Aiemmin kirjoitin, kuinka Suomen muslimien kattojärjestö Suomen islamilainen neuvosto (SINE) arvosteli Abdullah Tammen vielä perustamatonta Suomen islamilaista puoluetta. Tuoreemmassa 11.5. päivätyssä tiedotteessaan SINE toteaa:
” Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE) ry. on huolestuneena seurannut tekeillä olevan
islamilaisen puolueen kannanottoja ja toimintaa sekä mediassa esiintyneitä viittauksia
islamiin”
Tammen puolue ärsyttää
Tiedotteessa ei kuitenkaan mainita, mikä Suomen Islamilaisen Puolueen kannanotoissa erityisesti huolestuttaa. Toki minäkin olen tässä blogissa muutamaan otteeseen (1 ja 2) tuonut esiin Suomen Islamilaisen puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammen kannanottoja. Erityisesti Viron varoittelu sekä Talibanin ja Somalian islamistien ylistys antoivat aiheen olettaa Tammen edustavan varsin radikaalia islamin suuntausta.
SINE itse ei hirveästi ole tuonut esiin omia kantojaan näihin asioihin vaan enemmänkin luottanut hyviin viranomaissuhteisiinsa. SINE:n hallituksen jäsen Mustafa Kara tosin on muutaman kerran esiintynyt televisiossa Tanskan Muhammad-pilakuvakriisin yhteydessä sekä kunniaväkivaltaa käsittelevässä ajankohtaisohjelmassa.
Maailmoja syleilevässä tiedotteessa rakennetaan selvästikin parempaa yhteiskuntaa ja esitetään islamilaisittain aika rohkeita väitteitä:
”Muslimit ovat eläneet Suomessa pitkään emmekä me ole erillään muista: olemme
työssä, opiskelemme, lapsemme ovat koulussa. Arkihan on arkea uskontokunnasta
riippumatta. Islamilaiset arvot ovat lähellä enemmistösuomalaisten arvoja: arvostamme
rehellisyyttä, vaatimattomuutta, anteeksiantoa, suvaitsevaisuutta, uskon- ja
omantunnonvapautta ja elämän pyhyyttä.”
Erityisesti tuo viimeinen lause kuulostaa enemmän ei-muslimin kirjoittamalta, koska siitä henkivät enemmän yleishumanistiset kuin islamilaiset arvot. Rehellisyys tarkoittaa myös sitä, että islamin opeista kerrotaan myös asioita, jotka ei-muslimille voivat tuntua kauhistuttavilta, eikä pelkästään hymisteleviä latteuksia. Uskon- ja omatunnonvapaus puolestaan ei toteudu kovin hyvin edes Malesian ja Jordanian kaltaisissa maltillisina pidetyissä muslimimaissa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuuluuko SINE:n määrittämään omatunnonvapauteen myös oikeus luopua islaminuskosta ilman rangaistusta.
Selitykseksi islamilaisten maiden heikkoon uskonnonvapaustilanteeseen eivät kelpaa autoritaariset hallitukset, koska rangaistus apostaasista on kuolema neljän islamilaisen lain sunnalaisen pääkoulukunnan mukaan. Useimmat muslimimaat eivät kuitenkaan käytännössä sovella kuolemantuomiota, mutta islamista luopuminen on muuten tehty erittäin vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi.
Yksi vapaus kuitenkin loistaa poissaolollaan. Länsimaisen demokratian kulmakivi sananvapaus ei ole mukana listalta. Tämä voi olla vain sattumaa, mutta toisaalta SINE:n perustamisessa mukana ollut viranomaistaho ei erityisemmin kunnioita sanan- ja ilmaisuvapautta. Ainakin muslimit haluavat tiedotteen mukaan käyttää sananvapautta.
” Moni muslimi haluaa osallistua keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä ja osallistua vaikkapa ilmastonmuutoksen torjuntaan pienillä arjen teoilla”
Kuka sitten estää muslimien keskustelua ajankohtaisista kysymyksistä? Ainakin vihreiden listoilla eduskuntavaaleissa ollut Zahra Abdulla sai runsaasti tilaa näkemyksilleen mediassa.
Uskontorasismi
11.5. annettu tiedote ei ilmeisesti saanut odotettua vastaanottoa mediassa, joka lähinnä keskittyi tiedotteen viimeiseen lauseeseen. Siinä annettiin ymmärtää islamilaisen puolueen esilläolon lisänneen rasismia muslimeja kohtaan.
15.5.2008 SINE julkaisi tiedotteen, jossa järjestö korosti maltillisuuttaan ja päivitteli islamin huonoa julkisuuskuvaa.
”Valitettavasti mediassa islam ja islamiin liittyvät asiat sekä kotimaasta että ulkomailta uutisoidaan negatiivisesti, tai ne liitetään negatiivisiin kuviin ja lausuntoihin tai tulkintoihin. Medialla on vain vähän kiinnostusta vaikkapa vuoropuhelua kohtaan, jota käydään eri uskontokuntien välillä, ja sen positiivista vaikutusta kohtaan. Positiivisuuden puute ja negatiivinen kuva ovat osaltaan myös vaikuttaneet nimenomaan rasismiin, eikä vain vierauden pelkoon tai syrjintään, jota monet muslimit ovat kokeneet. Yksi rasismin muoto on uskontorasismi. Vaikka tiedotteeseemme suhtauduttiinkin mediassa sinänsä myönteisesti, sen käsittely yhdistelemällä asioita pois kontekstistaan muuttui kielteiseksi.”
Tapa syyttää peiliä, jos naama on vino, on muodostunut eurooppalaisten islamilaisten järjestöjen kohdalla tavanomaiseksi, kun puhutaan terrorismin ja kunniaväkivallan kaltaisista pääasiassa muslimiyhteisöjä leimaavista ongelmista. Sen sijaan, että syytettäisiin niitä, jotka aiheuttavat islamin huonon julkisuuskuvan, moititaan mediaa ja käytetään islamofobian kaltaisia sisällöltään tyhjiä leimasanoja.
Radikaalit muslimit käyttävät Koraania ja profeetta Muhammadin esimerkkiä tekojensa perusteluina. Sen sijaan, että käännetään huomio kuviteltuun islamofobiaan, maltillisena itseään pitävän muslimijärjestön pitäisi tunnistaa väkivallan perusteluina käytetyt islamin opetukset ja etsiä niille maltillinen ja omaan aikaansa sidottu tulkinta.
Aito vuoropuhelu edellyttää rehellisyyttä, jota SINE kertoo arvostavansa, ja siinä käsitellään asioita, jotka voivat herättää myös ikäviä tuntemuksia. Näin voi käydä silloin, kun keskustellaan ongelmallisista asioista kuten naisen asemasta islamissa, islamin suhtautumisesta ei-muslimeihin tai islamin poliittisesta puolesta ja ylivaltapyrkimyksistä. Valitettavasti valtion virallinen monikulttuuri-ideologia ei kannusta tällaiseen keskusteluun vaan korostaa tiedon asemesta lämpimiä ja suvaitsevaisia tunteita, joita jokaisen hyvän ihmisen pitää tuntea vieraita kulttuureja kohtaan.
Eikä väite islamin esittämisestä negatiivisessa valossa pidä lainkaan paikkansa, jos tarkastellaan Yleisradion ohjelmapolitiikkaa tai esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisointia. Geert Wildersin Fitna-elokuva tuomittiin laajalti mediassa. Yleisradio on lisäksi nähnyt paljon vaivaa vähemmistöjen esittämiseksi positiivisessa valossa mm. Basaari-ohjelmallaan ja Islam Euroopassa –dokumenttisarjallaan. Valitettavasti positiivisuus kääntyy helposti itseään vastaan, jos tarjottu mielikuva on voimakkaasti ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Rasismin alkuperäinen määritelmä tarkoittaa rotuun liittyvää syrjintää. Siksi sanan rasismi käyttäminen islamin ja uskonnon yhteydessä ei ole perusteltua. Islam ei ole rotu, vaan islaminuskoiset muodostuvat lukuisista eri etnisistä ja rodullisista ryhmistä. Rasismin käsitettä voi myös yrittää laajentaa koskemaan kulttuureja ja uskontoja. Sanan ”uskontorasismi” käyttäjä ei välttämättä itse edes usko sellaisen olemassaoloon, vaan tällä tavoin saadaan eri mieltä olevat tehokkaasti leimattua ja toivon mukaan myös hiljennettyä.
Rasismi-sanan huolettomasta käytöstä ei kuitenkaan pidä syyttää Suomen Islamilaista Neuvostoa vaan viranomaisia, jotka omissa tiedotteissaan paisuttelevat rasismia ja käyttävät sitä ihmisten pelotteluun. Islamilaiset järjestöt puolestaan tavoittelevat islamofobian kriminalisointia eli käytännössä kaiken islamin arvostelun kieltämistä. Uutta Muhammad-pilakuvakriisiä ei enää haluta, kuten tämä hollantilainen esimerkki osoittaa.
Islam on kuitenkin uskomusjärjestelmä, johon liittyy voimakas poliittinen ulottuvuus. Perinteisesti länsimaissa uskomusjärjestelmiä saa arvostella eivätkä ne ansaitse mitään erityistä suojaa. Valitettavasti eurooppalaiset poliittiset johtajat eivät tätä ymmärrä, vaan myötäilevät islamilaisten järjestöjen vaatimuksia ja pyytelevät anteeksi sananvapautta. Tällainen kehitys on yksiselitteisesti negatiivista ja johtaa vain muslimien entistä voimakkaampaan eristymiseen muusta yhteiskunnasta.
2 kommenttia:
kyseessähän on vaan trademark kiista. valitettavasti muhametti ei islamia rekisteröinyt tarkoilla ehdoilla, vaan kuka tahansa saa väittää edustavansa islamin uskontoa.
sinänsä islamkielteisyyttä voidaan pitää rasismina, kun kaikki astridista imaameihin pitävät kohtuullisen itsestäänselvänä, ettei A. Tammi ole valkonaamana pätevä esiintymään islamin nimissä, samalla kuin kuka tahansa arabi-tapamuslimi voi edustaa islamia.
eli tavallaan he tunnustavat että muslimius on rodullinen ilmaus joka viittaa arabeihin, etteikä kukaan erehdy libanonilaista musulmaaniksi haukkuessaan, vaikka kyseinen henkilö olisikin kristitty, juutalainen tai ateisti.
samantapaista kiistaa on toki kristinuskon kanssa. osa väittää, ettei kristillisyyteen kuulu sellainen tuomitsevuus, etteikö muka harjoittavat homoseksuaalit pääsisi taivaaseen, ja osa väittää, ettei voi olla oikeasti kristillinen kirkko joka hyväksyy paavalinkin tuomitseman homoseksuaalisuuden.
ja mormonitkin mielellään kertovat olevansa kristittyjä, ja babtistit ja luterantit kieltävät tälläisen, koska näillä mormoniuksilla on kaikkea ekstraa ja jeesus nimenommaan kielsi väärien profeettojen tulon ja jatko-osien mahdollisuuden.
meikä itse on niin köyhä, etten jaksa tataareja minään muslimeina pitää. tosiuskovaisia muslimeja on vaan ne hullut fanaatikot. siitäs saat sekularisoitunut esimerkillinen vähemmistö: median ja uskontoverienne avulla on muslimi muuttunut tarkoittamaan vaan melko negatiivisia jihadjuttuja. jos siitä haluaa erottautua positiivisena integroituneena esimerkkinä niin kannattaa uskonnoksi ilmoittaa tataari, ei muslimi.
Jos ”islamofobia” saadaan kriminalisoitua, ajaudutaan aika outoon tilanteeseen –tunnetilasta tulee rangaistava. Jos lähdetään siitä, että fobia on pelkotila, vaikka sitten järjenvastainenkin, kyseessä on kuitenkin pelko. Mitä muita fobioita pitäisi kriminalisoida? Hammaslääkäripelko? Tässäpä oiva keino säästää sosiaali- ja terveysmenoissa: kriminalisoidaan sairaudet ja psyykkiset ongelmat! Julkista rahaa säästyisi kottikärrykaupalla!
Itse ko. fobiaa sairastavana kaipaisin avoimempaa keskustelua pelkoni syistä. Rangaistukset saattavat lopettaa pelon ilmaukset, mutteivät poista pelkoa. Olisin kiitollinen, jos jollakin asiat paremmin tietävällä olisi aikaa osoittaa perutellusti pelkoni aiheettomiksi. Asiatiedon jakamisen ja avoimen keskustelun sijaan halutaan käyttää pakkokeinoja.
Vai olisiko niin, että ”islamofobia” ja ”uskontorasismi” ovat sanoja, jotka on keksitty varta vasten keskustelun tukahduttamiseksi? Nämä sanat ovat tyypillistä uuskieltä, joka suttaa sanojen alkuperäiset merkitykset ja muuttaa kielen brezhneviläiseksi koodistoksi, jossa itse asia ei ole tärkeä, vaan se, mitä sanotaan rivien välissä. Totalitarismin kieltä siis. Kuka muuten tällaista haluaa?
Lähetä kommentti