet silloin liittyä vallitsevan politiikan arvostelijoihin, mutta eivät tainneet hoksottimet riittää nopeasti kasvavan vaaran huomaamiseen, kun oli mukavampaa antaa Ilonaan haastatteluita mökkilaiturilla istuskellen.