Halla-ahon päätöksen sulattelua

Kieltämättä oli pettymys saada tietää, että Jussi Halla-aho ei asetu valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi ensi kesän eurovaaleissa. Tosin järkitasolla päätös on helppo ymmärtää. Välien katkaisu perussuomalaisten kanssa olisi tarkoittanut hyppyä tuntemattomaan ja suurella todennäköisyydellä myös ajatumista poliittiseen umpikujaan ja yksinäisyyteen turkulaisen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpään tavoin.

Toisaalta kannattajakorttien keräyksessä oli sellaista kansalaistoiminnan henkeä, jota ei etenkään internetissä ole aiemmin nähty. Korttikeräyksen ja sitä seuranneen julkisuuden myötävaikutuksella puolue olisi syntynyt ihan itsestään, vaikka europarlamenttipaikka olisikin jäänyt haaveeksi. Tämän vaihtoehdon toteutumista emme kuitenkaan pääse koskaan todistamaan.

Mitä seuraavaksi

Omalta kohdaltani Halla-ahon jääminen sivuun tarkoittaa, että äänestyspäätöksen tekeminen muuttui vaikeammaksi. Olen aiemmin spekuloinut Sampo Terhon, Sari Essayahin ja vaihtoehdon c) eli Kanadan välillä. Myös perinteinen vähiten huono vaihtoehto eli Kokoomus on käynyt mielessä. Todennäköisesti päätös on myös riippuvainen vaalipäivän säästä.

Perussuomalaisille Halla-ahon päätös tarkoittaa, että puolue säilyy jos ei yhtenäisenä niin ainakin saman lipun alla. Timo Soinin kannatus mitataan seuraavassa puoluekokouksessa Seinäjoella 16.5. On vaikea uskoa, että mitään suurta liikettä puheenjohtajan haastamiseksi ehditään näin lyhyessä ajassa saamaan aikaiseksi. Kesäkuun eurovaaleissa on kyseessä myös puolueen uskottavuus, joten mölyt pidetään mahassa.

Pinnan alla kytee kuitenkin, vaikka vielä kovin moni ei ole halukas tekemään samanlaista johtopäätöstä kuin allekirjoittanut. Timo Soinin johtamana Perussuomalaiset on harmiton populistipuolue, joka ei todellisuudessa pysty haastamaan eikä edes yritä haastaa konsensusta. Tiukan paikan tullen Timo Soini on aina valmis antamaan periksi.

Perussuomalaisia äänestämällä voidaan protestoida mutta puolue ei koskaan kehity vakavasti otettavaksi poliittiseksi puolueeksi pelkästään Timo Soinin hassunhauskoilla sutkauksilla. Jos persut saisivatkin kymmenen prosentin kannatuksen, pääsy hallitukseen söisi siitä heti kolmanneksen ja puolue hajoaisi riitoihin, kun yksinvaltias puoluejohtaja siirtyisi muihin maisemiin. Näin kävi 80-luvulla SMP:lle, kun Pekka Vennamo lähti Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi.

Uusi puolue

Niin ikävältä kuin se tuntuukin, ns. maahanmuuttokriittisille oman puolueen perustaminen on pitkällä tähtäimellä ainoa oikea vaihtoehto. Nykytilanteessa on lähes mahdotonta uskoa, että Perussuomalaiset puolueena haluaa tarjota poliittisen kodin Halla-ahoa kannattaville. Timo Soinin halventavat puheet propellihatuista ja höyrypäistä kertovat karua kieltä persujohdon asenteista.

Soinin asema puoluejohtajana on myös liian vahva, jotta hänet voitaisiin helposti syrjäyttää, vaikka puolentoista vuoden pesti Euroopan parlamentissa jättää kentän avoimeksi uusille haastajille. Puoluetta ei johdeta Brysselistä ja Strasbourgista käsin, joten vetovastuu siirtyy Soinin uskotulle miehelle Raimo Vistbackalle.

Uutta puoluetta ei myöskään voi rakentaa Jussi Halla-ahon persoonan varaan. Eurovaaliehdokkuuden ympärille kehittynyt soppa ja miehen jatkuva varjonyrkkeily median kanssa ovat vieneet huomion pois itse asiasta. Lisäksi Halla-aho ei missään vaiheessa täysillä sitoutunut valitsijayhdistykseen. Siksi ehdokkuudesta oli lopulta helppo kieltäytyä.

On myös äärimmäisen vaikeaa olla rehellisesti sitä mieltä, että nimien keruu valitsijayhdistyksen hyväksi oli jotakin muuta kuin hukkaan heitettyä työtä, vaikka keräysprojektin vetäjä Juha Mäki-Ketelä muuta väittäisi. Kieltäytyminen valitsijayhdistyksen ehdokkuudesta saattaa toki olla järkevää, mutta se voi myös olla poliittinen virhe, joka puhaltaa ilmat pihalle Homman nousulta. Minusta olisi ollut reilua joko viheltää peli ajoissa poikki tai sitoutua täysillä valitsijayhdistykseen. Päätöksenteko kesti liian kauan. Mediajulkisuudessa tuskin enää innostutaan ehdokkuudesta kieltäytyneestä kaupunginvaltuutetusta, mikä tosin voi olla helpotus Halla-aholle itselleen ja hänen perheelleen.

Nouseeko Homma enää koskaan?

Optimistina en kuitenkaan usko, että asia jää tähän. Persujohdon ja Timo Soinin härski toiminta eurovaaliehdokkaiden nimeämisessä tuskin jää vaille seurauksia, vaikka niitäkin on, jotka ovat valmiita virittelemään Sampo Terhon vaalivankkureita uuteen uskoon. Tässä on kuitenkin kyse pelkästä sijaistoiminnasta tilanteessa, jossa moni oli jo henkisesti valmistautunut Halla-ahon ehdokkuuteen.

Tähän loppuun vielä ote Jussi Halla-ahon perustelusta päätökselleen Homma-foorumilta:

”Olen melko pitkälle valmis uhraamaan itseäni, kuten olen tehnyt tähänkin asti, mutta en suinkaan aio uhrata itseäni, jos ainoa hyödynsaaja on vihollinen.”

Minusta tässä näkyy, miten median lokakampanja on vaikuttanut Jussiin niin, että hän näkee irtautumisen perussuomalaisista ja maahanmuuttokriittisen liikkeen hajottamisen vihollisen tavoitteena . Mielestäni näin ei ole, vaan Perussuomalaiset on Timo Soiniin henkilöityneenä puolueena osoittanut olevansa pelkkä paperitiikeri ja Soinin henkilökohtainen populismiprojekti ihan riippumatta siitä, mitä RKP ja Vihreät naiset tekevät tai haluavat. Mikään ei takaa, että Halla-ahon tie perussuomalaisten ehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa on yhtään helpompi kuin tie ehdokkaaksi ensi kesän eurovaaleissa.

Soininvaara islamista

Osmo Soininvaara kirjoitti islamista kokonaista viisi artikkelia (1, 2, 3, 4 ja 5) sekä yhden uskonnosta ja politiikasta. Toisin kuin Husein Muhammedin kirjoitusten kohdalla en käy Osmon kirjoituksia yksi kerrallaan läpi, vaan pyrin muodostamaan kokonaiskuvan Osmon käsityksistä.

Riippumatta kirjoitustensa sisällöstä Soininvaara ansaitsee kunnioitusta poliitikkona, koska hän uskaltaa julkisesti pohtia vaikeita asioita ja sanoa oman perustellun mielipiteensä niistä. Soininvaara ei hoe tyhjiä iskulauseita islamin rikastavasta vaikutuksesta eurooppalaiseen kulttuuriin vaan selkeästi näkee tietyt asiat ongelmallisina. Tämä ei tietystikään tarkoita, että olisin samaa mieltä kuin Osmo.

Plussat

Aloitan Osmon kirjoitusten hyvillä puolilla. Niistä käy ilmi, että Osmo on ajatellut asiaa ja ymmärtää, mitkä asiat islamissa aiheuttavat ongelmia. Ongelmat on lueteltu Osmon ensimmäisessä kirjoituksessa ja ne ovat:

- rajanveto maallisen ja kirkollisen vallan välillä
- suhtautuminen naisten asemaan
- maallistumisen aste
- nöyryytetyn kulttuurin kateus
- fundamentalismin nousu.

On täysin selvää, että kirkon ja valtion erillisyyden käsite on syntynyt lännessä ja ajatus on saapunut varsin myöhään islamilaiseen maailmaan. Sitä ei ole omaksuttu kunnolla, ja jopa monissa ns. maltillisissa islamilaisissa maissa islamilainen sharia-laki vaikuttaa vahvasti, vaikka kyseisessä valtiossa asuisikin paljon selkeästi maallistuneita muslimeja.

Nöyryytetyn kulttuurin kateutta kuvastaa tapa, jolla muslimit selittävät oman kulttuurinsa epäonnistumista modernin maailman kohtaamisessa. Sen sijaan, että rehellisesti myönnettäisiin omat virheet ja otettaisiin niistä opiksi, turvaudutaan helposti salaliittoteorioihin ja syytetään muita omasta epäonnistumisesta. Tämä näkyy erityisesti Israelin ja palestiinalaisten konfliktissa.

Islamilainen fundamentalismi on noussut poliittiseksi voimatekijäksi muutaman viime vuosikymmenen aikana. Voidaan perustellusti väittää, että islamilainen maailma oli 1950-luvulla maallistuneempi ja maltillisempi kuin nykyisin.

Fundamentalismin kohdalla Soininvaara tunnustaa, että hänen ymmärryksensä islamismista on suurelta osin peräisin Orhan Pamukin kirjasta Lumi. On täysin selvää, että islamismin nimellä tunnettu ideologia on monelle maallistuneelle ja tapamuslimille kauhistus. Samalla kuitenkin pitää tunnustaa, että islamismissa on kyse laajalle levinneestä uskonnollispoliittisesta liikkeestä.

Jätän kaikkein parhaan osan Osmon kirjoituksista viimeiseksi. Hän ymmärtää, että muuttaessaan Suomeen islamilaisen maahanmuuttajan on sitouduttava länsimaisiin perusarvoihin. Soininvaara kirjoittaa:

” Olen aiemminkin ehdottanut, että maahanmuuttajille tulisi antaa selostus Suomen lainsäädännön eräistä kohdista - eri maahanmuuttajaryhmille vähän eri kohdista - ja heidän tulisi allekirjoituksella vahvistaa ymmärtäneensä ja hyväksyneensä täällä vallitsevat käytännöt.”

Miinukset

Soininvaaran kirjoitusten huonot puolet kertovat hänen vaikeuksistaan tunnistaa omat virheelliset ennakkokäsitykset ja hänen omasta vasemmistoliberaalista arvomaailmastaan. Osmon virheet ovat lyhyesti seuraavat:

- kyvyttömyys tunnistaa perustavaa laatua olevia eroja uskontojen välillä
- kehitysoptimismi eli kuvitelma siitä, että asiat vääjäämättömästi kehittyvät islamilaisessa maailmassa samoin kuin lännessä
- radikalismin selittäminen köyhyydellä.

Osmo rinnastaa kolmannessa kirjoituksessaan surutta kristinuskon ja islamin moraaliopit keskenään ja päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan uskonnot ovat lähellä toisiaan ja vain kehitysaste on erilainen. Hän ei tunnista eroaa syyllisyysuskonnon ja lakiuskonnon välillä. Hän ei myöskään ymmärrä, että yhtäläisyydet islamin ja kristinuskon välillä ovat pinnallisia ja liittyvät paratiisin ja helvetin kaltaisiin käsitteisiin. Kristinuskosta ei lisäksi löydy sharia-lain kaltaista oppia, vaan uskonnon ja maallisen vallan erillisyys on kristinuskon perusominaisuus.

Kehitysoptimismiin syyllistyvät kaikki ”edistykselliset”, vaikka Osmo kuuluu heistä siihen vähemmän utopistiseen osaan. Osmo kuvittelee, että islamismi ei kestä avoimuutta eikä internetiä. Tässä hän unohtaa muutaman ikävän tosiasian.

Iranin islamilaisen vallankumouksen johtaja Ajatollah Khomeinin ajatukset levisivät aikanaan C-kaseteilla ihmiseltä toiselle. C-kasetit on nykyisin korvattu internetillä, joka on islamilaisen jihadismin aatteen tärkeimpiä levityskanavia. Islam on osoittanut kykynsä toisaalta säilyttää ominaisluonteensa ja toisaalta hyödyntää uusia teknologioita sanomansa levittämiseen.
Ei myöskään ole itsestään selvää, että islam haalistuu samalla tavalla kuin kristinusko on laimentunut lännessä vasemmistoliberalismin puristuksessa enkä edes. Lännessä kristinuskon korvautuminen vasemmistoliberalismilla itse asiassa vaikeuttaa islamin ymmärtämistä.

Verrattuna maallisiin, uskonnon kaltaisiin ideologioihin kuten natsismiin ja kommunismiin islam on säilyttänyt elinvoimansa jo 1400 vuotta. On toiveajattelua kuvitella, että länsimainen vasemmistoliberalismi onnistuisi pelkällä erinomaisuudellaan houkuttelemaan muslimit hylkäämään uskontonsa olennaiset piirteet. Tässä suhteessa Osmo edustaa lähes samanlaista naiiviutta kuin Arja Alho.
´
Kolmanteen kohtaan siteeraan Osmon viidettä ja viimeistä islam-kirjoitusta:

” Ruoskittavia ja kivitettäviä tyttöjä auttaisi tehokkaimmin voimakas vuorovaikutus ja toimet syrjäisen maaseudun modernisoimiseksi. Valtavia kehitysapumäärärahoja ollaankin keräämässä Pakistanin auttamiseksi.”

Paras esimerkki ilmaisen rahan tuhoisasta vaikutuksesta löytyy palestiinalaisalueilta, joka nauttii maailman suurimmasta kehitysavusta henkeä kohden, vaikka rauhanprosessin tulokset antavat edelleen odottaa itseään.

Miten vastustaa islamin vyörytystä?

Osmon viidennen kirjoituksen lopussa tulee paljon hyviä ja kannatettavia asioita, joita en tässä lähde luettelemaan. Osmo osoittaa realismia sanomalla:

” On aivan turha pohtia sitä, onko islaminusko toivottu vai ei toivottu ilmiö. Se on olemassa.”

Valitettavasti oman yhteiskuntamme vallitseva ideologia tekee vaikeaksi vastustaa islamin ei-toivottuja piirteitä. Tämä näkyi hyvin, kun Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab puolusteli alaikäisten tyttöjen avioliittoja.

Asia ei herättänyt suurta moraalista paheksuntaa tai edes saanut kovin paljon mediahuomiota. Osmo kyllä vastusti Chehabin puheita lainopillisin perustein. Kuitenkin asiasta yleisesti vaiettiin todennäköisesti siksi, että voimakas tuomitseminen olisi johtanut syytöksiin rasismista ja islamofobiasta.

Chehabin puheet olisi kuitenkin pitänyt tuomita, koska Chehab on ehkä Suomen tunnetuin islamilainen uskonoppinut. Hän piti yhdessä arkkipiispa Jukka Paarman kanssa jumalanpalveluksen Senaatintorilla 9/11-terrori-iskujen jälkeen. Hän on myös vakiovieras Presidentinlinnassa itsenäisyysjuhlissa.

Moraalinen tuomio olisi ollut oikein Chehabille, mutta yrityksiä pakottaa ei-muslimit sopeutumaan islamiin pitää myös vastustaa arkipäivässä ja myös pienissä asioissa, vaikka periksi antaminen tuntuisi helpommalta vaihtoehdolta. Näitä asioita Osmo mainitsee kiitettävästi viimeisessä kirjoituksessaan.

Opetelkaa uimaan

Osmo Soininvaara on kirjoittanut viisi kirjoitusta islamista ja yhden uskonnon ja politiikan suhteesta. Koska minulla ei juuri nyt ole aikaa keskittyä Oden pohdiskeluihin, valitsen helpomman vaihtoehdon. Entinen ministeri Arja Alho on nimittäin kirjoittanut kirjoituksen Profeetan parta Uuden Suomen blogissaan.

Arja ja uskonto

Arja Alho kirjoittaa naiivisti ja hyväuskoisesti. Hänen mielestään keskustelut Suomen Islamilaisen Neuvoston (SINE) puheenjohtaja Anas Hajjarin ja teologian tohtori Seppo Rissasen kanssa tekevät hänestä asiantuntijan neuvomaan, miten islamiin pitäisi suhtautua.

Siinä missä vihreä älykkö Osmo Soininvaara haluaa uskontojen haalistuvan, Arja Alho fiilistelee:

” Mutta uskonnot vastaavat myös ihmisten kysymykseen kuka minä olen, mistä tulen ja ennen muuta antavat mahdollisuuden kokea universaaleja tunteita. Mikä nyt voisi olla universaali tunne? Minulle ainakin sitä kun istun kesäyönä tyynen veden äärellä ja tunnen kuuluvani johonkin suurempaan ja olevani osa luomakuntaa.”

Minusta Arja Alhon vasemmistoliberalismi on itsessään uskonnon kaltainen ideologia, jonka avulla voi kokea suuria tunteita. En tiedä, onko Arja Alho kristitty. Todennäköisesti hän ei ole sellainen.

Arja ja islam

Arjalle islam edustaa maailmoja syleilevää kumbayaa, jolla on paljon yhteistä kristinuskon kanssa:

” Islamilaisuuden ja kristinuskon polut risteävät monin kohdin. Kummatkin uskovat yhteen ainoaan jumalaan, rukoukseen ja toisille ihmisille hyvän tekemisen tärkeyteen.”

Omien toiveiden projisointi islamiin ei välttämättä tuota oikeaa kuvaa islamin opetuksista. Islam pitää itseään monoteistisenä uskontona, mutta islamin opetusten mukaan kristinusko ei ole sellainen, koska kristinuskon mukaan jumalia on kolme ja Allahilla on poika.

Islamin väkivaltaisuuden Arja selittää omalla tavallaan:

” Islamin ja kristinuskon konfliktit ovat kuitenkin olleet hyvin poliittisia. Pyhää sotaa ei itse asiassa ole olemassa. Ristiretket, sodat ja terroriteot asettuvat todellisuudessa yhteiskunnallisiin taustoihin, poliittisiin pyrkimyksiin, alistamien ja sorron monimutkaisiin yhteyksiin tavalla, joka edellyttää niiden tunnistamista mutta myös uskontojen merkityksen oivaltamista.”

Islamin poliittisuus on rakennettu sisään uskontoon. Pyhä sota eli jihad on olennainen osa islamia ja yksi sen historiallisen menestyksen syistä. Kaikki islamilaisen lain koulukunnat hyväksyvät pysyvän jihadin vääräuskoisia vastaan, kunnes muuta jumalaa ei palvota kuin Allahia. Anas Hajjar ei ilmeisesti kertonut Arjalle tätä.

Ristiretket puolestaan alkoivat satoja vuosia sen jälkeen, kun islamin armeijat olivat valloittaneet kristinuskon ydinalueita Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Kaikesta päätelllen Arja Alho ei ole ymmärtänyt uskontojen ja erityisesti islamin merkitystä.

Arja Alholle ei myöskään ole selvinnyt, että muslimit voivat valehdella hänelle, kun he väittävät islamin parantaneen naisten asemaa. Arja satuilee:

” Naisten yhteiskunnallisesti eriarvoinen asema selittyy myös kulttuurista eikä vain pelkästään uskonnosta. Anas Hajjar totesi hyvin, että islamilaisuus paransi aikanaan naisten asemaa ja mahdollisti esimerkiksi koulutuksen.”

Arjalle suosittelen lukemiseksi Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirjaa, jossa selkeästi sanotaan, että mies on perheen pää. Miehellä on myös oikeus hakata vaimoaan, jos tämä kieltäytyy tottelemasta miestään. Jos Arja Alho olisi lukenut edes puolet Koraanin naisvihamielisistä jakeista, hän tuskin laukoisi moisia päättömyyksiä. Anas Hajjarilla puolestaan on Allahin lupa kertoa muunneltua totuutta tai jättää osa totuudesta kertomatta, jos se edistää islamin asiaa. Arjan puheiden perusteella valehtelu toimii.

Lopuksi Arja tarjoaa meille ratkaisun:

” Uskontojen vuoropuhelulla mutta myös poliittisten päätäjien tuella voidaan luoda sellaisia olosuhteita, joissa tavanomaiselle kanssakäymiselle ja naapuruudelle syntyy edellytyksiä.”

Vuoropuhelu tuottaa tulosta, jos molemmat osapuolet käyvät sitä vilpittömin mielin. Jos toinen osapuoli yrittää huijata ja pelkästään hyötyä vastapuolen hyväuskoisuudesta, silloin vuoropuhelu ei toimi vaan epärehellinen osapuoli edistää sen avulla omia tavoitteitaan. Jätän Arjalle kotitehtäväksi miettiä, kumpi on se epärehellinen osapuoli.

Rasismi lyömäaseena

Palaan takaisin maaliskuulle, jolloin kirjoitin RKP:n pyrkimyksestä saada kaikki puolueet allekirjoittamaan rasisminvastainen julkilausuma, jonka pääasiallinen tarkoitus oli estää Jussi Halla-ahon ehdokkuus perussuomalaisten listoilta kesän europarlamenttivaaleissa. Halla-ahon kohtalo on kaikkien tiedossa, mutta Timo Soini jätti kuin jättikin RKP:n sponsoroiman vetoomuksen allekirjoittamatta. Kirjoitin maaliskuussa myös:

”..sekä allekirjoittaminen että allekirjoittamatta jättäminen ovat Soinin kannalta yhtä huonoja vaihtoehtoja. Jos Soini allekirjoittaa julkilausuman, muiden puolueiden edustajat voivat tarttua Perussuomalaisten ehdokkaiden yksittäisiin lausuntoihin käyttäen vetoomusta lyömäaseena.

Jos taas Soini jättää paperin allekirjoittamatta, muut puolueet varmasti muistuttavat tästä vaalikampanjan aikana. Siksi paperi kannattaa mielestäni allekirjoittaa ja pidättää itsellä oikeus tulkita sen sisältöä. Paperi ei sitä paitsi sido ketään vaan on pelkkä seremoniallinen ele ja poliittinen lyömäase. Sen tehoa ei kannata yliarvioida.”

Keskustanuoret iskevät

Hurskastelua ei tarvinnut odottaa pitkään. Keskustanuoret varapuheenjohtaja Jouni Pitkäsen ja Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) puheenjohtaja Antti Kurvinen olivat ”tyrmistyneitä” perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin päätöksestä jättää rasisminvastainen julkilausuma allekirjoittamatta.

Helsingin Sanomien uutisen mukaan:

”Keskustan nuorisojohtajat kysyvät tiedotteessaan, onko Soini paaluttanut perussuomalaisten linjaksi ulkomaalaisvihamielisyyden ja maahanmuuttajavastaisuuden. Kurvinen ja Pitkänen eivät tiedotteensa mukaan voi ymmärtää, miksi perussuomalaiset eivät hyväksyneet vetoomusta, joka perustuu perustuslakiin ja Suomea sitoviin ihmisoikeusvelvoitteisiin.”

Ilmeisesti Keskustanuoret eivät pidä sananvapautta perusoikeutena suuressa arvossa eivätkä luota Suomen lakiin, koska tyhjänpäiväisiä vetoomuksia tarvitaan heidän mielestään rajoittamaan poliittista keskustelua. Timo Soini sitä paitsi ilmoitti selväsanaisesti hyväksyvänsä vetoomuksen sisällön mutta jättävänsä paperin allekirjoittamatta, koska hän ei halua alistua painostuksen edessä.

Hannu Visti on jo kirjoittanut Keskustanuorten toiminnasta, joten en tässä puutu siihen tämän enempää. Poimin vain yhden kappaleen hänen kirjoituksestaan:

” Maahanmuuttajavastaisuus ja ulkomaalaisvihamielisyys eivät ole mitään rikoksia. Eivät ole koskaan olleet ja toivottavasti eivät tule olemaankaan. Nämä ovat mielipiteitä, joihin kansalaisella on oikeus, ja sananvapauden nojalla näiden mielipiteiden julkistaminen itse asiassa nauttii perustuslain tarjoamaan suojaa eikä ole perustuslain vastaista. Mainittuja mielipiteitä en ole tosin Timo Soinilta edes kuullut.”

Jos maahanmuuttajavastaisuus ja ulkomaalaisvihamielisyys olisivat rikoksia, ne täyttäisivät orwellilaisen ajatusrikoksen tunnusmerkistön. Silloin ainoa vaihtoehto olisi rakastaa Isoa Veljeä.

Zyskowicz lipsauttaa epämiellyttävän totuuden

Viime viikolla Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben Zyskowicz räväytti arvostelemalla maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsia asenneongelmasta turvapaikka-asioissa. Ehkä rohkein lausunto oli seuraava:

” Eivätkö ministeri ja hänen virkamiehensä ymmärrä, että nimenomaan emme halua Suomeen niitä ongelmia, joita naapurimaissa on nähty, kun turvapaikkapolitiikka on lähtenyt käsistä?”

Minä ja monet muut tämän blogin lukijat tietävät mainiosti, mitä nämä ongelmat ovat. Astrid Thors kuitenkin tulkitsi Zyskowiczin viestin omalla tavallaan. HS:n uutisessa kerrotaan:

”Thors tulkitsi Zyskowiczin kytkeneen turvapaikanhakijat mellakoihin, joita on ollut Kööpenhaminassa moottoripyöräjengien ja maahanmuuttajien rikollisryhmien huumesodissa.”

Thorsin mielipide Zyskowiczin lauseesta osoittaa jälleen kerran, millaiseen käyttöön RKP:n rasisminvastainen julkilausuma on tarkoitettu:

” Se on leimaamista ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien vetoomuksen vastaista.”

Zyskowiczin puheenvuoro oli tietysti tarkoitettu omille kannattajille, joiden keskuudessa liberaali turvapaikkapolitiikka aiheuttaa huolta. Toisaalta hän myös näytti, missä kulkee poliittisen korrektiuden raja julkisessa keskustelussa. Zyskowicz ei edes maininnut nimeltä maata, paikkaa tai tapausta puhumattakaan kansanryhmistä. Silti Thors reagoi, ikään kuin Zyskowicz olisi tehnyt suurenkin rikoksen.

Kokeneena poliitikkona Zyskowicz osaa varmistaa selustansa ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia kaksilla korteilla pelaamisesta muukalaisvastaisuuden suhteen. Zyskowiczin mielestä Soinin päätös jättää rasisminvastainen julkilausuma allekirjoittamatta on yritys syödä puolet kakusta ja jättää toinen puoli lautaselle.

Moraalin mestaruus

Sen lisäksi, että kiihkeä antirasismi johtaa ja on jo johtanut mielipidevainoihin Suomessa ja muualla läntisessä maailmassa, rasismin vastustamisella suorastaan kilpaillaan. Kyseessä on eräänlainen kilpailu moraalin mestaruudesta, joka voitetaan tuomitsemalla rasismi mahdollisimman voimakkain sanankääntein.

Savon Sanomat yrittää esiintyä pääkirjoituksessaan moraalin mestarina otsikolla ”Rasismilla ei pitäisi leikitellä”. Timo Soinin kuvalla varustetussa jutussa kerrotaan heti alussa:

”Rasismi on asia, jolla ei pitäisi tehdä politiikkaa tai leikitellä hetkellisten irtopisteitten toivossa. Rasismiin, ihmisten syrjimiseen rodun tai kansallisuuden perusteella, voi suhtautua vain yhdellä tavalla: tuomiten.”

Kuopiolaislehden pönäkästä moraaliposeerauksesta tulee väkisin mieleen, eikö rasisminvastaisuutta edistettäisi vähemmällä oman hännän nostamisella. Miten rasismi vähenee, kun rasistikorttia käytetään lyömäaseena poliittisessa keskustelussa tai pelkästään oman erinomaisuuden esilletuonnin tehokeinona? Moraalikilpailu tuskin parantaa rasismin väitettyjen uhrien eli Suomessa asuvien ei-länsimaalaisten vähemmistöjen asemaa.

Timo Soini ei leikittele rasismilla, mutta hän ei myöskään ole ymmärtänyt rasismipelin luonnetta. Ben Zyskowicz on tavallaan oikeassa, kun hän sanoo Soinin haluavan syödä palan kakusta ja jättää osan lautaselle. Soini kieltää rasismin mutta samalla valitsee listoilleen ehdokkaita, jotka haluavat vähentää turvapaikanhakijoiden määrää ja jotka puhuvat suoraan maahanmuuton aiheuttamista todellisista ongelmista.

Kun puhutaan rasismista, jopa retorisesti taitava Soini on puolustuskannalla, koska hän todella yrittää pelata kaksilla korteilla. Säilyttääkseen uskottavuutensa Soinin pitäisi irtisanoutua poliittisesta korrektiudesta, mutta Soini tyytyy vain väistelemään. Soini on joutunut myös huomaamaan, että Halla-ahon syrjäyttäminen ehdokaslistalta ei suinkaan ole vähentänyt rasismisyytöksiä.

Antirasismin seuraukset

Antirasistisella moralisoinnilla ja suiden tukkimisella on ainakin yksi seuraus. Maahanmuuton aiheuttamista ongelmista ei antirasistisen kohkaamisen jälkeen enää puhuta. Jos puhutaankin, syy ongelmiin löytyy aina kantaväestön rasismista tai liian vähäisestä taloudellisesta panostuksesta kotouttamiseen.

Kun todellisuus on pakko kieltää, poliittinen puhe muuttuu liturgiaksi. Ruotsissa on tästä kokemusta parin vuosikymmenen ajalta. Esimerkiksi oheisella Ruotsin ns. vaalimökkiskandaalin aikaisella videolla ruotsalainen kokoomuspoliitikko Christer Ewe kertoo julkisesti kameran edessä yhtä ja yksityisesti vaalimökissä toista.

Suomalaisille poliittinen liturgia ei ole mitään uutta. Suomettumisen aikana ulkopolitiikasta pystyi puhumaan vain yhdellä tavalla. Ne, jotka puhuivat muuta, olivat neuvostovastaisia ja vastustivat Suomen ja Neuvostoliiton välisiä hyviä naapuruussuhteita. Rasismi on 2000-luvun neuvostovastaisuutta ja antirasismi tämän päivän noitavainoa.

Lisäys 20.4.2009: Roope on tehnyt kronologisesti etenevän kuvauksen rasisminvastaisen julkilausuman kehityksestä otsikolla "Rasismin ja RKP-kritiikin vastainen julkilausuma".

Soinin EU-linja ja sen muutokset

Ulkoministeri Alexander Stubb ripitti perussuomalaisten EU-ehdokas Timo Soinia, koska tämä on verrannut Euroopan Unionia Neuvostoliittoon. Viisi vuotta sitten ”EU-asiantuntijana” Euroopan (lelu)parlamenttiin valitun Stubbin mielestä EU on maailman onnistunein rauhanjärjestö.

Stubbin tietämättömyys historiasta

On täysin selvää, että nykyinen Euroopan Unioni ei ole samanlainen keskitetty puoluetyrannia kuin entinen Neuvostoliitto. Toisaalta näiden kahden välillä on myös selkeitä yhteisiä piirteitä, joiden perusteella Soinin vertaukset eivät millään tavalla ole perusteettomia.

Euroopan Unioni on ylikansallinen, keskitetty ja epädemokraattinen valtioliitto, jossa demokratian kulissit toimivat mutta jossa komission kasvottomat byrokraatit laativat jopa 80 prosenttia kaikista laeista. EU:n tavoin myös Neuvostoliitto väitti edustavansa rauhaa. Toisaalta EU on oikeasti rauhanomainen järjestö eikä osallistu itsessään varustelukilpailuun kuten Neuvostoliitto.

On silti propagandistista liioittelua ja suoranaista väittää, että EU on taannut rauhan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo ja ydinasesateenvarjo on viime kädessä varmistanut rauhan säilymisen Euroopassa, vaikka konkreettinen uhka onkin poistunut Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Jos EU edistääkin nykyisin rauhaa, se edistää sitä lähinnä puheiden ja näyttävien julkilausumien kautta. Ilman Yhdysvaltojen sotilaallista voimaa EU:n puheilla on varsin vähän katetta takanaan.

Kaikkosen kritiikki

Stubbin arvostelusta kertoneessa Mtv3:n uutisessa kerrottiin myös Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkosesta ja siitä, kuinka tämä tivasi Soinilta EU-mielipidettä, koska Soini ei enää vaadi Suomen eroa koko unionista.

Kaikkonen ilmeisesti viittaa vasemmistolaislehti Kansan Uutisten artikkeliin, jossa väitettiin Timo Soinin olleen mukana allekirjoittamassa hakemusta, jolla Libertas-puolueelle on haettu Euroopan parlamentista virallisen Eurooppa-puolueen asemaa. Kansan Uutiset lisäksi vihjailee, että Soini olisi Libertas-jäsenyyden kautta metsästämässä EU-puoluetukea, jota voivat saada ainostaan viralliset Eurooppa-puolueet.

Libertasin linja

EU-kriittisessä EU Referendum –blogissa Richard North selventää Libertasin tavoitteita siteeraamalla Britannian Libertasin johtaja Robin Matthewsia, joka luonnehti EU:a Stubbin kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi rauhanprosessiksi.

Libertas ei nimittäin ole mikään EU-kriittinen vaan EU-myönteinen puolue. Sen tavoitteena on ”palauttaa vastuullisuus, avoimuus ja eritoten demokratia Euroopan sydämeen”. Matthews ei kuitenkaan kerro tai ymmärrä, että näitä elementtejä ei koskaan ole esiintynyt EU:n päätöksenteossa.

Libertasin polittiset tavoitteet ovat juuri nuo äsken mainitut vastuullisuus, avoimuus ja

demokratia. Libertas myös väittää, että nimenomaan Lissabonin sopimus varmistaisi sen, että Euroopan vallankäyttäjät olisivat yhä vähemmän vastuussa kansalaisille kuin tällä hetkellä. Tämä valitettavasti ei pidä paikkaansa.

Lissabonin sopimus on vain EU:n hylätty perustuslaki valepuvussa eli epäselvemmäksi muotoiltuna, jotta kansalaisten olisi mahdollisimman vaikea ymmärtää sitä. Kuten aiemmat EU:n perussopimukset Lissabonin sopimus kasvattaa keskusvallan roolia ja tekee siitä enemmän ylikansallisen supervaltion kaltaisen kuin aiemmat sopimukset.

Tosin tässä ei EU:n aiemman käytännön perusteella ole mitään tavatonta. Myös Maastrichtin ja Nizzan sopimukset ovat vähentäneet kansallisvaltioiden merkitystä ja kasvattaneet keskushallinnon päätäntävaltaa. Tanska äänesti Maastrichtin sopimuksen kumoon, ja Irlanti teki samoin Nizzan sopimuksen kohdalla. Kumpikaan kansanäänestys ei estänyt sopimusten voimaantuloa.

Entä Soini

Moni asia puhuu sen puolesta, että Soini on sitoutunut irlantilaismiljonääri Declan Ganleyn Libertas-ryhmittymään. Soini edellytti perussuomalaisten eurovaaliehdokkailta, että he vastustavat Lissabonin sopimusta. Tämä ei tietysti ole sama asia kuin EU-vastaisuus.

Libertas edustaa ohjelmansa perusteella federalismia eli EU:n liittovaltiokehitystä. Tämä ei merkitsisi kansallisten parlamenttien vaikutusvallan lisääntymistä vaan pelkästään sitä, että EU olisi muodollisesti demokraattinen. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska Euroopan Unionilta puuttuu kansa. Tavalliset ihmiset kuvittelevat edelleen elävänsä kansallisvaltioissa, vaikka keskusjohtoinen Unioni tekee useimmat merkittävät poliittiset päätökset.

Paneurooppalaista politiikkaa ei ole, koska todellinen demokratia tarkoittaisi, että EU:n päätäntävaltaa todennäköisesti pienennettäisiin eikä sementoitaisi nykytasolle, kuten Ganleyn Libertas tavoittelee. Miten eurooppalaiset edes voisivat olla yhteinen kansa, jos he eivät ymmärrä toistensa kieltä eivätkä tunne jäsenmaiden politiikkaa tai poliittisia puolueita? Turvallisesti voidaan sanoa, että Libertasin EU-kritiikki on pinnallista, historiatonta ja älyllisesti epärehellistä, koska se kohdistuu pelkästään Lissabonin sopimukseen eikä Euroopan Unionin perusrakenteeseen.

Timo Soini ei ole myöntänyt eikä kieltänyt Libertas-yhteyttä. Venkoilu asian suhteen tuskin auttaa pitkällä tähtäimellä, koska muut puolueet käyttävät varmasti tätä hyväkseen osoittaakseen Soinin EU-kritiikin onttouden. Tieto liittoutumisesta federalistisen Libertasin kanssa tuskin auttaa perussuomalaisia keräämään Keskustan EU-linjaan tyytymättömien maaseudun asukkaiden ääniä. Soini on siis sotkeutumassa europarlamenttivaaleissa omaan näppäryyteensä myös EU-politiikkansa eikä pelkästään ehdokkuuspäätöksensä kanssa.

Mikkosten maailma

Äänestin itse Mikkosten maailma –tv-ohjelman jatkamisen puolesta. Tein näin siitä huolimatta, että pidän Mikkosten maailmaa vasemmistoliberalistien juonena saattaa konservatiiviset arvot naurunalaisiksi. Mikkosten maailman päähenkilö Timo T.A. Mikkonen on nimittäin tullut tunnetuksi sekä sujuvasanaisena tv-esiintyjänä että itserakkaana besserwisserinä, joka ei jätä käyttämättä hyväkseen tilaisuutta tuoda itseään esille.

Kiirastorstai Mikkosilla

Katsoin Mikkosten maailman edellisen jakson (nähtävillä vielä kolme päivää), jossa Timo T.A. Mikkonen ja hänen puolisonsa Nina Mikkonen toivat esille oman näkemyksensä Kiirastorstaista, imaami Khodr Chehabista ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtohenkilöistä.
Kuitenkin kirjoituksessani ”Heikka ja globaali vastuu” käsittelin täsmälleen samoja asioita täsmälleen samoilla argumenteilla kuin Timo T.A. Mikkonen. Itse asiassa epäilin Timo T.A. Mikkosen vierailleen omilla sivuillani ja lainanneen argumenttinsa sieltä.

Olin erittäin vaikuttunut, kun Timo T.A. Mikkonen liikuttui suomalaispapin lausunnosta Talvisota-elokuvan juoksuhaudassa. Olen itsekin ollut liikuttunut, kun olen katsonut televisiosta Suomen kansan kohtalonhetkiä. En silti pidä itseäni erityisen isänmaallisena. Oma kansallismielisyyteni on enemmänkin suomalaisuuden epädramatisoinnin vastustamista. Miksi pitää rikkoa sellainen, joka todistetusti toimii?

Lisäksi pidän Timo T.A. Mikkosen käsityksiä Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtohenkilöistä pääsääntöisesti oikeina. Kirkon johtohenkilöillä on liian suuri tarve mielistellä valtaideologiaa eli modernia vasemmistoliberalismia ja liian vähän intoa puolustaa kristinuskon perusarvoja. Mikkosten maailma päättyy kiirastorstain ateriaan, jossa paikallinen pappi osoittaa, että perusarvot ovat edelleen kunniassa.

Mikkosten maailma todennäköisesti herättää enemmän vastalauseita kuin aitoa innostusta. Tämä on sarjaa julkaisevan Neloskanavan kannalta yhdentekevää. Kuitenkin Mikkosten maailmaa myös kannatetaan ja ne, joiden mielestä moderni vihervasemmistolainen käsitys oikeasta elämästä ei ole oikea, pitävät Mikkosista ja haluavat nähdä oman ajatusmaailmansa edustajan esiintyvän ilman häpeää omasta itsestään.

Mikkonen on pelkkä pelle

Monille Timo T.A. Mikkonen on kävelevä vitsi ja pelkkä pelle. Heidän mielestään Timo T.A.:n yletön isänmaallisuus on lähinnä koomista ja hänen country-musiikki-innostuksensä huono vitsi. Omasta näkökulmastani Timo T.A. on ihminen kaikkine puutteineen ja lisäksi pidän hänen innostustaan J.F.K.:n murhaan liittyvissä salaliittoteorioissa perusteiltaan virheellisenä.

Jos Timo T.A. onnistuu kääntämään pilkan voitoksi ja edistämään perinteisiä perhearvoja, nostan hänelle hattua ja kannatan hänen jatkamistaan tositv-sarjan tähtenä. Jos hän taas antaa periksi toimittajan ammattikuvaan olennaisesti kuuluvalle narsismille ja pitää itseään hänen edustamiaan arvoja tärkeämpänä, toivotan hänelle tervemenoa journalismin hautausmaalle. Et koskaan ollut se, jota me konservatiivit halusimme.

Vielä Soinista

Laatujournalismin esitaistelija Sanna Ukkola teki pääsiäisen Iltasanomiin jutun eurovaaliehdokas Timo Soinista. Juttu edusti myötäsukaista journalismia ja varmisti, että kaikki tietävät Timo Soinin asettuneen ehdokkaaksi tulevan kesän eurovaaleissa. Artikkelit löytyvät kuvamuodossa seuraavien linkkien takaa: 1, 2, 3, 4, 5 ja 6. Kuvat eivät ole loogisessa järjestyksessä.

Soini leikkii uhria

Sanna Ukkola kertoo Timpan toiminnasta varsin kritiikittömään sävyyn. Hän kertoo, kuinka Timppa tapaa eläkeläisiä ja juttelee heille mukavia. Jotkut kuitenkin väittävät, että Perussuomalaiset olisivat hajoamispisteessä, mikä saa Timpan kimpaantumaan:

”Eliitti ja muut puolueet ovat hyökänneet joukolla mun kimppuun. Mutta uskon, että tein oikean ratkaisun. Kansa sen päättää, eivät muiden puolueiden satraapit. Tämä mies pystyy muuttamaan mielensä, kun maailma muuttuu ja tunnustamaan sen.”

Niinpä niin. Ensin Timppa pyhästi vannoo, että ei ryhdy eurovaaliehdokkaaksi mutta sitten peruu päätöksensä. Eikö ole täysin oikeutettua asettaa moinen toiminta kyseenalaiseksi? Maailma ei Timon päätöksestä sen perumiseen ole muuttunut niin paljoa. Vain Timon mieli on muuttunut.

On myös irvokasta esittää Timo median uhrina, kun juuri hän on hyötynyt myötäsukaisesta julkisuudesta. Kansa tietää eurovaaliehdokkaista erityisesti Timon, koska media on kertonut Timon toiminnasta, yleensä ilman kritiikkiä. Uskon kansan myös tietävän Timon joustavasta selkärangasta, vaikka valtamedia ei siitä suostu kertomaan.

Vastoin Timon uskomuksia eliitti oikeasti pitää Timosta. Eliitti pitää erityisesti siitä, että hän jätti Jussi Halla-ahon rannalle kesän eurovaaleista. Eliitti myös taputtaa käsiään sille, että Timo Soini on lähtenyt hyökkäykseen Halla-ahon ympärillä pyöriviä propellihattuja ja höyrypäitä vastaan.

Timo selittelee lisää puliveivaamistaan:

”Maailma on muuttunut hetkessä, talous romahtanut, vanhat totuudet eivät enää päde.”

Talouskriisi alkoi viime syksynä. Lokakuussa viimeistään oli selvää, että Suomi on menossa syvälle taantumaan. Jostain syystä Timon päätös lähteä eurovaaliehdokkaaksi kypsyi vasta seuraavan vuoden maaliskuussa.

Halla-aholaiset hajottavat puoluetta

Soini on tyytyväinen viimeisimpiin gallup-lukuihin, jotka povaavat Perussuomalaisille 9,2 prosenttia annetuista äänistä. Minäkin olisin niihin tyytyväinen, jos luvut olisi mitattu sen jälkeen, kun Soini ilmoitti ryhtyvänsä itse eurovaaliehdokkaaksi ja syrjäyttävänsä Jussi Halla-ahon.

Sanna Ukkola filosofoi:

”Moni epäilee Soinin päätöksen lähteä ehdokkaaksi johtuneen siitä, että hän halusi jättää rasismista syytteessä olevan Helsingin kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon rannalle – mutta silti taata äänivyöryn puolueelle.”

Sanna ei ilmeisesti tiedä, että rasismi ei Suomen lain mukaan ole rikos. Rasismi voi olla vastenmielinen tai jopa moraaliton mielipide, mutta rasismi sinänsä ei ole rikos. Kansanryhmää vastaan kiihottavien mielipiteiden levittäminen julkisuuteen on rikollista, mutta ongelmaksi nousee se, miten julkisuuteen ilmaistu mielipide tulkitaan kiihottavaksi. Mitään objektiivista standardia ei ole, joten tuomioistuimen mielipide asiassa ratkaisee. Käytännössä kaikki syyttäjän oikeuteen tuomat jutut tuomitaan vastaajan vahingoksi.

Roskamedian laatujournalisti Sanna jatkaa:

”Jotkut epäilevät, että Halla-ahosta oli tulossa liian vahva – jos halla-aholaiset soluttautuvat puolueeseen, he voivat äänestää Soinin ulos puheenjohtajan tehtävistä”

Voi kuinka toivoisinkaan tuon olevan totta. Valitettavasti Perussuomalaiset puolueena on yhtä kuin Timppa, vaimo ja Vistbacka. Vaikka ”maailma on muuttunut hetkessä”, kuten Soini kuvaa talouskriisin etenemistä, Perussuomalaiset kääntyy hitaammin kuin supertankkeri Suomenlahdella. Itsekin harkitsin liittymistä Perussuomalaisiin mutta puolueen juntti-imago, surkeat nettisivut ja Timo Soinin aivokuollut ploki estivät liittymisen, vaikka aikansa jaksoin katsella puolueen jäsenhakemuslomaketta silmieni edessä. Moni muu ajatteli samoin, koska mitään halla-aholaisten maihinnousua ei koskaan ole tapahtunut eikä koskaan tapahdu, kiitos Timo Soinin.

Soinin perussuomalaiset uhrit

Minua ei henkilökohtaisesti liikuta Perussuomalaisten kohtalo puolueena. Olen enemmän kiinnostunut asioista, joita uskoin ja toivoin Perussuomalaisten edistävän. Koska Perussuomalaiset Timo Soinin johdolla ovat osoittaneet, että heitä ei minun ääneni kiinnosta, minun on pakko etsiä muita kanavia tärkeäksi katsomieni asioiden edistämiseen.

Kuitenkin olen eniten pahoillani niiden Perussuomalaisten jäsenten puolesta, jotka ovat uhranneet aikaa ja työtä puolueen hyväksi ja saavat puoluejohdolta vastineeksi pelkkää kylmää ivaa. Omista tuntemuksistaan ovat kirjoittaneet niin asikkalalainen James Hirvisaari, rovaniemeläinen Hemmo Koskenniemi, oululainen Olli Immonen kuin turkulainen Jiri Keronen.

Sanna Ukkola siteeraa Hirvisaarea:

”Tehtäköön selväksi, että väistämätön kannatuksen lasku ei ole Halla-ahon tukijoiden vaan Soinin ikioma vika.”

Tässä Hirvisaari irtisanoutuu Soinin toimintaan implisiittisesti sisältyvästä oletuksesta, jonka mukaan Halla-ahon propellihattuiset kannattajat eivät selitä Perussuomalaisten kannatuksen nousua viime kunnallisvaaleissa. Eivät varmasti selitäkään, koska Perussuomalaisten ehdokkaiden laatu parani selkeästi viime kunnallisvaaleissa verrattuna edellisiin kunnallisvaaleihin. Lisäksi läheskään kaikki ehdokkaat eivät olleet ns. maahanmuuttokriittisiä vaan kunnostautuivat muilla politiikan osa-alueilla.

Soini kuitenkin kuittaa Hirvisaaren huolen höpö höpö –puheena. Uusia jäseniä kuulemma tulee koko ajan.

Sanna Ukkola kertoo:

”Soinin mukaan juuri listan kerääminen oli syynä Halla-ahon jättämiseen ilman ehdokkuutta.”

Todellisuudessa päätös Halla-ahon jättämisestä ilman ehdokkuutta todennäköisesti tehtiin paljon ennen, kun nimiä alettiin keräämään. Nimien keräys nimittäin aloitettiin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Timo Soini oli jo tehnyt päätöksensä lähteä ehdokkaaksi eurovaaleihin. Tuosta päätöksestä tosin tiesivät Timon lisäksi vain vaimo ja Vistbacka. Hommaforumilla arveltiin, että todellinen päätös Halla-ahon jättämisestä pois eurovaaliehdokkaiden listalta tehtiin hyvissä ajoin ennen 12.3.2009, jolloin Perussuomalaiset nimesi ehdokkaiksi Sampo Terhon ja Erkki Havansin.

On siis täysin perusteltua väittää, että Timo Soini valehtelee syistä, jotka johtivat Halla-ahon jättämiseen pois ehdokaslistalta. Minäkin uskon tähän selitykseen, joka myös selittää, miksi nimienkeräys Jussi Halla-ahon ehdokkuuden hyväksi aloitettiin.

Halla-ahon tulevaisuus Perussuomalaisissa

Jussi Halla-aholla voi jatkossa olla tulevaisuutta Perussuomalaisten riveissä, jos Timo Soini näin tahtoo. Jo tapahtuneen valossa on kyseenalaista, voiko Soinin epämääräisiin lupauksiin luottaa. Soini kertoo Sanna Ukkolalle seuraavaa:

”Jos hän olisi irtisanoutunut nimenkeruusta heti alussa ja sanonut selvästi, että hän ei hyväksy sitä, tilanne olisi toinen. Mutta hän ei tehnyt sitä. Puoluehallitus päätti asiasta yksimielisesti, päätös ei ollut yksin minun.”

Sanna jatkaa:

”Soini myöntää ymmärtäneensä, että sitoutumaton Halla-aho saattaa kimpaantua päätöksestä ja jopa hylätä puolueen. Valtuutettu on jo leikitellyt ajatuksella. Omilla nettisivuilla hän kannustaa äänestäjiään lähettämään postia nimienkeräykseen.”

Soini toteaa ykskantaan:

”Jos hän lähtee ehdokkaaksi omalta listaltaan, hänen tiensä perussuomalaisissa on ohitse, totta kai. Hän on silloin ottanut irtioton puolueesta, eikä voi enää edustaa perussuomalaisia esimerkiksi eduskuntavaaleissa.”

Tässä on Halla-ahon oman poliittisen tulevaisuuden kannalta merkittävin päätös. Totteleeko hän Soinia varmistaakseen oman ehdokkuutensa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa vai lähteekö hän omille teilleen? On varsin epätodennäköistä, että Halla-aho tulee valituksi Euroopan Parlamenttiin omalta listaltaan. Kyse onkin siitä, haluaako Halla-aho mittauttaa oman kannatuksensa valtakunnallisella tasolla vai haluaako hän varmistaa pysymisensä perussuomalaisten listoilla. Itse sanoisin, että Soinin hyväntahtoisuuteen ei kannata luottaa kummassakaan tapauksessa.

Olen sen verran seurannut Halla-ahon poliittista uraa, että tiedän hänen ensisijaisesti miettivän asioita, joita hänen ehdokkuutensa edistää. Eurovaaliehdokkuus itsessään edistäisi Halla-ahon poliittisten tavoitteiden näkyvyyttä valtakunnallisella tasolla. Toisaalta eriytyminen perussuomalaisista pakottaisi Halla-ahon kannattajat järjestäytymään omaksi poliittiseksi ryhmittymäkseen, mikä ajaisi kilpailutilanteeseen perussuomalaisten kanssa ja haittaisi Halla-ahon poliittisten tavoitteiden edistämistä lyhyellä tähtäimellä.

Mitä pitäisi tehdä?

Timo Soini vastaa, kun häneltä kysytään Jussi Halla-ahon jatkosta perussuomalaisissa:

”En sano tuohon mitään, ei se ole minun haluistani kiinni. Nyt hänen oma käytöksensä ratkaisee. Politiikassa jokaisen on kestettävä ja siedettävä myös pettymyksiä. Tämä on kova laji. Myös Halla-ahon pitää se oppia.”

Minä taas sanon tuohon: ”Timo Soinin on kestettävä oman erehtyväisyytensä seuraukset." Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä erehtymätön. Mitä tahansa Halla-aho päättää, Timo Soini häviää varmasti sekä moraalisella että käytännön tasolla riippumatta perussuomalaistan tulevasta gallup-kehityksestä.”

Minulla on vain yksi ääni enkä käytä sitä Timo Soinin valinnan edistämiseksi. Siksi en äänestä Sampo Terhoa tulevissa eurovaaleissa. Jos Jussi Halla-aho ei ole ehdokkaana, oma ääneni menee joko a) Kokoomukselle b) Sari Essayahille tai c) Kanadalle.

100 000

Sitemeterissä kilahti pari päivää sitten 100 000 yksittäisen vierailun raja rikki. Mittari on ollut päällä heinäkuusta 2007, ja sinä aikana käyntimäärät ovat hiljalleen nousseet nykyiseen noin 12 000 kuukausittaiseen käyntiin. Blogi perustettiin kolme vuotta sitten eli huhtikuussa 2006, mutta tältä ajalta kävijämääristä ei ole tietoa. Todennäköisesti kävijöitä ei ollut kovin paljon, koska kirjoitustahti oli erittäin harva, vain kahdeksan kirjoitusta koko vuoden 2006 aikana.

Varhaisimmista kirjoituksesta poimin tähän ensimmäisen varsinaisen artikkelini George W. Bushin virheet. Yllättäen Sitemeter paljastaa, että aika moni on vielä tänä vuonna tullut suoraan tuohon kyseiseen artikkeliin.

En muista kirjoitusajankohdasta paljoakaan. Tuolloin Irakissa terrorismi vielä jylläsi ja länsimaiset tiedotusvälineet puhuivat ”laittomasta” hyökkäyksestä Irakiin, ikään kuin pääasiallinen argumentti Saddam Husseinin kukistamista vastaan olisi ollut moraalinen. Itse yritin esittää silloisen käsitykseni Bushin hallinnon virheistä, joista yksikään ei liittynyt YK:n turvallisuusneuvostoon eikä miehityksen ”laittomuuteen”.

Olin jo tuolloin tutustunut Jihadwatchin kaltaisiin ”islamofobisiin” nettisivustoihin ja ymmärsin, että terrorismin vastainen sota perustui väärille oletuksille, jotka konkretisoituivat Bushin kolmannessa virheessä eli demokratian edistämisessä.

Mielestäni tämä oletus on vain vahvistunut vuosien myötä. Sekä Afganistanin että Irakin perustuslaissa on viittaus islamilaiseen sharia-lakiin. Oman käsitykseni mukaan islamilaisten maiden demokratisointi ei lisää ihmisoikeuksia vaan vähentää niitä, koska demokraattisten vaalien seurauksena islamistit pääsevät valtaan ja sharia sementoidaan osaksi yhteiskuntaa.

Mikko Ellilän artikkelissa Kaksi uutista Afganistanista kerrotaan, miten ”länsimielinen” Afganistanin hallitus esitti parlamentille lakia, joka olisi sallinut 9-vuotiaiden avioliitot ja naisten pakottamisen seksiin avioliitossa. Islamilaisen lain kannalta molemmat vaatimukset ovat luonnollisia, vaikka vain hyvin harvassa islamilaisessa maassa naisen alin avioliittoikä on noin alhainen.

Tämä uutinen on erittäin merkittävä, koska Afganistanissa on myös suomalaisia sotilaita auttamassa sellaisen yhteiskunnan rakentamista, joissa yhdeksänvuotiaan tytön naittaminen vanhemmalle miehelle on täysin luonnollista. Valitettavasti Suomen nykyiset päättäjät eivät koskaan tule ymmärtämään tätä asiaa, tai ainakaan he eivät myönnä ymmärtävänsä.

Myös Yhdysvalloissa innokkaat Bushin kannattajat ovat ainakin osittain kääntäneet takkinsa sen jälkeen, kun Barack Obama valittiin presidentiksi. New York Postin kolumnisti Ralph Peters sanoo Usa Todayssa:

”Sen sijaan, että olisimme keskittyneet islamististen terroristien pitämiseen puolustuskannalla, olemme sekaantuneet yritykseen modernisoida yhteiskunta, joka ei sellaista halua ja jota ei voi muuttaa.”

Tämän enempää ei uuskonservatiivi voi kääntää takkiaan.

Hulluuden syvin olemus

Blogin pitäminen opettaa eniten pitäjää itseään. Blogilla ei käännytetä niitä, joiden maailmankuva poikkeaa omasta muulloin kuin poikkeuksellisten kriisien yhteydessä. Minulle poikkeuksellinen kriisi oli Tanskan Muhammad-pilakuvakriisi, jonka yhteydessä tutustuin Jussi Halla-ahon kirjoituksiin. Tuon jälkeen halusin tietää, miksi muslimien ja länsimaalaisten yhteiselo samassa yhteiskunnassa aiheuttaa konflikteja ja miksi länsimaiden poliittinen eliitti on niin haluton puolustamaan länsimaisia perusarvoja kuten sananvapautta.

Jälkimmäiseen kysymykseen on paljon vaikeampi löytää vastausta kuin edelliseen, mutta onneksi olin tutustunut Pikkupojan Alaston totuus –blogiin, jonka kautta löydetyn tiedon perusteella ymmärsin, että poliittisesti korrektin, monikulttuurisen yhteiskunnan taustalta löytyi kommunismista alkunsa saanut aate. Monet entisistä stalinisteista eivät kääntäneet takkiaan vaan löysivät itselleen korvikeideologian monikultturismista, jota voi luonnehtia ”kulttuurikommunismiksi”.

On monia muitakin kirjoittajia, joita haluaisin kiittää. Kuitenkin kiitän ensisijaisesti niitä, jotka ovat jaksaneet lukea ja kommentoida kirjoituksiani. Toivottavasti lukijoita riittää jatkossakin ja itseltäni toivon, että jaksan kirjoittaa tarpeeksi usein, jotta lukijoiden mielenkiinto pysyisi yllä.

Uppoavasta lännestä

Brussels Journalin kirjoitussarjan ”From Meccania to Atlantis” kymmenennessä osassa nimimerkki Takuan Seyio, joka lienee alkujaan kotoisin Unkarista ja on sittemmin elänyt eri puolilla maailmaa, käsittelee islamia, länttä ja sitä, miten näiden pitäisi tulla toimeen keskenään.

Seyio lähtee liikkeelle Geert Wildersistä, joka on puhunut paljon muslimivalloittajien aiheuttamasta vaarasta. Wilders kuvaa rinnakkaisyhteiskuntaa, jota hallitsevat vieraat tavat, naisten sorto, heimoväkivalta, ja seitsemännen vuosisadan moraalijärjestelmä. Wilders kertoo, kuinka muslimit eivät tule Eurooppaan sulautuakseen sinne vaan pakottavat eurooppalaiset sopeutumaan islamiin. Eurooppaa hallitseva ”petturiluokka” on enemmän kuin valmis myöntymään tähän.

Ruumiinsieppaajien valloitus

Seyio kutsuu petturiluokan jäseniä ”podeiksi”, joilla hän viittaa vanhan scifi-elokuvan ”Invasion of the Body Snatchers” palkokasveista syntyneisiin, alkuperäisen ihmisen syrjäyttäviin ihmisenkaltaisiin ”ruumiinsieppaajiin”.

Palkokasvista syntyneiltä podeilta puuttuu kokonaan itsesäilytysvaisto. Heidän ulkoavaruudesta peräisin olevan ideologiansa mukaan länsimaisen elämäntavan ja länsimaisten ihmisten puolustaminen edustavat äärioikeistolaisuutta ja rasismia. Koko poliittinen, akateeminen ja mediaeliitti tunnustaa itsetuhoista monikulttuuriteoriaa, ja kaikki ovat vihollisen puolella niin vasemmisto, liberaalit kuin kristillisdemokraatit.

Hollantilainen Wilders on kuitenkin onnistunut vetoamaan tavallisiin ihmisiin, jotka eliitti on hylännyt, vaikka Wildersillä on vastassaan kaikki vakiintuneet puolueet, oikeusjärjestelmä ja media. Viimeisimmissä gallupeissa Wildersin PVV on mitattu Hollannin suurimmaksi puolueeksi. Myös muualla Euroopassa muslimien maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat puolueet ovat keränneet suosiota.

Wildersin mielestä amerikkalaistyylinen laaja sananvapaus yhdistettynä vihapuhetta koskevan lainsäädännön kumoamiseen avaa tien islamisoitumisen vastustajille koko Euroopassa.

Seyion kirjoituksessa mainitaan myös Suomessa tunnetut tapaukset. Seppo Lehto tuomittiin uskonrauhan rikkomisesta ja nyt Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho on syytteessä samasta rikoksesta, koska hän erehtyi kutsumaan profeetta Muhammadia pedofiiliksi. Täysin odotetusti Perussuomalaiset on noussut gallupeissa raketin lailla.

Todettakoon, että Seyio tuskin on tietoinen Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin taipumisesta valtaeliitin painostukseen, kun hän kieltäytyi nimeämästä Jussi Halla-ahoa Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi, ja sitä kautta maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan kansanosan tappiosta, jonka kaltaisia on nähty muualla Euroopassa useita kertoja.

Ratkaisuna eriytyminen

Seiyo siteeraa amerikkalaista Lawrence Austeria, joka on esittänyt lännen ja islamin erottamista toisistaan. Austerin mukaan:

- Islam on kuolettava uhka länsimaiselle sivilisaatiolle.
- Islamia ei voi tuhota.
- Islamia ei voi demokratisoida.
- Islamia ei voi sulauttaa osaksi länsimaista sivilisaatiota.
- Siksi ainoa tapa pysyä turvassa islamilta on erottautua siitä.

Jihadwatchin Hugh Fitzgerald on esittänyt joukon islamisoitumista hidastavia toimenpiteitä, joita itse aikanaan kommentoin tässä blogissa. Perusajatuksena Fitzgeraldin teeseissä oli, että sharia-lakia sekä islamin ylivaltaa edistävien ja länsimaisiin perusarvoihin sopeutumattomien muslimien poismuuttoa tulee edistää sekä kepillä että porkkanalla.

Suomen vaihtoehdot

Suomessa islamisoituminen ei ole ruohonjuuritasolla edennyt yhtä pitkälle kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Kuitenkin islaminvastaisten mielipiteiden vaino on monessa suhteessa jopa ankarampaa kuin muualla Euroopassa. Omasta mielestäni tämä johtuu suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkoudesta ja ihmisten yleisestä lammasmaisuudesta valtiovallan edessä. Keskittynyt, ajatusmaailmaltaan yksipuolinen ja tavallisia kansalaisia ylenkatsova media ei myöskään auta asiaa.

Islamisoitumisen estäminen edellyttää, että omaa maata ja kulttuuria pidetään itsessään arvokkaana. Jos täydellinen syrjimättömyys ajaa yli kansallisen edun, silloin ei ole käytettävissä tehokkaita keinoja haitallisen kehityksen estämiseen. Samat ihmiset, jotka kansalaisaktivismillaan edistivät somalien maahanpääsyä 80- ja 90-lukujen taitteessa ovat nyt johtavassa asemassa päättämässä Suomen maahanmuuttopolitiikan suunnasta. Näiden ihmisten pysäyttäminen on juuri nyt kaikkein tärkeintä.

Lukumääräneutraali avioliitto

Ruotsin vihreät ovat suomalaisin kollegoihin verrattuna ideologisesti puhdasoppisempia. Ruotsissa säädettiin äskettäin laki ”sukupuolineutraalista” avioliitosta. Ruotsin vihreiden nuorisojärjestön tiedottaja Maria Ferm sanoo:

”Haluamme viedä asian pitemmälle niin pian kuin mahdollista ja säätää sukupuoli- ja lukumääräneutraalin avioliittolain. Juridisen ja taloudellisen suojan ei tulisi olla riippuvainen romanttisesta sukupuolisesta ”kakseudesta”.”

Käytännössä ”lukumääräneutraali” avioliitto tarkoittaisi moniavioisuuden ja etenkin islamilaisen moniavioisuuden hyväksymistä. Ruotsin vihreiden väri siis symbolisoi yhä enemmän islamia ja yhä vähemmän luonnonsuojelua.

Lehdistötiedotteessaan Ferm ja nuorisojärjestön puheen johtaja Felix König kertovat lisäksi:

”Edustamme uudempaa ja modernimpaa näkökulmaa ihmissuhteisiin verrattuna sukupuolineutraaliin avioliittoon...Ihmiset elävät monissa erilaisissa perheyhteisöissä 2000-luvun Ruotsissa. Kyse on kavereista, jotka jakavat keskenään asunnon, ystävistä, jotka asuvat kollektiivissa, ja sisaruksista, jotka jakavat asunnon muiden kanssa osana sateenkaariyhteisöä. Valtion ei pidä ottaa kantaa siihen, millaisissa yhteisöissä ihmisten pitää elää, eikä valtion pidä suosia joitakin mutta ei toisia.”

Kyse on siis modernin vasemmistoliberalismin ja täydellisen syrjimättömyyden periaatteen edistämisestä. Jos yhteiskunta suosii yhden miehen ja yhden naisen välistä avioliittoa, kyseessä on kielletty syrjintä, joka vältetään vain kohtelemalla kaikkia yhteiselon muotoja tasavertaisesti. Odotellaan vielä, milloin tämä ajatus saapuu Suomeen.

Propelihatut haukkuvat ja karavaani kulkee

Yksi Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin suosikkisloganeista kuuluu: ”Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee.” Soini ei kuitenkaan turvautunut tähän hokemaan tämänpäiväisessä Pressiklubi-ohjelmassa vaan hyökkäsi täysillä Jussi Halla-ahon ympärillä pyöriviä ”höyrypäitä” ja ”propelihattuja” vastaan. Soini näytti, että hän oli oikeasti loukkaantunut häneen kohdistetusta arvostelusta.

Tunteenomainen purkaus

Kirjoitin Timo Soinista artikkelin ”Valtaeliitin sylikoira” tunnekuohun vallassa. Uskon, että useimmat artikkelin lukeneet ja sitä kommentoineet ymmärsivät tämän. Tunnekuohu ei ollut niinkään seurausta Halla-ahon syrjäyttämisesta vaan siitä, että Soini toimi juuri sillä tavalla, kuin olin aiemmissa artikkeleissani ennakoinut. Soini antoi periksi poliittisen eliitin vaatimuksille ja ajoi Halla-ahon poliittiseen umpikujaan.

Blogistikolleegani Yrjöperskeles nukkui muutaman yön yli ja onnistui vangitsemaan olennaisen paljon paremmin kuin minä:

” Tuore mielikuvani on, että perussuomalaisten päätarkoitus on vain päästä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen ja sen vuoksi se ei halua keikuttaa venettä. Mielikuvani on, että ns. halla-aholaiset ovat este tässä pyrkimyksessä ja sen vuoksi heidät käytännössä nyt jyrättiin. Mielikuvani on myös, että Soinin johtamille perussuomalaisille maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät ole tärkeitä.”

Ei siis ole välttämätöntä kutsua Soinia ”selkärangattomaksi lieroksi”, kuten itse tein. Asian voi ilmaista tyynesti ja sivistyneesti.

Todellisuudessa Soini tietysti yrittää kääntää huomiota pois omista virheistään (vaaliliitto Kristillisdemokraattien kanssa) ja omasta selkärangattomuudestaan (alistuminen valtapuolueiden painostukseen). Toki Soini puhuu mielellään ”vanhoista puolueista”, mutta sekä Soini että ”vanhat puolueet” tietävät, että Soinin johdolla Perussuomalaiset eivät todellisuudessa horjuta status quota. Pressiklubissa niin ”Totuuden penaali” Anna-Stina Nykänen kuin Mirja Pyykkökin silittelivät Soinia myötäkarvaan eivätkä vahingossakaan arvostelleet symppis-Timppaa liian kovasanaisesti.

Kottaraisenpönttöön tuijottajat

Minä ja monet muut Halla-ahon kannattajat emme ilmeisesti tiedä todellisesta elämästä, vaan keskitymme tuijottamaan ”kottaraisenpönttöä” myöhään yöhön. Tämä tietysti pitää paikkansa, koska vain myöhään yöllä ”kottaraisenpönttöä” voi tuijotella rauhassa ilman häiriötekijöitä kuten työtä ja perhettä.

Soini ei kuitenkaan ymmärrä, että ”kottaraisenpönttö” ei ole mikään itseisarvo vaan sen kautta löydettävä tieto ja ymmärrys asioista. Poliittiset blogit eivät vielä ole Suomessa merkittäviä mielipidevaikuttajia, mutta niistä tulee sellaisia, mitä enemmän aikaa kuluu. Vielä nykyisin paperilehtien toimittajat sanelevat julkisen keskustelun agendan ja poliitikot kumartelevat sen mukaisesti. Täysin turvallisesti voi sanoa, että kymmenen vuoden päästä näin ei enää ole.

Soinilla on vielä varaa olla ylimielinen pyjama päällä blogejaan päivittäviä tavallisia kansalaisia kohtaan. Hän jopa uskaltaa ”haastaa heidät tasaiselle”. Perinteisesti tasaiselle haastaminen on tarkoittanut nyrkkitappelua, jollaisiin itse en ole joutunut sitten ala-asteaikojen ja joissa itse kuvittelisin pystyväni tarjoamaan Soinille vähintäänkin tasavertaisen vastuksen.

Soini kuitenkin tarkoitti tasaiselle haastamisella omalla nimellä esiintymistä internetissä. Voin omasta puolestani sanoa, että omalla nimelläni ei ole mitään merkitystä. On aivan sama, kirjoitanko nimellä vai ilman, koska en ole julkisuuden henkilö enkä sellaiseksi halua. Julkisuudesta olisi pelkästään haittaa työlleni ja perheelleni, joten olen mieluummin ilman ja jatkan monien muiden kanssa Timo Soinin ja hänen kaltaistensa palkan maksamista. Siksi kunnioitan Jussi Halla-ahoa, joka on uskaltanut esiintyä omalla nimellään ja ottanut vastaan törkyä niin valtamedialta kuin oikeuslaitokselta.

Lisäksi esimerkiksi Harri Eerikäisen tapauksessa on ollut havaittavissa, että omalla nimellä esiintyminen voi johtaa vaikeuksiin työelämässä. Perheen ja ison asuntolainan kanssa on paha lähteä leikkimään, vaikka Timo Soinin haastaminen tasaiselle kieltämättä houkuttelisi. ”Kottaraisenpönttöön” tuijottelevana lisäksi tiedän, että internetissä kaikki säilyy ikuisesti. Googlea ei voi lahjoa.

Halla-ahon poliittinen tulevaisuus

Hyökkäämällä Halla-ahon ”höyrypäisiä” kannattajia vastaan mutta silti pitämällä Halla-ahon itsensä suoran arvostelun ulkopuolella Soini osoittaa ymmärtäneensä Halla-ahon luonteen täysin väärin. Ei Halla-aho ole suosittu siksi, koska hän myötäilee ”höyrypäisiä” kannattajiaan. Halla-ahosta pidetään siksi, koska hän kertoo rehellisesti asiat niin, kuin ne hänen mielestään ovat, kaunistelematta ja ketään mielistelemättä.

Politiikka ei kuitenkaan suosi totuudenpuhujia vaan enemmänkin Soinin kaltaisia moraaliltaan joustavia pelureita. Tämä asia on ainakin tullut selväksi ja se on ehkä tärkein syy, miksi en koskaan haasta Soinia tasaiselle ja miksi Soinin johtama Perussuomalaiset ei enää saa ääntäni tulevissa vaaleissa.

En myöskään aio valehdella Halla-ahon eurovaaliehdokkuudesta. Timo Soini tulkitsee asettumisen valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan. Siksi hän tulee tekemään kaikkensa, että Halla-ahon tulevaisuus Perussuomalaisten riveissä jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

Jussilla on siis kaksi vaihtoehtoa: mitata edustamansa asian todellinen kannatus ja hypätä tuntemattomaan tai antautua Soinin sylikoiraksi ja varmistaa tulevaisuutensa Perussuomalaisten riveissä. Jälkimmäinen olisi todennäköisesti viisasta oman edun kannalta, mutta totuudenpuhujan luonteelle se voi olla ylivoimaista. ”Propelihatut” todennäköisesti tukevat loppuun saakka, mutta ”propelihattuja” on vähemmän kuin ei-propelihattuja.

Timo Soini ei tiedä Halla-ahon mielipidettä Lissabonin sopimuksesta ja EU:sta. Jussi on kuitenkin kertonut mielipiteensä asiasta. Mielestäni Jussin EU-kritiikki pärjää vallan mainiosti Soinin vastaavalle. Tämä osoittaa, että ”monomaanisuus” maahanmuuton suhteen ei ole este järkevälle ja perustellulle mielipiteelle myös muista asioista.

P.S. Edellinen tarkoittaa jälkikirjoitusta eikä Perussuomalaisia. Todettakoon, että minulla ja monella muullakaan Halla-ahon kannattajalla ei ole mitään sitä vastaan, että meitä kutsutaan propellihatuiksi ja höyrypäiksi. Tietysti edellytyksenä on, että ne poliittiset tavoitteet, jotka ovat meille tärkeitä, etenevät. Jos näin käy, Soini saa olla aivan niin egoistinen ja selkärangaton kuin haluaa. Tulokset ratkaisevat.

Monikulttuurin mannekiini

Jos joku henkilö Suomessa edustaa parhaiten monikulttuurista yhteiskuntaa, hän on Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan Libanonissa syntynyt imaami Khodr Chehab. Nimenomaan hän esiintyi Senaatintorilla jumalan- ja allahinpalveluksessa yhdessä arkkipiispa Jukka Paarman kanssa heti 9/11-terrori-iskujen jälkeen. Chehab on myös säännöllisesti kutsuttu itsenäisyyspäivänä Linnan juhliin. Ehkä hän myös edustaa sitä ”maltillista islamia”, josta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske kertoi Jussi Halla-ahon syytekirjelmässä ja jota ajatus profeetta Muhammadin pedofiiliydestä hirveästi loukkaa.

Chehab avomielisenä

Siksi oli ehkä hieman yllättävää, että Chehab kommentoi varsin avomielisesti Kainuun Sanomille ja Aamulehdelle islamin avioliittokäsityksistä. Imaami Chehabin mielestä avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana, jos maallinen laki sen sallii. Tässä vaiheessa voi todeta, että islamilaisten lähteiden mukaan profeetta Muhammad solmi avioliittosopimuksen 6-vuotiaan Aishan kanssa ja avioliitto saavutti täyttymyksensä, kun Aisha oli 9-vuotias.

Aamulehti kirjoittaa:

” Länsimaissa lapsivaimot kavahduttavat. Khodr ei reaktioita hätkähdä. Hän sanoo, että lapsiin sekaantuminen on islamilaisissa maissa jopa kuolemanrangaistuksella rangaistava teko, avioliiton ulkopuolella. ”

Avioliiton ulkopuolella lapsiin ei voi siis sekaantua, mutta avioliitossa lapsiin sekaantuminen on islamilaisen lain mukaan sallittua. Chehab valistaa suomalaisia lisää:

” Se on eurooppalaisten ongelma, ei meidän. Islamilaisessa maissa alaikäisiin sekaantumisia ei tapahdu niin kuin muualla maailmassa.”

Tässä vaiheessa mieleen tulee entinen Neuvostoliitto, jossa YYA-aikana ei esiintynyt rikollisuutta, prostituutiota, homoseksuaalisuutta eikä työttömyyttä. Todellisuudessa lapsiin sekaantumista tietysti tapahtuu islamilaisessa maailmassa avioliiton ulkopuolellakin. Yleensä sekaantuja selviää ilman rangaistusta, mutta tytön kohdalla näin ei välttämättä käy, koska islamilaisen lain mukaan raiskauksen toteennäyttämiseen vaaditaan neljä miespuolista todistajaa. Jos näyttö ei riitä raiskauksen todistamiseen, tyttö tuomitaan monessa maassa laittomasta sukupuoliyhteydestä.

Imaami Chehab myös väitti vihkineensä 14-vuotiaan tytön avioliittoon erikoisluvalla. Myöhemmin hän korjasi lausuntoaan ja kertoi tytön olleen 16-vuotias avioliiton solmimishetkellä. Vihkiminen tapahtui Chehabin mukaan vuonna 1992.

Maltillinen muslimi reagoi

Vihreiden ehdokkaana kunnallisvaaleissa ollut Husein Muhammed reagoi tapahtuneeseen kirjoituksessaan ”Lapsimorsiamet, änkyräimaamit ja maltilliset – ja media”. Siinä hän viittasi Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoitukseen samasta asiasta.

Jääskeläisen ja Muhammedin mielestä Khodr Chehab ei ilmeisesti edusta maltillista islamia vaan on ”änkyräimaami”. Kuitenkin Chehab on kunnioitettu hahmo, joka kelpaa vieraaksi jopa Presidentinlinnaan. Onko nyt niin, että Chehab ei olekaan ”maltillinen muslimi”?
Jääskeläinen tuntuu olevan enemmän huolissaan islamin julkisesta kuvasta kuin Chehabin lausunnosta:

” Uutisen nettiversio pelaa käytännössä niiden pussiin, jotka mielellään puhuvat muslimeista yhtenä kiinteänä ryhmänä. Sellaisia ovat niin fundamentalistiset ortodoksimuslimit kuin rasistitkin. Molempien etuihin kuuluu todeta, että oikea muslimi kannattaa islamin toteuttamista kirjaimellisesti, sopeuttamatta sitä humanistisiin ja nykyaikaisiin käsityksiin tai maallisiin lakeihin.”

Muslimien keskuudessa islamin opetuksiin suhtaudutaan vaihtelevalla vakavuudella. Moni muslimi ei tunne oman uskontonsa opetuksia, vaan luottaa joko oman perheensä, sukunsa tai tutun imaamin neuvoihin. Monet muslimit ovat lisäksi täysin maallistuneita. Jääskeläinen rakentelee ilmiselvästi olkiukkoa. Ei ole minun vikani, että perinteinen islamilainen teologia (jota ei missään ole kumottu) tukee enemmän ”ortodoksimuslimien” tulkintaa kuin ns. maltillisten tai uskontoaan vähemmän vakavasti harjoittavien muslimien.

Aamulehden jutun yhteydessä haastateltiin myös Husein Muhammedia, joka totesi Jääskeläisen mukaan:

”Aamulehteä ei sitten kiinnostanut muiden kuin änkyräimaamien mielipiteet. "

"Uutisen laatinut toimittaja Toni Viljanmaa haastatteli minua eilen aiheesta n. 20 minuuttia, mutta maltillisten mielipiteet eivät tietystikään mahdu nykyään edes “laatulehtiin”. Media on kiinnostunut vain islamistien ja rasistien mielipiteistä - muslimien ennemmistön tai tai suomalaisten enemmistön mielipiteillä ei näemmä niin väliä.”

Onko nyt tulkittavissa, että Khodr Chehab on ”islamisti”? Olen kuvitellut, että hän edustaa ”maltillista islamia”. Jääskeläinen puolestaan vaahtoaa Salman Rushdiesta, kun samanaikaisesti Suomessa Jussi Halla-aho on syytteessä uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho lausui kirjoituksessaan ”Muutama täky Illmanin Mikalle” seuraavaa:

” Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.”

Tästä oikeudenkäynnistä ja sen oikeutuksesta sekä Muhammed että Jääskeläinen vaikenivat. Ehkä heidän mielestään Jussi Halla-aho on rasisti eikä rasistien oikeuksista tarvitse välittää, vaikka heidän sanansa pitäisivätkin yhtä islamin pyhien kirjoitusten kanssa. Sen sijaan tu quoque –argumentteja Muhammedilta piisaa:

” Chebab ei kyllä puhu mitään siitä, missä iässä islamin mukaan on mentävä naimisiin/naitettava, vaan ilmaiseen oman mielipiteensä. Islam ei aseta ylä- eikä alaikärajaa naimisiinmenolle. Ei tee muuten kristinuskokaan.”

Islam ei käske ketään menemään naimisiin tietyssä iässä. Sen sijaan profeetan esimerkkiin perustuvan islamilaisen lain mukaan muslimimiehen on sallittua mennä naimisiin yhdeksänvuotiaan tytön kanssa. Husein Muhammed ei myöskään tunnu ymmärtävän kristinuskosta mitään. Kristinusko nimittäin ei ole islamin kaltainen lakiuskonto, joka kattaa kaikki elämän alueet politiikka mukaan luettuna.

Sen sijaan, että Husein Muhammad tunnustaisi oikeaoppisen islamin opetukset ja vaatisi näiden oppien tulkitsemista uudelleen moderniin länsimaiseen yhteiskuntaan paremmin sopiviksi, hän syyttää kristinuskoa samoista puutteista ja yrittää esittää Khodr Chehabin väärää islamia edustavana änkyräimaamina.

Soininvaara vetää pohjat

Moraalisessa sokeudessa pohjat vetää kuitenkin vihreiden entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara, joka osoittaa oman moraalisen relativisminsa konkreettisesti bloginsa kommenttiosastossa:

” Jos saa poikkeusluvan mennä naimisiin 11-vuotiaan kanssa, varmaankin myös seksi on silloin sallittua myös Suomen lain mukaan. Sen poikkeusluvan saaminen voi olla kiven takana.”

Naimisiinmenossa 11-vuotiaan kanssa ei ilmeisesti ole muuta ongelmaa kuin laki, joka kieltää moisen teon. Samassa kommenttiosastossa nimimerkki Unto kertoo näkemyksensä Halla-ahon syytteestä:

” Islamilaisten lapsiavioliittojen tai lasten kanssa harrastetun seksin kutsuminen pedofiliaksi halla-aholaiseen tapaan on loukkaavaa, koska sillä pyritään esittämään käytännön olevan rikollinen mitä se ei islamilaisen lainsäädännön mukaan ole. Tässä on käsittääkseni myös Halla-ahoa koskevan syytteen ydin.”

Unton lausunto ei ainoastaan ole tosiasioiden perusteella virheellinen vaan myös ääriesimerkki moraalirelativismista. Kun omaa arvomaailmaa hallitsee moderni vasemmistoliberaali ”täydellisen syrjimättömyyden periaate”, muunlainen ajattelu on yksinkertaisesti mahdotonta. Pedofilialla tarkoitetaan sukupuolisen kiinnostuksen kohdistumista esipuberteetti-ikäisiin lapsiin. Määritelmässä ei oteta kantaa siihen, onko lapsiseksi kulttuurissa hyväksyttyä vai ei.

Lopuksi vielä sitaatti Tarja Halosen suosikki-imaami Chehabilta:

” Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä. Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.”

Parempaa islamin oppituntia ei voisi vaatia.