Hyvää kesää!

Blogi siirtyy kesätauolle ja tapana on yleensä lisätä tähän joku kuva kesämaisemasta. En tee näin, vaan lisään videon OTP:n ja Reippaan veikkausliigaottelusta vuodelta 1990. Reippaan paidassa vilahtaa kymppipaidassa tutun näköinen tummatukkainen hahmo.



Muistutan samalla, että syksyllä alkavat MM-karsinnat ja Suomi pelaa samassa lohkossa mm. Saksan ja Venäjän kanssa.

Lisään kesän kunniaksi vielä tämän legendaarisen videon, jossa Suomen legendaarisin urheilutoimittaja näyttää parasta osaamistaan.

Tom Kankkonen - Lost in Europe

Kun luin ensimmäisen kerran Ylen aamu-tv:n toimittaja Tom Kankkosen ”Islam Euroopassa” –kirjasta, odotukset eivät olleet korkealla, mutta jonkinlaista mielenkiintoa tunsin silti teosta kohtaan, koska olin aiemmin lukenut Kankkosen Turkkia käsittelevän kirjan. Aiemmassa kirjassaan Kankkonen käsitteli itsenäisen Turkin tasavallan taivalta kohti Euroopan Unionia, ja myös Turkin ongelmat kuvattiin kiihkottomasti ja asiallisesti.

Islam Euroopassa –kirja kertoo takakannessa olevansa ”johdatus eurooppalaiseen islamiin” sekä kertovansa maahanmuuttajien taustasta ja muslimiyhteisöjen arjesta. Takakannessa kysytään myös tulevaisuuden perään ja haikaillaan uutta eurooppalaista islamia.

Sirpalemainen sillisalaatti

Itse kirjan sivuilta paljastuva kuva on paikoin epäselvä ja sirpalemainen. Näkökulma painottuu pitkälti suuriin länsieurooppalaisiin maihin kuten Saksaan, Ranskaan ja Britanniaan. Myös Hollannin tilannetta käsitellään. Suomikin saa osansa ja kirjan suomalaisia muslimeja käsittelevä osuus edustaa ehkä parasta antia yhdessä Saksan turkkilaisia käsittelevän luvun kanssa.

Eri maita käsittelevissä osuuksissa kuvataan paljolti toimia, joilla viranomaiset ovat yrittäneet hallita muslimiväestöä ja estää sen radikalisoitumista. Myös suurten maiden maahanmuuttohistoria eli se, miten ja miksi muslimit saapuivat Eurooppaan, käsitellään pääpiirteittäin. 60- ja 70-luvulla teollisuudessa tarvittiin työvoimaa, jota haalittiin suurelta osin islamilaisesta maailmasta. Öljykriisin myötä 70-luvun alussa työvoiman tarve väheni ja muslimeita yritettiin houkutella palaamaan kotiin tässä erityisemmin onnistumatta. Muslimit olivat tulleet jäädäkseen.

Myös suurten maiden tavat käsitellä islamilaisia vähemmistöjä poikkeavat toisistaan. Ranskassa on pyritty varjelemaan sekularismia eli valtion ”tunnustuksettomuutta”. Britanniassa taas on sovellettu monikulttuuripolitiikkaa. Kumpaakaan lähestymistapaa ei voi pitää erityisen onnistuneena, sillä esimerkiksi Ranskassa lähiöiden ”nuoriso” mellakoi kadulla ja polttelee autoja. Kyse ei silti Kankkosen mukaan ole ”uskonnosta”, jona hän tuntuu islamia yksipuolisesti pitävän. Britannia taas järkyttyi Lontoon metroiskuista 7.7.2005 ja luottamus väestöryhmien välillä alkoi horjua.

Kankkosen kirjassa siteerataan monia henkilöitä, enimmäkseen muslimeiksi tunnustautuvia, jotka puhuvat usein keskenään ristiriitaisesti. Kirja pyrkii ilmeisesti osoittamaan, että islam ei ole mikään monoliitti vaan sen sisälle mahtuu moninaisia mielipiteitä siitä, miten muslimien asiat pitäisi Euroopassa järjestää. Suunvuoron saavat kaikki niin radikaalit, reformistit kuin islamista luopuneet.

Suomea käsittelevä osuus edustaa mielestäni kirjan parasta antia. Sitä varten on haastateltu useita suomalaisia muslimivaikuttajia kuten Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjaria, Abdullah Tammea ja imaami Khodr Chehabia. Pientä kohua on jopa herättänyt kirjassa esitetty tieto saudien tuesta suomalaisille muslimiyhteisöille.

Ylimielinen Kankkonen

Kankkonen yrittää myös käsitellä islamia kammoavia eurooppalaisia ja muita länsimaalaisia. Valitettavasti hän ei tässä edes pyri rehellisyyteen vaan piirtää heistä (ja muiden mukana myös allekirjoittaneesta) karikatyyrimaisen kuvan. ”Islamofoobien” edesottamukset eivät tietysti ole kirjan pääaihe, mutta rivien välistä on luettavissa, että hän asettaa radikaalimuslimit ja lännen islamofobit moraalisesti samanarvoiseen asemaan. Molemmat lisäävät vastakkainasettelua ja ovat näin osa samaa ongelmaa.

Mitään ratkaisuja muslimien integroimiseksi eurooppalaiseen yhteiskuntaan Kankkonen ei yritä tarjota, mutta hän esittää vaihtoehtoja. Näistä mielestäni parhaiten tilannetta kuvaa luvussa ”Kulttuurimuslimi ja yhden miehen lahko” ääneen pääsevä syyrialaissyntyinen professori Bassam Tibi saksalaisesta Göttingenin yliopistosta. Tibin mukaan muslimien on luovuttava eräistä uskontonsa keskeisistä periaatteista kuten sharia-laista ja sitoutua ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Se, että Tibi edustaa ”yhden miehen lahkoa”, kertoo mielestäni olennaisen nykytilanteen synkkyydestä ja ”euroislamin” fantasialuonteesta.

Ylimielisyyteen ja pinnallisuuteen Kankkonen syyllistyy leimatessaan Bat Ye’orin salaliittoteoreetikoksi. Itse en ole Eurabia-kirjaa lukenut, mutta eurooppalaiset johtajat kuten Britannian ulkoministeri David Miliband puhuvat avoimesti Välimeren eteläpuolisten maiden kytkemisestä osaksi eurooppalaista kehitystä. Milibandin kaltaiset edustavat eliitin utopismia, jota voi pitää jopa vaarallisempana kuin korkean tason usein varsin mielikuvituksellisia salaliittoja.

Riman alituksia

Kankkonen on myös tutustunut suomalaiseen blogosfääriin mutta tutustuminen on valitettavasti jäänyt varsin pinnalliseksi. Lisäksi hänen käsittelytapansa on sensaatiohakuinen ja hän pyrkii selkeästi näkemään monikulttuurisuuteen ja islamiin kriittisesti suhtautuvat tahot hörhöinä. Ehkä me joidenkin mielestä sellaisia olemmekin, mutta ansaitsemme silti rehellisempää käsittelyä kuin Kankkosen omahyväiset ja puolihuolimattomat heitot. Myös lähdekritiikkiä olisi kaivannut, sillä Kankkonen turvautuu myös ruotsalaisen äärivasemmistolaisen tai hänen sanojensa mukaan ”rasisminvastaisen” Expon tietoihin.

Tundratabloidsin ylläpitäjä KGS edusti Suomea Brysselin Counterjihad-konferenssissa ja hän sai Kankkoselta seuraavan tuomion:

”Brysselin tapaamisessa käsiteltiin maaraporttien joukossa myös Suomea. Meitä analysoivan raportin oli koonnut islamista kirjoittava bloggaaja. Suomalainen ujous oli tarttunut kirjoittajaan; muiden maiden edustajat esiintyivät omilla nimillään, mutta Suomea edusti herra tai rouva KGS. Suomi-raportissa kehutaan suomalaisen kulttuurin vahvuutta ja maahanmuuton vähäisyyttä. Tosin raportin mukaan ilmassa on vaaran merkkejä. Syyllisiä ovat huijaripoliitikot ja media, joka on arabimielinen. Suomesta kerrottiin lisäksi, että tiedotusvälineet palvovat kahta alttaria, EU:ta ja YK:ta.”

Tundratabloidsin sivuilla puhutaan paljon Israelin ja palestiinalaisten konfliktista. Olen itsekin kirjoittanut Suomen valtamedian yksipuolisesta tavasta käsitellä konfliktia. Suomen valtamedia on myös erittäin EU-myönteinen eikä Suomessa käyty näkyvää julkista keskustelua esimerkiksi Lissabonin sopimuksesta. Suomalainen media on pääsääntöisesti sisällöltään yksipuolista ja laadultaan kehnoa. Myös ns. laatulehdet keskittyvät johtavien poliitikkojen yksityiselämän penkomiseen ja muuhun viihteeseen. Asiakysymyksissä näkökulma on usein huomattavan vasemmalla.

Jussi Halla-ahosta kerrotaan yhtä vähän mairittelevasti

”Suomessa maahanmuutosta ja islamista huolissaan oleva ryhmä on etsiskellyt poliittista kotia Perussuomalaisista. Yksi harvoista omilla nimillään kirjoittavista, Jussi Halla-aho, oli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa riippumattomana ehdokkaana Perussuomalaisten listoilla. Halla-aho ennustaa jo sotaa: ”Vaihtoehtomme ovat sota ja tuhoutuminen. Meille ei ole annettu mahdollisuutta valita rauhaa”, Halla-aho sanoi pienen kristillisen verkkolehden haastattelussa. Jotenkin mieleen nousee väistämättä Suomen islamilaisen puolueen puoluesihteerin Sauli Ingmanin pohdinnat mahdollisuuksista sotia Venäjää vastaan.”

Tässä Kankkonen menee selkeästi riman alta. Sitaatti on mahdollisimman raflaava ja irrotettu asiayhteydestään. Ingmanin ja Halla-ahon asettaminen moraalisesti samanarvoiseen asemaan on puolestaan halpamaista likasankojournalismia. Jussi Halla-ahon kirjoitukset ovat luettavissa verkossa ja niistä kyllä käy ilmi miehen ajatusmaailma siitä kiinnostuneille. Vasemmistoliberaali toimittaja-Kankkonen on yllä olevassa kappaleessa saanut yliotteen tietokirjailija-Kankkosesta. Ihmetyttää lisäksi, miksi Kankkonen on antanut suunvuoron sekä Ingmanille että Abdullah Tammelle mutta Halla-aholta ei ilmeisesti ole kysytty kommenttia.

Lopuksi voi todeta, että Kankkosen kirja kannattaa lukea pelkästään Suomen muslimeja käsittelevän osuutensa takia. Muilta osin sisältö vanhenee nopeasti eikä kirja tarjoa uutta tai erityisen syvällistä näkökulmaa. Kirjan lopusta löytyvä kirjallisuusluettelokin kaipaisi täydennystä, sillä muutoin käsitys islamin nykyisestä ja tulevasta asemasta Euroopassa jää vajavaiseksi.

Päivitys 26.6.

KGS:n maaraportti löytyy tuolta. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä, miten hyvin Kankkonen on tehnyt oikeutta sisällölle. Kannattaa myös ottaa huomioon, että teksti on tehty sellaisille, jotka eivät Suomen oloja tunne.

Päivitys II 26.6.

Jussi Halla-ahon haastattelu kristittyjen teekkarien Cross Section -lehdessä löytyy täältä.

Sananvapauden loppua odotellessa

Ennen kesätaukoa on hyvä tarkastella vähän sananvapaustilannetta ja tulevia rajoituksia, jotka tulevat myös Suomeen mutta pienellä viiveellä. Islamilaisten maiden järjestö OIC:n puheenjohtaja Ekmeleddin Ihsanoglu piti puheessaan 18.6.2008 lännessä esiintyvää ”islamofobiaa” yhtenä järjestön tärkeimmistä prioriteeteista. Hänen mukaansa toimiin on ryhdyttävä neljällä tasolla:

”Ensiksi virallisella tasolla lännen hallitusten ja niiden valtioiden kanssa, joissa ilmiö on levinnyt laajalle. Olemme kehottaneet maiden viranomaisia käyttämään niille kuuluvia velvollisuuksia hillitäkseen tätä laitonta trendiä niiden kansainvälisten ja paikallisten lakien mukaisesti, jotka kieltävät kiihotukseen yksilöitä ja ryhmiä kohtaan uskonnon, rodun ja muiden tekijöiden perusteella.”

Tässä valitettavasti Ihsanoglu on oikeassa. Erilaiset kansainväliset sopimukset velvoittavat kieltämään ”syrjinnän”, vaikka toisaalta samat sopimukset ovat ristiriidassa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kanssa. Länsimaille olisikin tässä yhteydessä tärkeää sekä pitää kiinni omista kansalaisvapauksistaan että vaatia ihmisoikeuksien noudattamisessa vastavuoroisuutta islamilaisilta mailta esimerkiksi naisten, uskonnollisten vähemmistöjen ja islamista luopuneiden kohtelussa. Ehkä tämä Suomen ulkoministeri Alexander Stubbin toimi on sinänsä hyvä mutta riittämätön yritys oikeaan suuntaan.

”Toiseksi tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen tasolla…”

Islamilaisten maiden järjestö äänestää YK:ssa yhtenä blokkina ja pystyy vaikuttamaan YK:n yleiskokouksen ja Genevessä sijaitsevan YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmiin.

”Kolmanneksi tunnetuissa akateemisissa instituutioissa, tutkimuskeskuksissa ja thinktankeissa.”

Saudiraha on jo korruptoinut islamintutkimusta merkittävästi, kuten John Espositon esimerkki osoittaa.

”Neljänneksi OIC:n islamofobian tarkkailuelimessä, jonka olemme perustaneet seuraamaan ja dokumentoimaan tämän riesan kaikkia esiintymiä ja käsittelemään ne interaktiivisella tavalla.”

Mikä on tuo tarkkailuelin on ja mitä ovat ne interaktiiviset toimenpiteet, joita OIC aikoo käyttää? Ihsanoglun uhkaukset voisi jättää vaille huomiota, mikäli omat sekä EU:n päättäjät edes teeskentelisivät yrittävänsä puolustaa kansalaisvapauksia.

Pilakuvat ja Fitna ärsyttävät

OIC ilmaisi myös pettymyksensä Århusin hovioikeuden päätöksestä, jonka mukaan Jyllands Posten –sanomalehden alkuperäinen päätös julkaista Muhammad-pilakuvat ei ollut laiton kuten ei myöskään 17 tanskalaisen sanomalehden myöhempi pilakuvien julkaisu. OIC:n islamofobian tarkkailuelimen tiedottaja luonnehti päätöstä yllättäväksi, koska melkein kaikki läntiset hallitukset Yhdysvallat mukaan luettuna olivat kieltäneet kaikki yhteydet islamin ja terrorismin välillä.

OIC tuomitsee terrorismin, mitä ikinä se sillä tarkoittaakaan, mutta pitää ”islamofobiaa” suurempana ongelmana kuin väkivaltaisten jihadistien islamin nimissä tekemiä terroritekoja.

”Maltillisessa” Jordaniassa paikallinen tuomioistuin on julkaissut pidätysmääräyksen Fitna-elokuvan tekijästä Geert Wildersistä. Oletettavasti Jordania pyrkii myös saamaan aikaiseksi kansainvälisen Interpolin pidätysmääräyksen, mikä tekee Wildersin ulkomaanmatkailusta potentiaalisesti vaarallista. Tämänkin voisi sivuuttaa olankohautuksella, mikäli Hollannin hallitus pääministeri Jan-Peter Balkenenden johdolla ei pyrkisi etsimään kaikkia mahdollisia keinoja Wildersin saamiseksi oikeuden eteen.

Kaksi hollantilaista yritystä Zwanenberg ja Friesland Foods julkaisi jordanialaisissa sanomalehdissä ilmoituksen, jossa ne tuomitsivat Fitna-elokuvan sisältämät islaminvastaiset kommentit ja sanoivat niiden tarkoituksen olevan loukata. Yritykset tietysti pyrkivät vähentämään mahdollisen hollantilaisiin tuotteisiin kohdistuvan boikotin vaikutuksia.

Ranska aloittaa nettisensuurin

Mika Illmanin ja Johanna Suurpään toiminta muuttuu jatkossa helpommaksi, jos Suomessa aletaan Ranskan malliin sensuroida internet-sivustoja. Lapsipornon lisäksi aikomuksena on sensuroida myös muuta epäilyttävää aineistoa kuten rasismiin ja terrorismiin liittyviä sivustoja.

Itse asiassa mikä tahansa sivusto voidaan uuden lakiehdotuksen mukaan sensuroida, koska presidentti Nikolas Sarkozyn hallinto antaa kansalaisille mahdollisuuden ilmiantaa epäilyttäviä sivustoja, jotka hallitus voi lisätä ”mustalle listalle” ja näin pakottaa palveluntarjoajat estämään pääsyn niille.

Palataan takaisin Suomeen. Tieto Seppo Lehdon saamasta kahden vuoden ja seitsemän kuukauden ehdottomasta vankeustuomiosta on levinnyt maailmalle. Jostain syystä siellä kuvitellaan Lehdon saaneen tuomion islamin pyhien arvojen loukkaamisesta. Toki tällainen kohta tuomiosta löytyy, mutta pääasiallinen syy tuomion pituuteen johtuu lukuisista kunnianloukkauksista. Myös Jihadwatchin Robert Spencer mainitsee Lehdon tuomion oheisella videolla.

Lehto ja hänen kumppaninsa olivat julkaisseet blogeillaan herjaavia kuvia islamin profeetta Muhammadista. Lehto itse ei ollut itse tehnyt näitä kuvia vaan kopioinut ne muualta ja löysin lähteen eli Zombietimen Muhammad-kuvien arkiston. Sieltä löytyy sekä Muhammadin islamilaisista lähteistä peräisin olevia kuvia, keskiaikaisia eurooppalaisia kuvia että modernimpia piirroksia. Kohdasta Extreme Muhammad löytyvät Lehdon blogeissaan käyttämät kuvat.

Tämänkertainen sanavapauskatsaus on hyvä päättää Britanniaan, jossa kirjailija Ian McEwan saattaa joutua syytteeseen ”viharikoksesta”, kun hän erehtyi sanomaan halveksivansa ”islamismia”. Tämä on ironista, koska islamismia käytetään yleisesti peitesanana kuvaamaan poliittista islamia, kun halutaan välttää suora islamin arvostelu. McEwan halusi omien sanojensa mukaan vain puolustaa ystäväänsä Martin Amisia, joka oli aiemmin joutunut muslimijärjestöjen hampaisiin ja rasismisyytösten kohteeksi.

Kaikesta huolimatta täytyy ihailla muslimijärjestöjen kykyä käyttää hyväksi länsimaiden luomia instituutioita ja kansainvälisiä sopimuksia sananvapauden tukahduttamiseen. Luonnollisesti tämä ei kävisi päinsä ilman länsimaiden suvaitsevaisia myötäjuoksijoita, joiden omaan monikulttuuri-ideologiaan ”vihapuheen” kieltäminen sopii mainiosti.

Islamin kunnioitus sananvapauden rajoituksilla tuskin lisääntyy, mutta islamofobian rummuttajat eivät halua kunnioitusta vaan pelkkä alistumisen tuoma hiljaisuus riittää. Jos kansainväliset sopimukset eivät auta, konkreettinen väkivallan uhka toimii tehokkaasti konfliktia pelkääviä länsimaisia hallituksia vastaan.

Puoliksi raskaana

On loogisesti mahdotonta, että nainen on puoliksi raskaana. Ilmeisesti mieheltä tämä käy helpommin, jos katsoo Jussi K. Niemelän kirjoituksia islamista. Toisaalta hän näyttää selvästi ymmärtävän yskän, mutta hän samanaikaisesti yrittää kannattaa niitä arvoja, joita hän väittää vastustavansa. Valistuksen arvoihin uskovalle ateistille ja skeptikollekin tämä voi osoittautua ylivoimaiseksi.

Tietokirjailija Jussi K. Niemelä on Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja. Vapaa-ajattelijat järjestivät 16.2.2008 seminaarin, jossa käsiteltiin mm. islam-kritiikin ongelmia monikulttuurisessa yhteiskunnassa, mikä on ainutlaatuista tässä maassa. Niemelä näkee omassa esitelmässään pahimmaksi ongelmaksi punavihreän kulttuuri- ja moraalirelativismin valta-aseman julkisessa keskustelussa.

Punavihreys ongelmana

Punavihreä relativismi estää meitä näkemästä vikoja ”toiseuden” edustamissa arvoissa ja arvostelemasta niitä samoilla mittareilla kuin omia länsimaisia arvoja. Niemelä osuu asian ytimeen, kun hän toteaa:

”Punavihreä suvaitsevaisuusrelativismi kumoaa itsensä ja johtaa väistämättä totalitarismiin.”

Tämä on jo nähty Suomessa ja monissa muissa länsimaissa, kun väärinajattelijoita tuomitaan oikeudessa tai ihmisoikeuskomissioissa ”sananvapausrikoksista”. Kuulostaa hyvältä, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Seuraavan Marvin F. Zayedilta peräisin olevan lainauksen perusteella Niemelä kuitenkin kannattaa monikulttuurisuutta:

” Hyvässä yhteiskunnassa jokainen voi valita vapaasti maailmankatsomuksensa. Yksilönvapaudet ja yhdenvertaisuus toteutuvat parhaiten toimivassa monikulttuurisessa ja suvaitsevassa yhteisössä. Erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen vapauttaa koko yhteiskunnan. Niin julkisten instituutioiden kuin työelämänkin on oltava tasavertaisesti avoinna erilaisille kulttuureille, uskonnoille ja uskonnottomille. Suomeen muualta muuttaneiden ja kotimaisten vähemmistöjen kulttuurit ja uskontojen moninaisuus rikastuttavat paikallisia perinteitä ja tulevat osaksi suomalaista kulttuuria. Ihmisten pyrkimyksiä toteuttaa itseään osana laajempaa yhteisöä on tuettava. Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava, monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti ja valtion erityissuhde kahteen uskonnolliseen yhdyskuntaan on lopetettava. Kuitenkaan väärän suvaitsevaisuuden nimissä ei tule hyväksyä ihmisoikeuksien loukkaamista, ja kaikilta tulee vaatia yhtäläistä muiden arvostamista.”

Minusta tuo kuulostaa ihan siltä kuin Niemelä samanaikaisesti sekä vastustaisi punavihreää moraali- ja kulttuurirelativismia että kannattaisi sitä. Niemelä haluaa ilmeisesti poimia rusinat pullasta eli säilyttää monikulttuurisuden pintailmiöt ja sanahelinän mutta samalla vastustaa tiettyjä ”globaalin etiikan” vastaisia ilmiöitä.

Niemelän ”globaali etiikka” ilmeisesti perustuu ihmisoikeuksiin. En tiedä, miten hyvin Niemelä on perillä tavasta, jolla ihmisoikeuksia käytetään työkaluna sekä monikulttuurisuuden vastustajien että islamin arvostelun vaientamiseksi. Ihmisoikeusfundamentalismi kuuluu olennaisena osana punavihreään ajatteluun. Kun joku asia on todettu ihmisoikeudeksi, siitä ei voi keskustella ja sen vastustaminen on rikollista toimintaa.

Jos kristitty pastori toteaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä, hän syyllistyy homofobiaan eli ihmisoikeusrikokseen. Jos tanskalainen pilapiirtäjä piirtää kuvan profeetta Muhammadista, hän loukkaa muslimeja ja mahdollisesti syyllistyy kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomiseen.

Ei ole uskottavaa kannattaa samalla monikulttuurista yhteiskuntaa ja vaatia kaikilta yhtäläistä toisten arvostamista. Kestävää yhteiskuntaa, jolta puuttuu yhteinen johtoajatus tai kansallinen idea, ei ole olemassakaan. Monikulttuuriset yhteiskunnat ovat käytännössä Libanonin tai Bosnian kaltaisia etnisesti ja uskonnollisesti segregoituneita ruutitynnyreitä. Jopa Belgian kaltainen kahden kulttuuriltaan länsimaisen kansan muodostama valtio natisee liitoksissaan.

Toki Niemelä antaa loppupuolella esitelmäänsä periksi ja tuntuu hyväksyvän ”maltillisen nationalismin” mitä se sitten onkaan. Myös globaali etiikka saattaa osoittautua utopismiksi. Hän tosin sanoo

”Yleisesti voidaan todeta, että kiihkopunavihreys, -nationalismi ja –islamismi muistuttavat toisiaan hyvin paljon.”

Epäselväksi jää, millä tavalla kyseiset aatteet muistuttavat toisiaan. Ettei vain Niemelä asettaisi aatteita moraalisesti samanarvoiseen asemaan ilman perusteita, mikä kuuluu Niemelän moittimaan punavihreään keskustelukulttuuriin olennaisena osana. Onko vapaa-ajattelukin vain uskonnonvastaista kiihkoilua?

Islamin suhteen Niemelä on optimisti eli hänen mielestään islamin tulisi uudistua nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Olen täysin samaa mieltä, vaikka en pidä islamin reformia realistisena lähitulevaisuuden skenaariona. Itse asiassa en ole vakuuttunut, että islamia on edes mahdollista uudistaa ilman ulkoista pakkoa. Niemelän uudistushenkisen muslimin esimerkkinä käyttämä Irshad Manji on nainen ja lesbo, eli hän tuskin pystyy vetoamaan keskivertomuslimeihin, vaikka hänen tavoitteensa olisivatkin sinänsä kunnioitettavia.

Niemelä kuitenkin edustaa vapaa-ajattelijoita, joiden toiminnan painopiste liittyy kristinuskon viimeisten rippeiden eliminoimiseen yhteiskunnallisesta elämästä. Tästä syystä vapaa-ajattelijoiden islam-seminaarissakin mainostettiin ilmeisen menestyksekästä eroakirkosta.fi –sivustoa.

Vapaan ajattelun rajat

Vapaa-ajattelu on perinteisesti ollut suosittua kommunistien keskuudessa. Marxilaisen käsityksen mukaan uskonto on oopiumia kansalle, joten työläisten ja talonpoikien ihanneyhteiskunnan virallinen ideologia on tieteellinen ateismi.

90-luvulla vapaa-ajattelijoiden joukkoon alkoi tulla ”skeptikoita” eli tieteellisen maailmankuvan nimiin vannovia ateisteja, jotka eivät samalla tavalla sitoudu marxilaiseen ideologiaan. Näiden kahden porukan välillä ei oikeastaan ole muuta yhteistä kuin kristinuskon vastustaminen.

Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajana Niemelä joutuu tasapainoilemaan tulipalokommunistien kanssa, koska nämä pitävät islamin arvostelua ”oikeistolaisen politiikan edistämisenä”. Niemelä vastasi Kalevi Höltän arvosteluun ihan ansiokkaasti, mutta Höltän kirjoitus osoittaa selkeästi kapeat rajat, joiden välissä Niemelän on harjoitettava islam-kritiikkiään.

Siksi Niemelän on annettava huutia niin Kokoomuksen Jari Vilenille kuin mystisille äärioikeistolaisille, jotta uskottavuus sekalaisen seurakunnan johtajana säilyisi. Kyllähän kommunistitkin edustavat omalla tavallaan rationaalisuutta ja tieteellisyyttä, vaikka heidän ajamansa ideologia on osoitettu virheelliseksi sekä teoriassa että käytännössä.

Niemelän islam-kritiikin rajat sanelee kuitenkin viime kädessä nykypäivän länsimainen valtaideologia moderni vasemmistoliberalismi. Niemelä on kaikkien vasemmistoliberaalien tapaan universalisti eikä hän hyväksy ihmisten jakamista sisä- ja ulkoryhmään erityisesti silloin, kun sen tekee länsimaalainen. On vain pakko uskoa, että eri kulttuuria edustavat ihmiset pystyvät elämään sopuisasti ja toisiaan kunnioittaen samassa yhteiskunnassa.

Niemelä joutuu samanaikaisesti olemaan liian montaa mieltä, mikä johtaa väkisinkin ristiriitoihin, jolloin älyllisestä rehellisyydestä on pakko tinkiä. On vaikea olla samaan aikaan luterilaisuutta vastustava ateisti ja kunnioittaa juutalaiskristillistä perintöä, jonka varaan länsimainen kulttuuri suurelta osaltaan rakentuu ja joka on mahdollistanut valistuksen tieteellisen maailmankuvan kehittymisen.

EU-huijaus ei onnistunut tällä kertaa

Irlantilaiset äänestivät EU:n perustuslain tilalle sorvatun Lissabonin sopimuksen kumoon selvin lukemin. 53,4 prosenttia äänesti vastaan ja 46,6 prosenttia puolesta. Äänestysprosenttikin kohosi yli viidenkymmenen ja oli näin suurempi kuin edellisen kerran, kun Irlanti äänesti kansanäänestyksessä Nizzan sopimuksesta vuonna 2001.

EU ei perinteisesti ole hyväksynyt kielteistä vastausta, vaan tapana on ollut äänestyttää niin kauan, kunnes sopimus hyväksytään. Tällä kertaa tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole kovin todennäköinen. Richard North arvioi kirjoituksessaan seuraavaa:

”Sana Brysselistä kertoo, että siellä hyväksytään julistus, jossa Irlanti suljetaan Lissabonin sopimuksen allekirjoittajavaltioiden joukosta. Muut 26 jäsenmaata jatkavat sopimuksen ”yksimielistä” ratifiointia.

Tuollaisen toimenpiteen lainmukaisuus on kyseenalainen, mutta tällainen pieni yksityiskohta harvoin huolestuttaa ”kollegoja”, jotka ovat joka tapauksessa vaivihkaa soveltaneet Lissabonin sopimusta, vaikka se ei vielä ole voimassa.”

EU siis pelaa ”demokratiakortilla” eikä anna pienen kolmen miljoonan asukkaan jäsenmaan horjuttaa suurta projektiaan. Juna menee eteenpäin, ja Irlanti pakotetaan jossain vaiheessa liittymään mukaan, kunhan irlantilaiset poliitikot saavat oman kansansa maaniteltua sopimuksen taakse perinteisillä keinoilla eli uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla.

Irlannin naapurisaarella Britanniassa sopimus hylättäisiin varmasti, jos siitä järjestettäisiin kansanäänestys. Labour-hallituksen edellinen pääministeri Tony Blair lupasi järjestää EU-perustuslaista kansanäänestyksen. Kun perustuslaki yllättäen ”muuttui” Lissabonin sopimukseksi, kansanäänestys päätettiin peruuttaa, koska kyse ei pääministeri Gordon Brownin mukaan enää ole perustuslaista. Noin läpinäkyvä kansalaisten huijaaminen tuntuu käsittämättömältä. Siksi ei ole yllätys, että Britanniassa jopa 80 prosenttia kansalaisista vastustaa Lissabonin sopimuksen ratifiointia Daily Mailin viime vuonna järjestämän mielipidetutkimuksen mukaan.

Suomessa mistään kansanäänestyksestä ei ollut puhettakaan eikä valtamediassa ole juurikaan keskusteltu sopimuksen vaikutuksista. Suomessa media itse asiassa propagoi voimakkaasti EU:n puolesta, kuten esimerkiksi tästä artikkelista käy ilmi. Yleisradion Irlannin kansanäänestystä käsittelevässä uutispätkässä sopimuksen puolesta äänestänyt kuvattiin fiksuna ja iloisena, kun taas sopimusta vastaan äänestänyt nainen esitettiin tyhmänä ja miehensä tahdon mukaan äänestävänä.

Tietämättömyys on kuitenkin hyväksyttävä syy äänestää sopimusta vastaan. Jos asia kirjoitetaan epäselvästi pienellä fontilla, on syytä epäillä, että sinua yritetään kusettaa. Kenellekään vähänkään uutisia seuraavalle ei liene epäselvää, että Lissabonin sopimus on vain EU:n perustuslaki uusiin kuoseihin puettuna. Lissabonin sopimusta ei kuitenkaan voi lukea ja ymmärtää sellaisenaan, jos ei ennestään tunne Rooman ja Maastrichtin sopimuksia.

Mistä sitten on kyse?

EU-projekti on tehty sellaiseksi, että tavallisen ihmisen on vaikea seurata, mitä kulloinkin ollaan tekemässä ja mikä on projektin lopullinen päämäärä. Käsiteltävät asiat tuntuvat ikävystyttäviltä ja kielenkäyttö on koukeroista. Richard Northin EU Referendum –blogia seuraamalla olen kuitenkin muodostanut itselleni jonkinlaisen kokonaiskuvan.

EU-projektin idea syntyi Ensimmäisen maailmansodan, tuon ehkä kaikkien aikojen mielettömimmän ihmisten teurastuksen, seurauksena. Asia kuitenkin hautautui natsismin nousun myötä, mutta heräsi uudelleen henkiin Toisen maailmansodan päätyttyä, jolloin synnytettiin Euroopan hiili- ja teräsunioni ja myöhemmin vuonna 1957 Rooman sopimus, johon liittyivät Benelux-maat, Saksa, Ranska ja Italia. Yhdentymistä ajettiin tuolloin vielä talouden ehdoilla. Poliittinen unioni tuli mukaan vasta vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksen myötä.

Varsinaisena tavoitteena lienee lopulta itsenäisten kansallisvaltioiden häivyttäminen ja korvaaminen ylikansallisella supervaltiolla. Koska tällaista on mahdotonta luoda lyhyessä ajassa ilman väkivaltaa, EU-projektissa edetään pienin askelin, eli jokaisessa yksittäisessä sopimuksessa jäsenmaat luovuttavat palasen kansallista suvereniteettiansa keskushallinnolle. Näin suvereniteetin menetys saadaan helpommin myytyä jäsenmaiden kansalaisille eikä muutos tunnu yhdellä kertaa liian suurelta.

Perustuslain kohdalla EU kuitenkin teki pahan virheen. Itse perustuslakiin sisältyvät uudet kohdat eivät olleet mitenkään dramaattisia, mutta perustuslaki paljasti ensimmäistä kertaa yksissä kansissa, miten paljon päätösvaltaa on vuosien kuluessa luovutettu keskushallinnolle. Jos Lissabonin sopimus olisi heti aluksi markkinoitu vain sopimuksena eikä perustuslakina, se olisi todennäköisesti mennyt helpommin läpi. Nyt vaihtoehto B paljastuu huijaukseksi jopa kaikkein tyhmimmille.

Miksi?

Moni ihmettelee varmasti, miksi poliitikot, media ja ihmiset ylipäänsä suostuvat moiseen. Eivätkö Euroopan kansat enää arvosta itsenäisyyttään? Monen on lisäksi vaikea uskoa, että heidän valitsemansa päättäjät niin törkeästi pettäisivät äänestäjiään ja myisivät maansa.

Ensinnäkin eurooppalainen yhteistyö on välttämätöntä muodossa tai toisessa, ja uskon useimpien suomalaisten hyväksyvän tämän. Tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus lisää hyvinvointia. EU vähentää kaupankäynnin kustannuksia, vaikka yletön sääntely suurelta osin kumoaakin tämän edun.

Poliitikoille ja virkamiehille EU tarjoaa uusia, hyvin palkattuja uramahdollisuuksia puhumattakaan merkittävyyden tunteesta, jonka saa kokea, kun päättää kokonaisen maanosan asioista. Vasemmistolaisille ja edistyksellisille EU näyttäytyy keinona ratkaista globaaleja ongelmia, joiden käsittely kansallisella tasolla olisi mahdotonta. Eikä edistyksellisissä piireissä kansallisvaltiota ole ennenkään kunnioitettu.

Kolmanneksi EU jättää vanhat kulissit pystyyn. Kansallisvaltiot ovat edelleen olemassa ja niillä on omat valtionpäämiehet ja lainsäädäntöelimet. Valtaosa laeista vain laaditaan Brysselissä, jolloin kansallisen parlamentin rooli kutistuu direktiivejä voimaan saattavaksi kumileimasimeksi.

Missä vika?

EU:sta kuitenkin puuttuu muutamia olennaisia toimivan demokraattisen valtion piirteitä. Ensinnäkin siltä puuttuu kansa, joka aidosti haluaa elää yhdessä valtiossa ja päättää asioista yhdessä. Siksi Euroopan Unioni –nimistä valtiota rakennetaan hitaasti pienin askelin.

Euroopan Unionin päätöksentekorakenne on myös tehty epädemokraattiseksi ja vallan kolmijaon periaatteita rikkovaksi. Euroopan Unionissa aloiteoikeus on komissiolla, jonka jäsenet eivät ole vastuussa tekemisistään kenellekään. Unionin ainoalla demokraattisesti valitulla elimellä, EU-parlamentilla ei ole aloiteoikeutta.

Komissio laatii ja valmistelee lait salassa ilman demokraattista kontrollia. EU-maiden ministerit hyväksyvät lait paketteina suljettujen ovien takana eli säätävät lakeja, vaikka he periaatteessa edustavat toimeenpanovaltaa.

Kansallisen ja ylikansallisen välinen raja on lisäksi määritetty epämääräisesti ”subsidiariteettiperiaatteella”. Käytännössä EU päättää niista asioista, joista se haluaa, ja Lissabonin sopimuksen myötä EU-lainsäädäntö ohittaa kansallisen lainsäädännön. Lissabonin sopimus myös luo EU:lle ensimmäistä kertaa juridisesti jäsenvaltioista riippumattoman aseman. EU pystyy jatkossa tekemään sopimuksia jäsenvaltioilta kysymättä enemmistöpäätöksillä aiemman yksimielisyyden asemesta. Itse kukin voi tykönään miettiä, mitä tämä tarkoittaa pienten jäsenmaiden vaikutusmahdollisuuksille.

Euroopan Unionista ei tule Euroopan Yhdysvaltoja vaan enemmänkin Neuvostoliiton kaltainen keskitetty järjestelmä. Yhdysvalloissa liittovaltion ja osavaltioiden päätäntävalta on selkeästi määritetty, ja lisäksi lainsäädäntöelimen kaksikamarisuus varmistaa, jotta väkirikkaat osavaltiot eivät pystyisi jyräämään pieniä. Edustajainhuoneen paikat jaetaan väkimäärän mukaisesti, mutta toisessa kamarissa eli Senaatissa kullakin osavaltiolla on kaksi senaattoria. Euroopan Unionilta puuttuu tällainen kontrollimekanismi.

Euroopan Unioni johtaakin eliitin irtautumiseen kansasta, koska eliitin ei enää tarvitse välittää valitsijoidensa vaatimuksista. Tämä on jo näkynyt selvästi eurokraattien ylimielisissä lausunnoissa. Pahinta tavallisen eurooppalaisen kannalta on kuitenkin valtaeliitin utopistisuus. Turkin EU-jäsenyys ei enää ole mitään, vaan puhutaan jo Välimeren etelärannan valtioiden integroimisesta osaksi eurooppalaista kehitystä. Kaikkein utopistisimmat haaveilevat maailmanhallituksesta.

Kaikki imperiumit kaatuvat lopulta, kun ne laajenevat liikaa. Näin käy myös EU:lle, vaikka se onkin olevinaan hyväntahtoinen imperiumi. Valitettavasti imperiumit eivät yleensä hajoa ilman kaaosta ja väkivaltaa, josta kärsivät eniten tavalliset ihmiset.

Kepasta kajahtaa

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en tiennyt, lukeeko näitä juttuja kukaan. Kun asensin Sitemeterin, sain mahdollisuuden tietää, miten paljon vierailuja blogiin tulee ja mistä domaineista vierailijat tulevat. Sitemeter on pyörinyt viime vuoden heinäkuusta alkaen ja yksilöllisten vierailujen lukumäärän voi kuka tahansa käydä katsomassa, jos vain viitsii selata tämän sivun alas asti. Sieltä voi päätellä, että tämä ei ole erityisen suosittu blogi.

Vilkkaimpana kuukautena tämän vuoden maaliskuussa uniikkeja vierailuja oli melkein 5000, sillä tuolloin Geert Wilders julkaisi Fitna-elokuvansa, joka mitä ilmeisimmin kiinnosti suomalaisia nettikäyttäjiä. Valtamediassa Wildersin elokuvaa käsiteltiin enimmäkseen kielteiseen sävyyn, ja elokuvan sisällöstä esitettiin asenteellisia ja pinnallisia käsityksiä. Toivottavasti omat kirjoitukseni täydensivät Helsingin Sanomien ja Yleisradion antamaa kuvaa.

Tänään kuitenkin huomasin ensimmäistä kertaa, että blogiani on siteerattu valtamediassa. Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen Kumppani-lehdessä islamintutkija ja antropologi Marko Juntunen kirjoitti seuraavan jutun, jossa viitataan mm. allekirjoittaneeseen ja oletan, että seuraava sitaatti on aiemmin kirjoittamastani artikkelista:

”Juntusen puheissa sisältö meni valitettavasti tahattoman komiikan puolelle."

Juntunen siteeraa blogiani väärin. Oikea sitaatti kuuluu:

”Muilta osin uutisväläyksen sisältö meni valitettavasti tahattoman komiikan puolelle.”

Tämän Juntunen on ilmeisesti tulkinnut itseensä ja omaan ammattitaitoonsa kohdistuneeksi kritiikiksi. Juntunen ei kuitenkaan ole ohjannut eikä leikannut uutisväläystä, joten hän ei ole vastuussa sen sisällöstä. Häntä ainoastaan käytettiin asiantuntijana tai näin ainakin itse olen käsittänyt.

Helsingin yliopiston domainista tullut nimimerkki jii, jonka tuolloin arvelin olevan Marko Juntunen itse, kävi kommentoimassa kirjoitusta. Nimimerkki jiin kommentit olivat ihan asiallisia, ja hänen kommenteistaan kävi selväksi, mitä tuolla uudella internet-islamilla itse asiassa tarkoitetaan. Kepan kirjoituksessa Juntunen kuitenkin yrittää esittää marttyyria ja vertaa julkisen esiintymisensä saamaa kritiikkiä koulukiusaamiseen.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että Juntunen osoittaa herkkänahkaisuutensa. Akateemisessa maailmassa ja valtamediassa ei ole totuttu kritiikkiin ja muutenkin suomalaista keskustelukulttuuria leimaa konsensushenkisyys. Internet-keskusteluissa ja blogeissa sanan säilällä lyödään välillä rajustikin, mikä voi järkyttää joitakin. Jos Juntunen kokee saaneensa höykytyksen, se johtuu siitä, että hänellä on lasileuka.

Kuitenkin Juntusen kunniaksi on sanottava, että hän ei virallisena islamin selittäjänä pärjää yhtään huonommin kuin Jaakko Hämeen-Anttila ja että hän on valovuosia edellä kehitysmaatutkija, dosentti Pentti Multasta. Islamin selittäjien on tosin muiden auktoriteettien tavoin totuttava siihen, että nykymaailmassa hekään eivät voi auktoriteettiasemansa perusteella välttyä oikeutetulta tai perusteettomalta arvostelulta.

Postmoderni Tiedonantaja

Juntusen tämänkertaista foorumia, Kepan Kumppani-lehteä Pikkupoika nimitti kirjoituksessaan postmoderniksi Tiedonantajaksi, joka kuvaa nykypäivän Suomen edistyksellistä valtaideologiaa siinä missä esikuvansa 70-luvun vastaavaa. Kepaa saa vuosittain veronmaksajan rahaa 5 miljoonaa euroa. Näillä rahoilla kustannetaan mm. Kumppani-lehteä ja uskoisin lisäksi, että suuri osa tilaajistakin on julkisyhteisöjä tai veronmaksajan tukemia ”kansalaisjärjestöjä”.

Kepan ideologia on selkeästi vasemmistolainen ja se edistää vasemmistolaista maailmankuvaa, mikä käy hyvin ilmi järjestön perusarvoista:

• kestävä kehitys
• ympäristön suojelu
• oikeudenmukaisuus
• suvaitsevaisuus
• tasa-arvo
• rauhantahto
• ihmisoikeudet
• demokratia

Veronmaksaja siis rahoittaa vasemmistolaista poliittista aktivismia. Tämä ei nykypäivän Suomessa tietysti ole mitenkään tavatonta, mutta jonkinlaista häpyä kuitenkin olisi lupa odottaa. Artikkelissaan ”Vapaus on ainoa vaihtoehto” Akuliina Saarikoski kirjoittaa:

” Mutta voiko mikään taloudellinen etu olla yksilön perustavanlaatuista vapautta keskeisempi? Rasistinen ulossulkeva yhteiskunta ei ole ainoa mahdollinen yhteiskuntajärjestys. Vapauden on oltava vaihtoehto. Poliittinen fantasia käyttöön! Mahdollisia maailmoja on monia. On kuviteltava maailma toiseksi, jotta näkymättömätkin rajat - ja elämät - tulevat näkyviksi. Entä jos kaikki olisikin toisin?”

Akuliina Saarikoski on Yleisradion toimittaja Jyrki Saarikosken tytär, oikeustieteen opiskelija ja ”suoran toiminnan aktivisti”. Mielestäni suomalaisen veronmaksajan velvollisuus ei ole tukea moista huuhaa-aktivismia.

Marko Juntusen artikkelin kanssa samassa Kumppani-lehden numerossa Johanna Latvala ylistää kenialaista moniavioisuutta:

” Kulttuuriin kuuluva monivaimoisuus tarjoaa joillekin vaihtoehdon. Naimisissa olevan miehen toiseksi vaimoksi ryhtyminen voi nimittäin parhaimmillaan antaa naiselle taloudellista, sosiaalista ja emotionaalista turvaa, mutta samalla mahdollisuuden säilyttää itsenäisyytensä.”

Onko veronmaksajilla velvollisuus tukea kulttuurirelativistista roskaa ja rajatonta maahanmuuttoa ajavaa poliittista aktivismia? Mielestäni ei ole ja on loukkaavaa, että Kepan kautta jokaisen on pakko tukea suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa halventavaa radikalismia.

Palataan vielä Juntusen kirjoitukseen, jossa hän yrittää arvuutella ”haastajiensa” ominaisuuksia.

”Oman sarjani haastajista tiedän ainoastaan sen, että he viettävät runsaasti aikaa sisätiloissa, harrastavat vähän liikuntaa ja toisin kuin Kent, he pärjäisivät todennäköisesti huonosti reaalielämän kontaktilajeissa. Kaikilla on kotonaan tietokone ja netissä ylikuormitettu blogisivu.”

Kent oli Juntusen koulukiusaaja. Juntunen myös lupasi osansa tekijänpalkkiosta. Koska Juntunen siteerasi kirjoitustani väärin, kieltäydyn osuudestani tekijänpalkkioon. Jos Juntunen haluaa tietää nimeni, osoitteeni ja kengännumeroni, hän voi ottaa yhteyttä profiilissani olevaan sähköpostiosoitteeseen.

Vasemmistoliberalismin inkvisitio

Kanadassa päättyi viime viikolla Brittiläisen Kolumbian ihmisoikeuskomission istunto MacLeans-viikkolehteä vastaan. Käsittelyn liveblogi (yhteensä viisi osaa) on nähtävissä englanninkielisenä täällä. Mark Steyn ja Ezra Levant ovat lisäksi omilla sivuillaan seuranneet tapahtumia.

Anglosaksiset oikeusperiaatteet syyttömyysolettamineen on ihmisoikeuskomissioissa heitetty romukoppaan. Jos yksityishenkilö joutuu ihmisoikeuskomissioon syytetyksi, hän vastaa kustannuksistaan itse siinäkin tapauksessa, että hänet vapautettaisiin syytteistä. Sen sijaan kuka tahansa syrjintää kokenut voi ajaa omaa asiaansa ihmisoikeuskomissiossa kanadalaisen veronmaksajan kustantaessa lystin. Syylliseksi tuomittu vastaaja voidaan lisäksi tuomita korvauksiin ilman varsinaista oikeudenkäyntiä (jollainen siis ihmisoikeuskomission istunto ei ole).

Modernin vasemmistoliberalismin periaatteet sisäistäneelle tuollainen ei tietystikään ole mikään vääryys. Onhan tarkoituksena voimavaraistaa vähemmistöjä, sillä oikean ihmisoikeusopin mukaan suuri osa syrjinnästä tapahtuu piilossa, ja piiloon jäävä syrjintä saadaan parhaiten esiin tekemällä syrjinnästä kantelu mahdollisimman helpoksi. Kuulostaa mainiolta tasa-arvon edistämiseltä, jos pitää yksilöiden oikeussuojaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä toisarvoisena.

Kanadassa ihmisoikeuskomissiot saivat alkunsa 1977 liberaalin pääministeri Pierre Trudeaun valtakaudella, jonka aikana säädettiin myös Kanadan ihmisoikeuslaki. Tarkoitus oli tietysti hyvä eli vähentää vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Ihmisoikeuslakiin kuitenkin lipsahti ilmaisuvapautta loukkaava pykälä 13.1. Siinä sanotaan, että on ”syrjivää välittää puhelimella tai tietoliikenteen välityksellä aineistoa, joka voi asettaa henkilön tai henkilöt alttiiksi vihalle tai halveksunnalle.”

Koko teksti kuuluu englanniksi seuraavasti:

” 13. (1) It is a discriminatory practice for a person or a group of persons acting in concert to communicate telephonically or to cause to be so communicated, repeatedly, in whole or in part by means of the facilities of a telecommunication undertaking within the legislative authority of Parliament, any matter that is likely to expose a person or persons to hatred or contempt by reason of the fact that that person or those persons are identifiable on the basis of a prohibited ground of discrimination.”

Kanadalainen liberaali parlamentaarikko Keith Martin on vaatinut kyseisen pykälän kumoamista, koska se on niin väljästi muotoiltu, että sen läpi voisi ajaa kuorma-autolla. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, miten väljästi Suomen laissa kiihotus kansanryhmää vastaan on määritelty. Väljä muotoilu mahdollistaa mielivaltaiset tulkinnat, ja Kanadan tapauksessa antaa pienelle joukolle komission jäseniä mahdollisuuden päättää, mitä saa sanoa ja mitä ei.

Luovalla tulkinnalla lähes kaikista yleistävistä vähemmistöryhmää koskevista lausumista voidaan kätevästi tehdä ihmisoikeuskysymyksiä, mikä tuo lisää työtä ihmisoikeusbyrokraateille ja mukavia rahallisia korvauksia vihaa ja halveksuntaa näkeville sijaisloukkaantujille. Pykälän 13.1 sisältämä lause ”that is likely to expose” tarkoittaa käytännössä, että näyttöä todellisesta loukkaantumisesta ei tarvita vaan pelkkä oletus riittää

Ihmisoikeudet islamistien työkaluna

Islamilaiset maat tuntevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, vaikka ne eivät erityisemmin vaivaudu niitä noudattamaan. Ne näkevät sopimuksissa mahdollisuuden edistää islamin asiaa ja samalla viedä huomiota pois omista törkeistä ihmisoikeusrikoksistaan. Islamilaisten maiden järjestö OIC on jo pitkään pyrkinyt kriminalisoimaan uskontojen (eli käytännössä vain islamin) halventamisen. Työkaluna islamisteilla ovat erilaiset kansainväliset järjestöt kuten YK:n ihmisoikeusneuvosto, kansalliset syrjintävaltuutetut ja ihmisoikeuskomissiot sekä peitelty uhkailu, johon viimeksi syyllistyi Pakistanin Norjan suurlähettiläs.

Kanadassakin kolme torontolaista lakitieteen opiskelijaa, joita mediassa kutsutaan nimellä ”Sock puppets” (käsinuket). Käsinukkea parempi suomenkielinen vastine lienee sätkynukke, joka ilmaisee, että opiskelijat itse asiassa toimivat taustavaikuttajan (Kanadan islamilainen kongressi ja Mohammed Elmasry) ohjailemina.

Steynin kirjoituksesta ei tarvitse etsiä asiavirheitä vaan riittää, jos kirjoitus on omiaan altistamaan muslimit vihalle ja halveksunnalle. Näytöksi altistuksesta riittää norjalaisen Mullah Krekarin lausunto siitä, kuinka muslimit lisääntyvät kuin hyttyset. Vaikka Steyn vain siteeraa Krekaria, MacLeans-viikkolehti on vastuussa muslimien altistumisesta vihalle ja halveksunnalle, koska he julkaisivat sitaatin sekä lehdessään että internetissä.

Kanadassa valtamedia on tarttunut asiaan monestakin syystä. Ensinnäkin syytteessä on tunnettu viikkolehti, eli median kannalta syyte kohdistuu ”omiin”. Toiseksi kirjoittajana ei ole tavallinen kellarinatsi tai rajatilapersoona, vaan Yhdysvalloissa asuva, konservatiivipiireissä tunnettu kolumnisti. Kolmas ja tärkein syy on kuitenkin se, että media ei halua antaa kenellekään ulkopuoliselle valtaa säännellä omaa toimintaansa.

Tämä voi lopulta johtaa ihmisoikeuslain kiistellyn pykälän kumoamiseen ja tappioon ”ihmisoikeuksille”, vaikka itse komissiot saisivatkin jatkaa puuhasteluaan syrjintätapausten parissa. Mark Steynin uraa Kanadassa lakimuutos ei kuitenkaan pelasta. Hänen kirjoituksiaan voi toki edelleen lukea internetissä ja joissakin yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä, mutta MacLeans joutuu taloudellisten riskien minimoimiseksi etsimään uuden kolumnistin.

Totuuden toinen puoli

Kun keskustelin Ruukinmatruunan kanssa tämän blogissa Seppo Lehdon tapauksesta, hän piti Seppo Lehtoa yksinkertaisesti rikollisena. Olen tästä hänen kanssaan eri mieltä, koska minun tietojeni mukaan Lehto ei ole uhkaillut ketään väkivallalla tai käyttänyt väkivaltaa niitä ihmisiä kohtaan, joita hän on blogeissaan solvannut.

Kuitenkin ne julkisuudelle tuntemattomat ihmiset ovat aivan varmasti kärsineet törkyblogeista, koska he eivät välttämättä tiedä, miten helppoa internetissä on kirjoittaa ihan mitä tahansa ihan kenen tahansa nimissä. Ne käräjäoikeuden virkamiehet ja poliisiviranomaiset, joita Lehto on solvannut, ovat todennäköisesti tehneet vain työtään tai ainakin kokeneet toimivansa oikein. He vain sattuivat väärään aikaan Seppo Lehdon tielle. Myös Norsunluurannikolta kotoisin olevan maahanmuuttajan ja Seppo Lehdon kohtaamisesta netistä löytyy vain jälkimmäisen versio, johon en kehottaisi luottamaan suoralta kädeltä.

Lehdissä on kirjoitettu, että työnantaja tekee Google-haun työntekijän nimellä osana työpaikkahaastattelua. Jos Tampereen käräjäoikeudessa kantajina olleiden henkilöiden nimissä tekee Google-haun, tuloksena on lukemattomia viittauksia Lehdon tekemiin törkyblogeihin. Pelkästään tämä mielestäni oikeuttaa kantajat hakemaan oikeutta itselleen tuomioistuimesta.

Sen sijaan syytteessä asianomistajina olleet kansanedustajat eivät Google-haun perusteella ole kärsineet vastaavaa vahinkoa. Oras Tynkkysen, Minna Sirnön ja Leena Rauhalan nimissä tehty haku tuo esiin ensisijaisesti heidän omat kotisivunsa. Joukossa vilahtaa toki muutama törkyblogi, mutta niitä on paljon vähemmän kuin tuntemattomampien virkamiesten nimillä haettaessa. Siksi ihmettelen, miksi tämä ei näy korvaussummissa.

Kysymys on myös syytetyn mielenterveydestä. Ruukinmatruuna väitti, että Lehto kirjoittaa veroilmoitukseen ammatikseen ”koulukiusaaja”. En pysty tarkistamaan tämän väitteen todenmukaisuutta, mutta nettikäyttäytymisen perusteella väite vaikuttaa uskottavalta. Lehdon käytös internetissä muistuttaa yläasteen huligaanimaista koulukiusaajaa, joka ei lainkaan piittaa uhriensa kärsimyksistä. On täysin mahdollista, että törkyblogien tekijä kärsii mielenterveysongelmista. En kuitenkaan ole alan asiantuntija, ja vaikka olisinkin, en lähtisi spekuloimaan toisen mielenterveydellä pelkkien kirjoitusten perusteella.

Lehto on tuomittu syyntakeisena, mutta törkyblogien sisältö on sellainen, että mieleltään terve aikuinen mies ei sellaista normaalisti kirjoita. Mitään ”hurttia huumoria” ne eivät ole, vaan selkeästi herjaamista. Mitä tahansa vääryyttä Lehto onkin kokenut viranomaisten taholta, se ei oikeuta alatyylistä solvausta, jota hän on harjoittanut. Mtv3-kanavan vuosia pyörinyt tv-ohjelma "Karpolla on asiaa" tarjosi ennen omasta mielestään väärin kohdelluille tilaisuuden tilittää tuntojaan. Ehkä internet on korvaamassa karvalakkipäisen juontajan ohjelman, mene ja tiedä.

Oikeudenkäynnin tragedia onkin lopulta se, että kukaan ei siinä voittanut vaan kaikki hävisivät. Muutaman tuhannen euron korvaus veronmaksajan kukkarosta voi ehkä hetken lämmittää herjauksen uhreja, mutta on epätodennäköistä, että blogit katoavat netistä minnekään ainakaan lähitulevaisuudessa. Uskon etenkin asianomistajina olleiden julkisuudessa tuntemattomien henkilöiden toivovan ennen kaikkea blogien poistamista netistä.

Tapauksen käsittely julkisuudessa myös lisää tilapäisesti mielenkiintoa törkyblogeja kohtaan, mutta loppujen lopuksi kehottaisin solvauksen uhreja ajattelemaan, että he eivät ole ansainneet moista kohtelua ja että ongelma ei todellisuudessa ole heidän vaan blogien kirjoittajan.

Myös Seppo Lehto kärsii oikeudenkäynnistä. Lehto on perheenisä ja hänen lapsensa varmasti kärsivät isänsä vankeustuomiosta. He eivät ole herjanneet ketään. Lisäksi kahden vuoden ja neljän kuukauden tuomio on kohtuuttoman kova, kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin. Lehto toimii aktiivisesti tenniksen parissa ja tekee arvokasta vapaaehtoistyötä urheiluseurassa. Hänen tyttärensä pelaa tennistä. Itsekin toimin urheiluseurassa ja osaan näin arvostaa Lehdon työtä.

On myös syytä kysyä, onko mystinen ”nettirasismin” nousu sittenkin suurelta osin yhden miehen ja hänen apurinsa tekosia. Mikäli näin on, Lehto on tehnyt paljon vahinkoa asialle, jota hän väittää ajavansa. Lehto on myös ollut erittäin tuottelias blogien kirjoittaja, sillä lähes kaikilla johtavilla poliitikoilla on oma törkybloginsa kuten myös virkamiehillä, jotka ovat sattuneet Lehdon tielle. Blogien lisäksi Lehdon tekstit ovat levinneet Usenetin uutisryhmiin, joista niitä tulee näkyviin Google-haulla.

Tarinan konniksi jäävät ainoastaan valtionsyyttäjä Mika Illman ja ne tahot, jotka ovat käyttäneet Lehdon kirjoituksia hyväkseen sananvapauden rajoittamiseksi. Heidän pitäisi tietää, millainen henkilö törkyblogien takaa löytyy ja miten vakavasti niiden sisältämiin solvauksiin pitää suhtautua. Illman ja kumppanit eivät kuitenkaan voineet vastustaa kiusausta oman ”demokraattisen” ideologiansa edistämiseen, vaan eivät epäröineet käyttäessään hörhön tuotoksia oman asiansa paisutteluun julkisuudessa ja Tampereen käräjäoikeudessa.

Geert Wilders Kööpenhaminassa

Oheisella videolla hollantilainen poliitikko ja islam-kriitikko Geert Wilders puhuu Kööpenhaminassa Tanskan lehdistövapausyhdistyksen kutsumana Tanskan parlamenttirakennuksessa järjestetyssä tilaisuudessa.



Geert Wilders visits Copenhagen from I Media Online on Vimeo.

Videosta löytyy lyhennetty versio Youtubesta.

via

Finnish blogger sentenced for two years

Notorious hatemonger and self-styled historian Seppo Lehto was sentenced to two years and four months imprisonment in Tampere District Court Thursday 30^th of May 2008. Lehto was charged with nine counts of gross defamation, inciting ethnic hatred and inciting religious hatred. Lehto had previosly served a suspended sentence for defamation and was under probation, which means that his three month sentence will become mandatory. The total mandatory sentence will be two years and four months, which is by far the harshest sentence ever for a “Freedom of Speech crime” in Finnish legal history. The full verdict can be read in Finnish here.

Outside Finland Lehto is perhaps best known from his Youtube video, in which he draws a cartoon of muslim prophet Muhammad. The video was withdrawn from Youtube but has later been republished there as well as in other online video sites. However, in his home country he has become notorious for his numerous ‘filth blogs’ containing explicit racist insults illustrated with manipulated pornographic images and Patrioottiradio podcast radio site, which he used to hurl racist insults to politicians, civil servants and members of ethnic and religious minorities. The filth blogs are located in Blogger meaning that so far it has been very difficult for Finnish authorities to establish the perpetrator. Lehto has stubbornly denied his involvement with the blogs and continued to do so during the trial.

Blogger is owned by Google and the servers are located in the United States leaving Finnish authorities without jurisdiction. Since the content of Lehto’s filth blogs is covered by the First Amendment, the US authorities cannot force the closure of the blogs. According to my estimate (I have a list of his blogs) there are dozens of similar blogs allegedly made by Lehto and his associate who was only given a suspended sentence as a first time offender. Some of the blogs are named after people who Lehto either politically disagrees with or authorities that have come across him during his trials. These people include leading Finnish politicians like Prime Minister Matti Vanhanen and President Tarja Halonen. However, neither of them was involved with the trial as a plaintiff.

Among the plaintiffs there were three Finnish MP’s, Oras Tynkkynen (Green Party), Minna Sirnö (Leftist League) and Leena Rauhala (Leftist League). The others were police officers involved in previous investigations, a District Court judge, a local politician with immigrant backround and two District prosecutors. Each of them was awarded damages ranging from 2000 to 7500 euros.

It is important to note that there were others who had filed complaints to the police, but state prosecutor Mika Illman chose the nine people to be included in the case by himself. So it is only natural that he included his fellow legal professionals among the plaintiffs.

Lehto has been an Finland’s number one internet pest for years and it is very hard to feel sympathy for him based on the content of his numerous filth blogs. It is possible that he is the main reason behind former Minority Ombudsman Mikko Puumalainen’s jihad against racism in the internet and Mika Illman’s aggressive prosecution in cases involving the internet. Conviction of Lehto is perhaps Illman’s biggest coup to date and has provoked cheers from members of Finnish political elite. Former Foreign Minister Erkki Tuomioja expressed his satisfaction about the verdict in his website.

What has made some people, including me, suspicious, is the fact that he managed to include the charge of ethnic and religious hatred in the trial. Last time anybody was convicted of insulting religious feelings (blasphemy) in Finland was during the 1960’s. Artist Harro Koskinen’s painting Sikamessias (Pig Messiah) was considered to be blapshemous and the artist was force to pay a fine for the offence. The successful conviction of Lehto for inciting religious hatred may lead to prosecution of other bloggers publishing material deemed offensive to muslims.

As far as I know this was the first time anybody was convicted for insulting muslim religious feelings in Finland. Lehto was convicted for displaying rude images of islamic prophet Muhammad and Allah having sexual intercourse with a pig. The pictures were not created by Lehto or his associate but they had found them from another website and included them in their blog.

So far it is not yet clear if Lehto will appeal. The Appeals court will probably reduce the sentence but Lehto will find it hard to avoid doing jail time. The length of the sentence is extensive by Finnish standards. Normally, similar sentences are issued for aggravated rape or manslaughter and the maximum penalty given for murder is twelve years.

Some updates and clarifications

The length of the sentence can be explained by the fact that Lehto is a repeat offender and he was convicted of several offences. He was under probation and his suspended sentence of three months will be added to the two years and four months sentence received at the trial making the total jail time two years and seven months.

For inciting religious hatred (or disturbing religious worship may be a better translation) the maximum penalty is six months. For the other two crimes (inciting ethnic hatred and 9 counts of gross defamation) the maximum penalty is two years. I am not a legal expert but I know that according to Finnish law the sentences are not served up one after the other like in the US. Somebody more knowledgeable with Finnish law than me may correct if I'm wrong.

Most priceless quote via (In Finnish)

Police commissioner from Keskusrikospoliisi (Central Criminal Police) Timo Laine stated: "The writings should be punishable by law in both countries for us to be able to request assistance. In the United States this kind of writings could be regarded as exercise of free speech."

Laine was commenting the reason why Seppo Lehto's blogs could not be removed from Blogger. State prosecutor Mika Illman said that the plaintiffs should request 'the operator' (meaning Google) to remove the defamatory blogs (Helsingin Sanomat).

However, it is fair to say that Lehto's blog posts are defamatory and I don't blame some of the plaintiffs if they want the filth blogs concerning them removed. This is a small country and not all of the plaintiffs are well known to the Finnish public.

As far as I know none of Lehto's filth blogs (that he denies being author of) have so far been removed from the internet. The verdict is not yet legally valid pending Lehto's appeal.

Pictures offensive to muslims

I only provided a single link to a blog containing a picture offensive to muslims. The actual picture I mentioned in the text can be found here (scroll down to see the picture). The blog was mentioned in the verdict but the target of the blog, former Minister of Culture Tanja Karpela, was not among the plaintiffs.

Kohtuuton tuomio

Tamperelainen Seppo Lehto sai kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottoman vankeustuomion useasta törkeästä kunnianloukkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Tästä ilmeisesti oli kyse Mika Illmanin ja Kirsti Westphalenin mainostamassa internet-rasismissa, joka uhkaa arjen turvallisuutta.

Ainakin yksi kansanedustaja, Vasemmistoliiton Minna Sirnö on kärsinyt henkisesti hänen nimissään kirjoitetun blogin johdosta. Sirnö kirjoittaa kärsimyksistään Eduskunnan sivuilla. En epäile Sirnön henkisten kärsimysten todenmukaisuutta, mutta asiassa on monta puolta ja näistä vain yksi pääsee esille valtamediassa.

Sirnö on kansanedustaja ja julkisuuden henkilö, mikä automaattisesti alentaa kynnystä kunnianloukkaukselle. Hänen nimellään Googlen blogspot.com-palvelimella oleva blogi sisältää kovaa pornoa ja alatyylistä kirjoittelua Sirnön sukupuolisesta käyttäytymisestä. Mukana on myös manipuloitu valokuva, jossa Sirnön kasvoilla varustettu nainen on sukupuoliyhteydessä kaljun miehen kanssa natsilippu taustalla. Kuulostaa törkeältä ja sitä se onkin.

Kyseessä on kuitenkin Seppo Lehto eikä Sirnö suinkaan ole ainoa, jonka nimellä blogspot.com-palvelimelta löytyy alatyylistä solvausta. Sisällöltään lähes samanlaista törkyä löytyy mm. Matti Vanhasen, Erkki Tuomiojan, Astrid Thorsin ja Tarja Halosen nimellä varustetuista blogeista. Itse asiassa sisältö ei eri törkyblogeissa juurikaan poikkea toisistaan. Näitä blogeja on satoja ja ne käsittelevät tunnettuja poliitikkoja ja henkilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta miellytä Seppo Lehtoa.

Internetin käyttäjät tuntevat, kuka on Seppo Lehto ja millaista tuotantoa häneltä voi odottaa. Nettikäyttäjälle Seppo Lehto on Jussi Halla-ahon sanoin lähinnä hygieeninen ongelma, joka spämmää palstat täyteen omia viestejään aluepalautuksista ja mystisestä miehittäjäryssästä. Mitä tahansa asioita Lehto ajaakin, hän tekee omalla ilmaisutavallaan enemmän vahinkoa ajamalleen asialle kuin kukaan mahdollinen vastustaja. Seppo Lehto on internetin kylähullu.

Perinteisesti kylähullu saa sanoa asioita, joita tavallinen ihminen ei uskalla tai kehtaa sanoa. Kylähullua eivät normaalit sosiaaliset rajoitteet koske, mikä myös tarkoittaa, että hänen sanomisiinsa suhtaudutaan vähän eri tavalla kuin muiden tarinoihin. Kylähullulta voi odottaa mitä tahansa ja häneltä yleensä siedetään lähes mitä tahansa.

Tuomiojaa myös solvattu

Entinen ulkoministeri ja SDP:n puheenjohtajaehdokas Erkki Tuomioja on hänkin tullut solvatuksi. Blogimerkinnässään Tuomioja toteaa:

” Tamperelainen sarjasolvaaja on lopultakin saanut kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion pitkään jatketusta halventavien ja loukkaavien kirjoitusten julkaisemisesta netissä. Kunnianloukkausten lisäksi tuomio tuli myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.

Tuomio on ensimmäinen kunnon muistutus siitä, että samat säännöt ja lait kuin muussakin julkistamisessa ja käyttäytymisessä pätevät myös silloin kun tekopaikkana on netti. Kauan tätä puuttumista onkin saanut odottaa, sekä yleensä että nyt tuomitun miehen tekojen osalta erikseen. Mieleen hiipiikin epäilys, että pitkään presidenttiä, ministereitä ja kansanedustajia solvannut kirjoittaja teki ratkaisevan virheen vasta, kun solvaukset kohdistuivat myös käräjätuomariin, syyttäjiin ja rikoskomisarioon.”

Blogimerkinnässään Tuomioja ilmaisee ilonsa Seppo Lehdon tuomion johdosta. Tuomiojalla on oma törkybloginsa, joka on sisältönsä puolesta vähintään yhtä törkeä kuin Minna Sirnön nimissä tehty blogi. Tuomiojan törkyblogin sisältö ei merkittävästi poikkea Sirnön blogin sisällöstä eli alatyylisiä solvauksia on yhdistetty kovaan pornoon tyylillä, joka on tuttu Seppo Lehdon sadoista muistakin blogeista.

Tuomioja edustaa kuitenkin poliitikkona eri kaliiperia kuin Sirnö. Tuomiojan tasoisen henkilön olisi kannattanut jättää mainitsematta tamperelainen sarjasolvaaja, koska mainitsemalla Seppo Lehdon edes ohimennen omassa blogimerkinnässään Tuomioja osoittaa olevansa huumorintajuton tosikko. Valtiomiestason poliitikko ei olisi sortunut iloitsemaan Seppo Lehdon saamasta tuomiosta.

Sirnön ja Tuomiojan reaktiot eivät kuitenkaan ole se kaikkein tärkein asia tässä kohussa. Ensinnäkin Seppo Lehto teki taannoin videon, jossa hän piirsi pilakuvan islamin profeetta Muhammadista. Videon tyyli on tuttua törkylaatua, mutta kaikessa kökköydessään video osoittautui hauskaksi ja humoristiseksi. Luonnollisesti se ei ollut hauska kaikkien maailman ihmisten mielestä, mistä syystä eräät turkkilaiset tekivät vastineeksi oman törkyvideonsa

Muhammad-videonsa ansiosta Seppo Lehtoa syytettiin myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Lehtijutuista ei ole käynyt ilmi, miten suuri osa tuomiosta tuli näistä rikosnimikkeistä.

Toiseksi Seppo Lehdon tuomiota on erityisesti kovennettu rasistisen motiivin takia. Toki Seppo Lehdon lukuisista blogeista käy ilmi äärimmäinen antipatia Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olevia maahanmuuttajia kohtaan. Poliitikkojen ja virkamiesten solvauksessa nämä tekijät on ilmeisesti tulkittu raskauttaviksi, mnkä tuloksena tamperelainen historioitsija saa Suomen historian kovimman tuomion ”sananvapausrikoksesta”.

Kolmanneksi Seppo Lehdon kirjoituksia on yritetty käyttää keppihevosena internet-kirjoitusten sensuroimiseksi. Parhain todiste tästä on Yleisradion taannoinen pääuutislähetys, jossa nettirasismin väitettiin vaarantavan arjen turvallisuuden. Uutisen tarkoituksena ei ollut totuuden etsintä, vaan pyrkimyksenä oli oikeuttaa valtionsyyttäjä Mika Illmanin ristiretki sananvapautta vastaan. Mika Illman toimi syyttäjänä oikeudenkäynnissä Seppo Lehtoa vastaan, vaikka hän itse on kahden netistä yhä löytyvän törkyblogin kohteena.

En toki halua vähätellä solvauksen kohteeksi joutuneiden kärsimyksiä. En varmasti itsekään haluaisi lukea omissa nimissäni julkaistua blogia jossa väitetään Vasarahammerin pitävän mustan miehen sukupuolielimestä omassa takapuolessaan. Jos tietäisin saman henkilön tehneen saman 99 muulle, en ehkä pitäisi omaa loukkaustani kohtuuttoman suurena. Ehkä ongelma on sittenkin kirjoittajan itsensä eikä kirjoituksen kohteen.